Kuinka moni nainen tunnustaa ettei olisi kannattanut jättää eksää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Tiedätkö miksi?

Naisilla on tapana pohtia, tehdä käytännön muutoksia, puhua ja yrittää loppuun asti, jopa vuositolkulla, ne ei luovuta helpolla.

Mies sivuuttaa nämä asiat "nalkuttamisena" ja jatkaa samaan malliin turhia miettimättä.

Sit kun ero tulee niin mies ihmettelee, että mikä oli muka vialla kun hänen mielestään kaikki oli ihan hyvin.

Nainen tietää tuossa vaiheessa, että on tehnyt kaikkensa suhteen eteen, ei silti onnistunut ja saa rauhan asian kanssa. Mies havahtuu vasta myöhemmin siihen, että ehkä sitä olis kannattanut toimia toisin ja silloin on jo liian myöhäistä.

Allekirjoitan tämän.

Olen lähtenyt pitkästä parisuhteesta kahdesti. Ensimmäisen kerran 21-vuotiaana, toisen kerran 34-vuotiaana. Rakastin kumpaakin miestä, mutta suhteiden ongelmat eivät ratkenneet vaikka tein kaikkeni. Puhuin, kirjoitin tuntojani kirjallisesti, anelin yhdessä edes kerran parisuhdeterapeutilla käymistä. Etsin epätoivoisena ratkaisuja kunnes sitten ensimmäisessä suhteessa puoli vuotta ja edellisessä vuoden ennen lopullista eropäätöstä annoin ns. Viimeisen varoituksen. Sanoin suoraan että en ole onnellinen, en voi hyvin ja suhde on kriisissä, jollei muutosta tule niin ero on edessä.

Sitten jätin ja se tuli kummallekin miehelle "yllätyksenä". Edellisessä suhteessa tarjosin vielä kamojani kerätessäni viimeistä mahdollisuutta jatkaa mutta erillään asuen. Ei käynyt.

Molemmat ovat edelleen rakkaita ihmisiä, haluan tietää mitä heille kuuluu ja toivon heille parasta, mutta en haikaile suhteeseen takaisin. Tein kaikkeni eikä se riittänyt.

Sitäpä naiset eivät ole ymmärtäneet, että vaatimalla kun toinen ei muutu, se pahentaa tilannetta. Onnellisuus lähtee aina itsestä, eikä sitä voi toisen harteille laittaa. Kukaan ei voi tehdä toista onnellikseksi, vaan se toinen tulee sen onnellisuuden päälle. Kyse on tuossa itsestä. On äärettömän helppo vaipua tilaan jossa syyttää toista omasta onnettomuudestaan ja vaatii tältä tekoja oman onnellisuuden parantamiseksi. Ihmettelen että miten nämä kumppanit yhtäkkiä estävät toista tekemästä niitä asioita jotka tekevät hänet onnelliseksi?

Tietyssä määrin tämä on totta, mutta kyllä parisuhteessa ois suotavaa et toista ei kohdella itsestään selvyytenä ja kämppiksenä. Yleensä nää ongelmat on sitä luokkaa, että toista osapuolta ei enää kiinnosta panostaa parisuhteeseen. Ei enää huomioida, kuunnella eikä olla tukena tarvittaessa tai tehdän mitään kunnolla yhdessä. Tai ehkä tehdään,mut vastahakoisesti. Seksielämä saattaa olla olematon. Kuitenkin sitä toista rakastaa mut miten tollaisessa tilanteessa voi olla onnellinen jos vaan yksi parisuhteen osapuoli yrittää antaa kaikkensa ja toista ei kiinnosta mutta toinen on tilanteeseen tyytyväinen? Miten siinä ite itsensä tekee sit onnelliseksi? Tottakai sitä ensin yrittää puhua ja jos toinen ei ota tosissaan nii mitä muutakaan voi kun lopulta uhata erolla jos mikään ei muutu? pitäisikö aina vaan samantien lähteä kun ei ole onnellinen ja jättää toinen ihmettelemään miksi ero tuli? Kyllä se on kahden kauppa.

Sille nyt ei vaan voi mitään, ellei seksi syystä tai toisesta suju. Toista ei siis haluta yhtä paljoa. Joko on vain tyytyminen tilanteeseen tai sitten lopettaa suhteen. Ketään ei voi kuitenkaan pakottaa haluamaan itseään eikä siinä minkään luokan kiukuttelut ja syyllistämiset ainakaan auta, päinvastoin. Itsekin olin suhteessa alkuun seksuaalisesti matalammalla liitävä osapuoli ja toinen minua siitä juurikin syyllisti ja piti yllä sellaista epämiellyttävää "se on SUN syy ettei meillä ole seksiä"-ilmapiiriä. Sitten kun yritin sitä edistää, toinen kiukutellen kieltäytyi sen takia kun eihän meillä ole seksiä, mitä sä siinä oikein yrität. Öh, no ei varmasti tule olemaankaan sellaisella asenteella. Lopetin sen sitten siihen.

