Oletteko jotenkin näpäyttäneet kroonisesti myöhästelevää kaveria?

Kemikaaliali kirjoitti:

Olen myös myöhästelijä. Tulen aina viime tipassa tapaamisiin tai 5min. Mutta mistään tärkeästä en myöhästy ikinä lentokone, juna.

Yritin kerran olla aina ajoissa niin se vaati aivan älyttömästi keskittymistä ja energiaa. Kaksi viikkoa pystyin toimimaan niin. Sitten palasin normaaliin rytmiin.

Töissä ollessa monet kiinnittää huomiota koska aloittaa työt, mutta kukaan ei kiinnitä siihen, koska lopetat työt. Hoidan asiani silti hyvin, vaikka myöhästyn. Olen optimistinen luonteeltaan ja ajattelen, että ehdin vielä tämän ja sitten lähden.

Osaatko sinä tai joku muu myöhästelijä vastata siltä kannalta, että pelottaako sinua ajatus, että joutuisit hetken aikaa vain olemaan ja odottelemaan? Alkavatko nämä aikaoptimistiset tekemään lähdön hetkellä jotakin ylimääräistä siksi, että kokevat ajan menevän hukkaan, jos joutuvat hetken vain olemaan, kun toinen ei vielä olekaan paikalla? Pelkäätkö tylsistymistä muutenkin?

Kemikaaliali kirjoitti:

Töissä ollessa monet kiinnittää huomiota koska aloittaa työt, mutta kukaan ei kiinnitä siihen, koska lopetat työt. Hoidan asiani silti hyvin, vaikka myöhästyn. Olen optimistinen luonteeltaan ja ajattelen, että ehdin vielä tämän ja sitten lähden.

En ole ikinä ymmärtänyt tätä. Työaika on 8-16, osa porukasta on paikalla 7.30 ja ovat 15.30 jo sulkemassa paikkoja, kun tunnit on täynnä.. En tiedä yhtään "myöhästelijää" joka lopettelee töitään etuajassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

Ei kannata välittää, nämä on just näitä ketkä laukoo masentuneille ihmisille että ”kannattaisiko vaan ottaa itseään niskasta kiinni” ja muuta yhtä typerää. Jos on siinä mielessä etuoikeutettu että on neurotyypillinen eikä ole muitakaan sairauksia niin helppo yksioikoisesti vaan ajatella että muut ovat samanlaisia.

Ei, vaan kaikilla ihmisillä on erilaisia haasteita. Kuinka paljon sinä ajattelet muita ja heidän erityispiirteitään, kun olet myöhässä? Joku kokee joka kerta vanhan hylkäystrauman, toista pelottaa olla yksin, kolmannella voi olla vaikka mitä. Nepsyepätyypiilisyys ei ole mikään vamma, joka estäisi normaalin elämän tai vapauttaisi sopimuksesta, jota itse on ollut vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa sopimassa.

Ajoissa olemista pystyy ihan oikeasti harjoittelemaan! Pyytäkää apua toimintaterapiasta tai nepsy-kuntoutuksesta. Konkreettisia keinoja on, mikäli asian näkee itse tärkeäksi, eikä sysää myöhästelyään  muiden "nipojen" ongelmaksi.

Olen harjoitellut. Nykyään olen useimmiten paikalla tasan sovittuun aikaan, välillä max. 10-15-30 min myöhässä, joskus tunnin etuajassa tai ihan kokonaan vääränä päivänä ja kaikkea näiden väliltä. Monesti vaan tasalta saapuva on jo hyvissä ajoin olevien mielestä myöhässä, kun ovat joutuneet jo odottelemaan vaikka kuinka kauan.. Tunti tai kaksi ei ole myöhästymistä vaan piittaamattomuutta, sellaista en ole tehnyt koskaan. Mutta pitäisin todella ikävänä käytöksenä, jos joku katkaisisi välit 5 minuutin myöhässä olemisen takia. Itseäni ei haittaa odottaa muita, voin katsella vaikka maisemia tai ohikulkevia ihmisiä, juoda jo ekan kupin kahvia tai ottaa alkupaloja tai näppäillä puhelinta.

Missä olet töissä? Kiinnostaa, että mikä työpaikka hyväksyy tuollainen max. 10-15-30 minuutin myöhästelyn tai kokonaan eri päivänä paikalle saapumisen. 

Tällä hetkellä en ole töissä, kun en ole työkuntoinen. Silloin, kun olin työelämässä, niin myöhästyin lähes joka päivä itselleni asettamasta saapumisajasta, pari kertaa myöhästyin myös oikeasta työajasta muutaman minuutin. Aamuvuoroihin mennessä en nukkunut käytännössä ollenkaan, kun jännitin ja stressasin niin paljon töihin ehtimistä. Töihin en ole mennyt vääränä päivänä (ma-pe aikataulusta on vaikea erehtyä), mutta joihinkin tapaamisiin olen mennyt esim. keskiviikon sijaan tiistaina.

