Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmisten käyttäytyminen murtaa sieluni.
14.05.2021 |
Mä tiedän että aloitukseni on taas joku trollimagneetti.
Olen aivan tosissaan. Olen kärsinyr pitkäaikaisesta keskivaikeasta/vakavasta masennuksesta. Vuosien jälkeen tulin lääkärin kanssa siihen tulokseen että se on ympäristö joka sairastuttaa mielenmaiseman.
Minulla on vain muutama läheisiä. Kotona on aina onnellinen ja levollinen arki. Niin kauan kun on itsestään kiinni ja miehestä niin kaikki on hyvin. Olemme molemmat fiksuja, kohteliaita, järkeviä, huumorintajuisia.
Sitten kun lähtee aina sinne ulkomaailmaan niin aina saa masentua ihmisten käyttäytymisestä. Asiakaspalvelutyöstä se masennus mulla alkoi 10 vuotta sitten. Yritin kaiken puolin kovettua ja muuttua tylyksi. Mutta kun en ole sellainen. Oli pakko jossain vaiheessa lähteä koska keho ei sietänyt enää satoja tylyjä asiakkaita vuodessa.
Ei se yksittäinen tyly ihminen hetkauta mutta kun niitä on nykyään ehkä jopa yli puolet. Ihan uskomattoman harvinaisia kohtaa iloisen ihmisen joka vain hymyilee.
Olen jotenkin aivan loppu tähän. Naapurit ovat tylyjä, kääntävät pään kaikille jotka yrittävät moikata. Vastaantulevat ihmiset välillä katsovat niin rumasti kun vain voi olla.
Mä itse vaistoan ja koen että ilmapiiri on uskomattoman vi ttumainen ja ynseä. Se vie se oman pienen ilon kokonaan pois.
Koska olen masentunut niin nyt ilahduin kun näin että kukat kukkivat, jäin tujottaa niitä ja hymyilin. Yks nainen tujotti kuin olisin murhaamassa jonkun.
Olen nyt ilkeä. Mutta olen huomannut että nimenomaan nämä 40-50 vuotiaita kouvolatukka tädit, vanhat ukot sekä nämä minä minä olen tärkeä ihminen/merkkivaate ihmiset katsovat aina julmasti.
Onko se tämä nykyajan itsekkyys joka on tehnyt ihmisistä noin tylyjä?
Kommentit (123)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille pitää olla tyly takaisin. Itse muserruin ihmisten ilkeyteen myös aiemmin. Nyt mäpäytän takaisin. Aina ei voi, esim pelleilleille vakkariduunokavereille, joten pakko kestää veemäisyyttä sanomatta ilkeyksiä takaisin.
Minäkin olin joskus lempeä ja mukava tyyppi. Sitten oksa katkesi. Minusta tule armoton ja ilkeä. Ihan tyyliin yhden yön aikana tapahtui. En koe enää mitään armoa eikä sympatiaa ihmisiä eikä elämää kohtaan. Ainoastaan eläimet, luonto ja lapset. Koska ovat viattomia.
Vierailija kirjoitti:
Valtaosa ihmisistä on hirviöitä. Se jippo on siinä että etsii niitä muutamia positiivisia, humaaneja tapauksia ja pitääne lähipiirissä.
Antaa hirviöiden selkäänpuukottaa, pettää toisiaan ja vittuilla toisilleen. Ei ole minulta pois kun en enää ole tekemisissä juuri kenenkään ihmisen kanssa.
Aidon mukavan ihmisen tunnistaa heti. Näitä on pieni prosenttiosuus kaikista ihmisistä.
Valitan mutta niin totta. Etsi heitä, helppo tunnistaa, pelastaa kyllä päivän. Myös sinä voisit olla sellaanen..?
Voi olla huimia eroja asuinpaikan mukaan. Jossain söpössä suomenruotsalaisessa pikkukaupungissa voi olla ihmisläheinen ja välittävä ilmapiiri, mutta sitten vaikkapa Helsingissä tai Vantaalla joissain kaupunginosissa kaikki näyttävät kuin myrkyn nielleiltä sitruunoilta. Eli kyllä ap:n teksti voi olla tottakin. Olen itsekin kohdannut samaa. En ole vielä ratkaissut sitä, mikä asuinpaikka olisi täysin varma sen suhteen, että ilmapiiri olisi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ratkaissut asian sillä etten katso ihmisiä silmiin tai muutenkaan kasvoihin, ellen ole jonkunlaisessa kontaktissa heihin (esim. kaupankassat). Jos muiden ihmisten katsetta ei näe on siitä mahdoton häiriintyä.
