Oletteko jotenkin näpäyttäneet kroonisesti myöhästelevää kaveria?

Riippuu syystä myöhästymisen takana.

Vierailija kirjoitti:

Kerran jäin vaan kotiin kun sillä oli tapana istuttaa minua tunti kausia odottamassa. Eihän se mitään oppinut siitäkään koska oli nukahtanut ja jäänyt kotiin.

Mikä syynä odotuttamiselle? Nukahtaminen oli toki vahinko.

En, sillä ystäväni ei voi myöhästymisille mitään.

Minä olen myöhästelijä. Jos sovitaan jotain vapaamuotoista kuten uimareissu tai illanistujaiset niin en vaan näe mieltä olla uimassa vaikka tasan klo 15. Ideahan siellä on kuitenkin viettää aikaa. Tai jos ajatus on olla piknikillä puistossa niin ei sillä ole niin väliä että aloittaako eväiden syömisen klo 14.30 vai 16. Jos siellä kuitenkin on tarkoitus olla. En ymmärrä mitä iloa on sellaisesta että paikalla tasan klo 14, voileivän syöminen klo 14.05, kahvit klo 14.15 ja kotiin 14.35. Miksi sitten edes lähteä? Varmaan joku on yrittänyt näpäyttää mutta on minulla edelleen useampia läheisiä jotka eivät tee asiasta numeroa. Tämä on vain minun piirteeni. Jos kyseessä on joku oikeasti tärkeä juttu, kuten häät tai väitöstilaisuus, niin teen toki parhaani ehtiäkseni ajoissa. Silloin ehtimiselle on järkevä syy mikä ei useimmiten voi odottaa.

Pitää vielä lisätä (olen yksi näistä ilmoittautuneista kroonisista myöhästelijöistä), ettei minua suorastaan haittaa, jos kutsuja jää saamatta. Onhan vähemmän stressiä elämässä. Tietysti tykkään myös tavata ihmisiä. Helpointa se on ex tempore, ilman tuskaa aiheuttavia aikatauluja.

Tämä on kuitenkin vain minun kokemukseni, älkää nyt hyvät ihmiset alkako dumppaamaan kavereitanne siksi, että Vauva-palstalla sanottiin myöhästyjien tykkäävän kategorisesti yksinolosta!

En näpäyttele, sanon asiasta asiallisesti. Jos myöhästely johtuu ilkeästä luonteesta, laitan välit poikki. Jos myöhästyjällä on hyvä syy, puhun asiasta hänen kanssaan ja koetamme löytää kompromissin.

Luettuani näitä, minusta alkaa tuntua etten pidä minkään sortin ihmisistä, en sen enempää myöhästelijöistä, liian aikaisin tulijoista, täsmällisistä esimerkki-ihmisistä kuin näpäyttelijöistä ja besserwissereistäkään :-(

Vierailija kirjoitti:

Pitää vielä lisätä (olen yksi näistä ilmoittautuneista kroonisista myöhästelijöistä), ettei minua suorastaan haittaa, jos kutsuja jää saamatta. Onhan vähemmän stressiä elämässä. Tietysti tykkään myös tavata ihmisiä. Helpointa se on ex tempore, ilman tuskaa aiheuttavia aikatauluja.

Tämä on kuitenkin vain minun kokemukseni, älkää nyt hyvät ihmiset alkako dumppaamaan kavereitanne siksi, että Vauva-palstalla sanottiin myöhästyjien tykkäävän kategorisesti yksinolosta!

Itse myöhästyin tänään 10 min.

Mies oli myöhässä, mistä tuli tämä ketjureaktio.

Heti, kun tiesin, laitoin viestiä tulen myöhästymään ja perillä pyysin anteeksi.

Esim mun tuttu myöhästelee. En esim mene hänen kyydissä, koska en tiedä kauanko pitää odottaa tien varressa.

Ei hän myös itse ehdota mitään. Minä en halua odottaa häntä ja hän ei ehdota = ei nähdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kans olematon ajantaju, mutta olen ratkaissut asian sillä että vapaa-ajalla en näe omasta halustani juuri koskaan ketään enkä käy missään minne on pakko saapua tiettyyn aikaan. Add:ta on mulle ehdotettu monta kertaa, kun vaivun omiin ajatuksiin koko ajan, mutta sitä ei ole tutkittu. Kuulemma aikuisena monimutkaista ja kallista tutkia eikä lääkkeet edes auttaisi. Näin sanoi lääkäri.

