Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helsinkiläiskoulun keino tasoittaa ”kuilua” - onko muilla tällaista?
03.05.2021 |
Teinini on painotetulla luokalla, mutta kaikki tehdään heikkotasoisten rinnakkaisluokkien ehdoilla. Missään ei voi käydä, mihinkään ei voi kerätä rahaa, mitään ylimääräisiä ei saa tehdä, aikataulut riippuu rinnakkaisluokista jne.
Eli kun toiset ei pärjää, vedetään nämä hyvät oppilaat alas, ettei eroa olisi. Ja joka käänteessä teetetään hyvinvointikyselyjä ja opettajat leikkii sosiaalivirkailijoita.
Onko tämä oikeasti edes laillista?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulu on peruskoulu, sen tarkoituksena on nimensä mukaisesti taata kaikille jonkinlainen yleissivistys ja elämän ja koulutuksen PERUStaidot. Keskeistä on juuri se, että kaikille - myös kaikkein haastavimmille ja heikoimmille oppilaille - saadaan ne perustaidot. On aivan luonnollista ja oikein, että kaikki muut tarkoitukset ja tavoitteet ovat siihen nähden toissijaisia.
En todellakaan ymmärrä, miksi jotkut vanhemmat mieltävät peruskoulujärjestelmän tehtäväksi kehittää heidän lastensa erityisiä lahjakkuuksia. Sille on aikaa ja mahdollisuuksia lukioissa ja korkeakouluissa, ja mikä tärkeintä, motivoitunut ja itseohjautuva lapsi on täysin kykenevä edistämään osaamistaan myös koulun ulkopuolella. Tasapainoiselle lapselle ei muodostu liiallista turhautumistakaan siitä, ettei hän juuri koulupäivän aikana pääsee harjoittamaan omia erityistaitojaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Sitä edellytetään niiltäkin, joiden erityistaidot liittyvät vaikka peltoautoihin tai kiljun käyttämiseen.
Olen itse päässyt kehittämään omaa osaamistani varsin pitkälle akateemisessa ja uramielessä, ja minulle on todella vieras ajatus että peruskoulussa keskimääräistä vahvempaan osaamiseen ja mielenkiintooni olisi pitänyt jotenkin erityisesti kanavoida lisämahdollisuuksia. Olen käynyt peruskoulun palstan mittapuulla hiljattain aivan tavallisissa luokissa, joissa on ihan normaalisti ollut mm. erityisluokilta hajautettuja oppilaita, muita tuen tarpeessa olevia, kielitaidoltaan heikkoja oppilaita, äänekkäitä luokan pellejä, opettajille uhittelevia teinejä jne. Koulut olivat sellaisia, että oletan oman perheeni olleen parhaasta päästä mitä tulee oppilaiden sosioekonomiseen asemaan. Peruskoulun tärkein anti oli perustaitojen ohella normaali sosiaalistuminen, sellainen pärjääminen ja viihtyminen erilaisten ihmisten ja tilanteiden parissa. Sosiaalisten suhteiden luominen, sen oppiminen ettei sen oman perheen tai tuttavapiirin tuttu tapa elää olekaan mikään perusarvo. Muiden kulttuurien, uskontojen ja perhemallien tuttuus. Pääseminen pikkuhiljaa eroon omasta pidättyvyydestä, arkuudesta ja jäykistelystä. Pärjäsin aivan hyvin, piirtelin tunneilla vihkoon jos olin valmis ennen muita ja opiskelin omaehtoisesti lisää vapaa-ajalla.
Peruspätevät lapset pärjäävät ja sopeutuvat hyvin vaikka minkälaisiin oppimisympäristöihin, kunhan vanhemmat eivät vala heihin aivan aiheetonta paniikkia siitä että luokassa möykkäävä erityisoppilas tai tehtävien puutteessa vihkoon värittely jotenkin vaarantaisivat heidän kykynsä kehittää lahjakkuuksiaan ja suoriutua oman tasonsa huipulla.
Tämä ei pidä paikkaansa. Joissakin kouluissa oppimisympäristö on jo niin heikko, etteivät edes normilapset enää kykene siellä toimimaan ja opiskelemaan. Vai miten itse sopeutuisit luokkaan, jossa sinulla on koko ajan väkivallan uhka ja jossa muiden oppilaiden metelöinti nostaa desibelit yli kuulovamman riskirajan?
