Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikkakiusaaminen - kokemuksia
09.06.2014 |
Onko täällä ihmisiö jotka olisivat joutuneet työpaikkakiusaamisen kohteeksi, joko työtovereiden osalta tai jopa esimiehen osalta?
Itse jouduin viime työpaikassani esimiehen kiusaamisen kohteeksi. Luulin asian olleen jo käsitelty mielessäni, mutta nyt olen törmännyt tähän asiaan uudestaam ja uudestaan. Eli toisin sanoen multa on nyt (melkein vuosi tapahtuneesta) yö unet. Saan herkästi paniikkikohtauksia ja olen muuttunut iloisesta ja sosiaalisesta itkuiseksi ja masentuneeksi. En siis ole enää oma itseni ollenkaan.
Nyt olen päättänyt alkaa asiaa purkamaan, mutta en ole pääsemässä ennen syksyä psykologinkaan puheille asian tiimoilta. Haluaisin kuulla teidän omia kokemuksia työpaikkakiusaamisesta ja etenkin tarinoita siitä, miten olette asiasta päässeet yli ja saaneet kaiken selvitettyä.
Tälläkin hetkellä itku on tuloillaan ja paniikki nostaa päätään kun yritän selventää asiaa itselleni kirjoittamalla tätä tapahtunutta paperille ylös. Vaikeaa ja tunteita nostattavaa touhua.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
No, itse lähdin puolentoista vuoden opintovapaalle ihan siksi etten jaksanut kiusaamista. Töissä eräs mies kuittailee jatkuvasti mun painosta (olen lihava), työstä ("Ai olet sitten tekevinäsi tölitä?!", vaatteista (" Siis mitä? Onks sulla joku yöpuku päällä?)jne. nyt kun tulin pitkän ajan jälkeen takaisin ja erehdyin kävelemään varpaisillani omasta työhuoneesta kopihuoneeseen ja takaisin niin heti tuli kommenttia että: " Ei Saatana! Mitä sää täällä avojalon hypit!" Ja näkisittepä sen tyypin. Eipä ole Adonis itsekään (kalju rotta). Mutta pakko kai sitä on jaksaa.
Tuollaista ei voi sallia nykymaailmassa! Miten joku voi edes sanoa noin!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli työkaveri, joka syytti omaa esimiestään kiusaamisesta. Asian tutkimisprosessi kesti 4 kuukautta, syytös todettiin turhaksi. Seuraavaksi ao. työkaveri totesi erehtyneensä, se olikin eräs toisen yksikön yhteistyötä tekevä projektihenkilö. Prosessia ei aloitettu, koska projekti loppui. Sen jälkeen työntekijä teki kiusaamisilmoituksen kaikista työkavereistaan, ja jälleen esimiehestään, koska tämä ei ole puuttunut työpaikan myrkylliseen ilmapiiriin. Tässä odotellaan, että pääsisi taas jatkamaan töitä.
Työpaikoilla valitettavasti esiintyy kiusaamista esimiesten ja muiden taholta ja se on erittäin ikävä asia.
Tunnen myös ihmisiä, joille osuu kerta toisensa jälkeen aina huonot ja epäpätevät esimiehet. Vika on aina siinä pomossa. Jännä juttu.
Tiedän myös patalaiskan työntekijän, joka ihan tosissaan syytti esimiestä kiusaamisesta, kun esimies edellytti töiden tekemistä.
Onhan näitä valitusten tehtailijoitakin ihan runsaasti ja sehän vielä entisestään mutkistaa tilannetta kun aina ei voi tietää onko kiusaamissyytös todellinen.
Olin huonomaineisessa yrityksessä töissä (porukkaa potkittiin pihalle mielivaltaisesti elleivät itse kerenneet irtisanoutua) jossa kuitenkin tulin toimeen. Siellä oli eräs kuntouttavassa työtoiminnassa oleva, harhainen laiskimus joka keksi aina jotain mikä on tehty hänen kiusakseen ja häntä sorretaan. Työvuorot tällä työntekijällä menivät juomapulloaan täytellessä, vessassa ravatessa, valittaessa kaikesta ja muiden töitä kommentoidessa. Usein oli vieläpä työtä oikeasti tekevien tiellä.
