Kun opettaja vainoaa hiljaista lasta, onko kohtalotovereita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsesi on koulussa kaikissa aineissa kaikista paras niin olisko viisasta vaan sanoa lapsellesi, että älä välitä tästä opettajasta, ihan sama millaisia wilma- merkintöjä laittaa. Kerro lapsellesi, että erilaisia ihmisiä tulee elämässä myöhemminkin vastaan ja kannattaa antaa olla eikä ottaa kaikkea niin itseensä.

Sun oma tyylisi puhua omasta lapsestasi ja verrata muihin on aika ikävä.

Mitä ihmettä ?

Pienestä pitäen on lasta opetettava puolustamaan itseään jos kohdellaan väärin. Tässä tapauksessa (koulun tunneilla/opetuksessa) jatkuvasti ja säännöllisesti.

On kerrottava asiasta heti vanhemmalle.

Ja opettaja keskuteluun/puhutteluun . Ei tod näk ole ainoa oppilas yleensä jota joku opettaja simputtaa.

Kyse on tasapainon löytämisestä ja taisteluiden valitsemisesta. Raskaan valitusprosessin aloittaminen joka kerta, kun pahoittaa jostain mielensä, ei anna kuvaa kovin yhteistyöhaluisesta ihmisestä ja syö myös valittajan voimavaroja pidemmän päälle. Mitä enemmän ap asiaa avaa, sitä enemmän kuulostaa siltä, että tässä on tarpeettomasti paisuteltu asiaa. Ap:n lapsi on erinomainen oppilas, joka saa kaikesta kymppejä ja pelkkää kiittävää palautetta koulussa. Se, että joku yksittäinen opettaja antaa jostain yksittäisestä oppiaineesta ysin sillä perusteella, että tuntiaktiivisuus ei riitä kymppiin, ei ole simputtamista eikä puhuttelun aihe.

Eli mistä saat siis pääteltyä että ap jatkuvasti valittaisi? Tuollaista käytöstä ei saa opettajalta hyväksyä.

En sanonut, että ap tekisi jatkuvasti valituksia vaan kommentoin sitä, miten tämän tyyppisissä ketjuissa herkästi kannustetaan valittamaan rehtorille tai koulutoimen johtajalle. Tässä puhutaan kuitenkin arvosanoista 9 ja 10. Jos opettaja antaisi kiitettäviä koearvosanoja saavalla oppilaalle vitosen, olisi valitus aiheellinen. Nuo muut ap:n mainitsemat asiat, kuten Wilmaan laitettu merkintä, ovat täysin tulkinnanvaraisia. Se, että kyse on kuittailusta tai nälvimisestä, on ap:n oma näkemys.

Maailmassa on aika paljon epäkohtia, ja jos asenne on se, että aina pitää puuttua, huomaa pian taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Minusta ylin kommentti (en ole itse kommentin kirjoittaja) on erinomainen neuvo. Lapselle voi hyvin sanoa, että monenlaisia ihmisiä tulee maailmassa vastaan eikä muiden toimintaan ole aina mahdollista vaikuttaa eikä kaikkea kannata ottaa itseensä. Näin lapsesta kasvaa rennosti ja luottavaisesti maailmaan sekä omiin kykyihinsä suhtautuva aikuinen.

Jopa terveystiedon kirjassa oli juuri useampi kappale joissa korostettiin sitä, että ihmisen pitää saada kokea hyväksytty ja arvostettu sellaisena kuin on.

Ja että murrosiässä nimenomaan kokemukset jotka murentavat nuoren itsetuntoa ovat vaarallisia.

Se että joku puuttuu siihen että murrosikäisiä vuodesta toiseen opettava auktoriteetti tahallaan ja tietoisesti murentaa alisteisessa asemassa olevien keskenkasvuisten itsetuntoa ei ole pikkuasiaan puuttumista.

Mä en ymmärrä miksi ihminen, varsinkin lapsena ei saisi olla hiljainen?  Miksei hiljaisia hyväksytä? Luultavasti hiljaisuus monessa tapauksessa johtaa jonkinsortin eristäytyneisyyteen, mikä on ymmärrettävää, mutta minkä takia pitää vielä hyökätä sanallisesti kimppuun? Eikö yksinäisyys riitä?

