Oletteko jotenkin näpäyttäneet kroonisesti myöhästelevää kaveria?

Olen kyllä sitä mieltä, että jos kutsutaan johonkin klo 13, niin se on klo 13, eikä 13.15 tai 13.30. Oli tuo mitä tahansa.

Itse olen joutunut näin aikuisena opettelemaan olemaan paikalla just eikä melkein, aiemmin olin aina liian ajoissa. Sekin on muuten ärsyttävää, siinähän tuhlaa vaan omaa aikaa.

Itse en tunne ketään kroonista myöhästelijää mutta yhden sellaisen tunnen jonka kanssa jotain sovitaan ja peruu aina. En ymmärrä motiivia, on itse minuun aktiivisesti monta kertaa päivässä yhteydessä whatsapissa mutta kun pitkästä aikaa pitäisi nähdä niin peruuntuu. Nyt en ole pariin vuoteen edes enää yrittänyt.

Suututtaa tuo kun väitetään että adhd on vain tekosyy. Olen 44v 30 veenä diagnoosin saanut ja onnistun jatkuvasti myöhästymään tai olemaan oikeassa paikassa väärään aikaan tai väärässä paikassa oikeana aikana.

Olen menettänyt monta työpaikkaa, myöhästynyt laivasta, juossut lentokoneeseen..

Kotini on täynnä muistilappuja ja kännykät huutaa jatkuvasti muistutuksia, JOS muistan laittaa muistutuksen. Joka aamu tarkistan, pitääkö olla sinä päivänä jossain ja silti saatan jäädä jumittamaan puhelim kädessä ym. Eräs kaverini sanoi kerran, että olin kuin transsissa josta hänen piti kirjaimellisesti repiä minut ylös ja pakottaa irrottamaan puhelimesta sekä laittamaan kengät ja kävelemään ovesta.

20v tyttäreni valittaa aina, että häntä inhottaa tulla kylään kun en siivoa "Sä sanot äiti aina että huomenna etkä ikinä tee!"

Vierailija kirjoitti:

Itse olen joutunut näin aikuisena opettelemaan olemaan paikalla just eikä melkein, aiemmin olin aina liian ajoissa. Sekin on muuten ärsyttävää, siinähän tuhlaa vaan omaa aikaa.

Itse en tunne ketään kroonista myöhästelijää mutta yhden sellaisen tunnen jonka kanssa jotain sovitaan ja peruu aina. En ymmärrä motiivia, on itse minuun aktiivisesti monta kertaa päivässä yhteydessä whatsapissa mutta kun pitkästä aikaa pitäisi nähdä niin peruuntuu. Nyt en ole pariin vuoteen edes enää yrittänyt.

Minulla oli kaveri, joka lupaili, että voisi lähteä mukaan sinne ja tänne, mutta ihan varmaksi ei luvannut. Pari kertaa lähti, mutta aina muulloin oli jotain muuta tärkeämpää kuten laskuja kirjoitettavana pe iltana. No en tietenkään loputtomiin jaksanut kysellä.

Olen hienovaraisesti huomauttan että ilmoittaisitko jos aikataulusi muuttuu niin siitä suututtiin. Oli siis monta tuntia myöhässä. Koko tapaamispäivä sitä venkslausta ja ajan siirtelyä, välillä lopuksi peruu tämän rallin jälkeen. Joka kerta sama show.

On kyllä ajoissa, jos hänen oma etunsa on kyseessä. Ihan silkkaa itsekkyyttä.

En vaan enää sovi mitään enkä ehdota edes tapaamisia, ei vaan jaksa ja on muutakin tekemistä. Ei ole kyllä hänkään perään kysellyt.

Olen krooninen myöhästyjä. Olen aikuinen, työssäkäyvä ihminen, korkeakoulun käynyt ja monessa asiassa ihan kykenevä. En vain jotenkin onnistu hahmottamaan aikaa. (Sekoitan myös oikean ja vasemman, samaa settiä ehkä.)

