Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä niitä tukiverkkoja oikein saa?
Jos omat sukulaiset asuu toisella puolella maata, omat vanhemmat jo kirkkomaalla eikä ystäviä ole mitenkään liikaa, ei ainuttakaan sellaista joka asuisi lähellä tai joka ei olisi todella kiireinen työnsä tai oman perheensä kanssa.
Olen helsinkiläinen tukiverkoton pienen lapsen yh ja minulle on sanottu että hanki tukiverkkoja. Ok, ihan hyvä idea, mutta miten? Aina leikkipuistoon mennessä moikkaan muita äitejä ja isiä ja usein menen juttelemaan. Samoin tässä kerrostalossa jossa asun yritän tutustua naapureihin, mutta en saa vastakaikua naapureista enkä muista äideistä puistossa. Pari sanaa vaihtavat mutta selvästä vain small talk kohteliaisuuden vuoksi vaikka säästä on se juttu mitä haluvat, eivät enempää.
Kommentit (274)
Olihan tuo vilja eerikallakin 8 vuotta tukiverkko viran puolesta. Täyttivät plankettia ja tienasivat, asiantuntijan tittelillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni jätti ja hänen harrastuspiirinsä näyttivät minulle "vaan ex-tyttöystävälle" ovea. Jäin täysin yksin, vanhemmat kuolleet ja sukulaisten kanssa välirikko. Vuoden trauman ja shokin jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin itse omatoimisesti hakemaan uusia ystäviä ja sitä kuuluisaa tukiverkkoa. Kävin työväenopiston kursseilla, museoissa, kahviloissa ja otin kontaktia kivoihin naapureihin. Tein siis asiani eteen töitä, ei niitä kamuja täällä valittamalla tule. Lähde rohkeasti liikkelle, lapsen ei luulisi olevan este.
Nainen-64 kirjoitti:
Mieheni jätti ja hänen harrastuspiirinsä näyttivät minulle "vaan ex-tyttöystävälle" ovea. Jäin täysin yksin, vanhemmat kuolleet ja sukulaisten kanssa välirikko. Vuoden trauman ja shokin jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin itse omatoimisesti hakemaan uusia ystäviä ja sitä kuuluisaa tukiverkkoa. Kävin työväenopiston kursseilla, museoissa, kahviloissa ja otin kontaktia kivoihin naapureihin. Tein siis asiani eteen töitä, ei niitä kamuja täällä valittamalla tule. Lähde rohkeasti liikkelle, lapsen ei luulisi olevan este.
Olet ilmeisesti lapseton. Jos on pieni lapsi niin mikään tuossa sinun tarinassasi ei ole mahdollista, alkaen siitä vuoden shokista. Et ole varmaan koskaan ollut taaperon kanssa samassa huoneessakaan. Lapsen ei luulisi olevan este, just joo.
Sellaista se elämä on. 70- luvulla kukaan ei puhunut edes mistään tukiverkoista-harmi.
Paljon ruuhkasuomeen muutti opiskelun perässä nuoria ja tietty jäivät tänne myös töihin suku ja vanhemmat olivat useimmiten 400-900 km päässä.
Lapset ei päässy päiväkoteihin, kuin vain köyhimpien .
Itse hankimme lapsille hoitopaikan johonkin perheeseen, ihan vain lehti-ilmoituksella ja hiukan isompana joku peruskoulusta päässyt 16v oli kotiapulaisena.
Siinä se tukiverkko oli. Tapahtui puolison sairastuminen , se hoitotäti auttoi sille . Ei ilmaiseksi tietysti koskaan kukaan ,vaan ihan selvällä rahalla maksoimme.
Näillä mentiin ,ei valittamista. Mitään tukia ei tunnettu.
Mikäpä siinä, perhekeskeisesti elettiin ja pihalla tavattiin muita äitejä ja lapsia vapaapäivinä smal talkia puheltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolan terveydenhoitajien tehtävänä on auttaa ja tukea lapsiperhettä eikä kauhistella perheen tukiverkottomuutta. Osa neuvoloiden terveydenhoitajista elää edelleen kummallisessa kuplassa. He kuvittelevat, että kaikilla lapsiperheillä on avuliaat sukulaiset samalla paikkakunnalla ja terveet ja hyväkuntoiset isovanhemmat asuvat naapuritalossa. Ei ole ja ei asu. Muuttovoittopaikkakunnilla monella lapsiperheellä ei ole koskaan mitään apua ja tukiverkkoa kummankaan sukulaisista. Tukiverkot pitää hankkia itse muualta.
Omat vanhemmat ovat olleet jo vuosikausia kirkkomaalla. Omat sukulaiset asuvat toisessa maakunnassa eivätkä auta koskaan ja missään. Puolison sukulaiset asuvat toisessa maakunnassa eivätkä auta koskaan ja missään. Appivanhemmat ovat elossa, mutta en halua pyytää heiltä mitään apua mihinkään asiaan ja eri syistä. Olen täysin eri linjoilla lastenhoidossa ja kasvatusasioissa appivanhempien kanssa.
Onko asuinalueellasi esimerkiksi seurakunnan perhekerhoa tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekahvilaa? Oletko käynyt perhekerhossa lapsesi kanssa? Myöhemmin on hyvä tutustua lapsen kerhokavereiden ja koulukavereiden vanhempiin. Mahdollisesti myös naapurustosta voisi löytyä apua.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Kuinka vanhana te olette tehneet lapsia jos omat vanhemmat on jo kuolleet?
Hyvin usein tällä palstalla kerrotaan vanhempien kuolleen mutta tosielämässä näitä on vähän.
