Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, että olisin hyvä kumppani, mutta en vaan osaa sitä alkuvaihetta, kun pitäisi "myydä itsensä".
08.05.2021 |
Miksei voisi hypätä suoraan siihen vaiheeseen, kun ollaan vakavasti yhdessä...
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mitä miehet tässä kirjoittavat, on totta.
Enemmistö tuntemistani miehistä, nyt useimmat naimisissa, kokivat että naiseen tutustumisen alkuvaihe oli suorittamista. Pari tuntemaani miestä jotka siitä pitävät, ovat pelimiehiä.
Osa miehistä välttyy siltä. Tosi komeat, ja onnekkaat jotka ovat esimerkiksi aikaansaapia ja tapaavat naisen joka haluaa sellaisen ahkeran joskin juron perusmiehen joka sopii mainiosti perheenrakennusvaiheeseen.
Itse en oli tosi komea enkä juro tekijämies, joten homma on edellyttänyt vuosien työtä jonka myötä opitaan uusia asioita ja korjataan virheitä omassa käytöksessä. Itsellä suurimmat kompastuskivet olivat liian submissiivinen käytös (naisen myötäily ja huomioiminen tavalla joka ei ollut miehekästä, eli tavalla jonka naiset halusivat varata itselleen), liika varovaisuus fyysisessä aloitteellisuudessa, liika odottelu ennen kuin teen aloitteen, liika varovaisus siinä että olen herrasmies enkä loukkaa naista, ja tuo liika helppous eli kun olin kiinnostunut niin en esittänyt coolia ja välinpitämätöntä siihen asti kunnes naisen kiinnostus on vahvaa eikä vain orastavaa.
Voin sanoa suoraan että tuollainen laskelmointi ja manipulointi herättää inhon väreitä. Sata kertaa mieluummin otan pelimiehen kuin tuollaisen.
Ihan turhaan selitelet.
Sinä rakastat pelimiehiä. Piste. Niin rakastavat monetkin muut naiset, mistä todistusaineistona on lukuisat kaadot.
Ei asialla ole mitään tekemistä minkään laskelmoinnin tai manipuloinnin kanssa. Koska pelimiehethän sitä vasta harrastavatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Mutta minulla kiinnostus heräsi vasta siinä vaiheessa kun löytyi sellainen mies, joka oli heti oma itsensä kaikkine huonoine puolineen eikä edes esittänyt muuta. Ja itse olin samanlainen
ja samassa elämäntilanteessa ja yhtä avoin hänelle. Molemmista tuntui että vihdoin löytyi ihminen jonka kanssa saa olla oma itsensä.
Kaikenlaisia esittäjiä oli ollut aiemmin, joiden takia olin jo menettänyt uskoni rakkauteen ja luovuttanut täysin.
Joten joo, esittämällä muuta kuin on varmasti saa parisuhteita, mutta ei ne tule olemaan hyviä eivätkä varsinkaan kestäviä. Työelämässä joutuu esittämään ihan tarpeeksi ihan vain koska siellä on pakko miellyttää muita. Mutta jos kotonakin joutuu vetämään jotain ihme roolia, se käy väistämättä liian raskaaksi ja rooli alkaa rapista jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että vaikka tuon aina heti alussa huonot puoleni esille ja olen täysin rehellinen kaikesta, pääsen treffeille helposti ja minuun ihastutaan usein. Kuitenkin tovin päästä asiat jotka olen tuonut ilmi heti alussa, alkavatkin muodostua esteeksi syvemmälle parisuhteelle. En siis muuta käytöstäni, vaan olen alusta lähtien oma itseni, mutta silti käy aina näin.
Onko alkukiinnostuksen syynä sitten ihan puhtaasti ulkonäköni? Naiset sivuuttavat siksi sanomiseni tai kuvittelevat minun olevan vain vaatimaton. Ei, olen tasan se mikä sanonkin olevani.
M34
Se on ihan luonnollista, että ulkonäöllä saa paljon anteeksi. Siis alussa. Luulen sinun olevan oikeilla jäljillä.
n28
Ikäkin vaikuttaa tuossa paljon.
Puhutaanko <25v naisista vai 45+ naisista?
Nuorempien kanssa sitä esittämistä tulee, ja useimille miehille se on must. Todellakin on esitettävä soidinmenoja.
30+ naisen kanssa odotetaan itsevarmuutta ja sujuvaa osaamista, mutta ei välttämättä niin paljoa viihdytystaitoja.
Tässä iässä (40+) voi jo tällainen ei-komea ja ei-itsevarmakin mies paremmin olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
En tiedä.
Oletko tehnyt aloitteita siten että miehet ymmärtävät sen olevan aloite? Miten miehet ovat ilmaisseet antaneensa pakit?
