Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun puoliso sanoo kaikkeen ei?
Toivoisin kokemuksia tai rakentavia kommentteja. Viime vuodet puolisoni kanssa ovat olleet yhtä kiviseen vetämistä, hänellä on toki oma työ, omat harrastukset ja oma elämä kuten minullakin mutta yhteiset asiat käyvät yhä vähemmälle. Olen huomannut, että hän sanoo ei käytännössä kaikkiin ehdotuksiini ja tunnen kutistuvani yhä pienemmäksi ja mitättömämmäksi kodissani. Kyseessä siis lähinnä arkiset asiat, astiastot, siivoukset, loman vietto, makuuhuoneen lämpötila. Kaikki ehdotukseni ovat epämiellyttäviä ja vääriä, jos alan puolustautumaan niin hän lopettaa väittelyn jollakin järkevällä faktalla, mitä etsii netistä. Tyyliin: ei sulla voi olla kylmä, koska Googlen mukaan makuuhuoneen optimilämpötila on 18 astetta eikä mullakaan ole yhtään kylmä. En tiedä, miten asian voisi edes ottaa puheeksi. Omasta mielestään hän on hyvin mukava ja joustava puoliso, eikä ymmärrä yhtään mistä puhun.
Kommentit (456)
Hirveää energian tuhlaustakin pitää ikkunoita auki lämmityskaudella! Muuttakoon se palelemisesta nauttiva vaikka parvekkeelle. Minulla tulee liian kylmässä nukkumisesta kurkku kipeäksi ja nukun huonosti, joten en todellakaan suostuisi tuommoiseen edes yhdeksi yöksi, vaan muuttaisin saman tien patjalle toiseen huoneeseen. Noin muutenkin kuulostaa sille, että mies kyykyttää ap:ta ihan mennen tullen. Ei pidä suostua siihen, että toinen saa määräillä kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kokeillut suuttua oikein kunnolla? Pomottamaan taipuvaiset ihmiset eivät useinkaan tajua tekevänsä sitä. Ensi kerralla et selittele etkä perustele, vaan ärähdät kunnolla että sinua ei lämmitä yhtään tieto että mies ei palele kun sinulla on kylmä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut suuttua oikein kunnolla? Pomottamaan taipuvaiset ihmiset eivät useinkaan tajua tekevänsä sitä. Ensi kerralla et selittele etkä perustele, vaan ärähdät kunnolla että sinua ei lämmitä yhtään tieto että mies ei palele kun sinulla on kylmä.
Olen, mutta tällöin olen kuulemma hullu, keskustelukyvytön ja epävakaa. Järkiperusteilla pitäisi selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
No mutta tämähän on aivan loistava tilanne, jos mies todellakin haluaa parantaa suhteen ja lähtee jopa pariterapiaan. Erinomaista, olipa lopputulos mikä tahansa, koska silloin rakennetaan perustalle, joka on ymmärretty.
Tuttavani, alan ammattilainen, aikoinaan erosi, ja katuu äärimmäisen paljon eroaan ja varsinkin sitä että kuvitteli olevansa niin objektiivinen ja analyyttinen asiantuntija myös oman suhteensa osalta, ettei suorastaan vaatinut puolisoaan parisuhdeterapiaan. Ehkä pari olisi eronnut terapiankin jälkeen, mutta silloin ero olisi ollut selvä eikä jäänyt tunnetta, että ehkä ongelmat olisi voitu ratkaista kun sentään oli niin paljon hyvää suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on ei-mies. Sille pitää kaikki ehdottaa todella paljon etukäteen esim "älä vastaa nyt, mieti ihan rauhassa, tää ei oo mikään iso juttu. Siskon poika täyttää 5v ja ensi kuun 14.pv olisi pienet juhlat. Voitais käydä vaikka 30min kääntymässä. Ei tarvitse päättää nyt, puhutaan vaikka ensi viikolla tästä".
Ja tuo on vaan esimerkki, mutta ylipäänsä kaikki ideat ja ajatukset oon oppinut pehmustamaan hänelle, koska ensireaktio on muuten kaikkeen vahva ei ja kirosana päälle.
