Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kun opettaja vainoaa hiljaista lasta, onko kohtalotovereita?
15.05.2021 |
Yksi opettajista on ottanut hiljaisen rauhallisen lapseni hampaisiinsa. Jotenkin tuntuu ottavan ”henkilökohtaisesti” sen hiljaisuuden. Ja kuttaa koko ajan että ”pitää olla aktiivinen” ja laittaa veemäisen tuntimerkinnän ”hienoa että kerrankin viittasit” jne jos lapsi viittaa.
Kommentit (137)
Opettajat ei ole mitään yli-ihmisiä. Ainoa minua koskaan yliopistossa kiusannut ihminen oli opettaja-opiskelija. Hän oli tehnyt minusta ennakko-oletuksia ja naljaili kun en käy bileissä yms. En vain käynyt HÄNEN kanssaan, hän ei tiennyt minusta oikeasti mitään. Jotkut on tuollaisia ihmeellisiä egoaan pönkittäviä persoonia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin ujo ja hiljainen, tosin aktiivinen tunnilla. Mutta näin vielä vuosikymmenten jälkeen ajattelen, että ala-asteen liikunnanopettaja oli ärsyttävä ääliö täysin väärällä alalla. Liikun nykyään paljon mutta edelleen vihaan pesäpalloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelisin opettajan kanssa siitä, mitä lapsen hiljaisuus käytännössä tarkoittaa ja miten se opettajan näkökulmasta koulussa ilmenee. Onko se sitä, että hän ei viittaa tunnilla vai sitä, että parityössä kaverinkaan kanssa ei sano mitään tai ryhmätyössä ei osallistu millään tavalla? Onko se sitä, että lapsi ei koe tarvetta sanoa mitään vai pelkääkö hän sosiaalisia tilanteita? Hiljaisuus voi olla luonnekysymys eikä sille tarvitse silloin mitään tehdä, mutta sen taustalla voi olla myös tuen tarvetta aiheuttavia asioita.
Hän on hyvä eyhmätöissä, paritöissä, esitelmissä.
Mutta viittaa vasta kun on varma, ei keskustele spontaanisti mistä tahansa vaan harkitsee sanomisensa. Eikä ole nopea sekunnissa syttyvä kutwn tämän open lempioppilaat.
Ap
En kyseenalaista sanomaasi, mutta kiinnostaisi kuulla, miten tunnet noin tarkkaan, miten lapsesi koulussa toimii? Oletko seurannut hänen pari- ja ryhmätyöskentelyään ja kuunnellut koulussa hänen esitelmiään, vai onko käsitys muodostunut sen perusteella, mitä lapsi on sinulle kertonut?
Hänellä on yläkoulussa noin 15 ainetta. Kaikissa muissa paitsi tämän yhden opettajan aineessa hän on trhnyt noita kaikkia runsain mitoin ja saanut niistä pelkkää kiitosta.
Palaute on ollut sekä suullista että kirjallista. Ja luokanvalvojan kanssa on myös tapaaminen, jossa nämä käydään läpi.
Hän sai kiitosta nimenomaan ryhmätaidoistaan jo alakoulussa. Silloinen opettaja sanoi hänen nimenomaan olevan pelinrakentaja.
Hän harrastaa teatteria, jossa ryhmässä kirjoitetaan omat näytelmät. Myös siellä ohjaajat kiittäneet häntä. Sekä hänelle että minulle. Viimeisimmän palautekeskustelunsa myös kuuntelin.
Sitäpaitsi etäopiskelun aikana sitä työskentelyä seuraa väkisinkin.
Tämä sama ilmiö hänelle on sattunut myös eskarissa. Jostain syystä eskariope otti sen hiljaisuuden henkilökohtaisesti ”niskoitteluna” ja aloitti tä,laisen kummallisen nälvinnän. Jopa haukkui lasta muiden lasten vanhemmille hakutilanteessa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
jompikumpi lähtee kirjoitti:
mitä V- väliä viitoileeko kuin rapu kun kokeissa kuitenkin on paras. opettaja kyselee niin tyhmiä ettei viitsi edes viitata antaa niille idiootti koviksille mahdollisuuden. hekin ehkä todenneet opettajan kyvyt hyvin ala arvoisisiksi.
Tuntiaktiivisuus voi vaikuttaa +/- numeroon. Kokeiden keskiarvo 10, läksyt tehtynä, viittaus vähäistä tuloksena 9. Kyseessä koulun rehtori. Opettajan vaihduttua luokan siirryttyä uuteen kouluun arvosana palasi jälleen 10.
