Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri
06.05.2021 |
Mies jätti minut ja lapset toisen naisen vuoksi. En halua olla hänen kanssaan tekemisissä muuta kuin on lasten huollon takia pakollinen minimi.
Nyt mulla alkaa mennä hermo mieheen koska hän yrittää olla mulle ”kiva kaveri ”. Jatkuvasti tulee turhaa yleistä hänen kuulumisten kertomista whapilla ja sähköpostilla. Lasten vaihdon yhteydessä yrittää jutella kivoja. Tuo mulle ruokakaupasta herkkuja! Yms. En voi blokata miestä jos sillä sattuu olemaan jotain lapsiin liittyvää asiaa.
Onko tämä normaalia muilla, jotka samassa tilanteessa? Olen sanonut miehelle että en halua nähdä häntä ja kommunikoin vain pakollisen . Ja ei, en ota takaisi, eläköön uuden naisensa kanssa. Miten ukon saa ymmärtämään että EI kiinnosta sen elämä pennin vertaa.
Kommentit (429)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.
Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.
Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.
Tuota, tähän väliin kysyn, että kuinka moni antaisi kumppanilleen sen sopuisan eron ja sitä seuraavat asiallisen kaverilliset välit, jos vaan eroon ei liity kolmatta osapuolta? Yläpeukkua kaikki, jotka ovat varmoja, että kumppanin kertoessa erohalustaan, olisitte valmiita sen eron lupaamaan ilman draamaa ja yrityksiä pyörtää toisen päätöstä.
Entä kun se kolmas osapuoli ilmestyy aikanaan kuvioon. Edelleen sopuisat välit?
Minä antaisin sopuisan eron. Mitä se minua auttaisi, vaikka tappelisin ja riitelisin kuinka? Jos toinen haluaa lähteä, hän on vapaa niin tekemään. Siihen asti elän täysillä. Huonossa suhteessa kärsii koko perhe.
Saa alapeukuttaa ihan vapaasti.Olen se kysyjä. Antaisin itse myös sopuisan eron vaikka itse rakastan ja haluan olla yhdessä, koska sellainen hyvä ero annettiin aikoinaan minullekin. Olen seurannut läheltä myös toisenlaisia eroja ja se riitely ja draama ja kipu ei vain ole sen yrityksen arvoista. Jos toinen on päätöksensä tehnyt, ei se tule muuttumaan riehumalla ja syyllistämällä kuin korkeintaan hetkeksi. Sitten on taas sama tuska edessä kun toinen repii itseään irti. Yksin ei voi suhteen vuoksi taistella jos toinen ei sitä halua. Siitä tulee lopulta taistelu toisiaan vastaan, ei yhteisen edestä. Surullisinta jos näissä on lapset keskellä.
Joo kannattaa päästää menemään ja nimenomaan niinhän ap:kin tässä on tehnyt. On päästänyt lähtemään ja myös toivoo, että pysyy poissa kerran on niin päättänyt. Eihän se ole mitään riehumista tai syyllistämistä. Se ettei halua olla missään kaverillisissa väleissä ei tarkoita riiteylä, josta lapset kärsii. En muutenkaan ymmärrä miksi tämä on juuri se asia miltä lapsia pitäisi aivan erityisesti suojella nimittäin tunteisiin, jotka eroon liittyvät aikuisellakin. Eroaminen ei ole helppoa, siitä ja lasten tunteista aina jankutetaan, mutta on ihan ok että se on vaikeaa myös aikuiselle ja se joskus näkyy muunakin, kuin hymynä.
Kommenttini liittyi väitteeseen jonka mukaan pitkästä suhteesta ei lähdetä muuten kuin puolisoa nöyryyttämällä ja pettämällä. Väitän, että kyllä lähdetään ihan sopuisasti jos tilanteesta on avoin keskusteluyhteys ja molemminpuolinen kunnioitus eikä ero pitkity sillä, ettei toinen suostu sitä hyväksymään vaan riehuu ja syyllistää.
