Mies jätti minut ja lapset - haluaa nyt olla kaveri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Kyllä sillä petetylläkin on oikeus olla katkera ja kiukutteleva ja tuntea vaikka inhoa. Ei se mikään robotti ole! Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsille olisi paljon mukavampaa, jos olisitte sellaisissa väleissä, että voitte jopa hymyillä samassa tilassa. Ettei olisi kireä tunnelma. Eikä tarvitsisi pelätä riitelyä ja sen sellaista. Mutta mitäpä me aikuiset niistä lapsista. Äidin tunteet, prio 1.

Ja luulet että rajaton ja äidin tunteista täysin piittaamaton isä on jotenkin parempi, ja vielä lisäksi pitäisi antaa esimerkki siitä miten nainen alistuu itselleen epämiellyttävään ahdisteluun kun mies sitä haluaa? Mies voisi ensin opetella kunnioittamaan toista ihmistä ja hänen asettamiaan rajoja eikä mennä narsistisesti sen mukaan mitä itse haluaa. Siinäpä lapsille esimerkki siitä miten aikuiset, toiset ihmiset huomioon ottavat ihmiset toimivat.

Narsisti mainittu! :D

ihan oikeasti, kaikki mistä ette vähän tykkää ei ole narsismia. Ton sanan merkitys on niin pahasti laimentunut että se tarkoittaa kohta samaa kuin "ihminen"

Lue tarkemmin. Siinä ei sanottu narsisti vaan narsistisesti [toimiva] -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Pahin virhe on tunteiden vietävissä olevalta on, että kuvittelee, että exän pitäisi aina olla alati hymyilevä ja ystävällinen.

Totta, pitkän suhteen aikana tunteita tulee ja menee. Kohtalokkaaksi suhteelle ne muodostuvat vasta kun tunteet siihen omaan kumppaniin ovat loppu tai ainakin suurissa vaikeuksissa. Kaikki suhteet eivät ole pelastettavissa, Moni erohaluinen esittää yrittävänsä korjata suhdetta, oikeasti se on vain velvollisuudentuntoista teatteria. Koska ihminen itse tietää, koska mahdollisuus vielä on ja koska ei. Ulkopuolelta tulee se paine molemmille osapuolille kääntää jokainen kivi, ikään kuin sen ulkoapäin näkisi ja voisi sanella mitä ihminen syämessään tuntee. Moni kokee olevansa sen myös velkaa kumppanille. Usein sen väkinäisen yrityksen aikana vaan saattaa niitä ihastumisia tulla ja kyllä ne silloin on se viimeinen niitti, ei mahda mitään.

Eikä minun jättämässä kumppanissa ainakaan ollut mitään vikaa tai uusi ollut jotenkin parempi. Kuinka olisin yhtäkkiä 20 vuoden jälkeen huomannut, että kumppanissani on jotain korjaamattomasti vialla? Ei ollut, parisuhde oli vaan kuivunut kasaan ja tunteet kaverillisia. Toinen ei ollut millään mittarilla "parempi" tai "voittaja", hän vain herätti rakkauden tunteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Terkuin nyksä, tuleva petetty ja jätetty. Onkohan sama ääni kellossa silloin?

Kyllä tässä sen verran on kilometrejä alla, että tiedostaa mahdollisuuden. Elämäni ei ole pelkästään sidottu puolisooni ja yhteiseen omaisuuteen. Jos hän jättäisi, uskon, että minulle löytyisi se uusi oikea, koska ihania ihmisiä on vaikka kuinka paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Miten olisi rehellsiyys? Kerrot miehelle, että olet loukkaantunut ja pettynyt, etkä siksi halua olla vuorovaikutuksessa, jossa mies antaa ymmärtää, että tilanne on ok. Ja että voit palata asiaan sitten, kun olet päässyt erosta eteempäin.