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi ihminen, varsinkin lapsena ei saisi olla hiljainen?  Miksei hiljaisia hyväksytä? Luultavasti hiljaisuus monessa tapauksessa johtaa jonkinsortin eristäytyneisyyteen, mikä on ymmärrettävää, mutta minkä takia pitää vielä hyökätä sanallisesti kimppuun? Eikö yksinäisyys riitä?

Ei hiljainen tarkoita yksinäistä, syrjöytynyttä tai eristäytyvää. Se on vain hiljainen.

Monesti se kovaääninen on itse asiassa usein epäsosiaalisempi.

Vierailija kirjoitti:

Sä voisit kääntää asian toisinpäin ja kysyä opettajalta minkä takia hän ei saa lasta rentoutumaan luokassa, johtuuko opettajan painostavuudesta vai veemäisestä luonteesta?

Asiallisesti kyllä kannattaa ottaa asia esille. Tärkeää, että otat sen esille. Miten lapsesi kokee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi ihminen, varsinkin lapsena ei saisi olla hiljainen?  Miksei hiljaisia hyväksytä? Luultavasti hiljaisuus monessa tapauksessa johtaa jonkinsortin eristäytyneisyyteen, mikä on ymmärrettävää, mutta minkä takia pitää vielä hyökätä sanallisesti kimppuun? Eikö yksinäisyys riitä?

Ei hiljainen tarkoita yksinäistä, syrjöytynyttä tai eristäytyvää. Se on vain hiljainen.

Monesti se kovaääninen on itse asiassa usein epäsosiaalisempi.

Yleistät.

Mulla oli kerran kuvaamataidon sijainen (lempi aineeni) joka haukkui minua nössöksi kaikkien edessä. Ei itsekään mikään kovin iso auktorieetti ollut, mutta halusi ilmeisesti tehdä vaikutuksen luokan häirikköihin.  Menin ihan lukkoon ja naurahdin vain hämmästyneenä, että sanoiko tuo oikeasti noin.  En väitä ettenkö olisi ollut vähän nössö, mutta millä oikeudella tuo tuntematon ihminen tulee huutelemaan sitä kaikille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan tuon opettajan kanssa keskustella, jos ei auta niin sitten rehtorin juttusille. Mutta kannattaa myös muistaa, että et ole ollut paikan päällä tapahtumaa todentamassa ja voi hyvinkin olla, että opettajan tarkoitus on ollut olla pelkästään kannustava, mutta hiljainen lapsi kokee tuon vainoamisena.

Kyllä minä näem ne tuntimerkinnät ja niiden sävyn. Samaten esim joulun alla laittoi erikseen pitkän viestin miten hän ”nyt antoi tämän kympin armosta mutta et sinä oikeastaan sitä ansaitsisi koska olet niin hiljainen” ja että ”keväällä et sitä enää saa jollet ole toisenlainen”.

Ap

Parhaimman arvosanan saadakseen (opintosuunnitelmassa vaadittujen taitojen lisäksi) on oppilaan muutettava persoonallisuuttaan sellaiseksi miten opettaja haluaa.

Opettaja kyllä ohjeistaa taitavasti manipuloiden ja puuttuu tarvittaessa selkeästi oppilaan persoonaan ohjatakseen tätä toivomaansa suuntaan.

Tätä ei tosiaan kerrota opettajankoulutuslaitoksella. Käytännössä ki sitten menee noin.