Valiettavasti oon kuullut turhan usein lauseen "tästä jos lähdet niin et sitten jätä pelkästään minua vaan myös lapses". Ap.lla tuntuu olevan vähän samaa ajatusta. Julmaa henkistä väkivaltaa, sekä sitä toista vanhempaa kotaan että niitä lapsia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa kaiken. Hän haluaa ihanan uuden rakkauden ja kulissit. Totta kai hän tietää, että ex-vaimosta tuntuu pahalta. Totta kai hän tietää, että hän on loukannut syvästi. Totta kai hän tietää, että tämä ei nyt vaan ole lapsille mikään optimijuttu. Hän tietää, että kaikki muut perheessä ovat häneen pettyneitä.
Mutta jos hän leikkii, että meidän ero meni tosi upeasti, meillä on tosi hyvät välit, hei eilenkin toin sille herkkuja ihan kun häntä ajattelin, niin ehkä nuo asiat menevät niinkun pois. Niitä ei ole. Ainakaan niitä ei näy.
Mies siis jatkaa yhden lajin kulissia, tällä kertaa vain aviokulissi on vaihdettu erokulissiin.
Ja lasten takia siis ex-vaimon pitäisi pitää yllä tätä erokulissia, vaikka on ehdottomasti oikein, että mies päätti avioliittokulissin? Mikä tämä logiikka on?
Erokulissi! Aina joskus tulee AVlla vastaan kirjoitus, joka pysäyttää ja avaa silmät. Tämä oli semmoinen ja avasi minulle monta juttua itselleni ja ympäristöstäni.
Pakko olla samaa mieltä, että ihan loistava tämä erokulissi-käsite. Jos erokulissia ylläpidetään, niin eihän siinä ole tosiaan mitään opittu, kasvettu eikä menty eteenpäin, vaan sama näytelmä ja näyttelijät, vähän eri roolit ja asemat vain. Ja samat kulissit ja kulissinpitelijätkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.
Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.
Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.
Tuota, tähän väliin kysyn, että kuinka moni antaisi kumppanilleen sen sopuisan eron ja sitä seuraavat asiallisen kaverilliset välit, jos vaan eroon ei liity kolmatta osapuolta? Yläpeukkua kaikki, jotka ovat varmoja, että kumppanin kertoessa erohalustaan, olisitte valmiita sen eron lupaamaan ilman draamaa ja yrityksiä pyörtää toisen päätöstä.
Entä kun se kolmas osapuoli ilmestyy aikanaan kuvioon. Edelleen sopuisat välit?
Minä antaisin sopuisan eron. Mitä se minua auttaisi, vaikka tappelisin ja riitelisin kuinka? Jos toinen haluaa lähteä, hän on vapaa niin tekemään. Siihen asti elän täysillä. Huonossa suhteessa kärsii koko perhe.
Saa alapeukuttaa ihan vapaasti.Olen se kysyjä. Antaisin itse myös sopuisan eron vaikka itse rakastan ja haluan olla yhdessä, koska sellainen hyvä ero annettiin aikoinaan minullekin. Olen seurannut läheltä myös toisenlaisia eroja ja se riitely ja draama ja kipu ei vain ole sen yrityksen arvoista. Jos toinen on päätöksensä tehnyt, ei se tule muuttumaan riehumalla ja syyllistämällä kuin korkeintaan hetkeksi. Sitten on taas sama tuska edessä kun toinen repii itseään irti. Yksin ei voi suhteen vuoksi taistella jos toinen ei sitä halua. Siitä tulee lopulta taistelu toisiaan vastaan, ei yhteisen edestä. Surullisinta jos näissä on lapset keskellä.
Joo kannattaa päästää menemään ja nimenomaan niinhän ap:kin tässä on tehnyt. On päästänyt lähtemään ja myös toivoo, että pysyy poissa kerran on niin päättänyt. Eihän se ole mitään riehumista tai syyllistämistä. Se ettei halua olla missään kaverillisissa väleissä ei tarkoita riiteylä, josta lapset kärsii. En muutenkaan ymmärrä miksi tämä on juuri se asia miltä lapsia pitäisi aivan erityisesti suojella nimittäin tunteisiin, jotka eroon liittyvät aikuisellakin. Eroaminen ei ole helppoa, siitä ja lasten tunteista aina jankutetaan, mutta on ihan ok että se on vaikeaa myös aikuiselle ja se joskus näkyy muunakin, kuin hymynä.
