Mistä niitä tukiverkkoja oikein saa?
Jos omat sukulaiset asuu toisella puolella maata, omat vanhemmat jo kirkkomaalla eikä ystäviä ole mitenkään liikaa, ei ainuttakaan sellaista joka asuisi lähellä tai joka ei olisi todella kiireinen työnsä tai oman perheensä kanssa.
Olen helsinkiläinen tukiverkoton pienen lapsen yh ja minulle on sanottu että hanki tukiverkkoja. Ok, ihan hyvä idea, mutta miten? Aina leikkipuistoon mennessä moikkaan muita äitejä ja isiä ja usein menen juttelemaan. Samoin tässä kerrostalossa jossa asun yritän tutustua naapureihin, mutta en saa vastakaikua naapureista enkä muista äideistä puistossa. Pari sanaa vaihtavat mutta selvästä vain small talk kohteliaisuuden vuoksi vaikka säästä on se juttu mitä haluvat, eivät enempää.
Kommentit (274)
Nuoruudessa oli työnantaja joka kohteli kaltoin, piti ympäri vuorokauden etc. Pohdin että oli vaarallista kun odotin saavani apua, sanottiin vain, kova kovaa vastaan. Hän soitteli ympäriinsä ja haukkui. Vielä kyseli uutta asuinpaikkaani koska oli ihastunut kun joku tekee töitä palkatta. Siinä vaiheessa uhkasin kunnianloukkausjutulla.
Jossain kohtaa on vain selviydyttävä yksin.
apua kyllä saa kirjoitti:
Tukiverkkoja voi kysellä oman alueensa seurakunnasta , sos.toimesta,Mannerheiminlastensuojelu organisaatiosta ja vaikka Kelasta . Ihan varmaan joku osaa neuvoa mistä voi saada melko edullista tai ihan yhteiskunnan tarjoamaan apua . Älä jää yksin vaan puhu muiden kanssa ja kysele . Teille jotka vastaatte ilkeästi , siis ihan oikeasti oletteko noin ilkeitä vai miksi toimitte noin ? Itse olen sitä mieltä että aina kannattaa hakea apua , eli kaikissa ongelmissa jos sukua ei ole eikä läheisiä niin kysy kaikista mahdollisista paikoista . Jostain ihan varmaan tärppää .
Ei tärppää. Kokeiltu on. Tärppää vain sitten jos olet LASU asiakas.
Facebookin yh-ryhmistä ja mammaryhmistä löytää vaikka ulkoiluseuraa, MLL:n perhekahviloista yms. tuttavia. Helsinkimissioon kannattaa olla yhteydessä ehdottomasti. Ja Ensi-ja turvakodeilla on yh-toimintaa myös.
Älä luovuta, ap!
Hyvää alkanutta kesää. Kyllä on ihmiset täällä todella itsekkäitä kirjoittajia. Ei kannattaisi kommentoida mitään jos ei asiasta mitään tiedä.
Tukiverkosto on muutakin kuin lasten hoitoapua. Se on myös henkistä hyvinvointia. Sitä että on joku jonka kanssa voi jutella esim toinen äiti. Ystävä jonka kanssa voi istuskella siellä uimarannalla kun lapset leikkii. Ollaan Ihminen ihmiselle.
Itse en asu pääkaupunki seudulla, muuten voisin kutsua ap meille kylään, lapset voisivat uida uimaaltaassa ja leikkiä yhdessä, samalla kun me aikuiset voisimme tutustua ja puella ihan niitä näitä.
En ole yh mutta kyllä tiedän siitä elämästä paljon. Kokemusta on. Nyt on enemmän harmi kun ei ystävilläni ole pieniä lapsia ja meillä iltatähti kaipaisi ystäviä hoitopaikan ulkopuoleltakin. Asutaan Porissa ja täällä ei juuri meille sopivia yhdistyksiä toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä neuvolantädiltä, voisiko hän yhyttää sinut jonkun toisen, vastaavassa tilanteessa olevan äidin kanssa. Et kuitenkaan ole mikään harvinaisuus... Muitakin yksinäisiä äitejä on.
Tiedän että en ole harvinaisuus vaan on paljon yksinäisiä äitejä ja paljon yh-äitejä ilman tukiverkkoja. Siksikin ihmettelen miksi jutteluyritykseni ei tunnu kiinnostavan esim puistossa muita siellä yksin olevia äitejä. Ehkä he ovat väsyneitä, introverttejä tai haluavat olla vain ajatuksissaan tai vain kaksi lapsensa kanssa töiden jälkeen... en tiedä. Kaikki tuollaiset syyt on tietenkin ok ja ymmärrettäviä.
