Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Vierailija kirjoitti:

Moni mies ei suostu uskomaan, että suhde on oikeasti ohi, eikä paluuta ole. Ei usko edes siinä tapauksessa, että itse on puolisonsa jättänyt, eikä tullut jätetyksi.

Ja moni suomalainen nainen on patologinen miestenvihaaja, jonka pitää koko ajan keksiä jotain negatiivista sanomista miehistä. 

Tässä ketjussa ei muuten puhuta siitä, että mies olisi palaamassa takaisin entiseen suhteeseen..

Fiksu mies.

n18

Aikuiset pystyy sopimaan.

Tsiisus te mammat ootte säälittäviä, tän keskustelun otannan perusteella n70% täysin riippuvaisia miehistään. Teille on sietämätön ajatus, että jossain on nainen joka voi eron jälkeen jatkaa elämäänsä tyytyväisenä ja yksin. Vailla minkäänlaista tarvetta kostaa mielipahansa hankaloittamalla exän elämää, varsinkaan mustamaalaamalla tätä yhteisille lapsille.

Ja ap, muuten symppaisin sua mutta menetit mut jo kohdassa mies jätti minut JA lapset. Lapset ei oo mikään sulle luovutettu neuvotteluvaltti erokeskustelussa, ne on 100% yhtä paljon isänsä lapsia kuin sinun. Onko niin vaikea ymmärtää??

Upea mies kun huolehtii vaikka suhde ei toiminutkaan.

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies ei suostu uskomaan, että suhde on oikeasti ohi, eikä paluuta ole. Ei usko edes siinä tapauksessa, että itse on puolisonsa jättänyt, eikä tullut jätetyksi.

Ja moni suomalainen nainen on patologinen miestenvihaaja, jonka pitää koko ajan keksiä jotain negatiivista sanomista miehistä. 

Tässä ketjussa ei muuten puhuta siitä, että mies olisi palaamassa takaisin entiseen suhteeseen..

Ei niin, täs puhutaan miehestä joka painaa hartiavoimin duunia pitääkseen hysteerisen lastensa äidin säyseänå. Koska hän on mennyt tekemään anteeksiantamattoman teon: lemppaamaan av- mamman

Vierailija kirjoitti:

Upea mies kun huolehtii vaikka suhde ei toiminutkaan.

N30

Miten se on huolehtimista kun tekee nimenomaan sitä mitä ap on pyytänyt toistuvasti olemaan tekemättä ja mikä aiheuttaa hänelle ahdistusta? Jos oikeasti huolehtisi, lopettaisi kaiken lapsiin liittymättömän viestittelyn ja hoitaisi vain lasten asiat, mitä ap toivoikin.

Ja et muuten tasan tarkkaan ole mikään nainen. Paistaa kilometrien päähän.

Tuo oli loistovinkki, että AP:n kannattaisi valittaa nykyiselle naiselle kuinka paljon saa mieheltä lahjoja. :-D Kokeile tätä ja kerro sit meille!

Ilmeeni kun miehen säälittävä ex kyylää feikkiprofiilistaan meidän yhteisiä somepäivityksiä 4 vuotta sen jälkeen kun hän vannoi, että "ei tule kestämään" . Klassikko :D

Vierailija kirjoitti:

Tsiisus te mammat ootte säälittäviä, tän keskustelun otannan perusteella n70% täysin riippuvaisia miehistään. Teille on sietämätön ajatus, että jossain on nainen joka voi eron jälkeen jatkaa elämäänsä tyytyväisenä ja yksin. Vailla minkäänlaista tarvetta kostaa mielipahansa hankaloittamalla exän elämää, varsinkaan mustamaalaamalla tätä yhteisille lapsille.

Ja ap, muuten symppaisin sua mutta menetit mut jo kohdassa mies jätti minut JA lapset. Lapset ei oo mikään sulle luovutettu neuvotteluvaltti erokeskustelussa, ne on 100% yhtä paljon isänsä lapsia kuin sinun. Onko niin vaikea ymmärtää??

Mitenkäs ne lapset kokee sen kun isä muuttaa pois ja alkaa elämään jonkun muun naisen kanssa, ja isää näkee vain harvoin? Ei ole enää arjesta mukana?

