Oletteko jotenkin näpäyttäneet kroonisesti myöhästelevää kaveria?

Voin tulla jopa etuajassa😜

Jos ihmiset välittävät toisistaan ja kemiat kohtaa ei tällaisia ongelmia ole. Aina ollaan sopivaan aikaan. Miksi kärvistellä epäsopivissa ihmissuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

Ei kannata välittää, nämä on just näitä ketkä laukoo masentuneille ihmisille että ”kannattaisiko vaan ottaa itseään niskasta kiinni” ja muuta yhtä typerää. Jos on siinä mielessä etuoikeutettu että on neurotyypillinen eikä ole muitakaan sairauksia niin helppo yksioikoisesti vaan ajatella että muut ovat samanlaisia.

Ei, vaan kaikilla ihmisillä on erilaisia haasteita. Kuinka paljon sinä ajattelet muita ja heidän erityispiirteitään, kun olet myöhässä? Joku kokee joka kerta vanhan hylkäystrauman, toista pelottaa olla yksin, kolmannella voi olla vaikka mitä. Nepsyepätyypiilisyys ei ole mikään vamma, joka estäisi normaalin elämän tai vapauttaisi sopimuksesta, jota itse on ollut vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa sopimassa.

Ajoissa olemista pystyy ihan oikeasti harjoittelemaan! Pyytäkää apua toimintaterapiasta tai nepsy-kuntoutuksesta. Konkreettisia keinoja on, mikäli asian näkee itse tärkeäksi, eikä sysää myöhästelyään  muiden "nipojen" ongelmaksi.

Nepsyt vaan ovat omasta mielestään NIIN erityisiä, että muiden pitää hyväksyä heiltä mitä tahansa ja ymmärtää joka tilanteessa. Heillä itsellään ei tietenkään ole mitään velvoitteita, koska ovat erityisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

Ei kannata välittää, nämä on just näitä ketkä laukoo masentuneille ihmisille että ”kannattaisiko vaan ottaa itseään niskasta kiinni” ja muuta yhtä typerää. Jos on siinä mielessä etuoikeutettu että on neurotyypillinen eikä ole muitakaan sairauksia niin helppo yksioikoisesti vaan ajatella että muut ovat samanlaisia.

Ei, vaan kaikilla ihmisillä on erilaisia haasteita. Kuinka paljon sinä ajattelet muita ja heidän erityispiirteitään, kun olet myöhässä? Joku kokee joka kerta vanhan hylkäystrauman, toista pelottaa olla yksin, kolmannella voi olla vaikka mitä. Nepsyepätyypiilisyys ei ole mikään vamma, joka estäisi normaalin elämän tai vapauttaisi sopimuksesta, jota itse on ollut vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa sopimassa.

Ajoissa olemista pystyy ihan oikeasti harjoittelemaan! Pyytäkää apua toimintaterapiasta tai nepsy-kuntoutuksesta. Konkreettisia keinoja on, mikäli asian näkee itse tärkeäksi, eikä sysää myöhästelyään  muiden "nipojen" ongelmaksi.

Olen harjoitellut. Nykyään olen useimmiten paikalla tasan sovittuun aikaan, välillä max. 10-15-30 min myöhässä, joskus tunnin etuajassa tai ihan kokonaan vääränä päivänä ja kaikkea näiden väliltä. Monesti vaan tasalta saapuva on jo hyvissä ajoin olevien mielestä myöhässä, kun ovat joutuneet jo odottelemaan vaikka kuinka kauan.. Tunti tai kaksi ei ole myöhästymistä vaan piittaamattomuutta, sellaista en ole tehnyt koskaan. Mutta pitäisin todella ikävänä käytöksenä, jos joku katkaisisi välit 5 minuutin myöhässä olemisen takia. Itseäni ei haittaa odottaa muita, voin katsella vaikka maisemia tai ohikulkevia ihmisiä, juoda jo ekan kupin kahvia tai ottaa alkupaloja tai näppäillä puhelinta.

Missä olet töissä? Kiinnostaa, että mikä työpaikka hyväksyy tuollainen max. 10-15-30 minuutin myöhästelyn tai kokonaan eri päivänä paikalle saapumisen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen krooninen myöhästyjä. Olen aikuinen, työssäkäyvä ihminen, korkeakoulun käynyt ja monessa asiassa ihan kykenevä. En vain jotenkin onnistu hahmottamaan aikaa. (Sekoitan myös oikean ja vasemman, samaa settiä ehkä.)

