Oletteko jotenkin näpäyttäneet kroonisesti myöhästelevää kaveria?

Minusta on aivan käsittämättömän itsekästä jos toinen ei tajua että minun aikani on aivan yhtä arvokasta kuin hänen aikansa. Serkkuni on tällainen ja totesin yksinkertaisesti että minun elämässäni ei ole tilaa sellaisille perseilijöille. Jos joku on niin itsekäs, niin ei se siitä näpäyttämällä muutu, eikä minun tehtäväni ole ketään kouluttaa.

Arvostan itseäni liikaa siihen että alistuisin kenenkään kynnysmatoksi. Jos olen sopinut että jonnekin lähdetään yhdessä ja johonkin tiettyyn kellonaikaan, odotan tietenkin että näin tapahtuu ellei jotain täysin yllättävää tapahdu, josta tietenkin ilmoitetaan. Jos tapahtuu toisin kerta toisensa jälkeen, on selvää ettei tämä ihminen arvosta minun aikaani ja minua joten heippa.

Lähden vartin kuluttua pois jos ei treffikumppania näy ja siirrän tapaamisen toiseen kertaan. Nykyisin kun on kaikilla käynnykkä niin myöhästely on vähentynyt.

Vierailija kirjoitti:

Jos on myöhässä niin on myöhässä, en minä odottele. Olen kerran ollut sisarusten kaverisynttäreillä, jossa odotettiin isovanhempia paikalle melkein 2 tuntia. Siinä vaiheessa kun tuli tieto, että "kohta ryhdytään kattamaan pöytää" ilmoitin miehelle ja lapsille, että on aika lähteä kotiin. Lähimmän ABC:n kautta.

Oli siis kesä ja kutsuttuna kolme muutakin perhettä, oli ajeltu tuonne mökille yli 80 km ja kuviteltiin, että ensin vaikka uimaan. Mutta ei, piti odottaa niitä isovanhempia.

Seuraavana kesänä ilmoitin kutsun saatuani, että on muuta menoa.

Tämä ei kyllä ole mikään myöhästymistarina. Sulla on ollut päässä joku visio siitä, miten niiden synttärien pitäisi mennä. Ei se ole isäntäväen vika, etteivät ole arvanneet, millaista kaavaa olet odottanut ja rakentaneet sen ympärille. Tulee mieleen yksi entinen kaveri, joka kovasti moitti ja ihmetteli, jos lapsen kaverisynttäreillä ei ollut heti alkuun kakkua ja kahvia tarjolla. Vaan piti odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myöhästelijä. Jos sovitaan jotain vapaamuotoista kuten uimareissu tai illanistujaiset niin en vaan näe mieltä olla uimassa vaikka tasan klo 15. Ideahan siellä on kuitenkin viettää aikaa. Tai jos ajatus on olla piknikillä puistossa niin ei sillä ole niin väliä että aloittaako eväiden syömisen klo 14.30 vai 16. Jos siellä kuitenkin on tarkoitus olla. En ymmärrä mitä iloa on sellaisesta että paikalla tasan klo 14, voileivän syöminen klo 14.05, kahvit klo 14.15 ja kotiin 14.35. Miksi sitten edes lähteä? Varmaan joku on yrittänyt näpäyttää mutta on minulla edelleen useampia läheisiä jotka eivät tee asiasta numeroa. Tämä on vain minun piirteeni. Jos kyseessä on joku oikeasti tärkeä juttu, kuten häät tai väitöstilaisuus, niin teen toki parhaani ehtiäkseni ajoissa. Silloin ehtimiselle on järkevä syy mikä ei useimmiten voi odottaa.

Aika monessa uimahallissa on aika rajoitus, joten jos se kaveri ei jaksa odottaa sinua vaan menee edeltä, hänen aikansa ehkä loppuu kun viimeinkin vaivaudut paikalle. Piknikillä porukalla ei niin haittaa jos joku tulee myöhemmin, mutta silloinkin muilla voi olla aikaa rajallisesti, esim 14-16.30 ja sen jälkeen pitää lähteä. Jos tapaaminen on sovittu kahdestaan, niin aika vattumaista odottaa jotain kaksi tuntia yksin kun hänestä on ihan sama milloin tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itte oon ollu kakarasta asti krooninen myöhästelijä enkä näin keski-ikäsenäkään osaa selittää, että mistä on kyse.