On myös aika ihmeellinen asenne pitää riittävänä sellaista tilannetta, jossa jopa keskitasoisten oppilaiden osaamispotentiaali heitetään hukkaan, kun edetään heikoimman kymmenyksen ehdoilla. Peruskoulun 9 vuotta ja jatkossa myös toisen asteen oppivelvollisuusaika eli yhteensä noin 12 vuotta on todella pitkä aika käyttää pelkästään "normaaliin sosiaalistumiseen". Suomen ongelma on, että meiltä puuttuu se kaikkein terävin kärki. On paljon keskitason massaa ja suhteellisen vähän kokonaan kelkasta pudonneita, mikä tietysti on kiva juttu, mutta kansakuntamme kilpailukyvyn kannalta tarvitsemme todellisia osaajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että näen kukoistavan markkina-alueen yksityiskouluille ;D
Moni vanhempi maksaisi ilomielin saadakseen lapsensa rauhalliseen ja kannustavaan ympäristöön, missä oppiminen tukisi tulevaa uraa hyväpalkkaisena.
Pieneltä osalta varmasti lisäisi eriarvoisuutta mutta so what. Åidän erittäin hälyttävänä nykyistä suuntausta heikentää kaikkien oppimista vähälahjaisten tahdissa. On todennäköisesti ihmisoikeuksien vastaistakin.
Laadukkaista kouluja ovat esin.SYK, Ressu, Norssi, Matsliden, Kuliksen kv. koulu. pääkaupunkiseudulla, jutti-Lahdessakin on LYK.
Kyllä näitä on.
Ainut lapsemme (poika) on Kulosaaren Yhteiskoulun yläkoulussa (=yllämainittu Kulis) suomi-englanti -luokalla.
Koulu on subjektiivisen arvioni mukaan hyvä/erinomainen. Monet opettajat ovat innostavia lapsen arvion mukaan. Kiitos kaikille opettajille, vahtimestarille, keittäjille, siivoojille, kanslisteille ja rehtorille!!!
Kannustin lastani hakemaan Kulikseen lähinnä osittain englanninkielisen opetuksen takia. Lapseni osasi (puhuminen ja ymmärtäminen) englantia varsin hyvin hakiessa, mutta koulu on tehnyt hänelle todella hyvää, kun siellä voi/pitää puhua englantia oppimisen ohessa.
----------------------------------
Tavallisesta pienehkön paikkakunnan peruskoulusta saa todennäköisesti hyvän pohjan lapselle, kun niissä on kuulemani mukaan vielä työrauhaa opiskella. Pääkaupunkiseudulla joidenkin koulujen työrauhassa on ongelmia. Kannustakaa lastanne omaan parhaimpaan suoritukseensa! Lapsi tarvitsee tukea, kannustusta ja rakkautta. Joskus myös kuria ja paneutumista koulunkäyntiin. Myös kodin arvoja, joissa painotetaan toisten huomioonottamista, auttamista, rehellisyyttä, toveruutta, ystävyyttä jne.
On jo aika lopettaa tarpeettomat viihderetket yms. ja keskittyä tärkeimpään eli hyvään opettamiseen. Vessapaperien, keksien ja muiden tarpeettomien tuotteiden pakkomyyntijärjestelyt ja vanhempien nakitus kaikenmoisiin tukisuorituksiin ja järjestelyihin eivät kuulu koulumaailmaan ja koulun tehtäviin Suomessa. Opettakaa hyvin, se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä on ihan tarpeeksi käytännössä ilmaisia retkikohteita. Rahasta ei retket ole kiinni, vaan opettajien viitseliäisyydestä ja tällä hetkellä myös koronasta.
Matkat ovat ilmaisia ja museot ja puistot tarjoavat paljon retkikohteita. Myös luontoon voi päästä ihan ilmaiseksi. Viitseliäisyydestähän tämä on kiinni. Vanhemmat myös ovat valmiita keräämään rahaa, jos tarve.
No sitten vain keräämään. Mutta kun se ongelma on monesti se, etät ne vanhemmat nimenomaan eivät ole valmiita, vaan odottavat, että koulun ja opettajan pitäisi hotaa homma. Osaa ei kiinnosta pätkääkään ja osa sitten itkee sitä, että on epistä, että me tehdään, mutta noiden muidenkin lapset sitten pääsee "meidän" rahoilla, eivätkä siksi halua osallistua. En tiedä, missä utopiassa elät, jos oikeasti kuvittelet, että ns. paremman alueen kouluja lukuunottamatta vanhemmat oikeasti kantaisivat sen vastuun rahankeräyksestä ainaisen valituksen sijaan.