Jos ehdin, kirjoitan lappusia ja listoja ja suunnittelen aikataulut menoilleni - milloin pitää herätä, milloin lähteä kotoa, kauanko varata aikaa matkaan. Muuten menee ihan pieleen. Onneksi mies on tosi ymmärtäväinen ja jaksaa hoputtaa ja muistuttaa minua. Yritän tosissani olla ajoissa ja häpeän hirveästi että aiheutan toisille harmia myöhästyessäni. Ystävistä ovat varmaan jäljellä vain ne, joilla aikakäsitys on yhtä häilyvä.

Mm. häihini ja synnyttämään olen muuten ehtinyt ihan ajoissa!

Niinpä. Kovin monet yllättäen ovatkin ajoissa, kun kyseessä on heille itselleen riittävän merkityksellinen asia.

(Viittaan siis häihin. Synnytykseen kroppa antaa tarpeeksi tuskallisia muistutuksia, joten siitä on hankala myöhästyä. )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on kans olematon ajantaju, mutta olen ratkaissut asian sillä että vapaa-ajalla en näe omasta halustani juuri koskaan ketään enkä käy missään minne on pakko saapua tiettyyn aikaan. Add:ta on mulle ehdotettu monta kertaa, kun vaivun omiin ajatuksiin koko ajan, mutta sitä ei ole tutkittu. Kuulemma aikuisena monimutkaista ja kallista tutkia eikä lääkkeet edes auttaisi. Näin sanoi lääkäri.

Ajoissa oleminen aiheuttaa mulle siis kauhean stressin, kun valmistelut pitää aloittaa niin tajuttoman aikaisin että varmasti ehtii. Yleensä jo koko edellinen päivä menee niissä ja yöllä en nuku ollenkaan tai nukun pätkiä koiranunta, kun heräilen vartin välein katsomaan kelloa, että onko kuinka paljon ja en kai ole myöhässä ja entä jos herätyskello ei soikaan. En tykkää myöskään matkustella julkisilla tuon kamalan stressin takia. Monta päivää menee stressatessa ja edellinen yö nukkumatta, jos pitää ehtiä vaikka junalle. Sitten olen vielä siellä asemalla vähintään puoli tuntia ennen ja täälläpäin ei ole enää asematkaan auki kuin vähän aikaa päivisin ja talvisin olen usein ollut ihan jäässä, kun juna viimein tulee (yleensä vielä myöhässä).

Jos näkisin vielä vapaa-ajalla ihmisiä, niin en saisi ikinä rentouduttua. Siksi en halua nähdä juuri ikinä ketään ja harrastan vain kaikenlaista sellaista, jota voi tehdä yksin ilman aikatauluja. Muuten en pystyisi rentoutumaan ollenkaan.

Tämäpä. Matkustaminen on ihan h i r v e ä n stressaavaa, en ymmärrä mitä nautintoa ihmiset saa siitä! AINA jää jotain. Siis ihan aina. Vaikka tekisi listan. Vaikka tarkistaisi sata kertaa ettei mitään jää.

Ei meillä normaaleilla ihmisillä jää. Listaa on helppo seurata ja edetä järjestelmällisesti; hoidetut asiat merkitään ruksilla hoidetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

Ei kannata välittää, nämä on just näitä ketkä laukoo masentuneille ihmisille että ”kannattaisiko vaan ottaa itseään niskasta kiinni” ja muuta yhtä typerää. Jos on siinä mielessä etuoikeutettu että on neurotyypillinen eikä ole muitakaan sairauksia niin helppo yksioikoisesti vaan ajatella että muut ovat samanlaisia.

Ei, vaan kaikilla ihmisillä on erilaisia haasteita. Kuinka paljon sinä ajattelet muita ja heidän erityispiirteitään, kun olet myöhässä? Joku kokee joka kerta vanhan hylkäystrauman, toista pelottaa olla yksin, kolmannella voi olla vaikka mitä. Nepsyepätyypiilisyys ei ole mikään vamma, joka estäisi normaalin elämän tai vapauttaisi sopimuksesta, jota itse on ollut vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa sopimassa.

