Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa raskaalta ihmiseltä.
Kuulostaa? Kuuletko sinä tekstin? Jotkin huumeet aiheuttavat tuollaisia vakavia harha-aistimuksia.
Vähän sullekin sivistystä
https://www.suomisanakirja.fi/kuulostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se jatkuva ein kuuleminen kieltämättä rasittavaa. Kyllä siihen jotain "pärstäkerroin ei miellytä" -efektiä herkästi aina liittyy.
Harkitsisin vakavasti sinuna eroa, ap.
Ei todellakaan välttämättä noin. Hyvää liitossa on oltava, jos se kerran on vieläkin pystyssä ja halua ongelman ratkaisemiseen löytyy.
Ongelma on kommunikatiivinen ja terapia tässä toivottavasti auttaa.
Kumma kuvitelma, että jatkuva parin vaihtaminen olisi ratkaisu jokaiseen ja jokaisen ongelmaan. Ei ole.
Usein oikean kommunikointitavan löytäminen auttaa. Jos kumppani on jo pariterapiaan lähtenyt, se on hyvä alku. Toivottavasti terapeutti on osaava.
Hieman samanlainen vastarannan kiiski on itselläkin. Vastaanhangoittelu loppuu sillä kun itse sanoo ei tietyssä tilanteessa. Ja ei, sen sanominen ei ole pihtaamista tai kiristystä vaan sitä, että oma mielenkiinto lopahtaa mieheen ja kaikenlaiseen intiimiin kanssakäymiseen kun toinen on poikkiteloin joka asiaan. Heti kun mies on taas mukana menossa, niin olen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
No mutta tämähän on aivan loistava tilanne, jos mies todellakin haluaa parantaa suhteen ja lähtee jopa pariterapiaan. Erinomaista, olipa lopputulos mikä tahansa, koska silloin rakennetaan perustalle, joka on ymmärretty.
Tuttavani, alan ammattilainen, aikoinaan erosi, ja katuu äärimmäisen paljon eroaan ja varsinkin sitä että kuvitteli olevansa niin objektiivinen ja analyyttinen asiantuntija myös oman suhteensa osalta, ettei suorastaan vaatinut puolisoaan parisuhdeterapiaan. Ehkä pari olisi eronnut terapiankin jälkeen, mutta silloin ero olisi ollut selvä eikä jäänyt tunnetta, että ehkä ongelmat olisi voitu ratkaista kun sentään oli niin paljon hyvää suhteessa.
Olen samaa mieltä, pariterapia on hyväksi ja olemme saaneet siellä monta asiaa työstettyä. Mutta kun tämä yksi ei vain etene. Puolisoni mielestä vaikkapa tuo makkarin ikkunan sulkeminen olisi nöyristelyä minua kohtaan, eikä hän pysty siihen. Hänen mielestään tällainen vaatimus on kohtuuton, ja toki he Googlen kanssa ovat yhtä mieltä siitä, että minua nyt vain ei palele.
Mutta vastaa hänelle että sinä joudut nyt nöyristelemään häntä. Menkää vaikka viikko-viikko -suhteeseen, ei vain toinen voi olla joka määrää.
Ja tosiaan, kylmän tunteminen on erilainen sukupuolien välillä. Mun ei tarvitsisi kauhean monta kertaa tuolleen sanoa kun olisin ihan siinä lämmössä kuin itse haluaisin.
Tiedän tapauksen, oma mieheni on rasittavalla tavalla samanlainen. Hänen kanssaan pitää olla todella selkeä ja tämä jokaikiseen asiaan esitettävä ei + faktatieto ettei sinulla voi olla kylmä koska blaa blaa pitää jättää täysin huomiotta, ja hänen kanssaan pitää toimia näin.
”Kulta, minulla on kauhean kylmä. Laitan nyt kiinni tämän ikkunan koska en halua palella. Avaat sen sitten kun en ole tässä huoneessa.”
Ikkuna kiinni.
