Työpaikkakiusaaminen - kokemuksia

Luulin aloittaneeni unelmatyössäni mutta pian totuus alkoi paljastua.

Ennen minua useita työtovereita on häpäisty, nöyryytetty ja kiusattu rankasti siten, että he ovat irtisanoutuneet tai heidät on (laittomasti) irtisanottu.

Omalla kohdallani kiusaaminen on pahentunut vähitellen ja erityisesti sen jälkeen kun olen alkanut kyseenalaistaa minusta esitettyjä väitteitä. Aluksi pidin asiattomia sähköposteja vain epämiellyttävinä ja iltaisin soittelua "alan tapana". Kaava on mennyt suurinpiirtein siten, että alun sähköposteista on siirretty:

-mustamaalaamaan työkavereille

-lähettämään haukkumasähköposteja siten, että niissä on mukana lähes koko työyhteisö

-lähettämään asiattomia tekstiviestejä

- sättimään yhteisissä kokouksissa

- syyttämään pomon omista virheistä minua

- antamaan ohjeita, joita muutetaan jälkikäteen ja huudetaan, kun työ on tehty 'väärin'

- jatkuva virheiden etsiminen (virhe = eri sanamuoto kuin pomo olisi laittanut)

- pienistä asioista kohtuuton syyttely ja nöyryyttäminen

- pitämään jatkuvia "palavereita" joiden tarkoitus on nöyryyttää ilman silminnäkijöitä

- kyseenalaistamaan älykkyys ja kiinnostus koko alaan

- asiaton kommentointi tyhmyydestä ja lihavuudesta

Nyt sitten viimeisimpänä on perusteettomasti kyseenalaistettu työkykyni. Tuntuu aivan kuin olisin ajojahdin kohteena. :(

Vierailija kirjoitti:

Luulin aloittaneeni unelmatyössäni mutta pian totuus alkoi paljastua.

Ennen minua useita työtovereita on häpäisty, nöyryytetty ja kiusattu rankasti siten, että he ovat irtisanoutuneet tai heidät on (laittomasti) irtisanottu.

Omalla kohdallani kiusaaminen on pahentunut vähitellen ja erityisesti sen jälkeen kun olen alkanut kyseenalaistaa minusta esitettyjä väitteitä. Aluksi pidin asiattomia sähköposteja vain epämiellyttävinä ja iltaisin soittelua "alan tapana". Kaava on mennyt suurinpiirtein siten, että alun sähköposteista on siirretty:

-mustamaalaamaan työkavereille

-lähettämään haukkumasähköposteja siten, että niissä on mukana lähes koko työyhteisö

-lähettämään asiattomia tekstiviestejä

- sättimään yhteisissä kokouksissa

- syyttämään pomon omista virheistä minua

- antamaan ohjeita, joita muutetaan jälkikäteen ja huudetaan, kun työ on tehty 'väärin'

- jatkuva virheiden etsiminen (virhe = eri sanamuoto kuin pomo olisi laittanut)

- pienistä asioista kohtuuton syyttely ja nöyryyttäminen

- pitämään jatkuvia "palavereita" joiden tarkoitus on nöyryyttää ilman silminnäkijöitä

- kyseenalaistamaan älykkyys ja kiinnostus koko alaan

- asiaton kommentointi tyhmyydestä ja lihavuudesta

Nyt sitten viimeisimpänä on perusteettomasti kyseenalaistettu työkykyni. Tuntuu aivan kuin olisin ajojahdin kohteena. :(

Kuulostaa valitettavan tutulta ja harmittaa miten sinäkin olet joutunut maalitauluksi. Minunkin ulkonäköäni on mollattu ja kytätty jopa tauoille saakka.

Ohjeistuksen muuttaminen lennosta on turhauttavaa ja kun et voi olla ajatustenlukijakaan. Luulisi että työpaikka menettää rahaa kun samaa duunia pitää väkertää jonkun mielipuolen tahdosta uudestaan ja uudestaan. Plus noi turhat palaverit... En osannut edes reagoida kun ensimmäisiä kertoja minut haettiin muka niin tärkeään palaveriin vain kuuntelemaan rivien välistä mikä rasite olen.

