Kun opettaja vainoaa hiljaista lasta, onko kohtalotovereita?

Olen sanonut. luonnehäiriöiset pois opetusalalta.

MIstä se mamma tietää mitä ope tekee luokassa?

Lapsi kertonut satujaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi on koulussa kaikissa aineissa kaikista paras niin olisko viisasta vaan sanoa lapsellesi, että älä välitä tästä opettajasta, ihan sama millaisia wilma- merkintöjä laittaa. Kerro lapsellesi, että erilaisia ihmisiä tulee elämässä myöhemminkin vastaan ja kannattaa antaa olla eikä ottaa kaikkea niin itseensä.

Sun oma tyylisi puhua omasta lapsestasi ja verrata muihin on aika ikävä.

Mitä ihmettä ?

Pienestä pitäen on lasta opetettava puolustamaan itseään jos kohdellaan väärin. Tässä tapauksessa (koulun tunneilla/opetuksessa) jatkuvasti ja säännöllisesti.

On kerrottava asiasta heti vanhemmalle.

Ja opettaja keskuteluun/puhutteluun . Ei tod näk ole ainoa oppilas yleensä jota joku opettaja simputtaa.

Kyse on tasapainon löytämisestä ja taisteluiden valitsemisesta. Raskaan valitusprosessin aloittaminen joka kerta, kun pahoittaa jostain mielensä, ei anna kuvaa kovin yhteistyöhaluisesta ihmisestä ja syö myös valittajan voimavaroja pidemmän päälle. Mitä enemmän ap asiaa avaa, sitä enemmän kuulostaa siltä, että tässä on tarpeettomasti paisuteltu asiaa. Ap:n lapsi on erinomainen oppilas, joka saa kaikesta kymppejä ja pelkkää kiittävää palautetta koulussa. Se, että joku yksittäinen opettaja antaa jostain yksittäisestä oppiaineesta ysin sillä perusteella, että tuntiaktiivisuus ei riitä kymppiin, ei ole simputtamista eikä puhuttelun aihe.

Eli mistä saat siis pääteltyä että ap jatkuvasti valittaisi? Tuollaista käytöstä ei saa opettajalta hyväksyä.

En sanonut, että ap tekisi jatkuvasti valituksia vaan kommentoin sitä, miten tämän tyyppisissä ketjuissa herkästi kannustetaan valittamaan rehtorille tai koulutoimen johtajalle. Tässä puhutaan kuitenkin arvosanoista 9 ja 10. Jos opettaja antaisi kiitettäviä koearvosanoja saavalla oppilaalle vitosen, olisi valitus aiheellinen. Nuo muut ap:n mainitsemat asiat, kuten Wilmaan laitettu merkintä, ovat täysin tulkinnanvaraisia. Se, että kyse on kuittailusta tai nälvimisestä, on ap:n oma näkemys.

Maailmassa on aika paljon epäkohtia, ja jos asenne on se, että aina pitää puuttua, huomaa pian taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Minusta ylin kommentti (en ole itse kommentin kirjoittaja) on erinomainen neuvo. Lapselle voi hyvin sanoa, että monenlaisia ihmisiä tulee maailmassa vastaan eikä muiden toimintaan ole aina mahdollista vaikuttaa eikä kaikkea kannata ottaa itseensä. Näin lapsesta kasvaa rennosti ja luottavaisesti maailmaan sekä omiin kykyihinsä suhtautuva aikuinen.

Jopa terveystiedon kirjassa oli juuri useampi kappale joissa korostettiin sitä, että ihmisen pitää saada kokea hyväksytty ja arvostettu sellaisena kuin on.

Ja että murrosiässä nimenomaan kokemukset jotka murentavat nuoren itsetuntoa ovat vaarallisia.

Se että joku puuttuu siihen että murrosikäisiä vuodesta toiseen opettava auktoriteetti tahallaan ja tietoisesti murentaa alisteisessa asemassa olevien keskenkasvuisten itsetuntoa ei ole pikkuasiaan puuttumista.

Omien lasteni koulussa nimenomaan tyttöjen liikunnanopettaja ja terveystiedon opettaja, vainosi lapsiamme. Tytär liian hiljainen, pojalle terveystiedon numero viisi. Kokeesta, siitä ainoasta mikä pidettiin, tuli kuitenkin arvosanaksi seiska. Koe palautettiin korjattuna neljä kuukautta kokeen pitämisen jälkeen.