Ei yhtään kyselyä voisiko tai mitä netti sanoo. Olen alkanut vain toimimaan sen mukaan, ettei hän jyrää koko tilannetta ja saa valtaa jonninjoutavilla väitteillään, jotka useimmiten ovat aivan turhia. Meillä tämä toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kuorsaa kun se lihoo. Välillä laihduttaa, ja silloin ei kuorsaakaan. Nyt se on ollut pari vuotta lihavampi taas, ja kuorsaaminen häiritsee minua. Hän miettii ihan jonninjoutavia keinoja vähentää kuorsausta, ja viimein vuosi sitten totesi ett äpitää nyt siten laihduttaa. Puolisen vuotta tämän laihdutuspäätöksen jälkeen muutin eräänä päivänä toiseen huoneeseen nukkumaan. Nyt olen nukkunut siellä puolsien vuotta, ja mies sen kuin kuorsaa edelleen. Valittelee kyllä ettei meinaa saada unta kun en ole vieressä, mutta silti vastaus alle 10kg pudotukseen on hiljainen ei. Pudotettavaa olisi yli 20kg, ja olisi silloinkin ihan hyvässä normipainossa, mutta ei käy, koska ruoka on hyvää. Mieluummin nukkuu erikseen, ja tämä on näivettänyt jo s.elämämmekin, mutta kuorsaus on ja pysyy.
Täällä sama ja puoli vuotta myös. Lisäksi mies päätti ilmoittamatta lopettaa seksielämämme. Ei halua puhua, keskustella asiasta. On muka yrittänyt läheisyyttä( lääppii mua alapäästä ym), joka riittää merkiksi, että asiat on ok. Aikuisten oikeesti ei kykene puhumaan, vaan aloittaa riidan, häipyy, johdattelee puheen muihin aiheisiin jne.
Raskasta on.
18 astetta on tutkimusten mukaan (katso kirja: How We Sleep) paras nukkumislämpötila. Miehesi on oikeassa.
Pukemalla pyjaman ja käyttämällä lisäpeittoja tarkenet varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, nyt jämäkkyyttä kehiin! Vastaat samalla mitalla, ei riitelyllä. Esim. muutat nukkumaan toiseen huoneeseen ja perustelet sen faktalla: mua palelee, nukun täällä lämpimämmässä huoneessa. Ei riitaa tai mitään muuta triggeriä miehelle, josta voisi suuttua. Vain tuo toteamus.
Jos vänkää vastaan tms. uudelleen sama perustelu, rauhallisesti.
Kyllä siinä vaiheessa kun kaikki on ei, tarkoittaa että suhde alkaa olla hälläväliä-touhua. Terveisin kolmasti eieiein jättänyt. Ei ne virkisty kuin uudesta naisesta, vanhemmastakin, kunhan vaihtuu. - Vaihtavat aina jotain, joko työpaikan auton veneen motskarin tai muijan. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko puolisosi kertonut mitkä hänen tavoitteensa terapiassa ovat?
Tavoittaako hän itse mitätöivän ja päsmäröivän käytöksensä?
Haluaako hän että teillä molemmilla yhdessä hyvä olla vai haluaako puolison joka toimii täysin kuin hän haluaa?Nämä ovat hyviä kysymyksiä ja hänellä on näihin varmasti hyviä vastauksiakin. Valitettavasti kuitenkaan sanat ja teot eivät useinkaan kohtaa. Jossain vaiheessa hän halusi terapian avulla muuttaa omaa käytöstään, mutta nyt viime aikoina tuntuu, että hän enemmänkin haluaa minun muuttuvan. Nyt kun pidän puoliani ja osoitan hänen itsekkään käytöksensä puhumalla asiasta, niin minusta on tullut ”vähän hankala”. Mutta sanottakoon toisaalta, että kyllä hän välillä pyrkii ihan käytöstäänkin muuttamaan. Toki viiveellä, mutta kuitenkin.
Yes! Terapia siis toimii, kuten lopussa toteat. Käyttäytymisen muutokset ottavat aina oman aikansa.
Hyvä muistaa, että sen vanhan tavan takana on ihan vilpitön uskomus siitä, että se on hyvä toimintatapa, jolle hänellä on perustelut. Se, että nyt pitää asiaa ajatella, kehittää uusia strategioita, perustella ne itselle ja luoda uusia asenteita, on iso juttu. Ymmärrän, että odottaminen on raskasta kun itse ymmärtää jo etukäteen miksi tuo kaikki pitää tehdä (mutta sitä ei välttämättä, miksi toimi aiemmin niin kuin toimi).