Ajoissa olemista pystyy ihan oikeasti harjoittelemaan! Pyytäkää apua toimintaterapiasta tai nepsy-kuntoutuksesta. Konkreettisia keinoja on, mikäli asian näkee itse tärkeäksi, eikä sysää myöhästelyään  muiden "nipojen" ongelmaksi.

Olen harjoitellut. Nykyään olen useimmiten paikalla tasan sovittuun aikaan, välillä max. 10-15-30 min myöhässä, joskus tunnin etuajassa tai ihan kokonaan vääränä päivänä ja kaikkea näiden väliltä. Monesti vaan tasalta saapuva on jo hyvissä ajoin olevien mielestä myöhässä, kun ovat joutuneet jo odottelemaan vaikka kuinka kauan.. Tunti tai kaksi ei ole myöhästymistä vaan piittaamattomuutta, sellaista en ole tehnyt koskaan. Mutta pitäisin todella ikävänä käytöksenä, jos joku katkaisisi välit 5 minuutin myöhässä olemisen takia. Itseäni ei haittaa odottaa muita, voin katsella vaikka maisemia tai ohikulkevia ihmisiä, juoda jo ekan kupin kahvia tai ottaa alkupaloja tai näppäillä puhelinta.

Missä olet töissä? Kiinnostaa, että mikä työpaikka hyväksyy tuollainen max. 10-15-30 minuutin myöhästelyn tai kokonaan eri päivänä paikalle saapumisen. 

Varmaan lähestulkoon jokainen työpaikka hyväksyy sen, että myöhästyy joskus töistä? Joillain ihmisillä on myös liukuva työaika, jolloin töistä ei käytännössä voi edes myöhästyä. Ei kai tuossa kommentissa edes puhuttu töistä?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myöhästelijä. Jos sovitaan jotain vapaamuotoista kuten uimareissu tai illanistujaiset niin en vaan näe mieltä olla uimassa vaikka tasan klo 15. Ideahan siellä on kuitenkin viettää aikaa. Tai jos ajatus on olla piknikillä puistossa niin ei sillä ole niin väliä että aloittaako eväiden syömisen klo 14.30 vai 16. Jos siellä kuitenkin on tarkoitus olla. En ymmärrä mitä iloa on sellaisesta että paikalla tasan klo 14, voileivän syöminen klo 14.05, kahvit klo 14.15 ja kotiin 14.35. Miksi sitten edes lähteä? Varmaan joku on yrittänyt näpäyttää mutta on minulla edelleen useampia läheisiä jotka eivät tee asiasta numeroa. Tämä on vain minun piirteeni. Jos kyseessä on joku oikeasti tärkeä juttu, kuten häät tai väitöstilaisuus, niin teen toki parhaani ehtiäkseni ajoissa. Silloin ehtimiselle on järkevä syy mikä ei useimmiten voi odottaa.

Todellisuudessa noi vapaamuotoiset jutut eivät ole sulle tärkeitä, kun et viitsi vaivautua olemaan paikalla silloin kun sovittu. Ja käyhän tuo ilmi myös viestistäsi, "ei sillä ole niin väliä". Käy sääliksi kavereitasi, toivottavasti joskus saavat tarpeekseen eivätkä enää pyydä sinua mukaan. 

Kun on "oikeasti tärkeä juttu" niin myöhästelyä ei yllätys vaan tapahdukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on myöhässä niin on myöhässä, en minä odottele. Olen kerran ollut sisarusten kaverisynttäreillä, jossa odotettiin isovanhempia paikalle melkein 2 tuntia. Siinä vaiheessa kun tuli tieto, että "kohta ryhdytään kattamaan pöytää" ilmoitin miehelle ja lapsille, että on aika lähteä kotiin. Lähimmän ABC:n kautta.

Oli siis kesä ja kutsuttuna kolme muutakin perhettä, oli ajeltu tuonne mökille yli 80 km ja kuviteltiin, että ensin vaikka uimaan. Mutta ei, piti odottaa niitä isovanhempia.

Seuraavana kesänä ilmoitin kutsun saatuani, että on muuta menoa.

Tämä ei kyllä ole mikään myöhästymistarina. Sulla on ollut päässä joku visio siitä, miten niiden synttärien pitäisi mennä. Ei se ole isäntäväen vika, etteivät ole arvanneet, millaista kaavaa olet odottanut ja rakentaneet sen ympärille. Tulee mieleen yksi entinen kaveri, joka kovasti moitti ja ihmetteli, jos lapsen kaverisynttäreillä ei ollut heti alkuun kakkua ja kahvia tarjolla. Vaan piti odottaa.