Vierailija kirjoitti:

Kemikaaliali kirjoitti:

Töissä ollessa monet kiinnittää huomiota koska aloittaa työt, mutta kukaan ei kiinnitä siihen, koska lopetat työt. Hoidan asiani silti hyvin, vaikka myöhästyn. Olen optimistinen luonteeltaan ja ajattelen, että ehdin vielä tämän ja sitten lähden.

En ole ikinä ymmärtänyt tätä. Työaika on 8-16, osa porukasta on paikalla 7.30 ja ovat 15.30 jo sulkemassa paikkoja, kun tunnit on täynnä.. En tiedä yhtään "myöhästelijää" joka lopettelee töitään etuajassa.

Meillä tuntuu olevan töissä toisinpäin. Ne, jotka tulevat puolta tuntia tai enemmänkin etuajassa, ovat myös ne, jotka työajan loputtua ovat vielä laittamassa työpistettä kuntoon seuraavaa päivää varten. Myöhästelijät ovat yleensä niitä, jonottavat ulosleimausta hyvän aikaa tekemättä mitään työhön liittyvää.

tehtiin kokouksessa päätös kun jatkuva myöhästelijä aina tuli myöhässä SANOIMME ETTÄ KOKOUS ON JO PÄÄTTYNYT. HÄNENKIN OSASTOAAN KOSKEVAT ASIAT OLI JO PÄÄTETTY. KYLLÄ OPPI TOISEN KERRAN JÄLKEEN.KUVITTELI RASSUKKA OLEVANSA KORVAAMATON. KYLLÄ OPPI TULEMAAN AJOISSA JOPA ETU AJASSA

Vierailija kirjoitti:

Kemikaaliali kirjoitti:

Olen myös myöhästelijä. Tulen aina viime tipassa tapaamisiin tai 5min. Mutta mistään tärkeästä en myöhästy ikinä lentokone, juna.

Yritin kerran olla aina ajoissa niin se vaati aivan älyttömästi keskittymistä ja energiaa. Kaksi viikkoa pystyin toimimaan niin. Sitten palasin normaaliin rytmiin.

Töissä ollessa monet kiinnittää huomiota koska aloittaa työt, mutta kukaan ei kiinnitä siihen, koska lopetat työt. Hoidan asiani silti hyvin, vaikka myöhästyn. Olen optimistinen luonteeltaan ja ajattelen, että ehdin vielä tämän ja sitten lähden.

Osaatko sinä tai joku muu myöhästelijä vastata siltä kannalta, että pelottaako sinua ajatus, että joutuisit hetken aikaa vain olemaan ja odottelemaan? Alkavatko nämä aikaoptimistiset tekemään lähdön hetkellä jotakin ylimääräistä siksi, että kokevat ajan menevän hukkaan, jos joutuvat hetken vain olemaan, kun toinen ei vielä olekaan paikalla? Pelkäätkö tylsistymistä muutenkin?

Keksin kokoajan tekemistä. Jos on liikaa aikaa, voin vaipua odottaessani omiin ajatuksiin, ajantaju häviää kunnes on taas kiire😂.

Ehkä se oma ajatusmalli menee näin:

En osaa suunnitella tekemisiäni niin, että menen jonnekin odottamaan että jokin alkaa sovittuna ajankohtana.

JUNA MENI JO kirjoitti:

tehtiin kokouksessa päätös kun jatkuva myöhästelijä aina tuli myöhässä SANOIMME ETTÄ KOKOUS ON JO PÄÄTTYNYT. HÄNENKIN OSASTOAAN KOSKEVAT ASIAT OLI JO PÄÄTETTY. KYLLÄ OPPI TOISEN KERRAN JÄLKEEN.KUVITTELI RASSUKKA OLEVANSA KORVAAMATON. KYLLÄ OPPI TULEMAAN AJOISSA JOPA ETU AJASSA

Suomessa tämä aikataulujen noudattajättäminen on joidenkin mielestä jotenkin rangaistavaa. Monessa muussa maassa aikatauluihin ei suhtauduta samalla intohimolla. Kuten edellinen painottaa viestissään kuinka myöhästelijää rangaistiin. Piti oikein laittaa isolla.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tämä aikataulujen noudattajättäminen on joidenkin mielestä jotenkin rangaistavaa. Monessa muussa maassa aikatauluihin ei suhtauduta samalla intohimolla. Kuten edellinen painottaa viestissään kuinka myöhästelijää rangaistiin. Piti oikein laittaa isolla.

Olen nyt laiska enkä itse jaksa tehdä tutkimustyötä, mutta mitenhän suhtaudutaan aikatauluihin esim. Japanissa? Tuli nimittäin mieleeni, että voisiko ihmisten keskimääräinen sosiaalinen temperamentti vaikuttaa myös suhtautumiseen aikatauluihin.