Aiheettomia poissaolomerkintöjä. Jokaiseen merkintään vastasin, että on ollut tunnilla. "Olet itse puhunut tunnilla lapseni kanssa. Ei ole voinut olla luvattomasti pois."

Tapahtui paljon muutakin. Kaikkea en viitsi tänne kirjoittaa. Olen NIIN onnellinen, että peruskoulu on meidän perheen osalta ohi! Jostain kumman syystä toisen asteen opettajat osaavat käyttäytyä niin oppilaita, kuin huoltajia kohtaan asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan tuon opettajan kanssa keskustella, jos ei auta niin sitten rehtorin juttusille. Mutta kannattaa myös muistaa, että et ole ollut paikan päällä tapahtumaa todentamassa ja voi hyvinkin olla, että opettajan tarkoitus on ollut olla pelkästään kannustava, mutta hiljainen lapsi kokee tuon vainoamisena.

Kyllä minä näem ne tuntimerkinnät ja niiden sävyn. Samaten esim joulun alla laittoi erikseen pitkän viestin miten hän ”nyt antoi tämän kympin armosta mutta et sinä oikeastaan sitä ansaitsisi koska olet niin hiljainen” ja että ”keväällä et sitä enää saa jollet ole toisenlainen”.

Ap

Parhaimman arvosanan saadakseen (opintosuunnitelmassa vaadittujen taitojen lisäksi) on oppilaan muutettava persoonallisuuttaan sellaiseksi miten opettaja haluaa.

Opettaja kyllä ohjeistaa taitavasti manipuloiden ja puuttuu tarvittaessa selkeästi oppilaan persoonaan ohjatakseen tätä toivomaansa suuntaan.

Tätä ei tosiaan kerrota opettajankoulutuslaitoksella. Käytännössä ki sitten menee noin.

Ilmankos koulussa oppilaat voivat pahoin.

Tutun tytär meni ihsn sekaisin kun koulussa painotettiin, että lukiossa pitää ottaa kaikki mahdolliset aineet ... pitkä matikka yms.

Koulussa oli sanottu, että jos ei valitse aineita oikein niin ei pääse yliopistoon yms.

Hirveä stressi tytölle.

Esikoisellani oli lukiossa lyhyt matikka. Pääsi yliopistoon, gradusta tuli L.

Eli kyllä jatko-opintoihin pääsee, vaikka ei kaikkea suorita vaikeimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi on koulussa kaikissa aineissa kaikista paras niin olisko viisasta vaan sanoa lapsellesi, että älä välitä tästä opettajasta, ihan sama millaisia wilma- merkintöjä laittaa. Kerro lapsellesi, että erilaisia ihmisiä tulee elämässä myöhemminkin vastaan ja kannattaa antaa olla eikä ottaa kaikkea niin itseensä.

Sun oma tyylisi puhua omasta lapsestasi ja verrata muihin on aika ikävä.

Mitä ihmettä ?

Pienestä pitäen on lasta opetettava puolustamaan itseään jos kohdellaan väärin. Tässä tapauksessa (koulun tunneilla/opetuksessa) jatkuvasti ja säännöllisesti.

On kerrottava asiasta heti vanhemmalle.

Ja opettaja keskuteluun/puhutteluun . Ei tod näk ole ainoa oppilas yleensä jota joku opettaja simputtaa.

Kyse on tasapainon löytämisestä ja taisteluiden valitsemisesta. Raskaan valitusprosessin aloittaminen joka kerta, kun pahoittaa jostain mielensä, ei anna kuvaa kovin yhteistyöhaluisesta ihmisestä ja syö myös valittajan voimavaroja pidemmän päälle. Mitä enemmän ap asiaa avaa, sitä enemmän kuulostaa siltä, että tässä on tarpeettomasti paisuteltu asiaa. Ap:n lapsi on erinomainen oppilas, joka saa kaikesta kymppejä ja pelkkää kiittävää palautetta koulussa. Se, että joku yksittäinen opettaja antaa jostain yksittäisestä oppiaineesta ysin sillä perusteella, että tuntiaktiivisuus ei riitä kymppiin, ei ole simputtamista eikä puhuttelun aihe.

Eli mistä saat siis pääteltyä että ap jatkuvasti valittaisi? Tuollaista käytöstä ei saa opettajalta hyväksyä.