Itseasiassa ei tule kuin pari mieleen jolla näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh. Et halua kuulla tätä, mutta ei. Ei niitä saa. Jos ei luonnostaan synny. Etenkään jos on ns. pärjääjäluonne. Joka ei ole tottunut apuja pyytelemään, avuttomaksi heittäytymään tai missään vaiheessa elämää siihen edes lapsena luottamaan, että joku kyllä nappaa kiinni jos ei jaksa tai mokaa.
Ei ole kaikilla näin. Itsellä siis samankaltaiset lähtökohdat vanhemmuuteen kuin sinulla ap.
Itselläni kaksi lasta, joiden pikkulapsiajan rämmin läpi kuin sissi viidakossa.
Vasta kun lapset kasvoivat kouluikään ja tietynlainen omatoimisuus lisääntyi, arki helpottui ja paine helpotti tapahtui niin, että minulla oli aika hengähtää.
Silloin tajusin, miten tiukoilla olin vuosia tauotta ollut. Ja että mikä tätä kaikkea perimmäisenä syynä ajoi; se että pienestä asti sai kuulla "Kyllä meidän Tiina pärjää". Pakko kai tuo oli, kun ei koskaan tukea ja apuja saanut. Ei oppinut edes pyytämään.
Ihme on, että täyspäisinä selvisi niin minä kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy sossussa pyytämässä rahaa tukiverkkosukkahousuihin.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhana te olette tehneet lapsia jos omat vanhemmat on jo kuolleet?
Hyvin usein tällä palstalla kerrotaan vanhempien kuolleen mutta tosielämässä näitä on vähän.
Itseasiassa ei tule kuin pari mieleen jolla näin.
Onhan niitä muitakin kuolinsyitä kuin vanhuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuulostaa rajulta, mutta itse hyvinkin syrjäänvetäytyvänä luonteena onnistuin aikoinaan hankkimaan tukiverkkoni ihan ryyppäämällä ja juhlimalla.
Nuoruudessani ennen kuin löysin nykyisen vaimoni kerkesin reissata ympäri maakuntaa opiskelukavereiden luona vuosikausia. Hyvänpäivän tutut hävisi ajan kanssa, mutta kourallinen tai pari jäi ystäviä, joiden varaan pystyy luottamaan jos oikeasti tarve on. Samoin jos apua tarvitsee, niin lähden kyllä vaikka 200 km päähän avuksi aina jos vain pystyn.
Rautakaupasta kannattaa kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmeen tukiverkkoja? Olen elänyt koko elämäni ilman mitään verkkoja. Itse täällä on pärjättävä!
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhana te olette tehneet lapsia jos omat vanhemmat on jo kuolleet?
Hyvin usein tällä palstalla kerrotaan vanhempien kuolleen mutta tosielämässä näitä on vähän.
Itseasiassa ei tule kuin pari mieleen jolla näin.
Jospa vanhemmat kuolivat nuorena vaika huumeisiin? En yhtään ihmettele jos ei löydy tukiverkkoa ongelmaperheille. Kukaan ei jaksa auttaa moniongelmaisia kun se ei koskaan johda tilanteen korjaantumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Olihan tuo vilja eerikallakin 8 vuotta tukiverkko viran puolesta. Täyttivät plankettia ja tienasivat, asiantuntijan tittelillään.
No vilja eerikalla oli virkailijoiden täydellinen hutiverkko.
Vierailija kirjoitti:
Lidlissä oli pienet 9,95 ja isot 12,95.
Kyllä niitä pieniä on vaikka missä kaupoissa, mutta jos haluaa vankkarakenteisen, pitää kääntyä konkin rakennusalan yrityksen puoleen. Sellainen, jolta löytyy verkkoja betoniraudoitukseen. Onkohan niissä laatueroja?
Oma apu on paras apu! Sukulaisista ei ole mitään apua ja tukea lapsiperheen arkeen. Omat vanhemmat ovat jo kirkkomaalla ja omat sukulaiset asuvat kaukana. Puolison sukulaiset asuvat kaukana. Appivanhemmat eivät auta mitenkään.
Sukulaiset asuvat kaukana ja jokaisella on omat kiireensä. On omaa perhettä, omat lapset, oma koti ja työ hoidettavana.
Äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajat pitää tuoda nykyaikaan ja 2000-luvulle. Neuvolassa on turha vetää esiin iänikuisia isovanhempikortteja, että kuulemma sukulaiset ja isovanhemmat auttavat. He eivät auta. Itse on pärjättävä!
Mistä voi kysyä apua: Ystävät, naapurit, perhekerhon ja päiväkerhon vanhemmat, koululaisten vanhemmat, seurakunnan perhetyö, MLL:n lastenhoitajat ja palkatut lastenhoitajat.
Aktivoidu seurakunnassasi. Ala käydä siellä.
Alue: Aihe vapaa
Tämä voi kuulostaa aika rajulta, mutta itse hoidin asian niin, että iskin miehen. Olin täysin ilman mitään tukiverkkoja, ja nyt sitten joku on kiinnostunut minusta ja sitä kautta vähän turvaksi lapsillekin. Tykkään seksistä ja mies on kiva, joten tämä on minusta hyvä vaihtokauppa. En ole tietenkään miehelle asiaa näin kertonut, hän on mielestään ihan tavallisessa seurustuelusuhteessa ja näkökulmakysymys kai se on, että mitä tämä suhde on, minulle hän on tukiverkko. Mutta jos olet sen sorttinen nainen kuin minä, niin seksin avulla saat sen mitä haluat paljon kätevämmin kuin että jos yrität olla leikkipuistossa mielin kielin jollekin vieraalle äidille. Varsinkin pikkulasten kanssa ihmiset ovat niin kovilla että harvalta riittää yhtään apua vieraille ihmisille.