Selvä myöhästymistarinahan tuo on, kun muut vieraat joutuivat melkein 2 tuntia odottamaan isovanhempia. Mitä ihmeen kaavoja sinulla on päässäsi, jos mielestäsi vieraiden pitäisi ilman muuta ymmärtää, että juhlien aluksi ensimmäinen "ohjelmanumero" on odottaa mammaa ja pappaa 2 tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen krooninen myöhästelijä ja taivaanrannanmaalari. Lisäksi reistaava vatsa joka sanelee syömiseni ja hallitsee arkeani. Kuitenkin ratkaissut homman niin, että ehdin töihin tai muuhun menoon aina ajoissa. Koti jää kylläkin lähtiessä kaaokseen, roskat viemättä, kissa ruokkimatta etc. Aiemmin sukulaiset ym. tulivat kutsumatta ja pyörivät arvostelemassa lattialle jäänytta imuria, askartelulaatikkoa tai kesken jäänyttä polkupyörän kokoamisprojektia. Kauhistus kun en ollut siivonnut tai hommannut mitään sohvaa tai televisiota heidän viihtymistään varten. Kauhistus kun en itse syönyt mitään. Olen tuntenut itseni vääränlaiseksi, osaamattomaksi, joukkoon sopimattomaksi. Tein sitten niistä vierailuista lopun. Kotini pidän nykyään yksityistilana vain itselleni ja lapsilleni silloin kun tulevat käymään. Ihmisellä on oltava edes yksi paikka missä voi olla oma itsensä, syödä mitä pystyy ja milloin pystyy. Kaupungissani on majataloja, kahviloita, taidenäyttelyitä ja leffateattereita joihin voi vapaasti mennä arvostelemaan palvelua. Neuvon kyllä reitin.

Pidän ihmisistä ja minulla on hyviä kavereita, mutta kaikki se lähtemiseen/tekemiseen/suunnittelemiseen liittyvä säätäminen ottaa voimia enemmän kuin antaa. Tiedän tuottavani lopulta pettymyksen kun en mahdukaan muottiin. Siksi tapaan heitä työpaikalla tai maksetuissa harrastuksissa kotini ulkopuolella silloin kun siellä ollaan. Jos joku tekee lähempää tuttavuutta ja haluaa ystävystyä niin vetäydyn.

Muuten ihan hyvä, mutta kannattaisi luopua kissasta jos et osaa/muista/kykene ruokkimaan sitä säännöllisesti. Kissan ei pitä joutua kärsimään siksi, että olet taivaanrannanmaalari. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Olen tuo edellinen kirjoittaja ja olen kyllä myöhästynyt junastakin ja juossut monta kertaa lentokoneeseen. Metroista ja busseista olen myöhästynyt varmaan satoja kertoja elämäni aikana. Työni olen valinnut niin ettei tiukkoja työaikoja ole. Eli ei, ei ehdi silloin kun on fysiologinen ongelma aivojen toiminnasta.

Niin minäkin. Ei ole ollenkaan niin helppoa oppia olemaan ajoissa niin kuin moni täälläkin kuvittelee sen olevan. Ajatteletteko, että myöhästyjistä on niin kivaa olla myöhässä, etteivät vaan halua tehdä asialle mitään? Itse olen monta kertaa itkenyt ja suunnilleen hakannut itseäni naamaan, kun en ole taaskaan onnistunut. Välillä ahdistaa koko lähteminen ja mahdollinen myöhästyminen niin paljon, että helpommalta tuntuu perua koko tapaaminen.

Hohhoijaa taas. Sitten kannattaa alkaa juuri tuollaisia typeriä höpinöitä höpöttämään, kun huomaa, että on itse väärässä. Syytät varmaan muita myöhästelyistäsi, koska se on kätevämpää kuin peilistä syypään katsominen.

Olet hirveä ihminen. Autistikaan ei varmaan sinun mielestäsi katso silmiin ihan vittumaisuuttaan ja masentunut makaa sängyssä ilkeyttään? Skitsofrenikko höpisee huvikseen ja huomion takia?