Oletko viehättävän näköinen? Entäs kuinka komeita miehet ovat olleet?
Ovatko nuo hiljaiset nörttimiehet sinulle vaihtoehto D kun komeammat ja reippaammat antoivat pakit?
Oletko varma että miehet olivat sinkkuja? Naisilla on ilmiömäinen taito tehdä aloitteita varatuille miehille...Olen hakeutunut kiinnostavien miesten seuraan ja tehnyt vaikka tikusta asiaa. Mennyt juttelemaan tai vaikkapa laittanut samassa ryhmäkeskustelussa olevalle harrastuskaverille viestiä jonkun kysymyksen varjolla ja yrittänyt jatkaa siitä keskustelua. Harmi vaan että kun toista osapuolta ei kiinnosta, juttu kuivaa siihen. Liian kova yrittäminen ja pommitus alkaa muuten vaikuttaa creepyltä.
Olen ihan normaalin näköinen nainen. Hoikka ja pitkähiuksinen blondi. Minun silmääni nuo miehet ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, mutta ihastuksen laannuttua on tullut usein todettua ettei se 170cm silmälasipäinen finniotsa ole ollenkaan niin komea kuin kuukausi sitten.
Ne hiljaiset nörttimiehet eivät ole olleet minulle mikään vaihtoehto D vaan tyyppejä, joihin olen ollut aidosti todella ihastunut. En yritä ketään komeuden perusteella vaan ihastun keneen ihastun. Ne on aina olleet noita normaaleja taviksia jotka sattuu tulemaan arjessa vastaan. En ole yrittänyt ketään kenen en tietäisi olevan sinkku, ihastun vasta kun tunnen jonkun paremmin.Siis hetkinen. Mite tuo on aloite?
Minullekin on moni nainen laittanut ryhmäkeskusteluissa viestiä ja kysellyt harrastusvinkkejä. Sekö on aloite?
No, minulta miehet eivät edes kysele noita harrastusvinkkejä joten koen helposti kaiken vastakkaisen sukupuolen lähestymisen aloitteeksi. Siis oikeasti, kukaan mies ei ole ikinä aloittanut viestittelyä minulle tai yrittänyt tutustua minuun paremmin. Noiden viestien ynnä muun lisäksi olen toki yrittänyt jatkaa juttua ja lähestyä enemmänkin. Ei se ikinä vaan johda mihinkään. Olin ihan puulla päähän lyöty kun kaveri näytti vähän aikaa sitten miten tämän pari päivää sitten tapaama mies pommitti tätä viesteillä - minä en juttele niin tiiviisti edes ystävieni kanssa.
-118
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä38990 kirjoitti:
Miten ois pitäny alussa "myydä itsensä"? Ite tein ainakin kaikkeni, että oisin oma itseni ja toinen sais musta aidon käsityksen kuka ja millanen oon.
Jengi suhtautuu tohon nyt väärin. Tuo että tekee kaikkensa, että toinen saa aidon käsityksen siitä millainen on - TUO on itsensä myymistä.
Ei ole tarkoitus esittää toiselle jotain mitä ei ole, koska se paljastuu. Mutta kun uuden ihmisen tapaa, hän ei tiedä sinusta mitään. Kun myyjä esittelee sinulle tuotetta, ei hän saa kusettaa. Mutta hänen pitää kertoa sinulle minkälainen tuote on kyseessä, ja ehkä herättää sinussa halu hankkia sellainen.
Ei tarvitse esittää tai olla tyrkky, mutta kyllä toiselle pitää sen verran itseään myydä että toinen voi tehdä ostopäätöksen, että kiinnostaako vai ei.
Myyminen on nimenomaan parhaan kertomista ja huonon peittelyä. Näin se ainakin kauppa maailmassa toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että vaikka tuon aina heti alussa huonot puoleni esille ja olen täysin rehellinen kaikesta, pääsen treffeille helposti ja minuun ihastutaan usein. Kuitenkin tovin päästä asiat jotka olen tuonut ilmi heti alussa, alkavatkin muodostua esteeksi syvemmälle parisuhteelle. En siis muuta käytöstäni, vaan olen alusta lähtien oma itseni, mutta silti käy aina näin.
Onko alkukiinnostuksen syynä sitten ihan puhtaasti ulkonäköni? Naiset sivuuttavat siksi sanomiseni tai kuvittelevat minun olevan vain vaatimaton. Ei, olen tasan se mikä sanonkin olevani.
M34
Se on ihan luonnollista, että ulkonäöllä saa paljon anteeksi. Siis alussa. Luulen sinun olevan oikeilla jäljillä.
n28
Hyvin voi olla niin.