Varmaankin omassa utopiassani siellä paremmalla alueella? Kokemusta monista päiväkodeista, eskareista, kaupungin ja yks. kouluista ja kaikissa on saatu ylimääräisiä retkiä kustannettua. Ennen koronaa lapseni kaupungin koulussa (painotettu taideopetus, ala-aste) oli joka viikko jokin retki tai käynti jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole opettaja. Mitenkähän sitä itse aikoinaan pärjäsi koulussa, vaikka retkeiltiin äärimmäisen harvoin ja yhden käden sormin voi laskea koko peruskoulun teatterikäynnit (muistan 2 teatterikäyntiä).
Ehkä vastaus on siinä, että vanhemmat huolehtivat vapaa-ajalla minun aktiviteeteista.
Se kaksi teatterikäyntiä kelpaisi erinomaisen hyvin. Nykyään on eri ops kuin sinun aikanasi. Sen mukaan pitäisi liikkua paljon muualla kuon koulussa.
Ap
Juuri näin.
Helsinkiläisissä kouluissa maksetaan tulospalkkauksta sen mukaan, paljonko "opetus muualla" -kriteeri on täyttynyt.
Retkikohteita voivat olla museot, teatterit, konsertit, kirjastot, kirkot, puistot, tiedekeskukset, tehtaat, kaupat, kasvitieteellinen, yritykset, urheilukentät... ihan loputtomasti mahdollisuuksia Helsingissä ja myös korona-aikaan olisi toteutettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että näen kukoistavan markkina-alueen yksityiskouluille ;D
Moni vanhempi maksaisi ilomielin saadakseen lapsensa rauhalliseen ja kannustavaan ympäristöön, missä oppiminen tukisi tulevaa uraa hyväpalkkaisena.
Pieneltä osalta varmasti lisäisi eriarvoisuutta mutta so what. Åidän erittäin hälyttävänä nykyistä suuntausta heikentää kaikkien oppimista vähälahjaisten tahdissa. On todennäköisesti ihmisoikeuksien vastaistakin.
Olen kyllä toista mieltä. Meillä molemmat vanhemmat siis korkeakoulutettuja ja hyvissä työtehtävissä. Arvostamme myös koulutusta. Mutta meistä on silti ollut erittäin hyvä että lapsemme ovat käyneet hyvin tavalliset lähiökoulut. Tekee hyvää lapselle nähdä että maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä hyvin monenlaisista lähtökohdista eikä kaikkien elämä ole yhtä helppoa kuin heillä. On myös todella kasvattavaa kun kavereita on kaikista yhteiskuntaluokista.
En itse ymmärrä oikein vanhempien halua laittaa lapsensa johonkin yksityiskouluihin joissa he kuplautuvat heti alusta lähtien vain samanlaisten lasten seuraan.
Meillä taas tehtiin päinvastainen valinta eli mietittiin kumpi on tärkeämpi lapsen oikeus oppia vai muiden lähtökohtien jalkoihin jääminen ja samalla oman tulevaisuuden menettäminen. Emme lasten nyt ollessa jo lukiossa ole kertaakaan katuneet sitä, että lasten lapsuuteen eivät kuuluneet huumeet, väkivalta, varastelu ja huumekokeilut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että näen kukoistavan markkina-alueen yksityiskouluille ;D
Moni vanhempi maksaisi ilomielin saadakseen lapsensa rauhalliseen ja kannustavaan ympäristöön, missä oppiminen tukisi tulevaa uraa hyväpalkkaisena.
Pieneltä osalta varmasti lisäisi eriarvoisuutta mutta so what. Åidän erittäin hälyttävänä nykyistä suuntausta heikentää kaikkien oppimista vähälahjaisten tahdissa. On todennäköisesti ihmisoikeuksien vastaistakin.
Ei tule menemään läpi, kuten edellä tähän kommentoitu. Perheen ainoaksi ja hyvin kalliiksi ratkaisuksi jää muutto "rauhallisemmalle" alueelle kuten asia nätisti ilmaistaan.
Kalliilla alueilla ei ole erityislapsia?
