Työpaikkakiusaaminen - kokemuksia

Oli kyllä mielenkiintoista ja karmeaa luettavaa tuo kassatyöntekijän kertomus. Itse olen kanssa siinä tilanteessa, että minua kiusataan muiden työntekijöiden toimesta. Eräs työkaveri on haukkunut minua jo pitkään seläntakana ja keksimällä keksii minun työstä haukkumista, nyt minut on eristetty muusta työyhteisöstä, minulle ei puhuta kuin pakosta, jos pomo sattuu olemaan paikalla. Näyttää että osa porukasta ihan nauttii, kun huomaavat minun kärsivän tilanteesta. Haluaisin lopettaa työt, mutta pelkään karenssia, koska en saisi yhteiskunnalta mitään tukea, säästöjen takia. Uutta työpaikkaa en uskalla edes hakea, itsetuntoni on mennyt ihan nollille.

Kyllä ja sain vuoden kestää sitä nöyryytystä. Jostain syystä työkaverini oli pakkomielteisen kontrolloiva ja kun kiltti ja helpostijohdateltava olen niin jouduin hänen kynsiinsä. Hän puuttui kaikkeen; työtapoihini, työaikoihini ja suuttui jopa siitä kun kävin työterveydessä. Puhui pahaa selän takana toisista. Meni jopa siihen pisteeseen että ihan näennäisesti halveksi vain olemassaoloani.

Tein työni kunnolla ja esitin reipasta mutta sisimmässäni oli kokoajan pelko ja suru. Itkinkin kerran hänen läsnäollessaan mutta työkaveri käyttäytyi silti kylmän kolkosti eikä välittänyt huonosta olostani. En voi ymmärtää miten toinen ihminen voi olla noin jäätävän empatiakyvytön. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen että hän on narsisti.

Onneksi en enää työskentele hänen kanssaan mutta jäljet jäi. En luota samalla lailla enää toisiin ihmisiin.

Lentoemäntäpiireissä meillä se on hienovaraista rikkinäistä puhelinta. Et välttämättä kuule kuinka sinua on haukuttu, mutta tunnet sen kyllä kuinka sinua kohtaan käyttäydytään oudosti. Todella törkeitä juttuja levitellään varsinkin uusien aloittaessa. Pienet piirit alalla. Finnairilla taitaa olla fiksumpaa väkeä... 

Työpaikka jossa nykyisin olen on ilmapiiriltään melko myrkyllinen.

Kun saavuin uutena taloon niin osaamistani alalta ei tunnustettu lainkaan ja perehdytys työtehtäviin oli milloin alentuvaa itsestäänselvyyksien toistoa ja toisinaan uudet tehtävät vain lätkäistiin eteen ilman mitään ohjeistusta.

Tervehdyksiin tai "hyviinhuomeniin" ei vastattu ja kun muut lähtivät lounastamaan tai kahvitauolle yhdessä, niin minua ei huolittu mukaan. Päätin, että jos haluavat olla noin lapsellisia niin olkoot, olinhan tullut töihin vain ansaitakseni palkkani enkä mihinkään seuranhakuohjelmaan etsimään uusia ystäviä.

Silloin tällöin kun satuin taukohuoneeseen samaan aikaan muiden kanssa, keskustelu loppui kuin seinään. Jos yritin osallistua jutusteluun niin minulle vastattiin vain mutisten, katsottiin muualle tai aiempaa keskustelua jatkettiin minut sivuuttaen.

Välillä jouduin kysymään neuvoja uuden tilanteen edessä, että osaisin toimia kyseisen yrityksen tavoilla. Toki tiesin kuinka edellisissä työpaikoissani hommat tehtiin, mutta eri firmoilla nyt tuppaa olemaan erilaiset käytännöt. Kysymykseni tuntuivat vain ärsyttävän muita ja rivien välistä annettiin ymmärtää, että olen hidas ja vastenmielinen idiootti.

Palavereihin osallistuessa porukka puhui edellisvuoden tapahtumista eikä minulle vaivauduttu tarkemmin kertomaan mistä on kyse. Mainitessani, että valitettavasti en ole tietoinen tapauksesta uutena työntekijänä niin osa muljautteli silmiään.

Törkeintä oli kun lähin esimieheni esitti kutsun yhteiseen työntekijöiden illanviettoon ja katsoi minua pistävästi. Eräs työntekijä kysyi, että missäs iltaa sitten vietetään. Esimies vastasi naureskellen "No siellä missä aina ennenkin" ja tiesi tarkalleen etten tiedä mikä paikka on kyseessä.