Kun ulkonäkö on hyvä, naiset kuvittelevat miehelle positiivisia ominaisuuksia ja olettavat miehen vaatimattomaksi.
Joskus siihen voi olla muitakin syitä. Esimerkiksi minut oletetaan aina varakkaaksi, vaikka olen kaukana siitä enkä juuri välitä omaisuuden kerryttämisestä tai korkeasta materiaalisesta elintasosta. Olin kyllä ennen töissä alalla jonka edustajat oletetaan (väärin) hyvätuloisiksi.
Ei auta vaikka kuinka sanon. Naiset ohittavat asian että "joo", mutta jossain vaiheessa asia käy ilmi ja selkeästi kiinnostus laantuu. En ollutkaan se unelmavävy jonka kanssa pääsee vihreälle oksalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mitä miehet tässä kirjoittavat, on totta.
Enemmistö tuntemistani miehistä, nyt useimmat naimisissa, kokivat että naiseen tutustumisen alkuvaihe oli suorittamista. Pari tuntemaani miestä jotka siitä pitävät, ovat pelimiehiä.
Osa miehistä välttyy siltä. Tosi komeat, ja onnekkaat jotka ovat esimerkiksi aikaansaapia ja tapaavat naisen joka haluaa sellaisen ahkeran joskin juron perusmiehen joka sopii mainiosti perheenrakennusvaiheeseen.
Itse en oli tosi komea enkä juro tekijämies, joten homma on edellyttänyt vuosien työtä jonka myötä opitaan uusia asioita ja korjataan virheitä omassa käytöksessä. Itsellä suurimmat kompastuskivet olivat liian submissiivinen käytös (naisen myötäily ja huomioiminen tavalla joka ei ollut miehekästä, eli tavalla jonka naiset halusivat varata itselleen), liika varovaisuus fyysisessä aloitteellisuudessa, liika odottelu ennen kuin teen aloitteen, liika varovaisus siinä että olen herrasmies enkä loukkaa naista, ja tuo liika helppous eli kun olin kiinnostunut niin en esittänyt coolia ja välinpitämätöntä siihen asti kunnes naisen kiinnostus on vahvaa eikä vain orastavaa.
Voin sanoa suoraan että tuollainen laskelmointi ja manipulointi herättää inhon väreitä. Sata kertaa mieluummin otan pelimiehen kuin tuollaisen.
Ihan turhaan selitelet.
Sinä rakastat pelimiehiä. Piste. Niin rakastavat monetkin muut naiset, mistä todistusaineistona on lukuisat kaadot.
Ei asialla ole mitään tekemistä minkään laskelmoinnin tai manipuloinnin kanssa. Koska pelimiehethän sitä vasta harrastavatkin.
Ok. Eli kaikki miehet manipuloivat ja laskelmoivat. Toinen vaan istuu katkerana ruma naama nurin päin, toinen on komea, hauska ja nauttii elämästään. Tottakai jokainen nainen rakastaa jälkimmäistä. Harmi kun osa joutuu tyytymään jämäpaloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
En tiedä.
Oletko tehnyt aloitteita siten että miehet ymmärtävät sen olevan aloite? Miten miehet ovat ilmaisseet antaneensa pakit?
Oletko viehättävän näköinen? Entäs kuinka komeita miehet ovat olleet?
Ovatko nuo hiljaiset nörttimiehet sinulle vaihtoehto D kun komeammat ja reippaammat antoivat pakit?
Oletko varma että miehet olivat sinkkuja? Naisilla on ilmiömäinen taito tehdä aloitteita varatuille miehille...Olen hakeutunut kiinnostavien miesten seuraan ja tehnyt vaikka tikusta asiaa. Mennyt juttelemaan tai vaikkapa laittanut samassa ryhmäkeskustelussa olevalle harrastuskaverille viestiä jonkun kysymyksen varjolla ja yrittänyt jatkaa siitä keskustelua. Harmi vaan että kun toista osapuolta ei kiinnosta, juttu kuivaa siihen. Liian kova yrittäminen ja pommitus alkaa muuten vaikuttaa creepyltä.
Olen ihan normaalin näköinen nainen. Hoikka ja pitkähiuksinen blondi. Minun silmääni nuo miehet ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, mutta ihastuksen laannuttua on tullut usein todettua ettei se 170cm silmälasipäinen finniotsa ole ollenkaan niin komea kuin kuukausi sitten.
Ne hiljaiset nörttimiehet eivät ole olleet minulle mikään vaihtoehto D vaan tyyppejä, joihin olen ollut aidosti todella ihastunut. En yritä ketään komeuden perusteella vaan ihastun keneen ihastun. Ne on aina olleet noita normaaleja taviksia jotka sattuu tulemaan arjessa vastaan. En ole yrittänyt ketään kenen en tietäisi olevan sinkku, ihastun vasta kun tunnen jonkun paremmin.Siis hetkinen. Mite tuo on aloite?
