Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, että olisin hyvä kumppani, mutta en vaan osaa sitä alkuvaihetta, kun pitäisi "myydä itsensä".
08.05.2021 |
Miksei voisi hypätä suoraan siihen vaiheeseen, kun ollaan vakavasti yhdessä...
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Ei ihme ettei parisuhdemarkkinoilla tapahdu ja joudutaan avautumaan täällä.
Jos soidinmenojen ja totuuden välillä on valtava kuilu, se on feikkaamista. Se ei ole feikkaamista, että arkena ei aina meikkaa ihan joka kerta niin tällinkiin. Suurin osa miehistä ymmärtää tämän, te joille se tuottaa haasteita olette kauhean mustavalkoisia - se on joko tai.
Tavalliset ihmiset ymmärtää että ne mitä "soidinmenoiksi" haluatte kutsua on normaalia käytöstä, samalla tavalla kuin työhaastattelussa yritetään esiintyä edukseen. Ei se ole feikkaamista. Useimmilla on sen verran sosiaalista tilannetajua että ensitreffeille ei kutsuta syömään pizzaa ja katsomaan Salkkareita kun on tukka pystyssä ja roskat viemättä ja pieruverkkarit jalassa.
Se, että sitten myöhemmin joskus arkena tehdään näin, ei tarkoita että nainen on feikannut. Jos se taas on AINA tuota, niin silloin on feikattu.
Normaalit ihmiset ymmärtävät tämän aivan asiaan kuuluvana itsestään selvänä.
Ja kyllä, jotkut naiset feikkaavat ja sitten rupsahtavat huolella. Kaikki miehet eivät myöskään toimi näin. Mutta kovaan ääneen ihmettely että "naiset sanoo yhtä mutta toimii toisin" kertoo kumpaan kastiin itse kuulut.
Ja taas kerran nainen haluaa päättää säännöt mikä on feikkaamista ja mikä ei ole. Ylläri.
Meikkaamista ei lasketa feikkaamiseksi. Kuinka kätevää,naiset kun meikkaavat kun taas miehet eivät.
Mutta tietty käytös lasketaan feikkaamiseksi, mikä on myös kätevää, naiset kun edellyttävät maskuliinista toimintaa mieheltä.
Ja työhaastattelut useimmissa tapauksissa todellakin ovat feikkaamista. Niissä ei kerrota totuutta, ja itsestä annetaan todellisuutta parempi kuva.
Naisten käsitys totuudesta tietty on täysin häilyvä. Ei ole mitään rajoja koska mikä tahansa voi olla tavallaan totta. "The truth, the whole truth and nothing but the truth" on naisille vieras ajatus.
Anteeksi, mutta mitä ihmettä on maskuliininen toiminta tutustumisvaiheessa tai ensitreffeillä? Me leivottiin mieheni kanssa muffinseja ekoilla treffeillämme. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Kyllä toi on aika selkeätä kenelle vaan paitsi totaaliselle uuvatille. Tossa lukee selvästi kohtuudesta ja kaikki ymmärtää "normaali parisuhde rupsahtamisen" verrattuna siihen et sikolätti paljastuu. Jos haluat sen sijaan saivarrella ja takertua siihen että se että alussa meikataan ja kotona ollaankin joskus ilman olisi täysin sama asia kun feikkaaminen, niin hyvä on. Sitten koko ihmisen sosiaalinen elämä on feikkaamista. Ihmisille pitää olla kohtelias, pomolle ei sanota suoria sanoja, ja niin edespäin. Jos haluat pitää feikkaamisena, niin hyvä on. Sitten voit päättää, feikkaatko vähän niin kuin sosiaalinen konventio sanelee. Jos feikkaat paljon, niin että ylitetään "normaalin rupsahtamisen" raja kun se lopetetaan, niin ihmiset pettyy ja lähtee.
Töissäkin on alkuun vähän "näytön paikka" vaikka ei virallista koeaikaa olekaan. Kympin suoritusta ei töissä tai parisuhteessa vaadita joka päivä, mutta kyllä pitää pystyä osoittamaan, että kykenee siihen ysiin tai kymppiin jos panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Ei ihme ettei parisuhdemarkkinoilla tapahdu ja joudutaan avautumaan täällä.
Jos soidinmenojen ja totuuden välillä on valtava kuilu, se on feikkaamista. Se ei ole feikkaamista, että arkena ei aina meikkaa ihan joka kerta niin tällinkiin. Suurin osa miehistä ymmärtää tämän, te joille se tuottaa haasteita olette kauhean mustavalkoisia - se on joko tai.
Tavalliset ihmiset ymmärtää että ne mitä "soidinmenoiksi" haluatte kutsua on normaalia käytöstä, samalla tavalla kuin työhaastattelussa yritetään esiintyä edukseen. Ei se ole feikkaamista. Useimmilla on sen verran sosiaalista tilannetajua että ensitreffeille ei kutsuta syömään pizzaa ja katsomaan Salkkareita kun on tukka pystyssä ja roskat viemättä ja pieruverkkarit jalassa.
Se, että sitten myöhemmin joskus arkena tehdään näin, ei tarkoita että nainen on feikannut. Jos se taas on AINA tuota, niin silloin on feikattu.
Normaalit ihmiset ymmärtävät tämän aivan asiaan kuuluvana itsestään selvänä.
