Työpaikkakiusaaminen - kokemuksia

Mulla on kokemusta.

Työyhteisössämme on useampikin kiusaaja, mutta selkeästi yksi ihminen joka saa kaiken aikaan. Ei ole esimies, mutta esimiehen suojeluksessa. Tämän kiusaajan "hovi" sitten menee mukaan kiusantekoon. Tuo ihminen ei näe mitään vikaa itsessään, syyttelee kaikkia muita ja on itse pelkkä "uhri". Sai jo käytöksestään ylemmältä taholta huomautuksen, mutta  nyt on taas alkanut lipsua entisille urilleen. Mä en usko että tilanne muuttuu ikinä parempaan, se ihminen ei pysty käytöstään muuttamaan koska on luonteeltaan kieroutunut. Joko se saa potkut esimiehen puolusteluista huolimatta tai sitten mä lähden tuolta. Katsotaan kumpi tapahtuu ensin.. nimim. uusi työ/opiskelupaikka haussa.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:19"]Täällä yksi kiusattu. Kiusaajana esimies. Olen yrittänyt pääluottamysmiehen kautta hoitaa, mutta ei tapahdu mitään.

Annan asian olla ja kohtelen pomoa kylmän viileästi. Vastaan jos kysyy, en keskustele. Narsisti kun on ja en hyppinyt hän pillinsä mukaan , niin olen vaikuksiasa/silmätikkuna.

Ei näe omia virheitään, ainostaan mun "virheet" joita en ole tehnyt.

Odotan vielä viimeistä lotkautusra jonka jälkeen alan ajamaan asiaa toden teolla. Se kuspää on saatava pois, hunnalla millä hyvänsä.

[/quote]

Tiedän etten ole työpaikassa ainoa joka saa samaa lokas esimieheltään niskaan. Minä olin vain yksi muiden joukossa. Ko esimies ei näe omaa kyvyttömyyttään hoitaa hommiaan, vaan näkee omat vikansa muissa.

Sanotaan näin, että tässä muutaman viimepäivän aikana kun olen jutellut entisten työkavereideni kanssa asioista ja myös ulkopuolisten kanssa tästä asiasta alkaa päässäni hiljalleen asiat taas selkiytymään, kunnes joku pikku juttu laukasee kaiken takaisin.

Olen todellakin harkinnut vieväni asiaa eteenpäin, mutta valitettavasti sana sanaa vastaan tilanne on hankala ja mitäänhän ei paperilla ole. :( Suurin lohtu mitä mulle tähän tilanteeseen toisi olisi anteeksi pyyntö näiltä ihmisltä. Tiedän, etten ikinä tule sitä saamaan, mutta toiveitahan voi aina elätellä kuitenkin.

Kiitos teille jotka laitoitte rohlaisevaa viestiä! Ne sanat tuntuu tällä hetkellä ihanilta ja lämpimiltä. Tänää ollut taas päivä täynnä kyyneleitä. Ehkäpä tämä tästä. Asiaa meinaan kyllä viedä eteenpäin; mutta miten. Se on vielä pohdinnan alla. Sanotaanko näin, et mulla on pokkaa olla se joka laittaa lumipallon liikkeelle rinteeseen. Kasvaako se isoksi vai pysähtyykö vauhti samantien en tiedä, mutta tällä hetkellä olen valmis katsomaan seuraukset.

Huoh, tää tunteiden vuoristorata on jotain ihan kamalaa!!!

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 17:38"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 16:19"]Täällä yksi kiusattu. Kiusaajana esimies. Olen yrittänyt pääluottamysmiehen kautta hoitaa, mutta ei tapahdu mitään.

Annan asian olla ja kohtelen pomoa kylmän viileästi. Vastaan jos kysyy, en keskustele. Narsisti kun on ja en hyppinyt hän pillinsä mukaan , niin olen vaikuksiasa/silmätikkuna.

Ei näe omia virheitään, ainostaan mun "virheet" joita en ole tehnyt.

Odotan vielä viimeistä lotkautusra jonka jälkeen alan ajamaan asiaa toden teolla. Se kuspää on saatava pois, hunnalla millä hyvänsä.

[/quote]

Tiedän etten ole työpaikassa ainoa joka saa samaa lokas esimieheltään niskaan. Minä olin vain yksi muiden joukossa. Ko esimies ei näe omaa kyvyttömyyttään hoitaa hommiaan, vaan näkee omat vikansa muissa.