Kommentoin ketjua opettajana. Yleensä huoltajat toivovat, että arvioinnissa huomioitaisiin juuri oman lapsen vahvuuksia. Hiljaisten yksinpuurtajien vanhempien mukaan pelkät koetulokset pitäisi huomioida ja esitelmät, ryhmätyöt sekä tuntiaktiivisuus jättää huomiotta. Ne vanhemmat, joiden lapset taas eivät niinkään loista kirjallisissa töissä mutta osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin, esittävät kysymyksiä ja kommentteja, toivovat aktiivisuuden kompensoivan heikompia kokeiden ja muiden kirjallisten töiden tuloksia. Yhtä lailla näkee esitettävän, että opettajat syrjivät/suosivat ujoja ja hiljaisia oppilaita kuin ulospäinsuuntautuneita ja puheliaitakin.
Minullekin sanottiin koulussa, että pitäisi olla aktiivisempi ja osallistuvampi. Enpä pystynyt omaa luonnettani muuttamaan. Myös jossain työpaikassa viestitettiin samaa, että pitäisi aktivoitua.
Hidasta temperamenttia vaan on kovin vaikea muuttaa. Olen kuusikymppinen enkä vieläkään aktiivinen. Tuskin koskaan kykenen muuttumaan. Osallistuminen vastii liikaa energiaa ja panostusta. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä olisi niin hyvä jos ope ottaisi jollain tunnilla videota ja näyttäisi sen vanhempain illassa. Monen vanhemman silmät avautuisi viimeinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jompikumpi lähtee kirjoitti:
mitä V- väliä viitoileeko kuin rapu kun kokeissa kuitenkin on paras. opettaja kyselee niin tyhmiä ettei viitsi edes viitata antaa niille idiootti koviksille mahdollisuuden. hekin ehkä todenneet opettajan kyvyt hyvin ala arvoisisiksi.
Tuntiaktiivisuus voi vaikuttaa +/- numeroon. Kokeiden keskiarvo 10, läksyt tehtynä, viittaus vähäistä tuloksena 9. Kyseessä koulun rehtori. Opettajan vaihduttua luokan siirryttyä uuteen kouluun arvosana palasi jälleen 10.
Kommentoin ketjua opettajana. Yleensä huoltajat toivovat, että arvioinnissa huomioitaisiin juuri oman lapsen vahvuuksia. Hiljaisten yksinpuurtajien vanhempien mukaan pelkät koetulokset pitäisi huomioida ja esitelmät, ryhmätyöt sekä tuntiaktiivisuus jättää huomiotta. Ne vanhemmat, joiden lapset taas eivät niinkään loista kirjallisissa töissä mutta osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin, esittävät kysymyksiä ja kommentteja, toivovat aktiivisuuden kompensoivan heikompia kokeiden ja muiden kirjallisten töiden tuloksia. Yhtä lailla näkee esitettävän, että opettajat syrjivät/suosivat ujoja ja hiljaisia oppilaita kuin ulospäinsuuntautuneita ja puheliaitakin.
Jos olisit lukenut jutun niin lapsella ei ole teetetty mitään ryhmätöitä, paritöitä, esitelmiä tms.
Vaan osaamista on saa ut esittää vain yhdessä kokeessa ja viittaamisella. Kun siellä luokassa on muutama opettajan mieleinen nopea, reipas ja suulas, hitaampi ja harkitsevampi ei yksinkertaisesti ikinä edes ehdi mukaan, kun nämä ovat jo hölisseet kaiken.
Olisikin teetetty esitelmiä, paritöitä tai ryhmätöitä. Ei ole.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olisi niin hyvä jos ope ottaisi jollain tunnilla videota ja näyttäisi sen vanhempain illassa. Monen vanhemman silmät avautuisi viimeinkin.
Onneksemme tänä vuonna ovat vanhemmat saaneet seurata tunteja tuntitolkulla, koska etäopetus. Esimerkiksi tämän kyseisen opettajan ammattitaidottomuus on käynyt karulla tvalla ilmi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Alkaa tulla niin mitta täyteen tätä opettajien syyttelyä!!!