Ei kannata välittää, nämä on just näitä ketkä laukoo masentuneille ihmisille että ”kannattaisiko vaan ottaa itseään niskasta kiinni” ja muuta yhtä typerää. Jos on siinä mielessä etuoikeutettu että on neurotyypillinen eikä ole muitakaan sairauksia niin helppo yksioikoisesti vaan ajatella että muut ovat samanlaisia.

Ei, vaan kaikilla ihmisillä on erilaisia haasteita. Kuinka paljon sinä ajattelet muita ja heidän erityispiirteitään, kun olet myöhässä? Joku kokee joka kerta vanhan hylkäystrauman, toista pelottaa olla yksin, kolmannella voi olla vaikka mitä. Nepsyepätyypiilisyys ei ole mikään vamma, joka estäisi normaalin elämän tai vapauttaisi sopimuksesta, jota itse on ollut vapaaehtoisesti ja ilman pakkoa sopimassa.

Ajoissa olemista pystyy ihan oikeasti harjoittelemaan! Pyytäkää apua toimintaterapiasta tai nepsy-kuntoutuksesta. Konkreettisia keinoja on, mikäli asian näkee itse tärkeäksi, eikä sysää myöhästelyään  muiden "nipojen" ongelmaksi.

Olen harjoitellut. Nykyään olen useimmiten paikalla tasan sovittuun aikaan, välillä max. 10-15-30 min myöhässä, joskus tunnin etuajassa tai ihan kokonaan vääränä päivänä ja kaikkea näiden väliltä. Monesti vaan tasalta saapuva on jo hyvissä ajoin olevien mielestä myöhässä, kun ovat joutuneet jo odottelemaan vaikka kuinka kauan.. Tunti tai kaksi ei ole myöhästymistä vaan piittaamattomuutta, sellaista en ole tehnyt koskaan. Mutta pitäisin todella ikävänä käytöksenä, jos joku katkaisisi välit 5 minuutin myöhässä olemisen takia. Itseäni ei haittaa odottaa muita, voin katsella vaikka maisemia tai ohikulkevia ihmisiä, juoda jo ekan kupin kahvia tai ottaa alkupaloja tai näppäillä puhelinta.

Missä olet töissä? Kiinnostaa, että mikä työpaikka hyväksyy tuollainen max. 10-15-30 minuutin myöhästelyn tai kokonaan eri päivänä paikalle saapumisen. 

Varmaan lähestulkoon jokainen työpaikka hyväksyy sen, että myöhästyy joskus töistä? Joillain ihmisillä on myös liukuva työaika, jolloin töistä ei käytännössä voi edes myöhästyä. Ei kai tuossa kommentissa edes puhuttu töistä?

Töistä puhuttiin tämän kommenttiketjun aiemmissa viesteissä. Siksi otin asian tässäkin esiin. Itselläkin on liukuva työaika ja vieläpä hyvin vapaa sellainen, mutta on liukumallekin asetettu rajat. Eli on täysin mahdollista myöhästyä siitäkin, jos ei pysty olemaan paikalla ajoissa tai edes oikeana päivänä. 

Siis mikset ole yksin vaan menet hänen seuraan? 

Tai "seuraan" jos hän ei edes ilmesty paikalle 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä johtuu sitten se, että jos myöhästelevä ihminen tekee jotain yhdessä toisen kanssa ja tämä toinen aina alkaa hyvissä ajoin muistuttaa, että kohta pitää lähteä ja minäpä pakkaan jo tavarani, kun kohta lähdetään, niin silti tämä myöhästelevä ei kuuntele vaan tekee vielä monta asiaa, mikä tietysti johtaa siihen, että myöhästyminen on taas edessä. Miksi ei voi kuunnella ja tehdä toisen kanssa samalla tavalla, jos ollaan vaikka samassa huoneessa? 

Tätä minäkään en ymmärrä. Olen itse lähes aina ajoissa, exä myöhästelijä. TIESI että minä olen yleensä ajoissa ja hän ei. Silti jos oltiin yhdessä lähdössä, ei alkanut valmistautumaan ajoissa vaikka moneen kertaan muistiin että hei, jos haluat käydä suihkussa niin nyt pitäis mennä, olethan tarkistanut missä avaimesi ovat, vartin päästä pitää lähteä joten nyt viimeistään pitää vaihtaa vaatteet ja etsiä ne aurinkolasit. Mutta ei, aina vaan jahkailua "mutta kyllä ehdin vielä, ei mene niin kauan, juu olen varma että tiedän missä avaimet on" ja lopputulos että suihkuun meni kun piti olla pukemassa vaatteita ja tietysti avaimet ja aurinkolasit hukassa. Ja tietysti sitten paniikki, myöhästyminen ja stressi kun kaikki hukassa jne.