Yksikään työ ei ole sen arvoinen että tarvitsisi sietää tuollaista.

Olin työkokeilussa firmassa joka ei halunnut palkata ketään suoraan vaan houkutteli varmalla työpaikalla jos saisin keploteltua työkokeilun työkkärin suunnalta. Tämä tuntui vähän oudolta koska minulla oli jo alan korkeakoulututkinto ja työkokemusta.

Minua kohdeltiin lähinnä juoksupoikana ja monesti kun hiljaisempana päivänä tarjouduin auttamaan muita töissään minulle naljailtiin, että et kuitenkaan osaa. Jos esimiehet mokailivat niin se oli minun syyni.

Kokeilun puolivälissä pyysin palautetta ja varmistusta että saanko vakipaikan koska satunnaisesta epäoikeudenmukaisesta kohtelusta huolimatta halusin töitä omalta alaltani ja säännöllisen palkan. Paikka luvattiin minulle ja jaksoin sietää kuittailua paremmin.

Tai no niin luulin ensin. Kuittailu muuttui puhtaaksi ttuiluksi, ylitöitä piti jäädä tekemään jos pomo sai päähänsä haluta jotain jo aamukuudelta valmiiksi pöydälleen (ikinä ei herra tainnut olla niin aikaisin edes herätyskellonsa torkkua painamassa) ja minut kutsuttiin välillä aiemmin töihin siivoamaan pomon biletysten jälkiä.

Kun oli aika ottaa minut vakituiseksi alkoi armoton selitys kuinka myynti, kuinka yleinen taloudellinen tilanne yms yms. Eli olin käyttänyt puoli vuotta vain ilmaista työtä tehden turhaan. Kun muistutin mitä oltiin sovittu ja mainitsin työkkärin niin kiireellä tarjottiinkin hommia mutta vain kuukauden määräaikaisuuksilla ja palkalla joka ei ollut tessiä nähnykkään. Kieltäydyin asiallisesti vedoten aiemmin sovittuun mutta pomo otti tämän haistatteluna vaikka kiitin arvokkaasta kokemuksesta ja mahdollisuudesta (ei ollut kumpaakaan noista mutta en halunnut polttaa siltoja).

Firma jatkaa nykyisinkin samalla kaavalla mitä olen kuullut.

Todellakin olen. Olen sosiaalialalla ja vaihdoin juuri työpaikkaa kiusaamisen vuoksi. En tiedä edes, mistä aloittaisin....

...se alkoi siitä, että minut "unohdettiin" perehdyttää. Sitten kun järkeilin asioita kuten parhaaksi näin niin tiimipalaverissa taivasteltiin miten tolleen voi asioita tehdä ja "kyllä sua on neuvottu". Työparityötä kun piti olla, niin eipä ollut. Ja juuri nämä kiusaajat olivat niitä jotka kuitenkin olivat pitkään olleet kunnalla töissä ja tunsivat asiakkaat ja alueen. Tiedon panttaamista siis, vallankäyttöä. Samoin he luulivat että ovat minun esimiehiäni jopa huusivat minulle. Oikea esimies oli kerran viikossa paikalla, joten täysin kujalla, mitä tapahtuu. Kun sanoin että irtisanoudun niin kysyi että "onko sulla ollut muissa työpaikoissa ongelmia?" mikä oli kyllä törkeyden huippu. Sanoin siihen sitten että kuule onnea vaan rekrytointiin, toivottavasti saatte viran täytettyä. Ja ei ole muuten tähän päivään asti täytetty. Mutta hieman olen kyllä vahingoniloinen, sillä sen position hommat valuivat nyt näille ohjaajille. Mutta itsepähän kerjäsivät. 

Edelliseen vielä, että myös minun tapauksessani edellinen työntekijä irtisanoutui kiusaamisen takia!

Asiaa ei paranna se, että sosiaalialalle pesiytyy oikeasti sellaista porukkaa jolla ei ole valoa majakassa. Mielenterveysongelmaisia, ex -päihteidenkäyttäjiä (tai nykyisiä) ym ym. 