Te vanhemmat ETTE ole kouluissa näkemässä, mitä siellä tapahtuu! Jälkeläisenne EIVÄT ole niitä kullannuppuja siellä ikäistensä joukossa, mitä kuvittelette heidän olevan. Ensimmäisestäkään tekemästään asiasta eivät kanna vastuuta. Heillä on ainoastaan OIKEUKSIA, ei ensimmäistäkään velvollisuutta. Ja sitten tullaan kotiin parkumaan, kun ope on niiiin epäreilu, kun se vaatii hyvää käytöstä! Vanhemmat uskoo kaiken pureksimatta ja puhuvat peetä opettajista ja hyökkäävät. Sen jälkeen, kun vanhemmat näyttää millä asenteella mennään, muuttuvat kakarat vielä pahemmiksi!
Opettaminen on ok, samoin muksut, te vanhemmat olette se syy, miksi opettajat alalta katoavat!!!
Avaas nyt vielä vähän, miten tuollainen superhiljainen lapsi ei kanna tekemisistään vastuut, tai käyttäytyy huonosti?
Ja tiedätkö, mun lapsilla on ollut hyviä ja huonoja opettajia. Ihan laidasta laitaan. Hyvien kanssa olen aina tullut toimeen, ja lapset tykänneet valtavasti, eikä kysymys ole ikinä ollut siitä, että nämä opettajat olisivat erityisen lepsuja tms. Päin vastoin, heillä on hyvin selkeät rajat, MUTTA he ovat myös oikeudenmukaisia, eivät ota silmätikkuja jne.
Sitten on niitä opettajia, jotka esim. pitävät poikia automaattisesti huonompina, ja rankaisevat poikia yhtenä ryhmänä koska "eivät osaa käyttäytyä", vaikka oikeasti vain pari poikaa on törttöillyt. Näiden kanssa olen tottakai tiukkana, että minun lastani eivät syyttömänä rankaise. Ja ei, en usko suoraan mitä lapseni kertoo, vaan aina asiasta keskustellaan, ja esim. tuo opettaja, joka inhosi poikia, niin kyllä se sama viesti kantautui kaikkein poikien koteihin. Ja jos nyt kuvittelet, että mulla on joku kauhukakara, niin ei ole. Varmasti pulisee tunneilla välillä liikaa, mutta Wilma on nyt yläasteella täynnä pelkkiä positiivisia, ja keskiarvo on 9,7. Näin oli myös alakoulussa, vaikka opettajan käytös söi todella paljon opiskelumotivaatiota, ja sitä sai ihan tosissaan olla tsemppaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelisin opettajan kanssa siitä, mitä lapsen hiljaisuus käytännössä tarkoittaa ja miten se opettajan näkökulmasta koulussa ilmenee. Onko se sitä, että hän ei viittaa tunnilla vai sitä, että parityössä kaverinkaan kanssa ei sano mitään tai ryhmätyössä ei osallistu millään tavalla? Onko se sitä, että lapsi ei koe tarvetta sanoa mitään vai pelkääkö hän sosiaalisia tilanteita? Hiljaisuus voi olla luonnekysymys eikä sille tarvitse silloin mitään tehdä, mutta sen taustalla voi olla myös tuen tarvetta aiheuttavia asioita.
Hän on hyvä eyhmätöissä, paritöissä, esitelmissä.
Mutta viittaa vasta kun on varma, ei keskustele spontaanisti mistä tahansa vaan harkitsee sanomisensa. Eikä ole nopea sekunnissa syttyvä kutwn tämän open lempioppilaat.
Ap
En kyseenalaista sanomaasi, mutta kiinnostaisi kuulla, miten tunnet noin tarkkaan, miten lapsesi koulussa toimii? Oletko seurannut hänen pari- ja ryhmätyöskentelyään ja kuunnellut koulussa hänen esitelmiään, vai onko käsitys muodostunut sen perusteella, mitä lapsi on sinulle kertonut?
Hänellä on yläkoulussa noin 15 ainetta. Kaikissa muissa paitsi tämän yhden opettajan aineessa hän on trhnyt noita kaikkia runsain mitoin ja saanut niistä pelkkää kiitosta.
Palaute on ollut sekä suullista että kirjallista. Ja luokanvalvojan kanssa on myös tapaaminen, jossa nämä käydään läpi.
Hän sai kiitosta nimenomaan ryhmätaidoistaan jo alakoulussa. Silloinen opettaja sanoi hänen nimenomaan olevan pelinrakentaja.