Ja kyllä, jotkut naiset feikkaavat ja sitten rupsahtavat huolella. Kaikki miehet eivät myöskään toimi näin. Mutta kovaan ääneen ihmettely että "naiset sanoo yhtä mutta toimii toisin" kertoo kumpaan kastiin itse kuulut.
Ja taas kerran nainen haluaa päättää säännöt mikä on feikkaamista ja mikä ei ole. Ylläri.
Meikkaamista ei lasketa feikkaamiseksi. Kuinka kätevää,naiset kun meikkaavat kun taas miehet eivät.
Mutta tietty käytös lasketaan feikkaamiseksi, mikä on myös kätevää, naiset kun edellyttävät maskuliinista toimintaa mieheltä.
Ja työhaastattelut useimmissa tapauksissa todellakin ovat feikkaamista. Niissä ei kerrota totuutta, ja itsestä annetaan todellisuutta parempi kuva.
Naisten käsitys totuudesta tietty on täysin häilyvä. Ei ole mitään rajoja koska mikä tahansa voi olla tavallaan totta. "The truth, the whole truth and nothing but the truth" on naisille vieras ajatus.
Anteeksi, mutta mitä ihmettä on maskuliininen toiminta tutustumisvaiheessa tai ensitreffeillä? Me leivottiin mieheni kanssa muffinseja ekoilla treffeillämme. :D
Riippuu paljon iästä.
Tuo kirjoittaja mainitsi raflat, eli saattoi olla <30v kun tapasi naisensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Kyllä toi on aika selkeätä kenelle vaan paitsi totaaliselle uuvatille. Tossa lukee selvästi kohtuudesta ja kaikki ymmärtää "normaali parisuhde rupsahtamisen" verrattuna siihen et sikolätti paljastuu. Jos haluat sen sijaan saivarrella ja takertua siihen että se että alussa meikataan ja kotona ollaankin joskus ilman olisi täysin sama asia kun feikkaaminen, niin hyvä on. Sitten koko ihmisen sosiaalinen elämä on feikkaamista. Ihmisille pitää olla kohtelias, pomolle ei sanota suoria sanoja, ja niin edespäin. Jos haluat pitää feikkaamisena, niin hyvä on. Sitten voit päättää, feikkaatko vähän niin kuin sosiaalinen konventio sanelee. Jos feikkaat paljon, niin että ylitetään "normaalin rupsahtamisen" raja kun se lopetetaan, niin ihmiset pettyy ja lähtee.
Töissäkin on alkuun vähän "näytön paikka" vaikka ei virallista koeaikaa olekaan. Kympin suoritusta ei töissä tai parisuhteessa vaadita joka päivä, mutta kyllä pitää pystyä osoittamaan, että kykenee siihen ysiin tai kymppiin jos panostaa.
Totta helvetissä se on feikkaamista jos esität suorittavasi ysiä tai kymppiä, mutta todellinen suoritus on seiska.
Ja millä perusteella sinä päätät missä kulkee "normaalin parisuhderupsahtamisen" ja feikkaamisen raja?
Mitä ylipäätään on normaali parisuhderupsahtaminen, kun tässä on vängätty naisten toimesta ettei ole mitään feikkaamista tai parisuhdevaiheita vaan tavatessa oltiin just sitä kuin myöhemminkin?
Onko se niin vaikeaa kirjoittaa suoraan, ilman että oletetaan "itsestäänselvyyksiä jotka nyt pitäisi ymmärtää" ja toisaalta väitetään ettei sellaisia ole olemassa ollenkaan?
Katkerat ajatukset naisista ja feikkaamisesta on osittain ihan vääriä, mutta vaikka miehillä ja naisilla on monissa asioissa eri standardit, sekä hyvässä että pahassa, niin loppuyhteenvetona: entä sitten? Naiset toimii eri tavalla kuin miehet, voi kyynel. Ehkä nainen haluaa tuntea olonsa erityiseksi, ja pitää vähän esittää. Jos haluat olla naisten kanssa, niin esitä sitten! Muuten voit olla yksin tai deittailla miehiä.
Työhaastattelussakin on hienoinen ero siinä onko raa'an rehellinen, kusettaako/feikkaatko, vai jotain siltä väliltä - antaa itsestään hyvän kuvan. Työhaastattelussa ei tietenkään sanota että tänäkään aamuna ei ois huvittanut tulla ja myöhästelen usein. Mutta ei siellä myöskään kuseteta että olis kokemusta tai pätevyyksiä mitkä on ihan keksittyjä.
Valtaosalle nää asiat mitä naisille pitää "esittää" tai feikata on ihan itsestään selviä eikä mitenkään ylivoimaisia, eikä ne itke sitä miten epäreilua se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Kyllä toi on aika selkeätä kenelle vaan paitsi totaaliselle uuvatille. Tossa lukee selvästi kohtuudesta ja kaikki ymmärtää "normaali parisuhde rupsahtamisen" verrattuna siihen et sikolätti paljastuu. Jos haluat sen sijaan saivarrella ja takertua siihen että se että alussa meikataan ja kotona ollaankin joskus ilman olisi täysin sama asia kun feikkaaminen, niin hyvä on. Sitten koko ihmisen sosiaalinen elämä on feikkaamista. Ihmisille pitää olla kohtelias, pomolle ei sanota suoria sanoja, ja niin edespäin. Jos haluat pitää feikkaamisena, niin hyvä on. Sitten voit päättää, feikkaatko vähän niin kuin sosiaalinen konventio sanelee. Jos feikkaat paljon, niin että ylitetään "normaalin rupsahtamisen" raja kun se lopetetaan, niin ihmiset pettyy ja lähtee.
