Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi hankkia ohuempaa peittoa, jos tulee kuuma? Miksi vain apn pitäisi hankkia paksumpi peitto? Ne kunnon untuvapeitot on kalliitakin. Itse varmaan vaan laittaisin sen ikkunan kiinni. Uudestaan ja uudestaan, jos mies sen käy avaamassa. Olette pitkään mennyt miehen mielen mukaan, nyt on sun vuoro. Tai ukko sais nukkua sohvalla. Reissuihin ja muihin lähtisin yksin ja niin lähdinkin. Kun ex vain viihtyi kotona. Ja jos käytte yhdessä terapiassa, kai siellä on tästä ollut puhetta. Meillä ei ex suostunut edes terapiaan. Ja helpompi nykyään kun on ex, saa itse rauhassa päättää asioista ja tehdä ne mielensä mukaan. Ei kukaan naputa vieressä, että väärin tehty.
Lapsellista. Jonkun periaatteen takia ei nyt todellakaan kannata tuhlata energiaa mokomaan jumppaan tai aloittaa turhaa kiistelyä siitä, kuka ostaa peiton ja mahdollisesti siitä vielä kokonaista uutta revohkaa siitä kuka ja mitä. - Ap ostaa vain paremman peiton. Yhteistä peittoa ei kenenkään pitäisikään ostaa, koska ihmiset ovat erilaisia ja se peiton repiminen unen aikana sieltä toisen puolelta edes vähän omalle puolelle aiheuttaa vain huonon unen laadun. - Riitaa ei pidä kehittää asiasta, jossa ei ole mitään riideltävää, vaan tarttua olemassa olevaan toimivaan ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kuorsaa kun se lihoo. Välillä laihduttaa, ja silloin ei kuorsaakaan. Nyt se on ollut pari vuotta lihavampi taas, ja kuorsaaminen häiritsee minua. Hän miettii ihan jonninjoutavia keinoja vähentää kuorsausta, ja viimein vuosi sitten totesi ett äpitää nyt siten laihduttaa. Puolisen vuotta tämän laihdutuspäätöksen jälkeen muutin eräänä päivänä toiseen huoneeseen nukkumaan. Nyt olen nukkunut siellä puolsien vuotta, ja mies sen kuin kuorsaa edelleen. Valittelee kyllä ettei meinaa saada unta kun en ole vieressä, mutta silti vastaus alle 10kg pudotukseen on hiljainen ei. Pudotettavaa olisi yli 20kg, ja olisi silloinkin ihan hyvässä normipainossa, mutta ei käy, koska ruoka on hyvää. Mieluummin nukkuu erikseen, ja tämä on näivettänyt jo s.elämämmekin, mutta kuorsaus on ja pysyy.
Onko kokeillut niitä laastareita, joilla voi kuorsausta vähentää?
Apteekki osaa varmaan neuvoa ihan ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
No mutta tämähän on aivan loistava tilanne, jos mies todellakin haluaa parantaa suhteen ja lähtee jopa pariterapiaan. Erinomaista, olipa lopputulos mikä tahansa, koska silloin rakennetaan perustalle, joka on ymmärretty.
Tuttavani, alan ammattilainen, aikoinaan erosi, ja katuu äärimmäisen paljon eroaan ja varsinkin sitä että kuvitteli olevansa niin objektiivinen ja analyyttinen asiantuntija myös oman suhteensa osalta, ettei suorastaan vaatinut puolisoaan parisuhdeterapiaan. Ehkä pari olisi eronnut terapiankin jälkeen, mutta silloin ero olisi ollut selvä eikä jäänyt tunnetta, että ehkä ongelmat olisi voitu ratkaista kun sentään oli niin paljon hyvää suhteessa.
Olen samaa mieltä, pariterapia on hyväksi ja olemme saaneet siellä monta asiaa työstettyä. Mutta kun tämä yksi ei vain etene. Puolisoni mielestä vaikkapa tuo makkarin ikkunan sulkeminen olisi nöyristelyä minua kohtaan, eikä hän pysty siihen. Hänen mielestään tällainen vaatimus on kohtuuton, ja toki he Googlen kanssa ovat yhtä mieltä siitä, että minua nyt vain ei palele.
Nöyristely sanan käyttö kuulostaa erikoiselta. Ei kai mies pidä avioliittoa valtataisteluna?
Minustakin tämä oli tosi erikoista, koska minusta kyse on normaalista toisen huomioimisesta, mutta hänelle tulee tunne että hän ”matelee maassa”. Niin hän on siis kuvannut tilanteita. Siksi tuntuu välillä epätoivoiselta, että onko mitään kompromissia olemassa. Siis muuta kuin se, että minä aina joustan, tai olen väärässä.