Pukeutumistilat olivat ahtaat ja kaikille ei riittänyt omaa kaappia, kuten esimerkiksi minulle ja muutamalle muulle. Tästä tämä "kiusattu" nosti äläkän kun ei saanut omia rytkyjään kaappiin ja alkoi vaahdota kuinka pistää yrityksen boikottiin ja alkaa mainostaa jokaiselle vastaantulijalle kuinka häntä kaltoinkohdellaan.
Oli aikamoinen helpotus meille muille kun kuntouttava työtoiminta loppui tältä ja saatiin tehtyä työt puolta nopeammin kun kukaan ei ollut koko ajan juoruamassa vieressä tai edessä seisomassa.
Jos kiusaaminen on yhden tai parin ihmisen taholta tulevaa, siihen kannattaa ja voi puuttua. Mikäli työyhteisö on sairas, tulee lähteä!
Itsellä on kokemusta todella sairaasta työyhteisöstä, jossa yritin kyllä puuttua ja muuttaa asioita, mutta huomasin, että kaikki käännettiin pääalaisin ja ongelmat omalta osaltani vain pahenivat!
Jälkikäteen kokemus tuntuu melkein epätodelliselta. Kaikki uskoni asioiden oikeudenmukaisuuteen ja reiluuteen kärsi kovan kolauksen! Siellä ne pahimmat kiusaajat ja esimies jatkavat edelleen( esimies tosin eri toimipaikassa, mutta kuitenkin.) Minulla on aina ollut hyvä luottamus ja itsetunto omaan osaamiseeni ja teen työni tunnollisesti ja hyvin. Tuon kokemuksen jälkeen en enää pysty luottamaan siihen, että se oikeasti hyvä ja osaava työntekijä saa jatkaa työssään, sillä tuolla se meni niin, että hyvät ja tunnolliset savustettiin ulos ja pomon hännystelijät, joiden työmoraali oli mitä oli, vakinaistettiin.
Tiedostan, että terveissä työyhteisöissä toimii normaalit yhteiselon säännöt ja että työn hyvin tekemällä siitä yleensä jotenkin palkitaan, tai ei ainakaan potkita pihalle.
Olisin varmasti tarvinnut tuon sairaan työyhteisön kokemuksen jälkeen jotain keskusteluapua tms. Yhä edelleen on vaikea luottaa ja tuntuu miltei uskomattomalta, että pomo on tasapuolinen, jakaa tehtävät reilusti, kysyy ja kuuntelee mielipidettä ja tukee. Näinhän se kuuluisi ollakin, mutta ihminen aina sopeutuu ja pahimmillaan rupeaa pitämään kiusaamista ja huonoa työympäristöä normaalina asiantilana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona-aikaan vaikea nostaa kissaa pöydälle, kun vaihtoehto työttömyys...
Missä vaiheessa erota? Nostaako kissa pöydälle suoraan kiusaajan vai esimiehen kanssa, vai pitäisikö aluksi kerätä todistusaineistoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleni tekisi ihan yrityksen ja siellä työskentelevien kiusaajien nimet nostaa esiin julkisesti, että työtähakevat osaisivat varoa yritystä tai ainakin tiedostaa millaista kyytiä voi olla luvassa.
Tässä on vaan se, että se olisin minä (kiusattu) joka saisi lokaa niskaansa ja parhaimmillaan jonkun kunnianloukkaussyytteen. Vaikka puhun totta niin minulla ei ole oikeuskäsittelyssä kelpaavaa todistusaineistoa ja tämä mätä yritys peittelee sairasta toimintaansa järjestelmällisesti.
Siksi toivoisinkin, että varsinkin nuoria jotka ensimmäistä kertaa hakevat (kesä)töihin opastettaisiin ihan suoraan, että ei kannata hakeutua yritykseen jossa jatkuvasti etsitään uutta työntekijää. Harva näistä nimittäin on sen sortin kasvuyritys, että vuodessa samaan tehtävään haettaisiin 20 uutta ihmistä... Toki monella alalla on paljon osa-aikaisella sopimuksella olevia opiskelijoita ja silloin porukka luonnollisestikin vaihtuu useammin.