Toisilla alueilla erityislapsia on vähemmän. On aivan eri asia opiskella 20 oppilaan luokassa, jossa on yksi erityisoppilas vs. 20 oppilaan luokassa, jossa on 5 erityisoppilasta. Lisäksi näillä rauhallisilla alueilla usein sen erityisoppilaan perhe on ns. nomaali keskiluokkainen perhe, joka itsekin pyrkii hankkimaan apua erityislapselleen tarvittaessa vaikka yksityisesti. Kun taas niillä vähemmän rauhallisilla alueilla sen erityislapsen vanhemmilla ei ole rahaa yksityisiin palveluihin ja luokalla on erityislasten lisäksi iso joukko puolikielisiä lapsia, joiden suomen kielen taito ei riitä tavallisen opetuksen seuraamiseen.
Ja vaikka ei käyttäisi yksityistä puolta terveyspalvelujen saamiseksi, niin paljon on kyse siitä, miten vanhempi osaa vaatia tutkimuksia, perehtyä aiheeseen ja puhua oikeilla termeillä, selvittää lapsen oikeudet, hoitotakuut ja taas kerran vaatia tukea ja kuntoutusta, sekä viimeisimpinä tehdä hakemuksia ja tarvittaessa niistä valituksia. Ei onnistu, jos ei ole perillä julkisen sektorin toimintatavoista, riittäävää kykyä omaksua lakitekstejä, OPSeja, käypä hoito -suosituksia, etsiä tutkimuksia julkaisutietokannoista TAI pahimmillaan kielitaitoa tähän ruljanssiin suomenkielellä (tai ruotsin-).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On jo aika lopettaa tarpeettomat viihderetket yms. ja keskittyä tärkeimpään eli hyvään opettamiseen. Vessapaperien, keksien ja muiden tarpeettomien tuotteiden pakkomyyntijärjestelyt ja vanhempien nakitus kaikenmoisiin tukisuorituksiin ja järjestelyihin eivät kuulu koulumaailmaan ja koulun tehtäviin Suomessa. Opettakaa hyvin, se riittää.
Edelleenkään kyse ei ole leirikouluista, vaan nimenomaan siitä laadukkaasta, opsin mukaisesta opetuksesta.
Ei mene Suomella hyvin, kun ihmiset eivät osaa edes lukea enää. Tai ymmärrä lukemaansa.
Vierailija kirjoitti:
Joku järki tähän touhuun kyllä pitäisi saada. Puhtaasti rahan (ostettu koulupaikka) tai kyvyn mukaan jaottelu ei välttämättä olisi hyvä ratkaisu (joskin varmasti parempi kuin nykyinen malli), mutta jaottelu oppimishalun mukaan sen sijaan pitäisi olla! Ne oppilaat ketkä HALUAVAT oppia ja ovat valmiita tekemään TÖITÄ sen eteen, pitäisi laittaa tietylle luokalle. Luokassa voisi olla eri tasoisia oppijoita, myös heitä ketkä jonkinlaista tukea kaipaavat, mutta jos kaikilla päämäärä on sama, eli haluavat päästä elämässä pidemmälle kuin sossun luukulle, niin varmasti tuloksia tulisi. Ne, kenellä ei minkäänlaista kiinnostusta oppimiseen ole eikä perheestäkään ole mitään tukea tähän niin olisivat keskenään jossain ihan muualla. Se on todella väärin että nämä oppilaat ovat normaaliluokilla pilaamassa muidenkin oppimisen.
Minkä ikäinen lapsi voi mielestäsi päättää omasta puolestaan, että haluaa vain sossun luukulle? Joko 6-vuotiaana voi tämän päätöksen tehdä vai milloin?
Ongelmahan on siinä, että lapselta voi puuttua näköala kokonaan vaihtoehtoihin? Miten voi tietää haluavansa insinööriksi, jos ei ole koskaan sellaisesta kuullutkaan? Oma lapseni tiesi 3-vuotiaana haluavansa diplomi-insinööriksi konetekniikasta. Hänelle DI-maailma oli tuttua ja hänen pyrkimyksiään on vauvasta asti valmennettu tähän.
Opoko tämän päättää, että kaikista ruskeista tytöistä tulee lähihoitajia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että näen kukoistavan markkina-alueen yksityiskouluille ;D
Moni vanhempi maksaisi ilomielin saadakseen lapsensa rauhalliseen ja kannustavaan ympäristöön, missä oppiminen tukisi tulevaa uraa hyväpalkkaisena.
Pieneltä osalta varmasti lisäisi eriarvoisuutta mutta so what. Åidän erittäin hälyttävänä nykyistä suuntausta heikentää kaikkien oppimista vähälahjaisten tahdissa. On todennäköisesti ihmisoikeuksien vastaistakin.
