Kuinka moni nainen tunnustaa ettei olisi kannattanut jättää eksää?

Ei kukaan normaali jää elämään menneeseen sillä tavalla jossittelemalla, että olisi pitänyt niin ja olisi pitänyt näin. 

Etenkin on älytöntä jossitella, että mitä jos ex ei olisi jättänyt. Hän halusi jättää ja se siitä, ei suhteesta mitään vuosisadan rakkaustarinaa tule, jos toinen haluaa lopettaa. Vaikka itse kuinka olisi halunnut jatkaa.

Tämä aloitus taas loistava esimerkki, miten vieraantuneita todellisuudesta suhdetaidottomat miehet ovat. 

Täh, ap tuli jätetyksi ja soluttaa syyn siitä yksin jättäjän(aisen) niskoille, ja yhä penää katumusta, + muiltakin?

Erot eivät kaduta yhtään. Pari suhdetta olisin jättänyt jopa kokonaan välistä, jos olisin tiennyt mitä on edessä.

Nyt olen onnellisesti naimisissa elämäni miehen kanssa ja jos en olisi, niin silti mieluummin yksin, kuin yhdenkään exän kanssa.

Tässäpä on hyvä sanonta:

Exät on exiä syystä.

Mikään ei kaduta niin paljon kuin elämätön elämä huonossa parisuhteessa. Eli vain se kaduttaa, ettei päättänyt suhdetta aikaisemmin.

Toivottavasti ap vihdoin ottaisi opikseen näistä perustelluista, realistisista ja rehellisistä vastauksista, muussa tapauksessa pätee aina, että ei kannata uliap:iden kanssa (r)yhtyä ollenkaan, ja jos erehtyy, kannattaa jss asap.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketjuun vastaavat naiset , jotka eivät kadu eroa eksästään? 

ap

Olisi aika lyhyt ketju. Olisit tyytyväinen että sut huomattiin edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Tiedätkö miksi?

Naisilla on tapana pohtia, tehdä käytännön muutoksia, puhua ja yrittää loppuun asti, jopa vuositolkulla, ne ei luovuta helpolla.

Mies sivuuttaa nämä asiat "nalkuttamisena" ja jatkaa samaan malliin turhia miettimättä.

Sit kun ero tulee niin mies ihmettelee, että mikä oli muka vialla kun hänen mielestään kaikki oli ihan hyvin.

Nainen tietää tuossa vaiheessa, että on tehnyt kaikkensa suhteen eteen, ei silti onnistunut ja saa rauhan asian kanssa. Mies havahtuu vasta myöhemmin siihen, että ehkä sitä olis kannattanut toimia toisin ja silloin on jo liian myöhäistä.

Allekirjoitan tämän.

Olen lähtenyt pitkästä parisuhteesta kahdesti. Ensimmäisen kerran 21-vuotiaana, toisen kerran 34-vuotiaana. Rakastin kumpaakin miestä, mutta suhteiden ongelmat eivät ratkenneet vaikka tein kaikkeni. Puhuin, kirjoitin tuntojani kirjallisesti, anelin yhdessä edes kerran parisuhdeterapeutilla käymistä. Etsin epätoivoisena ratkaisuja kunnes sitten ensimmäisessä suhteessa puoli vuotta ja edellisessä vuoden ennen lopullista eropäätöstä annoin ns. Viimeisen varoituksen. Sanoin suoraan että en ole onnellinen, en voi hyvin ja suhde on kriisissä, jollei muutosta tule niin ero on edessä.

Sitten jätin ja se tuli kummallekin miehelle "yllätyksenä". Edellisessä suhteessa tarjosin vielä kamojani kerätessäni viimeistä mahdollisuutta jatkaa mutta erillään asuen. Ei käynyt.

Molemmat ovat edelleen rakkaita ihmisiä, haluan tietää mitä heille kuuluu ja toivon heille parasta, mutta en haikaile suhteeseen takaisin. Tein kaikkeni eikä se riittänyt.

Sitäpä naiset eivät ole ymmärtäneet, että vaatimalla kun toinen ei muutu, se pahentaa tilannetta. Onnellisuus lähtee aina itsestä, eikä sitä voi toisen harteille laittaa. Kukaan ei voi tehdä toista onnellikseksi, vaan se toinen tulee sen onnellisuuden päälle. Kyse on tuossa itsestä. On äärettömän helppo vaipua tilaan jossa syyttää toista omasta onnettomuudestaan ja vaatii tältä tekoja oman onnellisuuden parantamiseksi. Ihmettelen että miten nämä kumppanit yhtäkkiä estävät toista tekemästä niitä asioita jotka tekevät hänet onnelliseksi?