Töissäkin on alkuun vähän "näytön paikka" vaikka ei virallista koeaikaa olekaan. Kympin suoritusta ei töissä tai parisuhteessa vaadita joka päivä, mutta kyllä pitää pystyä osoittamaan, että kykenee siihen ysiin tai kymppiin jos panostaa.
Totta helvetissä se on feikkaamista jos esität suorittavasi ysiä tai kymppiä, mutta todellinen suoritus on seiska.
Ja millä perusteella sinä päätät missä kulkee "normaalin parisuhderupsahtamisen" ja feikkaamisen raja?
Mitä ylipäätään on normaali parisuhderupsahtaminen, kun tässä on vängätty naisten toimesta ettei ole mitään feikkaamista tai parisuhdevaiheita vaan tavatessa oltiin just sitä kuin myöhemminkin?
Onko se niin vaikeaa kirjoittaa suoraan, ilman että oletetaan "itsestäänselvyyksiä jotka nyt pitäisi ymmärtää" ja toisaalta väitetään ettei sellaisia ole olemassa ollenkaan?
En ole sama jonka kanssa keskustelet, mutta voin kertoa oman versioni.
Olen naisellinen nainen, joka arkisin töihin lähtiessään suoristaa hiukset, meikkaa päivästä riippuen hyvin kevyesti (meikkipohja, kulmakarvat, maskara) tai kevyesti (edelliset + rajaukset ja huulipuna) ja pukeutuu smart casualisti. Samoin pukeudun vapaapäivinä jos olen menossa lähikauppaa pitemmälle ja varsinkin jos tapaan talouteeni kuulumattomia ihmisiä (deitti, vanhempani, kaveri, sukulaiset...)
Yksin kotona ollessani vaihdan kyllä aamulla puhtaat vaatteet, mutta paita on vanhan yliopistoni kolitsipaita, hiukset on ponnarilla ja meikkiä ei naamassa ole. Tässä asussa minua ei näe siis yleensä kukaan muu kuin minä. Mutta jos parisuhde etenee niin pitkälle, että asuisimme yhdessä tai viettäisimme pitkiä aikoja (vaikka kesäloman) yhdessä, minut kyllä näkisi tässä asussa ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Edelleen kaikkina muina päivinä minut näkisi siinä tyylissä jolla ilmestyisin ensiteffeille (ja monille seuraavillekin treffeille).
Jos minusta ottaisi kuvat näissä kahdessa asussa samalla ilmeellä ja asennolla, olisin täysin tunnistettava molemmissa ja joku voi olla sitä mieltä että kuva a on parempi, toinen pitäisi kuvasta b. Itse asiassa feikimmäksi koen esimerkiksi juhliin pukeutumisen, joihin pukukoodi vaatisi erikoisempaa kampausta. Silti kukaan juhlissa ei valittaisi että feikkaan koska hiukseni ovat kampauksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Kyllä toi on aika selkeätä kenelle vaan paitsi totaaliselle uuvatille. Tossa lukee selvästi kohtuudesta ja kaikki ymmärtää "normaali parisuhde rupsahtamisen" verrattuna siihen et sikolätti paljastuu. Jos haluat sen sijaan saivarrella ja takertua siihen että se että alussa meikataan ja kotona ollaankin joskus ilman olisi täysin sama asia kun feikkaaminen, niin hyvä on. Sitten koko ihmisen sosiaalinen elämä on feikkaamista. Ihmisille pitää olla kohtelias, pomolle ei sanota suoria sanoja, ja niin edespäin. Jos haluat pitää feikkaamisena, niin hyvä on. Sitten voit päättää, feikkaatko vähän niin kuin sosiaalinen konventio sanelee. Jos feikkaat paljon, niin että ylitetään "normaalin rupsahtamisen" raja kun se lopetetaan, niin ihmiset pettyy ja lähtee.
Töissäkin on alkuun vähän "näytön paikka" vaikka ei virallista koeaikaa olekaan. Kympin suoritusta ei töissä tai parisuhteessa vaadita joka päivä, mutta kyllä pitää pystyä osoittamaan, että kykenee siihen ysiin tai kymppiin jos panostaa.
Totta helvetissä se on feikkaamista jos esität suorittavasi ysiä tai kymppiä, mutta todellinen suoritus on seiska.
Ja millä perusteella sinä päätät missä kulkee "normaalin parisuhderupsahtamisen" ja feikkaamisen raja?
Mitä ylipäätään on normaali parisuhderupsahtaminen, kun tässä on vängätty naisten toimesta ettei ole mitään feikkaamista tai parisuhdevaiheita vaan tavatessa oltiin just sitä kuin myöhemminkin?
Onko se niin vaikeaa kirjoittaa suoraan, ilman että oletetaan "itsestäänselvyyksiä jotka nyt pitäisi ymmärtää" ja toisaalta väitetään ettei sellaisia ole olemassa ollenkaan?
Kun nuo "kouluarvosanat" ei ole pysyviä vaan suorituksista/päivistä/hetkistä. Joo, se on feikkaamista jos "seiskan mies" esittää olevansa kymppi. Hainkin sitä, että vaikka joskus tulee niitä seiskan päiviä (tukka nutturalla katotaan Netflixii) niin pystyy olemaan hyvänä päivänä ysi tai kymppi.