Sanotaan näin, että tässä muutaman viimepäivän aikana kun olen jutellut entisten työkavereideni kanssa asioista ja myös ulkopuolisten kanssa tästä asiasta alkaa päässäni hiljalleen asiat taas selkiytymään, kunnes joku pikku juttu laukasee kaiken takaisin.

Olen todellakin harkinnut vieväni asiaa eteenpäin, mutta valitettavasti sana sanaa vastaan tilanne on hankala ja mitäänhän ei paperilla ole. :( Suurin lohtu mitä mulle tähän tilanteeseen toisi olisi anteeksi pyyntö näiltä ihmisltä. Tiedän, etten ikinä tule sitä saamaan, mutta toiveitahan voi aina elätellä kuitenkin.

Kiitos teille jotka laitoitte rohlaisevaa viestiä! Ne sanat tuntuu tällä hetkellä ihanilta ja lämpimiltä. Tänää ollut taas päivä täynnä kyyneleitä. Ehkäpä tämä tästä. Asiaa meinaan kyllä viedä eteenpäin; mutta miten. Se on vielä pohdinnan alla. Sanotaanko näin, et mulla on pokkaa olla se joka laittaa lumipallon liikkeelle rinteeseen. Kasvaako se isoksi vai pysähtyykö vauhti samantien en tiedä, mutta tällä hetkellä olen valmis katsomaan seuraukset.

Huoh, tää tunteiden vuoristorata on jotain ihan kamalaa!!!

[/quote]

Nii ap laitto tän!

-ap

Up

Aika lapasia ootte. Kyllä puoliansa voi pitää. Huutamiset, haukkumiset sun muut voipi tallentaa todistusaineistoksi.

On mullakin ollut kurjia työpaikkoja mutta pitää sitä selkänahkaa sen verran olla, että ei joudu parista kommentista vuoden masikseen...hohhoijaa....

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 17:35"]

Tietänet oikeutesi, että työsuhteen päättymisen syy on sanottava?

Aina nämä tarinat tuovat tuskallisia muistoja, vaikka sainkin uuden kivan työmaan jossa viihdyin.  Lähdettyäni sanoinkin että oli paras tähän astisista.

Ehkä väsymisesi johtui siitäkin kun tiedät pystyväsi parempaan, no hyvä että olet selviytynyt.

Tärkeintä on hakea heti apua kun menee liian pitkälle. 

[/quote]

Mulla ongelmana on, että olen liian kiltti ja herkkä. Esim- mun OLI tarkoitus monta kertaa mennä omatoimisesti puhumaan pomolle niistä kahdesta ja kertoa, et ne savustaa mua ulos sieltä, mut sitten aina viime kädessä hannasin. Ajattelin, et se pomo vaan ajattelis että olen joku troube maker kun alan heti parin ekan viikon aikana valittamaan kahdesta siellä monta vuotta töissä olleesta.

Mä olin ihan liian kiltti ja alistuva enkä osannut taistella ja puolustaa itseäni yhtään. Nyt harmittaa tosi paljon. Olisin halunnut totuuden julki ja ne tyypit vastuuseen. Nyt siitä on jo liian pitkä aika eikä enää mitään voi :/

En ole myöskään kehdannut tutuille kertoa, koska mua yhä hävettää hirveästi, että olen joutunut työpaikkakiusatuksi. Jotenkin vaan tuntuu, että siitä tulee häpeällinen leima.

Mä asun vieläkin kävelymatkan päässä siitä ostarista. Ekan vuoden aikana en käynyt siellä ollenkaan (lukuunottamatta yhtä kertaa kun kävin kiertelemässä sen maketin ympäri ja palautin kassalle kassakuitin. Ajattelin et se olis ikään kuin traumaterapiaa, et uskalsin kohdaata sen paikan missä mut oli ammatillisesti häpäisty), sitten pikkuhiljaa aloin käymään ja nykyään käyn ainkin kerran viikossa ostoksilla siellä En tosin siinä kyseisessä marketissa. Sinne en mene ostoksille koko lopun elämäni aikana. Onneksi siellä on vieressä se toinen iso marketti ja monia muita kauppoja.