Oma lapseni alkaa olla siinä iässä, että kesätyötkin alkavat olla ajankohtaisia. En missään nimessä päästä häntä työskentelemään tähän yritykseen missä sain itse sairastumiseen asti johtanutta kaltoinkohtelua.
Jooo voi kuule. En jaksa edes alkaa selittämään tätä tarinaa. Se osaa olla niin hienovaraista parhaimmillaan ja pahimmillaan, että koita siinä pitää puoliasi sana sanaa vastaan.
Ja ku ajatellaan et naisvaltaisilla aloilla vaan kiusataan.
Kokeilkaapa mennä naisena miesvaltaselle alalle missä naisia ehkä 8-12 prosenttia.
Kaikenlaista ulkonäön arvostelua riittää yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaaminen on yhden tai parin ihmisen taholta tulevaa, siihen kannattaa ja voi puuttua. Mikäli työyhteisö on sairas, tulee lähteä!
Itsellä on kokemusta todella sairaasta työyhteisöstä, jossa yritin kyllä puuttua ja muuttaa asioita, mutta huomasin, että kaikki käännettiin pääalaisin ja ongelmat omalta osaltani vain pahenivat!
Jälkikäteen kokemus tuntuu melkein epätodelliselta. Kaikki uskoni asioiden oikeudenmukaisuuteen ja reiluuteen kärsi kovan kolauksen! Siellä ne pahimmat kiusaajat ja esimies jatkavat edelleen( esimies tosin eri toimipaikassa, mutta kuitenkin.) Minulla on aina ollut hyvä luottamus ja itsetunto omaan osaamiseeni ja teen työni tunnollisesti ja hyvin. Tuon kokemuksen jälkeen en enää pysty luottamaan siihen, että se oikeasti hyvä ja osaava työntekijä saa jatkaa työssään, sillä tuolla se meni niin, että hyvät ja tunnolliset savustettiin ulos ja pomon hännystelijät, joiden työmoraali oli mitä oli, vakinaistettiin.
Tiedostan, että terveissä työyhteisöissä toimii normaalit yhteiselon säännöt ja että työn hyvin tekemällä siitä yleensä jotenkin palkitaan, tai ei ainakaan potkita pihalle.
Olisin varmasti tarvinnut tuon sairaan työyhteisön kokemuksen jälkeen jotain keskusteluapua tms. Yhä edelleen on vaikea luottaa ja tuntuu miltei uskomattomalta, että pomo on tasapuolinen, jakaa tehtävät reilusti, kysyy ja kuuntelee mielipidettä ja tukee. Näinhän se kuuluisi ollakin, mutta ihminen aina sopeutuu ja pahimmillaan rupeaa pitämään kiusaamista ja huonoa työympäristöä normaalina asiantilana!
.
Kuulostaa valitettavasti tutulta. Ois pitäny varmaa olla hiljaa koska kaikki meni ihan päälaelleen ja ruvettiin paisuttamaan ja keksimään kaikkea outoa paikkaansapitämätöntä shaibaa. Olen aivan hämilläni miten tuo on mahdollista. Voi voi. Tämä on mahdollista. Ihmiset on sairaita.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikoilla valitettavasti esiintyy kiusaamista esimiesten ja muiden taholta ja se on erittäin ikävä asia.
Tunnen myös ihmisiä, joille osuu kerta toisensa jälkeen aina huonot ja epäpätevät esimiehet. Vika on aina siinä pomossa. Jännä juttu.
Tiedän myös patalaiskan työntekijän, joka ihan tosissaan syytti esimiestä kiusaamisesta, kun esimies edellytti töiden tekemistä.
Tämä on myös totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapasin ensimmäistä kertaa työparini (vanhempi mieshenkilö) ja heti kättelyssä hän ilmoitti että hänen mielestään naiset eivät ole kovin taitavia ko. tehtävässä ja sopisivat paremmin kahvinkeittoon. Siitä se sitten lähti.