Vierailija kirjoitti:

Joitain ihmisiä ärsyttää suulaat höpöttäjät, joitain hiljaiset sivustaseuraajat. Ujona ihmisenä ymmärrän sen. Voihan se olla ärsyttävää kun joku ei anna itsestään juuri mitään. Opettajat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Kai niitäkin saa ja voi ärsyttää jokin

Ei se unelmaoppilas ole välttämättä sellainen, joka istuu hiljaa ja katselee ja tekee mukisematta kaiken. Joskus 50-luvulla ehkä oli, mutta ei enää. Käyttäytymisen arvioinnissa otetaan nykyään huomioon, että edistääkö oppilas yhdessä tekemistä ja luokan hyvää ilmapiiriä. Hiljainen lapsi ei sitä huononna, mutta ei hän välttämättä tuo siihen mitään. Koko minun perheeni oli introvertti ja ujo, minä mukaan lukien. En tuo sosiaaliseen tilanteeseen mitään ihmeellistä, kun en puhun vain kavereideni kanssa. On ehkä myös harhaluulo, että ujoilla ihmisillä olisi jotenkin syvällisemmät ja älykkäämmät ajatukset kuin joillain muilla. Koko sukuni tuntien.. ei ole. Mäkin mietiskelen usein vaan jotain, mitä tekis huomenna tai jäikö pesukone päälle.

Saatat olla ihana kuuntelija tai antaa vaikutelman sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi ihminen, varsinkin lapsena ei saisi olla hiljainen?  Miksei hiljaisia hyväksytä? Luultavasti hiljaisuus monessa tapauksessa johtaa jonkinsortin eristäytyneisyyteen, mikä on ymmärrettävää, mutta minkä takia pitää vielä hyökätä sanallisesti kimppuun? Eikö yksinäisyys riitä?

Ei hiljainen tarkoita yksinäistä, syrjöytynyttä tai eristäytyvää. Se on vain hiljainen.

Monesti se kovaääninen on itse asiassa usein epäsosiaalisempi.

Yleistät.

No se luki siellä samaisess terkan kirjassa. Että varsinkin pojilla se möhkääminen on masennusoire, mitä ei vain tunnisteta.

Nykyään on niin paljon oikeasti ongelmaisia ja käytöshäiriöisiä oppilaita, että tosiaan ihmettelen, miten jollain opettajalla riittää aikaa ja mielenkiintoa valittaa täysin normaalista, hiljaisesta ja tunnollisesta oppilaasta? Ei kaikki ihmiset ole suupaltteja.

Ap. Onko opettajan nimi Jaana?

Meillä poika kanssa hiljainen ja joutui opettajan hampaisiin.

Inhottavaa sinänsä sillä poika kyllä muistaa ikuisesti tämän epäpätevän opettajan joka myös jaksoi nälviä ADHD poikaa.

Tämä vilkkaamman pojan vanhemmat sanoivat opettajalle, että siirrä poika tarkkikselle. Sen jälkeen opettaja lopetti tämänkin pojan ”kiusaamisen”. Tämä ”ADHD” - poika (olikohan edes mitään ongelmaa) on nykyään ihan töissäkäyvä kunnollinen tyyppi.

Opettaja inhosi kaikkia eronneiden lapsia.

"Kyllä minä näem ne tuntimerkinnät ja niiden sävyn. Samaten esim joulun alla laittoi erikseen pitkän viestin miten hän ”nyt antoi tämän kympin armosta mutta et sinä oikeastaan sitä ansaitsisi koska olet niin hiljainen” ja että ”keväällä et sitä enää saa jollet ole toisenlainen”.

Ap[/quote]

Parhaimman arvosanan saadakseen (opintosuunnitelmassa vaadittujen taitojen lisäksi) on oppilaan muutettava persoonallisuuttaan sellaiseksi miten opettaja haluaa.

Opettaja kyllä ohjeistaa taitavasti manipuloiden ja puuttuu tarvittaessa selkeästi oppilaan persoonaan ohjatakseen tätä toivomaansa suuntaan.

Tätä ei tosiaan kerrota opettajankoulutuslaitoksella. Käytännössä kai sitten menee noin.[/quote]

Vaikka oppilas olisi tiedoiltaan ja taidoiltaan ensiluokkaisen pätevä, mutta ei muutu persoonallisuudeltaan opettajan toivomaan suuntaan, kiitettävää arvosanaa ei tietenkään voida myöntää.

Perusteena  opettaja voi käyttää vaikka: tuntiaktiivisuus olematonta.