Normaali ihminen TAJUAA TÄMÄN. Oma ongelmasi jos olet seiskan mies joka päivä etkä suostu vähän panostamaan treffeillä, vaan olet rehellisyydessäsi Tinder-marttyyri ja menet rohkeasti omana itsenään ensitreffeille suoraan sängystä eilisissä treenisukissa. Se mitä sinä kutsut feikkaamiseksi on normaalia toimintaa. Enkä minä päätä mitä on normaali rupsahtaminen, ihmiset päättää sen omissa suhteissaan siinä vaiheessa kun kokee että epäsuhta on liian suuri.
Ei ole vaikea sanoa, sanotaan sitten: ihmisillä on sosiaalisia konventioita, kirjoittamattomia sääntöjä, jotka ovat osin kulttuurisia, osin ei enemmän tai vähemmän sosiaalisia. Ne ovat suurimmalle osalle itsestään selviä, en kiellä sellaisten olemassaoloa. Harvoin niiden epäoikeudenmukaisuudesta olen näin paljoa itkua kuullut.
Miehillekin pitää feikata vaikka mitä, mm peniksen koosta ei saa sanoa että on pieni vaikka olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kelpaa naisille
> sama kaava toistuu vaikka naiset vaihtuu
> vika on naisissa
> naiset haluaa tavallisen miehen
> olen tavallinen, en kelpaa
> vika on naisissa
Myötistä. Naiset haluaa kyllä useimmat "ihan tavallisen, mukavan miehen" mutta "tavallinen/mukava" PELKÄSTÄÄN ei ole se toive. Ne on oltava. Sit pitää olla jotain muutakin mikä herättää kiinnostusta.
Kiltit miehet, mistä ne naiset tietää että ootte kilttejä jos istutte vaan kotona haaveilemassa ja käytte netissä avautuu? Ette tee mitään ettekä varsinkaan puhu naisille?
Jos kaikki naiset on noin helvetin hankalia, feikkejä, määräileviä ja ihan mahdottomia, niin mihin sä sellaista edes tarvitset tai kaipaat? Sama touhu vaan pahenee kun päädytte suhteeseen. Ja kaiken lisäksi se vielä rupsahtaa. Vaikea tuollaisesta puheesta uskoa, että haluat naista
Päinvastoin, haiskahtaa homolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te naiset ette ikinä myönnä tätä, mutta tietyt asiat tekevät teihin vaikutuksen siinä alkuvaiheessa, ja toisinaan ne eivät ole asioita joita sitten lopulta tarvitaan. Ei todellakaan ole harvinaista että introverttinainen ihastuu esimerkiksi miehen sosiaalisiin taitoihin ja energisyyteen, vaikka parisuhteessa itse haluaisi olla se joka makoilee pakastepizzan kanssa katsomassa netflixiä.
Ihan sama se on miehillä. Ihastutaan tosi vetämään mimmiin mut sit suhteen vaikiintuessa persoona korostuu eikä ulkonäöllä oo mitään väliä. Päinvastoin, sitä aletaan epävarmaksi ja mustasukkaiseksi kun nainen saa kaikkialla paljon huomiota miehiltä ja kenenkään miehen motiiveihin ei voi luottaa kun kyse omasta naisystävästä.
Tai naisen työ. Jos naisella hyvä työ niin alkuun sitä voi ihailla ja arvostaa, mut sit alkaa potuttaa ku sillä on omat työmatkat ja paljon duunia, ja se ei olekaan itsestään selvää et lähdetään sun uuden työn perässä toiseen kaupunkiin kun on omakin ura.
Ei nää oo mitään naisten ominaispiirteitä, miehet harrastaa ihan samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Ei ihme ettei parisuhdemarkkinoilla tapahdu ja joudutaan avautumaan täällä.
Jos soidinmenojen ja totuuden välillä on valtava kuilu, se on feikkaamista. Se ei ole feikkaamista, että arkena ei aina meikkaa ihan joka kerta niin tällinkiin. Suurin osa miehistä ymmärtää tämän, te joille se tuottaa haasteita olette kauhean mustavalkoisia - se on joko tai.
Tavalliset ihmiset ymmärtää että ne mitä "soidinmenoiksi" haluatte kutsua on normaalia käytöstä, samalla tavalla kuin työhaastattelussa yritetään esiintyä edukseen. Ei se ole feikkaamista. Useimmilla on sen verran sosiaalista tilannetajua että ensitreffeille ei kutsuta syömään pizzaa ja katsomaan Salkkareita kun on tukka pystyssä ja roskat viemättä ja pieruverkkarit jalassa.
Se, että sitten myöhemmin joskus arkena tehdään näin, ei tarkoita että nainen on feikannut. Jos se taas on AINA tuota, niin silloin on feikattu.
Normaalit ihmiset ymmärtävät tämän aivan asiaan kuuluvana itsestään selvänä.
Ja kyllä, jotkut naiset feikkaavat ja sitten rupsahtavat huolella. Kaikki miehet eivät myöskään toimi näin. Mutta kovaan ääneen ihmettely että "naiset sanoo yhtä mutta toimii toisin" kertoo kumpaan kastiin itse kuulut.
Ja taas kerran nainen haluaa päättää säännöt mikä on feikkaamista ja mikä ei ole. Ylläri.
Meikkaamista ei lasketa feikkaamiseksi. Kuinka kätevää,naiset kun meikkaavat kun taas miehet eivät.
Mutta tietty käytös lasketaan feikkaamiseksi, mikä on myös kätevää, naiset kun edellyttävät maskuliinista toimintaa mieheltä.