En tiedä miksi minua kohdellaan näin, koska teen työni mahdollisimman ripeästi ja tunnollisesti, olen aina ajoissa työpaikalla, en venytä taukojani, tervehdin joka päivä kaikkia ja pidän hymyä yllä vaikka tekisi mieli antaa apeuden nousta pintaan.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 14:56"]Laita firman nimi tänne. Pääse yli asiasta. Lupaa itsellesi että et altista itseäsi enää ikinä moiselle työpaikan takia.

En laita. Kyse on kunnan alaisuudessa olevasta työpaikasta. Ja tiedän, että jos ko paikan nimem julkaisisin niin joku tunnistaisi minut ja olisin vielä pahemmassa liemessä kuin nyt jo olen.

Selvästi olet töissä HUSsissa.....

Onnistumisen kokemuksia kaipailisin minökin, itsellä vielä tilanne päällä.

Kiusaaminen ilmeni asiakkaiden kuullen alentavaan sävyyn puhumisella ja "ojentamisella", yksin jättämisenä, työporukasta ulossulkemisena, selän takana puhumisena, tiedon panttaamisena ja halveksuvina eleinä. Muut työntekijät saivat tehdä mitä mieleen juolahti, mutta minun jokaista askeltani vahdittiin. Vaikka olisin tehnyt työni tismalleen kuten toinen työntekijä, niin minulle motkotettiin kuinka teen väärin. 

Pitkään ajattelin, että minussa on jotain vikaa tai olen tietämättäni loukannut jota kuta ja yritin entistä enemmän olla tehokas ja ystävällinen kaikille, mutta turhaan. Työsuojeluakin mietin, mutta yhteyshenkilöksi yrityksessä oli tietenkin laitettu eräs ilkeimmistä esimiehistäni.

Tilanne helpottui vasta kun lähdin kyseisestä paikasta. Kerroin viimeisenä päivänäni pomolle kuinka olin työskentelyn yrityksessä kokenut, mutta ei pomoa tuntunut kiinnostavan. Luin tilanteen siten, että kunhan liikevaihtoa ja tulosta tulee, niin ihan sama vaikka työntekijää kohdeltaisiin kuin pohjasakkaa.

Työpaikkakiusaaminen on siitä viheliäinen ongelma, että se jatkuu mikäli siihen ei puutu tai vaihtoehtoisesti se muuttuu entistä pahemmaksi kun siihen puuttuu. Harvoin kiusaaja saa mitään oikeita "sanktioita", jotka herättelisivät ymmärtämään mitä on tullut tehtyä.

Kiusaaminen pitäisi pystyä näyttämään toteen aukottomasti, mutta salakuvaaminen ja -nauhoittaminen ovat poissuljettuja vaihtoehtoja. Yleensä kiusaaja(t) ovat myös sen verran fiksuja etteivät näytä todellista luontoaan pomojen katseen alla vaan odottavat otollista tilannetta mille ei löydy todistajia. Ja kiusaaja kyllä tietää olevansa epäasiallinen. Mahdolliset asiakkaat, jotka kuulevat tai näkevät vain yksittäisen tilanteen eivät voi tietää onko se kiusaamista, "perehdytystä", huumoripohjaista naljailua vai pelkästään toisen työntekijän huonosta päivästä johtuvaa, ohimenevää töksäyttelyä. Eikä näiden asiakkaiden yhteystietojakaan voi saada ylös tai vaatia heitä todistamaan tapahtunutta. 

Ja vaikka esimiestasolla kiusaaja otettaisiin puhutteluun, tästä seuraa maksimissaan vain varoitus jos sitäkään ja kiusaaja saa enemmän vain vettä myllyynsä. Monesti kiusaaminen esitetään vain väärinkäsityksenä ja kiusattu herkkänahkaisena valittajana joka ei ymmärrä huumoria. Kiusattu näyttää siis jo pomonkin silmissä siinä vaiheessa epätasapainoisena ja työyhteisöön sopeutumattomana. Ja jos pomo katsoo, että vain yksi (kiusattu) aiheuttaa vaivaa valittamisellaan, niin viimeistään yt-neuvotteluiden aikaan tai koeajan puitteissa on pomolle yksinkertaisesti helpointa (halvinta) poistaa ongelma ja irtisanoa kiusattu työntekijä. 