Minullekin on moni nainen laittanut ryhmäkeskusteluissa viestiä ja kysellyt harrastusvinkkejä. Sekö on aloite?
No, minulta miehet eivät edes kysele noita harrastusvinkkejä joten koen helposti kaiken vastakkaisen sukupuolen lähestymisen aloitteeksi. Siis oikeasti, kukaan mies ei ole ikinä aloittanut viestittelyä minulle tai yrittänyt tutustua minuun paremmin. Noiden viestien ynnä muun lisäksi olen toki yrittänyt jatkaa juttua ja lähestyä enemmänkin. Ei se ikinä vaan johda mihinkään. Olin ihan puulla päähän lyöty kun kaveri näytti vähän aikaa sitten miten tämän pari päivää sitten tapaama mies pommitti tätä viesteillä - minä en juttele niin tiiviisti edes ystävieni kanssa.
-118
No minulla on ystävätär joka kyselee usein harrastusvinkkejä. Olemme olleet kahdestaan retkellä metsässä, raflassa käymme joskus tanssimassa ja tämä istuu usein sylissäni.
Eivät ole aloitteita. Olen yksi näistä parjatuista luuserimiehistä, ystävättäreni on sivutoiminen malli. Olemme vain kavereita, emme edes sopisi yhteen.
Miehelle aloite pitää tehdä selväksi. Harrastusvinkkien kyseleminen ei ole aloite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mitä miehet tässä kirjoittavat, on totta.
Enemmistö tuntemistani miehistä, nyt useimmat naimisissa, kokivat että naiseen tutustumisen alkuvaihe oli suorittamista. Pari tuntemaani miestä jotka siitä pitävät, ovat pelimiehiä.
Osa miehistä välttyy siltä. Tosi komeat, ja onnekkaat jotka ovat esimerkiksi aikaansaapia ja tapaavat naisen joka haluaa sellaisen ahkeran joskin juron perusmiehen joka sopii mainiosti perheenrakennusvaiheeseen.
Itse en oli tosi komea enkä juro tekijämies, joten homma on edellyttänyt vuosien työtä jonka myötä opitaan uusia asioita ja korjataan virheitä omassa käytöksessä. Itsellä suurimmat kompastuskivet olivat liian submissiivinen käytös (naisen myötäily ja huomioiminen tavalla joka ei ollut miehekästä, eli tavalla jonka naiset halusivat varata itselleen), liika varovaisuus fyysisessä aloitteellisuudessa, liika odottelu ennen kuin teen aloitteen, liika varovaisus siinä että olen herrasmies enkä loukkaa naista, ja tuo liika helppous eli kun olin kiinnostunut niin en esittänyt coolia ja välinpitämätöntä siihen asti kunnes naisen kiinnostus on vahvaa eikä vain orastavaa.
Voin sanoa suoraan että tuollainen laskelmointi ja manipulointi herättää inhon väreitä. Sata kertaa mieluummin otan pelimiehen kuin tuollaisen.
Niin siis tuo ylläoleva on pelimies. Hän tekee toiseen ihmiseen tutustimisesta pelin sen sijaan että tutustuisi ja ottaisi selvää mistä se toinen henkilö pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään saat myydä itsesi "reissukaveriksi" tms. Kukaan ei tunnu haluavan kokoaikaista seuraa vaan enemmän hupia lapsettomille ajoille. Itseä ei ainakaan sellainen osa-aikasuhde kiinnosta yhtään niin eipä tarvi myydäkään
Joo tämmöstä se suurimmaksi osaksi on. Onneksi itse tapasin miehen joka halusi vielä perinteisen parisuhteen ja yhteisen elämän. Monella 40v. miehellä on vielä pienet lapset ja etsivät vaan panoseuraa lapsivapaille viikoille. Uskon kyllä että sellasia naisiakin on paljon. Ja siinä ei ole mitään pahaa etenkin jos nää petiseuran etsijät sanoisivat suoraan ettei muu kiinnosta. Moni vaan vedättää ja puhuu soopaa lämpimikseen.
Pitäisi vaan olla sellainen mies, jonka markkina-arvo on niin korkea suhteessa naiseen, että voi ehdottaa tuollaista ja onnistua siinä. Kyllä miehet oppivat jo teinipoikana, että seksin ehdottaminen on melkein verbaalinen raiskaus ja pahin tapa loukata naista tai tyttöä. Ei tuosta indoktrinaatiosta helpolla pääse yli eikä 40 vuotiaalle ilmesty 190cm pituus, sixpack, komea naama ja epätavallisen iso penis, vaikka itseluottamus ja rentous olisi muutoin kunnossa.