Kommenttini liittyi väitteeseen jonka mukaan pitkästä suhteesta ei lähdetä muuten kuin puolisoa nöyryyttämällä ja pettämällä. Väitän, että kyllä lähdetään ihan sopuisasti jos tilanteesta on avoin keskusteluyhteys ja molemminpuolinen kunnioitus eikä ero pitkity sillä, ettei toinen suostu sitä hyväksymään vaan riehuu ja syyllistää.
Valiettavasti oon kuullut turhan usein lauseen "tästä jos lähdet niin et sitten jätä pelkästään minua vaan myös lapses". Ap.lla tuntuu olevan vähän samaa ajatusta. Julmaa henkistä väkivaltaa, sekä sitä toista vanhempaa kotaan että niitä lapsia
Hei sinä alapeukuttajan m*lkku: se oli minun äiti joka tuon uhkauksen heitti vähän liian montaa kertaa ilmoille. Koitapa hetkeksi asettua lapsen asemaan- äiti uhkaa viedä toiselle puolelle maata, ettet isää näe enää koskaan, jos isä haluaa avioeron. Mietippä pieni hetki, jos empaatiakyvytön p*skakasa osaat, että miltä tuntuu lapsesta olla kiristysväline ja täysin alisteinen vanhempien mielivaltaiselle taistelulle, omassa suhteessaan rakkaaseen vanhempaan. No, yhdessä ovat vieläkin, olipa kerrassaan ilo seurata kasvuvuotensa kahta suhteessaan huonosti voivaa, joista toinen ei läheisriippuvuuttaan kyennyt laskemaan irti kontrollistaan.
Ystäväni tekee samaa nyt miehelleen. Jos jätät niin lapsen suhteen sulla ei ole enää mitään oikeuksia. Ja hän on myös osannut asian pedata niin, että vaikeaksi voi lapsen tapaamisen kyllä tehdäkin ja on tehnytkin. Perustelu on hänelläkin tämä, että mies on minua niin loukannut, että ei ole minun velvollisuus olla tekemisissä, mulla on oikeus tunteisiini. Ja lapsen toiveet ja oikeudet, niin mitäpä niillä väliä! Lapsihan on äitinsä omaisuutta.
Nyt meni tunteisiin, alkaa tuo katkerien jätettyjen tapa nostaa ne omat tunteensa kaiken ja kaikkien yläpuolelle oikeasti jo keittää!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa kaiken. Hän haluaa ihanan uuden rakkauden ja kulissit. Totta kai hän tietää, että ex-vaimosta tuntuu pahalta. Totta kai hän tietää, että hän on loukannut syvästi. Totta kai hän tietää, että tämä ei nyt vaan ole lapsille mikään optimijuttu. Hän tietää, että kaikki muut perheessä ovat häneen pettyneitä.
Mutta jos hän leikkii, että meidän ero meni tosi upeasti, meillä on tosi hyvät välit, hei eilenkin toin sille herkkuja ihan kun häntä ajattelin, niin ehkä nuo asiat menevät niinkun pois. Niitä ei ole. Ainakaan niitä ei näy.
Mies siis jatkaa yhden lajin kulissia, tällä kertaa vain aviokulissi on vaihdettu erokulissiin.
Ja lasten takia siis ex-vaimon pitäisi pitää yllä tätä erokulissia, vaikka on ehdottomasti oikein, että mies päätti avioliittokulissin? Mikä tämä logiikka on?
Kuka väittää, että exvaimon pitäisi pitää yllä erokulissia? Ei kukaan. Ei se ole mitään kulissien ylläpitoa, jos ottaa kantaa vain lasten asioihin, vaikka ottaisikin lahjukset vastaan, ja jos muuten jättää miehen kontaktit huomioimatta.
Jos tarinan mies kuvittelee, että ero meni upeasti, niin mitä sitten? Joku ulkopuolinen voi uskoa tarinan, mutta edelleen, mitä sitten?
Haluaisin vastavuoroisesti tietää, mitä se jätetty osapuoli saa siitä, että osoittaa jopa vuosikymmenien ajan kaikin mahdollisin tavoin kaikille, myös ja erityisesti yhteisille lapsille, kuinka alhainen, halveksittu ja epäkelpo ihminen se jättäjä on? Sivusta olen paria tarinaa seurannut, eikä mitään laantumisen merkkiäkään ole ilmassa. Surullista, miten ihmiset vapaaehtoisesti myrkyttävät itse oman elämänsä.