Isät/miehet on kyllä eron jälkeen usein todella kummallisia. Lasten hyvinvointi ei tunnu enää kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Isät/miehet on kyllä eron jälkeen usein todella kummallisia. Lasten hyvinvointi ei tunnu enää kiinnostavan.

Tulee väkisinkin mieleen mikä on syy ja mikä seuraus. 

Kun lukenut täällä näitä tekstejä ja katsonut mikä asia saa alapeukutuksen voi todeta, että naiset on aika halpamaisia akkoja, katkeroituneita ja lopun ikäänsä taitavat olla vihaisia ämmiä jotka mieluummin häätävät ex-miehensä kokonaan pois lastensa elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät/miehet on kyllä eron jälkeen usein todella kummallisia. Lasten hyvinvointi ei tunnu enää kiinnostavan.

Tulee väkisinkin mieleen mikä on syy ja mikä seuraus. 

Kun lukenut täällä näitä tekstejä ja katsonut mikä asia saa alapeukutuksen voi todeta, että naiset on aika halpamaisia akkoja, katkeroituneita ja lopun ikäänsä taitavat olla vihaisia ämmiä jotka mieluummin häätävät ex-miehensä kokonaan pois lastensa elämästä.

Aivan, käsittämätöntä että niin moni näkee negaa kirjoituksessa, jossa eron ja eron jälkeisen yhteistyön kerrotaan sujuneen sovussa. Kateus? Vai muistutus omasta pienisieluisuudesta.

Väitetään lasten aina kärsivän erossa. No, omastani en sitä kärsimystä ole tässä 5 vuodessa huomannut, aluksi oli toki selvästi hämmentynyt ja huolissaan, mut nopeasti 2 kotia muuttui jännittäväksi seikkailuksi. Isänsä kanssa sitouduttiin pitämään välit mutkattomina ja päätös on pitänyt vaikka välillä ois ehkä ollut aihettakin suuttua. Annetaan menneiden olla menneitä.

Luettuani näitä ja seurattuani tuota ylä- alapeukkujen jakautumista kommentteihin alan ymmärtää mistä se lasten pahoinvointi tulee.

Voisiko joku nyt yksisekitteisesti avata mikä positiivisessa erokokemuksessa ärsyttää? Mielipiteensä takana täytyy pystyä seisomaan naiset!

Kokenut vastaavan ja pari ensimmäistä vuotta oli todella vaikeaa. Sovimme kuitenkin lasten takia, ettemme anna keskinäisen kaunan ja ison elämänkriisin sanella loppuelämämme polkua negatiivisesti. Päätimme, että vaikka toisen naama veetuttaa välillä täysillä ja tulee kaikenlaisia tunteita inhosta vihaan yms, niin hoidamme asiat asiallisesti ja hyvässä yhteishengessä (vaikka hammasta purren) niin ettemme yhtään enempää vaikeuta välejämme omalla toiminnallamme. No, tosiaan ensimmäiset pari vuotta oli aika hankalaa  - siis lähinnä omassa päässä, kun käsitteli eroa ja tunteita ja tavatessa/lasten asioita hoitaessa täytyi olla keep it cool nimenomaan lasten ja yhteisiä etuja ajatellen. Se kannatti, koska sitten jossain vaiheessa huomasi haavojen alkaa paranemaan ja yhteydenpidon olevan helpompaa, aidosti alkoi huomata haluavansa toisellekin kaikkea hyvää ja mikä parasta tämä on ollut varmasti lapsenkin kannalta erittäin hyvä juttu. Olemme hyvissä väleissä, olen jeesannut exän nykyistä lemmikin hoidossa ja hän puolestaan minua lapsen hoitoon liittyvissä asioissa. Se vaatii työtä, aikaa, päättäväisyyttä miten haluaa asioiden kehittyvän. Helppoa se ei ole, alussa ei todellakaan. Minä purin tunteitani mm. liikuntaan.

Mutta se työ hyvien välien eteen kannattaa. Vihanpito ei johda hyvään.

Aloittajan mies tekee sellaista, mistä hänen ex on pyytänyt, että ei tekisi. Mies ei suostu pitämään asioiden hoitoa vain lasten asioina. Mahtaako nyxä tietää, että mies ostaa eksälleen kukkia ja lahjoja? Alkoiko kukkien ostelu vasta eron jälkeen? Jos alkoi, niin miksi vasta sitten, miksei avioliiton aikana?

