Äidin muistisairaus pahenee nopeaa vauhtia
Pelottaa jo se väistämätön sairauden vaihe, kun hän ei enää tunne meitä lapsia ja joutuu laitoshoitoon. Nytkin tuntuu pahalta, vastata samoihin kysymyksiin 5 minuutin välein ja seurata vierestä, kun yksinkertaiset perusjutut, esim. jauhojen mittaaminen pullataikinaan, eivät millään tunnu onnistuvan
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan diagnoosi saatu ja lääkitys aloitettu? Ei se paranna vaan hidastaa taudin etenemistä. Siksi siitä on suurin hyöty mahdollisimman aikaisin aloitettuna. Ongelma on usein sairaudentunnottomuus eikä siksi suostu tutkimuksiin.Luulosairaan kohdalla tämä onkin helppo vaihe.
AP:n äidin tilanne ei ole vielä paha, jos pystyy pullaa leipomaan. Pitää kuitenkin muistaa se, että jokainen päivä on edellistä huonompi. Palveluasunto on hankittava ajoissa, eli silloin, kun eksyy kotonaan eikä tunne omaisiaan. Se on todella rankkaa omaishoitajalle, ja dem entoituvalle itselleen on ihan sama, missä on, kun ei kuitenkaan enää tunnista ympäristöä ja ihmisiä.
Ei enää laita ruokaa eikä leivo, oli mulle apuna. Diagnoosi ja lääkitys on, isän kanssa asuvat ja isä laittaa ruuan ym. Äiti on liikunnallinen, mikä on tietty positiivista, mutta huolettaa, että eksyy metsälenkeillään. Kunto riittää kävelyyn kauas. Ehdotin hälytysranneketta, toivotaan että suostuu sellaisen laittamaan. ap
Anoppini ei muistanut, mikä se ranneke on ja heitti niitä roskiin ja vessanpönttöön ja taas uutta hakemaan.
Äidilleni sanottiin, että eivät sillä hyvisalueella suosittele turvaranneketta, koska se ei välttämättä hälytä 100 % varmasti. Juuri oli eräs vanha rouva maannut kylppärin lattialla yön yli, onneksi oli lattialämmitys eikä mitään lonkkamurtumia tms. Lyhyt sairaalakeikka kuitenkin tuli. Toinenkin tapaus, vähän vakavampi oli vähän aikaa sitten, samoissa merkeissä. Rouva kaatunut kotona, ranneke ei hälyttänyt ns. oikein. Eli en pelkästään tuohon luottaisi. Sen sijaan esim. lääkerobotti hälyttää kotihoitoon heti, jos lääkkeitä ei ole otettu automaatista eli tämäkin on parempi vaihtoehto ja muutenkin aika hyvä mikäli iäkäs asuu yksin.
Meidän talossa asuu paljon vanhuksia. Yksi oli joulunpyhien aikaan kaatunut lattialle eikä päässyt ylös. Virunut siinä monta päivää eli seuraavaan arkeen kun kotihoito tuli käymään. Miettikää kuinka monella ei käy edes se kotihoito, vaan pärjäävät yksin miten sitten pärjäävätkin.
Tilanne taas vähän huonompi. Äitiä ahdistaa ja selkeästi masennusta myös, hokee muutaman minuutin välein "kyllä täältä joutaisi jo pois". Arjessa asioilla kaupungilla käydessä useasti eksynyt. Kotona tutussa ympäristössä pärjää. Tuntee vielä miehensä ja lapsensa, mutta lastenlasten nimet ovat vähän hakusessa ja vävyä ei tunnistanut enää. '
ap
Mikä parasta, ihmistä pidetään väkipakoin hengissä loppuun saakka
Vierailija kirjoitti:
Syötä äitillesi b12 vitamiinia. Ei välttämättä auta mutta ei siitä ole haittaakaan.
Sitä pitäisi sitten syöttää päivittäin, mikä on hankalaa, jos ei asu äidin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeät paperit, valokuva-albumit jne. pitäisi kerätä nyt talteen. Oma mummoni poltti "roskia" usein ja siinä mukana meni suvun paperit ja kuvat.
Kodista pitäisi kerätä pois myös kaikki potentiaalisesti vaarallinen. Esimerkiksi tabletit, joita voi syödä liikaa. Kun sairaus etenee, voi syödyksi tulla myös kaikenlaiset pikkuesineet (mm. paristot).