En sanonut, että ap tekisi jatkuvasti valituksia vaan kommentoin sitä, miten tämän tyyppisissä ketjuissa herkästi kannustetaan valittamaan rehtorille tai koulutoimen johtajalle. Tässä puhutaan kuitenkin arvosanoista 9 ja 10. Jos opettaja antaisi kiitettäviä koearvosanoja saavalla oppilaalle vitosen, olisi valitus aiheellinen. Nuo muut ap:n mainitsemat asiat, kuten Wilmaan laitettu merkintä, ovat täysin tulkinnanvaraisia. Se, että kyse on kuittailusta tai nälvimisestä, on ap:n oma näkemys.

Maailmassa on aika paljon epäkohtia, ja jos asenne on se, että aina pitää puuttua, huomaa pian taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Minusta ylin kommentti (en ole itse kommentin kirjoittaja) on erinomainen neuvo. Lapselle voi hyvin sanoa, että monenlaisia ihmisiä tulee maailmassa vastaan eikä muiden toimintaan ole aina mahdollista vaikuttaa eikä kaikkea kannata ottaa itseensä. Näin lapsesta kasvaa rennosti ja luottavaisesti maailmaan sekä omiin kykyihinsä suhtautuva aikuinen.

Jopa terveystiedon kirjassa oli juuri useampi kappale joissa korostettiin sitä, että ihmisen pitää saada kokea hyväksytty ja arvostettu sellaisena kuin on.

Ja että murrosiässä nimenomaan kokemukset jotka murentavat nuoren itsetuntoa ovat vaarallisia.

Se että joku puuttuu siihen että murrosikäisiä vuodesta toiseen opettava auktoriteetti tahallaan ja tietoisesti murentaa alisteisessa asemassa olevien keskenkasvuisten itsetuntoa ei ole pikkuasiaan puuttumista.

Omien lasteni koulussa nimenomaan tyttöjen liikunnanopettaja ja terveystiedon opettaja, vainosi lapsiamme. Tytär liian hiljainen, pojalle terveystiedon numero viisi. Kokeesta, siitä ainoasta mikä pidettiin, tuli kuitenkin arvosanaksi seiska. Koe palautettiin korjattuna neljä kuukautta kokeen pitämisen jälkeen.

Aiheettomia poissaolomerkintöjä. Jokaiseen merkintään vastasin, että on ollut tunnilla. "Olet itse puhunut tunnilla lapseni kanssa. Ei ole voinut olla luvattomasti pois."

Tapahtui paljon muutakin. Kaikkea en viitsi tänne kirjoittaa. Olen NIIN onnellinen, että peruskoulu on meidän perheen osalta ohi! Jostain kumman syystä toisen asteen opettajat osaavat käyttäytyä niin oppilaita, kuin huoltajia kohtaan asiallisesti.

Kukas siellä alapeukuttaa? Itse ope?

Tätä on edelleen työntekijöiden taholta jo varhaiskasvatuksessa. Ei ymmärretä ujoja, hiljaisia, herkkiä, erityisherkkiä lapsia.

"Minun eskarissa lapsista tehdään sosiaalisia." Ym. Ja sitten ihmetellään, kun lapsi itkee hänen ollessa aamulla vastassa.

Varhaiskasvatuksen työntekijänä tätä näen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita sille viesti, että lopettaa. Kerrot, että lapsi on hiljainen ja sillä siisti.

Asiasta on hänelle pantu palautetta toistuvasti mutta taas oli arviointikeskustelussa nälvinyt siitä. Että pitää olla ”reipas ja aktiivinen”.

Laitoin hänelle viestiä että lapsi on mikä on ja että oepttajan pitää osata opettaa erilaisia lapsia eikä hänen kuulu puuttua lapsen persoonaan vaan oppimiseen ja osaamiseen.

Mutta ei, vänkyttää vain vastaan.

Ap

  Outoa, ettei ole koulutuksestaan huolimatta tietoinen eri persoonallisuustyypeistä. Saisi myös olla kiitollinen, jos lapsi ei häiriköi ja vaikeuta muiden opiskelua. Sellaistahan on nykyään niin paljon, ja opettajat uupuvat työssään.  - Opettajan tulisi kohdella kaikkia oppilaita tasapuolisesti ja ystävällisesti.  Toivottavasti tuo ymmärtämätön ei ole lapsella pitkäaikainen. Ylemmillä luokilla onneksi on sitten jokaisessa aineessa eri opettaja.

Ap on niin väärässö, kuin olla voi.

Opettajat pitävät hiljaisista oppilaista noin yleensä.