Kiusattu lannistetaan siis totaalisesti tässä vaiheessa kun hänestä tehdään syntipukki. Vaikka kiusaaminen loppuu, niin se jättää jälkensä ja kynnys hakeutua uusiin töihin voi olla melkoinen koska pelko työpaikkakiusaamisesta kummittelee mielen perukoilla edelleen. Työhaastattelussakin on aika vaikeaa kertoa syitä miksi edellinen työsuhde päättyi, koska aiempien työpaikkojen kritisoijia ei palkata ja parhaimmillaan haastattelija saattaa olla yhteyksissä aiempaan työpaikkaan josta hänelle kerrotaan miten kelvoton työntekijä olit.

Uskoisinkin, että parhaat keinot työpaikkakiusaamisesta selviytymiseen ovat uuden työpaikan etsiminen, pyyntö siirtyä työtehtäviin, yksikköön tai osastolle jossa kiusaaja ei vaikuta tai vaihtoehtoisesti saada näytettyä toteen kiusaaminen ja vaatia tilanteeseen konkreettista muutosta.

Siedin liian pitkään työpaikkakiusaamista ennen kuin minut näitten herhiläisten toimesta potkittiin pihalle. Tästä seuranneesta masennuksesta, paniikkikohtauksista ja uniongelmista painajaisineen on uuden työn hakeminen jo ajatuksena vastenmielistä.

Tuntui kanssa aika pahalta kun työpaikalla ne harvat mukavat eivät yhtään kyselleet kuulumisiani tai edes laittaneet viestiä perään potkujen jälkeen. Kaiketi hekin halusivat minusta eroon tai potkujeni perusteita on väritelty niin kirjaviksi ettei yhteydenpito kiinnosta.

Miksei ihmisten julmuudesta puhuta laajemmin? Mikä tekee ihmisestä hirviön, joka haluaa alistaa muita?

Työpaikoilla esimiehet usein ohjaavat kiusaamaan jotain, jotain jota eivät siedä jostain olettamuksen aiheuttamasta syystä. Esimiehinä kun usein toimii mielenterveys sairaita. Nämä keräävät hännystelijöitä, jotta selusta olisi turvattu. Pahin ongelma on, ettei ylin johto välitä eikä tee mitään.

Työskentelin eräässä luovien alojen yrityksessä ja työtehtäviini kuuluivat yleisen assistentin tehtävät.

Annetuissa deadlineissa oli mahdoton pysyä sillä en saanut työkavereiltani vastauksia sovitussa ajassa, ohjeistusta muutettiin täysin lennosta jolloin aiemmin tekemäni työ meni hukkaan tai oli ristiriidassa uuden ohjeistuksen kautta, aikataulutetut projektit meinasivat kaatua kun muut työntekijät myöhästelivät ja jos olisin tarvinnut koko tiimin panosta, niin osa lähti pitkälle lounaalle pyytämättä minua mukaan eikä vastanneet puheluihini.

Puhuin asiasta lähimmälle esimiehelleni ja painotin, että yritys antaa tällaisen toiminnan kautta itsestään myös asiakkailleen epäpätevan kuvan. Esimies voivotteli ja lupasi ottaa asian esille seuraavassa palaverissa, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut. Yrityksen pomoista osa ilmaantui töihin milloin halusivat, tärkeissä palavereissa puhuivat vain viikonlopustaan, osa heilui edustustapahtumissa umpihumalassa jne.

Viimeinen niitti oli se kun saimme ison ja raskaan projektin päätökseen ja tämän jälkeen oli tarkoitus pitää yhteinen iltama. Muut lähtivät työpäivän jälkeen hengähtämään hetkeksi koteihinsa ja valmistautumaan iltaa varten. Minun piti jäädä siivoamaan, kuskaamaan ja järjestämään iltamia vaikka olin herännyt työskentelemään aiemmin kuin muut. Porukka oli itse listannut syömiset ja juomiset joita halusivat illaksi ja järjestin nämä, mutta kun aterioinnin aika koitti niin alkoi loputon vinkuminen miksi valkoviiniksi ei ollut kuin puolikuivaa ja kuivaa vaihtoehtoa, miksi kaikki pitsat eivät ole gluteenittomia jne. Ensin otin nämä vitsinä, mutta tajutessani että nämä hyypiöt ovat tosissaan muistutin, että olin hyvissä ajoin pyytänyt ilmoittamaan ruoka- ja juomatoiveet, ruoka-aineallergiat ja mahdolliset erityisruokavaliot enkä pysty lukemaan ajatuksia tai taikomaan yhtäkkiä uusia mättöjä lössille. 