Stressiä se hänellä on. Suorittaja, menestyjä, vaatii itseltään niin paljon liikaa. Ja sitten kokee että kaikki vähäkin ylimääräinen on hirveää vaatimista, hän ei jaksa ja kuppi menee nurin. Ihan vaikka joku "tuutko tunnin päästä syömään jos alan nyt tekee ruokaa" voi saada hänet pyörittämään silmiä ärtyneenä, vastaus on luultavasti "en tiedä, katotaan" tai vastaavaa, koska ei halua mun vaikuttavan hänen tekemisiin. Hirveästi työntää kaikkia pois ja kritisoi, kun sille tuulelle sattuu.Mut sellasta se välillä on, stressi on kyllä tappaja. Lyhentää elinikää ja parisuhteita.
Meillä tosin jo tilanne parempaan päin, mutta tunnistan hyvin ilmiön, jossa kaikki minusta lähtöisin oleva ulosanti om automaattinen "ei, ei kiinnosta, älä jaksa, ei". Ja loogisena miehenä hänkin perustelee lyhyesti miksi on oikeassa ja minä väärässä.
Eikö ole ihan hirveän raskasta elää tuommoisen kanssa? Pitää anella ja madella, ettei toinen hermostu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen keho tuottaa lämpöä 17% vähemmän kuin miehen keho.
Eli suosittelisin erillisiä makuuhuoneita. Jos ei kerran peittokaan auta kylmyyteen.
Ap. Tämän takia ei IKINÄ saa antaa konkreettista esimerkkiä, mikä parisuhteen vuorovaikutuksessa on pielessä. Keskustelu typistyy juuri tällaiseksi.
Riitailanteissa ihmisille on tyypillistä juuri tämä. Tartutaan johonkin isolta vaikuttavaan käytännön asiaan ja vatvotaan sitä ikuisuus, vaikka ongelma on keskustelutaidoissa ja vuorovaikutuksessa.
Sama näkyy näissä muiden riitojen analyyseissa. Ulkopuolisetkin korostaa loputtomiin vaikka tätä makuuhuoneen lämpöä, joka on täysin toissijaista tässä tilanteessa.
Usein ihmiset eivät pääse lainkaan yli tuosta ajatusvinoumasta ilman ammattiohjausta. Siksi onkin hyvä että ap käy jo pariterapiassa. Siitä on toivottavasti apua ja keskustelu siirtyy ihan muuhun kuin siihen konreettiseen lämpötilaan.
Miksi mies ei voi hankkia ohuempaa peittoa, jos tulee kuuma? Miksi vain apn pitäisi hankkia paksumpi peitto? Ne kunnon untuvapeitot on kalliitakin. Itse varmaan vaan laittaisin sen ikkunan kiinni. Uudestaan ja uudestaan, jos mies sen käy avaamassa. Olette pitkään mennyt miehen mielen mukaan, nyt on sun vuoro. Tai ukko sais nukkua sohvalla. Reissuihin ja muihin lähtisin yksin ja niin lähdinkin. Kun ex vain viihtyi kotona. Ja jos käytte yhdessä terapiassa, kai siellä on tästä ollut puhetta. Meillä ei ex suostunut edes terapiaan. Ja helpompi nykyään kun on ex, saa itse rauhassa päättää asioista ja tehdä ne mielensä mukaan. Ei kukaan naputa vieressä, että väärin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
No mutta tämähän on aivan loistava tilanne, jos mies todellakin haluaa parantaa suhteen ja lähtee jopa pariterapiaan. Erinomaista, olipa lopputulos mikä tahansa, koska silloin rakennetaan perustalle, joka on ymmärretty.
Tuttavani, alan ammattilainen, aikoinaan erosi, ja katuu äärimmäisen paljon eroaan ja varsinkin sitä että kuvitteli olevansa niin objektiivinen ja analyyttinen asiantuntija myös oman suhteensa osalta, ettei suorastaan vaatinut puolisoaan parisuhdeterapiaan. Ehkä pari olisi eronnut terapiankin jälkeen, mutta silloin ero olisi ollut selvä eikä jäänyt tunnetta, että ehkä ongelmat olisi voitu ratkaista kun sentään oli niin paljon hyvää suhteessa.
Olen samaa mieltä, pariterapia on hyväksi ja olemme saaneet siellä monta asiaa työstettyä. Mutta kun tämä yksi ei vain etene. Puolisoni mielestä vaikkapa tuo makkarin ikkunan sulkeminen olisi nöyristelyä minua kohtaan, eikä hän pysty siihen. Hänen mielestään tällainen vaatimus on kohtuuton, ja toki he Googlen kanssa ovat yhtä mieltä siitä, että minua nyt vain ei palele.
