Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä niitä tukiverkkoja oikein saa?
Jos omat sukulaiset asuu toisella puolella maata, omat vanhemmat jo kirkkomaalla eikä ystäviä ole mitenkään liikaa, ei ainuttakaan sellaista joka asuisi lähellä tai joka ei olisi todella kiireinen työnsä tai oman perheensä kanssa.
Olen helsinkiläinen tukiverkoton pienen lapsen yh ja minulle on sanottu että hanki tukiverkkoja. Ok, ihan hyvä idea, mutta miten? Aina leikkipuistoon mennessä moikkaan muita äitejä ja isiä ja usein menen juttelemaan. Samoin tässä kerrostalossa jossa asun yritän tutustua naapureihin, mutta en saa vastakaikua naapureista enkä muista äideistä puistossa. Pari sanaa vaihtavat mutta selvästä vain small talk kohteliaisuuden vuoksi vaikka säästä on se juttu mitä haluvat, eivät enempää.
Kommentit (274)
Vierailija kirjoitti:
PPY. pien+perheyhdistys. Kannattaa myös maksaa jäsenmaksu, eikä vain vittuilla ihmisille, jotka sen maksavat, noin vinkkinä vaan. Sinne kun aktivoituu, voi päästä vaikka ulkomaille asti ja voi vaikuttaa yhdistyksen toimintaan. Ellei paikkakunnalla ole tätä, voi ruveta itse aktiiviksi ja järjestää sitä toimintaa.
Ääh tuollasissa lähinnä siilitukka lepsoja tai elämänkoulu Rituja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä isovanhemmat isän puolelta?
Asuu 400 km päässä eivätkä pidä juuri yhteyttä, en ole tavannut sitten vauva-ajan, eivät silloinkaan esim hoitaneet vauvaa kertaakaan. Ap
Todella ikävä juttu. Lapselle olisi tosi tärkeää saada olla isovanhempien kanssa. Nuorin pojantyttäreni, 6 v,, sanoo jo muutaman päivän eron jälkeen, että hänellä on ollut niiiin ikävä.
Ennen vanhaan oli Mannerheimin Lastensuojeluliitolla lastenhoitopalvelua. Monella seurakunnalla on mummo-pappapalvelua, entäpä Isovanhempienliitto? Punaisella Ristillä on ystäväpalvelua, oletko kysynyt? Kaupungeilla on tukiperheitä antaa juuri vertaistueksi. Joku em. yhteisöistä varmaankin pystyy neuvomaan eteenpäin. Ei muuta kuin kyselemään, onnea.
Turvaverkkoja pitää itse rakentaa tutustumalla uusiin ihmisiin ja pitämällä heihin yhteyttä, mutta tärkeintä on muistaa että sitten olet myös itse osa sitä turvaverkkoa. Se ei kanna kovin pitkälle jos aina olet itse apua vailla, etkä sitten auta koskaan muita kun he ovat apua vailla.
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi kuulostaa aika rajulta, mutta itse hoidin asian niin, että iskin miehen. Olin täysin ilman mitään tukiverkkoja, ja nyt sitten joku on kiinnostunut minusta ja sitä kautta vähän turvaksi lapsillekin. Tykkään seksistä ja mies on kiva, joten tämä on minusta hyvä vaihtokauppa. En ole tietenkään miehelle asiaa näin kertonut, hän on mielestään ihan tavallisessa seurustuelusuhteessa ja näkökulmakysymys kai se on, että mitä tämä suhde on, minulle hän on tukiverkko. Mutta jos olet sen sorttinen nainen kuin minä, niin seksin avulla saat sen mitä haluat paljon kätevämmin kuin että jos yrität olla leikkipuistossa mielin kielin jollekin vieraalle äidille. Varsinkin pikkulasten kanssa ihmiset ovat niin kovilla että harvalta riittää yhtään apua vieraille ihmisille.
Siis mielenkiintoista vähän niinku lastenhoitoapua ja perhetyötä ja maksu luonnossa.
Itse olet valinnut muuttaa kauas sukulaisistasi ja itse olet valinnut miehen jonka sukulaispiiri on myös kaukana ja välinpitämätöntä. OLET ITSE SYYLLINEN SIIHEN ETTEI SINULLA OLE TURVAVERKKOJA! Mistä hitosta teitä oikein sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansantanssia yhteisöllisempää harrastusta en keksi, mutta tosi harva suomalainen innostuu aikuisiällä aloittamaan. Sieltä löytyy ihmisten timantit.
Se on ollut minun elämänmittainen harrastukseni joka jatkuu edelleen. Sieltä löysin miehen jne. Näin vanhana mummona se ylläpitää kuntoa ja muistia, kun pitää muistaa vuorot. Elinikäisiä ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Neuvoloiden tehtävä on nykyaikana vain etsiä ne "heikoimmat" yksilöt, joihin päästäisiin käsiksi esim. lastensuojeluilmoitusten muodossa. Koskaan ei pidä mennä sanomaan kuinka nyt väsyttää, ei ole tukiverkkoja eikä ystäviä. Tästä on niin monta surullista tarinaa, että on käsittämätöntä, miksi äidit yhä edelleen luottavat neuvolatoimintaan minkään muun kuin painon, pituuden ja motoristen taitojen mittailuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy siltä neuvolantädiltä, voisiko hän yhyttää sinut jonkun toisen, vastaavassa tilanteessa olevan äidin kanssa. Et kuitenkaan ole mikään harvinaisuus... Muitakin yksinäisiä äitejä on.
