Äidin muistisairaus pahenee nopeaa vauhtia

Täällä sama ja lisänä aggressiivisuus ja harhaisuus. Rankkaa on. Elämänlaatu on tosi alhainen ja ei voi juurikaan auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama ja lisänä aggressiivisuus ja harhaisuus. Rankkaa on. Elämänlaatu on tosi alhainen ja ei voi juurikaan auttaa.

Harhaisuutta jonkin verran jo. Aggressiivisuutta ei onneksi ainakaan vielä -ap

Samaa. Ja panikoi itsensä luulosairaaksi. Vähän väliä pitäisi päästä sairaalaan. Tutkittu on kaikki oleelliset, ei löydy mitään hälyttävää. Moninainen lääkitys on kyllä.

Voimia teille, tuo sairaus on läheisillekin rankka. Oma isä kuoli pari kuukautta muuhun sairauteen ennen kuin muistisairaus oli kauhean paha. Jotenkin helpotus että näin kävi niin ei kerennyt isäkään siitä niin kärsimään.

Ei välttämättä kaikki joudu laitoshoitoon, paikkoja on vähän. Useat muistisairaat pärjää paremmin omassa, tutussa ympäristössä. Eikä ole kirkossa kuulutettu että hän teidät lapset unohtaisi. Onko muistitesti tehty, lääkitys? Kotihoidon ja omaisien tuella ja yhteistyöllä pärjää useat kotona. Lisäksi on monissa kunnissa esim päiväkeskus toimintaa sekä lyhytaikaista hoitojaksoa (esim 1 viikko ) laitoksessa jossa saa vaihtelua ja omaiset lepoa.

Lääkkeet harvemmin toimii.

Se on vaan luonnollista, aivot vaan ovat sammumassa.... Vaikka hän unohtaa sinut niin sun pitää muistaa kaikki ne hyvät hetket yhdessä, ne ovat hänen todellinen luonteensa, hänen oikea mielensä...

Se voi olla ahdistavaa. Ehkä hänen seurassa kannattaa ottaa rennosti, mitäpä siitä jos kaikki ei onnistu, otetaan hitaammin. Ei ole kiirettä.

Ikävä juttu ap! Se on oikeasti surullista.

Omalla äidilläni on paljon terveyteen liittyviä ongelmia ja käyttäytyy kuten muistisairas. Kognitiiviset taidot ovat heikentyneet kovasti. Hän kyllä tunnistaa meidät vielä, mitä nyt jankkaa "itsestään selvyyksiä". X:hän se siinä, minun tytär ja lasteni ikiä jankkaa ja kyselee.

Välillä on tosi turhauttavaa. Hän osaa olla todella ärsyttävä ja saa minut ärsyyntymään ja sitten harmittaa jälkikäteen, kun meinasi mennä hermo. Mutta ehkä oman vanhemman kohdalla kaikki tunteet on sallittuja.

Ota valokuvia asioista, joita nyt vielä pystytte tekemään yhdessä. Katselette niitä sitten myöhemmin yhdessä.

Ja yksi kaverini kokosi anopilleen sukupuun valokuvista, jotta mummo näki vaikka minuutin välein kuka kukin on.

Tsemppiä, loita nauttia omista ihan äidistäsi erillisistä asioista, että pää kestää kasassa. Ja ole itsellesi armollinen kaikkine tunteinesi.

Vierailija kirjoitti:

Voimia teille, tuo sairaus on läheisillekin rankka. Oma isä kuoli pari kuukautta muuhun sairauteen ennen kuin muistisairaus oli kauhean paha. Jotenkin helpotus että näin kävi niin ei kerennyt isäkään siitä niin kärsimään.

Muistisairas ei sillä tavalla koe omaa käytöstä rasitteena, mitä se muille on. Hän ei enää kykene arvioimaan omaa käytöstä...

Onko edunvalvonta jo päätetty? Viimeistään tuossa vaiheessa kannattaa miettiä tulevat käytännön asiat kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voimia teille, tuo sairaus on läheisillekin rankka. Oma isä kuoli pari kuukautta muuhun sairauteen ennen kuin muistisairaus oli kauhean paha. Jotenkin helpotus että näin kävi niin ei kerennyt isäkään siitä niin kärsimään.