Mä olen viime viikkoinna siellä ostarilla käydessäni nähnyt ne mun molemmat kiusaajat kassalla. Mua suorastaan huvitti heh, noi on varmaan ikuisesti tuolla kassalla ja meikäläinen on jo kokonaan uudella alalla taas... Mä kuule tempaisin ja menin toisen luo ja sanoin "Ihanaa et sä oot vieläkin täällä. Ikuinen kaupan kassa hahah". Ihanaa, et pääsin nauramaan päin naamaa, tosin tää oli se toinen tyyppi, ei se joka päin mun naamaa nauroi. Mutta oli kyllä terapeuttista.

Mietin myös jälkeenpäin, et se pomo toimi tietoisesti väärin fuduttaessaan mut. Se kyllä tiesi että olen hyvä työntekijä, mut se halus olla solidaarinen kahdelle pitkäaikaiselle työntekijälle ja se koki helpommaks pistää mut pellolle kuin toimia oikeudenmukaisesti. Täysi kusipää oli kyllä se pomokin. Ja todella sivistymätön moukka, mitä jouduin sen juttuja kuuntelemaan siellä kahvihuoneessa. Ja miten törkeästi ja ihmisarva alentavasti se hoiti ne fudut.

-se kaupan kassalla kiusattu

up

Jos työsuhde puretaan koeajalla, niin silloin nimenomaan syytä EI kerrota eikä pidäkään kertoa. Tämä koskee siis sekä työnantajaa että työntekijää. Se on silloin vain lyhyt ilmoitus työntekijälle että työsuhde puretaan (tai työnantajalle) ja näkemiin.

up

Ennen kun sanoin itseni irti kävin kela-ssa kysymässä saanko asumistukea karensin aikana. Kelan työntekijä lähti hakemaan mulle lomake viereisesta huoneesta missä istui toinen työntekijä ja kuulin sen toisen työntekijän sanomaan toiselle " joo, ota tästä, ei kun tässä ne ovat. Minäkin kiusaan sinua" Sen jälkeen oli naurut.

Ymmärsin sen jälkeen, että olen ihan yksin ongelmani kanssa ja ei kukaan auta minua.

Sanoin itseni irti työpaikkakiusaamisen takia. Onneksi sain melkein nopeasti toisen työpaikan.

Hei. Minua on kiusattu todella rankasti ja kiusaajana lähin esimies, joka kannustaa siihen muitakin. Muutama esimerkki. Kahvikuppini oli heitetty roskikseen. Kun ihmettelin sitä, niin vastaukseni oli, että ai oliks se sun vai. Työtuolini vietiin varstoon piiloon jne. Ikävintä ja raskainta kuitenkin ovat lähiesimiehen levittämät perättömät huhut ja pilkkapuheet.

Itsellä semmoinen kokemus, että työpaikalla oli lähiesimiehen toimesta aina pakko olla joku jota pilkata ja yrittää savustaa ulos. Itsellä meni tähän hermot ja ilmoitim asiasta henkilöstöpäälikölle, joka jälkeen lähin esimies otti sairaslomaa. Kun hän palasi lomalta piti hän ison palaverin, jonka aihe oli, kuinka paska minä olen ja minum takia hänen elämä on pilalla. Yritin parantaa työpaikan henkeä,jonka seurauksena minulle soitti paikam omistaja ja kertoi että, joskus kannattaa pitää suunsa kiinni ja tehdä vain töitä ja että jos joskus joku soittaa työpaikkaan millainem työntekijä olen, hen kertoo että olen huono, koska puutun asioihin jotka eivät minulle v****** kuulu... Eli työilmapiirin parantamisesta ei saa puhua. Joten nyt on niin paskat fiilikset ja olo on sellainen, että onko enään ikinä voimia lähteä uudestaan uuteen työpaikkaan, jos tällaista voi edes tapahtu.....

Olin kiusattu lopulta kun puolustin itseäni kukaan ei ollut tehnyt mitään vain minä ongelma jäin sairaslomalle sillä tiellä olen en jaksa enää elää työpaikka mennyt kohta mökki ystävä ja ei halua elää. Vain minä syy se tulee lääkärin työnantajan ja kaikkien suusta. Haluan lähteä sinne mihin kuulun en enää jaksa yrittää samaa tulee joka puolelta.en tarvitse ilkeitä kommetteja katso peiliin olen katsonut syy löytyy sieltä kiikun jatkoksi se on kaikille paras ratkaisu. Hyvää elämää entiset työkaverit te saitte mitä tahdotte .

