Vauva tulossa ja mies ei kosi

Vierailija kirjoitti:

Eukot töihin tienaan rahansa.

Olet yli 70 vuotta myöhässä ajatuksesi kanssa. Naiset käyvät töissä.

Taidat olla hankala raskaushormoneinesi ap. Parempi ettei mene nyt naimisiin ettei muillekin tule olo että naimisiin menty hätäisesti vain raskauden takia. Jos mies aidosti rakastaa Sinua ap niin naimisiinmeno-juna ei ole mennyt lapsen syntymän jälkeen vaikka jotkut niin luuleekin, jotkut miehet kosii sen jälkeenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eukot töihin tienaan rahansa.

Olet yli 70 vuotta myöhässä ajatuksesi kanssa. Naiset käyvät töissä.

Globaalisti aika vähän. Pääosin perheen elatus on edelleenkin miesten varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta on miehelle ihan tasan yhtä paljon hyötyä/haittaa kuin naisellekin. Ihan samat lait koskee molempia sukupuolia eron tai puolison kuoleman sattuessa.

nainen saa erossa puolet miehen omaisuudesta

Miksi meillä sitten mies vei puolet naisen omaisuudesta!? Mies varaton.

Ja lain mukaan miehet ja naiset saavat myös samasta työstä samaa palkkaa. Myös vastuu lapsista on sama molemmilla sukupuolilla.

Luulisi että kaikki on siis kunnossa. Jostain syystä napinaa kuitenkin riittää. Olisiko käytäntö siis hieman epätasa-arvoisempi kuin lait?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tätä nykypäivän feminismiä. 

Pitäisi olla niin tasavertaisia miesten kanssa mutta sitten kun pitäisi oikeasti olla tasavertainen, tässä tapauksessa kosia, niin ollaan ihan paniikissa kun mies ei toimi "kuten perinteinen mies". Ja toiset käskee eroamaan. Huhhuh. Sekopäistä sakkia. 

Jostain syystä aika harvalle naisille käy se perinteinen miehen käyttäytyminen lasten ja kodin hoitamisen suhteen. Rusinoita pullasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tätä nykypäivän feminismiä. 

Pitäisi olla niin tasavertaisia miesten kanssa mutta sitten kun pitäisi oikeasti olla tasavertainen, tässä tapauksessa kosia, niin ollaan ihan paniikissa kun mies ei toimi "kuten perinteinen mies". Ja toiset käskee eroamaan. Huhhuh. Sekopäistä sakkia. 

Eihän tässäkään se kosinta ole ongelma, vaan se ettei mies ole menossa naimisiin. Käsitin, että avioliitosta on jo puhuttu, mutta mies venkoaa. Meillä samanlainen tilanne. Avioliitto tuo esimerkiksi taloudellista turvaa puolison kuollessa. Ja saako avopuoliso edes haudata puolisonsa "virallisesti" tai päättää koomapotilaan hoidosta jne.? (En tiedä.)

Lapsi tulee tietysti minun nimelleni, kun yhteistä ei kerran ole. Miksi ihmeessä lapselle pitäisi antaa isän nimi? Niin kuin nainen olisi vain sijaissynnyttäjä.

Miksi ihmeessä miehen pitäisi osallistua jonkun toisen nimeä kantavan lapsen hoitamiseen? Aivan kuin mies olisi joku lapsenvahti.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni kosi minual Alepan kassajonossa. Minä vastasin myöntävästi. Se oli vuosi 1985.

Minä en olisi noin julkiseen ja arkiseen kosintaan suostunut. Mautonta.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta on miehelle ihan tasan yhtä paljon hyötyä/haittaa kuin naisellekin. Ihan samat lait koskee molempia sukupuolia eron tai puolison kuoleman sattuessa.

Kuten vain naisille tarkoitettu leskeneläke..

Tänä päivänä taitaa olla aika sama asia meneekö naimisiin vai ei ja eiköhän avoparin, jolla on lapsia etuudet lähesty avioparin ettuksia.