Olin raivon partaalla, mutta ajattelin vain sietää kaiken hiljaa. Pian miestä vahvempien jälkeen eräs pomoista halusi, että keskustelisimme isosta projektista jonka valmistumista juhlimme. Hän suitsutti jokaista työntekijää erikseen kuinka erinomaisesti he olivat tonttinsa hoitaneet, mutta minun kohdallani hän vain mutristeli suutaan ja syytti minua omista huonoista ratkaisuistaan. Tämän julkisen ryöpytyksen jälkeen nappasin pöydältä viinipullon ja lähdin illanistujaisista. Työskentelin hammasta purren karenssin pelossa määräaikaisen työsuhteeni loppuun asti ja tämän jälkeen lähdin koko puljusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 14:56"]Laita firman nimi tänne. Pääse yli asiasta. Lupaa itsellesi että et altista itseäsi enää ikinä moiselle työpaikan takia.

En laita. Kyse on kunnan alaisuudessa olevasta työpaikasta. Ja tiedän, että jos ko paikan nimem julkaisisin niin joku tunnistaisi minut ja olisin vielä pahemmassa liemessä kuin nyt jo olen.

Selvästi olet töissä HUSsissa........tai missä tahansa hoitoalalla, suurin osa vakavasti persoonallisuushäiriöisiä kilareita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 14:56"]Laita firman nimi tänne. Pääse yli asiasta. Lupaa itsellesi että et altista itseäsi enää ikinä moiselle työpaikan takia.

En laita. Kyse on kunnan alaisuudessa olevasta työpaikasta. Ja tiedän, että jos ko paikan nimem julkaisisin niin joku tunnistaisi minut ja olisin vielä pahemmassa liemessä kuin nyt jo olen.

Selvästi olet töissä HUSsissa.....

...tai missä tahansa hoitoalalla, suurin osa vakavasti persoonallisuushäiriöisiä kilareita.

Eilen tuli ohjelma, jossa kerrottiin tarina sairaanhoitajasta joka aiheutti yli 100 potilaan kuoleman. Luonnehäiriöiset alalla ovat riksi. Alalla tulisi olla anonyymi palauteboxi netissä, johon voisi laittaa epäilyttävistä ihmisistä palautetta ja kun ilmiantojen määrä ylittäisi määrän X, siirtyisi asia jonkun syyniin. Tai jo heti ensimmäisestä...

"Miksei ihmisten julmuudesta puhuta laajemmin? Mikä tekee ihmisestä hirviön, joka haluaa alistaa muita?"

Hyviä kysymyksiä.

Vastauksia et saa ainakaan noilta ihmispiruilta. Mustaa myrkkyä heidän sisällään täytyy olla, kun moisesta saavat kiksejä.

Olen tullut itse siihen tulokseen, ettei tämä ongelma poistu Suomenkaan työpaikoilta ennen Me toon kaltaista liikettä.

Vaikka kiusaaminen on yksiselitteisesti rikollista toimintaa, rangaistukset ovat useimmissa tapauksissa niin vähäpätöisiä, etteivät kiusaajat eikä osa työpaikoistakaan suhtaudu tähän ongelmaan asiaankuuluvalla vakavuudella.

Kaikkein raadollisin selitys, jonka olen kuullut, on se, ettei puolta kansaa voida kiven sisään heittää. Epäsuorastihan tuossa myönnetään ongelman tosiasiallinen laajuus...

Jouduin aikanaan työpaikallani kiusauksen kohteeksi, jota harrasti yksi nainen jolla oli pomon kanssa suhde. Hän haukkui minua kaikille muissa työpisteissä toimiville henkilöille, etten osaa mitään, en tiedä mitään enkä ymmärrä mitään. Hän saattoi puhelimessa jutella kaverilleen minusta miten tyhmä olen jne. Kestin tätä vuosia, aikanaan pääsin toiseen toimipisteeseen, onneksi. Itsetuntoni oli aivan nollassa, onneksi sattui hyvä esimies ja työryhmä ja aloin päästä jaloilleni ja sain tuntea kuinka mukavaa on työskennellä hyvässä ilmapiirissä. Valitettavasti kaikki se kiusaaminen on "mennyt kehoon" ja keho oireilee "jumittumalla" joskus vieläkin. Työterveyskin puuttui asiaan, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä, itse oli pärjättävä.