Muistisairas ei sillä tavalla koe omaa käytöstä rasitteena, mitä se muille on. Hän ei enää kykene arvioimaan omaa käytöstä...

Joo mut kyllähän siitä kärsii, pelästyy sitä kun ei tiedä mitä tapahtuu ja missä on

Vierailija kirjoitti:

Onko edunvalvonta jo päätetty? Viimeistään tuossa vaiheessa kannattaa miettiä tulevat käytännön asiat kuntoon.

Joo tää on totta! Meillä äidillä on edunvalvoja ja aivan ehdoton! Edunvalvoja saa sitten lopulta vaikka päättää, että kotona asuminen ei onnistu enää.

Ja ihan jo vaikka kauppa- ja laskunmaksuasiat sujuvat aika paljon helpommin.

T:aikaisemmin äidistään kertonut

Syötä äitillesi b12 vitamiinia. Ei välttämättä auta mutta ei siitä ole haittaakaan.

Onhan diagnoosi saatu ja lääkitys aloitettu? Ei se paranna vaan hidastaa taudin etenemistä. Siksi siitä on suurin hyöty mahdollisimman aikaisin aloitettuna. Ongelma on usein sairaudentunnottomuus eikä siksi suostu tutkimuksiin.Luulosairaan kohdalla tämä onkin helppo vaihe.

AP:n äidin tilanne ei ole vielä paha, jos pystyy pullaa leipomaan. Pitää kuitenkin muistaa se, että jokainen päivä on edellistä huonompi. Palveluasunto on hankittava ajoissa, eli silloin, kun eksyy kotonaan eikä tunne omaisiaan. Se on todella rankkaa omaishoitajalle, ja dem entoituvalle itselleen on ihan sama, missä on, kun ei kuitenkaan enää tunnista ympäristöä ja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan diagnoosi saatu ja lääkitys aloitettu? Ei se paranna vaan hidastaa taudin etenemistä. Siksi siitä on suurin hyöty mahdollisimman aikaisin aloitettuna. Ongelma on usein sairaudentunnottomuus eikä siksi suostu tutkimuksiin.Luulosairaan kohdalla tämä onkin helppo vaihe.

AP:n äidin tilanne ei ole vielä paha, jos pystyy pullaa leipomaan. Pitää kuitenkin muistaa se, että jokainen päivä on edellistä huonompi. Palveluasunto on hankittava ajoissa, eli silloin, kun eksyy kotonaan eikä tunne omaisiaan. Se on todella rankkaa omaishoitajalle, ja dem entoituvalle itselleen on ihan sama, missä on, kun ei kuitenkaan enää tunnista ympäristöä ja ihmisiä.

Ei enää laita ruokaa eikä leivo, oli mulle apuna. Diagnoosi ja lääkitys on, isän kanssa asuvat ja isä laittaa ruuan ym. Äiti on liikunnallinen, mikä on tietty positiivista, mutta huolettaa, että eksyy metsälenkeillään. Kunto riittää kävelyyn kauas. Ehdotin hälytysranneketta, toivotaan  että suostuu sellaisen laittamaan. ap

Vierailija kirjoitti:

Onko edunvalvonta jo päätetty? Viimeistään tuossa vaiheessa kannattaa miettiä tulevat käytännön asiat kuntoon.

Taitaa jo olla myöhäistä tehdä omaehtoinen valtuutus, jos muistisairaus on noin pitkällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko edunvalvonta jo päätetty? Viimeistään tuossa vaiheessa kannattaa miettiä tulevat käytännön asiat kuntoon.

Joo tää on totta! Meillä äidillä on edunvalvoja ja aivan ehdoton! Edunvalvoja saa sitten lopulta vaikka päättää, että kotona asuminen ei onnistu enää.

Ja ihan jo vaikka kauppa- ja laskunmaksuasiat sujuvat aika paljon helpommin.

