Lue keskustelun säännöt.
Tiedän, että olisin hyvä kumppani, mutta en vaan osaa sitä alkuvaihetta, kun pitäisi "myydä itsensä".
08.05.2021 |
Miksei voisi hypätä suoraan siihen vaiheeseen, kun ollaan vakavasti yhdessä...
Kommentit (180)
Miten ois pitäny alussa "myydä itsensä"? Ite tein ainakin kaikkeni, että oisin oma itseni ja toinen sais musta aidon käsityksen kuka ja millanen oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee monelle epämiellyttävää kuultavaa, mut joidenkin kohdalla kenkä puristaa tästä.
Jos ajatellaan "soidinmenoja" niin toki ihmisten pariutumisessa on tietyt rituaalit - laittaudutaan vimpan päälle, käydään treffeillä, yms. ja totta kai kun parisuhde arkistuu niin joskus ollaan pieruverkkareissa ja katsotaan Netflixiä.
Jos huomaat että sun pitää kauheasti esittää että saat pidettyä naisten mielenkiinnon, ja sitten kun myöhemmin lopetat ne soidinmenot, nainen ei tykkääkään, niin arvaa mitä? Ei naiset niitä soidinmenoja erityisesti kaipaa, vaan sun esittäminen meni läpi, ja nyt totuus on paljastunut.
Tää kuulostaa ehkä rankalta, mutta sun pitäisi OIKEASTI OLLA vähän enemmän sellainen, mitä ne soidinmenot on. Vai tuleeko jollekin yllätyksenä, että naiset tykkää miehistä, jotka pukeutuu hyvin, huolehtivat ulkonäöstään ja hygieniastaan, ovat kohteliaita, antavat huomiota, ovat aktiivisia harrastusten/kahvilakäyntien/päiväretkien muodossa?
Nainen on saattanut luulla että olet sellainen tyyppi. Totta kai se pettyy kun tajuaa, että oikeasti et käy koskaan muualla kuin lähikaupassa, ainoat ravintolat missä käyt on McDrive ja kantakapakka, sun pyhävaatteet on Addun verkkarit niiden reikäisten Prisma-verkkareiden sijaan, kynsiä ei leikata eikä partaa ajeta, ruokavalio on pakastepitsa ja Pirkka-kalja, urheilullisuus rajoittuu Formuloiden kattomiseen ja 'leffadiggari' ei koskaan käy edes ulkona leffassa vaan kattoo päivät pääksytysten Netflixii.
Mies ajattelee et ne on soidinmenoja, hyväuskoinen nainen menee halpaan ja pettyy kun esitys päättyy. Ja kyllä, kaikki tunnistaa normaalin "parisuhderupsahtamisen" ja sen et arki tulee, ettei aina tarvii olla niin spessuu ja verkkarit on fine ja Netflix-sunnuntait on ihan jees eikä pizzakaan myrkkyä ole jos silloin tällöin syö. Mut kohtuudella.
Siis hetkinen.
Te naiset väitätte ettei miehen tavitse feikata tai esittää soidinmenoja.
Mutta samassa viestissä kirjoitat "normaalista parisuhderupsahtamisesta", mikä tarkoittaa ihan samaa asiaa. Eli nainen feikkaa itsensä laitetummaksi ja naisellisemmin käyttäytyväksi kuin mitä on arjessa luvassa.
Täh???
Kyllä toi on aika selkeätä kenelle vaan paitsi totaaliselle uuvatille. Tossa lukee selvästi kohtuudesta ja kaikki ymmärtää "normaali parisuhde rupsahtamisen" verrattuna siihen et sikolätti paljastuu. Jos haluat sen sijaan saivarrella ja takertua siihen että se että alussa meikataan ja kotona ollaankin joskus ilman olisi täysin sama asia kun feikkaaminen, niin hyvä on. Sitten koko ihmisen sosiaalinen elämä on feikkaamista. Ihmisille pitää olla kohtelias, pomolle ei sanota suoria sanoja, ja niin edespäin. Jos haluat pitää feikkaamisena, niin hyvä on. Sitten voit päättää, feikkaatko vähän niin kuin sosiaalinen konventio sanelee. Jos feikkaat paljon, niin että ylitetään "normaalin rupsahtamisen" raja kun se lopetetaan, niin ihmiset pettyy ja lähtee.
Töissäkin on alkuun vähän "näytön paikka" vaikka ei virallista koeaikaa olekaan. Kympin suoritusta ei töissä tai parisuhteessa vaadita joka päivä, mutta kyllä pitää pystyä osoittamaan, että kykenee siihen ysiin tai kymppiin jos panostaa.