Lapset kuitenkin ovat lojaaleja vanhemmilleen, ellei taustalla ole alkoholismia tai pahoinpitelyä, joten sellainen käytös toista vanhempaa kohtaan repii lasta eri suuntiin. Voi tulla yllärinä myöhemmin, että lapsi kokee tulleensa harhaanjohdetuksi, kun toista vanhempaa on paneteltu, on vieraannutettu ja tehty tahallaan kiusaa. Tarinoissa on aina vähintäänkin kaksi puolta.Onkohan sinun tarinassasi kärpäsestä tullut härkänen? Eihän se, ettei halua, että exä käy ja tuo herkkuja ole sama kuin että osoittaa vuosikymmenien ajan, kuinka epäkelpo ja halveksittu ihminen jättäjä on.
Enhän niin väittänytkään. Tosiasia on kuitenkin se, että toisen tekemisiin ei kovin paljon pysty vaikuttamaan, vain itseensä ja omiin reaktioihinsa.
Exän kanssa nyt on oltava ainakin jonkin verran tekemisissä, kun lapset ovat pieniä. Antaako lahjusten tuomisen kiusata itseään, jos toinen ei sanomista usko, se on toinen juttu. Vaihtoehdot ovat minusta ne, että joko ignooraa täysin tai päästää raivon valloilleen. Minä valitsisin ensimmäisen vaihtoehdon jo ihan sen takia, että riitely saattaa lähteä lapasesta, kun oikein paha päivä on. Kertomissani tapauksissa on tehty toisenlainen valinta.
Ai, tämä ketju on vielä elossa. Olen AP.
Monenlaista kommenttia on tullut. Edelleenkään en halua olla miehen kanssa tekemisissä kuin pakollisen.
Mitä olette mieltä , kun mies esitti kerran toiveen että voisimme joskus kahvitella yhdessä hänen naisensa kanssa. Siis naisen jonka takia jätti minut ja rikkoi perheemme.
Sanoin miehelle napakasti että ei kiinnosta. Mies oli hiljaa.
En oikeasti halua olla niiden kanssa mikään ”one big happy family”. Mies kai yrittää kiillottaa sädekehäänsä ja saada synninpäästön tällä tavalla, vai mitä luulette? Mutta joo, ei kiinnosta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, tämä ketju on vielä elossa. Olen AP.
Monenlaista kommenttia on tullut. Edelleenkään en halua olla miehen kanssa tekemisissä kuin pakollisen.
Mitä olette mieltä , kun mies esitti kerran toiveen että voisimme joskus kahvitella yhdessä hänen naisensa kanssa. Siis naisen jonka takia jätti minut ja rikkoi perheemme.
Sanoin miehelle napakasti että ei kiinnosta. Mies oli hiljaa.
En oikeasti halua olla niiden kanssa mikään ”one big happy family”. Mies kai yrittää kiillottaa sädekehäänsä ja saada synninpäästön tällä tavalla, vai mitä luulette? Mutta joo, ei kiinnosta.
Ap
Ihan hyvä idea mieheltä.
Kerro sille uudelle naiselle et sua rasittaa kun sen mies tuo sulle kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro sille uudelle naiselle et sua rasittaa kun sen mies tuo sulle kukkia.
Sarkasmi on joskus piristävää. Olishan se jännä kun valittaisi naiselle että jatkuvasti mulle tuodaan lahjoja ja lahjuksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.
Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos isä ei jättäisi äitiä jonkun random naisen vuoksi. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Isän tunteet, prio 1.
Mieheni petti minua jatkuvasti ja jätin hänet vaikka kuinka ja millä uhkaili. Tämän jälkeen yritti "olla kaveri" ja vahti tekemisiäni ja ilmoitteli tyyliin jos jonkun kanssa alat seurustelemaan, niin hän kyllä hoitaa sen.. Kaiken lisäksi lääppi aina kun lasten takia piti nähdä, ei siis millään suostunut uskomaan, että hänet on jätetty. Muutin toiseen kaupunkiin. Johan helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mies ei suostu uskomaan, että suhde on oikeasti ohi, eikä paluuta ole. Ei usko edes siinä tapauksessa, että itse on puolisonsa jättänyt, eikä tullut jätetyksi.
