Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, että olisin hyvä kumppani, mutta en vaan osaa sitä alkuvaihetta, kun pitäisi "myydä itsensä".
08.05.2021 |
Miksei voisi hypätä suoraan siihen vaiheeseen, kun ollaan vakavasti yhdessä...
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
No tuossahan se heti tuli.
Ja nyt siis puhuttiin naisesta joka on jo kiinnostunut miehestä ja jonka kanssa on tutustuttu, ei 100% tuntemattomasta.
Moni nainen on toiminut juuri noin eli seurannut sinne minne minä olen mennyt. Se on ollut ok minulle ja heille.
Mutta miehen ei kuulu toimia noin. Miehen kuuluu demonstroida ettei tämä ole liian nopeasti kiintyvä tai mies joka ei kenties saisi muita naisia ja pelkää menettävänsä tämän kiinnostuneen. Siksi pitää muistaa se soidinmenomoodi, ottaa rento asento tuolissa ja sanoa puolihuolimattomasti "joo nähdään kohta", vain kuin ei välittäisi siitä vaikka koko nainen hukkuis jonnekin.
Tuo on juuri niitä sosiaalisia taitoja, niinpä. Mutta niitä kutsutaan soidinmenotaidoiksi koska ne ovat sukupuolisidonnaisia ja pätevät lähinnä romanttiseen tutustumiseen.
Ei, ymmärrät nyt väärin.
Miten juuri ravintolassa tapaamasi nainen ei ole 100% tuntematon? Okei, 99% tuntematon, olette kerenneet esittäytyä ja tiedät että hän tuli Pirkon kyydillä. Missäs tilanteissa nuo naiset ovat seuranneet sinua?
Ymmärrät myös väärin sen mistä tuo kiinnostuksen loppuminen johtuu. Tai ehkä sitä ei ole ollutkaan, mutta ujo ja arka nainen ei kehtaa sanoa "hei ymmärsit varmaan väärin, olen kavereiden kanssa viihteellä. Älä pliis seuraa". Mies jonka kanssa olen jutellut vain hetken on vielä tuntematon, enkä todellakaan haluaisi tämän seuraavan minua jos menen kavereideni luokse. Nämäkään eivät katsoisi hyvällä jos raahaan tuikituntemattoman miehen meidän yhteiseen illanviettoomme. Tuntematon mies saattaa olla vaikka mikä väkivaltainen hullu. Täysin tuntemattoman miehen vetäminen naiskaveripiiriin antaisi tuossa niille ystäville viestin: "minua ei kiinnosta teidän seuranne tai turvallisuutenne, olen täällä kyrvän perässä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
No tuossahan se heti tuli.
Ja nyt siis puhuttiin naisesta joka on jo kiinnostunut miehestä ja jonka kanssa on tutustuttu, ei 100% tuntemattomasta.
Moni nainen on toiminut juuri noin eli seurannut sinne minne minä olen mennyt. Se on ollut ok minulle ja heille.
Mutta miehen ei kuulu toimia noin. Miehen kuuluu demonstroida ettei tämä ole liian nopeasti kiintyvä tai mies joka ei kenties saisi muita naisia ja pelkää menettävänsä tämän kiinnostuneen. Siksi pitää muistaa se soidinmenomoodi, ottaa rento asento tuolissa ja sanoa puolihuolimattomasti "joo nähdään kohta", vain kuin ei välittäisi siitä vaikka koko nainen hukkuis jonnekin.
Tuo on juuri niitä sosiaalisia taitoja, niinpä. Mutta niitä kutsutaan soidinmenotaidoiksi koska ne ovat sukupuolisidonnaisia ja pätevät lähinnä romanttiseen tutustumiseen.
Ei, ymmärrät nyt väärin.