Jos ehdin, kirjoitan lappusia ja listoja ja suunnittelen aikataulut menoilleni - milloin pitää herätä, milloin lähteä kotoa, kauanko varata aikaa matkaan. Muuten menee ihan pieleen. Onneksi mies on tosi ymmärtäväinen ja jaksaa hoputtaa ja muistuttaa minua. Yritän tosissani olla ajoissa ja häpeän hirveästi että aiheutan toisille harmia myöhästyessäni. Ystävistä ovat varmaan jäljellä vain ne, joilla aikakäsitys on yhtä häilyvä.

Mm. häihini ja synnyttämään olen muuten ehtinyt ihan ajoissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exälläni on adhd ja hänellä oli ajantaju TÄYSIN hukassa. Esim kerran olimme lähdössä syntymäpäiväjuhliin jotka alkoivat klo 19, ex alkoi kysellä klo 17 että "Joko mennään? No joko nyt?

Ja vastasin aina ärtyneenä " No ei tod. vielä, sinne ajaa kymmenessä minuutissa!"

Ja sitten klo 18.30 ex lopetti kyselyn ja pisti leffan päälle, suuttui kun huomautin että "Et kyllä ehdi katsoa sitä".

Mun mies on vähän samanlainen. Ei siis oo kyllä lähdössä mihinkään ajoissa mutta aina viimehetkellä alkaa laittamaan hiuksiaan tai etsimään jotain tiettyä paitaa. Ja mä saan pyöriä kengät jalassa, takki päällä eteisessä 30min. Ja kehtaa väittää kaikille että MUA saa aina odottaa.... 

Hän siis sanoo ihan itse, että odottaa kunnes mä oon valmis ja sitten vasta alkaa itse laittautua. -.- "Kun sua saa aina oottaa muuten".  Raivostuttavaa.

Me ollaan oltu yhdessä yli 20 v.

Laitoin ennen koronaa työvaatteet valmiiksi vkonloppuna

Jos mentiin la synttäreille, oli kaikki valmiina viim pe.

Pystyy myös oppimaan

Vierailija kirjoitti:

Suututtaa tuo kun väitetään että adhd on vain tekosyy. Olen 44v 30 veenä diagnoosin saanut ja onnistun jatkuvasti myöhästymään tai olemaan oikeassa paikassa väärään aikaan tai väärässä paikassa oikeana aikana.

Olen menettänyt monta työpaikkaa, myöhästynyt laivasta, juossut lentokoneeseen..

Kotini on täynnä muistilappuja ja kännykät huutaa jatkuvasti muistutuksia, JOS muistan laittaa muistutuksen. Joka aamu tarkistan, pitääkö olla sinä päivänä jossain ja silti saatan jäädä jumittamaan puhelim kädessä ym. Eräs kaverini sanoi kerran, että olin kuin transsissa josta hänen piti kirjaimellisesti repiä minut ylös ja pakottaa irrottamaan puhelimesta sekä laittamaan kengät ja kävelemään ovesta.

20v tyttäreni valittaa aina, että häntä inhottaa tulla kylään kun en siivoa "Sä sanot äiti aina että huomenna etkä ikinä tee!"

Ymmärrän todella, minulla on 2 ad/hd lasta ja näen joka ikinen päivä millaista sen kanssa on elää. Itse taidan olla lievä add joten voit vain kuvitella miten haastavaa minun on jatkuvasti ohjata näitä kahta. Koti on täynnä muistilappuja ja arjen täyttää tarkat rutiinit. Ihmeen hyvin on kyllä pärjätty, sen satoja menoja on ollut, ikinä ei olla myöhästytty mutta muutaman kerran ollaan unohdettu mennä. Nämä menot yleensä esim aika terveydenhoitajalle. Mies on muuten vaan suurpiirteinen.

Ihannoin aina näiden elohiirien kykyä elää hetkessä, se on oikeasti aika upeaa. Itse stressaan ja vatvon eilistä ja huomista, kunpa oppisin itsekkin tuohon.