Mutta viehän se energiaa, omassa kuplassaan oleminen ihmisten ilmoilla nimittäin. Laumaeläimiähän tässä lopulta ollaan.
Ratkaisu on ulkomaille muutto. Hyvinvoivissa länsimaissa Suomen ulkopuolella on humaanimpi ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ratkaissut asian sillä etten katso ihmisiä silmiin tai muutenkaan kasvoihin, ellen ole jonkunlaisessa kontaktissa heihin (esim. kaupankassat). Jos muiden ihmisten katsetta ei näe on siitä mahdoton häiriintyä.
Mutta viehän se energiaa, omassa kuplassaan oleminen ihmisten ilmoilla nimittäin. Laumaeläimiähän tässä lopulta ollaan.
Tämä. On raskasta pelätä ja jännittää. Ihminen kaipaa yhteisöä ja muiden ihmisten hyväksyntää. On raskasta elää vihamielisessä ilmapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin joskus lempeä ja mukava tyyppi. Sitten oksa katkesi. Minusta tule armoton ja ilkeä. Ihan tyyliin yhden yön aikana tapahtui. En koe enää mitään armoa eikä sympatiaa ihmisiä eikä elämää kohtaan. Ainoastaan eläimet, luonto ja lapset. Koska ovat viattomia.
Sama... Tosin mun naksahduksen taustalla vuosikymmeniä jatkunut henkinen väkivalta melkein joka ikisen tuntemani ihmisen taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihda ympäristöä! Minä asun Helsingin kantakaupungissa täällä saa ihan rauhassa ihstella maisemia
Vierailija kirjoitti:
Voi olla huimia eroja asuinpaikan mukaan. Jossain söpössä suomenruotsalaisessa pikkukaupungissa voi olla ihmisläheinen ja välittävä ilmapiiri, mutta sitten vaikkapa Helsingissä tai Vantaalla joissain kaupunginosissa kaikki näyttävät kuin myrkyn nielleiltä sitruunoilta. Eli kyllä ap:n teksti voi olla tottakin. Olen itsekin kohdannut samaa. En ole vielä ratkaissut sitä, mikä asuinpaikka olisi täysin varma sen suhteen, että ilmapiiri olisi hyvä.
Minusta taas täällä Helsingissä ihmiset ovat pääosin todella mukavia. Ei täällä mua kukaan katso murhanhimoisesti, vaikka esim. pari päivää sitten kykin puoli tuntia eräässä kantakaupungin puistossa tutkimassa kimalaisia. Täällä on hyvä, kun saa olla juuri sellainen kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ratkaisin ongelman rakentamalla itselleni "kuplan" joka sisältää vain kaikkea myönteistä, söpöä ja ihanaa. Kaikki negatiivinen jää ulkopuolelle.
Miten sitten kun meet ulos? Kauppaan, kadulle kävelemään, töihin, julkisiin jne?
Mua nykyään pienikin negatiivinen ja raskas ilmapiiri pilaa päiväni. Se pieni oma, heiveröinen iloinen kupla on heikompi kun se musta negatiivinen tsunami joka tulee sieltä ulkopuolella.
Minua lohduttaa kun mietin Harry Potterin Ankeuttajat. Sellasia ihmiset ovat. Ne imee koko elinvoiman ja iloisuuden pois. Jäljellä jää vaim harmautta ja kurjuutta.
En huomaa pahuutta siellä mentaalisessa kuplassani. Huonojakin päiviä tulee, mutta jatkan taas seuraavana.
Vierailija kirjoitti:
Koita erilaisia energiahoitoja, näissä ilmapiiri on tosi positiivinen ja halutaan saada ihmisten hyvinvointi näkyviin ja jakaa sitä muille. Tuollaiset normi terapiat kun ei vaan ole kaikille toimivia, ne painottuu lähinnä lääkkeiden voimaan.