Hän harrastaa teatteria, jossa ryhmässä kirjoitetaan omat näytelmät. Myös siellä ohjaajat kiittäneet häntä. Sekä hänelle että minulle. Viimeisimmän palautekeskustelunsa myös kuuntelin.
Sitäpaitsi etäopiskelun aikana sitä työskentelyä seuraa väkisinkin.
Tämä sama ilmiö hänelle on sattunut myös eskarissa. Jostain syystä eskariope otti sen hiljaisuuden henkilökohtaisesti ”niskoitteluna” ja aloitti tä,laisen kummallisen nälvinnän. Jopa haukkui lasta muiden lasten vanhemmille hakutilanteessa!
Ap
Jos tulkitsin oikein, lapsi on koko elämänsä ajan saanut ylistävää palautetta kaikilta muilta paitsi kahdelta opettajalta. Olisikohan siis viisainta jättää nuo kommentit huomiotta ja keskittyä positiiviseen palautteeseen, jota lapsesi siis saa varmasti riittävästi? Sain aluksi käsityksen, että lapsesi saama palaute on kautta linjan kielteistä.
Voi hyvin olla, että opettaja toimii hölmösti, mutta onko tämä asia, jota kannattaisi kauheasti paisutella lapsen mielessä? On tutkittu, että "helikopterivanhemmilla" on haitallinen vaikutus lasten itsetuntoon. Kukaan ei selviä elämästä ilman ikäviä pomoja ja työkavereita, ja se, että lapsi saa tästä jonkinlaisen kuvan jo koulussa, vahvistaa hänen selviytymismekanismejaan. Jos vanhempana pyrit eliminoimaan kaikki mielipahaa aiheuttavat asiat lapsen elämästä, estät tätä kehitysprosessia.
Vierailija kirjoitti:
Alkaa tulla niin mitta täyteen tätä opettajien syyttelyä!!!
Te vanhemmat ETTE ole kouluissa näkemässä, mitä siellä tapahtuu! Jälkeläisenne EIVÄT ole niitä kullannuppuja siellä ikäistensä joukossa, mitä kuvittelette heidän olevan. Ensimmäisestäkään tekemästään asiasta eivät kanna vastuuta. Heillä on ainoastaan OIKEUKSIA, ei ensimmäistäkään velvollisuutta. Ja sitten tullaan kotiin parkumaan, kun ope on niiiin epäreilu, kun se vaatii hyvää käytöstä! Vanhemmat uskoo kaiken pureksimatta ja puhuvat peetä opettajista ja hyökkäävät. Sen jälkeen, kun vanhemmat näyttää millä asenteella mennään, muuttuvat kakarat vielä pahemmiksi!
Opettaminen on ok, samoin muksut, te vanhemmat olette se syy, miksi opettajat alalta katoavat!!!
Miten tämä liittyi aloitukseen?
AP:n lapsi nimenomaan käyttäytyy hyvin kun ei häiritse muita tunnilla vaan antaa työrauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jompikumpi lähtee kirjoitti:
mitä V- väliä viitoileeko kuin rapu kun kokeissa kuitenkin on paras. opettaja kyselee niin tyhmiä ettei viitsi edes viitata antaa niille idiootti koviksille mahdollisuuden. hekin ehkä todenneet opettajan kyvyt hyvin ala arvoisisiksi.
Tuntiaktiivisuus voi vaikuttaa +/- numeroon. Kokeiden keskiarvo 10, läksyt tehtynä, viittaus vähäistä tuloksena 9. Kyseessä koulun rehtori. Opettajan vaihduttua luokan siirryttyä uuteen kouluun arvosana palasi jälleen 10.
Kommentoin ketjua opettajana. Yleensä huoltajat toivovat, että arvioinnissa huomioitaisiin juuri oman lapsen vahvuuksia. Hiljaisten yksinpuurtajien vanhempien mukaan pelkät koetulokset pitäisi huomioida ja esitelmät, ryhmätyöt sekä tuntiaktiivisuus jättää huomiotta. Ne vanhemmat, joiden lapset taas eivät niinkään loista kirjallisissa töissä mutta osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin, esittävät kysymyksiä ja kommentteja, toivovat aktiivisuuden kompensoivan heikompia kokeiden ja muiden kirjallisten töiden tuloksia. Yhtä lailla näkee esitettävän, että opettajat syrjivät/suosivat ujoja ja hiljaisia oppilaita kuin ulospäinsuuntautuneita ja puheliaitakin.