Teimme muutaman vuoden yhdessä töitä, en tainnut saada yhtäkään positiivista sanaa.
Mulla oli tommonen naistyökaveri. Meinas mielenterveys kyllä rakoilla välillä. Alko tulee ihan oireita ja tuntui ettei pystynyt luottamaan oikein muihinkaan. Tehkööt keskenään. Onneks ei tarvi sietää häntä enää. Tsiiiisus.
Näitä lukiessa tulee olo ettei sentään ole ainoa ja yksin tän kanssa. Jotain hyvääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:01"]
Muakin kiinnostais tietää mitä todella on tapahtunut.Tässä on vain yksi totuus. Tuskin kukaan pomo suoraan haukkuu päin naamaa. Osa työntekijöistä on niin herkkänahkaisia että eivät ymmärrä kritiikkiä ja hienovaraista vihjailua jolla sais työt sujumaan paremmin. Kuvittelevat kritiikin olevan haukkumista.
Toki osa pomoista ei välttämättä osaa ilmaista asiaa niin hienovaraisesti ettei työntekijä loukkaantuisi.
Olipa kommentti! Mikä saa sinut nyt ensinnäkin olettamaan, että esimies olisi aina ja kaikissa tilanteissa se rationaalisempi ja ihmissuhdetaitoisempi osapuoli kuin alaisensa, kun tutkimusten mukaankaan usein ei näin ole? Esimiesasemaan kun tupataan korottamaan ihmisiä heidän asiaosaamisensa, ei varsinaisten johtamistaitojen perusteella.
En ole AP, mutta hänen tarinansa kuulostaa tutulta. Siltikin, että työskentelen yksityispuolella ja vielä miesvaltaisella alalla, jossa ns. paskanjauhantaa ei pitäisi harrastaa. Olen joutunut viimeisimmän lähiesimiehen kiusaamisen, syrjinnän ja epäasiallisen kohtelun uhriksi vuosien ajan. Siitä, että itse olisin ns. "alaistaidoton" ihminen tuskin on kyse, koska minulla on takanani jo parinkymmenen vuoden työura, ja tämä kyseinen esimies on ensimmäinen, joka on useissa tilanteissa esimerkiksi selkeästi laiminlyönyt esimiehen velvollisuutensa tiettyjen työntekijöiden kohdalla. En ole myöskään työpaikallani ainoa, joka on kokenut tulevansa kiusatuksi, sillä työpaikalla on mm. järjestetty työsuojelutarkastus vanhempainvapaani aikana. Moni työkaveri on lähtenyt työpaikasta ainakin osittain pomon käytöksen takia, mutta vain pari on voinut kertoa ylemmille tahoille lähteneesä pomon takia, koska monet ovat joko siirtyneet toisiin tehtäviin firman sisällä tai yhteistyökumppanin palvelukseen, eivätkä ole siksi haluneet alkaa tapella asiassa. Paluu töihin ahdistaa, sillä esimieheni on vetänyt projekteja, jotka laukeavat käsiin, jos hänet siirretään muihin tehtäviiin, joten tämä(kään) tarkastus tuskin johtaa muuhun kuin esimiehen tiettyjen tehtävien siirtämiseen jonkun muun kontolle.
Tästä tuskin tulee olemaan AP:lle apua, koska hän ei enää ole työpaikassa esimiehen kiusattavana, ja etsii siis apua kiusaamisen aiheuttamaan traumaan. Siihen, miten tästä parhaiten pääsee yli ei minulla valitettavasti ole mitään eväitä, koska tosiaan näin räikeästi minua tai toisia työntekijöitäkään kohtaan toiminutta esimiestä ei minulla aiemmin ole ollut. Mutta kaikille, jotka ovat nyt tilanteessa, jossa esimiehen toiminta ahdistaa, suosittelen seuraavaa:
- Dokumentoikaa tapaukset. Pyrkikää mahdollisuuksien mukaan hoitamaan kommunikointi pomon kanssa kirjallisesti. Säilyttäkää esim. sähköpostit myös yksityisessä sähköpostilaatikossa tilanteen varalta, että teiltä evätään pääsy työsähköpostiin.
- Tutustukaa oikeuksiinne. Lukekaa työsuojelupiirin sivut ja alanne työehtosopimus. Tutustukaa lakiin. Asiattomat pomot tuntuvat usein kuvittelevan, ettei Suomen laki sido heitä. Jos firmassa on henkilöstöpäällikkö/henkilöstöosasto, leikkikää vaikka vähän tyhmää ja kääntykää heidän puoleensa mitenkään suoraan pomoa syyttämättä, kun puhutaan isoista päätöksistä.
- Jos ette jo ole liiton jäseniä, niin liittykää siihen. Aina liitto ei voi puuttua asioihin, mutta todellakin silloin, kun esimieheltä on työlainsäädäntökin hybriksessään kadoksissa, tämä on mahdollista. Omassa lähipiirissänikin on tapaus, johon ei sinänsä liittynyt kiusaamista, mutta jossa iso firma on saanut tuomion laittomasta työsuhteiden ketjutuksesta ja irtisanomisesta, läheinen isot korvaukset ja muutama kymmenen samassa asemassa ollut työntekijä kunnon sopimuksen.
Miten esimiehen vetämät projektit laukeaisivat käsiin, jos hän lähtisi? Onko hän jakanut tietoa hankkeista muille? Onko töitä delegoitu muille työntekijöille? Tuskin mikään projekti oikeasti voi kaatua pomon mielenliikkeisiin. Tähän seikkaan tarttuisin. Jos pomo vain uskottelee olevansa korvaamaton, työyhteisö voi elää harhan vallassa.
"Ihminen aina sopeutuu ja pahimmillaan rupeaa pitämään kiusaamista ja huonoa työympäristöä normaalina asiantilana."
Näinkin siinä käy toisinaan.
"Asiattomat pomot tuntuvat usein kuvittelevan, ettei Suomen laki sido heitä."
Tämä on uskomatonta sinänsä mutta täyttä totta.
Kivakiva kirjoitti:
Työpaikka jossa nykyisin olen on ilmapiiriltään melko myrkyllinen.
Kun saavuin uutena taloon niin osaamistani alalta ei tunnustettu lainkaan ja perehdytys työtehtäviin oli milloin alentuvaa itsestäänselvyyksien toistoa ja toisinaan uudet tehtävät vain lätkäistiin eteen ilman mitään ohjeistusta.
Tervehdyksiin tai "hyviinhuomeniin" ei vastattu ja kun muut lähtivät lounastamaan tai kahvitauolle yhdessä, niin minua ei huolittu mukaan. Päätin, että jos haluavat olla noin lapsellisia niin olkoot, olinhan tullut töihin vain ansaitakseni palkkani enkä mihinkään seuranhakuohjelmaan etsimään uusia ystäviä.
Silloin tällöin kun satuin taukohuoneeseen samaan aikaan muiden kanssa, keskustelu loppui kuin seinään. Jos yritin osallistua jutusteluun niin minulle vastattiin vain mutisten, katsottiin muualle tai aiempaa keskustelua jatkettiin minut sivuuttaen.
Välillä jouduin kysymään neuvoja uuden tilanteen edessä, että osaisin toimia kyseisen yrityksen tavoilla. Toki tiesin kuinka edellisissä työpaikoissani hommat tehtiin, mutta eri firmoilla nyt tuppaa olemaan erilaiset käytännöt. Kysymykseni tuntuivat vain ärsyttävän muita ja rivien välistä annettiin ymmärtää, että olen hidas ja vastenmielinen idiootti.
Palavereihin osallistuessa porukka puhui edellisvuoden tapahtumista eikä minulle vaivauduttu tarkemmin kertomaan mistä on kyse. Mainitessani, että valitettavasti en ole tietoinen tapauksesta uutena työntekijänä niin osa muljautteli silmiään.
Törkeintä oli kun lähin esimieheni esitti kutsun yhteiseen työntekijöiden illanviettoon ja katsoi minua pistävästi. Eräs työntekijä kysyi, että missäs iltaa sitten vietetään. Esimies vastasi naureskellen "No siellä missä aina ennenkin" ja tiesi tarkalleen etten tiedä mikä paikka on kyseessä.
En tiedä miksi minua kohdellaan näin, koska teen työni mahdollisimman ripeästi ja tunnollisesti, olen aina ajoissa työpaikalla, en venytä taukojani, tervehdin joka päivä kaikkia ja pidän hymyä yllä vaikka tekisi mieli antaa apeuden nousta pintaan.
Tuollaisessa tupajumipaikassa voit yrittää esittää uusia ehdotuksia tai avata keskustelua itseäsi kiinnostavista aiheista. Saattaa tulla lunta tupaan, mutta jospa jotkut muutkin ovat kyllästyneet saman jankkaamiseen. Eräässä paikassa monet puhuivat tauolla puutarhanhoidosta. Kun päivittelin itse asuvani kerrostalossa, eräs muukin myönsi, ettei ihan niin paljon harrasta pihatöitä.
Vihjailuko se on asiallista? Tuo yks kommentti. Ei jessus mikä myötähäpeä tuli tosta. Onneks ei tarvi oman (itseäni vanhemman) kiusaajani kanssa enää olla samassa työpaikassa enkä aio mennä vaikka pyydettäs. Purkaa omaa pahaa oloaan muihin. Suoraan sanominen ja neuvominen on asiallista, jos sen osaa tehdä fiksusti eikä epäasiallisesti mollaten, haukkuen, alentaen ja nolaten. Kuten eräs naishenkilö minulle ja muille teki, on tehnyt kaikille ja tulee jatkossakin tekemään. Kaikkien tiedossa vielä tän huono käytös. Luulee olevansa hyvä ja korvaamaton kokemuksensa ansiosta.. Luulee olevansa oikeutettu kiusaamiseen. Joskus jos tuntuu että kaikki on herkkänahkaisia niin voipi kattoa sinne peliin. Kuvottavaa kun arvostellaan tyyliin ihan jokaista asiaa mitä toinen tekee. Työhön liittyMÄTTÖMIÄKIN. Mä en siedä jos joku astuu mun henkilökohtaiselle alueelle töissä. Pelkkä työkaveri jolla ei ole oikeutta siihen.
Läskipaskaidioottilehmä kirjoitti:
Jooo aina joka työpaikassa on kiusaaja. Jokaisella työmaalla. Ja se kiusaaja sitten varmaankin vetää muitakin mukaan tähän.
Pienet piirit ja sana kirii. Yksi kun on sairas päästään ja keksii omia juttujaan niin mikäs niitä levitellessä ja toista leimatessa. Mustamaalaaminen on narsististen ihmisten toimintamalli.
Täysin tuntematta toista tehdään johtopäätöksiä.
Ja sitten saa olla aivan ymmällään miksi toiset kohtelee kuin paskaa??MIKSI KIUSAATTE TUNTEMATTA IHMISTÄ? JA JOS ETTE EDES OLE KUNNOLLA KOSKAAN KESKUSTELLEET?! IDIOOTIT!
Oon nyt päättänyt en en anna kunnioitusta tällaisille sadisteille pätkääkään. Kohtelen välinpitämättömästi. Onneksi ei tarvitse juurikaan asioida näiden kanssa. JOS joskus tarvitsee niin annan tarvittaessa sarjatulena sellasta tekstiä, että tulee paskat housuun.
Ja huomio. Tää mun nimimerkki koski itseironisesti mua itseäni. 😁
Katellaan taas maanantaina kuinka hämmentynyt saa olla kaikenmaailman piilovittuilun kanssa.
Ihmiset kuvittelee, että voivat saada kunnioitusta muilta kunnioittamatta muita.
Oli pinna niin kireällä perjantaina että annoin itsekin kuulua ja mumisin vihaisena. Ja mulla oli syyni tähän!
Ei ole muiden työkavereiden vika se, vaan niiden puutteen ja työvoiman puutteen.
Onneks hyvää ilmapiiriä ei pari mulkkua pilaa. En horju pienestä.
Alue: Aihe vapaa
No kerro miksi kiusaat, niin ehkä joku kuulee näkemyksesi.