Jotenkin olisin sietänyt sitä huonoa ajantajua, mutta kun itsepäisesti kerta toisensa jälkeen tekee samat virheet vaikka lopputulos aina sama eikä edes yritä parantaa tilannetta vaikka apua kirjaimellisesti vieressä. Ensin aloin lähteä liikkeelle kun olin itse valmis oli hän tai ei, mutta kun siitäkin tuli marinaa, lähdin sitten pysyvästi.

Monet myöhästelijät myös perustelevat että ovat myöhässä kun eivät halua stressata ollakseen ajoissa. Tai kun itse valmistaudun ajoissa niin "mitä sä nyt jo stressaat?" Kun nimenomaan haluan välttää hosumista ja stressiä, mieluummin sitten olen puoli tuntia ajoissa paikalla ja luen kirjaa tai teen ristikkoa. Ja mulla on myös jonkinasteinen add. En myöskåän koskaan sovi kahta tapaa mista samalle päivälle etten joudu sumplimaan niiden kanssa...

Tällaisen kaverin kanssa teen niin, että laitan itseni valmiiksi, ulkovaatteet oven viereen ja pakkaan laukun. Sitten elän normaalia elämääni ja odottelen, että kaverilta tulee viesti, jonka perusteella hän on varmasti lähtenyt liikkeelle. Esim. kuva ulkoa tai monesti kertoo olevansa tulossa erään patsaan kohdalla, jonka lähellä hän asuu. Vasta silloin lähden tapaamispaikalle. Jotkut sanovat olevansa jo matkalla, vaikka ovat vasta suunnittelemassa suihkuun menoa. Näitä ei onneksi enää ole kaveripiirissä...

Jos sovittuna on ollut vaikka lounastreffit ja tapaaminen on vain myöhästynyt ja myöhästynyt, olen joskus epäkohteliaasti syönyt oikean ruoan kotona. En ajatellut tätä näpäytyksenä, mutta kaveri varmaan otti sen niin, kun sanoin etten enää itse syö, mutta voin mennä seuraksi tuohon lounaspaikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä myöhästelen adhd:n takia. Yritän lähteä ajoissa mutta aina vaan onnistun uppoamaan omaan maailmaani juuri ennen lähtöä. Ajankuluk ja - tarpeen arviointi on mahdotonta. En pysty sanomaan on mennyt tunti vai puoli tuntia. En vain hahmota ajankulumista.

En tee tätä tahallani, todellakaan en. Joten näpäyttäminen ei auta mitään. Näin yksi kaveri teki kun olin 5 minuuttia myöhässä. Oli lähtenyt kotiin. Jäin oottelemaan ja odotin häntä puoli tuntia. Näki mun viestit, mutta antoi mun odottaa ennen kuin vastasi ja kysyi että tuntuuko kivalta odottaa ha ha. Eipä nähty sen jälkeen enää.

Muille kavereilleni olen sanonut että kertovat mulle eri kellon ajan. Esim jos nähdään porukoilla 16.30 nii sanovat että 16.15. Ja olen ollut ajallaan paikalla! Ihanaa, että on ystäviä jotka ymmärtävät.

Itseäni ärsyttää etuajassa olevat. Ei kaukaa tulevat, koska toisinaan on vaikea arvioida ajomatkan kestoa, vaan nämä lähellä asuvat joille sanotaan että tule klo 13 ja tulevatkin jo klo 12 koska"ei ollut mitään tekemistä. Miks ruoka ei oo jo valmis?? ". No mietippä sitä

Mielestäni raukkamaista piiloutua diagnoosin taakse. Sinun on hyvä ymmärtää, että ajoissa olemisen opettelu on sinun vastuullasi, yksin sinun. Ajoissa olemisen opettelu on sinulle haastavampaa kuin muille, mutta älä unohda, että jokaisella ihmisellä on omat haasteensa eri elämänalueilla.