Jos olisit lukenut jutun niin lapsella ei ole teetetty mitään ryhmätöitä, paritöitä, esitelmiä tms.
Vaan osaamista on saa ut esittää vain yhdessä kokeessa ja viittaamisella. Kun siellä luokassa on muutama opettajan mieleinen nopea, reipas ja suulas, hitaampi ja harkitsevampi ei yksinkertaisesti ikinä edes ehdi mukaan, kun nämä ovat jo hölisseet kaiken.
Olisikin teetetty esitelmiä, paritöitä tai ryhmätöitä. Ei ole.
Ap
Mä olen ap. sun puolella tässä, mutta voisitko hieman itsekin kiinnittää huomiota retoriikkaasi? Jos et tahdo että sun lapsesta puhutaan, että siellä se tuppisuuna nurkassa möllöttää, niin älä itsekään puhu sitten toisten lasten puheesta hölinänä. Vai onko se niin, että aina kun tyttäresi saa puheenvuoron, niin hänkin sitten vaan hölisee jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttelisin opettajan kanssa siitä, mitä lapsen hiljaisuus käytännössä tarkoittaa ja miten se opettajan näkökulmasta koulussa ilmenee. Onko se sitä, että hän ei viittaa tunnilla vai sitä, että parityössä kaverinkaan kanssa ei sano mitään tai ryhmätyössä ei osallistu millään tavalla? Onko se sitä, että lapsi ei koe tarvetta sanoa mitään vai pelkääkö hän sosiaalisia tilanteita? Hiljaisuus voi olla luonnekysymys eikä sille tarvitse silloin mitään tehdä, mutta sen taustalla voi olla myös tuen tarvetta aiheuttavia asioita.
Hän on hyvä eyhmätöissä, paritöissä, esitelmissä.
Mutta viittaa vasta kun on varma, ei keskustele spontaanisti mistä tahansa vaan harkitsee sanomisensa. Eikä ole nopea sekunnissa syttyvä kutwn tämän open lempioppilaat.
Ap
En kyseenalaista sanomaasi, mutta kiinnostaisi kuulla, miten tunnet noin tarkkaan, miten lapsesi koulussa toimii? Oletko seurannut hänen pari- ja ryhmätyöskentelyään ja kuunnellut koulussa hänen esitelmiään, vai onko käsitys muodostunut sen perusteella, mitä lapsi on sinulle kertonut?
Hänellä on yläkoulussa noin 15 ainetta. Kaikissa muissa paitsi tämän yhden opettajan aineessa hän on trhnyt noita kaikkia runsain mitoin ja saanut niistä pelkkää kiitosta.
Palaute on ollut sekä suullista että kirjallista. Ja luokanvalvojan kanssa on myös tapaaminen, jossa nämä käydään läpi.
Hän sai kiitosta nimenomaan ryhmätaidoistaan jo alakoulussa. Silloinen opettaja sanoi hänen nimenomaan olevan pelinrakentaja.
Hän harrastaa teatteria, jossa ryhmässä kirjoitetaan omat näytelmät. Myös siellä ohjaajat kiittäneet häntä. Sekä hänelle että minulle. Viimeisimmän palautekeskustelunsa myös kuuntelin.
Sitäpaitsi etäopiskelun aikana sitä työskentelyä seuraa väkisinkin.
Tämä sama ilmiö hänelle on sattunut myös eskarissa. Jostain syystä eskariope otti sen hiljaisuuden henkilökohtaisesti ”niskoitteluna” ja aloitti tä,laisen kummallisen nälvinnän. Jopa haukkui lasta muiden lasten vanhemmille hakutilanteessa!
Ap
Jos tulkitsin oikein, lapsi on koko elämänsä ajan saanut ylistävää palautetta kaikilta muilta paitsi kahdelta opettajalta. Olisikohan siis viisainta jättää nuo kommentit huomiotta ja keskittyä positiiviseen palautteeseen, jota lapsesi siis saa varmasti riittävästi? Sain aluksi käsityksen, että lapsesi saama palaute on kautta linjan kielteistä.
Voi hyvin olla, että opettaja toimii hölmösti, mutta onko tämä asia, jota kannattaisi kauheasti paisutella lapsen mielessä? On tutkittu, että "helikopterivanhemmilla" on haitallinen vaikutus lasten itsetuntoon. Kukaan ei selviä elämästä ilman ikäviä pomoja ja työkavereita, ja se, että lapsi saa tästä jonkinlaisen kuvan jo koulussa, vahvistaa hänen selviytymismekanismejaan. Jos vanhempana pyrit eliminoimaan kaikki mielipahaa aiheuttavat asiat lapsen elämästä, estät tätä kehitysprosessia.