Miten juuri ravintolassa tapaamasi nainen ei ole 100% tuntematon? Okei, 99% tuntematon, olette kerenneet esittäytyä ja tiedät että hän tuli Pirkon kyydillä. Missäs tilanteissa nuo naiset ovat seuranneet sinua?Ymmärrät myös väärin sen mistä tuo kiinnostuksen loppuminen johtuu. Tai ehkä sitä ei ole ollutkaan, mutta ujo ja arka nainen ei kehtaa sanoa "hei ymmärsit varmaan väärin, olen kavereiden kanssa viihteellä. Älä pliis seuraa". Mies jonka kanssa olen jutellut vain hetken on vielä tuntematon, enkä todellakaan haluaisi tämän seuraavan minua jos menen kavereideni luokse. Nämäkään eivät katsoisi hyvällä jos raahaan tuikituntemattoman miehen meidän yhteiseen illanviettoomme. Tuntematon mies saattaa olla vaikka mikä väkivaltainen hullu. Täysin tuntemattoman miehen vetäminen naiskaveripiiriin antaisi tuossa niille ystäville viestin: "minua ei kiinnosta teidän seuranne tai turvallisuutenne, olen täällä kyrvän perässä".
Puhutaan naisesta joka on jo suoraan ilmaissut kiinnostuksensa.
Te vedätte aina tuon stalkkeriolkiukon hihasta. Ihme kun et maininnut Siwan kassatyttöjä.
Itse olen todella tempperamenttinen. Innostun helposti, osoitan tykkäämistä, ihailua, ystävällisyyttä ja kiukkua helposti. Olen vilpitön ja avoin. Olen pyrkinyt näitä ominaisuuksia hieman vaimentamaan suhteiden alussa ja myös suhteen aikana teen paljon työtä, etten piinaa toista liikaa energisyydelläni ja tunteellisuudella. Koska luonteeni on tuossa suhteessa rasittava, ollaan hommattu mulle kaltaiseni vilkas ja tempperamenttinen koira kaveriksi ja mies tulee kerran päivässä lenkille seuraamaan kun me perheen naiset ( minä ja koira) touhottaa. Jos alat itseäsi jollain lailla myymään, niin muista, että myyntivaltista pitää tulla pysyvä ominaisuus tai että myyt sitä läpi suhteen. Itse olen harjoittanut tätä rauhallisempaa minuuttani jo yli 20 vuotta. Mies tietää "pimeän" puoleni ja ymmärtää että sille pitää antaa tilaa, mutta en itsekään aina jaksa itseäni, joten ymmärrän hyvin, ettei ihan kaikkea itseäni ole pakko toiselle tarjota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että "kaikki vain tapahtuu" - ei minun kohdallani ainakaan "vain tapahdu" asioita. Ja miten niin joku vain tupsahtaa elämään? No tavallaan ehkä, jos esim. tuleva kumppani onkin se, joka vaikka seuraavassa kuussa rekrytoidaan samalle työpaikalle, minkä jälkeen sitten tutustutaan ja ihastutaan - onhan hän silloin tavallaan "tupsahtanut" elämään, kun on ilmestynyt samaan työpaikkaan. Tai jos tapaa toisen festareilla, johon kumpikin sattumalta osti lipun, tai vaikka kaverin juhlissa, joihin on sattumalta kutsuttu molemmat. Mutta miten tämä on erilaista sen miehen osalta? Kyllähän minäkin ihan yhtä lailla silloin "tupsahtaisin" samoihin juhliin tai festareille.
Haluaisitko tarkentaa, mitä oikein tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kieltämättä erittäin first world problems, mutta olishan se kiva jos vois skipata sen ihan alkuvaiheen ja mennä suoraan siihen kun tietää, että onko mies turvallinen, luotettava ja onko meillä on jotain yhteistä puhuttavaa.