Tekisi mieli sanoa että ne on humpuukia, mutta lumelääke efekti on tieteellisesti tutkittu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ilkeät ihmiset arvostelee ilmettäni ja sitä että en kaiken sikaa hymyile vieraille hyupiöille. Odottavat että olisin silityämässä kaikkea myötäkarvaan
Ihmiset katsovat sinua, mutta tulkinta heidän ajatuksistaan on sinun omasi. Stressaantunut ihminen tulkitsee katseet vihamieliseksi, rauhallinen ihminen neutraaliksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset katsovat sinua, mutta tulkinta heidän ajatuksistaan on sinun omasi. Stressaantunut ihminen tulkitsee katseet vihamieliseksi, rauhallinen ihminen neutraaliksi.
Voi hyvin kuvitella, että ainakin se, joka tulkitsee toisten katseet helposti vihamielisiksi, vastaa heidän katseeseensa vihamielisesti.
Moni voi itsekseen kulkiessa olla uppoutunut omiin huoliinsa ja katse on siksi vihamielinen, mutta se ei ole tarkoitettu kellekään ohikulkijalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja ajatuksia. Tosin oma "sieluni" varmaan murtui ensimmäistä kertaa jo koulussa kiusaamisen kautta. En ole toipunut kaikesta vieläkään. Tuskin koskaan täysin. Tuttua on myös ihmisten tylyys. Itsekin pysähdyin katsomaan järvelle niin eräät kommentoivat, että mitä tuokin vahtaa. Sama juttu jo koulussa, kun katsoin ikkunasta ( esim lumisadetta) niin sekin oli kuulemma tyhmää ja piti toisten pilkata siitäkin. En itsekään ole mikään paras ja usein hyvin totisen näköinen ( ei hyvita nauraa, kun on surullinen olo), mutta en ole silti ilkeä muille.
Tämä! Kun katselee vaikkapa lintuja tai luontoa ja nauttii hymyillen elämästä, joku on just että "mitä tuo hullu vaihtaa". 😂 Ei voi käsittää. Samaa aikaan normaalina pidetään sitä, että joka paikassa tuijotetaan omaa kännykkää. Olin joku päivä kahvilassa ja oli omasta mielestäni surullista seurattavaa, kun siihen tuli äiti kahden pienen pojan kanssa. Äiti tuijotti koko ajan kännykkää ja koko seurue ei puhunut siinä pöydässään mitään. Kaikki ilo, luonnollisuus ja kontakti loisti poissaolollaan.
Joka päivä järkytyn ihmisten sivistymättömyydestä. Ystävälläni on sairauden vuoksi vatsa, joka näyttää siltä kuin hän olisi raskaana. Kävellessämme kuulen, miten ihmiset kommentoivat. Kahvilassa myyjä kommentoi toiselle siten, että kuulin: "Ihmettelin aina, koska se oikein syntyy".
Kasvattakaa lapsillenne itsetunto ja opettakaa sivistystä pitämällä itse suunne kiinni, sillä se on paras tae sille, että lapsenne on aikuisena asiallinen kaikille ja tulee kaikkien kanssa toimeen eikä kulje tuolla arvostellen muita ääneen kuin joku ymmärtämätön ja älyllisesti kehittymätön lapsi.
En usko aloittajaan. Asun Helsingissä. Jos olen iloinen ja katselen kukkia, pian tulee joku sanomaan, että on ihana kesä. Kuljen lähes aina, vanhoissa kirppisvaatteissa. Kukaan ei ole ylenkatsonut. Jokainen voi korjata vain omaa käytöstään. Sen voi aloittaa vaikka tervehtimällä naapuria. 🤗
38 jatkaa vielä... On totta, että suurin osa ihmisistä on tosi mukavia, ainakin minulle. Ehkä koska juttelen avoimesti muille ja hymyilen. Tosin yleensä ihmiset alkavat ensin puhua minulle, koska olen luultavasti helposti lähestyttävän oloinen.
Mutta tuo etenkin ystäväni ulkonäön kommentointi, tahallinen kiusaaminen ja ilkeys, kyllä se ottaa päähän, koska itse tiedän, miten helppoa on vaan elää ja antaa muiden elää, miten helppoa on olla kohtelias, ja että silti joku toinen haluaa tietoisesti loukata tai pilata jonkun päivän ja murentaa toisen itsetunnon. Minkä tähden? Kysyn vain, että minkä ihmeen tähden?
Alue: Aihe vapaa
Mä en ole koskaan elämässäni tujoittanut ketään noin murhaavasti ja vihaisesti kuin nykyajan ihmiset. Tottakai siinä pieni ihminen väsyy kun 99% väestöstä on niin pahoinvointinen.