Minullakin on ADD, ja olen OPETELLUT olemaan ajoissa. On ollut pakko, koska työssäni ei voi myöhästyä ja sen puolesta myös matkustan paljon, eivätkä junat ja lentokoneet odota edes neuroepätyypillistä matkustajaa. Samaa työkalupakkia olen käyttänyt sitten muissakin tapaamisissa.

On muuten todella löperö peruste, ettei neuroepätyypillinen hahmottaisi aikaa. Jos näin todellaolisi, olisit yhtä usein puoli tuntia ajoissa, kun nyt olet myöhässä. Syy siihen ettei näin ole, on yksinkertaisesti se, että itse et halua odottaa, ja sinua ei haittaa yhtä paljon se että muut odottavat.

On aika katsoa peiliin ja ottaa oma vastuu aikuisena.

Jos olisit oikeasti nepsy, niin tajuaisit että tämän sairauden spektri on hyvin hyvin laaja. Kuulostat enemmän neurotyypilliseltä tuon "jos minä opin niin kyllä oppivat muutkin" -ajatuksesi kanssa. Minulla on adhd ja nimenomaan näitä ajankäytöllisiä ongelmia, kun on todella vaikea hahmottaa mitä kaikkea kerkeän tekemään missäkin ajassa, joten joko olen melko valmis tyyliin 2 tuntia ennen kun pitäisi, josta seuraa se että alan touhuta kaikenlaista ja unodun tähän ja olen lopulta lähes myöhässä tai en ala laittamaan itseäni vielä valmiiksi kun ajattelen että on lopulta enemmän aikaa kuin onkaan. Olen siis ihan yhtälailla myöhässä kuin aikaisessa, mutta jos olen aikaisessa en tietenkään lähde tuntia etukäteen tapaamispaikkaan tai kaverille vaan tapan aikaa kotona.

Opettelet minkä verran asioihin menee tyypillisesti aikaa. Esim. pyykinpesu ja uuniruoka = 2 h. Sarjan yksi jakso = 1 h. Jos aikaa on vähemmän, et ala tehdä noita. Voit tehdä sen sijaan jotain, minkä voi keskeyttää saman tien, esim. musiikin kuuntelu.

Jos unohdut helposti tekemisiin, pistät esimerkiksi kellon soimaan. Jos et muista meikata, pistät kellon soimaan puoli tuntia aiemmin. Jne jne jne.

Et yksinkertaisesti ala tehdä mitään tärkeää tai aikaa vievää silloin, kun pitää kohta lähteä jonnekin. Kaikkein pahinta on, että teet jotain epätärkeää, esim. se sarjan katsominen, ja aikaa vievää silloin, kun sinulla ei ole aikaa.

Tämä on kuin rikas kertoisi köyhälle miten kannattaa säästää tai työssäkäyvä työttömälle että miten hankkia töitä. "Voit tehdä sen sijaan jotain, minkä voi keskeyttää saman tien, esim. musiikin kuuntelu." kun esimerkiksi adhd:n tyyppioire on _jumiutuminen_. Asioita ei niin vain aloiteta ja lopeteta ja tehdä yhtäjaksoisesti.

No sitten tuijotat kelloa sen koko tunnin, kun tiedät, että et voi lopettaa tekemistä kesken.

Takuuvarmasti jotain mukaanotettavaa unohtuu matkasta, jos lähtee liikkeelle liian aikaisin.

Jos lähdet ajoissa, ehdit vielä palata hakemaan sen unohtuneen asian.

Vierailija kirjoitti:

Kummasti kaikki nepsytkin ehtivät metroon/bussiin/junaan/lentokoneeseen.  Töistäkin saa kenkää, kun tarpeeksi myöhästelee aamusta tai kokouksista.  Syy on se, että ne EIVÄT odota. Ystävät joutuvat odottamaan vaikka eivät haluaisi. 

Ex selitti tuon vapaa-ajan myöhästelyn juuri sillä, että joutui työssään olemaan niin ajoissa ja pedantti, ettei halunnut vapaa-ajalleen mitään pakkoja. Hän oli juuri sellainen, että sopi kavereiden kanssatapaamisia ja ilmoitti osallistuvansa vaikka mihin, jättäen sitten lopulta kokonaan menemättä, kun ei muistanut tai huvittanut.