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Kato, pitkästä aikaa sulta vähän naistenmollaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista. Alla pari lainausta, joista ensimmäinen on vastaus miehen tilitykseen ja alempi naisen tilitykseen. Miehen kommentti saa negatiivisen vastauksen ja nainen saa sympatiaa. Mikä teitä vaivaa????

Miehelle sateli useampiakin arvostelevia vastauksia, joista tämä vain yksi.

Miehen tilitys/kommentti ja vastaus alla:

En jättänyt. Tulin jätetyksi. Ja välillä mietin häntä edelleen, vaikka aikaa jo yli 10 vuotta tästä. Tiedän, että häntä harmitti asia jossain kohtaa todella, koska laitteli viestiä. Mutta ei olisi ollut järkeä palata yhteen kuitenkaan.

Vastaus:

Ethän sinä voi päättää jättäjän puolesta oliko eronne virhe vai ei.

Suosittelisin kyllä ammattiapua jos erosta on noin tuhottoman kauan etkä vieläkään ole päässyt yli. Kaikkea hyvää sulle, oikeasti.

Naisen tilitys/kommentti ja vastaus: 

Minä. Nuorena olin niin idealistinen että halusin täydellisen miehen ja päästin todella hänet käsistäni. Tätä olen katunut melkein 20 vuotta.

Vastaus:

Tsemppiä! ♡

Really????

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Mietitkö sä koskaan tuota sun muuttunutta asennettasi? Sullehan oli alkuaikoina jotain faniketjujakin. :D

Minua nuo faniketjut ärsytti tosissaan, kun itse näin heti tuon tyypin läpi. Tullut niin paljon samanlaisia vastaan. Ei sen asenne ole muuttunut, se asenne vaan oli alussa yhtä feikki kuin se typerä murre.

En kadu enkä kyllä tiedä yhtään naispuolista ystävääni joka katuisi. Sori!

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Mietitkö sä koskaan tuota sun muuttunutta asennettasi? Sullehan oli alkuaikoina jotain faniketjujakin. :D

Ja mistähä oot tommosta saanu päähäs? Alusta lähtii miuu on kiusattu tääl, nii ny kiusaan takas.

Sinua on 'kiusattu', siispä 'kiusaat' muita (tuntemattomia, syyttömiä) ihmisiä takaisin. What a champ. 

Todella sääli, vaihdoin itseasiassa kanssasi pari viestiä silloin kun olit vielä mukava. Noh sitä se palstalla oleminen kai joillekin teettää.

n21

Taitaa olla niin että tänne hakeutuvat ihmiset jotka eivät halua olla mukavia. Eivät kaikki täällä ole sellaisia mutta osa on. Kuten tuo tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Mietitkö sä koskaan tuota sun muuttunutta asennettasi? Sullehan oli alkuaikoina jotain faniketjujakin. :D

Minua nuo faniketjut ärsytti tosissaan, kun itse näin heti tuon tyypin läpi. Tullut niin paljon samanlaisia vastaan. Ei sen asenne ole muuttunut, se asenne vaan oli alussa yhtä feikki kuin se typerä murre.

Joo, vähän kuin Sinccis. Ensin oli mukava resepteineen, sitten alkoi solvaaminen ja lopuksi jotain matrix-hörhöä... Liekö sama tyyppi uudella nikillä. Paska joka tapauksessa.

Olisi kannattanut jättää exä, mutta ei olisi kannattanut alkaa seurustelemaan nyxän kanssa.

Exän jättäminen oli elämäni paras päätös. 4 vuotta olin yksin ja sitten asteli elämääni maailman ihanin puoliso!

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Tiedätkö miksi?

Naisilla on tapana pohtia, tehdä käytännön muutoksia, puhua ja yrittää loppuun asti, jopa vuositolkulla, ne ei luovuta helpolla.

Mies sivuuttaa nämä asiat "nalkuttamisena" ja jatkaa samaan malliin turhia miettimättä.

Sit kun ero tulee niin mies ihmettelee, että mikä oli muka vialla kun hänen mielestään kaikki oli ihan hyvin.

Nainen tietää tuossa vaiheessa, että on tehnyt kaikkensa suhteen eteen, ei silti onnistunut ja saa rauhan asian kanssa. Mies havahtuu vasta myöhemmin siihen, että ehkä sitä olis kannattanut toimia toisin ja silloin on jo liian myöhäistä.

Kas näin. Kun nainen jättää, se tapahtuu hyvistä ja perustelluista syistä, siten ei tarvitse katua. Yritä kestää ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella huonoa tuuria jos yksi ja sama henkilö eroaa 3-5 kertaa. Itsessä ei kumminkaan mitään vikaa. On 10+

Lapsia joka exälle.