Myös keski-ikäiset naiset alkavat helposti epäinhimillistämään tai käyttäytymään alentuvasti, jos eivät katso miehen olevan tarpeeksi geneettisesti ylivoimainen halutakseen seksiä ilman muuta lisäarvon vaihtoa tai antamista.
Teet yksinkertaisesta asiasta hirveän mutkikkaan. Et ole kiinnostava. Muusta ei ole kyse.
Luettelin ne asiat, mitkä tekevät seksiä ehdottavasta miehestä kiinnostavan.
Luuletko huijaavasi jonkun ajattelemaan, että kiinnostavuus on joku mystinen asia, joka syntyy tai jää syntymättä tyhjästä? Kiinnostavuus tulee, kun nuo geneettiset asiat on kohdallaan tai sitten jää syntymättä, jos ei ole geenilotossa käynyt mäihä.
Niinhän sinä luettelit. Tarvitset ihan helvetillisen määrän selittämistä, analysointia ja termejä. Et kykene vain myöntämään: "en ole kiinnostava mies".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mitä miehet tässä kirjoittavat, on totta.
Enemmistö tuntemistani miehistä, nyt useimmat naimisissa, kokivat että naiseen tutustumisen alkuvaihe oli suorittamista. Pari tuntemaani miestä jotka siitä pitävät, ovat pelimiehiä.
Osa miehistä välttyy siltä. Tosi komeat, ja onnekkaat jotka ovat esimerkiksi aikaansaapia ja tapaavat naisen joka haluaa sellaisen ahkeran joskin juron perusmiehen joka sopii mainiosti perheenrakennusvaiheeseen.
Itse en oli tosi komea enkä juro tekijämies, joten homma on edellyttänyt vuosien työtä jonka myötä opitaan uusia asioita ja korjataan virheitä omassa käytöksessä. Itsellä suurimmat kompastuskivet olivat liian submissiivinen käytös (naisen myötäily ja huomioiminen tavalla joka ei ollut miehekästä, eli tavalla jonka naiset halusivat varata itselleen), liika varovaisuus fyysisessä aloitteellisuudessa, liika odottelu ennen kuin teen aloitteen, liika varovaisus siinä että olen herrasmies enkä loukkaa naista, ja tuo liika helppous eli kun olin kiinnostunut niin en esittänyt coolia ja välinpitämätöntä siihen asti kunnes naisen kiinnostus on vahvaa eikä vain orastavaa.
Voin sanoa suoraan että tuollainen laskelmointi ja manipulointi herättää inhon väreitä. Sata kertaa mieluummin otan pelimiehen kuin tuollaisen.
Niin siis tuo ylläoleva on pelimies. Hän tekee toiseen ihmiseen tutustimisesta pelin sen sijaan että tutustuisi ja ottaisi selvää mistä se toinen henkilö pitää.
"Naiset tunnistavat pelimiehet" - suurin vitsi maailmassa.
Naisille pelimies on aina se mies joka on taitamaton. Seksikokemuksilla uhoaja tai epävarma mies joka yrittää harjoitella naisiin tutustumista.
Juuri pelimeshän tutustuu naiseen ja selvittää mistä tämä pitää. Ja muuttuu siksi mieheksi.
Käyttäjä38990 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä38990 kirjoitti:
Miten ois pitäny alussa "myydä itsensä"? Ite tein ainakin kaikkeni, että oisin oma itseni ja toinen sais musta aidon käsityksen kuka ja millanen oon.
Jengi suhtautuu tohon nyt väärin. Tuo että tekee kaikkensa, että toinen saa aidon käsityksen siitä millainen on - TUO on itsensä myymistä.
Ei ole tarkoitus esittää toiselle jotain mitä ei ole, koska se paljastuu. Mutta kun uuden ihmisen tapaa, hän ei tiedä sinusta mitään. Kun myyjä esittelee sinulle tuotetta, ei hän saa kusettaa. Mutta hänen pitää kertoa sinulle minkälainen tuote on kyseessä, ja ehkä herättää sinussa halu hankkia sellainen.
Ei tarvitse esittää tai olla tyrkky, mutta kyllä toiselle pitää sen verran itseään myydä että toinen voi tehdä ostopäätöksen, että kiinnostaako vai ei.
Myyminen on nimenomaan parhaan kertomista ja huonon peittelyä. Näin se ainakin kauppa maailmassa toimii.
No voihan se olla, mut ihan turhaa semantiikasta vääntelyä keskittyä siihen että "hyi, miksi yrität myydä itsesi, ole oma itsesi"!