Puhutte omaisistanne kuin ne olisivat jotain vammmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Meidän talossa asuu paljon vanhuksia. Yksi oli joulunpyhien aikaan kaatunut lattialle eikä päässyt ylös. Virunut siinä monta päivää eli seuraavaan arkeen kun kotihoito tuli käymään. Miettikää kuinka monella ei käy edes se kotihoito, vaan pärjäävät yksin miten sitten pärjäävätkin.
Varmaan nukkunut suurimman osan aikaa. Älkää yrittäkö pakottaa sukulaistanne telkien taa!
Ensimmäistä kertaa äiti ei tuntenut minua, luuli veljentytöksi. Ollaan vähän samannäköisiä kyllä, hän vaan 30 vuotta nuorempi.
-ap
Äiti soitti minulle, eikä tajunnut yhtään, kenen kanssa jutteli. Kuvitteli minut nuoruudenystäväkseen 60 vuoden takaa. Puhelut ovat tosi sekavia, jouduin soittamaan yhden puhelun jälkeen isälle, että onko äiti tallessa. Oli se. Kuvitteli vaan olevansa jossain toisaalla vuosikymmeniä sitten ja lähtössä matkalle
-ap
Sanoin lapselle, että valmistautuu tilanteeseen. Minä olen tuossa 20 vuoden päästä. Pelottaa
-AP
Rakas ap, yritä muistaa huolehtia myös itsestäsi. Olet tärkeä <3 Älä vielä mieti tulevaa. Toivon Sinulle voimia tähän hetkeen. Niina
Vierailija kirjoitti:
Rakas ap, yritä muistaa huolehtia myös itsestäsi. Olet tärkeä <3 Älä vielä mieti tulevaa. Toivon Sinulle voimia tähän hetkeen. Niina
Ahdistaa ihan järjettömästi ja voimaton olo. Ei oikein voi tehdä mitään, muuta kuin kuunnella. Jutut tosi sekavia , Tuntee minut joskus, ei aina. Miestä ja lasta ei tunne enää olleenkaan. Pitäisi ajatella järjellä, mutten pysty. Äiti kuitenkin ja minulle rakas
-ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoin lapselle, että valmistautuu tilanteeseen. Minä olen tuossa 20 vuoden päästä. Pelottaa
-AP
Hei ap, onko äidilläsi Alzheimer? Sen perinnöllinen muoto on harvinainen (1-2%). Suurin osa AT:sta on satunnaisesti esiintyvää muotoa. Ei siis ole todellakaan varmaa, että saisit sitä itse. Voimia raskaaseen tilanteeseen, pidä itsestäsi huolta. Syö, liiku ja lepää tarpeeksi.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin lapselle, että valmistautuu tilanteeseen. Minä olen tuossa 20 vuoden päästä. Pelottaa
-AP
Hei ap, onko äidilläsi Alzheimer? Sen perinnöllinen muoto on harvinainen (1-2%). Suurin osa AT:sta on satunnaisesti esiintyvää muotoa. Ei siis ole todellakaan varmaa, että saisit sitä itse. Voimia raskaaseen tilanteeseen, pidä itsestäsi huolta. Syö, liiku ja lepää tarpeeksi.
Joo kiitos. Vanhemmilla käymässä taas. Tilanne on omaishoitajana toimivalle isälle jo melko haastava, mutta pärjäilevät vielä joten kuten. Vaipat nyt käytössä ja ajoittain äiti ei tunne enää isääkään. Suurimman osan aikaa kuitenkin vielä tunnistaa.
Se vaihe, jolloin kaikki ahdisti hänellä on onneksi muuttunut ja hällä kovasti mielessä lapsuuden tapahtumat ja ihmiset siltä ajalta
ap
Äiti hoitolaitoksessa nyt, jatkoa selvitellään, mutta tosiasia on kyllä, että laitospaikka ainoa vaihtoehto. Isä ei enää jaksa eikä pysty hoitamaan, vanha jo hänkin. Vointi huonontunut kesästäkin paljon. Ongelmia liikkumisessa, aivot eivät vaan enää toimi niin että normaali liikkuminen olisi mahdollista joka hetkenä.
-ap
Meillä äiti saatiin hoitokodissa lääkittyä niin hyvin, että taju saatiin kankaalle ja silmät lähes pysyvästi kiinni, jo ennen kuin ehti tulla sitä vaihetta missä ei tunne lapsiaan. Siinä tilassa sitten oli vuoden. Rip äiti.
Kun ihminen on tässä tilassa, niin en ymmärrä miksi pitäisi hengissä pitää kun elämänlaatua ei ole. Minutkin voi pistää päiviltä sitten jos joudun samaan jamaan.
Höpsistä ja huomenna lisää