Itsellä on kans olematon ajantaju, mutta olen ratkaissut asian sillä että vapaa-ajalla en näe omasta halustani juuri koskaan ketään enkä käy missään minne on pakko saapua tiettyyn aikaan. Add:ta on mulle ehdotettu monta kertaa, kun vaivun omiin ajatuksiin koko ajan, mutta sitä ei ole tutkittu. Kuulemma aikuisena monimutkaista ja kallista tutkia eikä lääkkeet edes auttaisi. Näin sanoi lääkäri.

Ajoissa oleminen aiheuttaa mulle siis kauhean stressin, kun valmistelut pitää aloittaa niin tajuttoman aikaisin että varmasti ehtii. Yleensä jo koko edellinen päivä menee niissä ja yöllä en nuku ollenkaan tai nukun pätkiä koiranunta, kun heräilen vartin välein katsomaan kelloa, että onko kuinka paljon ja en kai ole myöhässä ja entä jos herätyskello ei soikaan. En tykkää myöskään matkustella julkisilla tuon kamalan stressin takia. Monta päivää menee stressatessa ja edellinen yö nukkumatta, jos pitää ehtiä vaikka junalle. Sitten olen vielä siellä asemalla vähintään puoli tuntia ennen ja täälläpäin ei ole enää asematkaan auki kuin vähän aikaa päivisin ja talvisin olen usein ollut ihan jäässä, kun juna viimein tulee (yleensä vielä myöhässä).

Jos näkisin vielä vapaa-ajalla ihmisiä, niin en saisi ikinä rentouduttua. Siksi en halua nähdä juuri ikinä ketään ja harrastan vain kaikenlaista sellaista, jota voi tehdä yksin ilman aikatauluja. Muuten en pystyisi rentoutumaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kans olematon ajantaju, mutta olen ratkaissut asian sillä että vapaa-ajalla en näe omasta halustani juuri koskaan ketään enkä käy missään minne on pakko saapua tiettyyn aikaan. Add:ta on mulle ehdotettu monta kertaa, kun vaivun omiin ajatuksiin koko ajan, mutta sitä ei ole tutkittu. Kuulemma aikuisena monimutkaista ja kallista tutkia eikä lääkkeet edes auttaisi. Näin sanoi lääkäri.

Ajoissa oleminen aiheuttaa mulle siis kauhean stressin, kun valmistelut pitää aloittaa niin tajuttoman aikaisin että varmasti ehtii. Yleensä jo koko edellinen päivä menee niissä ja yöllä en nuku ollenkaan tai nukun pätkiä koiranunta, kun heräilen vartin välein katsomaan kelloa, että onko kuinka paljon ja en kai ole myöhässä ja entä jos herätyskello ei soikaan. En tykkää myöskään matkustella julkisilla tuon kamalan stressin takia. Monta päivää menee stressatessa ja edellinen yö nukkumatta, jos pitää ehtiä vaikka junalle. Sitten olen vielä siellä asemalla vähintään puoli tuntia ennen ja täälläpäin ei ole enää asematkaan auki kuin vähän aikaa päivisin ja talvisin olen usein ollut ihan jäässä, kun juna viimein tulee (yleensä vielä myöhässä).

Jos näkisin vielä vapaa-ajalla ihmisiä, niin en saisi ikinä rentouduttua. Siksi en halua nähdä juuri ikinä ketään ja harrastan vain kaikenlaista sellaista, jota voi tehdä yksin ilman aikatauluja. Muuten en pystyisi rentoutumaan ollenkaan.

Tämäpä. Matkustaminen on ihan h i r v e ä n stressaavaa, en ymmärrä mitä nautintoa ihmiset saa siitä! AINA jää jotain. Siis ihan aina. Vaikka tekisi listan. Vaikka tarkistaisi sata kertaa ettei mitään jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tule ymmärtämään tätä mutta myöhästely ei välttämättä ole omasta tahdosta kiinni. Näpäyttäminen tai porukasta heivaaminen ei muuta mitään.

Kun näitä selityksiä lukee, tulee mieleen väistämättä kysymys sitä että onko kukaan näistä selittelijöistä töissä? Ja jos on, niin minkälaisissa tehtävissä. Jos ei yhtään osaa arvioida mihinkään tehtävään kuluvaa aikaa, luulisi että vaikeaa on.