Kommentistasi päätellen, olette molemmat todella hyvällä tiellä, kun toinen kehittyy (kuten totesit, vaikkakin hitaasti) ja sinä olet oppinut paremmin kommunkoimaan tarepeistasi ja odotuksistasi.
Se, että toinen huomaa sinun muuttuneen "hankalaksi" ja on tehnyt ulospäin tunnistettavia pieniä muutoksia ja seinä tunnistat tämän kaiken, on oikeasti iso muutos. Kun ukko sitten aikanaan toivottavasti huomaa, että on ihan turvallista tehdä muutoksia ja toivottavasti molemmat kokevat suhteen parantuneen, sitten ollaan jo vauhdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ilmeisesti sieltä Googlesta osaa kaivaa vain juuri ne mieleiset tutkimustulokset. Useimmissa artikkeleissa mainittiin makuuhuoneen sopivaksi lämpötilaksi 18-20 astetta. Joten ihan rauhallisesti voit todeta, että sinua paleltaa 18 asteessa, joten kokeillaan nyt tätä 20 astetta jos se olisi sopiva kompromissi molemmille. Tutkimusten mukaan vasta yli 24 astetta on liian lämmin ja haittaa unen laatua, joten 20 astetta pitäisi olla miehellekin sopiva lämpötila. Ja ikkunaa ei voi pitää auki lämmityskaudella, koska se on lämmitysenergian tuhlausta.
Hommatkaa isompi asunto ja molemmille omat makkarit. Tai erotkaa. Ei ole pakko yrittää olla yhdessä jos se on noin vaikeaa. Mieskin selkeästi mieluummin asuisi yksin jos ei halua joustaa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs moni oletti että puoliso on mies.
Oletko varma ettei puoliso ole oikeassa jos kerran hän lopettaa väittelyn järkifaktalla?
Onko hän oikeassa sanoessaan että minulla (aloittaja) ei ole kylmä? Ei voi olla, koska netissä sanotaan niin? Täytyy varmaan lopettaa mokoma paleleminen. Itse asiassa lämpötilakin on Ok, ainoa mitä olen pyytänyt, on ettei ikkunan tarvisi olla talvisin auki koko yötä. Illallakin tuuletus sopii minulle.
Meillä oli vähän samaa ongelmaa makuuhuoneen lämpötilan kanssa. Asuttiin vanhassa kerrostalossa, jossa ilmanvaihto ei se kaikkein parhain. Makkarissa mielellään olisi vielä myöhään syksylläkin pitää ikkunaa auki (talvella tuuletus). Nukuin ikkunan puolella, johon tietty kaikki veto ja kylmä osui. No nyt on uusi asunto, sänky eri paikassa ja koneellinen ilmanvaihto. Valittaa kun on kylmä :D ja minulla ei mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mitä ajattelet?
Kiitos kaikista kommenteista, luin kaikki läpi ja paljon tuli ajateltavaa.
Makkarin lämmöstä jauhaminen on sikäli turhaa, että uskoisin siinä löytyvän kompromissin jos molemmat sitä haluaisivat etsiä. Mutta kun ongelma on siinä, että toinen ei jousta tuumaakaan (vaan on ”oikeassa”, mitä monet täälläkin väittävät) ja toinen sitten joustaa oman mukavuutensa kustannuksella. Ja sama toistuu lähes joka asiassa. En pidä siitä ”kova kovaa vastaan” -asenteesta, koska minusta parisuhteen ei kuuluisi olla sellaista. Ei kai ole liikaa vaadittu, että puoliso ottaa huomioon toisen tarpeet? Eikö rakkaus ole sitä, että tahtoo toiselle hyvää?
Luin koko ketjun. Eli kumppani väkertää vastaan jostain "periaatteesta"?
Tässä on tyypillä kyseessä tunnelukko, joka vaatii työstämistä, joka vaatii ongelman myöntämistä ja paljon duunia = ei tule muuttumaan, ei vaikka päin seinää juoksisit ja mitä tekisit.