Totta helvetissä se on feikkaamista jos esität suorittavasi ysiä tai kymppiä, mutta todellinen suoritus on seiska.
Ja millä perusteella sinä päätät missä kulkee "normaalin parisuhderupsahtamisen" ja feikkaamisen raja?
Mitä ylipäätään on normaali parisuhderupsahtaminen, kun tässä on vängätty naisten toimesta ettei ole mitään feikkaamista tai parisuhdevaiheita vaan tavatessa oltiin just sitä kuin myöhemminkin?
Onko se niin vaikeaa kirjoittaa suoraan, ilman että oletetaan "itsestäänselvyyksiä jotka nyt pitäisi ymmärtää" ja toisaalta väitetään ettei sellaisia ole olemassa ollenkaan?
En ole sama jonka kanssa keskustelet, mutta voin kertoa oman versioni.
Olen naisellinen nainen, joka arkisin töihin lähtiessään suoristaa hiukset, meikkaa päivästä riippuen hyvin kevyesti (meikkipohja, kulmakarvat, maskara) tai kevyesti (edelliset + rajaukset ja huulipuna) ja pukeutuu smart casualisti. Samoin pukeudun vapaapäivinä jos olen menossa lähikauppaa pitemmälle ja varsinkin jos tapaan talouteeni kuulumattomia ihmisiä (deitti, vanhempani, kaveri, sukulaiset...)
Yksin kotona ollessani vaihdan kyllä aamulla puhtaat vaatteet, mutta paita on vanhan yliopistoni kolitsipaita, hiukset on ponnarilla ja meikkiä ei naamassa ole. Tässä asussa minua ei näe siis yleensä kukaan muu kuin minä. Mutta jos parisuhde etenee niin pitkälle, että asuisimme yhdessä tai viettäisimme pitkiä aikoja (vaikka kesäloman) yhdessä, minut kyllä näkisi tässä asussa ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Edelleen kaikkina muina päivinä minut näkisi siinä tyylissä jolla ilmestyisin ensiteffeille (ja monille seuraavillekin treffeille).
Jos minusta ottaisi kuvat näissä kahdessa asussa samalla ilmeellä ja asennolla, olisin täysin tunnistettava molemmissa ja joku voi olla sitä mieltä että kuva a on parempi, toinen pitäisi kuvasta b. Itse asiassa feikimmäksi koen esimerkiksi juhliin pukeutumisen, joihin pukukoodi vaatisi erikoisempaa kampausta. Silti kukaan juhlissa ei valittaisi että feikkaan koska hiukseni ovat kampauksella.
Tyypillisempi esimerkki on nainen joka meikkaa päivittäin kevyesti mutta on kotona luonnontilassa.
Tinder-profiilissa on joko sotamaalaus tai selvästi huolelisempi meikki päällä, kuva on otettu tarkkaan harkitusta kuvakulmasta joka saa kasvot näyttämään erilaiselta kuin edestä katsottuna livenä, valaistus on katsottu siten että valo piilottaa rypyt + mahdollisesti päälle on vielä kevyt autofiltteri.
Tässä siis puhutaan jo ihan totaalisesta feikkaamisesta.
Useimpien naisten rafla- tai treffilook on myös kaukana siitä arkisesta.
No voisko tähän olla ratkaisuna se, ettei Tinderissä paina tykkäystä niille raskaasti meikatuille naisille, joiden kuvat näyttävät melkein liian hyviltä ollakseen totta? Olisko siellä joku meikkaamaton, jolla ei ole niin taitavasti otetuja kuvia, ja jos sellainen löytyy, niin onko joku erityinen syy miksi ei swaippaisi oikealle tällaista feikkaamatonta naista? (Toivottavasti syy ei ole nyt se, että sellaiset naiset eivät ole niin hyvännäköisiä kuin raskaasti meikatut, joiden kuvia on paranneltu ja muokattu...)
Käyttäjä38990 kirjoitti:
Miten ois pitäny alussa "myydä itsensä"? Ite tein ainakin kaikkeni, että oisin oma itseni ja toinen sais musta aidon käsityksen kuka ja millanen oon.
Jengi suhtautuu tohon nyt väärin. Tuo että tekee kaikkensa, että toinen saa aidon käsityksen siitä millainen on - TUO on itsensä myymistä.