Toki jotkut tätäkin harrastavat, mutta kun uuteen ihmiseen tutustuu, kyllä siinä pitää itseään tuoda esille. Jos ei satu olemaan todella viehättävä, niin ilman sitä "myymistä" toinen ei kiinnostu.
Tämän voi tehdä rehellisesti tai vähemmän rehellisesti, mutta kyse on siitä, että tullaan näkyväksi ja annetaan ihmiselle mahdollisuus kiinnostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut sinkku viimeksi vuonna 1996 enkä ole ikinä ”myynyt” itseäni yhteenkään suhteeseen. Koko ajatuskin on outo. Jos toisen kanssa on hyvä olla, homma etenee omalla painollaan eikä mitään tuollaista tule mieleenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo mitä miehet tässä kirjoittavat, on totta.
Enemmistö tuntemistani miehistä, nyt useimmat naimisissa, kokivat että naiseen tutustumisen alkuvaihe oli suorittamista. Pari tuntemaani miestä jotka siitä pitävät, ovat pelimiehiä.
Osa miehistä välttyy siltä. Tosi komeat, ja onnekkaat jotka ovat esimerkiksi aikaansaapia ja tapaavat naisen joka haluaa sellaisen ahkeran joskin juron perusmiehen joka sopii mainiosti perheenrakennusvaiheeseen.
Itse en oli tosi komea enkä juro tekijämies, joten homma on edellyttänyt vuosien työtä jonka myötä opitaan uusia asioita ja korjataan virheitä omassa käytöksessä. Itsellä suurimmat kompastuskivet olivat liian submissiivinen käytös (naisen myötäily ja huomioiminen tavalla joka ei ollut miehekästä, eli tavalla jonka naiset halusivat varata itselleen), liika varovaisuus fyysisessä aloitteellisuudessa, liika odottelu ennen kuin teen aloitteen, liika varovaisus siinä että olen herrasmies enkä loukkaa naista, ja tuo liika helppous eli kun olin kiinnostunut niin en esittänyt coolia ja välinpitämätöntä siihen asti kunnes naisen kiinnostus on vahvaa eikä vain orastavaa.
Voin sanoa suoraan että tuollainen laskelmointi ja manipulointi herättää inhon väreitä. Sata kertaa mieluummin otan pelimiehen kuin tuollaisen.
Niin siis tuo ylläoleva on pelimies. Hän tekee toiseen ihmiseen tutustimisesta pelin sen sijaan että tutustuisi ja ottaisi selvää mistä se toinen henkilö pitää.
Sata kertaa mieluummin pelimies. Inhoan teeskentelijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
En tiedä, mitä tarkoitat sillä, että "kaikki vain tapahtuu" - ei minun kohdallani ainakaan "vain tapahdu" asioita. Ja miten niin joku vain tupsahtaa elämään? No tavallaan ehkä, jos esim. tuleva kumppani onkin se, joka vaikka seuraavassa kuussa rekrytoidaan samalle työpaikalle, minkä jälkeen sitten tutustutaan ja ihastutaan - onhan hän silloin tavallaan "tupsahtanut" elämään, kun on ilmestynyt samaan työpaikkaan. Tai jos tapaa toisen festareilla, johon kumpikin sattumalta osti lipun, tai vaikka kaverin juhlissa, joihin on sattumalta kutsuttu molemmat. Mutta miten tämä on erilaista sen miehen osalta? Kyllähän minäkin ihan yhtä lailla silloin "tupsahtaisin" samoihin juhliin tai festareille.
Haluaisitko tarkentaa, mitä oikein tarkoitat?
Tuolla varmaankin tarkoitetaan sitä että mies tarkkailee olisiko ympäristössä kiinnostavia naisia, hankkiutuu jollain syyllä lähemmäs ja avaa pelin. Ehkä joku "random" kysymys tms.
Samanaikaisesti nainen vain keskittyy itseensä ja oho hups mies vain tupsahti jostian kysymään jotain random asiaa.
Joo, voihan se noinkin tapahtua. Tosin ihan yhtä lailla itse alan jutella usein miesten kanssa - ei välttämättä edes iskutarkoituksessa, vaan esim. työkaverin kanssa voi tulla juttua, joka voikin johtaa muuhunkin. Ja aina, jos olen ihastunut tai edes kiinnostunut jostain miehestä, olen tietenkin yrittänyt keksiä keinon hakeutua juttelemaan hänen kanssaan. Joten tuttua juttua kyllä tuo, mitä kirjoitit - mutta tapahtuu molemminpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ymmärtänyt väärin (ainakin jos olet nainen). Ei alku ole itsensä markkinointia varten, vaan että ehdit miettiä onko se toinen sulle sopiva.