Ja hei, toi peitto, kommentoin sitä jo aiemmin. On paksuin untuvapeitto mitä kaupasta löytyy. Talvipakkasilla kaksi.
Vaarallinen merkkihän se on, jos toisen ensimmäinen sana on aina ei.
Itselläni oli työpaikalla aikoinaan sama tilanne. Sanoinpa mitä hyvänsä, se oli aina väärin jne. Mutta jos kollegan suosikki sanoi tismalleen saman asian, se oli ihan hyvää settiä. Jotain outoa tuollaisessa on. Eli se ei riippuu enemmän sanojasta kuin siitä varsinaisesta viestistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi hankkia ohuempaa peittoa, jos tulee kuuma? Miksi vain apn pitäisi hankkia paksumpi peitto? Ne kunnon untuvapeitot on kalliitakin. Itse varmaan vaan laittaisin sen ikkunan kiinni. Uudestaan ja uudestaan, jos mies sen käy avaamassa. Olette pitkään mennyt miehen mielen mukaan, nyt on sun vuoro. Tai ukko sais nukkua sohvalla. Reissuihin ja muihin lähtisin yksin ja niin lähdinkin. Kun ex vain viihtyi kotona. Ja jos käytte yhdessä terapiassa, kai siellä on tästä ollut puhetta. Meillä ei ex suostunut edes terapiaan. Ja helpompi nykyään kun on ex, saa itse rauhassa päättää asioista ja tehdä ne mielensä mukaan. Ei kukaan naputa vieressä, että väärin tehty.
Lapsellista. Jonkun periaatteen takia ei nyt todellakaan kannata tuhlata energiaa mokomaan jumppaan tai aloittaa turhaa kiistelyä siitä, kuka ostaa peiton ja mahdollisesti siitä vielä kokonaista uutta revohkaa siitä kuka ja mitä. - Ap ostaa vain paremman peiton. Yhteistä peittoa ei kenenkään pitäisikään ostaa, koska ihmiset ovat erilaisia ja se peiton repiminen unen aikana sieltä toisen puolelta edes vähän omalle puolelle aiheuttaa vain huonon unen laadun. - Riitaa ei pidä kehittää asiasta, jossa ei ole mitään riideltävää, vaan tarttua olemassa olevaan toimivaan ratkaisuun.
Et vissiin lukenut ketjusta että ap:lla on jo 1-2 markkinoiden lämpimintä peittoa ja silti palelee? Ap:n asemassa muuttaisin kyllä eri huoneeseen (vaikka sitten patjalle) kunnes se ikkuna alkaa pysyä kiinni. Enkä suostuisi kuuntelemaan yhtään jankutusta kyseisestä aiheesta enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ole tasapuolinen suhde ja mies ei arvosta sinua. Lähde suhteesta ja etsi parempi mies, joka ottaa sinunkin mielipiteet ja tunteet huomioon.
Mistä toope päätteli että on mies, ei sitä ole mainittu ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi hankkia ohuempaa peittoa, jos tulee kuuma? Miksi vain apn pitäisi hankkia paksumpi peitto? Ne kunnon untuvapeitot on kalliitakin. Itse varmaan vaan laittaisin sen ikkunan kiinni. Uudestaan ja uudestaan, jos mies sen käy avaamassa. Olette pitkään mennyt miehen mielen mukaan, nyt on sun vuoro. Tai ukko sais nukkua sohvalla. Reissuihin ja muihin lähtisin yksin ja niin lähdinkin. Kun ex vain viihtyi kotona. Ja jos käytte yhdessä terapiassa, kai siellä on tästä ollut puhetta. Meillä ei ex suostunut edes terapiaan. Ja helpompi nykyään kun on ex, saa itse rauhassa päättää asioista ja tehdä ne mielensä mukaan. Ei kukaan naputa vieressä, että väärin tehty.
Lapsellista. Jonkun periaatteen takia ei nyt todellakaan kannata tuhlata energiaa mokomaan jumppaan tai aloittaa turhaa kiistelyä siitä, kuka ostaa peiton ja mahdollisesti siitä vielä kokonaista uutta revohkaa siitä kuka ja mitä. - Ap ostaa vain paremman peiton. Yhteistä peittoa ei kenenkään pitäisikään ostaa, koska ihmiset ovat erilaisia ja se peiton repiminen unen aikana sieltä toisen puolelta edes vähän omalle puolelle aiheuttaa vain huonon unen laadun. - Riitaa ei pidä kehittää asiasta, jossa ei ole mitään riideltävää, vaan tarttua olemassa olevaan toimivaan ratkaisuun.