Kukaan ei voi toista onnelliseksi tehdä, mutta miehet käyttää kyllä huiman määrän energiaa tehdäkseen naisestaan surullisen, onnettoman, mielisairaan sekä traumatisoituneen. Ja kun pyytää että sitä ei tekisi, niin se ei onnistu. Onnellinen oltiin ihan omin avuin ennen suhdetta, sitten tuli mies ja se loppui siihen.

Erottiin pitkäaikaisen kumppanin kanssa kun molempien elämässä kriisejä ja muita juttuja ja asiat vain kärjistyi.

Erosta jo vuosia ja itsekin ehdin jo pidempään seurustella toisen kanssa.

Nyt kun yritän objektiivisesti katsoa elämänkaartani, olen tullut siihen tulokseen, että tämä yksi oli minulle se oikea. Kaikkein onnellisin olin hänen kanssaan.

Asialle ei vaan voi enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ketjuun vastaavat naiset , jotka eivät kadu eroa eksästään? 

ap

Olisi aika lyhyt ketju. Olisit tyytyväinen että sut huomattiin edes.

Mitäpä se laumasielu-ap:ta auttaisi, vaikka kuinka KAIKKI jättäjä(naise)t alati katuisivat exänsä jättämistään?

Tunnistaisin jos asia olisi niin.

Vuosien myös vaan vahvistuu että oli kyllä niin oikea päätös kuin vaan olla voi.

Hän ei tunnu päässeen erosta kunnolla yli tai jotain kaunaa selvästi yhä kantaa vaikka itsekin on jo ollut pari vuotta uudessa suhteessa.

Nykyinen mieheni on ihana. Ja hänen ihanuutensa muistuttaa juurikin siitä mitä puutteita ei-niin-ihanalla eksällä on.

Löysin paljon paremman. Ei kaduta todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jättänyt. Tulin jätetyksi. Ja välillä mietin häntä edelleen, vaikka aikaa jo yli 10 vuotta tästä. Tiedän, että häntä harmitti asia jossain kohtaa todella, koska laitteli viestiä. Mutta ei olisi ollut järkeä palata yhteen kuitenkaan.

Ethän sinä voi päättää jättäjän puolesta oliko eronne virhe vai ei.

Suosittelisin kyllä ammattiapua jos erosta on noin tuhottoman kauan etkä vieläkään ole päässyt yli. Kaikkea hyvää sulle, oikeasti.

Kyllä erot voi olla virheitä, sen hetkisten olosuhteiden ja kiivauksien tulosta. Jättäjällekään se ei ole helppoa ja voi kaduttaa, kyllä. Vaikka olisikin uusi ok mies.

Ainoa mikä vähän kaduttaa on että erosin kauan sitten ihanasta tytöstä kun tajusin että olinkin vielä eksässä jotenkin kiinni. Tuo suhde oli kuitenkin aika lyhyt niin ei tämä katumus nyt maailmaa kaada

Kun eksä sanoo, ettet löydä koskaan kaltaistani niin vastaus on, että se tässä on juuri se tarkoitukseni.

Ap ei ole single sen takia, että ex-nainen jätti hänet, vaan siksi, että rypee menneessä, eikä pääse siitä yli.

En minä, koska aina on kannattanut jättää ja jopa tulla käytetyksi (aina tullut parempi kuin edellinen) ja viimeisen exän jättäminen 6 kk ennen nyksän eli nykyisin rakkaan aviopuolison tapaamista oli maailman paras päätös ja elämäni paras päätös.

Vierailija kirjoitti:

En minä, koska aina on kannattanut jättää ja jopa tulla käytetyksi (aina tullut parempi kuin edellinen) ja viimeisen exän jättäminen 6 kk ennen nyksän eli nykyisin rakkaan aviopuolison tapaamista oli maailman paras päätös ja elämäni paras päätös.

Tarkoitin tulla jätetyksi

Vierailija kirjoitti:

Tämä aloitus taas loistava esimerkki, miten vieraantuneita todellisuudesta suhdetaidottomat miehet ovat. 

Eivät sen vieraantuneempia kuin suhdetaidottomat naisetkaan.