Usein mun lähdöt esim töihin on puoliks 'ei tässä mitään kiirettä' ja puoliks adhd-tyylistä säntäilyä. Ja kova stressi päällä.

Ei siinä mitään mystistä ole, kas tässä vastaus: olet äärettömän itsekäs ihminen, joka ei arvosta muita sen vertaa, että kunnioittaisit heidän aikaansa. Luulet, että muut ovat jollakin lailla sinua uvarten tässä maailmassa. Sairas asenne. Sitten tulet vielä kertomaan että kun mää nyt vain olen aina ollut tämmöinen. Just joo.

Ihminen voi hyvin muuttaa itseään, mikäli halua on. Sinulla ilmeisesti ei ole.

Tää myöhästely koskee myös ihan ikiomia menoja, jotka koskee vain ja ainoastaan minua. Mistään kohtaa keittiöpsykoloinnistasi en itseäni tunnista. Mutta jos olisin sinä, niin tekisin jotain äärimmäiselle k*sipäisyydellesi.

Juu. Näpäyttelen häntä kroonisesti... joka kerta sanon, että olet myöhässä.

Minä olen krooninen myöhästelijä ja taivaanrannanmaalari. Lisäksi reistaava vatsa joka sanelee syömiseni ja hallitsee arkeani. Kuitenkin ratkaissut homman niin, että ehdin töihin tai muuhun menoon aina ajoissa. Koti jää kylläkin lähtiessä kaaokseen, roskat viemättä, kissa ruokkimatta etc. Aiemmin sukulaiset ym. tulivat kutsumatta ja pyörivät arvostelemassa lattialle jäänytta imuria, askartelulaatikkoa tai kesken jäänyttä polkupyörän kokoamisprojektia. Kauhistus kun en ollut siivonnut tai hommannut mitään sohvaa tai televisiota heidän viihtymistään varten. Kauhistus kun en itse syönyt mitään. Olen tuntenut itseni vääränlaiseksi, osaamattomaksi, joukkoon sopimattomaksi. Tein sitten niistä vierailuista lopun. Kotini pidän nykyään yksityistilana vain itselleni ja lapsilleni silloin kun tulevat käymään. Ihmisellä on oltava edes yksi paikka missä voi olla oma itsensä, syödä mitä pystyy ja milloin pystyy. Kaupungissani on majataloja, kahviloita, taidenäyttelyitä ja leffateattereita joihin voi vapaasti mennä arvostelemaan palvelua. Neuvon kyllä reitin.

Pidän ihmisistä ja minulla on hyviä kavereita, mutta kaikki se lähtemiseen/tekemiseen/suunnittelemiseen liittyvä säätäminen ottaa voimia enemmän kuin antaa. Tiedän tuottavani lopulta pettymyksen kun en mahdukaan muottiin. Siksi tapaan heitä työpaikalla tai maksetuissa harrastuksissa kotini ulkopuolella silloin kun siellä ollaan. Jos joku tekee lähempää tuttavuutta ja haluaa ystävystyä niin vetäydyn.

Myöhästelijä ei arvosta ajoissa olevan aikaa. Yleensä myöhästelijätyypeillä asiat kasaantuvat ja tehdään aina viime tipassa ja huonosti.

Jos tilaisuus alkaa tarkasti ilmoitettuna kellonaikana, paikalla pitää olla ENNEN sitä. Tyypillistä on, että viimetippahenkilö ryntää paikalle juuri kun tilaisuus alkanut tai jopa myöhässä, ja pilaa tärkeän alun.

Nuorempana olin aina joka paikassa oikeinkin hyvissä ajoin. Olin vanhemmiltani oppinut sen tavan. Nykyään sekin ärsyttää, kun vanhemmat tulevat esim synttäreille tunnin ennen juhlien alkua, ja sitten valittavat, kun kaikki ei olekaan vielä valmista. Siihen on syy, miksi annettiin se juhlien alkamisaika.

