Mistä niitä tukiverkkoja oikein saa?
Jos omat sukulaiset asuu toisella puolella maata, omat vanhemmat jo kirkkomaalla eikä ystäviä ole mitenkään liikaa, ei ainuttakaan sellaista joka asuisi lähellä tai joka ei olisi todella kiireinen työnsä tai oman perheensä kanssa.
Olen helsinkiläinen tukiverkoton pienen lapsen yh ja minulle on sanottu että hanki tukiverkkoja. Ok, ihan hyvä idea, mutta miten? Aina leikkipuistoon mennessä moikkaan muita äitejä ja isiä ja usein menen juttelemaan. Samoin tässä kerrostalossa jossa asun yritän tutustua naapureihin, mutta en saa vastakaikua naapureista enkä muista äideistä puistossa. Pari sanaa vaihtavat mutta selvästä vain small talk kohteliaisuuden vuoksi vaikka säästä on se juttu mitä haluvat, eivät enempää.
Kommentit (274)
´Tutustumalla uusiin ihmisiin siten, että heistä tulisin vähitellen enemmän ystäviä kuin tuttuja.
Käymällä erilaisissa yhteisissä tapaamisessa, kuten päiväkotien ja koulujen vanhempien illoissa yms.
Ei kukaan pyydä ketään suoraan ystäväkseen.Tä
Täytyy itsekin olla aktiviinen ja hienovaraisesti ja yrittää tutustua.
Se ei toden totta ole helppoa.
Entä työtoverisi ap? Löytyisikö sieltä kavereita?
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
´Tutustumalla uusiin ihmisiin siten, että heistä tulisin vähitellen enemmän ystäviä kuin tuttuja.
Käymällä erilaisissa yhteisissä tapaamisessa, kuten päiväkotien ja koulujen vanhempien illoissa yms.
Ei kukaan pyydä ketään suoraan ystäväkseen.Tä
Täytyy itsekin olla aktiviinen ja hienovaraisesti ja yrittää tutustua.
Se ei toden totta ole helppoa.
Entä työtoverisi ap? Löytyisikö sieltä kavereita?
Olen ollut samassa työpaikassa pitkään ja periaatteessa tunnen meidän väen ihan hyvin. Mutta kukaan meiltä töistä ei halua ystäväpohjalta viettää vapaa-aikaa toistensa kanssa, kaikki on hyvin työorientoituneita eikä kahvilla puhu mitään vaikkapa perheestään. Ihan mukavia ovat mutta selvästi eivät halua minun tai muidenkaan kanssa työkaveruuttu kummempaa.
Lapseni on vasta päiväkoti-ikäinen eikä kotonan takia ole juurikaan mitään vanhempaintahtumia ollut, osallistuisin kyllä jos olisi ja jos työajat antaisi myöden.
Ap
Itsestäni sen verran, että olen ihan tavallinen akateeminen äiti, en ujo ollenkaan vaan ihan puhelias ja uskoakseni ihan mukava, kohtelias ja asiallinen ainakin, hyvä kuuntelijakin myös eli en mikään vain itsestäni pälpättävä. Ap
Missä isovanhemmat isän puolelta?
Vierailija kirjoitti:
Missä isovanhemmat isän puolelta?
Asuu 400 km päässä eivätkä pidä juuri yhteyttä, en ole tavannut sitten vauva-ajan, eivät silloinkaan esim hoitaneet vauvaa kertaakaan. Ap
Mua pelottaa välillä, että jos me vanhemmat joudutaan esim molemmat yhtäaikaa sairaalaan, niin mitä sitten tapahtuu? T. Nro2
Sulla oli kuitenkin sukulaisia. Muuta niiden lähelle.
Miehesi ei vissiin ollut kunnollinen, kun olet yh. Olisiko hänen vanhemmistaan teille tukiverkko?
Vierailija kirjoitti:
Mua pelottaa välillä, että jos me vanhemmat joudutaan esim molemmat yhtäaikaa sairaalaan, niin mitä sitten tapahtuu? T. Nro2
Lastensuojelu sijoittaa lapsen sairaalahoidon ajaksi johonkin tukiperheeseen.