Ei ole tarkoitus esittää toiselle jotain mitä ei ole, koska se paljastuu. Mutta kun uuden ihmisen tapaa, hän ei tiedä sinusta mitään. Kun myyjä esittelee sinulle tuotetta, ei hän saa kusettaa. Mutta hänen pitää kertoa sinulle minkälainen tuote on kyseessä, ja ehkä herättää sinussa halu hankkia sellainen.
Ei tarvitse esittää tai olla tyrkky, mutta kyllä toiselle pitää sen verran itseään myydä että toinen voi tehdä ostopäätöksen, että kiinnostaako vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki naiset on noin helvetin hankalia, feikkejä, määräileviä ja ihan mahdottomia, niin mihin sä sellaista edes tarvitset tai kaipaat? Sama touhu vaan pahenee kun päädytte suhteeseen. Ja kaiken lisäksi se vielä rupsahtaa. Vaikea tuollaisesta puheesta uskoa, että haluat naista
Päinvastoin, haiskahtaa homolta.
Samaa mieltä.
Tää soidinmenoista ja feikkaamisesta ruikuttava miesoletettu on selvästikin (omasta mielestään) täysin kartalla siitä miten naisten kanssa pitää toimia, että herättää heidän mielenkiinnon, ja osaa sitten kanssa hillitä niitä soidinmenojaan sopivasti arkeen.
Ei ole tullut mitään ihmettelyä siitä että ei ymmärrä - arvostelua vaan. Kuitenkin on hyvin varma tieto asiasta, ihmettelee ainoastaan sitä, että eivätkö naiset tosiaan itse tiedosta tätä, mikä on hänelle niin selvää.
Tiedät siis, miten toimia. Jos sinua ei kiinnosta tehdä niin, se on tietysti oma valinta. En tiedä koetko sen arvollesi sopimattomaksi teeskentelyksi, vai eikö naiset vaan kiinnosta. Useimmilla on ongelma ettei tiedä mitä tehdä että löytäisi itselleen naisen. Sulla ei sitä ongelmaa ole, tietotaito kyllä löytyy ja kokemustakin on, mut naiset on kaikki sellaisia et ei ilmeisesti nappaa.
Komppaan siis edellistä: minustakin haiskahtaa ihan hitusen homolle. Vähintään bi curious
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
"Nainen tietämättään testaa onko tämä itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia"
Tuota aiempaa viittausta enemmän tämä kyllä paljasti että jotain noloja pelimiesten oppaita ja pokauskäsikirjoja on kyllä tullut luettua! Selittää kyllä ton asenteen muutenkin, yleistää voimakkaasti et naiset hakee sitä ja naisten kanssa pitää tehä tätä. Soidinmenot ym. Halveksii naisia mutta ymmärtää pick up artistin peliä ja tietää miten pariutua. Ja sit vielä räikeä epäsuhta et tietää kyl tasan tarkkaan miten naisia saadaan mut ei kuitenkaan käy flaksi.
Hoh hoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Kieltämättä erittäin first world problems, mutta olishan se kiva jos vois skipata sen ihan alkuvaiheen ja mennä suoraan siihen kun tietää, että onko mies turvallinen, luotettava ja onko meillä on jotain yhteistä puhuttavaa.
N26
Eipä tuo minulta ole koskaan mitään soidinmenoja vaatinut, mutta noin vähän vanhemmiten olen ymmärtänyt sen johtuvan siitä, että olen pitkä ja komea.
Miehet jotka tätä valittavat ovat itse sokeita sille, että heidän mielestään se on epäreilua, että tavallisen tai vähän hönön ja epäsiistin näköisen pulliaisen pitää tehdä jotain extraliikkeitä, että fitnesskissa, IG-beibe tai Miss Suomi -tason naiset kiinnostuis (tuollaiset naiset on kyl keskimäärin joko tyhmiä, hankalia tapauksia, tai molempia - ei toki kaikki).
Anteeksi, nyt tulee karua ulkonäkönumerointia, mut se auttaa havainnollistamaan.
Ne ihan keskinkertaisen näköiset naiset suostuis varmaan treffeille ihan sillä et menis omana itsenään, olis kohtelias ja kysyis. Vaan se vääristymä on siinä, että 9-10 on hyvännäköinen, 7-8 on "tavallinen", ja 1-6 on rumia. Vaikka oikeastihan se jakauma on 1-3 ruma, 4-7 tavallinen tai keskiverto, 8-10 hyvännäköinen. Keskiverto on keskellä. Vaan sitä suljetaan kaikki alle 6 pois laskuista ja 7-8 on vähin mitä kelpaa, ja itselle se edustaa "ok näköistä*. Vaikka ns tilastollisesti se mikä on oma minimi on paljon keskivertoa nätimpi.