Mieheni taas on sellainen myöhästelijä. Kyllä hän töihin ehtii ajoissa, mutta joka kerta tulee kiire. Jos yhdessä ollaan perheen kanssa lähdössä jonnekin, mies ei voi aloittaa valmistautumista, ennen kuin muilla on jo kaikki valmiina. Lasten kanssa lähtö on hidasta, mutta mies vain odottaa. Hän sanoo aina, että kyllä hän ehtii siihen kuin mekin. Ja sitten tulee kiire ja kaikki on muiden syytä. Jotenkin hän kuvittelee, että hän on joku supermies, joka tekee sekunnissa kaiken ja jos matkaan menee vaikka 20 min, niin riittää kun alkaa valmistautua 20 min ennen esim juhlien alkamista. Synttäreihin ja muihin kotona tapahtuviin tapahtumiin tuo sopii, mutta olen monta kertaa menettänyt hermoni, kun on oltu menossa häihin tai hautajaisiin tai vaikka vauvauintiin ja yksi vain katsoo elokuvaa. Viimeksi oltiin onneksi ajoissa läheisen hautajaisissa, kun painotin, että siellä perillä pitää olla jo puoli tuntia ennen ja matka oli pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yksi kaveri, joka sairaudesta johtuen myöhästelee kroonisesti. Hänen kohdallaan näpäytteli tmv on täysin turhaa. Yleensä annan hänelle myöhäisemmän tapaamisajan, pyrin tapaamaan hänet ensin kotona, jolloin voimme lähteä yhdessä liikkeelle jne.

Mikä tämmönen sairaus muka on?

Sellaisia on useampia, tässäkin ketjussa mainittu joitain.

ohis

Jos ihminen ei ilkeyttään myöhästele, niin miksi minun pitäisi näpäytellä ilkeästi takaisin. En usko, että esim. paras ystäväni myöhästyy tahallaan, koska jumittuu vessaan erittäin vaikeiden vatsaongelmien takia, joten miksi minun pitäisi siitä jotenkin näpäytellä. Toki odotan, että ihminen laittaa viestiä / soittaa olevansa myöhässä.

Ystäväni oli aina myöhässä. Kokeili vaikka mitä, mutta ei auttanut. Asia korjaantui vasta, kun hän sai oman henkilökohtaisen avustajan.

Meillä pidetään yleensä lasten synttärit niin, että kavereille on alkamis- ja päättymisaika, mutta sukulaiset saa tulla esim klo 14 alkaen lauantaina ja päättymisaikaa ei ole annettu. Se on toiminut muuten ihan hyvin, mutta ainakin kerran, kun viimeinen vieras oli lähtenyt, niin odoteltiin kroonisia myöhästelijöitä turhaan, kun eivät ilmoittaneet, ovatko tulossa, ja sitten eivät tulleet.

Viimeksi pidimme lapsen synttärit arki-iltana, vaikka seuraavana päivänä oli koulua, kun ei viikonloppu sopinut aikatauluumme. Laitoimme kutsuun, että tervetuloa klo 18, niin yksiä vieraita ei alkanut näkyä. He ovat yleensä myöhässä, mutta olivat ilmoittaneet tulevansa. Soitimme heille klo 20, ja olisimme sanoneet, että jos ovat vielä kotona, niin tulisivat toisena päivänä, koska meidän pitää alkaa iltatoimiin. Olivat kaupassa ja matkalla meille, niin kävivät kuitenkin kahvilla. Mutta tuosta opin, että jos on tiukka aikataulu, niin sukulaisillekin pitää laittaa se juhlien päättymisaika.

Ymmärrä, jos myöhästyminen ei ole tahallista vaan johtuu esim. sairaudesta. En ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät esim. voi låhteä minnekään, ennen kuin koko kämppä on suursiivottu tai joiden mielestä ajoissa oleminen on turhan nipottamista.

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelijä ei arvosta ajoissa olevan aikaa. Yleensä myöhästelijätyypeillä asiat kasaantuvat ja tehdään aina viime tipassa ja huonosti.

