Käyttäjä8510
Seuratut keskustelut
Lasten kaveriasiat vapaa-ajalla
Haluaisin kysyä neuvoa lasten kaveriasioihin.
Tässä kyse on siis alakoulun loppupuolella olevista lapsista. Vapaa-ajalla tietynlainen porukoituminen on alkanut näkyä, mutta koulussa kaikki ovat yhdessä ja tämä on siellä sääntönäkin. Tämä on mielestäni hyvä.
Vapaa-ajalla oma lapsemme viettää luonnollisesti aikaa muutaman kaverin kanssa, joiden kanssa jutut menee yhteen, on samanlaisia mielenkiinnon kohteita, samoja harrastuksiakin. Toki hän viettää aikaansa myös muiden kanssa ja tähän kannustetaankin, mutta mieluisammat kaverit on ymmärrettävästi nuo, joiden kanssa synkkaa parhaiten.
Lapsen luokalla on eräs lapsi, joka vapaa-ajalla haluaisi tosi paljon olla oman lapsemme kanssa. He ovat joskus enemmän yhdessä olleetkin ja alkuun sujui mukavasti. Jossain vaiheessa oma lapsi alkoi valittaa, että ei jaksa olla tämän tietyn lapsen kanssa niin paljoa vapaa-ajalla. Kun asiasta juteltiin tarkemmin, selvisi, että tuon toisen lapsen kotoa oli käsketty mm. meidän lapsen pitää huolta siitä ettei tämä toinen lapsi jää koulussa yksin. (Lapset oli tuolloin nuorempia.) Lisäksi oma lapsi koki, että tämä toinen halusi aina määrätä ja päättää kaikesta, ja oli kovin herkkä loukkaantumaan jos joku asia ei mennyt täsmälleen hänen mielensä mukaan. Tähän puuttui myös joka kerta tämän lapsen vanhemmat ja heidän kanssa on ihan oikeasti jouduttu käymään läpi jopa lasten välisiä mielipide-eroja.
No joo... Totta kai kannustimme omaa lastamme olemaan tämän toisen kanssa vapaa-ajallakin, mutta kun vuosien saatossa touhu ei ole muuttunut yhtään. Lisäksi tämä toinen on kärkäs kommentoimaan toisten vaatteita, taitoja jne. (Minusta vaikuttaa siltä, ettei tee tätä ilkeyttään, vaan että sosiaaliset taidot kaipaisi vähän ohjausta.)
Tämän toisen lapsen äiti ei kuitenkaan asiaa ymmärrä, vaan ihan jatkuvasti pommittaa viesteillä että heidän lapsi haluaisi tulla meille, ja heidän lapsi haluaisi meidän lapsen heille.
Ensinnäkin nämä lapset on jo sen ikäisiä, että vaikka vanhemmat viimeisen sanan sanookin niin itse voivat jo monia asioita sopia.
Toisekseen oma lapsi on sanonut kotona suoraan, että jos on yhtään enempi tämän toisen lapsen kanssa, alkaa mennä raskaaksi kun pitää koko ajan olla varuillaan ja varpaillaan, kun ei voi olla oma itsensä mielipiteineen.
Kolmanneksen toisen lapsen äiti ei tätä yhtään ymmärrä; hänestä riittää, kun me vanhempina sovimme että näin nyt toimitaan niin kyllä se kaveruus siitä lähtee nousuun. Minusta asia ei nyt mene ihan näin.
Kysymys kuuluukin, eikö lapsella ole oikeus valita, kenen kanssa haluaa vapaallaan olla?
Ajatuksia, näkemyksiä, kokemuksia, neuvoja?
557Kommentit
Sama täällä. Siis mieheni on samanlainen.
En, koska en ole tarvinnut matematiikan arvosanaa myöhemmin. Mutta kirjoitin 90-luvulla, nykyään tilanne voi olla eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että Turun saaristossa on maailman kaunein saaristo ei ole tuulesta temmattu.
Tsekkaa piruuttaan Google Mapsista Saaristomeren kansallispuiston aluetta ja mieti millaista siellä voisi olla veneillä...
Voit verrata aluetta sitten mihin tahansa vesialueeseen maailmalla etkä löydä mitään samanlaista... Tästä unelmoinnista on sitten matkaa siihen kun olet merellä navigointikykyisenä ja alat oikeasti nauttimaan Turun saaristosta...
Valitettavasti talvi on sielläkin yhtä pimeä ja kylmä. Sisävesillä on usein parempi ilmasto. Eikä tuule yhtä paljon. Olen viettänyt kesäni Päijänteellä. Kesäillat ovat ihanan rauhallisia, vain kuikka huutaa järvenselällä, muuten tyyntä ja hiljaista.
Minusta Karibialla on tosi kaunista ja meri on ihana, kirkas, turkoosi, hiekkapohjainen.
kotini on pienehkön järven rannalla, pituutta järvellä hiukan yli kilometri, leveyttä ehkä 700 metriä
siellä tuulee aina.
harvassa ovat täysin tyynet päivät.
toki järvituuli (en tiedä onko sitä oikeasti, minä kutsun sitä niin) tyyntyy sitten yöksi ja yöt onkin tosi nättejä, peilityyni järven pinta.
miinusta on järvelle pesiytyneet joutsenet, ovat ajaneet pois kaikki muut järvilinnut. Oli ihanaa kun siellä pesi sorsia ja niistä tuli aina kesän mittaan niin kesyjä, että tulivat kädestä syömään ja juoksivat vastaan, kun rantaan meni. ikitoiveeni onkin, etät ne joutsenet tajuaa lentää pysyvästu järveltämme pois, vaikka kauniita ovatkin, mutta aivan liian reviiritietoisia.
Järvituulessa on se hyvä puoli että se ajaa hyttyset pois. Kesäpaikkamme on suurehkon järven rannalla ja oikein toivon aina että tuuliin edes vähän. Eron kyllä huomaa kun on tyyntä, ihan mahdotonta niiden itikoiden kanssa. Mutta tämä tietysti koskee vain kesäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
zimpa kirjoitti:
Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.
Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka
uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä
nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa
anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,
ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".
En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.
Mitään järkevää selitystä sille ei ole.Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?
Onko sulla mitään muuta järkevää selitystä noin typerälle kysymykselle kuin perisuomalainen kateus ja huono itsetunto?
Kateudella ilmeisesti tarkoitat ja oletat, etten olisi itse akateeminen?
Akateemisuuden korostaminen asiassa, johon se ei mitenkään kuulu, on typerää.
Akateemisuuden _mainitseminen_ kertoo yhdellä sanalla että on hyvä koulutus ja todennäköisesti työkin. Jos tuo sana aiheuttaa näppylöitä kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mihin kipulohtaan tuo nyt pisti.
Molemmat. Kertoisin, ja korvaisin.