Sit samat miehet ois naisten arvion mukaan jotain 4 puol. Kyllä ne 4-5 naiset ne kelpuuttais ainakin jatkopeleihin ilman mitään soidinmenoja, mut ku tavalliset naiset ei tavallisille miehille kelpaa.
M33 pitkä, komea, etuoikeutettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Kerropa, millaisia ne soidinmenot ovat.
Mies esittää itsevarmempaa, hauskempaa, energisempää, tyylikkäämpää ja menevämpää kuin oikeasti on.
Esimerkiksi minä introverttinä ja naisten kanssa ei-itsevarmana joudun paljonkin keskittymään noihin. Joudun muistamaan ettei saa käyttäytyä liian koiranpentumaisesti jotta nainen saa jännätä saako tämän mielenkiintoisen miehen. Joudun myös pinnistelemään etten ole liian hiljainen ja tasainen.
Parisuhteissa (3 kpl 20+ vuoden aikana) olen sitten voinut olla oma itseni ja se on ollut ok.
Naisilla tuo on niin voimakkaasti vaiheittaista verrattuna miehiin. On soidinmenovaihe, kanivaihe, ja muuta.
Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta.
Ihan käytännön kysymys; mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen? Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?
"Eli nainen ihastuu sinuun, koska vaikutat hauskalta, energiseltä, tyylikkäältä, menevältä ja mielenkiintoiselta, ja sen jälkeen sitten haluaakin parisuhteen epähauskan, vetelän, tyylittömän, kotona viihtyvän, epämielenkiintoisen miehen kanssa? Kuulostaa aika kummalliselta."
Ei, vaan nainen haluaa lopulta tavallisen miehen. Se soidinmeno-minä olisi epärealistinen, ja luultavasti naiselle rasittava tapaus pidemmän päälle. Kumppanini ovat itsekin olleet introverttejä ja kotona viihtyviä. Hassua kuinka te naiset ette itse tunnista itsesse tätä. Miehen on herätettävä kiinnostus, ja siihen ei tavismiehen taviskäytös riitä. Siksi alkuun soidinmenot.
"mitä sinä sitten teet niille tyylikkäille vaatteille sen jälkeen, kun soidinmenot on hoidettu? Miksi et pidä niitä edelleen?"
Koska niitä on vain yksi vaatekerta. Aikanaan ne kulahtavat ja sitten on vain arkivaatteita. Ettekö te naiset tee samoin? Olen havainnut että aika monen naisen tyyli vaihtuu parisuhteessa arkisempaan suuntaan...?
"Ja aktivoidutko tosiaan vain soidinmenojen takia "meneväksi ihmiseksi" mutta heti, kun nainen on satimessa, lakkaat harrastamasta samoja asioita (mitä ne menot sitten sinun kohdallasi ovatkin)?"
Osittain kyllä. Niinhän te naiset itse neuvotte, pitää mennä sinne missä naiset ovat, eikö vain? Eivät ne naiset kotiovelle ilmesty.
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.
Ero - jota sinä et naisena tajua - on ettei se mene miehillä kuten naisilla.
Teille naisille se on sitä että te vain elätte elämäänne ja mies vain tupsahtaa vastaan jostain. Kaikki vain tapahtuu.
Jos tavallisen näköinen ja vähänkään ujompi/hiljaisempi/epävarmempi mies toimii noin, yksikään nainen ei kiinnostu. Mies on näkymätön.
Miehen on tehtävä itsensä näkyväksi ja herätettävä kiinnostus, ja se edellyttää soidinmenoja, alas feikkaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
No tuossahan se heti tuli.
Ja nyt siis puhuttiin naisesta joka on jo kiinnostunut miehestä ja jonka kanssa on tutustuttu, ei 100% tuntemattomasta.
Moni nainen on toiminut juuri noin eli seurannut sinne minne minä olen mennyt. Se on ollut ok minulle ja heille.
Mutta miehen ei kuulu toimia noin. Miehen kuuluu demonstroida ettei tämä ole liian nopeasti kiintyvä tai mies joka ei kenties saisi muita naisia ja pelkää menettävänsä tämän kiinnostuneen. Siksi pitää muistaa se soidinmenomoodi, ottaa rento asento tuolissa ja sanoa puolihuolimattomasti "joo nähdään kohta", vain kuin ei välittäisi siitä vaikka koko nainen hukkuis jonnekin.
