Lue keskustelun säännöt.
Mistä niitä tukiverkkoja oikein saa?
Jos omat sukulaiset asuu toisella puolella maata, omat vanhemmat jo kirkkomaalla eikä ystäviä ole mitenkään liikaa, ei ainuttakaan sellaista joka asuisi lähellä tai joka ei olisi todella kiireinen työnsä tai oman perheensä kanssa.
Olen helsinkiläinen tukiverkoton pienen lapsen yh ja minulle on sanottu että hanki tukiverkkoja. Ok, ihan hyvä idea, mutta miten? Aina leikkipuistoon mennessä moikkaan muita äitejä ja isiä ja usein menen juttelemaan. Samoin tässä kerrostalossa jossa asun yritän tutustua naapureihin, mutta en saa vastakaikua naapureista enkä muista äideistä puistossa. Pari sanaa vaihtavat mutta selvästä vain small talk kohteliaisuuden vuoksi vaikka säästä on se juttu mitä haluvat, eivät enempää.
Kommentit (274)
Jos niistä toisella puolella maata asuvista sukulaisista olisi oikeasti tukiverkoksi, niin miksei ole hyvä vaihtoehto muuttaa sinne lähelle sukulaisia? Mikä pakko asua Helsingissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos niistä toisella puolella maata asuvista sukulaisista olisi oikeasti tukiverkoksi, niin miksei ole hyvä vaihtoehto muuttaa sinne lähelle sukulaisia? Mikä pakko asua Helsingissä?
Varmaan kannattaa asua siellä missä on työtä. Jos ap on vaikka meteorologi tai mikä lie niin ei niitä työpaikkoja edes ole olemassa kuin parissa isoimmassa kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukiverkoton täällä. Vastaan aloituksen kysymykseen. Tukiverkkoja EI SAA MISTÄÄN. En jaksa edes alkaa listaamaan kaikkea mitä ooen yrittänyt, olen ollut naapriringissä ja perhekerhoringissä ja aina tilanne ollut se että minä tukiverkoton autan muita ja hoidan muiden lapsia, kukaan vastavuoroisesti ei minun. Monesti käynyt niinkin että minä olen tukiverkko sellaiselle perheelle jolla ON oma tukiverkko ja auttavat isovanhemmat.
Ap, usko kun sanon, säästät itseäsi kun lopetat yrittämisen ja epätoivoisen tukiverkon etsimisen. Helpommalla pääset kun hyväksyt että SITÄ EI NYT VAAN OLE.
kik
Sitten vaan pitää pärjätä itse. Meilläkin ollut muutaman kerran karseita tilanteita (toimen puoliso työmatkalla, toinen puoliso kotona lasten kanssa ja joutuukin äkisti keuhkokuumeessa sairaalaan, mihinkäs lapset), mutta ne vaan jotenkin sitten tilanteen kohdatessa pitää organisoida.
Myös sen voin sanoa että NEUVOLA EI AUTA YHTÄÄN. Ei esim raskaana ollessa jolloin sain komplikaation ja olin liikuntakyvytön enkä voinut hoitaa isompaa taaperoa. Mies ei saanut töistä palkatonta, työnantaja kielsi sen. Olisin tarvinnut kotiapua tunnin päivässä pariksi viikoksi. En saanut. Se on kuulemma ensisijaisesti lasu-perheille ja sellainen emme ole.Nyttemmin olen luopunut jo kaikesta toivosta ja oikeastaan pärjään hyvin! Se turha toivominen vie voimavaroja. Helpompaa on kun päättää että pärjää itse.
Voit toki tehdä samaa että kokeilet monta vuotta rakentaa verkostoa, mutta pettymys on suuri kun huomaat että se ei onnistu.Jos tukiverkkoa ei ole niin sitä ei ole. Eikä tule.
Asia on just näin vaikka tylyltä kuulostaa. Tukiverkoton täällä myös, emme ole koskaan saaneet mistään sekuntiakaan apua, siis ainokaista kertaa. Silloin on jaksettava itse aina, myös pää kainalossa.