Mutta opettajan tehtävä on saada kaikki mukaan tunneilla. Osallistumaan opetukseen: puhumaan koulutehtävistä tunneilla, oma-aloiteiseksi, vastamaan ja keskustelemaan.

Juuri sillä tavalla niitä syrjäytyneitä tulee, kun ollaan jo alaluokilla joka tuntu hiljaa kuin kusi sukassa.

Ja kun opettaja kysyy jotain, ei suuta avata, vaan kyyristellään kuin piilossa.

Ja ikäänkuin vetäydytään syrjään koko opetustilanteesta.

Ei tuollaisilla sosiaalisilla taidoilla enää nyky-eikä tulevaisuuden koulutus-ja työelämässä pärjää. Näillä oppilailla jää koulutus usein vain peruskouluun, koska ovat niin arkoja, etteivät uskaltaudu jatkokoulutuksiin.

Minusta opettajan viestin voi tulkita kannustavana. Ehkä se olisi pitänyt lyhentää muotoon ”hienoa, että viittasit tai osallistuit tai olit aktiivinen”. Vaikea uskoa, että olisi tahallaan ollut ilkeä viestissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tulla niin mitta täyteen tätä opettajien syyttelyä!!!

Te vanhemmat ETTE ole kouluissa näkemässä, mitä siellä tapahtuu! Jälkeläisenne EIVÄT ole niitä kullannuppuja siellä ikäistensä joukossa, mitä kuvittelette heidän olevan. Ensimmäisestäkään tekemästään asiasta eivät kanna vastuuta. Heillä on ainoastaan OIKEUKSIA, ei ensimmäistäkään velvollisuutta. Ja sitten tullaan kotiin parkumaan, kun ope on niiiin epäreilu, kun se vaatii hyvää käytöstä! Vanhemmat uskoo kaiken pureksimatta ja puhuvat peetä opettajista ja hyökkäävät. Sen jälkeen, kun vanhemmat näyttää millä asenteella mennään, muuttuvat kakarat vielä pahemmiksi!

Opettaminen on ok, samoin muksut, te vanhemmat olette se syy, miksi opettajat alalta katoavat!!!

Onko lause " hienoa, että kerrankin viittasit" mielestäsi asiallinen ja rakentava?  Ei anna opettajasta kovin viisasta vaikutelmaa. 

Jos jättäisi sanan kerrankin pois, on ihan asiallinen. Ehkä opettaja halusi osoittaa, että huomasi viittauksen ja että se on hyvä asia. En pidä lausetta asiattomanakaan.

En väitä että minua olisi vainottu, mutta ujouteni selvästi ärsytti ja kantavaa ääntä ja viittausta aina kun tietää, pidettiin selviönä, ja normaalina reippaana toivottavana käytöksenä. Sanottiin että luin oikein mutta ei meinaa millään kuulla, opettaja hoksasi että yleensä aina tiedän, mutta käsi ei vaan nouse: minua kammotti olla yksin äänessä, takeltelin ja odotin vain naurunremakkaa. Minusta pitäisi antaa ujon oppilaan istua aivan edessä tai siirtää hänet pienempään ryhmään ja kasvaessa hyväksyä kirjalliset työt sanallisia suorituksia korvaavina. Opettaja myös muistuttaisi muita oppilaita asiallisesta käytöksestä: sinnikkäästä kuuntelusta ja välikommentoinnin hylkäämisestä ilkeänä ja nolostuttavana. Sellainen olisi minun unelmieni suhtautuminen tällaiseen oppilaiseen, jollainen itsekin aikoinani olin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita sille viesti, että lopettaa. Kerrot, että lapsi on hiljainen ja sillä siisti.

Asiasta on hänelle pantu palautetta toistuvasti mutta taas oli arviointikeskustelussa nälvinyt siitä. Että pitää olla ”reipas ja aktiivinen”.

Laitoin hänelle viestiä että lapsi on mikä on ja että oepttajan pitää osata opettaa erilaisia lapsia eikä hänen kuulu puuttua lapsen persoonaan vaan oppimiseen ja osaamiseen.

Mutta ei, vänkyttää vain vastaan.

Ap

Nälvinyt? Kenen mukaan? Olitko paikalla? Vai onko tulkinta lapsen tulkinnasta?

Miten tämä nyt liittyy aloitukseen?