Tuo on juuri niitä sosiaalisia taitoja, niinpä. Mutta niitä kutsutaan soidinmenotaidoiksi koska ne ovat sukupuolisidonnaisia ja pätevät lähinnä romanttiseen tutustumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
Niin *tusti tämä.
Mies käyttäytyy niin kuin normaalit ihmiset tekee ja antaa tilaa eikä oo heti ensitapaamisella kuten läheisriippuvainen ihminen parisuhteessa tai joku stalkkeri. Naiset suhtautuu tähän positiivisemmin kuin siihen, että creepy mies seuraa metrin päässä ja tuijottaa hiljaa lonkeroaan siemaillen kun menet puhumaan kavereille.
Mies tulkitsee tämän niin, että miehen pitää käyttäytyä kuin mulkku, kyllä ne pleijerit vaan tietää!
Huoh. Ei sekään ole mulkkua tai välinpitämätöntä että ei lähetä uudelle tuttavuudelle tuhatta viestiä päivässä ja ahdistuta jos sillä menee yli 15min vastata tai ylianalysoida viestissä olevien hymiöiden määrää tai puutetta. Mutta kun epävarma ja sosiaalisesti avuton mies kerrankin toimii kuten normaalit ihmiset, niin hän ajattelee että ahaa, naisille pitää olla mulkku, siks ne rakastuu renttuihin. Otollista maaperää niille pokausguruille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
No tuossahan se heti tuli.
Ja nyt siis puhuttiin naisesta joka on jo kiinnostunut miehestä ja jonka kanssa on tutustuttu, ei 100% tuntemattomasta.
Moni nainen on toiminut juuri noin eli seurannut sinne minne minä olen mennyt. Se on ollut ok minulle ja heille.
Mutta miehen ei kuulu toimia noin. Miehen kuuluu demonstroida ettei tämä ole liian nopeasti kiintyvä tai mies joka ei kenties saisi muita naisia ja pelkää menettävänsä tämän kiinnostuneen. Siksi pitää muistaa se soidinmenomoodi, ottaa rento asento tuolissa ja sanoa puolihuolimattomasti "joo nähdään kohta", vain kuin ei välittäisi siitä vaikka koko nainen hukkuis jonnekin.
Tuo on juuri niitä sosiaalisia taitoja, niinpä. Mutta niitä kutsutaan soidinmenotaidoiksi koska ne ovat sukupuolisidonnaisia ja pätevät lähinnä romanttiseen tutustumiseen.
Heh.
Olen huomannut saman.
Parhaiten sujuu kun esittää olevansa oman tiensä kulkija ja antaa naisen jännätä pääsisikö tämä mahtavan miehen kelkkaan mukaan. Pitää olla cool ja itsevarma. Ei saa kiinnostua eikä kiintyä liian nopeasti, muuten se on naiselle turn-off.
Sitten kun soidinmenot on suoritettu ja kiinnostus on vahvaa ja molemmpinpuoleista, voi olla rehellisesti kiinnostunut ja lopettaa feikkaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
Niin *tusti tämä.
Mies käyttäytyy niin kuin normaalit ihmiset tekee ja antaa tilaa eikä oo heti ensitapaamisella kuten läheisriippuvainen ihminen parisuhteessa tai joku stalkkeri. Naiset suhtautuu tähän positiivisemmin kuin siihen, että creepy mies seuraa metrin päässä ja tuijottaa hiljaa lonkeroaan siemaillen kun menet puhumaan kavereille.
Mies tulkitsee tämän niin, että miehen pitää käyttäytyä kuin mulkku, kyllä ne pleijerit vaan tietää!
Huoh. Ei sekään ole mulkkua tai välinpitämätöntä että ei lähetä uudelle tuttavuudelle tuhatta viestiä päivässä ja ahdistuta jos sillä menee yli 15min vastata tai ylianalysoida viestissä olevien hymiöiden määrää tai puutetta. Mutta kun epävarma ja sosiaalisesti avuton mies kerrankin toimii kuten normaalit ihmiset, niin hän ajattelee että ahaa, naisille pitää olla mulkku, siks ne rakastuu renttuihin. Otollista maaperää niille pokausguruille.
Onko sekin miesten vika jos naisia kiinnostaa mieluummin yli-itsevarma ja välinpitämätön m*lkku kuin mies joka käyttäytyy epävarmasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
No tuossahan se heti tuli.
Ja nyt siis puhuttiin naisesta joka on jo kiinnostunut miehestä ja jonka kanssa on tutustuttu, ei 100% tuntemattomasta.
Moni nainen on toiminut juuri noin eli seurannut sinne minne minä olen mennyt. Se on ollut ok minulle ja heille.
