Käyttäjä8510

Molemmat. Kertoisin, ja korvaisin.

Sama täällä. Siis mieheni on samanlainen.

En, koska en ole tarvinnut matematiikan arvosanaa myöhemmin. Mutta kirjoitin 90-luvulla, nykyään tilanne voi olla eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että Turun saaristossa on maailman kaunein saaristo ei ole tuulesta temmattu.

Tsekkaa piruuttaan Google Mapsista Saaristomeren kansallispuiston aluetta ja mieti millaista siellä voisi olla veneillä...

Voit verrata aluetta sitten mihin tahansa vesialueeseen maailmalla etkä löydä mitään samanlaista... Tästä unelmoinnista on sitten matkaa siihen kun olet merellä navigointikykyisenä ja alat oikeasti nauttimaan Turun saaristosta...

Valitettavasti talvi on sielläkin yhtä pimeä ja kylmä. Sisävesillä on usein parempi ilmasto. Eikä tuule yhtä paljon. Olen viettänyt kesäni Päijänteellä. Kesäillat ovat ihanan rauhallisia, vain kuikka huutaa järvenselällä, muuten tyyntä ja hiljaista.

Minusta Karibialla on tosi kaunista ja meri on ihana, kirkas, turkoosi, hiekkapohjainen.

kotini on pienehkön järven rannalla, pituutta järvellä hiukan yli kilometri, leveyttä ehkä 700 metriä

siellä tuulee aina.

harvassa ovat täysin tyynet päivät.

toki järvituuli (en tiedä onko sitä oikeasti, minä kutsun sitä niin) tyyntyy sitten yöksi ja yöt onkin tosi nättejä, peilityyni järven pinta.

miinusta on järvelle pesiytyneet joutsenet, ovat ajaneet pois kaikki muut järvilinnut. Oli ihanaa kun siellä pesi sorsia ja niistä tuli aina kesän mittaan niin kesyjä, että tulivat kädestä syömään ja juoksivat vastaan, kun rantaan meni. ikitoiveeni onkin, etät ne joutsenet tajuaa lentää pysyvästu järveltämme pois, vaikka kauniita ovatkin, mutta aivan liian reviiritietoisia.

Järvituulessa on se hyvä puoli että se ajaa hyttyset pois. Kesäpaikkamme on suurehkon järven rannalla ja oikein toivon aina että tuuliin edes vähän. Eron kyllä huomaa kun on tyyntä, ihan mahdotonta niiden itikoiden kanssa. Mutta tämä tietysti koskee vain kesäaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

zimpa kirjoitti:

Anoppi jo vihjaili häissä, ettei teidän liitosta mitään tule kaikkien kuullen.

Nyt oltu yhdessä 20 vuotta. Haukkui myös minut kaikille sukulaisille, jotka

uskoivat sinisin silmin anopin myrkytyksen. Olen akateeminen, työssäkäyvä

nainen ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Koskaan ei ole ollut mitään riitaa

anopin/sukulaisten kanssa, mutta silti alusta asti minulle on tehty selväksi,

ettei pieneen sukuun tulla hyväksymään "jäseneksi".

En keski enää kuin kateuden tämän kaiken myrkyn syyksi.

Mitään järkevää selitystä sille ei ole.

Onko sulla mitään järkevää selitystä sille, että sun piti mainita olevasi akateeminen?

Onko sulla mitään muuta järkevää selitystä noin typerälle kysymykselle kuin perisuomalainen kateus ja huono itsetunto?

Kateudella ilmeisesti tarkoitat ja oletat, etten olisi itse akateeminen?

Akateemisuuden korostaminen asiassa, johon se ei mitenkään kuulu, on typerää.

Akateemisuuden _mainitseminen_ kertoo yhdellä sanalla että on hyvä koulutus ja todennäköisesti työkin. Jos tuo sana aiheuttaa näppylöitä kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mihin kipulohtaan tuo nyt pisti.