Pomottaa sinua siksi että haluaa olla kaikessa niskan päällä ja määrätä, ettei koe näin itseään jotenkin alistetuksi.
On ihan normaalia sopia yhdessä asioista parisuhteessa, jos joku aivan tieten tahtoen heittää tässä kapuloita rattaisiin, kun kokee sen jonain määräilynä niin älä jää tuollaiseen pelinappulaksi.
Sehän sä nyt tossa olet, ei tolla oo mitään tekemistä sun tai teidän suhteen kanssa. Tämän henkilön oma päänsisäinen dilemma.
Tee testi, ehdota esimerkiksi että alatte käyttää aina kaupassa kestokasseja (tai jotain vastaavaa), esitä oma näkemyksesi johonkin suht pieneen juttuun ja katso alkaako vänkääminen. Jos alkaa niin tuo ei tule loppumaan koskaan.
Ja sinä joka kirjoitit, että pehmustat aivan normaaleja asioita aikuiselle ihmiselle ja saat vastaukseksi jotain ärinää pikkujutuista, miten ihmeessä viitsit? Arvosta nyt itseäsi vähän äläkä selittele tuota törkeyttä jollain stressillä. Menkööt ukko pihalle potkimaan puita jos kerran noin stressityttää että täytyy syöstä viattoman kumppaninsa niskaan. Aivan stnan raskasta varoa sitä mistä nyt seuraavaksi tyyppi kimahtaa.
Ja joo, kokemusta löytyy ja edelleen pistää vihaksi. Tuollaisten kanssa ehkä tulee toimeen jos teet tasan just heidän mielen mukaan, oot samaa mieltä kaikesta ja varot mitä sanot. Mulle ei enää kävis.
Vierailija kirjoitti:
Makuuhuoneen optimilämpötila tosiaan on 18C. Mikäli sinulla on kylmä niin kannattaa hommata paksumpi peitto, sillä raikas ilma takaa paremman unenlaadun. Tunkkaisessa ilmassa uni ei ole yhtä syvää ja palauttavaa.
Jännä oletus, että kylmä = raikas ja lämmin = tunkkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
No mutta tämähän on aivan loistava tilanne, jos mies todellakin haluaa parantaa suhteen ja lähtee jopa pariterapiaan. Erinomaista, olipa lopputulos mikä tahansa, koska silloin rakennetaan perustalle, joka on ymmärretty.
Tuttavani, alan ammattilainen, aikoinaan erosi, ja katuu äärimmäisen paljon eroaan ja varsinkin sitä että kuvitteli olevansa niin objektiivinen ja analyyttinen asiantuntija myös oman suhteensa osalta, ettei suorastaan vaatinut puolisoaan parisuhdeterapiaan. Ehkä pari olisi eronnut terapiankin jälkeen, mutta silloin ero olisi ollut selvä eikä jäänyt tunnetta, että ehkä ongelmat olisi voitu ratkaista kun sentään oli niin paljon hyvää suhteessa.
Olen samaa mieltä, pariterapia on hyväksi ja olemme saaneet siellä monta asiaa työstettyä. Mutta kun tämä yksi ei vain etene. Puolisoni mielestä vaikkapa tuo makkarin ikkunan sulkeminen olisi nöyristelyä minua kohtaan, eikä hän pysty siihen. Hänen mielestään tällainen vaatimus on kohtuuton, ja toki he Googlen kanssa ovat yhtä mieltä siitä, että minua nyt vain ei palele.
Nöyristely sanan käyttö kuulostaa erikoiselta. Ei kai mies pidä avioliittoa valtataisteluna?
Minunkin mielestäni. Miehen mielestä on siis kuitenkin ok, että sinä "nöyristelet" hänelle? Ei sellainen ole terve suhtautumistapa. Kuulostaa siltä, että miehesi on terapian tarpeessa enemmän kuin sinä.
^ piti kysyä, että mitä terapeutti on sanonut? Onko haastanut miestäsi tämän ajattelutavasta?
Normaali ihminen tarvitsee eroon kyllä perusteen. Miksi ihmeessä menet naimisiin jos asenteesi on tuo - vai onko niin ettet edes pysty alkeelliseenkaan parisuhteeseen, joten ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta?