Vauva tulossa ja mies ei kosi

Mihin kiire?

Entä jos menisitte vihille samalla kun lapsi kastetaan? Tai myöhemmin kun lapsi kasvaa? Miksi pitää väkipakolla olla aviossa ennen lapsen syntymää.

Yhteinen vanhemmuus on aina tiimityötä jos vanhemmat ovat yhdessä. Ei avioliiton solmiminen tee perhe-elämää jotenkin ”paremmaksi”. Eikö tärkeämpää ole, että lapsella on rakastavat vanhemmat eikä se onko tullut siitetyksi avo- vai avioliittoon?

Eronnut kirjoitti:

Minullakin tuleva tilanne olisi kuin viestissä nr 192;

Eksäni sukunimi tulevalla lapsella.

Tyttönimeeni vaihtaminen tai muut suvun sukunimet eivät ole vaihtoehto, joten vaikka v 2021 jonkun mielestä naimisiinmeno on old school, niin täytyy ymmärtää, että tilanteita on erilaisia ja tarpeita naimisiinmenolle voi olla myös nykypäivänä.

Onko siis lapsen isälle ok, että hänen lapsensa on sinun ex-miehen nimellä? Minusta tuntuu todella hurjalta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea ei vaan voi saada.

Ei niin. Mies voi joko saada pitää vapautensa tai lapsen, jolla on hänen sukunimensä. Ihan itse valitsee.

Mies haluaa rusinat pullasta. Jos mies ei aio mennä naimisiin niin pidä huoli, että lapsella on sun nimi ja sulla on 100% huoltajuus. Mies voi jättää tunnustamatta lapsensa ja käyttää lasta pelinappulana ja venkoilla tapaamisten suhteen helpommin avioliiton ulkopuolella.

Ap taas vauhdissa, mitähän seuraavaksi...

Olen kokenut saman. Vaikka lopuksi mentiinkin naimisiin, olen edelleen täynnä vihaa ja katkeruutta vuosikausien odotuksesta. Ja ymmärrän täysin tunteesi, ne ovat täysin oikeutettuja. Häät ei enää siinä vaiheessa tuntuneet miltään, miehen jahkailu oli jo pilannut asian lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Eronnut kirjoitti:

Minullakin tuleva tilanne olisi kuin viestissä nr 192;

Eksäni sukunimi tulevalla lapsella.

Tyttönimeeni vaihtaminen tai muut suvun sukunimet eivät ole vaihtoehto, joten vaikka v 2021 jonkun mielestä naimisiinmeno on old school, niin täytyy ymmärtää, että tilanteita on erilaisia ja tarpeita naimisiinmenolle voi olla myös nykypäivänä.

Onko siis lapsen isälle ok, että hänen lapsensa on sinun ex-miehen nimellä? Minusta tuntuu todella hurjalta.

Niin että lapsiko ei voi saada isän nimeä ilman avioliittoa? Kyllä meillä lapsella on isänsä sukunimi, vaikka ei olla edes kihloissa eikä miehen tuntien varmaan mennäkään, vaikka alkujaan vitsailin, että saa minun sukunimeni, jos ei vihille viedä. Mutta ei minulla ole haluja "omia" lasta kokonaan, joten vaikka joskus erottaisiinkin, on mies jo nimenkin puolesta vielä vähän enemmän lapsessa kiinni. Toisekseen kun oma sukunimi on niin yleinen, että ei-sukua olevia samannimisiä löytyy 10 asunnon rakennuksesta kolmesta asunnosta, niin olkoot miehen nimellä.

Olisihan minusta ollut kiva saada ne unelmieni prinsessahäät, mutta ei taida tämän miehen kanssa onnistua, joten mitä suotta. Ja sitten jos mennäänkin joskus naimisiin, niin onpahan lapsella jo valmiiksi sama sukunimi - sillä edellytyksellä, että itseäni sittenkään kiinnostaisi vaihtaa sukunimeä. Olkoonkin yleinen, mutta olen ylpeä suvustani.

Öh.. kysy mieheltä haluaako mennä naimisiin vai ei. Jos ei, niin se siitä. Jos joo, niin mietitte miten. Ei oo päätös minkä voisit vaan ite tehdä, ja tuskin kuitenkaan haluisit että toinenkaan vastentahtoisesti naimisiin menisi. Nimiasiat varmaankin saatte kyllä sujumaan, voihan lapsi olla miehenkin nimellä jos et omasta tykkää. Tai vaihdat oman nimesi ennen lapsen syntymää joksikin muuksi. Naimisiin saa haluta myös 2021, mutta eiköhän se ole pariskunnan osapuolien yhteinen päätös ja olisi todella huonolla tolalla parisuhde ihan alkuunsa jos se olisi vaan toisen sanelema juttu. Myöskin joku kiristys/manipulointi juttu on kyl super turn off. Keskustelulla selviää mitä kumpainenkin haluaa ja sitten keskustellen etsitään se yhteinen kompromissi . Jos tämä ei onnistu, niin kandeeko edes miettiä mitään avioliittoa kun yhteistaival tuskin mikään kauheen iso success.. 

Mentiin ekana naimisiin ja siitä n 5 v kun tulin raskaaksi. Miehelle oli shokki, siksihän menin naimisiin että haluan tulevaisuudessa lapsen. Hänkin puhui lapsesta mutta mielipide oli ilmeisesti muuttunut. 

Eikö sitä voisi jutella asiasta miehen kanssa, että mitä mieltä hän on. Aikuisten ihmisten pitäisi kyetä keskustelemaan keskenään, ja aloitteen voi tehdä kumpi vain. Jos se on itselle tärkeää, niin pitäisi saada se suu auki, eikä odottaa että toinen tekee jotain.

Vierailija kirjoitti:

Siis ei auta itse kosia, kun olen jo asian ilmaissut. Koko ajan hänellä ollut sellaista,että pian mennään muttei ole menty. Ap

Kuinka moni nainen haluaisi mennä avioliittoon ja vihille vain koska kumppani pakottaa siihen vaikka  olisikin raskaana , mutta ei itse halua ? Suhteen kestolle ei avioliitto eikä avoliitto takaa yhtään mitään vaan yhdessäolo on pysyvää tai sitten se jossanin vaiheessa loppuu olipa lapsiakin tai ei ihan muista syistä .  Jos ei rakasta enää kumppaniaan onko silti pakko olla edelleen hänen kanssaan? Kuka haluaa että kumppani jota itse edelleen rakastaa mutta tämä haluaa eron silti pakotettuna  jatkaa yhdessä oloa vaikka ei enää ole rakkautta jäljellä ?  Miettikää näitä asioita ja mihin itse olisitte valmiita ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraan etta lapselle tulee sitten sinun sukunimesi.[/quoteEi minuakaan mies kosinut.En saanut kitsoja. Serusteltiin silti vuosikymeniä ja lopulta sukset meni ristiin.Minä olin se joka rajasi lapset tarhaan ja kiirellä juoksin pussiin,jotta olen töissä ajoissa.Sama kun hain lapset pois tarhasta.minä pyykäsin siivosin tein ruuan ja olin: Isä,äiti! Iska tuli viikonlopuksi valmiiseen pöytään.Oli se etä kasvattaja jonka ei tarvinut tehdä sääntöjä.Lisäksi söi minun pussiniVetosi kun ei asu kanssamme.Tili päivinänsä ei tullut.Vietti sinkku elämää,Kun hänellä ei rahaa oltiin ailav juu!

... Mitä helv...

Kohtelotoveri123 kirjoitti:

Olen kokenut saman. Vaikka lopuksi mentiinkin naimisiin, olen edelleen täynnä vihaa ja katkeruutta vuosikausien odotuksesta. Ja ymmärrän täysin tunteesi, ne ovat täysin oikeutettuja. Häät ei enää siinä vaiheessa tuntuneet miltään, miehen jahkailu oli jo pilannut asian lopullisesti.

"Edelleen täynnä vihaa ja katkeruutta" ja elämä siinä samaan aikaan kuluu ja aika vaikea  uskoa että  hyvin ja arjen onnena  tulvillaan? Onko tuossa nyt järjen häivää kysyn vaan? Kyllä nyt kannattaa lopettaa viha ja katkeruus jos yhdessäolo jatkuu koska sehän pilaa ennenkaikkea oman elämän ja siinä sivussa myös toisen, ehkä koko perheen ? Jos olette eronneet niin enemän kuin ymmärrettävää jos liitto alkoi niin että toinen on jo heti täynnä vihaa ja katkeruuta joista  tunnetiloista  ei ilmesisesti kyennyt/halunnut luopua . Jos suhde jatkuu ja pääsee vaikka yhteinen vanhuus yllättämään niin uskaltaakos tämä "vihaa ja katkeruutta"  kanniskellut miettiä millä suhteensa ja elämänsä täytti, kun toisinkin olisi voinut valita, olla vaikka onnellinen ? Ettei käy niin että asioihin havahtuu vasta  ei sitten kun niille ei enää mitään voi ?

Ensin kosinta, sitten seksi ja lapset.  Helppoo ;)

oikeus valita kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ei auta itse kosia, kun olen jo asian ilmaissut. Koko ajan hänellä ollut sellaista,että pian mennään muttei ole menty. Ap

Kuinka moni nainen haluaisi mennä avioliittoon ja vihille vain koska kumppani pakottaa siihen vaikka  olisikin raskaana , mutta ei itse halua ? Suhteen kestolle ei avioliitto eikä avoliitto takaa yhtään mitään vaan yhdessäolo on pysyvää tai sitten se jossanin vaiheessa loppuu olipa lapsiakin tai ei ihan muista syistä .  Jos ei rakasta enää kumppaniaan onko silti pakko olla edelleen hänen kanssaan? Kuka haluaa että kumppani jota itse edelleen rakastaa mutta tämä haluaa eron silti pakotettuna  jatkaa yhdessä oloa vaikka ei enää ole rakkautta jäljellä ?  Miettikää näitä asioita ja mihin itse olisitte valmiita ?

Käsittämätöntä, miten moni ajattelee näin... Mikä vika sitoutumisessa? Ja jos ei rakasta, ei tartte lapsiakaan siittää.

Vierailija kirjoitti:

Abortti ja jätät sen sian. Jatkossa olet toivottavasti fiksumpi ja teet asiat oikeassa järjestyksessä - tai vielä parempi, skippaat sen lisääntymisen kokonaan.

Kyllä on kylmää, törkeän kylmää... 

"Viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat. Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa.... he rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa" 2. Tim. 3: 1-4

Jos menette naimisiin vasta lapsen syntymän jälkeen, niin älkää please laittako "lapsen puolesta" lehti-ilmoitusta tyyliin: "Jippii, äiti ja isä meni naimisiin!" Ne ilmot ovat niiin mauttomia.

Vierailija kirjoitti:

Eronnut kirjoitti:

Minullakin tuleva tilanne olisi kuin viestissä nr 192;

Eksäni sukunimi tulevalla lapsella.

Tyttönimeeni vaihtaminen tai muut suvun sukunimet eivät ole vaihtoehto, joten vaikka v 2021 jonkun mielestä naimisiinmeno on old school, niin täytyy ymmärtää, että tilanteita on erilaisia ja tarpeita naimisiinmenolle voi olla myös nykypäivänä.

Onko siis lapsen isälle ok, että hänen lapsensa on sinun ex-miehen nimellä? Minusta tuntuu todella hurjalta.

Juu, ei kuulemma haittaa yhtään. Vähän kyllä sitä itsekin ihmettelin, mutta kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos menisitte vihille samalla kun lapsi kastetaan? Tai myöhemmin kun lapsi kasvaa? Miksi pitää väkipakolla olla aviossa ennen lapsen syntymää.

Yhteinen vanhemmuus on aina tiimityötä jos vanhemmat ovat yhdessä. Ei avioliiton solmiminen tee perhe-elämää jotenkin ”paremmaksi”. Eikö tärkeämpää ole, että lapsella on rakastavat vanhemmat eikä se onko tullut siitetyksi avo- vai avioliittoon?

Jos oikein rakastaa lastaan, niin sitä huolehtii jo etukäteen, että tämä ei joudu syntymään maailmaan äpäränä, vaan että lapsi saa syntyä säädyllisesti eli että hän saa alkunsa avioliiton hedelmänä. Tämä koskee niin naisia kuin miehiäkin.