Minulla myös samoja kokemuksia. Alakoulussa kaikki vielä melko hyvin. En siis voi sanoa, että olisin kokenut mitään hyvin pahaa tältä osin. Kuitenkin olen ollut vähän ujo lapsi joka viihtyi parhaiten pienessä porukassa. Tämä sitten näkyi koulussakin ja joskus sain palautetta, että pitäisi olla rohkeampi tai esim jossain näytelmässä melkein pakotettiin ottamaan tietty rooli. Samalla vanhempani eivät ole koskaan oikein pitäneet ujoutta hyvänä juttuna ja aina sanoivat kuinka pitää olla reipas ja rohkea sekä leikkiä kaikkien kanssa, vaikka itselle sopikin pieni porukka. Tämä opettajien arvio olikin sitten varsinkin isälle myrkkyä, kun sai todisteen sille, että olen liian ujo. Samalla se kaikki lisäsi sitä vanhempien kiinnostusta asiaan ja sain kuulla, että pitäisi olla toisenlainen. Muistan, kun jännitin vanhempain iltoja, kun ajattelin opettajan sanovan mihin vanhemmat voivat taas tarttua. Tosin itsellä siis ihan hyvät opettajat alakoulussa ja enemmän meni vanhempien piikkiin. Heidän ajatuksensa rohkaista minua aiheutti vaan kaikkea ikävää.

Yläkoulussa oli myös ihan ok opettajat. Yllätys on varmaan se, että itse koin kaikkea huonoa lukiossa. Olin vielä kiusattu muutenkin ja muut sanoivat kaikkea ikävää. Tähän lisäksi opettajia, jotka sanoivat että pitäisi olla sosiaalisempi ja joku nauroikin, kun jännitin esitelmää. Ei kukaan ainakaan halunnut nähdä sitä kuinka muut olivat ilkeitä tai kuinka yksin olin. Tämä vaikutti paljon etten enää uskaltanut olla äänessä ja tavallaan toimin eri tavoin kuin olisin eri porukassa toiminut. Opettajien silmissä olin varmaan se epäsosiaalinen ja outo. Tämä jätti jälkensä ja jotkut tilanteet missä opettaja on sanonut jotain ikävää ja esim naurattanut luokkaa kustannuksellani eivät unohdu. En olisi uskonut lukiosta tätä ikinä, mutta minulla se meni näin. Sori, kun tulee kirjoitettua itsestäni ja todella ikävä tilanne teilläkin. En voi edes kuvitella jos oma lapsi kokisi saman. Tosin minulla ei lapsia ole, mutta kyllä sen ymmärtää silti. Itse olisi varmaan pakko puhua asiasta opettajan kanssa. Tosin ehkä sekin voi olla huono juttu joskus ja pahentaa. Toivon, että kaikki muuttuisi paremmaksi teillä. Tärkeää on, että vanhemmat hyväksyvät ja eivät painosta muuttumaan.

Miten ajattelette nuorennen selviytyvän työelämästä, joka on ihan muutaman vuoden kuluttua edessä?

Peruskoulun aikana on tarkoitus oppia kommunikoimaan toisella asteella tarvittavalla tasolla.  Sen sijaan että syyllistätte opettajaa, tulisi teidän vanhempien syyllistää itseänne. Millaista kuntoutusta olette hankkineet lapsellenne? Lapsi joka ei pysty puhumaan julkisesti on harvoin onnellinen ja tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain yläasteella käyttäytyminen ja huolellisuus-arvosanaksi 8. Menin sitten ihan pokkana kysymään opettajalta, että mitkä ovat perusteet tällaiselle numerolle. En käyttäytynyt häiritsevästi tunneilla, olin kohtelias, en juuri myöhästellyt, en jättänyt tavaroita kotiin, en kiusannut ketään, en nillittänyt opettajille vastaan, enkä ollut jäänyt kiinni mistään kielletystä.

Opettaja sanoi, että kasi johtui siitä, etten ollut kovin iloisen ja ulospäinsuuntautuneen oloinen, ja jos haluaisin saada korkeamman arvosanan, minun pitäisi tuoda itseäni enemmän esille ja olla olemukseltani avoimempi ja positiivisempi.

Koin tämän törkeänä. Minulla oli kotona alkoholistivanhempi jota jouduin sietämään vapaa-aikani. Lisäksi olin kärsinyt koulukiusaamisesta koko kouluaikani siihen asti.

Minulla ei ollut mitenkään helppoa, mutta parhaani yritin. Lisäksi olin vielä luonteeltani melko introvertti ja vähän ujonpuoleinen.