N26
Koska alkuvaihe on tutustumisvaihe, niin jos et siitä tykkää, voisi sinulle luontevin tapa pariutua olla sellainen, jossa toise tapaa työn, opiskelujen tai harrastusten parissa, jolloin tunnetaan jo ennestään. Alkuvaihe on yleensä myös se vaihe, jossa selvitetään, onko kipinää, mutta muissa yhteyksissä jo tutun kanssa se tapahtuisi niin, että ajan mittaan vaan huomaa, että on ihastunut toiseen - ja jos se on molemminpuolista, voi siirtyä heti suoraan kohti seurustelua. Kun toisen tuntee jo ja tietää tämän olevan hyvä ja turvallinen, ja myös tiedetään, että kipinää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että "kaikki vain tapahtuu" - ei minun kohdallani ainakaan "vain tapahdu" asioita. Ja miten niin joku vain tupsahtaa elämään? No tavallaan ehkä, jos esim. tuleva kumppani onkin se, joka vaikka seuraavassa kuussa rekrytoidaan samalle työpaikalle, minkä jälkeen sitten tutustutaan ja ihastutaan - onhan hän silloin tavallaan "tupsahtanut" elämään, kun on ilmestynyt samaan työpaikkaan. Tai jos tapaa toisen festareilla, johon kumpikin sattumalta osti lipun, tai vaikka kaverin juhlissa, joihin on sattumalta kutsuttu molemmat. Mutta miten tämä on erilaista sen miehen osalta? Kyllähän minäkin ihan yhtä lailla silloin "tupsahtaisin" samoihin juhliin tai festareille.
Haluaisitko tarkentaa, mitä oikein tarkoitat?
Tuolla varmaankin tarkoitetaan sitä että mies tarkkailee olisiko ympäristössä kiinnostavia naisia, hankkiutuu jollain syyllä lähemmäs ja avaa pelin. Ehkä joku "random" kysymys tms.
Samanaikaisesti nainen vain keskittyy itseensä ja oho hups mies vain tupsahti jostian kysymään jotain random asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos te naiset tosissanne väitätte että tutustumisvaiheessa käyttäydytään 100% samalla tavalla kuin 10 vuoden seurustelun jälkeen, niin puhutte täyttä paskaa.
Luulen, että tällä soidinmenotyypillä on tosi pahoja luurankoja kaapissa ja siksi hänen pitää pinnistää, että peittelee niitä. Esim. että hän ei normaalisti pese hampaitaan tai käy joka päivä suihkussa tai piereskelee kovaäänisesti kotonaan. Hänelle suuri uhraus on jo se suuhkussa käynti ja perushygienia, jotka muille ovat ihan normaaleja juttuja. Näitä hän pitää soidinmenoina. Siksi suhteetkin loppuvat, kun kiinnostus hygienian ylläpitoon loppuu.
Sitä alkuvaihetta kutsutaan myös termillä nätti ulkonäkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
Opettele viettelemään. Mulla on toiminut piknik johon tuon jälkiruuaksi vanukasta tms. valuvaa jälkkäriä. Miehet on päivän päätteeksi yllättävän helppoja.
Piknikin ajan sun pitää tulla ulos kuorestasi ja kyetä flirttailemaan. Tosiaan, ensi kerralla ehdota piknikiä jos kiinnostut jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
En tiedä.
Oletko tehnyt aloitteita siten että miehet ymmärtävät sen olevan aloite? Miten miehet ovat ilmaisseet antaneensa pakit?
Oletko viehättävän näköinen? Entäs kuinka komeita miehet ovat olleet?
Ovatko nuo hiljaiset nörttimiehet sinulle vaihtoehto D kun komeammat ja reippaammat antoivat pakit?
Oletko varma että miehet olivat sinkkuja? Naisilla on ilmiömäinen taito tehdä aloitteita varatuille miehille...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te naiset tosissanne väitätte että tutustumisvaiheessa käyttäydytään 100% samalla tavalla kuin 10 vuoden seurustelun jälkeen, niin puhutte täyttä paskaa.
Luulen, että tällä soidinmenotyypillä on tosi pahoja luurankoja kaapissa ja siksi hänen pitää pinnistää, että peittelee niitä. Esim. että hän ei normaalisti pese hampaitaan tai käy joka päivä suihkussa tai piereskelee kovaäänisesti kotonaan. Hänelle suuri uhraus on jo se suuhkussa käynti ja perushygienia, jotka muille ovat ihan normaaleja juttuja. Näitä hän pitää soidinmenoina. Siksi suhteetkin loppuvat, kun kiinnostus hygienian ylläpitoon loppuu.
Hutiin meni.