Ajattelen valitsevani, ja aina on ollut miehiä tyrkyllä. Sinkkuna en pitkään ole tosin ollut vaan parissa pitkässä suhteessa enimmän osan.
Riippuu ihan naisesta. Sinä olet todennäköisesti kaunis nainen, tavalliset joutunevat tekemään muutakin kuin istumaan.
Lol, minä olen parhaimpina päivinä "ihan söpö" ja ei ole kyllä tarvinnut mitään temppuja tehdä sen eteen, että miehiä on kiinnostanut ihan parisuhde kanssani. 8v suhde takana eikä tarvinnut alkuun tehdä muuta kun vaan istua, ja sinä aikana on aika moni ollut tyrkyllä.
Ja sitten on minunkaltaisia luusereita, jotka ei kelpaa senkummemmin omana itsenään kuin parhaat palat esitettynä. Että lol vaan sinnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
En tiedä.
Oletko tehnyt aloitteita siten että miehet ymmärtävät sen olevan aloite? Miten miehet ovat ilmaisseet antaneensa pakit?
Oletko viehättävän näköinen? Entäs kuinka komeita miehet ovat olleet?
Ovatko nuo hiljaiset nörttimiehet sinulle vaihtoehto D kun komeammat ja reippaammat antoivat pakit?
Oletko varma että miehet olivat sinkkuja? Naisilla on ilmiömäinen taito tehdä aloitteita varatuille miehille...Olen hakeutunut kiinnostavien miesten seuraan ja tehnyt vaikka tikusta asiaa. Mennyt juttelemaan tai vaikkapa laittanut samassa ryhmäkeskustelussa olevalle harrastuskaverille viestiä jonkun kysymyksen varjolla ja yrittänyt jatkaa siitä keskustelua. Harmi vaan että kun toista osapuolta ei kiinnosta, juttu kuivaa siihen. Liian kova yrittäminen ja pommitus alkaa muuten vaikuttaa creepyltä.
Olen ihan normaalin näköinen nainen. Hoikka ja pitkähiuksinen blondi. Minun silmääni nuo miehet ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, mutta ihastuksen laannuttua on tullut usein todettua ettei se 170cm silmälasipäinen finniotsa ole ollenkaan niin komea kuin kuukausi sitten.
Ne hiljaiset nörttimiehet eivät ole olleet minulle mikään vaihtoehto D vaan tyyppejä, joihin olen ollut aidosti todella ihastunut. En yritä ketään komeuden perusteella vaan ihastun keneen ihastun. Ne on aina olleet noita normaaleja taviksia jotka sattuu tulemaan arjessa vastaan. En ole yrittänyt ketään kenen en tietäisi olevan sinkku, ihastun vasta kun tunnen jonkun paremmin.Siis hetkinen. Mite tuo on aloite?
Minullekin on moni nainen laittanut ryhmäkeskusteluissa viestiä ja kysellyt harrastusvinkkejä. Sekö on aloite?
No, minulta miehet eivät edes kysele noita harrastusvinkkejä joten koen helposti kaiken vastakkaisen sukupuolen lähestymisen aloitteeksi. Siis oikeasti, kukaan mies ei ole ikinä aloittanut viestittelyä minulle tai yrittänyt tutustua minuun paremmin. Noiden viestien ynnä muun lisäksi olen toki yrittänyt jatkaa juttua ja lähestyä enemmänkin. Ei se ikinä vaan johda mihinkään. Olin ihan puulla päähän lyöty kun kaveri näytti vähän aikaa sitten miten tämän pari päivää sitten tapaama mies pommitti tätä viesteillä - minä en juttele niin tiiviisti edes ystävieni kanssa.
-118No minulla on ystävätär joka kyselee usein harrastusvinkkejä. Olemme olleet kahdestaan retkellä metsässä, raflassa käymme joskus tanssimassa ja tämä istuu usein sylissäni.
Eivät ole aloitteita. Olen yksi näistä parjatuista luuserimiehistä, ystävättäreni on sivutoiminen malli. Olemme vain kavereita, emme edes sopisi yhteen.
Miehelle aloite pitää tehdä selväksi. Harrastusvinkkien kyseleminen ei ole aloite.
Mitenköhän totta mahdat puhua?
Tunnen kanssa miehen joka selittää olevansa ikuisesti sinkku koska eivät naiset hänestä pidä.
Lyhyehkö on kyllä ja nörttimäisen näköinenkin, mutta superfiksu ja oivaltava.
Oltin joskus samoissa bileissä niin tyyppi kömpi ylös makkarista tuttujen siskosten vierestä. Kuulemma vain ystäviä olivat, selitti tyyppi silmät kirkkaina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
MISTÄ niitä miehiä tupsahtaa? Missä nämä minua piirittävät ja jahtaavat miehet on? Olen yrittänyt tehdä aloitteita niille hiljaisillekin nörttimiehille, mutta turhaan. Nolottaa vaan saada aina pakit joka ikinen kerta.
En tiedä.
Oletko tehnyt aloitteita siten että miehet ymmärtävät sen olevan aloite? Miten miehet ovat ilmaisseet antaneensa pakit?
Oletko viehättävän näköinen? Entäs kuinka komeita miehet ovat olleet?
Ovatko nuo hiljaiset nörttimiehet sinulle vaihtoehto D kun komeammat ja reippaammat antoivat pakit?
Oletko varma että miehet olivat sinkkuja? Naisilla on ilmiömäinen taito tehdä aloitteita varatuille miehille...Olen hakeutunut kiinnostavien miesten seuraan ja tehnyt vaikka tikusta asiaa. Mennyt juttelemaan tai vaikkapa laittanut samassa ryhmäkeskustelussa olevalle harrastuskaverille viestiä jonkun kysymyksen varjolla ja yrittänyt jatkaa siitä keskustelua. Harmi vaan että kun toista osapuolta ei kiinnosta, juttu kuivaa siihen. Liian kova yrittäminen ja pommitus alkaa muuten vaikuttaa creepyltä.
Olen ihan normaalin näköinen nainen. Hoikka ja pitkähiuksinen blondi. Minun silmääni nuo miehet ovat olleet sillä hetkellä maailman komeimpia miehiä, mutta ihastuksen laannuttua on tullut usein todettua ettei se 170cm silmälasipäinen finniotsa ole ollenkaan niin komea kuin kuukausi sitten.
Ne hiljaiset nörttimiehet eivät ole olleet minulle mikään vaihtoehto D vaan tyyppejä, joihin olen ollut aidosti todella ihastunut. En yritä ketään komeuden perusteella vaan ihastun keneen ihastun. Ne on aina olleet noita normaaleja taviksia jotka sattuu tulemaan arjessa vastaan. En ole yrittänyt ketään kenen en tietäisi olevan sinkku, ihastun vasta kun tunnen jonkun paremmin.Siis hetkinen. Mite tuo on aloite?
Minullekin on moni nainen laittanut ryhmäkeskusteluissa viestiä ja kysellyt harrastusvinkkejä. Sekö on aloite?
No, minulta miehet eivät edes kysele noita harrastusvinkkejä joten koen helposti kaiken vastakkaisen sukupuolen lähestymisen aloitteeksi. Siis oikeasti, kukaan mies ei ole ikinä aloittanut viestittelyä minulle tai yrittänyt tutustua minuun paremmin. Noiden viestien ynnä muun lisäksi olen toki yrittänyt jatkaa juttua ja lähestyä enemmänkin. Ei se ikinä vaan johda mihinkään. Olin ihan puulla päähän lyöty kun kaveri näytti vähän aikaa sitten miten tämän pari päivää sitten tapaama mies pommitti tätä viesteillä - minä en juttele niin tiiviisti edes ystävieni kanssa.
-118No minulla on ystävätär joka kyselee usein harrastusvinkkejä. Olemme olleet kahdestaan retkellä metsässä, raflassa käymme joskus tanssimassa ja tämä istuu usein sylissäni.
Eivät ole aloitteita. Olen yksi näistä parjatuista luuserimiehistä, ystävättäreni on sivutoiminen malli. Olemme vain kavereita, emme edes sopisi yhteen.
Miehelle aloite pitää tehdä selväksi. Harrastusvinkkien kyseleminen ei ole aloite.
Minä en halua miestä jolle kaikki on väännettävä ratakiskosta.
Helppo ratkaisu. Jos nää on kaikki niin kylmiä tieteellisiä faktoja et näin se menee ja ne voidaan laskea tieteellisesti insinöörin elkein, niin ota b374cukold inseliseli-selittäjä sellainen nainen, joka on sun omasta levelistä 2-3 alaspäin. Kaikki voittaa. Turhaan sä nillität ettet sä voi koskaan kelvata niille omantasoisille tai pärjätä Chad-miehille. Jos oot varma et se asia menee niin, niin hyväksy asia ja toimi sen mukaan. Samalla lailla kun tavikset hyväksyy, että Brad Pitt painii eri sarjassa, vaikka se olis omasta mielestä kuinka väärin.
Hyväksy se et sun "markkina-arvohaarukka" on omantasoinen nainen miinus kolme. Ennen pitkää totut siihen ja se alkaa tuntua omalta leveliltä. Ja pääset joskus herra vieköön pukillekin.
Noh, miten ois. Lähe poika pilkille?