Ajoissa oleminen aiheuttaa mulle siis kauhean stressin, kun valmistelut pitää aloittaa niin tajuttoman aikaisin että varmasti ehtii. Yleensä jo koko edellinen päivä menee niissä ja yöllä en nuku ollenkaan tai nukun pätkiä koiranunta, kun heräilen vartin välein katsomaan kelloa, että onko kuinka paljon ja en kai ole myöhässä ja entä jos herätyskello ei soikaan. En tykkää myöskään matkustella julkisilla tuon kamalan stressin takia. Monta päivää menee stressatessa ja edellinen yö nukkumatta, jos pitää ehtiä vaikka junalle. Sitten olen vielä siellä asemalla vähintään puoli tuntia ennen ja täälläpäin ei ole enää asematkaan auki kuin vähän aikaa päivisin ja talvisin olen usein ollut ihan jäässä, kun juna viimein tulee (yleensä vielä myöhässä).

Jos näkisin vielä vapaa-ajalla ihmisiä, niin en saisi ikinä rentouduttua. Siksi en halua nähdä juuri ikinä ketään ja harrastan vain kaikenlaista sellaista, jota voi tehdä yksin ilman aikatauluja. Muuten en pystyisi rentoutumaan ollenkaan.

Tämäpä. Matkustaminen on ihan h i r v e ä n stressaavaa, en ymmärrä mitä nautintoa ihmiset saa siitä! AINA jää jotain. Siis ihan aina. Vaikka tekisi listan. Vaikka tarkistaisi sata kertaa ettei mitään jää.

Siellä perilläkin on yleensä kauppoja. Tai sitten pitää pärjätä ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Kun näitä selityksiä lukee, tulee mieleen väistämättä kysymys sitä että onko kukaan näistä selittelijöistä töissä? Ja jos on, niin minkälaisissa tehtävissä. Jos ei yhtään osaa arvioida mihinkään tehtävään kuluvaa aikaa, luulisi että vaikeaa on.

Olen töissä, ihan yliopistotutkinto löytyy ja kovapalkkainen asiantuntijatyö. Kyllähän omat ADHD-asiani vaikuttavat työhön paljon, stressaan ja suunnittelen, varmistelen ja teen extra-varmistukset kaupan päälle jne. Siksikin tuntuu jotenkin huvittavalta että ihmiset typistävät tämän joksikin itsekkyysongelmaksi, kun sitähän se ei ole. Että koska joku netissä sanoo että on add ja on kaikkialla aina etuajassa niin me muut olemme tällaisia koska olemme _itsekkäitä_. Sama kun sanoisi Aspergerille että hei kyllä sää voit opetella normaalia sosiaalista kanssakäymistä ja jos et opi niin olet vaan itsekäs kanssaihmisiä kohtaan! Kannattaa ehkä miettiä mitä se ADHD oikeasti tarkoittaa, se ei ole itsekkyyttä jos aivot toimii eri tavalla.

Tietenkään se ei ole itsekkyysongelma, jos sanoo joka kerta muille tapaamista sovittaessa, että minä sitten tulen todennäköisesti tämän sairauteni vuoksi myöhästymään. Jatkakaa matkaa ilman minua tai alkakaa syödä ilman minun odottelua jne. Jos sovit tapaamisen ja jätät toisen odottamaan ilman tietoa, se on itsekkyysongelma.

Olen introvertti ihminen ja minulla on noin 15 kaveria (siskot ml.) joita näen säännöllisesti, tuoreimmat näistä ystävistä on yli kymmenen vuoden takaa, joten kyllä he tietävät sanomattakin etten todennäköisesti ole ajoissa. Täällä on kuitenkin kutsuttu meitä aikavarkaiksi ym. Ihan vaan sen takia että ollaan myöhässä. En todellakaan ole vihainen jos kaverini alkaisivat jo syömään ennen minua tai menisivät edeltä jonnekin. Kaikki myöhästyvät eivät kaipaa huomiota eivätkä tee sitä tahallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran jäin vaan kotiin kun sillä oli tapana istuttaa minua tunti kausia odottamassa. Eihän se mitään oppinut siitäkään koska oli nukahtanut ja jäänyt kotiin.

Mikä syynä odotuttamiselle? Nukahtaminen oli toki vahinko.