Miten olisi ketjun lukeminen? Ap on monta kertaa kertonut että hän on sanonut useita kertoja miehelle ettei halua lahjoja tai ylimääräistä kommunikaatioita. Mutta mies jatkaa toimintaansa siitä huolimatta. Tämähän se ap:n ongelma oli. Ei se, etteikö ap olisi omista tunteistaan rehellinen, vaan se, että äijä haluaa kävellä niinden tunteiden yli. Täällä ihmiset kommentoi että olkaa hyviä ystäviä vaan, koska lapset, ja että ap on jotenkin outo kun ei "pääse yli erosta". Mutta eihän tässä ole lainkaan siitä kyse. Jos joku kaverinne toimisi noin, tekisi jatkuvasti jotain jonka tietää häiritsevän teitä, niin kuinka moni sanoisi että joo, kyllä täytyy pysyä ystävinä? Sehän se pointti on, mies tekee eron jälkeen koko ajan jotain, jonka tietää häiritsevän ap:tä. Kuinka moni tekisi itse noin, jos haluaisi hyvät välit exäänsä, jatkaisi toimintaa jonka tietää häiritsevän entistä puolisoa? Sillä tavallako ne hyvät välit rakennetaan? Kuinka untamo täytyy olla, ettei tuota tajua? Tuskin kukaan on niin tyhmä, motiivi on joku toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Kyllä sillä petetylläkin on oikeus olla katkera ja kiukutteleva ja tuntea vaikka inhoa. Ei se mikään robotti ole! Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita.

kyllä, käännetään vaan sitä volaa pienemmälle kun lapset on paikalla. Ei sitä heidän niskaan tarvitse kaataa, että äidillä tai isällä on v*tutus päällä

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa kaiken. Hän haluaa ihanan uuden rakkauden ja kulissit. Totta kai hän tietää, että ex-vaimosta tuntuu pahalta. Totta kai hän tietää, että hän on loukannut syvästi. Totta kai hän tietää, että tämä ei nyt vaan ole lapsille mikään optimijuttu. Hän tietää, että kaikki muut perheessä ovat häneen pettyneitä. 

Mutta jos hän leikkii, että meidän ero meni tosi upeasti, meillä on tosi hyvät välit, hei eilenkin toin sille herkkuja ihan kun häntä ajattelin, niin ehkä nuo asiat menevät niinkun pois. Niitä ei ole. Ainakaan niitä ei näy.

Mies siis jatkaa yhden lajin kulissia, tällä kertaa vain aviokulissi on vaihdettu erokulissiin.

Ja lasten takia siis ex-vaimon pitäisi pitää yllä tätä erokulissia, vaikka on ehdottomasti oikein, että mies päätti avioliittokulissin? Mikä tämä logiikka on?

Kuka väittää, että exvaimon pitäisi pitää yllä erokulissia? Ei kukaan. Ei se ole mitään kulissien ylläpitoa, jos ottaa kantaa vain lasten asioihin, vaikka ottaisikin lahjukset vastaan, ja jos muuten jättää miehen kontaktit huomioimatta.

Jos tarinan mies kuvittelee, että ero meni upeasti, niin mitä sitten? Joku ulkopuolinen voi uskoa tarinan, mutta edelleen, mitä sitten?

Haluaisin vastavuoroisesti tietää, mitä se jätetty osapuoli saa siitä, että osoittaa jopa vuosikymmenien ajan kaikin mahdollisin tavoin kaikille, myös ja erityisesti yhteisille lapsille, kuinka alhainen, halveksittu ja epäkelpo ihminen se jättäjä on? Sivusta olen paria tarinaa seurannut, eikä mitään laantumisen merkkiäkään ole ilmassa. Surullista, miten ihmiset vapaaehtoisesti myrkyttävät itse oman elämänsä.