Olen töissä, ihan yliopistotutkinto löytyy ja kovapalkkainen asiantuntijatyö. Kyllähän omat ADHD-asiani vaikuttavat työhön paljon, stressaan ja suunnittelen, varmistelen ja teen extra-varmistukset kaupan päälle jne. Siksikin tuntuu jotenkin huvittavalta että ihmiset typistävät tämän joksikin itsekkyysongelmaksi, kun sitähän se ei ole. Että koska joku netissä sanoo että on add ja on kaikkialla aina etuajassa niin me muut olemme tällaisia koska olemme _itsekkäitä_. Sama kun sanoisi Aspergerille että hei kyllä sää voit opetella normaalia sosiaalista kanssakäymistä ja jos et opi niin olet vaan itsekäs kanssaihmisiä kohtaan! Kannattaa ehkä miettiä mitä se ADHD oikeasti tarkoittaa, se ei ole itsekkyyttä jos aivot toimii eri tavalla.

Tietenkään se ei ole itsekkyysongelma, jos sanoo joka kerta muille tapaamista sovittaessa, että minä sitten tulen todennäköisesti tämän sairauteni vuoksi myöhästymään. Jatkakaa matkaa ilman minua tai alkakaa syödä ilman minun odottelua jne. Jos sovit tapaamisen ja jätät toisen odottamaan ilman tietoa, se on itsekkyysongelma.

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua ärsyttää etuajassa olevat ihmiset! 

Jos olen kutsunut kylään klo 18.00, niin mitä hittoa tuutte meille jo puoli kuudelta?????

Silloin olen vielä kiireen kaupalla viimeistelemässä tarjottavia, syöksymässä suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Joskus on imurointikin kesken. 

Tai sovitaan johonkin treffit vaikkapa aamulla klo 8.00, että nappaan ohi ajaessani hänet kyytiin. 

Tyyppi on seisonut tien poskessa jo klo 7.30 alkaen ja kun minä kurvaan kiireessä paikalle 8.05 hän syyttää minua, että on odottanut jo puoli tuntia! 

 

 Niille ei ole varmaan opetettu tapoja tuon kyläilyn suhteen. Mä muistan jo lapsuudesta, kun oli synttäreitä ja kutsussa luki vaikka että synttärit alkaa klo 13, niin äiti painotti että se tarkoittaa sitä että sinne saa mennä aikaisintaan klo 13.00. 20 min sen jälkeenkin on vielä ok, mutta aiemmin ei ole kohteliasta mennä, kun muut saattaa siellä vielä vaihdella vaatteita, laittaa tarjottavia jne. Meidän äiti oli tosi tarkka tuon kanssa mikä on kohteliasta muita ihmisiä kohtaan ja miten juhlissa käyttäydytään, käytöksen kultainen kirjakin löytyi meiltä kirjahyllystä.

Pyrin välttämään kroonikkoja. Jos on muitakin tulossa, niin emme enää odota myöhästyjiä, vaan jääkööt tapaamispaikalle yksinään. 

Paras oli kun yhdet vieraat tuli rippijuhliin (jossa tarkka kellonaika, ruoka, kahvit jne ilmoitettu ennakkoon) 5 tuntia myöhässä :D . Saivat sitten kakunjämät iltasella.

Myöhästelijät eivät ole mikään yksi joukko jotka kaikki samanlaisia. Näin äkkiä ketjua luettuna poimin muutamia ryhmiä

- tahallaan myöhästyvät, nämä myöhästyvät tahallaan joko siksi että inhoavat niin paljon odottaa (mutta heitä ei haittaa se että muut joutuvat odottamaan) tai siksi että osoittavat valtaansa sillä että laittavat muut odottamaan.

- välinpitämättömät myöhästelijät. Heidän mielestään ei ole tärkeää olla ajoissa ja he eivät kykene ajattelemaan mitä oma myöhästely aiheuttaa muille. Edelliseen ryhmään poiketen he eivät kuitenkaan tahallaan myöhästy mutta eivät he yritä erityisesti ehtiäkkään ajoissa paikalle ellei siitä ole heille jotain erityistä hyötyä (esim lomalennoille ym he yleensä kerkeävät kyllä).