Isoin luuranko kaapissa on etten osaa enkä halua ottaa sitä maskuliinista roolia vaan minulle on ihan sama kumpi vie. Harvalle naiselle se on oikeasti ihan sama. Ainakin jossain määrin halutaan miehen olevan se enemmän vievä ja itsevarmempi osapuoli.
Kahdelle existä se oli lopulta ok. Yhdelle ei ollut, ja se suhdeviritelmä päättyi nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että "kaikki vain tapahtuu" - ei minun kohdallani ainakaan "vain tapahdu" asioita. Ja miten niin joku vain tupsahtaa elämään? No tavallaan ehkä, jos esim. tuleva kumppani onkin se, joka vaikka seuraavassa kuussa rekrytoidaan samalle työpaikalle, minkä jälkeen sitten tutustutaan ja ihastutaan - onhan hän silloin tavallaan "tupsahtanut" elämään, kun on ilmestynyt samaan työpaikkaan. Tai jos tapaa toisen festareilla, johon kumpikin sattumalta osti lipun, tai vaikka kaverin juhlissa, joihin on sattumalta kutsuttu molemmat. Mutta miten tämä on erilaista sen miehen osalta? Kyllähän minäkin ihan yhtä lailla silloin "tupsahtaisin" samoihin juhliin tai festareille.
Haluaisitko tarkentaa, mitä oikein tarkoitat?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta voin selittää.
Tavalliselle miehelle ei tutustuminen ja ihastuminen ole mitään mitä tapahtuu sillä että työpaikalle sattuu mukava uusi nainen. Jotta nainen huomaisi tämän miehen saati päätyisi parisuhteeseen, on miehen tehtävä aivan käsittämätön määrä työtä.
Miehen on oltava hyvä suustaan, juteltava naiselle, saatava tämä nauramaan, pyydettävä treffeille, oltava vielä treffeilläkin hauska ja mukava, pyydettävä toisille treffeille, kutsuttava kylään. On oltava kiva koti, on rikottava fyysinen raja-aita huomaamattomalla kosketuksella, siitä kenties pusu, siitä sitten sänkyyn.
Nämä kaikki ovat miehen tehtäviä, missä tahansa vaiheessa voi tehdä virheen, pilata tunnelman ja sössiä homman. Se mikä naiselle saadaan näyttämään vaivattomalta ja suorastaan kohtalon ohjaamalta "tämä vain tapahtui" -tapahtumaketjulta on vaatinut mieheltä lukemattomia toistoja, pakkeja, harjoitteita ja pelin kehittämistä vuosien tai vuosikymmenien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos te naiset tosissanne väitätte että tutustumisvaiheessa käyttäydytään 100% samalla tavalla kuin 10 vuoden seurustelun jälkeen, niin puhutte täyttä paskaa.
Luulen, että tällä soidinmenotyypillä on tosi pahoja luurankoja kaapissa ja siksi hänen pitää pinnistää, että peittelee niitä. Esim. että hän ei normaalisti pese hampaitaan tai käy joka päivä suihkussa tai piereskelee kovaäänisesti kotonaan. Hänelle suuri uhraus on jo se suuhkussa käynti ja perushygienia, jotka muille ovat ihan normaaleja juttuja. Näitä hän pitää soidinmenoina. Siksi suhteetkin loppuvat, kun kiinnostus hygienian ylläpitoon loppuu.
Hutiin meni.
Isoin luuranko kaapissa on etten osaa enkä halua ottaa sitä maskuliinista roolia vaan minulle on ihan sama kumpi vie. Harvalle naiselle se on oikeasti ihan sama. Ainakin jossain määrin halutaan miehen olevan se enemmän vievä ja itsevarmempi osapuoli.
Kahdelle existä se oli lopulta ok. Yhdelle ei ollut, ja se suhdeviritelmä päättyi nopeasti.
Tuohan on se toinen olkiukko. Käy suihkussa ja pese hampaasi.