Lapset kuitenkin ovat lojaaleja vanhemmilleen, ellei taustalla ole alkoholismia tai pahoinpitelyä, joten sellainen käytös toista vanhempaa kohtaan repii lasta eri suuntiin. Voi tulla yllärinä myöhemmin, että lapsi kokee tulleensa harhaanjohdetuksi, kun toista vanhempaa on paneteltu, on vieraannutettu ja tehty tahallaan kiusaa. Tarinoissa on aina vähintäänkin kaksi puolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Pahin virhe on tunteiden vietävissä olevalta on, että kuvittelee, että exän pitäisi aina olla alati hymyilevä ja ystävällinen.

Miksi oletuksesi on, että vaihtamalla ei parane? 

Koska tosielämässä harvoin näin käy kiimavaiheen päätyttyä.

No ei se herkkua ollut exänkään kanssa. Mutta aina näissä uhriruikutuksissa todistellaan, kuinka uudessa suhteessa tullaan onnettomaksi ja ei se alkuvaihe ikuisesti kestä. Tilastollisesti varmaan yhtä usein kuin muutenkin. Turhaa oman väljähtäneen suhteen puolustelua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Mutta kun tässä ei kukaan ole esittänyt sellaista olettamusta, mitä kummastelet. Juurihan paljastui, että mies ei ole pettänyt tai pettänyt ja jättänyt, vaan on pelkästään jättänyt. Ja AP:n käsitys pettämisestä liittyy tunteisiin, ei toimintaan. Se tuli päälle liimattuna jälkiajatuksena että 'mistäs sitä tietää, onhan se saattanut jopa oikeasti pettää, mutta itse pidän pettämisenä sitä että syntyy tunteita.'

"Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee" - ja APn käsityksen mukaan pettäminen oli jo tapahtunut. Eli jos nämä yhdistetään, niin pitkään liittoon kuuluu pettäminen?

Ei. Se, että miehellä herää tunteita, ei ole pettämistä. Ja jos parisuhteessa herää tunteita toiseen ja haluaa olla ennemmin sen kanssa kuin nykyisen, niin on oikeus jättää nykyinen. Ei sitä tarvitse kummemmin edes perustella, jättämisen syyksi riittää "en halua olla kanssasi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Terkuin nyksä, tuleva petetty ja jätetty. Onkohan sama ääni kellossa silloin?

Kyllä tässä sen verran on kilometrejä alla, että tiedostaa mahdollisuuden. Elämäni ei ole pelkästään sidottu puolisooni ja yhteiseen omaisuuteen. Jos hän jättäisi, uskon, että minulle löytyisi se uusi oikea, koska ihania ihmisiä on vaikka kuinka paljon. 

Upeaa, voithan siinä tapauksessa jättää nyksän vaikka heti ja ihmetellä miksi hän ei halua kaveerata kanssasi. Ikä ei tuo viisautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Pahin virhe on tunteiden vietävissä olevalta on, että kuvittelee, että exän pitäisi aina olla alati hymyilevä ja ystävällinen.

Miksi oletuksesi on, että vaihtamalla ei parane? 

Koska tosielämässä harvoin näin käy kiimavaiheen päätyttyä.

No ei se herkkua ollut exänkään kanssa. Mutta aina näissä uhriruikutuksissa todistellaan, kuinka uudessa suhteessa tullaan onnettomaksi ja ei se alkuvaihe ikuisesti kestä. Tilastollisesti varmaan yhtä usein kuin muutenkin. Turhaa oman väljähtäneen suhteen puolustelua. 

Älä sitten puolustele väljää suhdettasi, minä olen onnellinen ydinperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Mutta kun tässä ei kukaan ole esittänyt sellaista olettamusta, mitä kummastelet. Juurihan paljastui, että mies ei ole pettänyt tai pettänyt ja jättänyt, vaan on pelkästään jättänyt. Ja AP:n käsitys pettämisestä liittyy tunteisiin, ei toimintaan. Se tuli päälle liimattuna jälkiajatuksena että 'mistäs sitä tietää, onhan se saattanut jopa oikeasti pettää, mutta itse pidän pettämisenä sitä että syntyy tunteita.'

"Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee" - ja APn käsityksen mukaan pettäminen oli jo tapahtunut. Eli jos nämä yhdistetään, niin pitkään liittoon kuuluu pettäminen?

Ei. Se, että miehellä herää tunteita, ei ole pettämistä. Ja jos parisuhteessa herää tunteita toiseen ja haluaa olla ennemmin sen kanssa kuin nykyisen, niin on oikeus jättää nykyinen. Ei sitä tarvitse kummemmin edes perustella, jättämisen syyksi riittää "en halua olla kanssasi".

Jokainen saa toimia kuten haluaa, myös jätetty. Teoilla on aina seuraukset ja ne on vain kannettava. Etukäteen ei voi kaikkia seurauksia tietää.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta yhdessä. Niistä 12 vuotta meillä on ollut lapsia.

En voi vannoa, että välttämättä olemme loppuelämämme yhdessä. Voi olla, että minä rakastun toiseen tai hän, tai vain kasvamme erillemme... Mutta mikään ei tule pyyhkimään pois yhdessä elettyjä vuosia, kaikkea jaettua ja sitä mitä olemme toisillemme olleet. Varmasti rakastaisin häntä edelleen tärkeänä elämääni vaikuttaneena ihmisenä, vaikka rakastuisinkin toiseen. Ja jos hän joskus sanoisi minulle "haluan erota, olen rakastunut toiseen"... ei se menneen arvoa vähentäisi yhtään.

Joten vaikea kuvitella, etten voisi joskus eksän kanssa jutella kuulumisia.

haha, niinhän sinä luulet. Kunnes sattuu omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Pahin virhe on tunteiden vietävissä olevalta on, että kuvittelee, että exän pitäisi aina olla alati hymyilevä ja ystävällinen.

Miksi oletuksesi on, että vaihtamalla ei parane? 

Koska tosielämässä harvoin näin käy kiimavaiheen päätyttyä.

No ei se herkkua ollut exänkään kanssa. Mutta aina näissä uhriruikutuksissa todistellaan, kuinka uudessa suhteessa tullaan onnettomaksi ja ei se alkuvaihe ikuisesti kestä. Tilastollisesti varmaan yhtä usein kuin muutenkin. Turhaa oman väljähtäneen suhteen puolustelua. 

Älä sitten puolustele väljää suhdettasi, minä olen onnellinen ydinperheessä.

No nyt taisi osua. Sinä olet onnellinen, mutta onko puolisosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Hassu olettamus, että aina kun syntyy tunteita jotain muuta kuin kumppania kohtaan, ei voi muuta kuin pettää tai pettää ja jättää.

Pitkän liiton aikana tunteita tulee ja menee. Normaalin impulssikontrollin omaavat ja suhteeseensa sitoutuneet eivät kuitenkaan silloinkaan petä tai petä ja jätä.

Pahin virhe on tunteiden vietävissä olevalta on, että kuvittelee, että exän pitäisi aina olla alati hymyilevä ja ystävällinen.

Miksi oletuksesi on, että vaihtamalla ei parane? 

Koska tosielämässä harvoin näin käy kiimavaiheen päätyttyä.

No ei se herkkua ollut exänkään kanssa. Mutta aina näissä uhriruikutuksissa todistellaan, kuinka uudessa suhteessa tullaan onnettomaksi ja ei se alkuvaihe ikuisesti kestä. Tilastollisesti varmaan yhtä usein kuin muutenkin. Turhaa oman väljähtäneen suhteen puolustelua. 

Älä sitten puolustele väljää suhdettasi, minä olen onnellinen ydinperheessä.

No nyt taisi osua. Sinä olet onnellinen, mutta onko puolisosi?

Tottakai, eihän hän ole eronnut kuten sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Terkuin nyksä, tuleva petetty ja jätetty. Onkohan sama ääni kellossa silloin?