Vierailija kirjoitti:
Jokaista ruumiintoimintaa ei ole tarpeen puida puolison kanssa. Jos makkarissa on kylmä, nosta lämpötilaa. Ihan turha "keskustella" aiheesta.
Ei, vaan osta parempi peitto. Näin molempien lämpöhuolto saadaan optimaaliseen tilaan. Molemmat voivat nukkua autuaina ja ei tarvitse kenenkään jankuttaa samasta asiasta, etenkin kun mies on itseasiassa oikeassa jos katsotaan suosituksia. Peitolla saa lisää lämpöä, mutta kuumuutta vastaan on vaikea keksiä keinoja. Miksi yhteiselmän pitäisi olla riitelyä, kiusantekoa kun yksinkertaisella ja halvalla tavalla voidaan saada lopputulos, joka on kummallekin erinomainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on.
Ehdotin lomalla yhteistä tekemistä, matkaa, mökkiä, rantaa, terassia, aina vaan ei. Kaikkeen tekemiseen ei ja tekosyitä päälle vielä, että miksi ei. Mielestäni kyseessä on luonteenpiirre, negatiivisuus ja mukavuudenhaluisuus. Tähän vielä liittyi täysi kyvyttömyys hoitaa asioita tai tehdä päätöksiä. Esimerkiksi huoltomiehen tilaaminen tai lehden peruuttaminen täysi mahdottomuus ja kaikkia asioita vitkuteltiin.
Ratkaisin asian niin, etten neuvotellut ja pyydellyt. Ilmoitin "lähden kävelylle, tuletko mukaan?" - ei. "Olisi x:n rippijuhlat, lähdetkö?" -ei. Lähdin yksin ja sillä hyvä. Tämä auttoi yhteiseen tekemiseen jonkun verran. Näitä kertoja kun tuli useampi, etten jäänyt ekasta eistä suostuttelemaan tai etenkään itse kotiin, niin alkoi menot yhdessä kiinnostaa.
Yritti kyllä valittaa, että jätän hänet yksin, mutta sanoin tähän että mahdollisuutta yhteisiin tekemisiin on tarjottu ja vastaus on ei, niin sillä mennään.
Isoihin päätöksiin ja hankintoihin tuo omiin käsiin ottaminen ei ollut hyvä. Saamaton ja mukavuudenhaluinen heittäytyy mielellään toisen käsiin näissä ja on mielelläänkin tietämätön missä mennään vaikka oman perheen talousasioissa.
En nyt väitä, että teidän ongelmanne on tuo minun exäni saamattomuus, mutta hankalalta kuulostaa. Keskustelkaa ja esitä huolesi, et oikein muuta voi. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on ei-mies. Sille pitää kaikki ehdottaa todella paljon etukäteen esim "älä vastaa nyt, mieti ihan rauhassa, tää ei oo mikään iso juttu. Siskon poika täyttää 5v ja ensi kuun 14.pv olisi pienet juhlat. Voitais käydä vaikka 30min kääntymässä. Ei tarvitse päättää nyt, puhutaan vaikka ensi viikolla tästä".
Ja tuo on vaan esimerkki, mutta ylipäänsä kaikki ideat ja ajatukset oon oppinut pehmustamaan hänelle, koska ensireaktio on muuten kaikkeen vahva ei ja kirosana päälle.
Stressiä se hänellä on. Suorittaja, menestyjä, vaatii itseltään niin paljon liikaa. Ja sitten kokee että kaikki vähäkin ylimääräinen on hirveää vaatimista, hän ei jaksa ja kuppi menee nurin. Ihan vaikka joku "tuutko tunnin päästä syömään jos alan nyt tekee ruokaa" voi saada hänet pyörittämään silmiä ärtyneenä, vastaus on luultavasti "en tiedä, katotaan" tai vastaavaa, koska ei halua mun vaikuttavan hänen tekemisiin. Hirveästi työntää kaikkia pois ja kritisoi, kun sille tuulelle sattuu.Mut sellasta se välillä on, stressi on kyllä tappaja. Lyhentää elinikää ja parisuhteita.