Ei tule menemään läpi, kuten edellä tähän kommentoitu. Perheen ainoaksi ja hyvin kalliiksi ratkaisuksi jää muutto "rauhallisemmalle" alueelle kuten asia nätisti ilmaistaan.
Kalliilla alueilla ei ole erityislapsia?
Toisilla alueilla erityislapsia on vähemmän. On aivan eri asia opiskella 20 oppilaan luokassa, jossa on yksi erityisoppilas vs. 20 oppilaan luokassa, jossa on 5 erityisoppilasta. Lisäksi näillä rauhallisilla alueilla usein sen erityisoppilaan perhe on ns. nomaali keskiluokkainen perhe, joka itsekin pyrkii hankkimaan apua erityislapselleen tarvittaessa vaikka yksityisesti. Kun taas niillä vähemmän rauhallisilla alueilla sen erityislapsen vanhemmilla ei ole rahaa yksityisiin palveluihin ja luokalla on erityislasten lisäksi iso joukko puolikielisiä lapsia, joiden suomen kielen taito ei riitä tavallisen opetuksen seuraamiseen.
Ja vaikka ei käyttäisi yksityistä puolta terveyspalvelujen saamiseksi, niin paljon on kyse siitä, miten vanhempi osaa vaatia tutkimuksia, perehtyä aiheeseen ja puhua oikeilla termeillä, selvittää lapsen oikeudet, hoitotakuut ja taas kerran vaatia tukea ja kuntoutusta, sekä viimeisimpinä tehdä hakemuksia ja tarvittaessa niistä valituksia. Ei onnistu, jos ei ole perillä julkisen sektorin toimintatavoista, riittäävää kykyä omaksua lakitekstejä, OPSeja, käypä hoito -suosituksia, etsiä tutkimuksia julkaisutietokannoista TAI pahimmillaan kielitaitoa tähän ruljanssiin suomenkielellä (tai ruotsin-).
Tämä näin.
Terkuin itähelsinkiläinen akateeminen mamma, jonka lapsi on eritysluokalla. Luokkakavereiden nimet ovat tasoa Veeti, Roni, Aada, Wilhelm, Karim ja Nunu.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulu on peruskoulu, sen tarkoituksena on nimensä mukaisesti taata kaikille jonkinlainen yleissivistys ja elämän ja koulutuksen PERUStaidot. Keskeistä on juuri se, että kaikille - myös kaikkein haastavimmille ja heikoimmille oppilaille - saadaan ne perustaidot. On aivan luonnollista ja oikein, että kaikki muut tarkoitukset ja tavoitteet ovat siihen nähden toissijaisia.
En todellakaan ymmärrä, miksi jotkut vanhemmat mieltävät peruskoulujärjestelmän tehtäväksi kehittää heidän lastensa erityisiä lahjakkuuksia. Sille on aikaa ja mahdollisuuksia lukioissa ja korkeakouluissa, ja mikä tärkeintä, motivoitunut ja itseohjautuva lapsi on täysin kykenevä edistämään osaamistaan myös koulun ulkopuolella. Tasapainoiselle lapselle ei muodostu liiallista turhautumistakaan siitä, ettei hän juuri koulupäivän aikana pääsee harjoittamaan omia erityistaitojaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Sitä edellytetään niiltäkin, joiden erityistaidot liittyvät vaikka peltoautoihin tai kiljun käyttämiseen.
Olen itse päässyt kehittämään omaa osaamistani varsin pitkälle akateemisessa ja uramielessä, ja minulle on todella vieras ajatus että peruskoulussa keskimääräistä vahvempaan osaamiseen ja mielenkiintooni olisi pitänyt jotenkin erityisesti kanavoida lisämahdollisuuksia. Olen käynyt peruskoulun palstan mittapuulla hiljattain aivan tavallisissa luokissa, joissa on ihan normaalisti ollut mm. erityisluokilta hajautettuja oppilaita, muita tuen tarpeessa olevia, kielitaidoltaan heikkoja oppilaita, äänekkäitä luokan pellejä, opettajille uhittelevia teinejä jne. Koulut olivat sellaisia, että oletan oman perheeni olleen parhaasta päästä mitä tulee oppilaiden sosioekonomiseen asemaan. Peruskoulun tärkein anti oli perustaitojen ohella normaali sosiaalistuminen, sellainen pärjääminen ja viihtyminen erilaisten ihmisten ja tilanteiden parissa. Sosiaalisten suhteiden luominen, sen oppiminen ettei sen oman perheen tai tuttavapiirin tuttu tapa elää olekaan mikään perusarvo. Muiden kulttuurien, uskontojen ja perhemallien tuttuus. Pääseminen pikkuhiljaa eroon omasta pidättyvyydestä, arkuudesta ja jäykistelystä. Pärjäsin aivan hyvin, piirtelin tunneilla vihkoon jos olin valmis ennen muita ja opiskelin omaehtoisesti lisää vapaa-ajalla.