Minusta itsestäni taas tuntuu, että sovittujen aikataulujen noudattaminen vapauttaa minulle aikaa ja mahdollisuuksia vapaa-ajalla, kun tiedän, että voin vetää lonkkaa siihen klo 17.10 asti, kun lähden pyöräilemään kahvilalle. Tiedän, että tapaan ystävän klo 18.30 ja minun ei tarvitse kuluttaa päivääni päivystämällä puhelinta, millä mielellä ystävä on ja haluaako hän kenties siirrellä tapaamista vartti kerrallaan eteenpäin tai nähdä lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myöhästelijä. Jos sovitaan jotain vapaamuotoista kuten uimareissu tai illanistujaiset niin en vaan näe mieltä olla uimassa vaikka tasan klo 15. Ideahan siellä on kuitenkin viettää aikaa. Tai jos ajatus on olla piknikillä puistossa niin ei sillä ole niin väliä että aloittaako eväiden syömisen klo 14.30 vai 16. Jos siellä kuitenkin on tarkoitus olla. En ymmärrä mitä iloa on sellaisesta että paikalla tasan klo 14, voileivän syöminen klo 14.05, kahvit klo 14.15 ja kotiin 14.35. Miksi sitten edes lähteä? Varmaan joku on yrittänyt näpäyttää mutta on minulla edelleen useampia läheisiä jotka eivät tee asiasta numeroa. Tämä on vain minun piirteeni. Jos kyseessä on joku oikeasti tärkeä juttu, kuten häät tai väitöstilaisuus, niin teen toki parhaani ehtiäkseni ajoissa. Silloin ehtimiselle on järkevä syy mikä ei useimmiten voi odottaa.

Kun jotakin on sovittu, niin varmaan sitä aikaa on silti ollut halu viettää yhdessä eikä erikseen. Tuollaisessa useamman ihmisen vapaamuotoisessa kokoontumisessa on ainakin omassa tuttavapiirissäni ajatus ensisijaisesti se, että kaikkia kavereita näkee, ja se onnistuu parhaiten noin, että aloitellaan suunnilleen yhtä aikaa.

Voi olla, että joukossa on joku, joka ennalta tiedetysti ehtii olla vain tunnin verran alussa ja lähtee sitten töihin tai jonnekin muualle. Jonkun piknikki voi jatkua seuraavaan aamuun saakka.

Mulla on pahimmat kokemukset miehistä. Yhden sankarin kanssa sovittiin näkevämme tiettyyn kellonaikaan Turun hansakorttelissa suihkulähteen luona, niin tyyppiä ei vain kuulunut. Sillä ei ollut kännykkääkään ettei voinut soittaa, ja lopulta marssin pihalle. Huomattuani ulkona hänen pyöränsä niin menin takaisin sisälle, niin eikö tämä sankari löytynyt suihkulähteeltä aivan siitä vierestä missä olin seissyt mutta ei ollut vaivautunut hihkaisemaan mitään. Sen sijaan hän pilasi lupaavat treffit lohkaisemalla "Ai ei meinattu tulla". Ei. Sillä hetkellä päätin, että tämä keissi jää tähän. 

Toinen mies ei ollut koskaan siellä missä piti. Kerran istuin tunnin kahvilassa odottamassa häntä, kun hän kehtaa soittaa ja kysyä missä olen ja minun olisi pitänyt tajuta etsiä hänet viereisestä vaateliikkeestä. 

Olen myös myöhästelijä. Tulen aina viime tipassa tapaamisiin tai 5min. Mutta mistään tärkeästä en myöhästy ikinä lentokone, juna.

Yritin kerran olla aina ajoissa niin se vaati aivan älyttömästi keskittymistä ja energiaa. Kaksi viikkoa pystyin toimimaan niin. Sitten palasin normaaliin rytmiin.

Töissä ollessa monet kiinnittää huomiota koska aloittaa työt, mutta kukaan ei kiinnitä siihen, koska lopetat työt. Hoidan asiani silti hyvin, vaikka myöhästyn. Olen optimistinen luonteeltaan ja ajattelen, että ehdin vielä tämän ja sitten lähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni oli aina myöhässä. Kokeili vaikka mitä, mutta ei auttanut. Asia korjaantui vasta, kun hän sai oman henkilökohtaisen avustajan.

Kaikkeen sitä avustajia tuhlataankin.

Missäpäin Suomea nepsyt edes saavat tuollaiseen avustajan?