Niin, turha kiistellä, kun mieskin sen peiton voisi ostaa. ;) Ja mitä jos ap:lla on jo paras peitto ja silti on kylmä? Miksi mies ei suostu mihinkään kompromissiin, vaan ap joutuu suostumaan kaikkeen. Mä en tosiaan alkaisi enää vääntämään, vaan tekisin niinkuin itse haluaisin. Niinhän se mieskin on tehnyt jo pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies ei voi hankkia ohuempaa peittoa, jos tulee kuuma? Miksi vain apn pitäisi hankkia paksumpi peitto? Ne kunnon untuvapeitot on kalliitakin. Itse varmaan vaan laittaisin sen ikkunan kiinni. Uudestaan ja uudestaan, jos mies sen käy avaamassa. Olette pitkään mennyt miehen mielen mukaan, nyt on sun vuoro. Tai ukko sais nukkua sohvalla. Reissuihin ja muihin lähtisin yksin ja niin lähdinkin. Kun ex vain viihtyi kotona. Ja jos käytte yhdessä terapiassa, kai siellä on tästä ollut puhetta. Meillä ei ex suostunut edes terapiaan. Ja helpompi nykyään kun on ex, saa itse rauhassa päättää asioista ja tehdä ne mielensä mukaan. Ei kukaan naputa vieressä, että väärin tehty.
Lapsellista. Jonkun periaatteen takia ei nyt todellakaan kannata tuhlata energiaa mokomaan jumppaan tai aloittaa turhaa kiistelyä siitä, kuka ostaa peiton ja mahdollisesti siitä vielä kokonaista uutta revohkaa siitä kuka ja mitä. - Ap ostaa vain paremman peiton. Yhteistä peittoa ei kenenkään pitäisikään ostaa, koska ihmiset ovat erilaisia ja se peiton repiminen unen aikana sieltä toisen puolelta edes vähän omalle puolelle aiheuttaa vain huonon unen laadun. - Riitaa ei pidä kehittää asiasta, jossa ei ole mitään riideltävää, vaan tarttua olemassa olevaan toimivaan ratkaisuun.
Sinä et taida ymmärtää parisuhteita yhtä hyvin kuin peittoja. Tuolla tavalla voisi saada öisen kylmyyden ratkaistua tai sitten ei, mutta parisuhteen ongelmia se ei avaisi. Se on edelleen ihan yhtä älytöntä ja loukkaavaa, ettei puolisoa kiinnosta sun ongelmat ja se tyrmää ne suoraan. Ja miten tämä peittoasia ratkaisisi ne 20 0000000 muuta tilannetta, joissa mies päättää miten asia menee ja torjuu apn? Pitääkö kaikki hoitaa samalla logiikalla, eli sivuuttaa tilanteet täysin?
Entä miksi sulle on niin tärkeää, että ap ei pidä puoliaan siinä että saisi nukkua itselleen sopivassa lämpötilassa? Voisit kysyä itseltäsi peilaatko esim omaa nukkumismieltymystäsi tai omaa suhdettasi tai muuta tähän, vai miksi pitää niin vahvasti vähätellä muiden suhteen ongelmaa?
Vaihda sellaiseen joka haluaa tehdä sun kanssa asioita. Toi nykyinen ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina kuvitellut että "ihan sama" mies olisi raskas kumppani, mutta taitaa "ei" mies olla vielä rasittavampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
No mutta tämähän on aivan loistava tilanne, jos mies todellakin haluaa parantaa suhteen ja lähtee jopa pariterapiaan. Erinomaista, olipa lopputulos mikä tahansa, koska silloin rakennetaan perustalle, joka on ymmärretty.
Tuttavani, alan ammattilainen, aikoinaan erosi, ja katuu äärimmäisen paljon eroaan ja varsinkin sitä että kuvitteli olevansa niin objektiivinen ja analyyttinen asiantuntija myös oman suhteensa osalta, ettei suorastaan vaatinut puolisoaan parisuhdeterapiaan. Ehkä pari olisi eronnut terapiankin jälkeen, mutta silloin ero olisi ollut selvä eikä jäänyt tunnetta, että ehkä ongelmat olisi voitu ratkaista kun sentään oli niin paljon hyvää suhteessa.