Luterilaiset seurakunnat ovat pahimpia. Kirkkoherra kiusaa pappeja, diakonit toisiaan, kappalaiset kaikkia.

Olen käynyt kunnon piinan läpi noin viisi vuotta sitten. Psyko/narsisti esimies teki elämästäni todella inhottavaa, kun en hänen sätkynukeksi ja kätyriksi suostunut. Hänen toimintatapoihin kuului mm. kiristys, uhkailu, valheiden levittely, rikosilmoitukset ja ihan hyvän laidallisen siitä itselleni sain. Vein asian eteenpäin ja vuoden veivaamisen jälkeen sain itse siirtyä toisiin tehtäviin. Esimies sai kyllä myöhemmin nenilleen, onneksi.

Nykyään asia ei enää vaivaa mitenkään ja aloinkin pohtia, mitkä tekijät ovat tähän vaikuttaneet. Ensinnäkin sain kollegoilta mittaamattoman arvokasta tukea - tiesin, ettei vika ole minussa.

Tärkein on kuitenkin päästää irti. Niin kauan, kun suunnittelee kostoa, jatkotoimenpiteitä yms. tuo tilanne hallitsee elämää ja pyörii mielessä. Jatkotoimenpiteistä harvoin mitään ”hyvää” edes seuraa, etenkään sana sanaa vastaan tilanteessa. Teet itsellesi vaan karhunpalveluksen pitkittämällä tilannetta ja odottamalla (turhaan) oikeutta. Jos sitä ei tähän mennessä ole tapahtunut, se ei tule tapahtumaan. Suosittelen siis lämpimästi antamaan asian nyt olla. Tämä siis omasta kokemuksesta. Jos koskaan enää joudun samaan tilanteeseen, lähden vähin äänin pois.

Lopetin työt pari vuotta ennen eläkettä, otin karenssin ja olin työttömänä välivuodet.

Onneksi miehelläni oli töitä.

En millään jaksanut sitä kieroilua lähiesimiehen- sekä kollegojen taholta.

Kun tulin kotiin vikana työpäivän, purskahdin itkuun helpotuksesta, mutta paniikkihäiriöt kestivät jonkun aikaa.

Onneksi työkkäristä ei hätyytelty.

Mulla voimakastahtoinen pomo piti otteessaan myös omaa pomoaan, joka ei olisi ikinä uskaltanut tai vaivautunut tekemään asialle mitään. Tiesi kyllä tasan tarkkaan tän tapauksen. Ei noilla ole oikeita ystäviä, vain hännystelijöitä. Voisiko siihen iskeä jotenkin? Näillähän on hännystelijöinä epäpäteviä surkimuksia, jotka saa suhteettomia etuisuuksia. Vain siten se toimii.

”Epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen altistavat itsetuhoisuudelle. Tiedetään, että jotkut kiusatut ja huonosti kohdellut ovat päätyneet itsemurhaan.”

https://blogit.apu.fi/anzionmukaan/supisijat-nuo-tyopaikkojen-verenhimo…

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 14:56"]Laita firman nimi tänne. Pääse yli asiasta. Lupaa itsellesi että et altista itseäsi enää ikinä moiselle työpaikan takia.

En laita. Kyse on kunnan alaisuudessa olevasta työpaikasta. Ja tiedän, että jos ko paikan nimem julkaisisin niin joku tunnistaisi minut ja olisin vielä pahemmassa liemessä kuin nyt jo olen.

Jukoliste, saattaa olla sama työpaikka kun mulla. Reilu puoli vuotta sairaslomalla kiusaamisen takia.

Se on, kun työpaikkaan palkataan vääränlaista väkeä. Varmaan tietoisesti savustavat oikeanlaiset pois, ja uudet vääränlaiset saavat heidän paikkansa. Työn laatukin saattaa kärsiä, koska näin varmistetaan, ettei mihinkään möhläyksiin ja rötöksiin puututa. Kyllä sen mielestäni näkee naamasta ja käytöksestä, mutta ei voi vain ääneen käsitellä. Peikkomaisia, jälkeenjääneitä ruputyyppejä. Outoja ja epäilyttäviä, mutta yleensä hyvin ennalta arvattavia palikoita. Huomaa sitten, kun vertaa työpaikkoihin, joissa työskentelee normaalia väkeä.