Se neuvolan täti on muuten vaihtunut jo monta kertaa, taitaa olla nyt jo kahdeksas ”eri täti” nyt. Ap
Mistähän tämäkin johtuu. Siitä kun on pakko tehdä lapsi ilman normaalia parisuhdetta. Kun ihminen on niin sairas ettei pysty parisuhdetta muodostamaan mutta on pakkomielle se kakara saada jota pystyy manipuloimaan ja ohjailemaan oman mielensä mukaisesti mutta ei kykene aikuisen kanssa parisuhteeseen.
Anteeksi nyt en kyllä yhtään ymmärrä mitä tarkoitat. Oletkohan erehtynyt aiheesta tai ketjusta.
Ap
Sori, mulla puskee välillä psykoosia tulille, ei kannata noteerata.
Moni ajaa ainakin mielellään rekan alle.
Minun lapsuudessani Suomessa paheksuttiin lähes kaikkea paitsi ei lapsiperheiden elämää eikä tupakointia. Nykyään saa mennä ravintolaan ilman kravattia mutta lapsiperheet tai ainakaan äidit eivät voi tehdä mitään mitä ei joku arvostelisi. En tarkoita, että pitäisi palata entiseen, varmaan nykyään lapsista huolehditaan paremmin. Mutta jotain rajaa siihen kyttäämiseen ja haukkumiseen pitäisi tulla tai ei kukaan enää viitsi ruveta moiseksi sylkykupiksi.
Juttele lisää niille leikkipuistotuttaville ja sopivassa kohdassa ehdota, että tapaisitte uudelleen?
Tarjoa itse apua jollekulle?
Jos asut Helsingissä, ota yhteyttä HelsinkiMissioon ja pyydä äitimentoria?
Ala itse ystäväksi vaikkapa maahanmuuttajataustaiselle perheelle?
Mieti kenelle voisit itse tarjota apua?
Mene johonkin järjestötoimintaan, vaikka alueesi yh-vanhempien järjestöön?
Jos sellaista ei ole, perusta?
Löytyykö alueeltasi MLL:n perhekahviloita, jotain Mummon ja Vaarin tupia tms. järjestötoimintaa? Mene mukaan.
Jos alueellasi on lastenvaatteiden vaihtoon tarkoitettu FB-ryhmä, laita sinne ilmoitus, että etsitään ystävää?
Palkkaa apua?
Onko lapsesi hoidossa? Tutustu hänen kaverinsa vanhempiin?
Kukaan ei varmasti tule kotoa hakemaan, pitää jaksaa yrittää uudestaan ja uudestaan.
Varmaan kalastustarvikkeita myyvästä kaupasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Kiitoksia kaikille minua neuvoneille. Osa kommentoijista käsitti aloituksen väärin. En minä suoranaista lastenhoitajaa ole etsimässä, sillä jos haluan joskus harvoin vaikka leffaan niin palkkaan esim. Mll:stä siihen hoitajan. Enemmän olisin tarvinnut ihmisen, joka vauva-aikana olisi tullut joku aamu olemaan vauvan kanssa että saisin edes kerran nukkua. Tai ihmisen joka olisi käynyt apteekissa kun olen kipeän vauvan kanssa kaksin. Ja sellaista tukea.
Tällaista tukea voit saada myös kotiapuna. Voit hakea ihan sillä perusteella, ettei teillä ole tukiverkkoja ja olet todella yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan perhekerhot. Googlaa oman alueesi tarjonta lapsiperheille. Ja muista että kaikki siellä ei ole mammakulttiin hurahtaneita, vaan ihan samanlaisia samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä kuin sinä. Eli tsemppiä ja toimintaa, kukaan ei tule kotoa hakemaan!
Ap asuu Helsingissä, täällä ei kyllä mikään neuvola järjestä mitään perhekerhoja. Perhekerhoja järjestää MLL ja leikkipuistot, mutta ne on kaikki päiväsaikaan kun ap on töissä.
Mutta täällä on paljon aktiivisessa käytössä olevia leikkipuistoja, joissa kyllä tapaa ihmisiä, kun vaan uskaltaa avata suunsa. Jos on istunut monia monituisia tunteja hiekkalaatikon reunalla tapaamatta ketään, kannattaa vaihtaa hiekkalaatikkoa.