Mutta miehen ei kuulu toimia noin. Miehen kuuluu demonstroida ettei tämä ole liian nopeasti kiintyvä tai mies joka ei kenties saisi muita naisia ja pelkää menettävänsä tämän kiinnostuneen. Siksi pitää muistaa se soidinmenomoodi, ottaa rento asento tuolissa ja sanoa puolihuolimattomasti "joo nähdään kohta", vain kuin ei välittäisi siitä vaikka koko nainen hukkuis jonnekin.
Tuo on juuri niitä sosiaalisia taitoja, niinpä. Mutta niitä kutsutaan soidinmenotaidoiksi koska ne ovat sukupuolisidonnaisia ja pätevät lähinnä romanttiseen tutustumiseen.
Höpö höpö. Kyllä tuollainen lähäröinti ja tarrautuminen on näin miehenä todella luotaantyöntävää. Toki tilannesidonnaista mut en mä tuollaisesta tykkää jos oon menossa kavereille juttelee. Tässä nyt paistaa se et koska et saa naisilta paljoa huomiota niin kaikki kelpaa.
Se on jopa miehille yksi suurimmista turn-offeista että nainen on alkuun aivan liian kiinnostunut.
M33
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
Niin *tusti tämä.
Mies käyttäytyy niin kuin normaalit ihmiset tekee ja antaa tilaa eikä oo heti ensitapaamisella kuten läheisriippuvainen ihminen parisuhteessa tai joku stalkkeri. Naiset suhtautuu tähän positiivisemmin kuin siihen, että creepy mies seuraa metrin päässä ja tuijottaa hiljaa lonkeroaan siemaillen kun menet puhumaan kavereille.
Mies tulkitsee tämän niin, että miehen pitää käyttäytyä kuin mulkku, kyllä ne pleijerit vaan tietää!
Huoh. Ei sekään ole mulkkua tai välinpitämätöntä että ei lähetä uudelle tuttavuudelle tuhatta viestiä päivässä ja ahdistuta jos sillä menee yli 15min vastata tai ylianalysoida viestissä olevien hymiöiden määrää tai puutetta. Mutta kun epävarma ja sosiaalisesti avuton mies kerrankin toimii kuten normaalit ihmiset, niin hän ajattelee että ahaa, naisille pitää olla mulkku, siks ne rakastuu renttuihin. Otollista maaperää niille pokausguruille.
Onko sekin miesten vika jos naisia kiinnostaa mieluummin yli-itsevarma ja välinpitämätön m*lkku kuin mies joka käyttäytyy epävarmasti?
Just sanoin, ei se oo välinpitämätöntä tai mulkkua vaan normaalia, mutta osalle miehistä se näyttää siltä. Luitko viestiä ollenkaan?
Ja vaikka olisikin noin, niin ei, ei se ole miesten vika. Se ei ole myöskään naisten vika. Et sä voi vaatia et naiset alkais pakolla kiinnostumaan epävarmoissa tossukoista, jos ei luonnostaan kiinnosta.
Itsevarmuus on seksikästä yli sukupuolirajojen. Se saattaa olla jonkun mielestä epäreilua, mutta se nyt vaan on niin. Voihan sitä valittaa että ois kiva jos naiset tykkäsi lihavista eikä treenatuista, mut mussun mussun, näin se vaan on. Itsevarmuutta voi kehittää.
Kyllä tässä tottua on. Jotkut on paljon parempia pitkässä suhteessa kuin alkuvaiheen huumassa. Mun vaimo sanoi, että empi pitkään haluaako lähteä treffeille kanssani, kun ei ollut varma tunteeko vetoa minua kohtaan. Onneksi lähti, sillä on sanonut että parempaa miestä ei olisi voinut saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
Niin *tusti tämä.
Mies käyttäytyy niin kuin normaalit ihmiset tekee ja antaa tilaa eikä oo heti ensitapaamisella kuten läheisriippuvainen ihminen parisuhteessa tai joku stalkkeri. Naiset suhtautuu tähän positiivisemmin kuin siihen, että creepy mies seuraa metrin päässä ja tuijottaa hiljaa lonkeroaan siemaillen kun menet puhumaan kavereille.
Mies tulkitsee tämän niin, että miehen pitää käyttäytyä kuin mulkku, kyllä ne pleijerit vaan tietää!