Meillä tosin jo tilanne parempaan päin, mutta tunnistan hyvin ilmiön, jossa kaikki minusta lähtöisin oleva ulosanti om automaattinen "ei, ei kiinnosta, älä jaksa, ei". Ja loogisena miehenä hänkin perustelee lyhyesti miksi on oikeassa ja minä väärässä.Eikö ole ihan hirveän raskasta elää tuommoisen kanssa? Pitää anella ja madella, ettei toinen hermostu?
No ei kyl oikeestaan. Kun mä tiedän aivan hyvin millainen hän on ja tuohan on vaan yks puoli. Tietysti hän on tuhat muutakin asiaa ja stressin taso vaihtelee. Ja mä en ole mitenkään alisteisessa asemassa tai jätä mitään elämässä tekemättä tai kokematta vaikka häntä rakastan. Yritän tarjota mahdollisuuksia nauttia mun kanssa ja tulla mukaan, joskus hän pystyy ja joskus ei.
Hankalan ihmisen rakastaminen on varmasti raskaampaa kuin helpon ihmisen, mutta ei mulla kyllä ole valittamista tässä. Se on kuitenkin huikea tyyppi ja paras kaveri. Vaikka kaikki onkin ensin ei :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut suuttua oikein kunnolla? Pomottamaan taipuvaiset ihmiset eivät useinkaan tajua tekevänsä sitä. Ensi kerralla et selittele etkä perustele, vaan ärähdät kunnolla että sinua ei lämmitä yhtään tieto että mies ei palele kun sinulla on kylmä.
Niin minä tekisin, sanoisin suoraan että ei tippaakaan kiinnosta mitä joku asiantuntija sanoo, minä en halua öisin herätä kylmyyteen joten makuuhuoneessa on oltava lämpimämpi. Jos tarvitsee faktatietoa, niin sitten päiväkirja jokaisesta kerrasta jolloin on herännyt kylmyyteen. Ja sitten kun alkaa haukkua hulluksi ja epävakaaksi niin toteaisin että olkoon niin, mutta joka tapauksessa mielipiteeni on tämä ja se on yhtä arvokas ja tärkeä. Että jos halutaan parisuhteessa olla niin molempien näkemykset tulee ottaa huomioon, oli tutkimusnäyttöä taustalla tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä silloin kun mies heittäytyy tahallaan oikein hankalaksi sillä on jo uusi nainen katsottuna ja haluaa erota, mutta ei halua ottaa eropäätöksestä vastuuta, joten on tahallaan mahdollisimman ärsyttävä että vaimo kyllästyisi jatkuvaan skismaan ja lähtisi. Sitten voi sukulaisten kanssa yhdessä kauhistella, että kylläpä oli kauhea se vaimo kun silleen jätti hyvän liiton. Tietty suhteesta ulospäin näytetään ihan eri naamaa.
Tätä olen toki pohtinut, sekä tarjonnut mahdollisuutta sopuisaan eroon. Mutta vastaus oli (yllättäen) ei, hän haluaa korjata suhdetta ja käytä pariterapiassa.
Yhdessä pysymiseen ja eroonkin tarvitaan kaksi. Kun haluat olla hänen kanssaan, käytä oveluutta. Ehdota asiaa minkä tiedät hänelle mieleiseksi, sitten hän häkeltyy taas sanoessaan "ei". Uskon että hänellä on tukijoukkoja takanaan, jotka neuvovat riitelemään.
Hyväsydämiseksikin koettu henkilö voi olla äärimmäisen raskas, tiedän tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen keho tuottaa lämpöä 17% vähemmän kuin miehen keho.
Eli suosittelisin erillisiä makuuhuoneita. Jos ei kerran peittokaan auta kylmyyteen.
Ap. Tämän takia ei IKINÄ saa antaa konkreettista esimerkkiä, mikä parisuhteen vuorovaikutuksessa on pielessä. Keskustelu typistyy juuri tällaiseksi.
Ne jotka tarttuu noihin esimerkkeihin liian tiukasti eivät varmaan ole ikinä kokeneet sitä kun KAIKKI on puolison mielestä väärin tehty. Eikä mikään ideasi ole hyvä. Mutta jos menisit itse kertomaan tälle että tämä viikkaa vaatteita väärin tai sanoisit ei yllätysreissuun, tuloksena olisi paskamyrky ja hirveä uhriutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä puolisoltasi mitään kyselet sen kun teet niinkuin itse haluat?