Kyllä tässä sen verran on kilometrejä alla, että tiedostaa mahdollisuuden. Elämäni ei ole pelkästään sidottu puolisooni ja yhteiseen omaisuuteen. Jos hän jättäisi, uskon, että minulle löytyisi se uusi oikea, koska ihania ihmisiä on vaikka kuinka paljon. 

Upeaa, voithan siinä tapauksessa jättää nyksän vaikka heti ja ihmetellä miksi hän ei halua kaveerata kanssasi. Ikä ei tuo viisautta.

Höh, miksi jättäisin kun suhteessa on toistaiseksi enemmän plussia kuin miinuksia. Mutta jos asiat muuttuvat, niin sitten voi olla eri tilanne. Varmasti harmittaisi, mutta en ala katkeraksi ja pilaa elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap on ongelmasi?

Se että isä on sinulle ystävällinen?

Se että isällä tuntuu menevän hyvin?

Hän päätti erota sinusta. Ei lapsista. Hän ei varmaankaan ollut onnellinen. Ette varmaan olleet loppujen lopuksi toisillenne sopiva pari.

Olisitko halunnut että isä jää kotiin vaikka on onneton kanssasi?

Miehellä oli jo valmiiksi katsottuna uusi nainen jota kohtaan hänellä oli tunteita. Itse katson tuon pettämiseksi, kun tunteita toiseen naiseen on luotu vielä ollessa suhteessa toisen kanssa. Ja mistä sitä tietää vaikka fyysistäkin pettämistä olisi tapahtunut, uskon jopa että oli.

Voi hyvä luoja, että miehellä oli tunteita! Ei se mikään robotti ole. Eikä voi vääntää vivusta pois tunteita. Nyt kävi niin, että hän löysi toisen, joka oli hänelle parempi elämänkumppani kuin sinä. Ei suhde ole mikään vankila ole johon kerran astuttua on lukittu elinkautiseen. Sinua loukkaa se, että oli joku joka oli niin paljon "parempi" että mies oli valmis tekemään ison elämänmuutoksen. Voi harmittaa, mutta katkera kiukuttelu ei paranna kenenkään tilannetta. 

Terkuin nyksä, tuleva petetty ja jätetty. Onkohan sama ääni kellossa silloin?

Kyllä tässä sen verran on kilometrejä alla, että tiedostaa mahdollisuuden. Elämäni ei ole pelkästään sidottu puolisooni ja yhteiseen omaisuuteen. Jos hän jättäisi, uskon, että minulle löytyisi se uusi oikea, koska ihania ihmisiä on vaikka kuinka paljon. 

Upeaa, voithan siinä tapauksessa jättää nyksän vaikka heti ja ihmetellä miksi hän ei halua kaveerata kanssasi. Ikä ei tuo viisautta.

Höh, miksi jättäisin kun suhteessa on toistaiseksi enemmän plussia kuin miinuksia. Mutta jos asiat muuttuvat, niin sitten voi olla eri tilanne. Varmasti harmittaisi, mutta en ala katkeraksi ja pilaa elämääni. 

Vannomatta paras, montako lasta teillä olikaan kuvioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa kaiken. Hän haluaa ihanan uuden rakkauden ja kulissit. Totta kai hän tietää, että ex-vaimosta tuntuu pahalta. Totta kai hän tietää, että hän on loukannut syvästi. Totta kai hän tietää, että tämä ei nyt vaan ole lapsille mikään optimijuttu. Hän tietää, että kaikki muut perheessä ovat häneen pettyneitä. 

Mutta jos hän leikkii, että meidän ero meni tosi upeasti, meillä on tosi hyvät välit, hei eilenkin toin sille herkkuja ihan kun häntä ajattelin, niin ehkä nuo asiat menevät niinkun pois. Niitä ei ole. Ainakaan niitä ei näy.

Mies siis jatkaa yhden lajin kulissia, tällä kertaa vain aviokulissi on vaihdettu erokulissiin.

Ja lasten takia siis ex-vaimon pitäisi pitää yllä tätä erokulissia, vaikka on ehdottomasti oikein, että mies päätti avioliittokulissin? Mikä tämä logiikka on?