Sen lisäksi avioliitto ei tee suhteesta yhtään sen huonompaa tai parempaa. Lapsen takia naimisiin meno on kyllä huono idea. Ja jos menet naimisiin, niin kannattaa tehdä avioehto.

Vierailija kirjoitti:

"Aiotko olla eri niminen lapsesi kanssa? Minä en."

Lapsihan saa automaattisesti äidin nimen ellei toisin ilmoiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tätä nykypäivän feminismiä. 

Pitäisi olla niin tasavertaisia miesten kanssa mutta sitten kun pitäisi oikeasti olla tasavertainen, tässä tapauksessa kosia, niin ollaan ihan paniikissa kun mies ei toimi "kuten perinteinen mies". Ja toiset käskee eroamaan. Huhhuh. Sekopäistä sakkia. 

Eihän tässäkään se kosinta ole ongelma, vaan se ettei mies ole menossa naimisiin. Käsitin, että avioliitosta on jo puhuttu, mutta mies venkoaa. Meillä samanlainen tilanne. Avioliitto tuo esimerkiksi taloudellista turvaa puolison kuollessa. Ja saako avopuoliso edes haudata puolisonsa "virallisesti" tai päättää koomapotilaan hoidosta jne.? (En tiedä.)

Lapsi tulee tietysti minun nimelleni, kun yhteistä ei kerran ole. Miksi ihmeessä lapselle pitäisi antaa isän nimi? Niin kuin nainen olisi vain sijaissynnyttäjä.

Miksi ihmeessä miehen pitäisi osallistua jonkun toisen nimeä kantavan lapsen hoitamiseen? Aivan kuin mies olisi joku lapsenvahti.

Kyseessä on miehen oma valinta. Yhteinen nimi olisi myös voinut olla minun nimeni. Toisaalta jos vapaudun hoitovastuusta pelkällä nimellä, niin miksei.

Minä myös ilmoitin miehelle sekä vanhemmilleen, että lapsella on sitten minun nimeni. Eipä niillä siihen ollut sanomista. Vähän kyllä ihmettelin, että miehestä on ok, että aiemman liiton lapsensa ovat hänen nimellään mutta meidän yhteinen ei. Lapsella on siis myös sama sukunimi kuin exälläni:) No, eipä siinä mitään. Mies saa vastata sitten lapsen kysymyksiin myöhemmin, jos niitä tulee.

Minulla ja puolisolla oli lapsi ja asunto 9 vuotta ennenkuin mentiin naimisiin ja sekin vain siksi, että se helpottaa tiettyä byrokratiaa erilaisissa elämäntilanteissa. Ei taida kumpikaan edes pitää sormuksia. Ei se avioliitto takaa yhtään mitään parisuhteen kestosta tai laadusta. 

Nyt olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja sikäli jos ei mitään yllätyksiä tule puolison osalta niin eiköhän tämä tästä jatku vielä jonkin aikaa.

Tämmöisiltä edellä mainituilta pähkäilyiltä välttyy, kun pitää asian mahdollisimman yksinkertaisena. Tässä meidän kaava:

1. Avioliitto kahden ihmisen välillä alkaa ensisijaisesti siitä, kun he tulevat yhdeksi lihaksi. Yhdyntä on liiton merkiksi laitettu tuhansia vuosia sitten. Juridinen puoli avioliittoon on tullut paljon myöhemmin. Siksi kannattaa yhdyntäseksi pitää oikeassa kontekstissaan, eli turvallisinta se on vasta, kun avioliitto on juridisestikin pätevä. Kahden täysjärkisen aikuisen ihmisen yhdyntäseksistä kun voi aina olla seurauksena lapsi, ja lapsen kannalta on turvallisinta ja selkeintä syntyä silloin, kun vanhemmat ovat jo osanneet tehdä edes sen päätöksen, ovatko avioliitossa vai eivät.

2. Pitää seurustelun, kihlauksen ja avioliiton selkeästi omina vaiheinaan. Tää on edelleen nykyaikanakin järkevää ja yhdessä sovittavissa, vaikka viihdeteollisuus pelkkää avointa mallia tyrkyttääkin.

Sovittiin poikaystävän kanssa aikoinaan, että tällä järjestyksellä mennään, jos mennään. Kolme vuotta tutustuttiin ja seurusteltiin ja luotiin pohjaa luottamukselle ja toisen todelliselle tuntemiselle. Tässä vaiheessa ei asuttu yhdessä. Toisen voi oppia tuntemaan muutenkin. Sen jälkeen mua kosittiin ja olisin voinut vapaasti vastata myös kieltävästi. Vapaus ja objektiivisuus säilyy paremmin, kun ei ole vielä fyysisesti ”yhtä lihaa”.

Seurustelu ja kihlausaika oli aika kiihkeetä ”esileikkiaikaa” ilman yhdyntääkin. Voi sanoa, että tuota aikaa ei saa kokea ilman päätöstä yhdyntäseksin jättämisestä avioliittoon (joo tiedän, että moni ei tällaista ajattelumallia voi mitenkään sisäistää). Muistot tuosta ”esileikkivaiheesta” kantaa vielä vuosienkin jälkeen, koska seksuaalinen lataus on melkoinen :) Näillä päätöksillä on ollut siunauksensa: avioliittoon on ollut turvallista lähteä, eikä ole tarvinnut miettiä, saako lapsia tulla vai ei, tai haluaako toinen mut vaimokseen vai ei. Ja voi sanoa, että kynnys uskottomuuteen on kummallakin tosi suuri. Nyt 25 vuotta turvallisessa ja onnellisessa avioliitossa takana ja yhteinen matka jatkuu edelleen. Päivääkään ei olla periaatteitamme kadutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

eli pamahdit  paksuksi ihan vain kiristääksesi miestä. hienoa toimintaa 

No en kai kiristä,voidaan olla menemättäkin mutta siinä tapauksessa pohdin onko lapsen saanti järkevää... Kurja juttu ja ei sitä kukaan voi ratkaista. Ap

Eli teet abortin jos mies (joka on halunnut lasta) ei suostu naimisiin? Vai mitä muutakaan tarkoitat sillä "onko lapsen saanti siinä tapauksessa järkevää". Anteeksi mutta kuulostat persoonallisuushäiriöiseltä tao psykopaatilta. Onhan se nimenomaan kiristämistä jos uhkaat tappaa lapsen mikäli et pääse naimisiin. Onko ihmekään jos mies venkoilee..? Itsekin miettisin kahdesti haluanko sitoutua tuollaiseen ihmiseen, melko kylmää nimittäin. Joko haluat lapsen tai sitten et. Nykyään sillä ei ole kovin paljon merkitystä onko vanhemmat naimisissa vai eivät. Ihan hyvin naimisiin voi mennä myöhemminkin - tai olla menemättä.

Mitä saisit avioliitosta? No sitä rahaa tietysti! Siis ei omaa, vaan toisen työllä ansaittua.

Tähän miehen kuppaamiseen Suomen laki antaa varsin hyvät mahdollisuudet. Ei väliä sillä vaikka vaimo olisi käytännössä prostituoitu, niin vaan eron jälkeen raha ja omaisuus vaihtaa osoitetta.

Paska maa ja paska laki. Miehen kannalta. Nainen saa kyllä kaiken ja he#vetin paljon ansiotonta tuloa.

Siksi: Ei koskaan enää.

Varaa aika maistraattiin ja kerro, milloin siellä pitää olla paikalla. Juhlia voi sitten myöhemin, kun ehtii ja on varaa, jos se siitä on kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Tämmöisiltä edellä mainituilta pähkäilyiltä välttyy, kun pitää asian mahdollisimman yksinkertaisena. Tässä meidän kaava:

1. Avioliitto kahden ihmisen välillä alkaa ensisijaisesti siitä, kun he tulevat yhdeksi lihaksi. Yhdyntä on liiton merkiksi laitettu tuhansia vuosia sitten. Juridinen puoli avioliittoon on tullut paljon myöhemmin. Siksi kannattaa yhdyntäseksi pitää oikeassa kontekstissaan, eli turvallisinta se on vasta, kun avioliitto on juridisestikin pätevä. Kahden täysjärkisen aikuisen ihmisen yhdyntäseksistä kun voi aina olla seurauksena lapsi, ja lapsen kannalta on turvallisinta ja selkeintä syntyä silloin, kun vanhemmat ovat jo osanneet tehdä edes sen päätöksen, ovatko avioliitossa vai eivät.

2. Pitää seurustelun, kihlauksen ja avioliiton selkeästi omina vaiheinaan. Tää on edelleen nykyaikanakin järkevää ja yhdessä sovittavissa, vaikka viihdeteollisuus pelkkää avointa mallia tyrkyttääkin.

Sovittiin poikaystävän kanssa aikoinaan, että tällä järjestyksellä mennään, jos mennään. Kolme vuotta tutustuttiin ja seurusteltiin ja luotiin pohjaa luottamukselle ja toisen todelliselle tuntemiselle. Tässä vaiheessa ei asuttu yhdessä. Toisen voi oppia tuntemaan muutenkin. Sen jälkeen mua kosittiin ja olisin voinut vapaasti vastata myös kieltävästi. Vapaus ja objektiivisuus säilyy paremmin, kun ei ole vielä fyysisesti ”yhtä lihaa”.

Seurustelu ja kihlausaika oli aika kiihkeetä ”esileikkiaikaa” ilman yhdyntääkin. Voi sanoa, että tuota aikaa ei saa kokea ilman päätöstä yhdyntäseksin jättämisestä avioliittoon (joo tiedän, että moni ei tällaista ajattelumallia voi mitenkään sisäistää). Muistot tuosta ”esileikkivaiheesta” kantaa vielä vuosienkin jälkeen, koska seksuaalinen lataus on melkoinen :) Näillä päätöksillä on ollut siunauksensa: avioliittoon on ollut turvallista lähteä, eikä ole tarvinnut miettiä, saako lapsia tulla vai ei, tai haluaako toinen mut vaimokseen vai ei. Ja voi sanoa, että kynnys uskottomuuteen on kummallakin tosi suuri. Nyt 25 vuotta turvallisessa ja onnellisessa avioliitossa takana ja yhteinen matka jatkuu edelleen. Päivääkään ei olla periaatteitamme kadutti.

Vähän erilainen tarina kuin omalla kohdalla, mutta laitan nyt tähän esimerkkinä, että on tosiaan useampi kuin yksi tapa onnistua. ;)

Oltiin nykyisin vaimon kanssa etäisiä tuttavia kavereiden kautta, tavattiin baarissa kunnon juhlakunnossa molemmat, päädyttiin illalla sänkyyn, naiskenneltiin viikonloppu. Käytännössä nykyinen vaimo muutti kämpilleni lähes heti ja emme kyllä "säästäneet" paljon mitään mihinkään kun oli mukavaa...;) Siitä parin kuukauden päästä yhteiseen vuokrakämppään, vajaan parin vuoden päästä yhteinen asunto ja lapsi. Naimisiin mentiin n. 6 vuotta sitten lähinnä juridisista syistä kun kumpikin on "pakanoita",  nyt  15 vuotta yhteensä yhdessä.

Nyt on asunto, lapsi, mökki ja koira. Suorastaan vähän itsekin yllättynyt miten ns. tyypillisesti tämä kuvio kävi...

 

Vierailija kirjoitti:

Siis ei auta itse kosia, kun olen jo asian ilmaissut. Koko ajan hänellä ollut sellaista,että pian mennään muttei ole menty. Ap

Ottakaa samantien kalenteri esiin ja sopikaa yhdessä maistraattiaika. 21.7.21, 21.8.21, 21.9.21, 21.10.21, 21.11. 21 tai joulun alla 21.12.21. klo 12.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta on miehelle ihan tasan yhtä paljon hyötyä/haittaa kuin naisellekin. Ihan samat lait koskee molempia sukupuolia eron tai puolison kuoleman sattuessa.

nainen saa erossa puolet miehen omaisuudesta

Mistä lähtien nainen on saanut puolet miehen omaisuudesta ilman, että mies saa puolet vaimon omaisuudesta?