Tai kuten eräs opettaja kommentoi suoraan oppilaalle: "ansaitsisit toki kiitettävän, mutta sellaista en voi sinulle antaa kun en minäkään aikoinaan saanut - katsos aina on parantamisen varaa."

Kyllä noita ääliöitä on opettajien joukossa. Omilta kouluajoilta muistan pari tapausta. Ala-asteella luokallamme oli ujo ja liikkeiltään vähän hidas poika. Hän meni opettajan luo näyttämään vihkostaan jotain tehtävävastauksia. Opettaja (nainen) tarkisti tehtävän ja ojensi vihkon takaisin pojalle. Poika oli ajatuksissaan, eikä heti tarttunut vihkoon. Opettaja pukkasi poikaa vatsaan vihkolla ja tiuskaisi, että ota nyt se vihko.

Itse jouduin yläasteella luokanvalvojamme (mies) silmätikuksi. Olin ujo ja koulukiusattu (köyhä perhe ja kiusattiin siksi että joudun käyttämään kirppisvaatteita). Kyseinen opettaja opetti myös kemiaa, ja oli kuulemma sanonut rinnakkaisluokan oppilaiden kuullen, että minussa on selvästi jotain vikana, kun minua ei meinaa kukaan huolia ryhmätöissä mukaan porukkaan. Pärjäsin kyllä koulussa ihan hyvin, eikä minusta mitään luuseria aikuisena tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi ihminen, varsinkin lapsena ei saisi olla hiljainen?  Miksei hiljaisia hyväksytä? Luultavasti hiljaisuus monessa tapauksessa johtaa jonkinsortin eristäytyneisyyteen, mikä on ymmärrettävää, mutta minkä takia pitää vielä hyökätä sanallisesti kimppuun? Eikö yksinäisyys riitä?

Ei hiljainen tarkoita yksinäistä, syrjöytynyttä tai eristäytyvää. Se on vain hiljainen.

Monesti se kovaääninen on itse asiassa usein epäsosiaalisempi.

Yleistät.

Monesti se on niin. Ei tietenkään aina.

En ole introvertti, mutta silloin tällöin lähden tilanteesta, jossa en jaksa olla, kun se kovaääninen keskeyttää tai ei anna suunvuoroa muille, vaikka on sanonut sanottavansa jo moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap. Onko opettajan nimi Jaana?

Meillä poika kanssa hiljainen ja joutui opettajan hampaisiin.

Inhottavaa sinänsä sillä poika kyllä muistaa ikuisesti tämän epäpätevän opettajan joka myös jaksoi nälviä ADHD poikaa.

Tämä vilkkaamman pojan vanhemmat sanoivat opettajalle, että siirrä poika tarkkikselle. Sen jälkeen opettaja lopetti tämänkin pojan ”kiusaamisen”. Tämä ”ADHD” - poika (olikohan edes mitään ongelmaa) on nykyään ihan töissäkäyvä kunnollinen tyyppi.

Opettaja inhosi kaikkia eronneiden lapsia.

Oho.Meillä puolestaan lapsen mukavimman ja fiksuimman opettajan nimi on Jaana.

Hyh kuulostaa ikävältä. Minäkin olen introvertti ja perustemperamentiltäni ujo. Koulussa sain aina samaa viestiä (onneksi ennen wilma-aikaa), että "lisää tuntiaktiivisuutta", "pitää viitata enemmän". Olin kympin tyttö ja harmitti, kun saatoin saada kaikista kokeista täydet kympit, mutta numeroksi tuli 9 ihan sillä perusteella, etten ollut tarpeeksi aktiivinen tunneilla. Koin siitä huonommuutta ja syyllisyyttä. 

Nyt olen nelikymppinen ja ujoudesta olen päässyt eroon työelämän vaatimusten myötä pikku hiljaa. Se että on koulussa ujo ja hiljainen, ei tarkoita sitä että olisi  tuomittu ujouteen loppuiäkseen. Kerro tämä viesti lapsellesi, samoin se että on ok myös olla ujo jos siltä tuntuu. Ja jos joskus ei halua olla ujo ja vetäytyvä, siitä pääsee halutessaan eroon isompana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ihan tuon opettajan kanssa keskustella, jos ei auta niin sitten rehtorin juttusille. Mutta kannattaa myös muistaa, että et ole ollut paikan päällä tapahtumaa todentamassa ja voi hyvinkin olla, että opettajan tarkoitus on ollut olla pelkästään kannustava, mutta hiljainen lapsi kokee tuon vainoamisena.