Kuka väittää, että exvaimon pitäisi pitää yllä erokulissia? Ei kukaan. Ei se ole mitään kulissien ylläpitoa, jos ottaa kantaa vain lasten asioihin, vaikka ottaisikin lahjukset vastaan, ja jos muuten jättää miehen kontaktit huomioimatta.

Jos tarinan mies kuvittelee, että ero meni upeasti, niin mitä sitten? Joku ulkopuolinen voi uskoa tarinan, mutta edelleen, mitä sitten?

Haluaisin vastavuoroisesti tietää, mitä se jätetty osapuoli saa siitä, että osoittaa jopa vuosikymmenien ajan kaikin mahdollisin tavoin kaikille, myös ja erityisesti yhteisille lapsille, kuinka alhainen, halveksittu ja epäkelpo ihminen se jättäjä on? Sivusta olen paria tarinaa seurannut, eikä mitään laantumisen merkkiäkään ole ilmassa. Surullista, miten ihmiset vapaaehtoisesti myrkyttävät itse oman elämänsä.

Lapset kuitenkin ovat lojaaleja vanhemmilleen, ellei taustalla ole alkoholismia tai pahoinpitelyä, joten sellainen käytös toista vanhempaa kohtaan repii lasta eri suuntiin. Voi tulla yllärinä myöhemmin, että lapsi kokee tulleensa harhaanjohdetuksi, kun toista vanhempaa on paneteltu, on vieraannutettu ja tehty tahallaan kiusaa. Tarinoissa on aina vähintäänkin kaksi puolta.

Onkohan sinun tarinassasi kärpäsestä tullut härkänen? Eihän se, ettei halua, että exä käy ja tuo herkkuja ole sama kuin että osoittaa vuosikymmenien ajan, kuinka epäkelpo ja halveksittu ihminen jättäjä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvitseeko siitä tehdä niin suurta ongelmaa itselle? Otat vastaan tuliaiset ja kiität. Jos häneltä tulee turhanpäiväisiä viestejä, niin et vain vastaa niihin, ellet halua.

Tämä! Näytä lapsille hyvää esimerkkiä, että voitte olla ystävällisissä väleissä, kiukuttelemalla et ole yhtään ex-miestä parempi. Ota vastaan asiat kiitoksen ja hymyn kera, mutta jätä asiat siihen. Jos ex lahjoilla ja mukavalla käytöksellä hyvittää omaa huonoa omatuntoa, anna hyvittää. Näytä, että sinäkin olet päässyt yli. Jos lapset joskus ihmettelevät, että kuinka te ette ole yhdessä kun tuntuu kanssakäyminen sujuvan, kerro rehellisesti että isänne rakastui toiseen ihmiseen ja se satutti äitiä. Mutta, kuten aikuiset yleensä, asiat saadaan soviteltua ja välit voidaan pitää hyvänä.

Kannattaa kuitenkin miettiä onko oikeasti syytä esittää lapsille jotakin sellaista, mitä ei oikeasti koe. Minusta on ihan hyvä oppi lapsille myös se, että jos rakas ihminen pettää ja jättää niin saa tai suorastaan pitää olla vihainen ja saa olla myös surullinen. Tästähän lapsi näkee konkreettisesti tärkeän opin tulevaan parisuhde-elämäänsä eli ei kannata pettää, vaan jos haluaa erota ystävinä ja sovussa niin silloin erotaan ja uutta suhdetta katsellaan vasta eron jälkeen. Jos äiti esittää, että ”ei tunnu missään” ja ”teit paskan tempun mutta ollaan ystäviä” niin silloinhan lapset oppivat, että on ihan sallittua pettää toista ihmistä tai kohdella huonosti. Kyllä lapsille tekee hyvää oppia että teoilla on seurauksensa ja ikävistä teoista syntyy ikäviä tunteita kuten vihaa, kiukkua ja surua.