T:aikaisemmin äidistään kertonut

Edunvalvoja ei päätä kotona asumista. Siihen tarvitaan lääkärintodistus vaikkapa omaisen pyynnöstä. Kaikkein kätevintä on, jos edunvalvoja löytyy omasta perhepiiristä. Silloin voi tehdä päätöksiä, jotka ovat aidosti valvottavan eduksi. Isompiin liikkeisiin esim omaisuuden suhteen tarvitaan viranomaisen lupa, mutta silti helpompaa kuin viran puolest edunvalvojan kanssa toimiminen.

Muistisairaus voi edetä hyvin nopeasti. Puolisen vuotta sitten omasta asunnostaan palvelukotiin muuttanut rouva ei ymmärrä enää yksinkertaista ohjetta/käskyä. Kyky huolehtia hygieniasta on kadonnut. Ihmettelen, miten hän on selvinnyt yksin asuessaan. Omaisten rooli hoitoonohjauksessa korostuu, jos sairaus etenee näin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan diagnoosi saatu ja lääkitys aloitettu? Ei se paranna vaan hidastaa taudin etenemistä. Siksi siitä on suurin hyöty mahdollisimman aikaisin aloitettuna. Ongelma on usein sairaudentunnottomuus eikä siksi suostu tutkimuksiin.Luulosairaan kohdalla tämä onkin helppo vaihe.

AP:n äidin tilanne ei ole vielä paha, jos pystyy pullaa leipomaan. Pitää kuitenkin muistaa se, että jokainen päivä on edellistä huonompi. Palveluasunto on hankittava ajoissa, eli silloin, kun eksyy kotonaan eikä tunne omaisiaan. Se on todella rankkaa omaishoitajalle, ja dem entoituvalle itselleen on ihan sama, missä on, kun ei kuitenkaan enää tunnista ympäristöä ja ihmisiä.

Ei enää laita ruokaa eikä leivo, oli mulle apuna. Diagnoosi ja lääkitys on, isän kanssa asuvat ja isä laittaa ruuan ym. Äiti on liikunnallinen, mikä on tietty positiivista, mutta huolettaa, että eksyy metsälenkeillään. Kunto riittää kävelyyn kauas. Ehdotin hälytysranneketta, toivotaan  että suostuu sellaisen laittamaan. ap

Anoppini ei muistanut, mikä se ranneke on ja heitti niitä roskiin ja vessanpönttöön ja taas uutta hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko edunvalvonta jo päätetty? Viimeistään tuossa vaiheessa kannattaa miettiä tulevat käytännön asiat kuntoon.

Joo tää on totta! Meillä äidillä on edunvalvoja ja aivan ehdoton! Edunvalvoja saa sitten lopulta vaikka päättää, että kotona asuminen ei onnistu enää.

Ja ihan jo vaikka kauppa- ja laskunmaksuasiat sujuvat aika paljon helpommin.

T:aikaisemmin äidistään kertonut

Edunvalvoja ei päätä kotona asumista. Siihen tarvitaan lääkärintodistus vaikkapa omaisen pyynnöstä. Kaikkein kätevintä on, jos edunvalvoja löytyy omasta perhepiiristä. Silloin voi tehdä päätöksiä, jotka ovat aidosti valvottavan eduksi. Isompiin liikkeisiin esim omaisuuden suhteen tarvitaan viranomaisen lupa, mutta silti helpompaa kuin viran puolest edunvalvojan kanssa toimiminen.

Kyllä ainakin meillä päättää. Tämä on ihan syy miksi meillä alunperin päädyttiin edunvalvontaan.

Kai näitä voi olla erilaisia. Meillä asuminen ja raha-asiat sekä tietysti terveyteen liittyvät asiat ovat ne syyt että perhepiiristämme on valittu edunvalvoja.

Meillä myös äiti pystyy liikkumaan hyvin. Ja sama pelko kun ap:llä! Välillä henkinen vointi on tosi huono ja pelkään että sellaisessa kunnossa eksyy jonnekin. Yhden kerran eksyi, oli onneksi mennyt jonnekin taloon ja lopulta poliisit soittivat minulle ja toimittivat äidin kotiin. Kännykkäähän hän ei tietenkään kanna mukana...

T:taas se sama äidistään kertova