Kas kun tämä yksi yläkoulun ope antaa kaks numeroa päättötodistukseen.
Enkä hyväksy että joku saa hoitaa työtään noin, koska ei tämä minun hiljaiseni takuulla ole ainoa hampaisiin joutunut, vaan joka vuosi siellä joku vaurioituu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä hiljaisessa mikään ärsytä. Vaikeimpia energiasyöppöjähän on selkeästi ne integroidut, joilla on sosioemotionaalisia ongelmia (kaikkein hankalimpia työssä ovat yhteistyökyvyttömät vanhemmat...). Mutta niiltä hiljaisiltakin pitäisi saada suullisia suorituksia esim. omassa äidinkielessä sekä vieraissa kielissä. Niitäkin kuitenkin testataan ja arvioidaan.
Lapsi on luokkansa paras äidinkielessä. Kielistä on kympit. Piti mm ruotsista parhaan esitelmän.
Hän vain ei ole spontaani nopea höpöttäjä.
Ap
Sä et mitenkään tiedä onko lapsesi paras äidinkielessä. Et mitenkään. Tämä on sun oma subjektiivinen mielipiteesi. Provolta haiskahtaa kolo alotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jompikumpi lähtee kirjoitti:
mitä V- väliä viitoileeko kuin rapu kun kokeissa kuitenkin on paras. opettaja kyselee niin tyhmiä ettei viitsi edes viitata antaa niille idiootti koviksille mahdollisuuden. hekin ehkä todenneet opettajan kyvyt hyvin ala arvoisisiksi.
Tuntiaktiivisuus voi vaikuttaa +/- numeroon. Kokeiden keskiarvo 10, läksyt tehtynä, viittaus vähäistä tuloksena 9. Kyseessä koulun rehtori. Opettajan vaihduttua luokan siirryttyä uuteen kouluun arvosana palasi jälleen 10.
Kommentoin ketjua opettajana. Yleensä huoltajat toivovat, että arvioinnissa huomioitaisiin juuri oman lapsen vahvuuksia. Hiljaisten yksinpuurtajien vanhempien mukaan pelkät koetulokset pitäisi huomioida ja esitelmät, ryhmätyöt sekä tuntiaktiivisuus jättää huomiotta. Ne vanhemmat, joiden lapset taas eivät niinkään loista kirjallisissa töissä mutta osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin, esittävät kysymyksiä ja kommentteja, toivovat aktiivisuuden kompensoivan heikompia kokeiden ja muiden kirjallisten töiden tuloksia. Yhtä lailla näkee esitettävän, että opettajat syrjivät/suosivat ujoja ja hiljaisia oppilaita kuin ulospäinsuuntautuneita ja puheliaitakin.
Ymmärrän että numeroa voidaan nostaa tuntiaktiivisuuden perusteella, tuota laskua en ymmärrä. Eikä näyttänyt ymmärtävän lapsen muutkaan opettajat, koska numero noudatti aina muulloin kokeiden keskiarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jompikumpi lähtee kirjoitti:
mitä V- väliä viitoileeko kuin rapu kun kokeissa kuitenkin on paras. opettaja kyselee niin tyhmiä ettei viitsi edes viitata antaa niille idiootti koviksille mahdollisuuden. hekin ehkä todenneet opettajan kyvyt hyvin ala arvoisisiksi.
Tuntiaktiivisuus voi vaikuttaa +/- numeroon. Kokeiden keskiarvo 10, läksyt tehtynä, viittaus vähäistä tuloksena 9. Kyseessä koulun rehtori. Opettajan vaihduttua luokan siirryttyä uuteen kouluun arvosana palasi jälleen 10.
Kommentoin ketjua opettajana. Yleensä huoltajat toivovat, että arvioinnissa huomioitaisiin juuri oman lapsen vahvuuksia. Hiljaisten yksinpuurtajien vanhempien mukaan pelkät koetulokset pitäisi huomioida ja esitelmät, ryhmätyöt sekä tuntiaktiivisuus jättää huomiotta. Ne vanhemmat, joiden lapset taas eivät niinkään loista kirjallisissa töissä mutta osallistuvat aktiivisesti keskusteluihin, esittävät kysymyksiä ja kommentteja, toivovat aktiivisuuden kompensoivan heikompia kokeiden ja muiden kirjallisten töiden tuloksia. Yhtä lailla näkee esitettävän, että opettajat syrjivät/suosivat ujoja ja hiljaisia oppilaita kuin ulospäinsuuntautuneita ja puheliaitakin.