Äitiys- ja lastenneuvoloissa kuvitellaan vanhanaikaisesti, että jokaisella lapsiperheellä on samalla paikkakunnalla asuvat ja hyväkuntoiset isovanhemmat ja sukulaiset auttamassa. Väärin! Monella on satojen kilometrien päässä asuvat iäkkäät ja raihnaiset isovanhemmat. He eivät pysty huolehtimaan edes itsestään. Isovanhemmista ja sukulaisista ei ole mitään apua mihinkään asiaan.
Me emme saa ikinä isovanhemmilta ja sukulaisilta mitään apua mihinkään. Hoidamme itse lapset ja teemme kaikki kotityöt. Oma apu on paras apu!
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Mä hommasin Facebookista. Kaupunginosapalstalla etsin satunnaista lastenvahtia. Haastattelin ja palkkasin.
Kun omat lapset alkoi olemaan 5 tai vanhempia, niin alkoivat käydä kavereillaan kylässä, siitä sai hetken omaa aikaa.
Olen huomannut kyllä, että jos on tosi paha tilanne, niin lähes kuka vain järkevä auttaa, kun vain pyytää spesifisti.
Sain itse Apua lastensuojelusta samassa tilanteessa. Pyysin itse perhetyön kotiini, heidän avulla sain apua omaan jaksamiseeni sekä minulle esim. myönnettiin tietty määrä rahaa lastenhoitajaa varten että sain sillä palkattua hoitajan kotiin 1 krt /kuukaudessa.
Lastensuojelu ei ole aina se paha asia. Rohkeasti vaan yhteyttä!
Asia tavallaan koskettaa itseäni ja tavallaan ei.
Olemme nuori aviopari ja yritämme lasta. Se hirvittää jo etukäteen, ettei kummallakaan ole perhettä ja sukua elossa. Minun kaverini ovat kiireisiä ja kaukana, ja miehen kaverit ovat semmoisia "velikultia".
Tukiverkko siis puuttuu.
Joku hehkutti tuolla varamummoa. Sehän on loistoidea! Olen käsityöohjaaja ammatiltani. En olisi ikinä voinut uskoa sitä mahdolliseksi, mutta töidsä pari vuotta sitten törmäsin aivan ihanaan mummuun. Meillä oli heti sellaista" ystäväkemiaa" vaikka ikävuosia välissä oli yli kuusikymmentä. Muutin työn perässä toiselle paikkakunnalle ja juuri löytynyt "ystävämummu" jäi.
Sukupolvien kuilua ei siis todellisuudessa ole vaan ihmiset tutustuvat persoonillaan.
Täällä olisi yksi potentiaalinen tukiverkon lanka. Viimeinenkin omista lapsosista muuttanut omilleen, avioero takana (jonka jäljiltä ei juuri ystäviä tai läheisiä jäänyt) ja asun uudella paikkakunnalla, joten nekin vähäiset kaverit, joita oli, jäivät kauas.
Aikaa löytyisi ja energiaakin.
Ei ole minullakaan. Enkä halua. Ärsyttää kun ei saa enää apua vaikkapa hakemusten täyttämiseen yms
Pitäis olla kavereita. Nepotismin jälkeen tulee korruptio.
Saadakseen tukiverkon, pitää itsekin olla tukiverkko. Ei voi vain odottaa, että toiset tulevat auttamaan sinua. Jokaisen tukiverkottoman kannattaa kysyä itseltään, onko koskaa pyrkinyt auttamaan toisia. Auttaminen alkaa ihan pienestä. Ei tarvitse heti tarjoutua muuttoavuksi tuntemattomalle.
Naurettavaa tuo joidenkin uusi hokema "tukiverkoista" se antaa kyllä melko erikoisen kuvan ihmisestä jonka joka toinen lause on tukiverkko sitä tukiverkko tätä ei oikein itsenäinen elämänhallinta ole kuosissa silloin
Tukiverkkoja voi kysellä oman alueensa seurakunnasta , sos.toimesta,Mannerheiminlastensuojelu organisaatiosta ja vaikka Kelasta . Ihan varmaan joku osaa neuvoa mistä voi saada melko edullista tai ihan yhteiskunnan tarjoamaan apua . Älä jää yksin vaan puhu muiden kanssa ja kysele . Teille jotka vastaatte ilkeästi , siis ihan oikeasti oletteko noin ilkeitä vai miksi toimitte noin ? Itse olen sitä mieltä että aina kannattaa hakea apua , eli kaikissa ongelmissa jos sukua ei ole eikä läheisiä niin kysy kaikista mahdollisista paikoista . Jostain ihan varmaan tärppää .