Toinen oli stalkkeri joka rakastuu kun Siwan kassatyttö hymyilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että "kaikki vain tapahtuu" - ei minun kohdallani ainakaan "vain tapahdu" asioita. Ja miten niin joku vain tupsahtaa elämään? No tavallaan ehkä, jos esim. tuleva kumppani onkin se, joka vaikka seuraavassa kuussa rekrytoidaan samalle työpaikalle, minkä jälkeen sitten tutustutaan ja ihastutaan - onhan hän silloin tavallaan "tupsahtanut" elämään, kun on ilmestynyt samaan työpaikkaan. Tai jos tapaa toisen festareilla, johon kumpikin sattumalta osti lipun, tai vaikka kaverin juhlissa, joihin on sattumalta kutsuttu molemmat. Mutta miten tämä on erilaista sen miehen osalta? Kyllähän minäkin ihan yhtä lailla silloin "tupsahtaisin" samoihin juhliin tai festareille.
Haluaisitko tarkentaa, mitä oikein tarkoitat?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta voin selittää.
Tavalliselle miehelle ei tutustuminen ja ihastuminen ole mitään mitä tapahtuu sillä että työpaikalle sattuu mukava uusi nainen. Jotta nainen huomaisi tämän miehen saati päätyisi parisuhteeseen, on miehen tehtävä aivan käsittämätön määrä työtä.
Miehen on oltava hyvä suustaan, juteltava naiselle, saatava tämä nauramaan, pyydettävä treffeille, oltava vielä treffeilläkin hauska ja mukava, pyydettävä toisille treffeille, kutsuttava kylään. On oltava kiva koti, on rikottava fyysinen raja-aita huomaamattomalla kosketuksella, siitä kenties pusu, siitä sitten sänkyyn.
Nämä kaikki ovat miehen tehtäviä, missä tahansa vaiheessa voi tehdä virheen, pilata tunnelman ja sössiä homman. Se mikä naiselle saadaan näyttämään vaivattomalta ja suorastaan kohtalon ohjaamalta "tämä vain tapahtui" -tapahtumaketjulta on vaatinut mieheltä lukemattomia toistoja, pakkeja, harjoitteita ja pelin kehittämistä vuosien tai vuosikymmenien ajan.
Juuri näin.
Asiaa ei olisi voinut paremmin sanoa.
Ja parisuhteessahan tuota yrittämistä voi vähentää pikku hiljaa. Tämä on ihan normikuvio lähes kaikille miehille. Sitten mies toivon mukaan kelpaa omana tavallisena itsenään, syystä että kuvaan on tullut mukaan rakkaus ja suhde muuttuu arkisemmaksi.
Mutta se alkuvaihe on pitkälti suorittamista, että saadaan nainen ihastumaan ja rakastumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että "kaikki vain tapahtuu" - ei minun kohdallani ainakaan "vain tapahdu" asioita. Ja miten niin joku vain tupsahtaa elämään? No tavallaan ehkä, jos esim. tuleva kumppani onkin se, joka vaikka seuraavassa kuussa rekrytoidaan samalle työpaikalle, minkä jälkeen sitten tutustutaan ja ihastutaan - onhan hän silloin tavallaan "tupsahtanut" elämään, kun on ilmestynyt samaan työpaikkaan. Tai jos tapaa toisen festareilla, johon kumpikin sattumalta osti lipun, tai vaikka kaverin juhlissa, joihin on sattumalta kutsuttu molemmat. Mutta miten tämä on erilaista sen miehen osalta? Kyllähän minäkin ihan yhtä lailla silloin "tupsahtaisin" samoihin juhliin tai festareille.
Haluaisitko tarkentaa, mitä oikein tarkoitat?
En ole aiempi kirjoittaja, mutta voin selittää.
Tavalliselle miehelle ei tutustuminen ja ihastuminen ole mitään mitä tapahtuu sillä että työpaikalle sattuu mukava uusi nainen. Jotta nainen huomaisi tämän miehen saati päätyisi parisuhteeseen, on miehen tehtävä aivan käsittämätön määrä työtä.
Miehen on oltava hyvä suustaan, juteltava naiselle, saatava tämä nauramaan, pyydettävä treffeille, oltava vielä treffeilläkin hauska ja mukava, pyydettävä toisille treffeille, kutsuttava kylään. On oltava kiva koti, on rikottava fyysinen raja-aita huomaamattomalla kosketuksella, siitä kenties pusu, siitä sitten sänkyyn.
Nämä kaikki ovat miehen tehtäviä, missä tahansa vaiheessa voi tehdä virheen, pilata tunnelman ja sössiä homman. Se mikä naiselle saadaan näyttämään vaivattomalta ja suorastaan kohtalon ohjaamalta "tämä vain tapahtui" -tapahtumaketjulta on vaatinut mieheltä lukemattomia toistoja, pakkeja, harjoitteita ja pelin kehittämistä vuosien tai vuosikymmenien ajan.
Juuri näin.
Asiaa ei olisi voinut paremmin sanoa.
Ja parisuhteessahan tuota yrittämistä voi vähentää pikku hiljaa. Tämä on ihan normikuvio lähes kaikille miehille. Sitten mies toivon mukaan kelpaa omana tavallisena itsenään, syystä että kuvaan on tullut mukaan rakkaus ja suhde muuttuu arkisemmaksi.
Mutta se alkuvaihe on pitkälti suorittamista, että saadaan nainen ihastumaan ja rakastumaan.
Nimenomaan! Naisten näkökulmasta kaikki vaan tapahtuu, eivätkä he missään vaiheessa pääse näkemään sitä vaivannäköä, jonka mies joutuu tekemään. Miehelle mikään ei tapahdu, ellei nyt ole joku Brad Pitt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
En tiedä.
Oletko tehnyt aloitteita siten että miehet ymmärtävät sen olevan aloite? Miten miehet ovat ilmaisseet antaneensa pakit?
Oletko viehättävän näköinen? Entäs kuinka komeita miehet ovat olleet?
Ovatko nuo hiljaiset nörttimiehet sinulle vaihtoehto D kun komeammat ja reippaammat antoivat pakit?
Oletko varma että miehet olivat sinkkuja? Naisilla on ilmiömäinen taito tehdä aloitteita varatuille miehille...
Olen hakeutunut kiinnostavien miesten seuraan ja tehnyt vaikka tikusta asiaa. Mennyt juttelemaan tai vaikkapa laittanut samassa ryhmäkeskustelussa olevalle harrastuskaverille viestiä jonkun kysymyksen varjolla ja yrittänyt jatkaa siitä keskustelua. Harmi vaan että kun toista osapuolta ei kiinnosta, juttu kuivaa siihen. Liian kova yrittäminen ja pommitus alkaa muuten vaikuttaa creepyltä.
Olen ihan normaalin näköinen nainen. Hoikka ja pitkähiuksinen blondi. Minun silmääni nuo miehet ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, mutta ihastuksen laannuttua on tullut usein todettua ettei se 170cm silmälasipäinen finniotsa ole ollenkaan niin komea kuin kuukausi sitten.
Ne hiljaiset nörttimiehet eivät ole olleet minulle mikään vaihtoehto D vaan tyyppejä, joihin olen ollut aidosti todella ihastunut. En yritä ketään komeuden perusteella vaan ihastun keneen ihastun. Ne on aina olleet noita normaaleja taviksia jotka sattuu tulemaan arjessa vastaan. En ole yrittänyt ketään kenen en tietäisi olevan sinkku, ihastun vasta kun tunnen jonkun paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
En tiedä.
Oletko tehnyt aloitteita siten että miehet ymmärtävät sen olevan aloite? Miten miehet ovat ilmaisseet antaneensa pakit?
Oletko viehättävän näköinen? Entäs kuinka komeita miehet ovat olleet?
Ovatko nuo hiljaiset nörttimiehet sinulle vaihtoehto D kun komeammat ja reippaammat antoivat pakit?
Oletko varma että miehet olivat sinkkuja? Naisilla on ilmiömäinen taito tehdä aloitteita varatuille miehille...Olen hakeutunut kiinnostavien miesten seuraan ja tehnyt vaikka tikusta asiaa. Mennyt juttelemaan tai vaikkapa laittanut samassa ryhmäkeskustelussa olevalle harrastuskaverille viestiä jonkun kysymyksen varjolla ja yrittänyt jatkaa siitä keskustelua. Harmi vaan että kun toista osapuolta ei kiinnosta, juttu kuivaa siihen. Liian kova yrittäminen ja pommitus alkaa muuten vaikuttaa creepyltä.
Olen ihan normaalin näköinen nainen. Hoikka ja pitkähiuksinen blondi. Minun silmääni nuo miehet ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, mutta ihastuksen laannuttua on tullut usein todettua ettei se 170cm silmälasipäinen finniotsa ole ollenkaan niin komea kuin kuukausi sitten.
Ne hiljaiset nörttimiehet eivät ole olleet minulle mikään vaihtoehto D vaan tyyppejä, joihin olen ollut aidosti todella ihastunut. En yritä ketään komeuden perusteella vaan ihastun keneen ihastun. Ne on aina olleet noita normaaleja taviksia jotka sattuu tulemaan arjessa vastaan. En ole yrittänyt ketään kenen en tietäisi olevan sinkku, ihastun vasta kun tunnen jonkun paremmin.
Olet siis amassa tilanteessa kuin moni mies sukukypsäksi tultuaan. Kiinnostaisi, muttei ole mitään käsitystä miten pitäisi toimia. Siitä sitä omaa peliä lähdetään sitten kehittämään.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuo minulta ole koskaan mitään soidinmenoja vaatinut, mutta noin vähän vanhemmiten olen ymmärtänyt sen johtuvan siitä, että olen pitkä ja komea.
Miehet jotka tätä valittavat ovat itse sokeita sille, että heidän mielestään se on epäreilua, että tavallisen tai vähän hönön ja epäsiistin näköisen pulliaisen pitää tehdä jotain extraliikkeitä, että fitnesskissa, IG-beibe tai Miss Suomi -tason naiset kiinnostuis (tuollaiset naiset on kyl keskimäärin joko tyhmiä, hankalia tapauksia, tai molempia - ei toki kaikki).
Anteeksi, nyt tulee karua ulkonäkönumerointia, mut se auttaa havainnollistamaan.
Ne ihan keskinkertaisen näköiset naiset suostuis varmaan treffeille ihan sillä et menis omana itsenään, olis kohtelias ja kysyis. Vaan se vääristymä on siinä, että 9-10 on hyvännäköinen, 7-8 on "tavallinen", ja 1-6 on rumia. Vaikka oikeastihan se jakauma on 1-3 ruma, 4-7 tavallinen tai keskiverto, 8-10 hyvännäköinen. Keskiverto on keskellä. Vaan sitä suljetaan kaikki alle 6 pois laskuista ja 7-8 on vähin mitä kelpaa, ja itselle se edustaa "ok näköistä*. Vaikka ns tilastollisesti se mikä on oma minimi on paljon keskivertoa nätimpi.
Sit samat miehet ois naisten arvion mukaan jotain 4 puol. Kyllä ne 4-5 naiset ne kelpuuttais ainakin jatkopeleihin ilman mitään soidinmenoja, mut ku tavalliset naiset ei tavallisille miehille kelpaa.
M33 pitkä, komea, etuoikeutettu
No just tää.
Tää koko palsta ja tämäkin ketju on täynnä naisia joille kelpaisi mies ja jotka joutuu itse noita soidinmenoja harjoittamaan, ei niille niitä miehiä tupsahtele taivaalta. Mut ne naiset ei kelpaa näille miehille, vaan pitäs saada ne tosi kauniit. Toki sanovat et tavallisen näköinen kelpaa mut se standardi on, kuten tuossa halventavasti (mut ymmärsin pointin) ilmaisit, se et "tavallisen näköinen" mut silti keskivertoa kauniimpi. Ei sen tarvii leffatähti tai instajulkkis olla mut kuitenkin sellainen 7-8.
Jos nainen ei ole tosi vetävän näköinen niin samalla lailla joutuvat näkemään vaivaa että miehen kiinnostus herää.
PS mies 33, ootko sinkku? ;) Mistäpäin?
Tuossahan puhuttiin siitä ongelmasta ettei mies saa olla liian nopeasti kiinnostuva.
Ellet olisi tyhmä, tajuaisit että tuohan lakkaa jossain vaiheessa olemasta ongelma, eikös vain?