Kyllä minä näem ne tuntimerkinnät ja niiden sävyn. Samaten esim joulun alla laittoi erikseen pitkän viestin miten hän ”nyt antoi tämän kympin armosta mutta et sinä oikeastaan sitä ansaitsisi koska olet niin hiljainen” ja että ”keväällä et sitä enää saa jollet ole toisenlainen”.

Ap

Parhaimman arvosanan saadakseen (opintosuunnitelmassa vaadittujen taitojen lisäksi) on oppilaan muutettava persoonallisuuttaan sellaiseksi miten opettaja haluaa.

Opettaja kyllä ohjeistaa taitavasti manipuloiden ja puuttuu tarvittaessa selkeästi oppilaan persoonaan ohjatakseen tätä toivomaansa suuntaan.

Tätä ei tosiaan kerrota opettajankoulutuslaitoksella. Käytännössä ki sitten menee noin.

Ilmankos koulussa oppilaat voivat pahoin.

Tutun tytär meni ihsn sekaisin kun koulussa painotettiin, että lukiossa pitää ottaa kaikki mahdolliset aineet ... pitkä matikka yms.

Koulussa oli sanottu, että jos ei valitse aineita oikein niin ei pääse yliopistoon yms.

Hirveä stressi tytölle.

Koko Hubara antoi muinoin tosi kiinnostavan haastattelun siitä, kuinka hän kärsi samanlaisesta kohtelusta lapsena (ja osin työpaikoilla myös aikuisena), nuoruusiässä häntä raahattiin psykiatrilta toiselle koska joku diagnoosi olisi pitänyt saada langetettua. Koulu meni ihan hyvin, mutta hän oli sitä ihmistyyppiä joka kaipasi kotibileissä kotiin lukemaan kirjaa. Löytyi sitten viimein ilmeisesti joku oikea ammattilainen joka oli todennut että et ole hullu tai mitenkään viallinen, ainoastaan introvertti. Voit mennä kotiin ja jatkaa elämää.

Ymmärrän kyllä tuntiaktiivisuuden merkityksen. Mutta voi että mua harmitti yläkoulussa ja lukiossa, kun ujona ja koulukiusattuna viittasin mielestäni tosi paljon, sain kokeista kymppejä, mutta todistuksessa oli aina ysi, kun en ollut tarpeeksi aktiivinen. Tuntui, että aina yritin viitata ja olla aktiivinen, mutta se ei koskaan riittänyt. Koko kouluajan kiusaamisen takia osallistuminen ei ollut ihan niin helppoa kuin olisi ollut, jos olisin kokenut olevani turvallisessa tilassa.

Mun opettaja vainosi mua alakoulussa, koska en ollut tarpeeksi urheilullinen. Oli vielä kirjoittanut yläkoulun liikunnnan opettajalle, että tuon lapsen kanssa tulee ongelmia (onneksi yläkoulun liikunnanopettaja oli aivan ihana, eikä ymmärtänyt sellaista puhetta ollenkaan ja kertoi siitä mun äidille). Yritin sanoa sillon alakoulussa, että mun polvet tuntuu lähtevän pois paikaltaan jos lasken suksilla mäkeä ja mua pelottaa esim. kuperkeikat kun tuntuu, että niska ei kestä. Kukaan ei uskonut. Vanhempana sain sitten ihan lääkäriltä diagnoosiksi yliliikkuvat nivelet ja todellakin, mun polvet menee helposti sijoiltaan joten esim juoksu, luistelu, hiihto on kielletty. Ja niska on yliliikkuva kanssa ja kuperkeikat yms. ankarasti kielletty, koska niska voi lähteä pois paikaltaan.