Ainakaan yhteiskunnan tukiverkkoa ei ole olemassakaan. Sormet ristissä toivotaan että korttitalo pysyy jotenkin pystyssä ja lukuisat yksittäistapaukset lakaistaan maton alle.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Mulle neuvolan terkka hankki äiti kaverin.
Siis ihmisen, jolla oli samanikäinen lapsi ja asui lähellä.
Erilaisista yhdistyksistä esim
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.pienpe…
Sinun kai pitäisi muuttaa takaisin kotiseudullesi.
Vierailija kirjoitti:
Sulla oli kuitenkin sukulaisia. Muuta niiden lähelle.
Miehesi ei vissiin ollut kunnollinen, kun olet yh. Olisiko hänen vanhemmistaan teille tukiverkko?
Miehen vanhemmista kirjoitinkin tuolla aiemmin että eivät ole lasta halunneet hoitaa ja asuvat kaukana. On minulla muutamia sukulaisia eri puolilla Suomea mutta tyyliin iäkäs täti Oulussa, lapseton sinkku serkkumies Kouvolassa ja toinen iäkäs täti Tampereella. Ja omat työni siis täällä Helsingissä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Mulle neuvolan terkka hankki äiti kaverin.
Siis ihmisen, jolla oli samanikäinen lapsi ja asui lähellä.
Olipa fiksu terkkari.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kai pitäisi muuttaa takaisin kotiseudullesi.
Asun kotiseudullani, olen syntynyt täällä pk-seudulla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Mulle neuvolan terkka hankki äiti kaverin.
Siis ihmisen, jolla oli samanikäinen lapsi ja asui lähellä.
Olipa hienosti tehty. Fiksu terkka.
Ap
Laita nettiin ilmoitus lastenhoitovaihdosta ts. hoidat toisen yh:n lasta ja hän sitten vuorostaan sinun. Tämä toimi meillä. Rahaa ei tarvita. Siinä sitten ystävystyy myös.
Samaa tässä miettinyt jo pian vuosikymmenen. Mies onneksi on ollut melko paljon lasten kanssa, mutta silti hoivavastuu ja kotityöt jakautuu epätasaisesti. Nyt alkaa olla seinä vastassa itsellä ja jaksaminen loppu.
Omat vanhemmat ja sukulaiset asuu toisella puolen maata. Toisaalta en ole varma olisiko vanhemmistani hurjasti apua, mutta varmasti jonkun verran kuitenkin.
Täällä on miehen pari sukulaista, joita emme tapaa koskaan (jotain vanhoja riitoja, mies ei halua) ja anoppi joka on lähinnä lisätaakka meille ja tarvitsee paljon apua.
Ystäviä mulla on joitakin, mutta niiden suhteiden vaaliminen on vaikeaa, koska mies muuttuu vuosi vuodelta mölömmäksi :( Jos tulee vieraita, niin se ei koskaan seurustele mitenkään, vaan hommailee omiaan. Tää on ihan ok, mutta jos vieraat on olleet pari tuntia, niin se alkaa protestoida ja kulkee huokaillen ja silmiään muljautellen ympäri taloa ja pihaa. Tai alkaa juoda kaljaa. Great.
Musta ois kivaa jos kaverit vois joskus olla lapsineen esim yökylässä, tai voisi pitää jotkut juhlat tms. mutta tää ei tuu koskaan onnistumaan. Joskus hengaillaan kavereilla pidempään, mutta nämä on musta vastavuoroisia juttuja, joten ei voida aina vaan olla niitä jotka luuhaa toisten luona. Mies ei myös koskaan käy lasten kanssa missään, joten en voi mitään näitä tehdä edes ilman perhettä.
Tilanne on sen verran umpikujassa ja toinen osapuoli ei ymmärrä mutta yhtään, että ero on vain ajan kysymys. Sitä en vielä tiedä jäänkö tänne vai muutanko omalle kotiseudulle. Näin ei voi kuitenkaan jatkua.
En tiedä. Meillä lapsen isovanhemmat kuolleet eikä kummeja kiinnosta. Lapsen koulukaverien vanhemmat ei halua lasta yökylään koskaan, vaikka me ollaan miehen kanssa otettu meille lapsia yökylään. Lapsi täyttää onneksi jo kohta 13v. Tsemppiä ap!