Helsingissä saa jokainen vauvaperhe kotiapua niin halutessaan edullisesti. Jos on riittävän köyhä ja sairas, niin ilmaiseksi. Sitä ei saa päivittäin (paitsi itse sain kun jouduin leikkaukseen, niin toioumispåiviin sain), mutta esim 2h/vko. Se kaksi tuntia on merkittävästi enemmän kuin 0 minuuttia omaa aikaa hoitaa asioita, siivota, käydä salilla tai ihan nukkua. Opin suunnittelemaan ajan niin, että todella sain siitä paljon irti.
Tuo on paskapuhetta, että apua ei saa. Kyllä saa. Tietysti jos ei ole oikeaa avuntarvetta, sitä ei samalla tavalla edes etsi. Ystävältäni kuoli mies onnettomuudessa ja hän oli yhtäkkiä vauvan ja kolmivuotiaan yksinhuoltaja. Ja kyllä sai apua.
Tasan tarkkaan ei saa. Sitä saa varmaan HELSINGISSÄ, mutta ei maakunnissa. Asun ison kaupungin reunuskunnassa ja täällä ei ole ollenkaan sitä kotiapua. Se on vain lasu asiakkaille. Ja kyllä, TIEDÄN että se on lakisääteistä, mutta tällä kunnanvaltuusto päätti että sitä ei tarjota vaan kaikki resurssit annetaan vanhuksille. Sitä ei siis ole. Voit tulla tänne itse tarkistamaan. Helsinki ei ole sama kuin muu suomi!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niistä toisella puolella maata asuvista sukulaisista olisi oikeasti tukiverkoksi, niin miksei ole hyvä vaihtoehto muuttaa sinne lähelle sukulaisia? Mikä pakko asua Helsingissä?
Varmaan kannattaa asua siellä missä on työtä. Jos ap on vaikka meteorologi tai mikä lie niin ei niitä työpaikkoja edes ole olemassa kuin parissa isoimmassa kaupungissa.
Helsinkiin työn perässä muuttaneet ovat usein alueilta, jossa on työn saanti nihkeää.
Rakennemuutos on ollut rajua ja vain kiihtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tukiverkkoasiassahan oikeastaan tärkeintä on se tunne, että jos itselle tapahtuu jotakin yllättävää, niin on ihmisiä, jotka ottavat kopin. Palkallinen apu ei ainakaan minulle tuo sellaista turvallisuuden tunnetta kuin vaikkapa varamummomme, joka välittää ihmisenä, ei rahan takia. Tämä siis vastauksena siihen, miksei voi rakentaa hommaa pelkän ammattiavun varaan (tai voi mutta ei ole vaan sama asia).
Niin. Kysymys APlle: kuka on lapsesi varanoutaja päivähoidosta? (Ainakin täällä pakollinen olla joku).
Varmaan tuo henkilö olisi sitten se loogisin ottamaan kopin jos aplle tapahtuisi jotain 'yllättävän kamalaa' 🤔
Jos oikeasti tuo kohta on tyhjä niin siinä tapauksessa molemmissa kohdin kopin ottaa kaupungin sosiaalitoimi ja sijaisperhe.Lastensuojelun sossu kommentoi tähän väliin, ettei varahakijan puute todellakaan johda lasten sijoittamiseen sijaisperheeseen. Sosiaalitoimisto ei voi tehdä mitään tilanteelle, jossa normaalista perheestä puuttuu varahakija. Vähän sitä faktaa ja harkintaa väitteiden tueksi, kiitos.
Ok.
No kerropa sitten mitä tapahtuu jos ap joutuu kolariin ja teholle eikä kukaan tule moneen päivään hänen lastansa hakemaan?
Kai teillä sossuilla sitten joku vastuu asiaan on, eikö lapsi jää asumaan sinne päikkyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niistä toisella puolella maata asuvista sukulaisista olisi oikeasti tukiverkoksi, niin miksei ole hyvä vaihtoehto muuttaa sinne lähelle sukulaisia? Mikä pakko asua Helsingissä?