En tiedä onko varsinaisesti kiusaamista, mutta ulkopuolelle jättäminen kyrsii. Työporukassa ydinryhmä järjestää kaikkea kivaa mutta vain tietyt työkaverit pyydetään mukaan. Usein jälkeenpäin saa kuulla reissuista tms.

Myös toisten merkkipäiviä ja sukulaisten kuolemasta johtuen kukitetaan, toisia ei. Työpaikkalotto on tietylle ryhmälle, mukaan ”ei mahdu”, ym.

Olen lopettanut tyystin rahan laittamisen näihin Muistamiseen rahankeräyskuoriin niiden epäoikeudenmukaisuuden takia. Mielestäni pitäisi lopettaa kokonaan, töissä ollaan töitä tekemässä eikä missään suosikkikilpailussa.

Minua kiusasi siivousfirmassa esimieheni, järkyttävä ihminen. Välillä hän puheli maireasti hymyillen miehestään lapsenlapsista, enkä voinut olla ajattelematta miten tuollaisella VOI OLLA perhettä, se oli niin julma nainen.

Ja mitä se sit teki? No se oli aivan päivittäistä.. kun menin sinne töihin hänen piti mua perehdyttää ja se teki sen jo naljaillen ja naureskellen. Se heitti sellasia vitsejä että "katsos tämä on ämpäri, onkohan sulle tuttu asia ollenkaan? Tämä on vesihana, tyhmäkin varmaan nyt käsittää että ämpäriin laitetaan vettä. Eikö totta? Niin mitä, vastaa, EIKÖ TOTTA!!!" Siinä sitten änkytän että "joo... tiedän mikä on ämpäri" kuin olisin yksinkertainen pikkulapsi. Hän ei perehdyttänyt minua oikeasti, lähinnä laittoi tilanteisiin joissa en tiedä mitä tehdä, missä suunnassa mikäkin on, ja sitten vuorotellen joko nauroi tyhmyydelleni tai suuttui kun olen hyödytön.

Saattoi lähettää mun vaikka hakemaan mopinvartta ja kun tuon sen niin hirrrveä show että "ei tätä, ei, mä halusin sen mikä on teipillä merkattu, se on parempi, tässä on huono mekanismi, miksi sä toit väärän. Anna minä haen kun sinä en osaa. Laita lapsi asialle, voi hyvä jumala, anna mun kaikki kestää.."

Näitä juttuja oli ihan koko ajan. En tiennyt mitä vastata, mutta olo oli kuin idiootilla. Aloin itsekin epäillä osaanko mitään, vaikka olin tehnyt jo tasan vastaavaa siivoustyötä aiemmin.

Välillä hän oli mukavampi ja kyseli elämästäni, perheestä, koulutuksesta, kotipaikkakunnasta... näitä tietoja hän myöhemmin käytti hyväkseen. Ikään kuin sattumalta tuli mieleen vaikka että "ystäväni juuri kertoi että Tampereelta tulevat Suomen rumimmat naiset. Onkohan noin. Ainiin mutta etkös sinä ole Tampereelta" jne haukkui esim koirani rotua usein ja mieheni ammattia.. sairas, hirveä nainen se oli.

Hän oikein nautti minun sanallisesti nöyryytyksestä. Ei sanonut suoraan että "olet ruma ja typerä", vaan kierteli että "toki jos ei ole idiootti niin ymmärtää..." tai "oi että se Maija on niiiin ihana ja hyvä työntekijä, Maija ymmärtää ihan hyvin kun hänelle puhuu, on se kumma kun JOTKUT on niiiiin tyhmiä".

Olen unohtanut tietoisesti pahimpia asioita, mutta hän oli kyllä tosi julma. Kerran olin sairas ja kuumeessa. Soitin töihin että en pääse tänään ja kerroin meneväni nyt lääkäriin hakemaan saikkutodistuksen. Esimies hullunainen sitten soitti minulle takaisin 5min päästä ja väitti että minulla on vain krapula kun olen pyörinyt baareissa ja minunlaiset naiset kyllä tiedetään, ei varmaan kannattais juoda niin paljon. En muista kutsuiko mua huor aksi vai lut kaksi mutta jompi kumpi. Sitten käski töihin, nyt heti! Sanoin etten mene, olen kuumeessa. Pomo otti palkastani pois yhden työpäivän, siis yhden YLIMÄÄRÄISEN työpäivän tämän sairaspäivän lisäksi. Nostin ison haloon ja lopulta piti olla yhteydessä liiton lakimieheen ennenkuin palkka oikaistiin.

Työsuhde lakkautettiin koeajalla ja olin onnellinen, mutta järkyttynyt. En voi uskoa että annoin kohdella itseäni niin ja lähdin vain kotiin itkien töiden jälkeen päivästä toiseen. Aivan kamalaa miten hän nitisti minut ja miten rohkeasti hän haukkui ja kiusasi. Yritin puhua asiasta töissä muille, mutta asiasta ei "saanut" puhua, koska nainen oli niin pelottava, että ihmiset näytti pelkäävän silmät suurina ja hyssytteli minuakin että anna olla.

:(

Entisessä työpaikassani oli työntekijä joka oli yhtä sokerihuurrettua, teennäistä hymyä kun pomo oli lähettyvillä tai asiakkaita oli ympärillä, mutta sen jälkeen hymy hävisi. Tämä mies piti itseään korvaamattomana työpaikalle vaikka teki samoja hommia kuin muutkin.

Jostain syystä hän otti minut maalitaulukseen ja höykytti milloin mistäkin. Yritin vältellä miestä parhaani mukaan, mutta melko pienessä työyhteisössä se oli mahdotonta. Mies haukkui minua muille ja kommentoi kaikkea tekemääni ivallisesti. Tämä oli todella raskasta ja koitin kysellä muilta että olenkohan loukannut tätä työntekijää jotenkin. Kukaan ei uskaltanut sanoa mitään.

Ensin ajattelin että mies on vain täysi tollo mutta kun tyyppi alkoi ilmestyä työvuoronsa loputtua ja jopa vapaapäivinään kyttäämään ja arvostelemaan minua niin käsitin että kyseessä on jotenkin sairas persoona.

Pahin tapahtui kun esimiehemme liitti minut tämän miehen kanssa projektiin jota mies oli ennen hoitanut yksin. En todellakaan pyytänyt tätä mutta mies otti tämän henkilökohtaisena loukkauksena ja alkoi järjestelmällisesti sabotoida kaikkea tekemääni.

Pian minut eristettiin työporukasta ja huomasin miten minusta puhuttiin selän takana. Kaikki oli tämän miehen tekosia. En enää kestänyt tätä sairasta kiusaamista vaan vaihdoin maisemaa.

Miksi ette tee työsuojeluviranomaisille kantelua silloin, kun olette töissä? Kun tilanne on tarpeeksi kamala, siitä ei ole kuin yksi suunta, parempaan.

Ai niin, ettehän te tietenkään voi, kun kantelu on rumaa, että voi "polttaa siltoja" ja muutenkin olette niin kilttejä, että ette voi sanoa vastaan ettekä edes esittää todisteita siitä, että esimerkiksi ohjeet ovat olleet ristiriitaiset.

Ja mitenkin itse selvisin? Tekemällä kaiken sen, mitä te jätätte tekemättä, lopuksi tutkintapyynnön poliisille. Onneksi työni oli määräaikainen ja olin silloin 34. ennen aikojaan siinä pienessä työpaikassa työt lopettanut. Samassa asemassa minun kanssani olivat kaikki muut perheen ulkopuoliset työntekijät, joten saimme tukea toisistamme.

Jos on tarpeeksi iso yritys niin työntekijöistä joku on nimetty työsuojelusta vastaavaksi ja se henkilö kun sattuu olemaan yksi kiusaajista niin ei hirveesti auta.

Milläs todistat aukottomasti henkisen väkivallan? Ei se kiusaaja myönnä mitään tai vetoaa leikinlaskuun ja väärinkäsityksiin. Ottamalla asian esille ilman todisteita heittää vain lisää bensaa liekkeihin. Varsinkin jos on koeajalla tai määräaikaisessa työsuhteessa niin valittamalla aiheestakin voi jo valmistautua ettei työt jatku.

Ei niitä töitä Suomessa ole liikaa ja jos pitää elättää perhettä, lyhennellä lainaa jne niin se paskankin työpaikan palkka on tärkeä.

Olen ollut paikalla kun isoon firmaan saapui työsuojeluvaltuutettu perkaamaan esille tullutta työpaikkakiusaamistapausta.

Valtuutettu jututti pomoa, esimiestä, kiusattua ja kiusaajaa. Kiusaaja heittäytyi uhrin asemaan, kiisti kaiken ja ihmetteli miksi häntä syytetään. Ei ollut näyttöä, vain kahden työntekijän sana sanaa vastaa. Valtuutettu totesi kaiken olevan kunnossa.

Pian kiusattua ei näkynyt töissä ja oli jäänyt sairauslomalle masennuksen vuoksi. Kiusaaja jatkoi porskuttamistaan ja etsi uuden kohteen.

En tiedä koettiinko minut työpaikalla ilman järkevää syytä jonkinmoisena uhkana muille työntekijöille ja heidän asemalleen, mutta kylmää kyytiä sain joka tapauksessa.

- Kehitysehdotuksilleni naurettiin ja ne sivuutettiin ja pian joku toinen esitti samoja ideoita ominaan jolloin ne olivatkin nerokkaita

- Minut pakotettiin pitämään kaikki taukoni jo tunnin kuluttua kun olin töihin saapunut ja loppuvuoro pitikin sitten paahtaa tauotta. Vaihtoehtona tälle oli se, että minua ei päästetty pitämään taukojani pitkin työvuoroa ja vasta noin tuntia ennen kotiinpääsyä valitettiin kuinka myöhästytään kaikki jos kehtaan vielä taukoni pitää. Pari kertaa lähdin vain tauolle ja huikkasin jo pois päin kävellessäni meneväni NYT ja tätähän pidettiin todella röyhkeänä temppuna vaikka työkaverit itse eivät edes kertoneet lähtevänsä tauoille vaan vain katosivat

- Sain tietää kautta rantain useammankin kerran kuinka joku on kämmännyt pahasti asiakkaan kanssa ja pomo oli saanut vihaista asiakaspalautetta. Näistä supistiin ja kun minä saavuin paikalle niin kaikki vaikenivat. Jos yritin kysyä tapahtuneesta niin minulle tiuskittiin, että ei kuulu sulle. Kuitenkin nämä kaikki vieritettiin minun niskoilleni vaikka en olisi kyseisenä päivänä ollut edes paikalla kun asiakas on kimpaantunut jostain

- Työturvallisuudessa oli isoja puutteita ja kerran tästä asiallisesti mainitessani minua katsottiin kuin mielenvikaista ja käskettiin huolehtimaan vain omista asioistani

- Työvuorosuunnittelu toteutettiin niin etten vahingossakaan saanut olla juhlapyhiä perheeni kanssa ja useamman päivän peräkkäiset vapaat olivat harvinaisia. Työvuorolistoja tarkastellessani kellään muulla kymmenien työntekijöiden firmassa ei ollut niin kurjia vuoroja kuin minulla

- Jos kysyin kollegoiltani neuvoa niin kellään ei ollut koskaan aikaa ohjeistaa puolta minuuttia, mutta tehdessäni työni eri tavalla kuin lafkassa oli totuttu niin aikaa löytyi jopa vartti haukkua minua ja työni jälkeä. Usein alentuva ja passiivisaggressiivinen ripittäminen piti totta kai tehdä esimiehen ollessa lähistöllä

- Muille työntekijöille kerättiin kolehtia ties minkä kissanristiäisten tähden ja kohteliaisuuttani minäkin pistin parit eurot mukaan. Olipa sitten eräs työntekijä ottanut minun euroni ja pistänyt pottiin ominaan. Minua muistettiin työpaikalla syntymäpäivänäni ainoastaan iltavuorolla josta pääsikin suoraan aamuvuoroon...

- Pyynnöistäni huolimatta en saanut sopivan kokoisia työvaatteita. Muilla oli hyvin istuvat vaatteet, mutta minä näytin naurettavalta kulkiessani teltan kokoisissa vermeissä

Yleensä tossa menee maku koko paikkaan, joten miksi lähteä "taistelemaan". Ehkä siinä tapauksessa, jos olet itse ollut paikassa kauan ja rakastat työtäsi, ja joku uusi työntekijä alkaa kiusaamaan. Siinä voikin olla järkeä taistella, kun "syöpä voidaan vielä poistaa". Mutta usein se asetelma on toisin päin, tai paikka muutenkin pettymystä aiheuttava, esim pomo ei ole puolustanut. Miksi joku haluaisi taistella sellaisesta paikasta. Työpsykologilla sen sijaan kannattaa käydä firman piikkiin, ja sitten jättää pska taakseen.

Siivoojana eräässä asumisyksikössä

eräs raivohullu hoitaja purki muhun kaiken stressin ja väsymyksen, piti juorukerhoa johon myös siellä paikanpäällä oleva esimies osallistui, valituksia milloin mistäkin, tarkastajakin kävi ja totesi kaiken olevan hyvin ja ihmetteli siellä tulevia valituksia, tämä raivohullu hoitaja vaan paasasi kuinka paskasta ja likaista kaikkialla on

Myös se että jäin joululomalle 20.12 ja palasin töihin 10 päivän päästä, tämän tiesivät hyvin silti mulle valitettiin ettei kahteen viikkoon siivottu tiloja,, vaikka siellä kävi muu tuuraaja kun olin lomalla

Meidän siivous keskuksen lattiakaivolle naurettiin, osoiteltiin yms vaikka ollut samanlainen ennen meitä monta vuotta

Reilu puoli vuotta riitti, kuulin ja näin sellaisia asioita että jos omaiset olisivat tienneet asian oikeat laidat eivät varmasti olisi pitänyt hoitopaikassa sukulaista/sukulaisiaan

Voisin kirjoittaa pitkän kaavan siitä kuinka vähän ihmiset arvostaa siivoojia

Tässäkin ketjussa tulee selvästi ilmi se, että kiusattu joutuu (tavallaan pääseekin) lähtemään työpaikasta, mutta aina se kiusaaja(t) jää.

Tämä on varmasti yksi syy, miksi se kiusaaminen on niin yleistä. Sillä tavalla saa savustettua työkaverin pois...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 14:28"]Mussa on jokin paskapomomagneetti, eikä siihen auta kuin uusi työpaikka ja toivottavasti siellä samannapainen pomo.

Työpaikoilla asian tiedostaminen ja puuttuminen on ollut ihan tyhjän kanssa. Pomo kun on pomo ja kiusattu alainen. Arvaa siis kumpi lähtee. Häipymällä pääsee itse myös yli asiasta.

Sanotaan näin, että mulle ei auttanu edes työpaikasta pois pääsy. Jouduin lähiesimeheni ja hänen lähiesimiehensä haukkumisen kohteeksi. Sain paskaa niskaani todella paljon ja itseluottamus meni tyystin omiin taitoihini.

Haluaisin vain tietää, miten saisin edes noi ihmiset jollain tavalla vastuuseen siitä kaikesta mitä minukle aiheuttivat. Huoh, ehkä olen käymässä mahdottomaan taistoon tuulimyllyjä vastaan, mutta ainakin yritän jotain.

-ap

byää byää yhyy yhyy. sun kaltasia vellihousuja on kaikki työpaikat täynnä jotka kuvittelee olevansa muka kiusattuja. sitten juostaan saikuilla "MASENNUS"diagnoosien yms paskan takia. 

Aika moni työpaikkakiusatuksi joutunut kokee aiheuttaneensa itse asemansa ja tilanteen jatkuessa varmasti toivoo "kuvitelleensa" kaiken. Ei kenenkään psyyke kestä ikuisesti kiusaamista, tapahtui se sitten kotioloissa, oppilaitoksessa tai työpaikalla. Ja on ihan hömppää, että kättä päälle, anteeksi ja kiitos toimisi. Ei se toimi alakoululaisillakaan sen paremmin jos kiusaaja on ottanut asenteeksi tehdä muiden elämästä kurjaa.

Jos asia nostettaisiin kunnolla pöydälle ja saataisiin työnantajat tajuamaan asian vakavuus, jos ei muuten niin sitten rahasummien kautta (kuinka paljon maksaa työnantajalle kun kiusatut oireilevat ja ovat saikulla) niin tilanne voisi parantua. Mutta niin kauan kun silmät ummistetaan ja kiusattuja vähätellään niin nämä sadistiset työntekijät saavat jatkaa puuhiaan. Luulisi työnantajiakin vähitellen kiinnostavan kun porukka ottaa lopareita ja saa jatkuvasti rekrytä tehtävään uusia (ei näytä nimittäin kovin mairittelevalta yritykselle jos väki ei kestä olla puolta vuotta pitempään).

Erityisen vahingollisia nämä mieleltään myrkylliset kiusaajat ovat juuri työelämään astuvien kohdalla. Ei saata hirveästi motivoida työnteko 16-vuotiasta kesätyöntekijää enää sen jälkeen kun joutuu näkemään miten muita kohdellaan tai miten häntä itseään simputetaan. Vanhempien työikäisten kohdalla kiusaaminen saattaa todellakin ajaa masennukseen. Mieti nyt jos joutuisit kolmasosan vuorokaudesta 5 päivänä viikossa piinatuksi, niin väistämättä se alkaa näkyä jaksamisessa tavalla tai toisella.

Kiusaaminen oli jatkuvaa ja tapahtui monen työntekijän taholta. Olin vasta aloittanut ja tuntui etten osaa tehdä mitään oikein vaikka minulla oli työkokemusta alalta lukuisien vuosien edestä. Koin kiusaamisen todella raskaana, varoin jokaista sanaa ja askelta ja olin koko ajan ns. valmiustilassa. Jouduin äkkiarvaamatta pomon juttusille ja hän ilmoitti kylmästi että en sovi työhön ollenkaan. Vaikka kiusaajat olivat tätä ajatusta minuun valaneet jo pitkän aikaa niin järkevänä pitämäni pomon sanomana tämä tuntui puukon iskulta selkään. 

Pomo ei halunnut kuulla minun versiotani tapahtumista vaan oli päättänyt oman kantansa. Sain silti kerrottua törkeästä kiusaamisesta ja pomon ilmekään ei värähtänyt. Näin tämän kasvoilta että kiusaaminen on siellä ihan tuttu ilmiö. On tietysti omaa hölmöyttäni että en itse ottanut asioita puheeksi jo aiemmin, mutta pidän pomoa munattomana tapauksena jos tietoisesti sallii kiusaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaminen pitäisi pystyä näyttämään toteen aukottomasti, mutta salakuvaaminen ja -nauhoittaminen ovat poissuljettuja vaihtoehtoja.

Voit laillisesti tallentaa kaikki keskustelut joihin itse osallistut, eikä siitä tarvitse kertoa kenellekään. Tallenteet kelpaavat todisteeksi oikeudessa sellaisenaan.

Joo ei esimies ole tehnyt meilläkään mitään vaikka useampi henkilö on käynyt valittamassa samasta työntekijästä. Tämä työntekijä useasti ohittaa minut kokouksissa (kuin en olisi paikalla), sälyttää töitään minulle ja vie minun töitäni. Saattaa viestiä minun asiakkaalle jotain täysin päinvastaista, mitä olen asiakkaan kanssa sopinut. Ja hänellä ei siis ole mitään oikeutta laittaa postia muille kuin omille asiakkailleen. Useasti jättää kertomatta minulle työhöni kuuluvia asioita, edes pyytäessä ei suostu koska "ei kuulu sulle". Tulee töihin myöhässä ja jättää aamutoimet aina muiden harteille, istuu kahvitauoilla monta tuntia päivässä. Valehdellut sairauksistaan ja jäänyt vielä kiinni siitä, eli siis saikuttanut usein kiireisinä sesonkeina syyllä, joka myöhemmin paljastui keksityksi (lääkäri ei löytänyt vikaa). Usein jättää muut pulaan, ei yhtään tiimipelaaja.

Esimies ei tee mitään, päinvastoin käänsi asian minun syykseni. Kyllä, minun syyni kun toinen valehtelee minusta muille, minun syyni kun työhöni liittyviä asioita pimitetään. Nyt odotellaan työterveyden puuttumista.