Tuota, tähän väliin kysyn, että kuinka moni antaisi kumppanilleen sen sopuisan eron ja sitä seuraavat asiallisen kaverilliset välit, jos vaan eroon ei liity kolmatta osapuolta? Yläpeukkua kaikki, jotka ovat varmoja, että kumppanin kertoessa erohalustaan, olisitte valmiita sen eron lupaamaan ilman draamaa ja yrityksiä pyörtää toisen päätöstä.

Entä kun se kolmas osapuoli ilmestyy aikanaan kuvioon. Edelleen sopuisat välit?

Minä antaisin sopuisan eron. Mitä se minua auttaisi, vaikka tappelisin ja riitelisin kuinka? Jos toinen haluaa lähteä, hän on vapaa niin tekemään. Siihen asti elän täysillä. Huonossa suhteessa kärsii koko perhe.

Saa alapeukuttaa ihan vapaasti.

Olen se kysyjä. Antaisin itse myös sopuisan eron vaikka itse rakastan ja haluan olla yhdessä, koska sellainen hyvä ero annettiin aikoinaan minullekin. Olen seurannut läheltä myös toisenlaisia eroja ja se riitely ja draama ja kipu ei vain ole sen yrityksen arvoista. Jos toinen on päätöksensä tehnyt, ei se tule muuttumaan riehumalla ja syyllistämällä kuin korkeintaan hetkeksi. Sitten on taas sama tuska edessä kun toinen repii itseään irti. Yksin ei voi suhteen vuoksi taistella jos toinen ei sitä halua. Siitä tulee lopulta taistelu toisiaan vastaan, ei yhteisen edestä. Surullisinta jos näissä on lapset keskellä.

Joo kannattaa päästää menemään ja nimenomaan niinhän ap:kin tässä on tehnyt. On päästänyt lähtemään ja myös toivoo, että pysyy poissa kerran on niin päättänyt. Eihän se ole mitään riehumista tai syyllistämistä. Se ettei halua olla missään kaverillisissa väleissä ei tarkoita riiteylä, josta lapset kärsii. En muutenkaan ymmärrä miksi tämä on juuri se asia miltä lapsia pitäisi aivan erityisesti suojella nimittäin tunteisiin, jotka eroon liittyvät aikuisellakin. Eroaminen ei ole helppoa, siitä ja lasten tunteista aina jankutetaan, mutta on ihan ok että se on vaikeaa myös aikuiselle ja se joskus näkyy muunakin, kuin hymynä.

Vierailija kirjoitti:

Osaan samaistua lapsen näkökulmasta tähän. Lapsen silmissä tuo näyttää siltä, että äiti on pikkumainen eikä edes yritä että arki olisi mukavaa kaikille. Teininä eskaloitui tosi pahasti äidin kanssa välit, kun isän puolesta olisi yhteiset juhlat yms onnistuneet mutta äiti kiukutteli kaikesta. Äiti oli lähivanhempi. Aikuisena vasta ymmärsin äidin aseman, pahasti loukattu ja kuormittunut, arjen yksin hoitanut nainen. Isä sai rusinat pullasta, ei oikeastaan elareitakaan maksanut, ja huomattavasti kevyemmin mielin säilynyt vanhus. Vaikeita tilanteita enkä osaa neuvoa, kun ei ole hyvä mustamaalata vanhempaa lapselle eikä lasten tartte aikuisten kiistoja ymmärtää. Mutta ehkä pidemmän päälle paras yrittää niellä ylpeys ja lasten takia pitää asialliset välit. Mitään ylimääräistä ei silti tarvi. Omat rajat kuntoon.

Olisipa äitisi selittänyt sinulle,teinille,miksi hän ei kerta kaikkiaan kyennyt yhteydenpitoon,kertonut petetyn tunteensa,rahattomuuden. Mutta ei,suojeli sinua väärässä kohdin. Olisit ymmärtänyt äitiäsi ihan varmasti jo ennen aikuisikää.