Tiedän että en ole harvinaisuus vaan on paljon yksinäisiä äitejä ja paljon yh-äitejä ilman tukiverkkoja. Siksikin ihmettelen miksi jutteluyritykseni ei tunnu kiinnostavan esim puistossa muita siellä yksin olevia äitejä. Ehkä he ovat väsyneitä, introverttejä tai haluavat olla vain ajatuksissaan tai vain kaksi lapsensa kanssa töiden jälkeen... en tiedä. Kaikki tuollaiset syyt on tietenkin ok ja ymmärrettäviä.
Se neuvolan täti on muuten vaihtunut jo monta kertaa, taitaa olla nyt jo kahdeksas ”eri täti” nyt. Ap
Mistähän tämäkin johtuu. Siitä kun on pakko tehdä lapsi ilman normaalia parisuhdetta. Kun ihminen on niin sairas ettei pysty parisuhdetta muodostamaan mutta on pakkomielle se kakara saada jota pystyy manipuloimaan ja ohjailemaan oman mielensä mukaisesti mutta ei kykene aikuisen kanssa parisuhteeseen.
Mistähän se johtuu että on niin paljon miehiä jotka ovat kykenemättömiä elämään normaalisti parisuhteessa? Ei puhuta, ei oteta omasta käytöksestä mitään vastuuta ja ihmetellään kun nainen kyllästyy elämään mielikuvitusmiehen kanssa ja lähtee nostelemaan? Ollaan mieslapsia, odotellaan persettä raapien palvelua ja huomataan nainen vasta sitten kun paskaiset kalsarit vaatii pesua. Sängyssä ei osata tehdä mitään, hyvä jos seisoo edes, ja impotenssikin on kai naisen vika.
Johtuu siitä, että naiset on itse huijanneet itseään rakastuessaan mielikuvitusmieheen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tukiverkkoasiassahan oikeastaan tärkeintä on se tunne, että jos itselle tapahtuu jotakin yllättävää, niin on ihmisiä, jotka ottavat kopin. Palkallinen apu ei ainakaan minulle tuo sellaista turvallisuuden tunnetta kuin vaikkapa varamummomme, joka välittää ihmisenä, ei rahan takia. Tämä siis vastauksena siihen, miksei voi rakentaa hommaa pelkän ammattiavun varaan (tai voi mutta ei ole vaan sama asia).
Olen hoitanut palkattuna apuna yli kymmenen vuotta samaa lasta - täyttää pian 15 - palkatusta henkilöstäkin voi ajan myötä tulla osa tukiverkkoa. Ei palkattu apu mummoa vastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan terkka kauhisteli tukiverkotonta tilannettani jo raskausaikana (silloin tosin olin vielä lapsen isän kanssa naimisissa). Pyysin sitten kauhistelua hetken kuunneltuani neuvomaan että mistä tuliverkkoja voisin sitten hankkia, ei osannut sanoa siihen oikein mitään. Ap
Yksinhuoltaja tuttavani sai varamummon, alla lisätietoja:
Laita huivi, ruskeat piilolinssit ja mene Kelaan solkkaamaan outoa kieltä. Pian on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiertämällä sopivan ikäiselle lapselle tarkoitettuja tapahtumia, kuten seurakunnan kerhoja, harrastejuttuja yms.
Liity erilaisiin yhdistyksiin esim. srk äiti-lapsi piiri tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan, kun lapseni olivat pieniä, niin tukiverkon sai siten, että vuorotellen naapureiden kanssa vahdimme toistemme lapsia tarvittaessa. Tukiverkon ylläpito vaatii vastavuoroisuutta, ei voi olla vain ottavana osapuolena. Minun vanhempani olivat vielä työelämässä ja asuivat satojen kilometrien päässä, joten heidän varaan ei ollut laskemista. Toinen keino saada apua oli palkata teini valvomaan lapsia, jos piti päästä käymään asioilla. Tietysti tämä teini oli tuttu, johon saattoi luottaa.
Pienperheyhdistys ja erilaiset äiti-lapsikerhot. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi nuoremmille äideille toimii tosi hyvin Tyttöjen Talon nuorten äitien ryhmä. Lähes joka seurakunnan alueella on jotain äiti-lapsitoimintaa, jossa voi verkostoitua. On olemassa myös "Mothers in Business"- niminen uraäitien verkosto, jos se on enemmän sun juttu. Suosittelin laittamaan lapsen johonkin harrastukseen ja siellä tutustumaan muihin vanhempiin. Esimerkiksi lasten saattamisessa ja kuljetuksissa vuorottelu kiinnostaa yleensä kaikkia. Kysy rohkeasti myös tukiperhettä kapungilta ja esim Pelasta. Myös monenlaista varamummo/vaari toimintaa on olemassa. Näitä voi löytyä esim. Helsinki Mission, SPR:n ystäväpalvelun ja Marttojen kautta. Itse suosittelen tuota pienperheyhdistystä ja muuta itseellisten äitien toimintaa. Ei se ole niin tarkaa, vaikka et kuuluisi ihan 100% kohderyhmään. Tarkoitushan on löytää samassa elämäntilanteessa olevia, joiden kanssa voi muumiristeillä ym.
Kannattaa HETI kysyä, tukiverkon suosittelijalta, kävisikö HÄN itse minun tukuverkokseni?
Minulla oli sama tilanne, edes puolisoni ei auttanut. Yksin piti selvitä mm. ilman suihkua. Ruoka kauppaan ei päässyt vaunuilla, elämä oli pienen lapsen kanssa sietämättömän rankkaa. En toivu siitä koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Ne on varmaan ne näkymättömät kivat ja tuntemattomat "ystävät".