Introverteille oma aika on tärkeää. Silloin varmasti mielellään myös tietää aikataulut ennakkoon, jotta saa hoidettua pakolliset sosiaaliset tilanteet pois alta ja tietää, milloin saa taas olla omassa rauhassa. Japani tuli mieleen toisena tunnettuna introverttien maana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tämä aikataulujen noudattajättäminen on joidenkin mielestä jotenkin rangaistavaa. Monessa muussa maassa aikatauluihin ei suhtauduta samalla intohimolla. Kuten edellinen painottaa viestissään kuinka myöhästelijää rangaistiin. Piti oikein laittaa isolla.

Olen nyt laiska enkä itse jaksa tehdä tutkimustyötä, mutta mitenhän suhtaudutaan aikatauluihin esim. Japanissa? Tuli nimittäin mieleeni, että voisiko ihmisten keskimääräinen sosiaalinen temperamentti vaikuttaa myös suhtautumiseen aikatauluihin.

Introverteille oma aika on tärkeää. Silloin varmasti mielellään myös tietää aikataulut ennakkoon, jotta saa hoidettua pakolliset sosiaaliset tilanteet pois alta ja tietää, milloin saa taas olla omassa rauhassa. Japani tuli mieleen toisena tunnettuna introverttien maana.

Näyttää olevan vielä Suomeakin tiukempi täsmällisyydessä.

Upp!

Meidän porukassa on yksi joka myöhästeli aina, joka ikinen kerta.  Päätimme porukassa sanoa ajan puoli tuntia aikaisemmaksi ja se toimi kunnes hän kerran tuli tapaamiseen ajoissa ja joutui odottamaan meitä.  Se ei auttanut häntä ymmärtämään odottamisen kurjuutta vaan jatkoi myöhästelyään.

Kerran meidän piti lähteä reissuun.  Sanoimme ajan kokoontumiselle ja painotimme, että se on todellinen lähtöaika.  Ei tullut ajoissa ja me lähdimme ilman häntä.  Nyt tulee aina ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tämä aikataulujen noudattajättäminen on joidenkin mielestä jotenkin rangaistavaa. Monessa muussa maassa aikatauluihin ei suhtauduta samalla intohimolla. Kuten edellinen painottaa viestissään kuinka myöhästelijää rangaistiin. Piti oikein laittaa isolla.

Olen nyt laiska enkä itse jaksa tehdä tutkimustyötä, mutta mitenhän suhtaudutaan aikatauluihin esim. Japanissa? Tuli nimittäin mieleeni, että voisiko ihmisten keskimääräinen sosiaalinen temperamentti vaikuttaa myös suhtautumiseen aikatauluihin.

Introverteille oma aika on tärkeää. Silloin varmasti mielellään myös tietää aikataulut ennakkoon, jotta saa hoidettua pakolliset sosiaaliset tilanteet pois alta ja tietää, milloin saa taas olla omassa rauhassa. Japani tuli mieleen toisena tunnettuna introverttien maana.

Asuin muutaman vuoden Japanissa (Osakassa, maan sisällä eroja voi myös olla) ja huomasin, että siellä oikeasti aikataulut on paljon venyvämpi käsite kuin Suomessa :D Junat yms kulkevat hyvinkin aikataulussa, ja poikkeuksista ilmoitetaan ja myös pahoitellaan hyvin tehokkaasti. Sen sijaan esimerkiksi tapaamiset töiden jälkeen olivat vähän sellaisia, että nähdään kun päästään töistä - aika usein joku jäi ylitöihin (koska se on tapana, ei siellä välttämättä mitään järkevää tekemistä ollut) ja tuli myöhässä sen takia.

Oli siinä suomalaisena tottumista, että vapaa-aika sovitellaan töiden ympärille ja toivotaan parasta - nyt koto-Suomessa on mielestäni hyvinkin tavallista, että työasioita sumplitaan niin, että vapaa-ajan riennotkin onnistuvat. Olen esimerkiksi tehnyt lyhyemmän päivän, koska olin lähdössä töiden jälkeen festareille ja halusin päästä matkaan ajoissa. Japanissa tällainen on paljon harvinaisempaa, vaikkei ihan mahdotonta tietenkään. 

Sovittuja aikoja myös muuteltiin vielä tapaamispäivänä, vapaapäivinäkin. Hyvin pitkälti sovittiin, että nähdään siinä puolilta päivin ja se tarkoitti +-30 minuuttia. Suomalaisena tulkitsin usein, että tämä tarkoittaisi tapaamista tasan kello 12 :D 

Tämä tosiaan oli Osakassa tapana, olen käsittänyt että Tokion seudulla taas ollaan paljon tarkempia sovituista ajoista. Vaihtelua siis voi olla alueiden ja ihmistenkin välillä.