Ja sitten sain kuulla, että olin vääränlainen, ja olisi pitänyt olla joku stanan päivänsäde.

Pitäisikö numeroita saada helpommin jos kotona on alkoholistivanhempi? Pitäisikö arvosanan heijastaa yrittämistä vai osaamista? Sait asialliseen kysymykseen opettajalta asiallisen vastauksen ja jäi sinun harkintaasi halusitko yrittää korottamista. Ei tuolla numerolla muutenkaan tehnyt mitään.

Duh. Intoverttiys ja ekstroverttiys ovat hyvin pitkälti synnynnäisiä ominaisuuksia. Ei niihin liity yrittäminen ja osaaminen millään tavalla. Kumpikaan niistä ei ole toista huonompi. Ylipäätään ko. arvosanan antaminen oli vähintäänkin kyseenalaista, mutta se, että kriteerinä ovat synnynnäiset persoonallisuuspiirteet, on todella väärin.

Alkoholistivanhemman kanssa eläminen oli todella raskasta, mikä näkyi mielialassani. Kyseessä oli asia, jolle en voinut yhtään mitään. Ja sitten siitä sakotettiin laskemalla numeroa. Kukaan ei voi koskaan tietää mitä toinen käy yksityiselämässään läpi, joten oppilaiden arvottaminen mielialan perusteella on epäoikeudenmukaista, enkä tiedä millaista pedagogista tarvetta se palvelee.

116

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain yläasteella käyttäytyminen ja huolellisuus-arvosanaksi 8. Menin sitten ihan pokkana kysymään opettajalta, että mitkä ovat perusteet tällaiselle numerolle. En käyttäytynyt häiritsevästi tunneilla, olin kohtelias, en juuri myöhästellyt, en jättänyt tavaroita kotiin, en kiusannut ketään, en nillittänyt opettajille vastaan, enkä ollut jäänyt kiinni mistään kielletystä.

Opettaja sanoi, että kasi johtui siitä, etten ollut kovin iloisen ja ulospäinsuuntautuneen oloinen, ja jos haluaisin saada korkeamman arvosanan, minun pitäisi tuoda itseäni enemmän esille ja olla olemukseltani avoimempi ja positiivisempi.

Koin tämän törkeänä. Minulla oli kotona alkoholistivanhempi jota jouduin sietämään vapaa-aikani. Lisäksi olin kärsinyt koulukiusaamisesta koko kouluaikani siihen asti.

Minulla ei ollut mitenkään helppoa, mutta parhaani yritin. Lisäksi olin vielä luonteeltani melko introvertti ja vähän ujonpuoleinen.

Ja sitten sain kuulla, että olin vääränlainen, ja olisi pitänyt olla joku stanan päivänsäde.

Pitäisikö numeroita saada helpommin jos kotona on alkoholistivanhempi? Pitäisikö arvosanan heijastaa yrittämistä vai osaamista? Sait asialliseen kysymykseen opettajalta asiallisen vastauksen ja jäi sinun harkintaasi halusitko yrittää korottamista. Ei tuolla numerolla muutenkaan tehnyt mitään.

Duh. Intoverttiys ja ekstroverttiys ovat hyvin pitkälti synnynnäisiä ominaisuuksia. Ei niihin liity yrittäminen ja osaaminen millään tavalla. Kumpikaan niistä ei ole toista huonompi. Ylipäätään ko. arvosanan antaminen oli vähintäänkin kyseenalaista, mutta se, että kriteerinä ovat synnynnäiset persoonallisuuspiirteet, on todella väärin.

Alkoholistivanhemman kanssa eläminen oli todella raskasta, mikä näkyi mielialassani. Kyseessä oli asia, jolle en voinut yhtään mitään. Ja sitten siitä sakotettiin laskemalla numeroa. Kukaan ei voi koskaan tietää mitä toinen käy yksityiselämässään läpi, joten oppilaiden arvottaminen mielialan perusteella on epäoikeudenmukaista, enkä tiedä millaista pedagogista tarvetta se palvelee.

116

Työntekijää arvioidaan ihan tasan tarkkaan työn suorittamisen perusteella.  Peruskoulun ja sen jälkeen tulevien oppilaitosten tehtävänä on valmentaa nuori siitymään aikuisuuteen ja työelämään.

PS: introverttikin voi keskustella kohteliaasti ja vastata kysymyksiin.