Luulen, että suurin syy kiusaamiseen oli kateus, koska tämä kiusaaja oli päässyt töihin suhteilla ja osaaminen hänen kohdallaan ontui tosi pahasti, koulutustakaan ei ollut kansakoulun lisäksi.

Koskaan häneltä ei saanut neuvoja, vaikka kysyinkin. Itse piti selvitellä miten jokin asia hoidetaan, toki siitä on ollut hyötyä myöhemmin, kun on opiskellut työn ohessa ja etsinyt tietoja miten jokin asia ratkaistaan.

Joka tapauksessa kiusaaminen on todella raakaa ja ketkä sitä tekevät pitäisi saada hoitoon.....

Työterveydessä jos menee kertomaan työpaikkakiusaamisesta ja sen aiheuttamista oireista niin mieluusti kirjoittavat aivot sumentavia mömmöjä että jaksaisi sietää elukan kohtelua paremmin, mutta itse ongelman alkulähteeseen ei puututa. Tervettä...

Omasta kokemuksestani on jo 10 vuotta aikaa. 

Olin unelmaduunissani ja luulin että onnea jatkuisi ikuisesti.

Jouduin pahasti kiusatuksi työkavereiden taholta.

Masennuin, ahdistuin, sain paniikkikohtauksia, jouduin sairaslomalle ja psykologille.

Yritin palata töihin, mutta sama meno jatkui.

Lopulta he savustivat minut ulos talosta.

Maailmani romahti, koko tulevaisuuteni tuntui romahtaneen. 

Masennus ja sen hoito jatkui, valitettavasti terapeuteista ja lääkkeistä ei ollut apua kuin osittain.

Lihoin n.30kg ja pitkään jatkunut stressi ja unettomuus toivat mukanaan monenlaisia sairauksia.

Ajauduin pitkäaikaistyöttömäksi osin terveyteni vuoksi ja siksi koska itseluottamukseni hävisi tyystin.

Tässä tarinani lyhyesti. Nykyisin voin jo paremmin, mutta täysin yli en ole päässyt vieläkään.

Aina kun joku asia muistuttaa minua näistä kokemuksistani, tulee itku. Nytkin tuli.

Toivon aloittajalle parempia terapeutteja. Itse en osaa sanoa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Olisin toivonut, että se pääkiusaaja olisi jossain muodossa saanut rangaistuksen tms.

Mutta hänelle kävi hyvin, samoin mukanaolleille komppaajille. 

Itsekkäät ja röyhkeät kiusaajat pärjäävät, me kiltit, tunnolliset joudumme väistymään.

"Itsekkäät ja röyhkeät kiusaajat pärjäävät, me kiltit, tunnolliset joudumme väistymään."

Näin se usein menee. Elämä on kovaa.

Eihän vaan ole rehtori Espoossa ja etunimi Minna?

Jos on, niin laita käräjille, tulen mukaan haasteeseen.

Työpaikkakiusaamista on ollut pomon ja työntekijöiden taholta.

Eräässä paikassa pomo haukkui asiakkaiden kuullen "tyhmäksi kuten muutkin naiset yleensä", soitteli häirikköpuheluita vapaapäivinä ja vaati jäämään palkatta ylitöihin. Oli vieläpä todella yllättynyt kun lopetin työt ja alkoi maanitella jäämään. En jäänyt.

Työkaverit jotka ovat kiusanneet ovat tahallaan sabotoineet työtäni, ottaneet kunnian tekemästäni työstä, jättäneet kertomatta työhön olennaisesti vaikuttavaa tietoa, valikoineet helpoimmat työtehtävät ja puhuneet selän takana pahaa. Kyl näistä kiusaajista on oikein loistanut se miten häiriintyneitä ovat ja yleensä olen koittanut vain tekemään omat hommani. Jaksan vielä ymmärtää jos sitä pahaa oloa puretaan vahingossa lähellä oleviin, mutta paras on se kun minulle suututtiin siitä että näytän nuoremmalta kuin olen. Siis wtf?! En käsitä miten sellaisesta voi suuttua ja alkaa syrjimään.

Tapasin ensimmäistä kertaa työparini (vanhempi mieshenkilö) ja heti kättelyssä hän ilmoitti että hänen mielestään naiset eivät ole kovin taitavia ko. tehtävässä ja sopisivat paremmin kahvinkeittoon. Siitä se sitten lähti.

Teimme muutaman vuoden yhdessä töitä, en tainnut saada yhtäkään positiivista sanaa.