Jos olisit lukenut jutun niin lapsella ei ole teetetty mitään ryhmätöitä, paritöitä, esitelmiä tms.
Vaan osaamista on saa ut esittää vain yhdessä kokeessa ja viittaamisella. Kun siellä luokassa on muutama opettajan mieleinen nopea, reipas ja suulas, hitaampi ja harkitsevampi ei yksinkertaisesti ikinä edes ehdi mukaan, kun nämä ovat jo hölisseet kaiken.
Olisikin teetetty esitelmiä, paritöitä tai ryhmätöitä. Ei ole.
Ap
Mä olen ap. sun puolella tässä, mutta voisitko hieman itsekin kiinnittää huomiota retoriikkaasi? Jos et tahdo että sun lapsesta puhutaan, että siellä se tuppisuuna nurkassa möllöttää, niin älä itsekään puhu sitten toisten lasten puheesta hölinänä. Vai onko se niin, että aina kun tyttäresi saa puheenvuoron, niin hänkin sitten vaan hölisee jotain?
Olen itse nopea, aktiivinen ja suulas ja tiedän kyllä, miten sillä todellakin pääsee tilanteissa eteenpäin nimenomaan hölisemällä. Jostain ihmeen syystä Suomessa ihannoidaan tällä tavalla ”sosiaalisia” ihmisiä. Olen hölissyt itseni jopa autokoulun inssiajosta hölisemällä. Vaikka ajoin päin punaisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä ollut samantyylinen tilanne koko kevään ajan lapsen liikunnanopettajan kanssa. Lapsi siis kolmosluokalla ja tammikuussa tuli uusi liikunnanopettaja. Lapseni ei ole todellakaan mikään maailman liikunnallisin tapaus, on enemmän kiinnostunut matikasta, historiasta, luonnontieteistä jne. Ehkä hieman nörtiksikin voisi sanoa ja olen iloinen että lapsi on löytänyt luokaltaan oman porukkansa samanhenkisistä kavereista.
Liikunnantunneista on kuitenkin kevään aikana tullut aivan helvettiä tämän himoliikkuja-opettajan takia, joka on ottanut lapseni ja hänen kaverit silmätikuiksi, kun he nyt eivät kaikista urheilullisimpia tapauksia ole.
Olen sanonut lapselleni että kaikessa ei tarvitse olla paras, riittää kun menee liikunnantunneille ja tekee parhaansa. Opettaja on kuitenkin koko ajan neuvomassa näitä muutamaa oppilasta koko ryhmän edessä tai antamassa palautetta miten voisivat tehdä paremmin tai kertomassa miten tekevät kaiken väärin. Laittaa myös lähes joka tunnin jälkeen wilmaan palautetta kuinka ”kotona voisi harjoitella pallonheittoa /luistelua/ hiihtoa/ käsilläseisontaa” tai miten olisi toivonut enemmän yritystä tunnilla. Lapsi on sen verran tunnollinen, että aivan varmasti tekee parhaansa ja osallistuu, mutta harmittaa että tämä opettaja vie varmasti viimeisenkin liikunnan ilon.
Luulin, että eletään 2000-lukua, mutta kuvaus muistuttaa koululiikunta-muistojani 1970-luvulta :(
Eräs opettaja laittoi lopputyöhön tunnolliselle ja hyvälle oppilaalle terveiset, missä luki:
"No tulihan sieltä jotakin!"
Muistan tuon oppilaan järkyttyneen ilmeen ja kuinka purskahti itkuun luettuaan sen. Näytti sitä luokalle ja kaikki oli epäuskoisia.
Taisi näyttää myös rehtorille, en tiedä sitten reagoiko rehtori asiaan miten.
( tapahtui aikoinaan omalla luokallani samalla luokalla olevalle tytölle)
Alue: Aihe vapaa
Yleensä tällaiset ovat opettajien unelmaoppilaita, eivät aiheita mitään vaivaa ja häiriöitä. Erikoinen opettaja tosiaan, onko sillä vielä nuoruudeninto päällä vai mistä on kyse?