Huoh. Ei sekään ole mulkkua tai välinpitämätöntä että ei lähetä uudelle tuttavuudelle tuhatta viestiä päivässä ja ahdistuta jos sillä menee yli 15min vastata tai ylianalysoida viestissä olevien hymiöiden määrää tai puutetta. Mutta kun epävarma ja sosiaalisesti avuton mies kerrankin toimii kuten normaalit ihmiset, niin hän ajattelee että ahaa, naisille pitää olla mulkku, siks ne rakastuu renttuihin. Otollista maaperää niille pokausguruille.
Onko sekin miesten vika jos naisia kiinnostaa mieluummin yli-itsevarma ja välinpitämätön m*lkku kuin mies joka käyttäytyy epävarmasti?
Just sanoin, ei se oo välinpitämätöntä tai mulkkua vaan normaalia, mutta osalle miehistä se näyttää siltä. Luitko viestiä ollenkaan?
Ja vaikka olisikin noin, niin ei, ei se ole miesten vika. Se ei ole myöskään naisten vika. Et sä voi vaatia et naiset alkais pakolla kiinnostumaan epävarmoissa tossukoista, jos ei luonnostaan kiinnosta.
Itsevarmuus on seksikästä yli sukupuolirajojen. Se saattaa olla jonkun mielestä epäreilua, mutta se nyt vaan on niin. Voihan sitä valittaa että ois kiva jos naiset tykkäsi lihavista eikä treenatuista, mut mussun mussun, näin se vaan on. Itsevarmuutta voi kehittää.
Tiedän kahdenlaisia miehiä jotka käyttäytyvät noin.
Miehiä jotka feikkaavat, ja miehiä jotka ovat ihan oikeasti m*lkkuja. Eli juuri niitä yli-itsevarmoja pelmiehiä joita ei tietty nainen kauaa kiinnosta.
Sinä naisena pidät sitä normaalina koska kaikki miehet oppivat jossain vaiheessa että jonkinlainen feikkaaminen on must.
Aika harvoin voi ihan alusta asti olal träysin 100% oma itsensä kun itseään tekee tykö/markkinoi. Sen aika tulee sitten myöhemmin. Näinhän se menee useimmilla.
Vain kaikkein kauneimmilla ja komeimmilla sekä luonnostaan viihdyttävillä ihmisillä asia on toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö ei kukaan "myy" itseään parisuhteeseen. Minun parisuhteet ovat alkaneet niin, että kumpikin olemme olleet alusta asti juuri sellaisia kuin olemme. Ne jutut, joissa olen yrittänyt miellyttää tai antaa alussa siloteltua kuvaa itsestäni, eivät ole edenneet koskaan mihinkään.
Oletko nainen?
Miehellä tuo ei toimi noin. Ilman soidinmenoja naisen kiinnostus ei herää.
Olen nainen kyllä. Mieheni ei mitään soidinmenoja minulle kyllä esittänyt. Sanoi olevansa voimakastahtoinen, aika ehdoton, vähän huono joustamaan ja epäsosiaalinen (ei siis ole mikään antisosiaalinen nörtti. Hänellä on hyvät sosiaaliset taidot, mutta viettää aikaa mieluummin oman perheen kesken ja tapaa paria hyvää ystäväänsä). Oli tasan sellainen alusta asti, eli tiesin ekoilta "treffeiltä" asti olevani jääräpään kanssa yhdessä. Miehessä on sitten muita hyviä piirteitä, jotka ratkaisivat asian. Mitään liehittelyä en koskaan ole saanut vaan mies on ollut just semmoinen raivostuttavan ihana jääräpää mitä on. Minun kiinnostus heräsi juuri siksi, että mies oli sitä mitä on eikä yrittänyt esittää mitään. Oman kokemukseni mukaan naiset viehättyvät eniten miehistä, jotka ovat itsevarmoja ja rehellisesti omia itsejään eivätkä yritä liehitellä naista.
No tuossahan se tuli heti.
Suurin osa miehistä ei ole erityisen itsevarmoja.
Et tajua naisena asiaa koska ei tässä puhuta mistää äärimmäisyyksistä tyyliin kirjatoukka introvertti leikkii ekstroverttiä maailmanmiestä.
Puhutaan käytöksen muokkaamisesta tapailuvaiheessa. Esimerkki omasta elämästäni: tapaan kiinnostavan naisen "viihteellä". Kiinnostus herää molemmin puolin...on silmäpeliä ja muuta. Tututstumme.
Sitten, koska haluaisin viettää aikaa tämän naisen kanssa ja ihailen kuinka mahtavan oloine nainen tämä on, unohdan miehiset käytösmallit. Seuraan perässä raflan toiselle puolelle kun nainen menee juttelemaan kavereilleen, ym. Ja kiinostus kuolee koska nyt olen liian koiranpentumainen.