Olen samaa mieltä, pariterapia on hyväksi ja olemme saaneet siellä monta asiaa työstettyä. Mutta kun tämä yksi ei vain etene. Puolisoni mielestä vaikkapa tuo makkarin ikkunan sulkeminen olisi nöyristelyä minua kohtaan, eikä hän pysty siihen. Hänen mielestään tällainen vaatimus on kohtuuton, ja toki he Googlen kanssa ovat yhtä mieltä siitä, että minua nyt vain ei palele.
Nöyristely sanan käyttö kuulostaa erikoiselta. Ei kai mies pidä avioliittoa valtataisteluna?
Minustakin tämä oli tosi erikoista, koska minusta kyse on normaalista toisen huomioimisesta, mutta hänelle tulee tunne että hän ”matelee maassa”. Niin hän on siis kuvannut tilanteita. Siksi tuntuu välillä epätoivoiselta, että onko mitään kompromissia olemassa. Siis muuta kuin se, että minä aina joustan, tai olen väärässä.
Ja hei, toi peitto, kommentoin sitä jo aiemmin. On paksuin untuvapeitto mitä kaupasta löytyy. Talvipakkasilla kaksi.
Tuommoiseen kommenttiin voisi huomauttaa, että onko puoliso mahdollisesti tajunnut, että kyse on parisuhteesta eikä mistään valtataistelusta. Ja parisuhteessa tehdään kompromisseja, useimmiten rakastavassa parisuhteessa tehdään ihan pyyteettömästi toisen eteen asioita jotka ei välttämättä itseä miellytä. Puolisoaan kuuluisi arvostaa, eikä yrittää kilpailla vallasta. Ja että katso vaikka Googlesta, minä olen nyt oikeassa, näin sanoo kaikki asiantuntijatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
Yhdessä pysymiseen ja eroonkin tarvitaan kaksi. Kun haluat olla hänen kanssaan, käytä oveluutta. Ehdota asiaa minkä tiedät hänelle mieleiseksi, sitten hän häkeltyy taas sanoessaan "ei". Uskon että hänellä on tukijoukkoja takanaan, jotka neuvovat riitelemään.
Hyväsydämiseksikin koettu henkilö voi olla äärimmäisen raskas, tiedän tuon.
Joo, ja riitelemään neuvovien tukijoukkojen lisäksi vielä Bill Gates läppärin kautta asentanut häneen jonkun sirun vai? Edes pientä rajaa näihin vainoharhaisuuksiin toisista naisista, tukijoukoista jotka neuvovat kiusaamiseen tms. Muutenkin ihmeellistä, miten paljon täällä on ihmisiä, jotka yllyttävät riitelemään asioista, joista ei ole mitään syytä riidellä, ja sitä kautta ratkaisun löytämisen sijaan esittäävät vain ongelmien eskaloitumiseen johtavia keinoja.
Tosi paljon innokkaita neuvojia jotka solvaavat vallan käytöstä mutta itse esittävät just semmoisia keinoja.
Todellisia riitelyn ja kiusan teon mestareita, joilla ei edes pyrkimystä tai haluakaan tasapainoiseen ja hyvään parisuhteeseen.
Onko puolisosi kertonut mitkä hänen tavoitteensa terapiassa ovat?
Tavoittaako hän itse mitätöivän ja päsmäröivän käytöksensä?
Haluaako hän että teillä molemmilla yhdessä hyvä olla vai haluaako puolison joka toimii täysin kuin hän haluaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi kertonut mitkä hänen tavoitteensa terapiassa ovat?
Tavoittaako hän itse mitätöivän ja päsmäröivän käytöksensä?
Haluaako hän että teillä molemmilla yhdessä hyvä olla vai haluaako puolison joka toimii täysin kuin hän haluaa?
Nämä ovat hyviä kysymyksiä ja hänellä on näihin varmasti hyviä vastauksiakin. Valitettavasti kuitenkaan sanat ja teot eivät useinkaan kohtaa. Jossain vaiheessa hän halusi terapian avulla muuttaa omaa käytöstään, mutta nyt viime aikoina tuntuu, että hän enemmänkin haluaa minun muuttuvan. Nyt kun pidän puoliani ja osoitan hänen itsekkään käytöksensä puhumalla asiasta, niin minusta on tullut ”vähän hankala”. Mutta sanottakoon toisaalta, että kyllä hän välillä pyrkii ihan käytöstäänkin muuttamaan. Toki viiveellä, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko sitten ajatella tekeväsi asioita itseksesi? Esim lähteä lomalle yksin tai jonkun tutun kanssa, jos mies ei ole kiinnostunut? Siis ottaa tilaa, eikä vain kutistua.