- ADHD ihmiset jotka usein häpeävät myöhästymistään mutta eivät vaan onnistu tulemaan ajoissa. Heillä ei vain ole normaalia ajankäsitystä ja kykyä keskittyä yhteen asiaan kerrallaan (esim valmistelemaan lähtöä)

- traumasta kärsivät jotka pahimmillaan inhoavat lähtemistä ja saattavat kesken lähtemisen vajota tiedostamattaan toiseen maailmaan pitkäksi aikaa ja sitten kun havahtuvat oikeaan todellisuuteen ihmettelevät minne vaikka 10 minuuttia elämästä on kadonnut. He ovat yleensä pahoillaan myöhästymisestään.

Ja varmasti löytyy muunkinlaisia myöhästelijöitä. Ja niiden yhdistelmiä. Minusta olennaisinta on että yrittääkö myöhästelijä edes tehdä asioita sen eteen että olisi ajoissa paikalla. Jos yrittää niin olen valmis odottamaan. Jos myöhästelee tahallaan tai välinpitämättömyyttään niin en halua odottaa tällaisia tyyppejä. Sen sijaan jos kyse esim sairaudesta ja yrittää hoitaa asiaa (terapialla, muistutuksilla ym ym) niin kestää odottamista.

Tsemppiä teille jotka myöhästelette sairauden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedän yhden kaverin jolle on vaikeaa ehtiä oikeaan aikaan tapaamisiin. Hän tekee kuitenkin parhaansa ja ei yleensä myöhästy tai ei ainakaan paljoa. Nyt oli tajunnut terapeutin kanssa että kyse traumaan liittyvästä jutusta. Eli saattaa jumittua kesken lähdön ja seistä vaikka minuutteja tuijottamassa avaimiaan jne.

Itse inhoan myöhästelyä ja olen yleensä aina liian aikaisin kaikissa tapaamisissa ym. Mutta mitä enemmän olen jutellut kaverin kanssa asiasta niin sitä paremmin olen tajunnut että kaikilla myöhästelijöillä ei ole kyse ilkeydestä tai välinpitämättömyydestä. Kyse voi olla myös ihan henkisistä jutuista jolloin lähteminen laukaisee jotain vanhoja traumajuttuja. Tyyppi itse ei välttämättä tajua tätä ja on itsekin ihmeissään siitä mihin se aika katosi. Sitten on toki ihan ihmisiä jotka eivät arvosta muita ja myöhästyvät ihan välinpitämättömyyttään.

Itse tiedän kaksi myöhästelijää joilla tuo liittyy molemilla mielenterveysongelmiin.

Mulla on syöpä ja mielenterveysongelmia, esim. unettomuus jonka vuoksi on tosi vaikea päästä käyntiin tai ylipäätään sängystä ylös. On vaikea olla etuajassa kun kaveri keksi minulle aikatauluja vaikka yritin parhaani niin saatan myöhästyä minuutin tai pari. Tai olla etuajassa 20 min. Minun on vaikea hahmottaa matkustamiseen kuluvia aikoja, joskus samaan matkaan menee 20 min joskus 35.

Laitoin välit poikki häneen ja kun sovin aikoja nykyisin muiden kanssa sanon suoraan että en tiedä kuinka kauan kestää tulla teille sinne maalle, en osaa tasan jollain kellonlyömällä tulla. Tai sitten pitäisi jollain metsätiellä odotella autossa ennen kuin ajaa pihaan.

Monet kaverini myöhästelevät myös 5-15 min. En ole koskaan osannut siitä vetää hernettä nenään. Enkä edes muista kytätä kelloa että haa nyt se on 2 minuuttia myöhässä.

Minäkin kärsin unettomuudesta ja masennuksesta. En silti koe olevani siinä asemassa, että voin odotuttaa muita miten sattuu sen vuoksi, että minulla on nuo diagnoosit. Lienee enemmänkin joku älykkyyteen liittyvä asia, jonka vuoksi et pysty hahmottamaan ajan kulkua. 