Eihän ero tarkoita että kummassakaan olisi mitään objektiivista vikaa vaan että ei oltu ainakaan toisen mielestä riittävän yhteensopiva pari.

Me kaikki ihmiset olemme viallisia. Pitkän parisuhteen salaisuus on yleensä siinä, että osapuolilla on turvallinen kiintymyssuhde. Ja vain noin 25 prosentilla on sellainen. Se ei tarkoita, että loput 75 % olisivat viallisia tai persoonallisuushäiriöisiä tai jotain, vaan sitä, että heillä on parisuhdetta tuhoavia toimintamalleja.

Ja onhan sekin ”vika”, jos esim. vaatii toiselta jotain mitä tämä ei kykene antamaan, tai ei pysty hyväksymään toisen ihmisen epätäydellisyyttä, tai jos itsellä on tiukat kriteerit miten elämä pitää elää, ja se oma tapa on ainoa oikea tapa.

Yhteensopimattomuus on vain pinnallinen selitys, kun ei pysty reflektoimaan itseään sieltä peilistä. Sitä paitsi, miksi kukaan edes aloittaa seurustelun ihmisen kanssa, jonka kanssa ei sovi yhteen...?

N52

Jos en olisi seurustellut miehen kanssa jonka kanssa en sovi yhteen tai rakasta, olisin ollut yksin 40-vuotiaaksi saakka. Siksi. Ihminen ei halua olla yksin. 

Jos olisit mies, tuo olisi yksiselitteisesti hyväksikäyttöä. En tiedä onko se, kun en tiedä teidän tarinaa paremmin.

Hyvä loppulause :) Elätin häntä enkä väittänyt rakastavani. 

Miksi ap vielä aikuisiässä kerjää vertaistukea ja hyväksyntää muilta omille yksityiselämänsä töppäyksille?

Totta kai kannatti. En olisi nyt tässä missä nyt olen jollen olisi jättänyt.

Kun jättää syystä, niin ei tarvitse vatvoilla enää myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Mietitkö sä koskaan tuota sun muuttunutta asennettasi? Sullehan oli alkuaikoina jotain faniketjujakin. :D

Mä luulen että se alku oli sumuverho alunperinkin. Tarkoitus oli todistaa että oikeasti kiltti ja kiva mies saa täällä turpiin. Tulikin treffikutsuja. Mutta eihän seepra raidoistaan pääse. Olisko tää se entinen naispelko jopa, uutena ja entistä katkerampana variaationa.

Kannatti jättää eksä, jolla oli hillitön rasva-ahteri.

N

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Mietitkö sä koskaan tuota sun muuttunutta asennettasi? Sullehan oli alkuaikoina jotain faniketjujakin. :D

Mä luulen että se alku oli sumuverho alunperinkin. Tarkoitus oli todistaa että oikeasti kiltti ja kiva mies saa täällä turpiin. Tulikin treffikutsuja. Mutta eihän seepra raidoistaan pääse. Olisko tää se entinen naispelko jopa, uutena ja entistä katkerampana variaationa.

Miettinyt samaa, teksti on samantyylistä, katkeruus vaan lisääntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Kannatti jättää eksä, jolla oli hillitön rasva-ahteri.

N

On myös ruvennut esiintymään naisena, ei tosin kovin uskottavasti.

M26 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M26 kirjoitti:

Yksikään nainen ei kadu tekojaan. Tyhmää ees kysyy tommosta.

Mietitkö sä koskaan tuota sun muuttunutta asennettasi? Sullehan oli alkuaikoina jotain faniketjujakin. :D

Ja mistähä oot tommosta saanu päähäs? Alusta lähtii miuu on kiusattu tääl, nii ny kiusaan takas.

Älä viitsi teeskennellä ettet muista niitä treffikutsuja miten susta tykättiin kun teeskenteliy kivaa ja herttaista. Kiusaajakin tosiaan oli, ja se oli tää palstan huomionhakuisesta persoonallisuushäiriöistä kärsivä miekkoshullu, joka oli ihan raivona toisen palstailijan saamasta positiivisesta huomiosta. Mistä sulle kyllä pari kertaa kirjoitinkin että jätä omaan arvoonsa. Mutta tosiaan uskon että se alun kiva käytös oli osaltasi teatteria jonka tarkoitus oli mahdollisesti todistaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannatti jättää eksä, jolla oli hillitön rasva-ahteri.

N

On myös ruvennut esiintymään naisena, ei tosin kovin uskottavasti.

Voisitko edes joskus unohtaa surkuhupaisat väitteesi?

Olen nainen ja kerroin eksästäni, joka opiskeli oikeustieteellisessä ja hänellä oli hillitön ahteri.

t. pidän hoikista miehistä