Ei ole aina ollenkaan näin. Pahin tuntemani myöhästelijä on erittäin tunnollinen ja muuten huolellinen. Hänellä on vain huonoin tietämäni ajantaju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Sama, jos en kävele kello kädessä en hahmota yhtään paljon aikaa on kulunut. Aamulla laittautuessa saatan ajatella että tässä asiassa meni 10min, ja sitten katson kelloa ja huomaan että ei v..., siinä menikin 20min. Ei varmaan tarvitse selittää miten tuo rikkoo aikatauluttamisen hyvin äkkiä.

Minulla oli myös tuollainen näpäyttelevä kaveri. Harmi vaan etten edes tajunnut että tämän omat myöhästelyt olivat näpäyttämistä vaan olin ymmärtäväinen. Tai vaihtoehtoisesti en edes tajunnut että tämä oli vähän myöhässä.

Miksi et käytä ja seuraa kelloa, jos noinkin pahasti erehdyt ilman kelloa arvioidessa? Joskus voi tulla vastaan tilanteita, joissa ihan oikeasti pitää olla paikalla ajoissa. Esim. meillä ei työpaikalla pitkään katsottaisi hyvällä, jos myöhästyisin aina sen takia, että en tajua kuinka kauan meikkaamiseen meni aikaa. Eikä bussi/juna/lentokone odota. 

Täällä yksi joka on ratkaissut tuon ajantajuttomuuden seuraamalla kelloa orjallisesti. Auttaa paljon mutta ei ratkaise kaikkia huonoon ajantajuun liittyviä ongelmia. Yhteiskunta on kuitenkin rakennettu sen ympärille, että yleensä ihmisillä on jonkinlainen sisäinen kello. Aikatauluttamista sotkee valtavasti se, ettet tiedä yhtään ehditkö tehdä jonkun asian tietyn ajan sisällä etkä uskalla antaa ihmisille kuin todella ylimitoitettuja arvioita siitä miten kauan johonkin menee. En voisi ikinä olla töissä jossa pitää järjestää palavereja tai muuta sellaista, minkä kesto pitää arvioida ja tietää. Saan myös kuulla v*ttuilua siitä että vilkuilen kelloa jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

Opettelet minkä verran asioihin menee tyypillisesti aikaa. Esim. pyykinpesu ja uuniruoka = 2 h. Sarjan yksi jakso = 1 h. Jos aikaa on vähemmän, et ala tehdä noita. Voit tehdä sen sijaan jotain, minkä voi keskeyttää saman tien, esim. musiikin kuuntelu.

Jos unohdut helposti tekemisiin, pistät esimerkiksi kellon soimaan. Jos et muista meikata, pistät kellon soimaan puoli tuntia aiemmin. Jne jne jne.

Et yksinkertaisesti ala tehdä mitään tärkeää tai aikaa vievää silloin, kun pitää kohta lähteä jonnekin. Kaikkein pahinta on, että teet jotain epätärkeää, esim. se sarjan katsominen, ja aikaa vievää silloin, kun sinulla ei ole aikaa.

Tämä on kuin rikas kertoisi köyhälle miten kannattaa säästää tai työssäkäyvä työttömälle että miten hankkia töitä. "Voit tehdä sen sijaan jotain, minkä voi keskeyttää saman tien, esim. musiikin kuuntelu." kun esimerkiksi adhd:n tyyppioire on _jumiutuminen_. Asioita ei niin vain aloiteta ja lopeteta ja tehdä yhtäjaksoisesti.

No sitten tuijotat kelloa sen koko tunnin, kun tiedät, että et voi lopettaa tekemistä kesken.

Just. ADHD:n oirekuvaan kuuluu jumiutuminen sekä/tai jatkuva poukkoilu/impulsiivisuus ja ajatusten harhailu. ADHD ei pysty tuijottamaan kelloa tuntia, ellei ole tähän kellon tuijottamiseen ns. hyperfixated. Siinä tunnin aikana ehtii tulla tsiljoona "hyvää ideaa" ja impulssia päähän ja ajantaju katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni oli aina myöhässä. Kokeili vaikka mitä, mutta ei auttanut. Asia korjaantui vasta, kun hän sai oman henkilökohtaisen avustajan.

Kaikkeen sitä avustajia tuhlataankin.

Voin tulla jopa etuajassa😜