Ei mitään muuta syytä kuin se, että hän ei ollut edes aloittanut valmistautumista lähtemiseen silloin kun oli tapaamisaika. Ja siihen valmistautumiseen hänellä kuului syöminen, saunominen, juominen ja meikkaaminen, kaupassakin piti käydä kun ei ollut mitään jääkaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä johtuu sitten se, että jos myöhästelevä ihminen tekee jotain yhdessä toisen kanssa ja tämä toinen aina alkaa hyvissä ajoin muistuttaa, että kohta pitää lähteä ja minäpä pakkaan jo tavarani, kun kohta lähdetään, niin silti tämä myöhästelevä ei kuuntele vaan tekee vielä monta asiaa, mikä tietysti johtaa siihen, että myöhästyminen on taas edessä. Miksi ei voi kuunnella ja tehdä toisen kanssa samalla tavalla, jos ollaan vaikka samassa huoneessa? 

Siksi, että jonkun kuitenkin pitää ne monta asiaa tehdä. Jos toinen katsoo asiakseen pelkästään komennella ja heilutella käsiään ja huolehtii korkeintaan omat tavaransa kasaan, niin silloin kaikki muu jää väistämättä sille toiselle tehtäväksi. Jospa huomauttelija ensi kerralla siivoaisi itse omat jälkensä, laittaisi ruuat pöydältä jääkaappiin, astiat tiskikoneeseen, sulkisi ikkunat, ovet ja televisiot, ruokkisi eläimet ja lapset, ja sitten vasta keräisi ne omat kamppeensa ja alkaisi nälviä. Se on. Aina niin helppoa laittaa vaan omat tavarat olalle ja jättää kaikki työt muille.

Usein on vaan niin, että se, joka tietää, että on lähdettävä ajoissa, on jo tehnyt ne asiat, jotka on juuri siihen hetkeen mennessä välttämättä tehtävä. 

Se joka on tehnyt, voi ihan yhtä hyvin olla se muka myöhässä oleva osapuoli. Kun tämä hoputtaja on siinä välissä jo sotkenut kaiken uudelleen. En lähde mihinkään niin että sohvatyynyt letkottavat ties miten ja pöydälle on levitetty murukerros.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myöhästelijä. Jos sovitaan jotain vapaamuotoista kuten uimareissu tai illanistujaiset niin en vaan näe mieltä olla uimassa vaikka tasan klo 15. Ideahan siellä on kuitenkin viettää aikaa. Tai jos ajatus on olla piknikillä puistossa niin ei sillä ole niin väliä että aloittaako eväiden syömisen klo 14.30 vai 16. Jos siellä kuitenkin on tarkoitus olla. En ymmärrä mitä iloa on sellaisesta että paikalla tasan klo 14, voileivän syöminen klo 14.05, kahvit klo 14.15 ja kotiin 14.35. Miksi sitten edes lähteä? Varmaan joku on yrittänyt näpäyttää mutta on minulla edelleen useampia läheisiä jotka eivät tee asiasta numeroa. Tämä on vain minun piirteeni. Jos kyseessä on joku oikeasti tärkeä juttu, kuten häät tai väitöstilaisuus, niin teen toki parhaani ehtiäkseni ajoissa. Silloin ehtimiselle on järkevä syy mikä ei useimmiten voi odottaa.

Vaikka vapaamuotoista menoa olisikin, voi ihmisillä silti olla jotain muita rajoitteita tai tekemistä. Joissakin uimahalleissa saa olla vain kaksi tuntia, tylsä uida eka tunti yksin, jos kaveri ei tulekaan ajoissa. Piknikille tulija saattaa olla syönyt edellisen kerran vasta aamulla ja alkaa heikottaa jos pitäisi neljään asti odottaa, että kaveri tuo perunasalaatin lihapullien kylkeen. Jos on lapsia, päiväunet alkaa painaa päälle ja väsyneen lapsen kanssa ei viihdy susikaan. Tai koira odottaa kotona lenkille pääsyä. Ruuhkavuosina ihmillä nyt on muitakin menoja kuin sinun tulemisesti säätäminen ja odottaminen.

Meillä oli harrastusporukka, joka kokoontui säännöllisesti jäsenten kotona, aluksi epävirallista kuulumisten vaihtoa ja teetä, sitten itse asiaan. Yksi jäsen oli varsinainen tuuliviiri tulemistensa suhteen ja harvoin ehti samaan aikaan paikalle. Siinä sitten kertailtiin kuulumisia kahteenkin kertaan tiivistellen mattimyöhäiselle, jos vaivautui edes paikalle. Yleensä ei laskettu edes sen varaan, että hän tulisi.

Itse olin aina se,joka aikaa kukaan ei kunoittanut kun asun yksin.Lasketiin minulla on aikaa muiden märämät kellon ajat,kuin pävät.Kuin  he eivät itse noudateet luvatuja kellon aikoja kohtamiset.Moneen kertaan meni yli vartin odotus aika.Paras oli kun ystävä  sanoi: tulen heti aamu 9. Opein se on hänen kello 12. Jos sopi tulee päivällä saatto tulla kello 18.Jos ilmotti tulen  Kello 18 .tuli kello 20.45  Jauhas ainakin 15v. kutsun sinut kylään, kun olen siivonnut.Kerkisi muutta 2kertaa tuona aikana,salas viimesen muuton.Kun jäi kiinni sanoi:Syy  salata joutis kutsuu kylään.Se oli siinä ystävyys!. Kertoi paljon kuin kuloinkin osti verjoja ties mitä,sisusti koti jota en koskaan nähnyt. Hän ravasi torpasta torpaan ja olin se viimeinen tai hätävara,Jos muualle ei pääsytkö?Ei kunioitanut minun aikaani.Hänestä voin odotaa 3h-6h.pikku juttu. Vaikka molemmilla luuri olisi voinut soitaa ajan vaihtumisen.Jos itse soitin tuletko? Ei vastanut puhelin!Pitkä matka toisistamme ei ollut 2min.metro pysäkin väli!Aikansa kutakin ,emme kohtaa enää.Sitten toinen, kävelethän kanssani.Kello 17. Onhan mullakin elämä ja menot.Kiirehdin kotiani,olaksen valmis kello 17. Soitaa kello: 16.45 ei tulekaan..Mutta tiesi varmasti esteensä ajoissa,mutta ilmotti perutus viimetipaan.Se oli hänelle sääntö, ei joskus.Joten sanoin en sitoudu toisten aikaan,menen kävelee omalla ajallani!Ihminen joka ei halitse omaa aikaansa,ei kunioita toisten aikaa.( ps.anteksi jos teksti virheet,luki häiriöisenä en näe)

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelijät eivät ole mikään yksi joukko jotka kaikki samanlaisia. Näin äkkiä ketjua luettuna poimin muutamia ryhmiä

- tahallaan myöhästyvät, nämä myöhästyvät tahallaan joko siksi että inhoavat niin paljon odottaa (mutta heitä ei haittaa se että muut joutuvat odottamaan) tai siksi että osoittavat valtaansa sillä että laittavat muut odottamaan.

- välinpitämättömät myöhästelijät. Heidän mielestään ei ole tärkeää olla ajoissa ja he eivät kykene ajattelemaan mitä oma myöhästely aiheuttaa muille. Edelliseen ryhmään poiketen he eivät kuitenkaan tahallaan myöhästy mutta eivät he yritä erityisesti ehtiäkkään ajoissa paikalle ellei siitä ole heille jotain erityistä hyötyä (esim lomalennoille ym he yleensä kerkeävät kyllä).

- ADHD ihmiset jotka usein häpeävät myöhästymistään mutta eivät vaan onnistu tulemaan ajoissa. Heillä ei vain ole normaalia ajankäsitystä ja kykyä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan (esim valmistelemaan lähtöä)

- traumasta kärsivät jotka pahimmillaan inhoavat lähtemistä ja saattavat kesken lähtemisen vajota tiedostamattaan toiseen maailmaan pitkäksi aikaa ja sitten kun havahtuvat oikeaan todellisuuteen ihmettelevät minne vaikka 10 minuuttia elämästä on kadonnut. He ovat yleensä pahoillaan myöhästymisestään.

Ja varmasti löytyy muunkinlaisia myöhästelijöitä. Ja niiden yhdistelmiä. Minusta olennaisinta on että yrittääkö myöhästelijä edes tehdä asioita sen eteen että olisi ajoissa paikalla. Jos yrittää niin olen valmis odottamaan. Jos myöhästelee tahallaan tai välinpitämättömyyttään niin en halua odottaa tällaisia tyyppejä. Sen sijaan jos kyse esim sairaudesta ja yrittää hoitaa asiaa (terapialla, muistutuksilla ym ym) niin kestää odottamista.

Tsemppiä teille jotka myöhästelette sairauden takia.

- Ihmiset, jotka eivät sisäistä että ketään edes kiinnostaisi ovatko he paikalla vai eivät. Johonkin pitempään tapahtumaan tällaiset tulevat ihan koska sattuu, koska muillahan on siellä kuitenkin seuraa jo valmiiksi toisistaan ja sota ei yhtä miestä tai naista kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Sama, jos en kävele kello kädessä en hahmota yhtään paljon aikaa on kulunut. Aamulla laittautuessa saatan ajatella että tässä asiassa meni 10min, ja sitten katson kelloa ja huomaan että ei v..., siinä menikin 20min. Ei varmaan tarvitse selittää miten tuo rikkoo aikatauluttamisen hyvin äkkiä.

Minulla oli myös tuollainen näpäyttelevä kaveri. Harmi vaan etten edes tajunnut että tämän omat myöhästelyt olivat näpäyttämistä vaan olin ymmärtäväinen. Tai vaihtoehtoisesti en edes tajunnut että tämä oli vähän myöhässä.

Miksi et käytä ja seuraa kelloa, jos noinkin pahasti erehdyt ilman kelloa arvioidessa? Joskus voi tulla vastaan tilanteita, joissa ihan oikeasti pitää olla paikalla ajoissa. Esim. meillä ei työpaikalla pitkään katsottaisi hyvällä, jos myöhästyisin aina sen takia, että en tajua kuinka kauan meikkaamiseen meni aikaa. Eikä bussi/juna/lentokone odota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Neuroepätyypillisillä on ihan oikeasti sitä aikasokeutta vaikka sinulla ei olisikaan. Olen itseasiassa tuollainen joka on joko liian ajoissa tai myöhässä: harvoin juuri silloin kuin pitäisi. Olen kyllä opetellut olemaan ajoissa, mutta minulla ei ihan oikeasti ole mitään ajantajua. Joudun aloittamaan kaikkialle valmistautumisen yms myös paljon aikaisemmin kuin muut, ja tämäkin ärsyttää ihmisiä. Ei voi voittaa, aina joku suuttuu.

Mites tämä vertautuu siihen, kun usein kuitenkin sanotaan että nepsyt ovat ihan yhtä hyviä ja arvokkaita opiskelijoita/työntekijöitä/kavereita kuin normaalit ihmiset? En tiedä, miten hyvä työkaveri olisi sellainen, joka ei koskaan tule yhteenkään kokoukseen ajoissa, koska "ei ole ajantajua". Tai opiskelukaveri, jonka kanssa on mahdotonta tehdä ryhmätyötä, koska hän ei tajua kellosta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Kauheen stressaavilta ihmisiltä kuulostatte.

Mitä stressaavaa on siinä, että pidetään kiinni sovituista aikatauluista?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ADHD, hahmotushäiriö ja vielä stressivatsa. Onnekai ystäväni ovat tottuneet siihen että "Jaa, Tia ei tainnut muistaa että bussit vaihtoi tänään talviaikatauluun " tai "Tia on varmaan taas vessassa".

Oikeasti, olen asunut tässä 5 vuotta enkä vieläkään hahmota monelta pitää olla bussipysäkillä tuolka mäen alla! Joko jäädyn odotellessa tai sitten näen vaan bussin perävalot. Jos bussi siis lähtee 16. 15 niin tallustan pysäkille joko 15.30 tai 16.10...

Ja sitten tämä vatsa! Saatan äkkiä joystua juoksemaan vessan tai puskaan.

Missä olet töissä? Ihmettelen, mikä työpaikka sietää tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sukulainen on todella rasittava. Huono ajantaju on yksi juttu, mutta kuinka huono sen pitää olla ettei ymmärrä että jos tapaaminen on sovittu klo 15 toiselle puolelle kaupunkia, niin et voi alkaa katsoa puolentoista tunnin elokuvaa klo 14? Olin siis hänen luonaan kun tämä tapahtui ja oltiin menossa toisen sukulaisen luo. Ihmeissäni kysyin miksi pisti leffan pyörimään kun 15 min päästä oli lähtö (ja tiesi sen) mutta en saanut kuin epämääräistä "no mutta kun ajattelin että jos nyt kuitenkin".

a

Tämä ei rajoitu pelkästään ajantajuun. "Noku mä aattelin, että jos pistää pipon päähän, se on ihan sama asia kuin pyöräilykypärä." "Noku mä aattelin, että vaikka tähän lottokuponkiin piti ohjeiden mukaan merkitä vain 7 numeroa, että 8 on parempi."

Nämä ihmiset eivät kestä omaa epävarmuuttaan. Jos jonkun asian voi ajatella jotenkin, toimitaan tämän oman idean mukaan. Ja epäonnistutaan.

Olisikohan tuossa kuitenkin kyse jonkinlaisesta.. miten sen nykyään saa sanoa.. älyllisistä haasteista?