Kysy lastenvalvojalta, paljonko sinun tarvitsee sietää. Sano että se ahdistaa sinua. Että äijä viestittelee turhia vaikka olet kieltänyt. Saakeli siksi viranomaiset ovat, että auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy lastenvalvojalta, paljonko sinun tarvitsee sietää. Sano että se ahdistaa sinua. Että äijä viestittelee turhia vaikka olet kieltänyt. Saakeli siksi viranomaiset ovat, että auttavat.
Voi heviletti. Sitä varten viranomaiset ovat, mutta tuota asiaa voi yhtä hyvin kysyä vaikka Tytti Yli-Viikarilta, hänkin oli ainakin hetki sitten viranomainen.
Lastenvalvojan toimivalta on hyvin spesifisti sidottu lapsen huoltajuuteen, elatukseen, ja tapaamiseen, eikä näissäkään asioissa ole mikään konsultti, saati auktoriteetti. Se on välimies tai erotuomari, jonka välityksellä vanhemmat sopivat keskenään - elatus- ja tapaamissopimuksia ne pääasiassa sorvaa. Vanhemman väliset keskinäiset riidat ei kuulu lastenvalvojalle sitten millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai, tämä ketju on vielä elossa. Olen AP.
Monenlaista kommenttia on tullut. Edelleenkään en halua olla miehen kanssa tekemisissä kuin pakollisen.
Mitä olette mieltä , kun mies esitti kerran toiveen että voisimme joskus kahvitella yhdessä hänen naisensa kanssa. Siis naisen jonka takia jätti minut ja rikkoi perheemme.
Sanoin miehelle napakasti että ei kiinnosta. Mies oli hiljaa.
En oikeasti halua olla niiden kanssa mikään ”one big happy family”. Mies kai yrittää kiillottaa sädekehäänsä ja saada synninpäästön tällä tavalla, vai mitä luulette? Mutta joo, ei kiinnosta.
Ap
Meillä oli vähän sama tilanne, mutta siten, että ex-vaimon uusi ukko alkoi ehdotella kahvittelupalavereja joissa voitaisiin keskustella tulevaisuudesta ja lasten kasvatussuuntaviivoista ja viettää aikaa yhdessä. Totesin ettei kiinnosta, että olen lasten isä ja osaan kasvattaa lapseni, kiitos. Alkoi tämä ukko sitten jankkaamaan, että heidän suvussaan kaikki eronneet on ystäviä keskenään ja edelleen yhtä samaa perhettä. Kuittasin siihen, että ehkä he ovat eronneet erilaisessa tilanteessa kuin minä ja vaimoni. No se jäi siihen vaikka ukko veti siinä aika kovat kilarit ja sen jälkeen alkoi kiusantekoa lasten suhteen.
En tänä päivänäkään tiedä mitä valheita ex-vaimo on minusta ja liitostamme kertonut, mutta jotain sellaista mikä on saanut uuden ukkonsa luulemaan itsensä joksikin suureksi supersankariksi joka pelasti eksäni kun aviomiehensä oli hylännyt tämän. Oikeasti eksä oli itse aloitteellinen erossa ja minä jopa annoin lähes kaiken irtaimen hänelle lasten takia.
Ap ei sinun oikeasti tarvitse jaksaa tai sietää jos et halua. Lasten asiat hoidat kuten laki vaatii, sen pitää riittää. Joitakin asioita ei vaan voi antaa anteeksi kun olemme kuitenkin vajavaisia olentoja.
No jos olet jo sanonut miehelle ettei enää kommunikoisi muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista, niin onhan se itsekästä hänen puoleltaan ettei kuuntele vaan jatkaa samaa. Tuossa on todennäköisesti kysymys lähinnä siitä että mies lepyttelee omaa huonoa omaatuntoaan olemalla exälleen superkiltti lässyttäjä. Hän kuvittelee että se jotenkin kompensoi eroa ja sinun hylkäämistäsi. Sinun tunteitasi ei selvästikään ajattele vaan omiaan, muuten antaisi sinun olla rauhassa ja työstää eroa. Nyt miehen "kiltti" käytös vaan kääntää veistä haavassa.