Varmaan kannattaa asua siellä missä on työtä. Jos ap on vaikka meteorologi tai mikä lie niin ei niitä työpaikkoja edes ole olemassa kuin parissa isoimmassa kaupungissa.
Helsinkiin työn perässä muuttaneet ovat usein alueilta, jossa on työn saanti nihkeää.
Rakennemuutos on ollut rajua ja vain kiihtyy.
Eikä ole kyse vain meteorologin kaltaisista akateemisista erikoisammateista vaan myös ihan perustöistä.
Ap jos kerran myöhemmin sanomasi mukaan kaipaat enemmänkin jotakuta joka "kävisi apteekissa tai kaupassa" - miksi ihmeessä lapseton ystävä ei voisi tätä tehdä??
Toisaalta, jos kerran omat syntyperäinen pk-seutulainen, sinulla varmaan in vanhoja koulukavereita siellä? Mikään ei yhdistä niin kuin suht samanikäisen lapsi, tai siis se, että olet niitä ilmeisesti vähemmistössä olevia, joilla ylipäätään on lapsi? Ole tällaisiin vanhoihin ystäviin ja ihan vain kavereihin yhteydessä, ihan vaikka kahvittelun ja lasten leikkimisen ajatuksella, niin uudet ystävyydet voivat syventyä, kenties ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
´Tutustumalla uusiin ihmisiin siten, että heistä tulisin vähitellen enemmän ystäviä kuin tuttuja.
Käymällä erilaisissa yhteisissä tapaamisessa, kuten päiväkotien ja koulujen vanhempien illoissa yms.
Ei kukaan pyydä ketään suoraan ystäväkseen.Tä
Täytyy itsekin olla aktiviinen ja hienovaraisesti ja yrittää tutustua.
Se ei toden totta ole helppoa.
Entä työtoverisi ap? Löytyisikö sieltä kavereita?
Olen ollut samassa työpaikassa pitkään ja periaatteessa tunnen meidän väen ihan hyvin. Mutta kukaan meiltä töistä ei halua ystäväpohjalta viettää vapaa-aikaa toistensa kanssa, kaikki on hyvin työorientoituneita eikä kahvilla puhu mitään vaikkapa perheestään. Ihan mukavia ovat mutta selvästi eivät halua minun tai muidenkaan kanssa työkaveruuttu kummempaa.
Lapseni on vasta päiväkoti-ikäinen eikä kotonan takia ole juurikaan mitään vanhempaintahtumia ollut, osallistuisin kyllä jos olisi ja jos työajat antaisi myöden.
Ap
Löytyisikö työpaikalta henkilöä, jolla olisi lapset jo teinejä ja tarvitsivat duunia tai sitten heidän vanhempiaan, joka olisi hyvä kuntoinen eläkeläinen tai työtön, joka voisi tilapäisesti hoitaa lapsia.
Meillä ei ole isovanhempia, eikä sukua, vaan asuvat kaukana, enkä ystäviäni vaivaa, niin tuttavien kautta ollaan saatu järjestettyä toimiva ja hyvä tukiverkosto. Ja palkka vähennetään verotuksessa kotitalousvähennyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niistä toisella puolella maata asuvista sukulaisista olisi oikeasti tukiverkoksi, niin miksei ole hyvä vaihtoehto muuttaa sinne lähelle sukulaisia? Mikä pakko asua Helsingissä?
Varmaan kannattaa asua siellä missä on työtä. Jos ap on vaikka meteorologi tai mikä lie niin ei niitä työpaikkoja edes ole olemassa kuin parissa isoimmassa kaupungissa.
Itse sanoisin, että kannattaa asua siellä missä on läheisiä ja yhteisö mihin kuulua. Ihmisen onnellisuuden ja mielenterveyden tärkein aspekti on muut ihmiset. Eli toisin sanoen kannattaa asua siellä, missä on omat tukiverkostot. Varsinkin jos kokee, että kaipaisi välittäviä auttavia ihmisiä ympärilleen. Ihmisen ei ole tarkoitus olla yksin.