En oikein ymmärrä, mitä sellaista syöpä aiheuttaa, että sen vuoksi ei voisi ilmaantua paikalle sovittuna aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua ärsyttää etuajassa olevat ihmiset! 

Jos olen kutsunut kylään klo 18.00, niin mitä hittoa tuutte meille jo puoli kuudelta?????

Silloin olen vielä kiireen kaupalla viimeistelemässä tarjottavia, syöksymässä suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Joskus on imurointikin kesken. 

Tai sovitaan johonkin treffit vaikkapa aamulla klo 8.00, että nappaan ohi ajaessani hänet kyytiin. 

Tyyppi on seisonut tien poskessa jo klo 7.30 alkaen ja kun minä kurvaan kiireessä paikalle 8.05 hän syyttää minua, että on odottanut jo puoli tuntia! 

 

Nämä ärsyttävät ihan yhtä paljon kuin ne 30 minuuttia myöhässä olevat. Itse pystyn sen verran ennakoimaan, että en ole enää imuroimassa, siivoamassa, tamppaamassa mattoja, pesemässä ikkunoita ja menossa suihkuun, värjäämään hiuksia ym. 30 minuuttia ennen sovittua aikataulua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kyllä mitenkään voi käsittää, että joku odottaa kaksikin tuntia toista saapuvaksi. Kyllä mä olisin lähtenyt jo aikoja sitten pois. Enkä tietenkään itsekään saapuisi kaksi tuntia myöhässä, vaan ilmoittaisin hyvissä ajoin, että en pääse, pahoittelut, voidaanko siirtää tapaamista. Ei mulle tulis mieleenkään, jos vaikka nukahtaisin sohvalle, niinkun jotkut kuulemma tekevät, että kaveri olisi vielä kahden tunnin päästäkin mua venaamassa. Hulluutta!

Voi kuule 4:kin tuntia odoteltu. Yhden kerran ihmetteli kun lähdin 2 tunnin jälkeen. Siis tämä tyyppi tiesi koko ajan minun istuvan odottamassa ja päivitti saapumistaan koko sen ajan. Tyyppi asui 2km päässä. Olin vain liian kiltti ja totutettu siihen että vain minulla on sääntöjä ja muut voi tehdä minun ajallani mitä lystää.

Ei kukaan oikeasti voi olla noin lapanen, että odottaa 2 tuntia - saati sitten 4.

Ei, on sen verran tyhmä ettei vaan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri, joka sairaudesta johtuen myöhästelee kroonisesti. Hänen kohdallaan näpäytteli tmv on täysin turhaa. Yleensä annan hänelle myöhäisemmän tapaamisajan, pyrin tapaamaan hänet ensin kotona, jolloin voimme lähteä yhdessä liikkeelle jne.

Mikä tämmönen sairaus muka on?

Minä vihaaaaaaaaaan myöhästelijöitä. Minulla on kolme lasta ja silti en ole ikinä myöhässä mistään, aina ajoissa jooa silloin kun en edes kiirehdi. Mutta minulla on ystävä ja hän on mun siskon paras ystävä joka ei ole koskaan ollut ajoissa ja tunnen hänet 15 vuotta ja nähny tuhansia kertoja varmaan ja siis ei koskaan ajoissa aina häntä täytyy odottaa kauan. Onneksi nykyään näen hänet niin harvoin. Mutta minin mielestä myöhästelijät eivät kunnioita muita ihmisiä se on vaan sitä että he eivät välitä siitä ettö joudut odottaa häntä koska he eivät ole odottaneet ketään. Siskoni kertoi ettö hän joudui odottaa häntä puolitoista tuntia ja heillw tuli riita sen takia kun meni jo hermot ja hän alkoi sitten ehdottaa tyylin jos piti nähdä kahdelta että nähdään yhdeltä ja silti hän myöhästyy koska tekee kaiken niin hitaasti, ei ikinä katsoa kelloa ja koti pitää olla tip top ennen kun menee ulos, sen siisteys menee kaverin edelle. Mutta se on vähä niinku sairaus ei valitettavasti mene ohi.