Esim kertoisit ensin, että haluat viettää vielä joskus loman paikassa X tai mennä Kuhmon kamarimusiikkifestareill, kunhan koronatilanne sallii. Ihan noin vain muina miehinä kerrot ajatuksestasi sen enempää miestä suostuttelematta, selittelemättä, vastausta odottamatta, mahdolliseen vastaväitteeseen tarttumatta ja selittelemällä... Vain tiedoksi, että tällainen ajataus on päässäsi. Hän saattaa toki kertoa, että ajatus on hölmö ja perustella ajatuksensa, mutta tuskin hän nyt sentään sanoo, ettet saa mennä tai haaveilla edes. - Sitten katsot miten asia kehittyy, mutta pidät vain mielessäsi kuvan itsestäsi (ja jos miehesi mukaan haluat niin hänestä) onnellisena ko paikassa. Pidä kuva mielessäsi, kun asia tulee puheeksi, ja vältä ilmaisuja "aina sinä..." "sinä et koskaan" "miksi" . Jos mieheltä tulee edes jotain positiivista signaalia, niin vahvista sitä. --- Ehkä hän jonakin päivänä ihan itse keksii tuon idean (ikään kuin et olisi koskaan edes asiaa esittänyt. Tuttavallani on tämmöinen äiti, toisella taas vaimo jonka vastaus aina ensin kaikkeenn "ei". Äiti tapauksessa henkilölla aina ongelmia, mutta vaimo-tapauksessa ukko käyttää juuri tätä tekniikkaa erittäin hyvin tuloksin, ja molemmat tyytyväisiä kun asiat järjestyy riitelemättä)
Jos pelkäät että loulta saat taas pettyä, niin eikö se olisi ollut lopputulos vaikket olisi edes yrittänyt tällä tekniikalla? Toisaalta, jos se toimii, niin sehän voi olla vaikka kuinka hyvä tai jopa romanttinen alku.
Pystyyn ei pidä kuolla.
Aivan, käänteispsykologiaa. Samaa kuin lasten kasvatus. Tai sitten vielä yksinkertaisemmin, kuten lapsille: kaksi vaihtoehtoa, puetko tämän paidan vai tämän paidan? Miehelle: säädetäänkö makkarin lämpötila 22 vai 20 asteeseen, koska palelee? Voi vängätä edelleen 18 astetta, jos pihi luonne ja säästää lämmityskuluissa? Mutta tarkoituksena on, että haet kompromissia, asiassa kuin asiassa.
Tuli mieleen, onko miehellä andropaussi menossa/tulossa?
Eroon ei edes tarvi perustetta. Nyt sinulla ap on myös se...
Vierailija kirjoitti:
Olen aina kuvitellut että "ihan sama" mies olisi raskas kumppani, mutta taitaa "ei" mies olla vielä rasittavampi.
Ei-tyyyppi voi olla ihan hyvä puoliso. Hänkin voi toimia uskoen yhteiseen hyvään ja vlipittömästi siihen että hänen "einsä" on molemmille ja varsinkin puolisolle hyvä. Se, että joku ei toimi, niin oman mielen mukaan, ei tarkoita, että hän olisi paha tai haluaisi olla ilkeä.
Jos avioliitto on kestänyt, niin jotain hyviä asioita siellä on oltava. Piirteitä, jotka vastaavat aidosti puolison odotuksiin ja tarpeisiin.
Kyse on sitten sen oikean kommunikointi tavan löytämisestä ja senkin hyväksymisestä, että kiinnostuksen aiheet eivät ole aina samat ja ettei Luoja luonut puolisoita siiamilaisiksi kaksosiksi, vaan molemmat voivat tehdä myös omia juttujaan. Joku tuolla jo kertoikin oman tarinansa ei-miehen kanssa ja miten oli ryhtynyt toimimaan niin, että mies sai mm valita tuleeko mukaan vai ei, eikä hänen ratkaisunsa riippunut ukon vastauksesta. Toivottavasti pariterapiassa opetetaan toimivat kommunikoinnin keinot. Alan kirjallisuuttakin löytyy. (Kuka tietää, vaikka mieskin lukisi kirjaasi salaa, jos se on vain sinun kirjasi joka joka on siellä pöydällä. Ehdottaa ei tietenkään kannata.)
Vedä välillä Soraseen, saat vaihtelua.
On se jatkuva ein kuuleminen kieltämättä rasittavaa. Kyllä siihen jotain "pärstäkerroin ei miellytä" -efektiä herkästi aina liittyy.
Harkitsisin vakavasti sinuna eroa, ap.
Nöyristely sanan käyttö kuulostaa erikoiselta. Ei kai mies pidä avioliittoa valtataisteluna?