Mieluummin työttömyys ja hyvä yhteisö kuin työ ja yksinäisyys. Eikä sinne paikkakunnalle tarvitse jäädä loppuelämäksi, sitten kun lapsi on isompi, voi muuttaa takaisin sinne, missä työtä oli jos työn kokee niin tärkeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap asuu Helsingissä on sieltä myös kotoisin ja vanhemmat ovat kuolleet. Ei ole paikkaa jossain satojen kilometrien päässä, jossa asuisi läheisiä. Jos on ensin opiskellut ja tehnyt väitöskirjankin niin ikää voi olla vaikka 37 vuotta ja on täysin yksin lapsen kanssa jos etävanhempi on sulkenut puhelimen. Vanhemmat on saattaneet kuolla noin 70-vuotiaana tai jo aikaisemmin. Nykyisin ei kaikilla ole sisaruksia kun yhden lapsen perheet on yleistyneet.
Olisiko tätä asiaa pitänyt miettiä ennen lapsen hankkimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niistä toisella puolella maata asuvista sukulaisista olisi oikeasti tukiverkoksi, niin miksei ole hyvä vaihtoehto muuttaa sinne lähelle sukulaisia? Mikä pakko asua Helsingissä?
Varmaan kannattaa asua siellä missä on työtä. Jos ap on vaikka meteorologi tai mikä lie niin ei niitä työpaikkoja edes ole olemassa kuin parissa isoimmassa kaupungissa.
Itse sanoisin, että kannattaa asua siellä missä on läheisiä ja yhteisö mihin kuulua. Ihmisen onnellisuuden ja mielenterveyden tärkein aspekti on muut ihmiset. Eli toisin sanoen kannattaa asua siellä, missä on omat tukiverkostot. Varsinkin jos kokee, että kaipaisi välittäviä auttavia ihmisiä ympärilleen. Ihmisen ei ole tarkoitus olla yksin.
Mieluummin työttömyys ja hyvä yhteisö kuin työ ja yksinäisyys. Eikä sinne paikkakunnalle tarvitse jäädä loppuelämäksi, sitten kun lapsi on isompi, voi muuttaa takaisin sinne, missä työtä oli jos työn kokee niin tärkeäksi.
Juuri valmistunut ja työuran alkuun päässyt saa lapsen ja heittäytyy työelämän ulkopuolelle 15 vuodeksi?
Sitten palaa töihin?
Loistoidea!
Vierailija kirjoitti:
Ainakaan yhteiskunnan tukiverkkoa ei ole olemassakaan. Sormet ristissä toivotaan että korttitalo pysyy jotenkin pystyssä ja lukuisat yksittäistapaukset lakaistaan maton alle.
Mites päivähoito, jossa taaperoikäiset ”virikelapsetkin” on säilössä yli 8h päiviä? Nykyäänhän on enemmän sääntö kuin poikkeus että äidit hoitavat vain yhtä lasta kerralla. Heti kun vauva syntyy viedään 2-vuotias päiväkotiin koska hän tarvitsee kavereita, ei ilmeisesti äitiä enää. Kammottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö care.com:sta sopiva sijaismummo tai olisiko työkavereillasi sen ikäisiä, vastuullisia lapsia, että heidät voisi pyytää lapsenvahdiksi sopivaa korvausta vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Olisiko tätä asiaa pitänyt miettiä ennen lapsen hankkimista?
Sinun mielestä siis pitää osata ennen raskaaksi tuloa ennustaa, että mies tulee jättämään/pettämään/alkoholisoituu (tai vastaava syy johon avioliitto päättyy pikkulapsiaikana) tai että omat vanhemmat tulee kuolemaan lähiaikoina?
Tai onko sinun mielestä myös niin, että jos omat vanhemmat on kuolleet niin ei saisi saada lasta?