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mies tekee sellaista, mistä hänen ex on pyytänyt, että ei tekisi. Mies ei suostu pitämään asioiden hoitoa vain lasten asioina. Mahtaako nyxä tietää, että mies ostaa eksälleen kukkia ja lahjoja? Alkoiko kukkien ostelu vasta eron jälkeen? Jos alkoi, niin miksi vasta sitten, miksei avioliiton aikana?

Kyllä, mies ei nyt kuuntele kun ex pyytää lopettamaan lahjojen tuomisen. Epähuomaavaista. Mutta onko tämä nyt kuitenkaan sen tason ongelma ja loukkaus, että täällä neuvotaan viemään lahjat miehen nykyiselle, sotkeutumaan heidän väleihinsä? Tai muuten lietsomaan epäsopua?

Vai onko nyt vaan itsetarkoitus keksiä syitä loukkaantua ja sekoittaa pakkaa, koska se mies meni löytämään uuden? Se asia ei ap tule muuttumaan. Elät sen faktan kanssa katkerana riidellen tai elät sen kanssa mennen eteenpäin omassa elämässäsi. Elät sen faktan kanssa joka tapauksessa, päätös on sinun kuinka valoisana haluat OMAN ja lasteni tulevaisuuden nähdä sen tosiasian kanssa.

Mielestäni tuollaisen "väkisin kaveeraamisen" tarkoitus on

1) Helpottaa miehen huonoa omaatuntoa; tyyliin "jätin perheeni, mutta olenhan silti hyvä ihminen, olenhan?".

2) Saada jätetty osapuoli näyttämään muiden silmissä lapselliselta, nololta, "pahalta" osapuolelta, ehkä kaikkien vanhojen kaunojen tähden.

3) Saada myös miehen uusi nainen uskomaan miehen hyvyyteen ja suoraselkäisyyteen, jopa ylpeäksi miehestä; kun "vaikeassa erotilanteessakin se yritti olla niin ystävällinen ja toimia niin nätisti, vaikka toinen vaan kiukutteli!"

Oma kaveeraava exäni käveli kadulla vastaan tullessaan suoraan ohitseni kun oli liikkeellä uuden naisensa kanssa, mutta pyrki olemaan "niin ihanaa kaveria" silloin jos törmäsimme vaikkapa kaveriporukassa, ilman uutta naista. Tätä uutta ei tarvinnut tehdä ylpeäksi, koska hän ei tiennyt olemassaolostani, mutta kaverit tiesivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isät/miehet on kyllä eron jälkeen usein todella kummallisia. Lasten hyvinvointi ei tunnu enää kiinnostavan.

Tulee väkisinkin mieleen mikä on syy ja mikä seuraus. 

Kun lukenut täällä näitä tekstejä ja katsonut mikä asia saa alapeukutuksen voi todeta, että naiset on aika halpamaisia akkoja, katkeroituneita ja lopun ikäänsä taitavat olla vihaisia ämmiä jotka mieluummin häätävät ex-miehensä kokonaan pois lastensa elämästä.

Aivan, käsittämätöntä että niin moni näkee negaa kirjoituksessa, jossa eron ja eron jälkeisen yhteistyön kerrotaan sujuneen sovussa. Kateus? Vai muistutus omasta pienisieluisuudesta.

Väitetään lasten aina kärsivän erossa. No, omastani en sitä kärsimystä ole tässä 5 vuodessa huomannut, aluksi oli toki selvästi hämmentynyt ja huolissaan, mut nopeasti 2 kotia muuttui jännittäväksi seikkailuksi. Isänsä kanssa sitouduttiin pitämään välit mutkattomina ja päätös on pitänyt vaikka välillä ois ehkä ollut aihettakin suuttua. Annetaan menneiden olla menneitä.

Luettuani näitä ja seurattuani tuota ylä- alapeukkujen jakautumista kommentteihin alan ymmärtää mistä se lasten pahoinvointi tulee.

Voisiko joku nyt yksisekitteisesti avata mikä positiivisessa erokokemuksessa ärsyttää? Mielipiteensä takana täytyy pystyä seisomaan naiset!

Meillä myös erosta useampi vuosi jo ja en ole huomannut lasten kärsineen. Toki hyvä ydinperhe olisi varmaan se ihanne, mutta parempi näin, kuin se tilanne missä oltiin ennen eroa.