Päätin muokata käytöstä siten että vaikka tekisi mieli seurata perässä, sanon itsevarmasti ja coolisti että nähdään kohta. Kuin pelimiesoppaasta, ei sa olla needy. Jos mennään jonnekin yhdessä, teen aina aloitteen ja kävelen edellä. Ja johan alkoi onnistumaan.
Parisuhteilla, koska olen seurustellut verrattain hyvin tasa-arvoisten naisten kanssa, on sitten voinut hiljalleen feidata pois noita maskuliinisia käytösmalleja. Ei niillä ole Prismassa asioidesa ollut väliä. Mutta siinä tutustumisvaiheessa kyllä, kun nainen tietämättään testaa että onko tämä nyt itsevarma ja kyvykäs mies joka kyllä saisi muitakin naisia.
Tässä on vaan esimerkkiä joidenkin miesten huonoista sosiaalisista taidoista.
Kuka lähtee seuraamaan jotain juuri tapaamaansa kaveriporukan kanssa tullutta naista ravintolassa? Tuo ei ole tilanne jossa isketään joku. Jos juttelisin jollekin potentiaalisesti kiinnostavan oloiselle miehelle ravintolassa, sanoisin "hei käyn kavereiden luona" merkkinä siitä että tulen kohta takaisin ja tämä seuraisi, ei tulisi koiranpentuvibat vaan "liian nopeasti kiintyvä stalkkeri"-vibat. Vaikka kyseinen henkilö olisi mukava, en ole ravintolassa hankkimassa puolisoa vaan viettämässä aikaa kavereideni kanssa. Siihen ei tuntemattomat miehet kuulu.
Mitä tulee noihin aloitteisiin, tottakai se vetoaa jos kiinnostava ihminen haluaa tehdä asioita kanssasi ja näyttää sen. On mukavaa kun joku haluaa vaikkapa syömään siihen uuteen kivaan ravintolaan kanssasi ja oikeasti lähtee sinne, eikä vaan sano "joo katotaan sitä vaikka ens viikonloppuna" eikä ikinä mainitse asiaa uudestaan.
No tuossahan se heti tuli.
Ja nyt siis puhuttiin naisesta joka on jo kiinnostunut miehestä ja jonka kanssa on tutustuttu, ei 100% tuntemattomasta.
Moni nainen on toiminut juuri noin eli seurannut sinne minne minä olen mennyt. Se on ollut ok minulle ja heille.
Mutta miehen ei kuulu toimia noin. Miehen kuuluu demonstroida ettei tämä ole liian nopeasti kiintyvä tai mies joka ei kenties saisi muita naisia ja pelkää menettävänsä tämän kiinnostuneen. Siksi pitää muistaa se soidinmenomoodi, ottaa rento asento tuolissa ja sanoa puolihuolimattomasti "joo nähdään kohta", vain kuin ei välittäisi siitä vaikka koko nainen hukkuis jonnekin.
Tuo on juuri niitä sosiaalisia taitoja, niinpä. Mutta niitä kutsutaan soidinmenotaidoiksi koska ne ovat sukupuolisidonnaisia ja pätevät lähinnä romanttiseen tutustumiseen.
Heh.
Olen huomannut saman.
Parhaiten sujuu kun esittää olevansa oman tiensä kulkija ja antaa naisen jännätä pääsisikö tämä mahtavan miehen kelkkaan mukaan. Pitää olla cool ja itsevarma. Ei saa kiinnostua eikä kiintyä liian nopeasti, muuten se on naiselle turn-off.
Sitten kun soidinmenot on suoritettu ja kiinnostus on vahvaa ja molemmpinpuoleista, voi olla rehellisesti kiinnostunut ja lopettaa feikkaamisen.
Mitäs sitten kun vastapuoli huomaa että olet epävarma, teennäinen, epätoivoinen ja tyhmä? Miten tuollaisesta teeskentelijästä voisi kukaan kiinnostua?
Tottakai miehen on herätettävä kiinnostus. Täytyyhän naisen ensin kiinnostua miehestä, jotta hän haluaisi alkaa tapailla tätä tai seurustella. Miten voisi seurustella, jos ei ole kiinnostunut toisesta? Ja miten voi olla kiinnostunut, jos ei oma kiinnostus ole herännyt?
Sama se on naisillakin. Jotta mies haluaisi naisen kanssa jotain, on miehen kiinnostuttava.