Minä olin samassa tilanteessa. Muutin Pohjanmaalle (jossa kaikki ovat tunteneet toisensa syntymästä saakka ja ystäväpiirit koostuvat niistä ihmisistä, joiden kanssa on hengattu vaipoissa) opiskelemaan lapsen kanssa ja tukijoukot 400-500km päässä eri puolilla Suomea. Muistan kun yritin vaihtaa itseni eri ryhmään aikataulullista syistä (päiväkoti meni kiinni) ja yliopistosta se tyyppi, joka teki listoja vain ja ainoastaan meidän kurssille, lähetti viestin kuinka heillä ei ole resursseja tehdä vaihtoja kenenkään henkilökohtaisten tilanteiden takia ja kirjaimellisesti kirjoitti ”kehoitan sinua hankkimaan tukijoukkoja”. Mitään vihjettä ei laittanut, että mistä niitä voi tilata/ostaa/hankkia. Kurssilla onneksi oli kurssikaverilla teinityttöjä, jotka hoiti lapsen vahtimisen rahaa vastaan ja kurssin vetäjä itse mainosti ensimmäisellä kerralla oma-aloitteisesti kuinka työt saa tulla kuittaamaan toisenkin ryhmän aikaan jos aikataulut mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos niistä toisella puolella maata asuvista sukulaisista olisi oikeasti tukiverkoksi, niin miksei ole hyvä vaihtoehto muuttaa sinne lähelle sukulaisia? Mikä pakko asua Helsingissä?
Varmaan kannattaa asua siellä missä on työtä. Jos ap on vaikka meteorologi tai mikä lie niin ei niitä työpaikkoja edes ole olemassa kuin parissa isoimmassa kaupungissa.
Itse sanoisin, että kannattaa asua siellä missä on läheisiä ja yhteisö mihin kuulua. Ihmisen onnellisuuden ja mielenterveyden tärkein aspekti on muut ihmiset. Eli toisin sanoen kannattaa asua siellä, missä on omat tukiverkostot. Varsinkin jos kokee, että kaipaisi välittäviä auttavia ihmisiä ympärilleen. Ihmisen ei ole tarkoitus olla yksin.
Mieluummin työttömyys ja hyvä yhteisö kuin työ ja yksinäisyys. Eikä sinne paikkakunnalle tarvitse jäädä loppuelämäksi, sitten kun lapsi on isompi, voi muuttaa takaisin sinne, missä työtä oli jos työn kokee niin tärkeäksi.
Unohdat sen että kaikilla ei ole läheisiä ollenkaan tai ne on kauheita. Mulla esim omat vanhemmat on vaaralliset ihmishirviöt. Joudun asumaan turvassa satojen kilsojen päässä salatuin tiedoin. Tukiverkoton olen ja mun tapauksessa ratkaisu ei ole muuttaa ”läheisten” lähelle.
Vierailija kirjoitti:
Löytyisikö care.com:sta sopiva sijaismummo tai olisiko työkavereillasi sen ikäisiä, vastuullisia lapsia, että heidät voisi pyytää lapsenvahdiksi sopivaa korvausta vastaan?
Care.comin sijaismummot maksaa tässä kaupungissa 35e tunti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla oli kuitenkin sukulaisia. Muuta niiden lähelle.
Miehesi ei vissiin ollut kunnollinen, kun olet yh. Olisiko hänen vanhemmistaan teille tukiverkko?
Miehen vanhemmista kirjoitinkin tuolla aiemmin että eivät ole lasta halunneet hoitaa ja asuvat kaukana. On minulla muutamia sukulaisia eri puolilla Suomea mutta tyyliin iäkäs täti Oulussa, lapseton sinkku serkkumies Kouvolassa ja toinen iäkäs täti Tampereella. Ja omat työni siis täällä Helsingissä. Ap
mitäs jengi tänne Stadii tunkee, ja sit itkee ku ei verkkoja.
Lastensuojelun sossu kommentoi tähän väliin, ettei varahakijan puute todellakaan johda lasten sijoittamiseen sijaisperheeseen. Sosiaalitoimisto ei voi tehdä mitään tilanteelle, jossa normaalista perheestä puuttuu varahakija. Vähän sitä faktaa ja harkintaa väitteiden tueksi, kiitos.