Lapsiin liittyen meillä on hyvät välit. "Luonnolliset" sikäli, että ei olla pidetty niitä viileän kohteliaina vaan on ollut suuttumisiakin (ei menneistä, ne on käsitelty, mutta uusia erimielisyyksiä esim. kasvatusasioista on tullut). Aina kuitenkin molemmilla on ollut tärkeintä lasten etu ja joustettu on puolin ja toisin. Mielestäni eri mielipiteetkin on hyvä sanoa ääneen, niin ei jää katkeruutta. Aluksi miehellä oli tapana tulla tänne meille omilla avaimilla monta kertaa viikossa. Tuohon vedin rajan, ja tekisin niin myös ap:n tapauksessa jatkuvan viestittelyn ja tuliaisten (siis oikeesti, mitä hittoa?!!) osalta. Ei hyvä vanhemmuus siitä piloille mene jos itsellekin asettaa rajoja. Mitenköhän katkera ja vihainen itsekin olisin, jos olisin toiminut niin kuin täällä joku neuvoi, "Ota vastaan ja kiitä kohteliaasti!". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mies tekee sellaista, mistä hänen ex on pyytänyt, että ei tekisi. Mies ei suostu pitämään asioiden hoitoa vain lasten asioina. Mahtaako nyxä tietää, että mies ostaa eksälleen kukkia ja lahjoja? Alkoiko kukkien ostelu vasta eron jälkeen? Jos alkoi, niin miksi vasta sitten, miksei avioliiton aikana?

Kyllä, mies ei nyt kuuntele kun ex pyytää lopettamaan lahjojen tuomisen. Epähuomaavaista. Mutta onko tämä nyt kuitenkaan sen tason ongelma ja loukkaus, että täällä neuvotaan viemään lahjat miehen nykyiselle, sotkeutumaan heidän väleihinsä? Tai muuten lietsomaan epäsopua?

Vai onko nyt vaan itsetarkoitus keksiä syitä loukkaantua ja sekoittaa pakkaa, koska se mies meni löytämään uuden? Se asia ei ap tule muuttumaan. Elät sen faktan kanssa katkerana riidellen tai elät sen kanssa mennen eteenpäin omassa elämässäsi. Elät sen faktan kanssa joka tapauksessa, päätös on sinun kuinka valoisana haluat OMAN ja lasteni tulevaisuuden nähdä sen tosiasian kanssa.

Minustakin olisi lapsellista sotkea nykyinen tähän. Mies tarvitsee selkeämpää puhetta nyt, että lopettaa tuon typerän lahjojen ostamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan mies tekee sellaista, mistä hänen ex on pyytänyt, että ei tekisi. Mies ei suostu pitämään asioiden hoitoa vain lasten asioina. Mahtaako nyxä tietää, että mies ostaa eksälleen kukkia ja lahjoja? Alkoiko kukkien ostelu vasta eron jälkeen? Jos alkoi, niin miksi vasta sitten, miksei avioliiton aikana?

Kyllä, mies ei nyt kuuntele kun ex pyytää lopettamaan lahjojen tuomisen. Epähuomaavaista. Mutta onko tämä nyt kuitenkaan sen tason ongelma ja loukkaus, että täällä neuvotaan viemään lahjat miehen nykyiselle, sotkeutumaan heidän väleihinsä? Tai muuten lietsomaan epäsopua?

Vai onko nyt vaan itsetarkoitus keksiä syitä loukkaantua ja sekoittaa pakkaa, koska se mies meni löytämään uuden? Se asia ei ap tule muuttumaan. Elät sen faktan kanssa katkerana riidellen tai elät sen kanssa mennen eteenpäin omassa elämässäsi. Elät sen faktan kanssa joka tapauksessa, päätös on sinun kuinka valoisana haluat OMAN ja lasteni tulevaisuuden nähdä sen tosiasian kanssa.

Kertoo kyllä jotain omasta mustavalkoisesta ajatusmaailmastasi, että vaihtoehdot on katkera riitely tai loputon toisen posken kääntäminen. Kun se oikeasti kypsä tapa toimia olisi asiallisen jämäkkä omien rajojen asettaminen ja niistä kiinni pitäminen.

-eri