Jossain vaiheessa tulevaisuudessa saattaa tulla aika jolloin tunteesi miestä kohtaan ovat neutraalit ja voit jopa jutustella jotain turhanpäiväistä silloin tällöin. Nyt et ole valmis sellaiseen eikä sinun tarvitse olla.
Koska mies ei kuuntele vaan jatkaa yhteydenottoja, poista vastaamatta viestit joissa ei ole mitään lapsiin liittyvää. Kun et koskaan vastaa, mies todennäköisesti lopettaa jossain vaiheessa. Lahjat ja kukat voit heittää pois kun lapset eivät näe. Tämä ei ole ideaali, mutta se on pienimmän riesan tie.
Vierailija kirjoitti:
Otat herkut ja muun avun (tai työnjako on parempi sana) vastaan.
Lapsille kiva, jos näyttää siltä, että olette kavereita. Sen verran voi esittää.
Jap, usko minua, elämä vaan on jotain tällaista.
Kyse ei ole sinusta vaan lapsista.
Muuten, tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten miehen viestittely muuttuu jos/kun alat seurustelemaan jossain vaiheessa itse. Uskaltaako enää viestitellä ylimääräisiä? Hyvin mahdollisesti suuttuu ja tulee mustasukkaiseksi. Näitä on nähty. Kun se jätetty löytääkin uuden ihmissuhteen niin jättäjälle tulee morkkis ja kiukku. Tajuaa että takaovi entiseen ei ole enää auki (vaikka oikeasti se sulkeutui heti eron jälkeen mutta eihän nuo sitä usko).
Vierailija kirjoitti:
Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.
Mikä ihme siinä on, että sen petetyn ja jätetyn tulisi aina olla neutraali mukava entinen kumppani? Siitä on ihan tutkimustietoa, että pettäminen ja ero on yksi elämän suurimmista kriiseistä, miksi siis odotetaan, että se kolhun kokenut osapuoli olisi korrekti ja ihan kuin ennenkin -tyylinen? Jos joutuu kokemaan elämää ravisuttavan kriisin, niin kyllä silloin saa olla loukkaantunut, vihainen, surullinen ja monia tunteita. Ei lasten aikaan tarvitse mitään kohtausta järjestää, mutta ei nyt kyllä tarvitse mitään ehjää ja iloistakaan leikkiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, tämä ketju on vielä elossa. Olen AP.
Monenlaista kommenttia on tullut. Edelleenkään en halua olla miehen kanssa tekemisissä kuin pakollisen.
Mitä olette mieltä , kun mies esitti kerran toiveen että voisimme joskus kahvitella yhdessä hänen naisensa kanssa. Siis naisen jonka takia jätti minut ja rikkoi perheemme.
Sanoin miehelle napakasti että ei kiinnosta. Mies oli hiljaa.
En oikeasti halua olla niiden kanssa mikään ”one big happy family”. Mies kai yrittää kiillottaa sädekehäänsä ja saada synninpäästön tällä tavalla, vai mitä luulette? Mutta joo, ei kiinnosta.
Ap
Ihan hyvä idea mieheltä.
No ei ole. Se olisi hyvä idea, jos ap:kin olisi valmis ja halukas pysymään kavereina. Se ei ole millään tavalla hyvä idea tilanteessa, jossa ap on selvästi ja toistuvasti ilmaissut että haluaa olla tekemisissä vain sen verran kuin lasten takia on pakko. Tuo on sen verran rankkaa toisen rajojen sivuuttamista, että sovinnon hieromisen sijaan se vaikuttaa enemmän passiivis-aggressiiviselta näpäyttelyltä ja suoranaiselta alistamiselta. Kypsää ja aikuista olisi hyväksyä se ihmissuhde johon exä on tällä hetkellä valmis - asialliset välit lasten takia, ei muuta. Ystävyyteen painostaminen voi pahimmillaan tulehduttaa tilanteen entistä pahemmin.
Alue: Aihe vapaa
Kommenttini liittyi väitteeseen jonka mukaan pitkästä suhteesta ei lähdetä muuten kuin puolisoa nöyryyttämällä ja pettämällä. Väitän, että kyllä lähdetään ihan sopuisasti jos tilanteesta on avoin keskusteluyhteys ja molemminpuolinen kunnioitus eikä ero pitkity sillä, ettei toinen suostu sitä hyväksymään vaan riehuu ja syyllistää.