Olin tulossa samaa sanomaan. Turhaan sä mitään kyselet, senkus teet miten lystäät. Miksi ottaisit puolisosi huomioon kun ei hänkään sinua huomioi.
En ikinä toivottavasti löydä itseäni samankaltaisesta tilanteesta. Elämä kuluu hukkaan ankeuttajan lannistamana. Pistä sikapossu pihalle.
Se vielä, kerrot että käytte terapiassa. Etkö siellä saa suutasi auki ja lueteltua faktoja hänelle? Eikö terapeutti sano mitään eli saa häntä näkemään asioita edes hetken aikaa sun vinkkelistä? Jollei silmät aukee niin mitä hyötyä tostakaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut suuttua oikein kunnolla? Pomottamaan taipuvaiset ihmiset eivät useinkaan tajua tekevänsä sitä. Ensi kerralla et selittele etkä perustele, vaan ärähdät kunnolla että sinua ei lämmitä yhtään tieto että mies ei palele kun sinulla on kylmä.
Olen, mutta tällöin olen kuulemma hullu, keskustelukyvytön ja epävakaa. Järkiperusteilla pitäisi selvitä.
Ahaa. Olet siis hullu, kun osoitat inhimillisiä tunteita kuten suuttumusta. No sillä lailla. Kai pyysit anteeksi nöyrästi madellen ja muistat jatkossa olla ilmaisematta mitään negatiivista tunnetta? Etkä missään nimessä sanonut että sinulle ei puhuta tuohon sävyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaista ruumiintoimintaa ei ole tarpeen puida puolison kanssa. Jos makkarissa on kylmä, nosta lämpötilaa. Ihan turha "keskustella" aiheesta.
Ei, vaan osta parempi peitto. Näin molempien lämpöhuolto saadaan optimaaliseen tilaan. Molemmat voivat nukkua autuaina ja ei tarvitse kenenkään jankuttaa samasta asiasta, etenkin kun mies on itseasiassa oikeassa jos katsotaan suosituksia. Peitolla saa lisää lämpöä, mutta kuumuutta vastaan on vaikea keksiä keinoja. Miksi yhteiselmän pitäisi olla riitelyä, kiusantekoa kun yksinkertaisella ja halvalla tavalla voidaan saada lopputulos, joka on kummallekin erinomainen?
Ei siinä kuule mitkään peitot auta, jos on riittävän kylmä ja vetoa. Se on kiusantekoa, jos toinen pakottaa toisen palelemaan jatkuvasti. Molempien pitäisi näissä asioissa joustaa eikä vain toisen. Kuumuuteenkin voi vaikuttaa ja ei nyt oikeasti voi kenellekään olla liian kuuma nukkua vaikkapa 20 asteessa, kun siihen totuttelee. Eri asia jos toinen vaatisi jotain 26 asteen sisälämpötiloja, se taas on liian kuuma.
Mun mies kuorsaa kun se lihoo. Välillä laihduttaa, ja silloin ei kuorsaakaan. Nyt se on ollut pari vuotta lihavampi taas, ja kuorsaaminen häiritsee minua. Hän miettii ihan jonninjoutavia keinoja vähentää kuorsausta, ja viimein vuosi sitten totesi ett äpitää nyt siten laihduttaa. Puolisen vuotta tämän laihdutuspäätöksen jälkeen muutin eräänä päivänä toiseen huoneeseen nukkumaan. Nyt olen nukkunut siellä puolsien vuotta, ja mies sen kuin kuorsaa edelleen. Valittelee kyllä ettei meinaa saada unta kun en ole vieressä, mutta silti vastaus alle 10kg pudotukseen on hiljainen ei. Pudotettavaa olisi yli 20kg, ja olisi silloinkin ihan hyvässä normipainossa, mutta ei käy, koska ruoka on hyvää. Mieluummin nukkuu erikseen, ja tämä on näivettänyt jo s.elämämmekin, mutta kuorsaus on ja pysyy.
Jokaista ruumiintoimintaa ei ole tarpeen puida puolison kanssa. Jos makkarissa on kylmä, nosta lämpötilaa. Ihan turha "keskustella" aiheesta.