Ja työhaastattelut useimmissa tapauksissa todellakin ovat feikkaamista. Niissä ei kerrota totuutta, ja itsestä annetaan todellisuutta parempi kuva.
Naisten käsitys totuudesta tietty on täysin häilyvä. Ei ole mitään rajoja koska mikä tahansa voi olla tavallaan totta. "The truth, the whole truth and nothing but the truth" on naisille vieras ajatus.
Meikkaaminen olisi feikkaamista, jos meikkaisi vain ekoille treffeille, mutta normaalisti ei käyttäisi meikkiä. Meikkaaminen ei kuitenkaan ole feikkaamista, jos se on osa normaalia arkea ja omaa tyyliä/ulkonäköä muutenkin. Kuitenkaan edes se meikkiä käyttävä ei pidä meikkiä 24/7, eli tällaisen ihmisen näkee ilman meikkiä mm. kotona, uimahallissa, lenkillä, kuntosalissa, metsäkävelyllä, kaupassa, joskus töissäkin. Ihan samalla lailla sinne treffeille valitaan kivannäköiset ja siistit vaatteet, jollaisia muutenkin käyttäisi arjessa, ja vaikka koruja. Kaikki tajuavat silti, että tällainenkin ihminen voi joskus haahuilla kotonaan aamutakissa. Kuinka moni kuitenkaan kiinnostuisi ihmisestä, joka tulee treffeille aamutakissa? Aivan.
Ihan samalla lailla uuteen ystävään tutustuessa jutellaan ensin kivoja asioita ja vasta myöhemmin avaudutaan ongelmista. Ei se kivoista asioista puhuminen silti ole feikkaamista, koska ihan yhtä lailla nekin ovat osa omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittämällä ei koskaan saa pysyvää suhdetta. Kun todellisuus paljastuu, toinen nostaa kytkintä, ja syystä.
Riippuu siitä kuinka suuri ero todellisuuden ja esittämisen välillä on.
Tuolla esittämisellä kompensoidaan eroja miesten ja naisten välillä ja naisten epärealistisia odotuksia.
Me miehet olemme tasaisia. Se mitä haluan kanssasi tänään, on mitä haluan viiden vuoden kuluttua. Naisilla ei mene noin, van halutaan isompaa eroa alkuromantiikan ja arjen välillä.
Ja naisilla on useammin epärealistisia odotuksia miehen suhteen, mutta sitten tavallinen mies otetaankin. Siksi miehenä joutuu vähän esittämään spessumpaa kuin oikeasti on.
Yhäkään ei puhuta mistään jättimäisestä feikkaamisesta tyyliin Armanin puku ja yltiösosiaalinen astronautti vs pizzaa ja kaljaa vetävä elämätapatyötön-erakko.
No jos noin on, niin sinähän tiedät, kuinka toimia ja nyt tietävät muutkin miehet, eli problem (jos sellaista koskaan olikaan) solved.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Kyllä toi on aika selkeätä kenelle vaan paitsi totaaliselle uuvatille. Tossa lukee selvästi kohtuudesta ja kaikki ymmärtää "normaali parisuhde rupsahtamisen" verrattuna siihen et sikolätti paljastuu. Jos haluat sen sijaan saivarrella ja takertua siihen että se että alussa meikataan ja kotona ollaankin joskus ilman olisi täysin sama asia kun feikkaaminen, niin hyvä on. Sitten koko ihmisen sosiaalinen elämä on feikkaamista. Ihmisille pitää olla kohtelias, pomolle ei sanota suoria sanoja, ja niin edespäin. Jos haluat pitää feikkaamisena, niin hyvä on. Sitten voit päättää, feikkaatko vähän niin kuin sosiaalinen konventio sanelee. Jos feikkaat paljon, niin että ylitetään "normaalin rupsahtamisen" raja kun se lopetetaan, niin ihmiset pettyy ja lähtee.
Töissäkin on alkuun vähän "näytön paikka" vaikka ei virallista koeaikaa olekaan. Kympin suoritusta ei töissä tai parisuhteessa vaadita joka päivä, mutta kyllä pitää pystyä osoittamaan, että kykenee siihen ysiin tai kymppiin jos panostaa.
Totta helvetissä se on feikkaamista jos esität suorittavasi ysiä tai kymppiä, mutta todellinen suoritus on seiska.
Ja millä perusteella sinä päätät missä kulkee "normaalin parisuhderupsahtamisen" ja feikkaamisen raja?
Mitä ylipäätään on normaali parisuhderupsahtaminen, kun tässä on vängätty naisten toimesta ettei ole mitään feikkaamista tai parisuhdevaiheita vaan tavatessa oltiin just sitä kuin myöhemminkin?
Onko se niin vaikeaa kirjoittaa suoraan, ilman että oletetaan "itsestäänselvyyksiä jotka nyt pitäisi ymmärtää" ja toisaalta väitetään ettei sellaisia ole olemassa ollenkaan?
En ole sama jonka kanssa keskustelet, mutta voin kertoa oman versioni.
Olen naisellinen nainen, joka arkisin töihin lähtiessään suoristaa hiukset, meikkaa päivästä riippuen hyvin kevyesti (meikkipohja, kulmakarvat, maskara) tai kevyesti (edelliset + rajaukset ja huulipuna) ja pukeutuu smart casualisti. Samoin pukeudun vapaapäivinä jos olen menossa lähikauppaa pitemmälle ja varsinkin jos tapaan talouteeni kuulumattomia ihmisiä (deitti, vanhempani, kaveri, sukulaiset...)
Yksin kotona ollessani vaihdan kyllä aamulla puhtaat vaatteet, mutta paita on vanhan yliopistoni kolitsipaita, hiukset on ponnarilla ja meikkiä ei naamassa ole. Tässä asussa minua ei näe siis yleensä kukaan muu kuin minä. Mutta jos parisuhde etenee niin pitkälle, että asuisimme yhdessä tai viettäisimme pitkiä aikoja (vaikka kesäloman) yhdessä, minut kyllä näkisi tässä asussa ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Edelleen kaikkina muina päivinä minut näkisi siinä tyylissä jolla ilmestyisin ensiteffeille (ja monille seuraavillekin treffeille).
Jos minusta ottaisi kuvat näissä kahdessa asussa samalla ilmeellä ja asennolla, olisin täysin tunnistettava molemmissa ja joku voi olla sitä mieltä että kuva a on parempi, toinen pitäisi kuvasta b. Itse asiassa feikimmäksi koen esimerkiksi juhliin pukeutumisen, joihin pukukoodi vaatisi erikoisempaa kampausta. Silti kukaan juhlissa ei valittaisi että feikkaan koska hiukseni ovat kampauksella.
Tyypillisempi esimerkki on nainen joka meikkaa päivittäin kevyesti mutta on kotona luonnontilassa.
Tinder-profiilissa on joko sotamaalaus tai selvästi huolelisempi meikki päällä, kuva on otettu tarkkaan harkitusta kuvakulmasta joka saa kasvot näyttämään erilaiselta kuin edestä katsottuna livenä, valaistus on katsottu siten että valo piilottaa rypyt + mahdollisesti päälle on vielä kevyt autofiltteri.
Tässä siis puhutaan jo ihan totaalisesta feikkaamisesta.
Useimpien naisten rafla- tai treffilook on myös kaukana siitä arkisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te naiset ette ikinä myönnä tätä, mutta tietyt asiat tekevät teihin vaikutuksen siinä alkuvaiheessa, ja toisinaan ne eivät ole asioita joita sitten lopulta tarvitaan. Ei todellakaan ole harvinaista että introverttinainen ihastuu esimerkiksi miehen sosiaalisiin taitoihin ja energisyyteen, vaikka parisuhteessa itse haluaisi olla se joka makoilee pakastepizzan kanssa katsomassa netflixiä.
Ihan sama se on miehillä. Ihastutaan tosi vetämään mimmiin mut sit suhteen vaikiintuessa persoona korostuu eikä ulkonäöllä oo mitään väliä. Päinvastoin, sitä aletaan epävarmaksi ja mustasukkaiseksi kun nainen saa kaikkialla paljon huomiota miehiltä ja kenenkään miehen motiiveihin ei voi luottaa kun kyse omasta naisystävästä.
Tai naisen työ. Jos naisella hyvä työ niin alkuun sitä voi ihailla ja arvostaa, mut sit alkaa potuttaa ku sillä on omat työmatkat ja paljon duunia, ja se ei olekaan itsestään selvää et lähdetään sun uuden työn perässä toiseen kaupunkiin kun on omakin ura.
Ei nää oo mitään naisten ominaispiirteitä, miehet harrastaa ihan samalla tavalla.
Voin taata että mies joka ihastuu vetävän mimmiin ja sellaisen saa, välittää ulkonäöstä jatkossakin. Ellei puhuta eläkeiästä tms.
Se on eri asia mitä sanotaan ääneen naiselle. Se kun on kirjoittamaton sääntö etei totuutta saa tässä asiassa sanoa ellei se ole jotain positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Paitsi että nyt menee hutiin, ja pahasti.
Minulle on ollut kolme parisuhdetta. Kaksi niistä pitkiä. Ja molemmissa kumppani oli enemmän introvertti ja vähemmän sosiaalinen kuin minä.
Ongelmia aiheutti enemmän se että minä halusin useammin mennä ja tavata kavereita. Arkipukeutuminen oli aina vähintäänkin ok kummallekin kumppaneistani.
Te naiset ette ikinä myönnä tätä, mutta tietyt asiat tekevät teihin vaikutuksen siinä alkuvaiheessa, ja toisinaan ne eivät ole asioita joita sitten lopulta tarvitaan. Ei todellakaan ole harvinaista että introverttinainen ihastuu esimerkiksi miehen sosiaalisiin taitoihin ja energisyyteen, vaikka parisuhteessa itse haluaisi olla se joka makoilee pakastepizzan kanssa katsomassa netflixiä.
"Nyt menee hutiin ja pahasti" ja sit otanta on kolme naista (jotka ovat sellaisia naisia jotka ovat kelpuuttaneet tämän kirjoittajan - selvästi eivät edusta suurinta osaa naisista, muuten hän ei olisi täällä valittamassa miten mahdottomia naiset on). Ja näistä kolmesta naisesta kahteen pätee tuo.
:D "kyllä se vaan menee niin, tunnen kaksi tyyppiä jolla näin menee!"
Suurimmalla osalla ei todellakaan mene noin. Kyllä ihmiset on sen verran moninainen ja kirjava joukko että joka sääntöön löytyy montakin poikkeusta, mutta pääsääntöisesti jos nainen ihastuu miehessä siihen että on sosiaalinen, niin se tykkää siitä jatkossakin. Jos nainen ensitreffeillä tykkää, että mies pukeutuu kivoihin vaatteisiin ja tyylitajua löytyy, niin valtaosa tykkää siitä jatkossa, ja ne jotka haluaa että mies alkaa pukeutumaan Karjala-lippikseen ja crocseihin.
Eikä tuossa tule mitenkään ilmi että näille arkipukeutumisesta tykkääville naisille sillä olisi ollut merkitystä, että olit alkuun hyvin pukeutunut. Valtaosa siitä kyllä tykkää - ja vaikka arjen tullessa vastaan verkkarit voi olla tietyissä tilanteissa hyvätkin (ja on olemassa monenlaisia verkkareita), harva naisista jotka alussa kiinnittää pukeutumiseen huomiota pistää pahakseen jatkossakaan jos mies on tyylikäs aina. Ei sitä vaadita, mutta kyllä siitä tykätään
Vierailija kirjoitti:
Jos te naiset tosissanne väitätte että tutustumisvaiheessa käyttäydytään 100% samalla tavalla kuin 10 vuoden seurustelun jälkeen, niin puhutte täyttä paskaa.
Ei tietenkään käyttäydytä samalla tavalla. 10 vuoden seurustelun jälkeen on ihan normaalia tulla aamutakissa toisen taakse, kietoa kädet ympärille ja suudella niskaan. Ekoilla treffeillä tällaista ei tehdä. Ja sitten toisaalta 10 vuoden seurustelun jälkeen on ihan normaalia kertoa toiselle terveyteen liittyvistä vaivoistaan, mutta ekoilla treffeillä kannattaa valita muita, itseen ja omaan elämään liittyviä puheenaiheita. 10 vuoden seurustelun jälkeen kumppanille näyttäydytään myös vastaheränneenä hiukset sotkussa, mutta tutustumisvaiheessa näin ei toimita (ennen kuin vasta sitten, kun oikeasti on vietetty yö yhdessä - luonnollisesti herätessä ihminen on vastaheränneen eikä laittautuneen näköinen). 10 vuoden seurustelun jälkeen kumppani on nähnyt toisen myös vihaisena, surullisena, turhautuneena, pettyneenä, jne. mutta tutustumisvaiheessa ei toiselle avauduta vielä tällaisista asioista - koska meidän kulttuurissa ei ole tapana uudelle tuttavuudella avautua vielä ihan kaikesta.
Se, että tutustumisvaiheessa osoittaa ymmärtävänsä sosiaalisen kanssakäymisen kirjoittamattomia sääntöjä, kertoo myös siitä, että on sosiaaliset taidot siltä osin hanskassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te naiset ette ikinä myönnä tätä, mutta tietyt asiat tekevät teihin vaikutuksen siinä alkuvaiheessa, ja toisinaan ne eivät ole asioita joita sitten lopulta tarvitaan. Ei todellakaan ole harvinaista että introverttinainen ihastuu esimerkiksi miehen sosiaalisiin taitoihin ja energisyyteen, vaikka parisuhteessa itse haluaisi olla se joka makoilee pakastepizzan kanssa katsomassa netflixiä.
Ihan sama se on miehillä. Ihastutaan tosi vetämään mimmiin mut sit suhteen vaikiintuessa persoona korostuu eikä ulkonäöllä oo mitään väliä. Päinvastoin, sitä aletaan epävarmaksi ja mustasukkaiseksi kun nainen saa kaikkialla paljon huomiota miehiltä ja kenenkään miehen motiiveihin ei voi luottaa kun kyse omasta naisystävästä.
Tai naisen työ. Jos naisella hyvä työ niin alkuun sitä voi ihailla ja arvostaa, mut sit alkaa potuttaa ku sillä on omat työmatkat ja paljon duunia, ja se ei olekaan itsestään selvää et lähdetään sun uuden työn perässä toiseen kaupunkiin kun on omakin ura.
Ei nää oo mitään naisten ominaispiirteitä, miehet harrastaa ihan samalla tavalla.
Voin taata että mies joka ihastuu vetävän mimmiin ja sellaisen saa, välittää ulkonäöstä jatkossakin. Ellei puhuta eläkeiästä tms.
Se on eri asia mitä sanotaan ääneen naiselle. Se kun on kirjoittamaton sääntö etei totuutta saa tässä asiassa sanoa ellei se ole jotain positiivista.
Ihan samalla lailla miehen ulkonäköä on sopimatonta arvostella, ja varsinkin miehen peniksen kokoa. Ja tälle on ihan hyvä syykin - muun kuin positiivisen sanominen ei tuo mitään hyvää, siitä on kaikille vaan haittaa. Itsetunto murenee, voi aiheuttaa syömis- tai erektiohäiriötä. Ei sillä saavuteta mitään. Ei tämäkään ole mikään naisten erikoispiirre. Rakentavaa kritiikkiä ei voi antaa asiasta, missä kehitystä ei voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Kyllä toi on aika selkeätä kenelle vaan paitsi totaaliselle uuvatille. Tossa lukee selvästi kohtuudesta ja kaikki ymmärtää "normaali parisuhde rupsahtamisen" verrattuna siihen et sikolätti paljastuu. Jos haluat sen sijaan saivarrella ja takertua siihen että se että alussa meikataan ja kotona ollaankin joskus ilman olisi täysin sama asia kun feikkaaminen, niin hyvä on. Sitten koko ihmisen sosiaalinen elämä on feikkaamista. Ihmisille pitää olla kohtelias, pomolle ei sanota suoria sanoja, ja niin edespäin. Jos haluat pitää feikkaamisena, niin hyvä on. Sitten voit päättää, feikkaatko vähän niin kuin sosiaalinen konventio sanelee. Jos feikkaat paljon, niin että ylitetään "normaalin rupsahtamisen" raja kun se lopetetaan, niin ihmiset pettyy ja lähtee.
Töissäkin on alkuun vähän "näytön paikka" vaikka ei virallista koeaikaa olekaan. Kympin suoritusta ei töissä tai parisuhteessa vaadita joka päivä, mutta kyllä pitää pystyä osoittamaan, että kykenee siihen ysiin tai kymppiin jos panostaa.
Totta helvetissä se on feikkaamista jos esität suorittavasi ysiä tai kymppiä, mutta todellinen suoritus on seiska.
Ja millä perusteella sinä päätät missä kulkee "normaalin parisuhderupsahtamisen" ja feikkaamisen raja?
Mitä ylipäätään on normaali parisuhderupsahtaminen, kun tässä on vängätty naisten toimesta ettei ole mitään feikkaamista tai parisuhdevaiheita vaan tavatessa oltiin just sitä kuin myöhemminkin?
Onko se niin vaikeaa kirjoittaa suoraan, ilman että oletetaan "itsestäänselvyyksiä jotka nyt pitäisi ymmärtää" ja toisaalta väitetään ettei sellaisia ole olemassa ollenkaan?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta eikös jokainen päätä omalta kohdaltaan, mikä on normaalia parisuhderupsahtamista? Eli jokainen päättää sen, millaisen tyypin kanssa haluaa jakaa arkeaan, ja millaista arkea halua elää tai voi sietää.
Jollekin on ok, että kotona pukeudutaan rennommin ja voi käyttää jopa löysiä vaatteita. Jollekin mulle tämä taas ei missään tapauksessakäy, ja haluaa että kotonakin laittaudutaan. Kumpikin on ok, ja sitten kannattaa etsiä kumppani, joka jakaa saman käsityksen. Jollekin on ok, että parisuhdearjessa ei juurikaan huomioida toista, vaan puhutaan vaan arkiasioista, joku toinen taas haluaa, että arjessakin on romantiikkaa ja/tai toisen huomioimista. Kumpikin on edelleen ok, kunhan molemmat osapuolet jakavat saman käsityksen. Jollekin raja menee siinä, ettei halua kumppanin käyvän vessassa ovi auki ja kulkevan hikisenä ja tukka likaisena, kun taas jotain toista ei haittaa tällainen. Joidenkin mielestä on ok pieraista toisen läsnäollessa, jonkun toisen mielestä ei - näistä kumman tahansa kannan voi kukin valita ihan itse, mutta homma toimii parhaiten, kun kumppani on siitä samoilla linjoilla. Veikkaan silti, että pieraisemiseen sallivasti suhtautuvat eivät tekisi silti sitä ekoilla treffeillä. Onko se feikkaamista? Ei, vaan normaaleja köytöstapoja.
Tässä vain muutama esimerkki. Ei ole olemassa normaalia parisuhderupsahtamista, vaan on olemassa ihmisten erilaisia tulkintoja sille, millaista arkea parisuhteessa voidaan elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittämällä ei koskaan saa pysyvää suhdetta. Kun todellisuus paljastuu, toinen nostaa kytkintä, ja syystä.
Riippuu siitä kuinka suuri ero todellisuuden ja esittämisen välillä on.
Tuolla esittämisellä kompensoidaan eroja miesten ja naisten välillä ja naisten epärealistisia odotuksia.
Me miehet olemme tasaisia. Se mitä haluan kanssasi tänään, on mitä haluan viiden vuoden kuluttua. Naisilla ei mene noin, van halutaan isompaa eroa alkuromantiikan ja arjen välillä.
Ja naisilla on useammin epärealistisia odotuksia miehen suhteen, mutta sitten tavallinen mies otetaankin. Siksi miehenä joutuu vähän esittämään spessumpaa kuin oikeasti on.
Yhäkään ei puhuta mistään jättimäisestä feikkaamisesta tyyliin Armanin puku ja yltiösosiaalinen astronautti vs pizzaa ja kaljaa vetävä elämätapatyötön-erakko.
"Kaikki naiset". Tuossa jo menee pieleen. Ja vähän kaikessa muussakin. Esittäminen toimii vain, jos lopun ikää on valmis esittämään, eikä silloinkaan missään tärkeässä asiassa.
Minä ehdotan että deittaat miehiä jatkossa, kaikki voittavat, etenkin naiset.
Ja taas kerran nainen haluaa päättää säännöt mikä on feikkaamista ja mikä ei ole. Ylläri.
Meikkaamista ei lasketa feikkaamiseksi. Kuinka kätevää,naiset kun meikkaavat kun taas miehet eivät.
Mutta tietty käytös lasketaan feikkaamiseksi, mikä on myös kätevää, naiset kun edellyttävät maskuliinista toimintaa mieheltä.
Ja työhaastattelut useimmissa tapauksissa todellakin ovat feikkaamista. Niissä ei kerrota totuutta, ja itsestä annetaan todellisuutta parempi kuva.
Naisten käsitys totuudesta tietty on täysin häilyvä. Ei ole mitään rajoja koska mikä tahansa voi olla tavallaan totta. "The truth, the whole truth and nothing but the truth" on naisille vieras ajatus.