Peruspätevät lapset pärjäävät ja sopeutuvat hyvin vaikka minkälaisiin oppimisympäristöihin, kunhan vanhemmat eivät vala heihin aivan aiheetonta paniikkia siitä että luokassa möykkäävä erityisoppilas tai tehtävien puutteessa vihkoon värittely jotenkin vaarantaisivat heidän kykynsä kehittää lahjakkuuksiaan ja suoriutua oman tasonsa huipulla.
Itselläni on peruskoulusta jo pitempään aikaa, mutta kuvaus sopii aikalailla. Luokallamme oli myös muutama, joille lukeminen yläasteella oli tosi hankalaa.
Mutta se, mikä oli minulle ongelma, etten oppinut haastamaan itseäni, koska sain kiitettäviä (usein 10) vain kuuntelmalla ja läksyt tein koulussa. Yläasteella myös aloin häiriköimään, ja välillä haastamaan opettajaa, koska olin niin pitkästynyt. Lukiossa käyttäytymiseni oli paremmin kurissa, mutta turhauduin sielläkin. Suurin haaste oli pysyä hereillä. En koskaan oppinut kunnon opiskelutekniikoita ja yliopistossa olin sitten pulassa. Joten kyllä, joku ylöspäin eriyttäminen tai tenttiminen olisi ollut tosi hyvä juttu. Opetusta en sinänsä peruskoulussa tai lukiossa tarvinnut virkkausta ja neulomista lukuunottamatta, mutta toki siellä oli kiva käydä syömässä ja hengailemassa. Käytösnumeroni ei yleensä ollut kiitettävä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku järki tähän touhuun kyllä pitäisi saada. Puhtaasti rahan (ostettu koulupaikka) tai kyvyn mukaan jaottelu ei välttämättä olisi hyvä ratkaisu (joskin varmasti parempi kuin nykyinen malli), mutta jaottelu oppimishalun mukaan sen sijaan pitäisi olla! Ne oppilaat ketkä HALUAVAT oppia ja ovat valmiita tekemään TÖITÄ sen eteen, pitäisi laittaa tietylle luokalle. Luokassa voisi olla eri tasoisia oppijoita, myös heitä ketkä jonkinlaista tukea kaipaavat, mutta jos kaikilla päämäärä on sama, eli haluavat päästä elämässä pidemmälle kuin sossun luukulle, niin varmasti tuloksia tulisi. Ne, kenellä ei minkäänlaista kiinnostusta oppimiseen ole eikä perheestäkään ole mitään tukea tähän niin olisivat keskenään jossain ihan muualla. Se on todella väärin että nämä oppilaat ovat normaaliluokilla pilaamassa muidenkin oppimisen.
Minkä ikäinen lapsi voi mielestäsi päättää omasta puolestaan, että haluaa vain sossun luukulle? Joko 6-vuotiaana voi tämän päätöksen tehdä vai milloin?
Ongelmahan on siinä, että lapselta voi puuttua näköala kokonaan vaihtoehtoihin? Miten voi tietää haluavansa insinööriksi, jos ei ole koskaan sellaisesta kuullutkaan? Oma lapseni tiesi 3-vuotiaana haluavansa diplomi-insinööriksi konetekniikasta. Hänelle DI-maailma oli tuttua ja hänen pyrkimyksiään on vauvasta asti valmennettu tähän.
Opoko tämän päättää, että kaikista ruskeista tytöistä tulee lähihoitajia?
Ilmeisesti sen pitäisi mennä niin, että opettaja päättäisi toisten lasten puolesta, että näistä ei tule mitään, ja ap:n lapsen puolesta että tästä tulee jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole opettaja. Mitenkähän sitä itse aikoinaan pärjäsi koulussa, vaikka retkeiltiin äärimmäisen harvoin ja yhden käden sormin voi laskea koko peruskoulun teatterikäynnit (muistan 2 teatterikäyntiä).
Ehkä vastaus on siinä, että vanhemmat huolehtivat vapaa-ajalla minun aktiviteeteista.
Se kaksi teatterikäyntiä kelpaisi erinomaisen hyvin. Nykyään on eri ops kuin sinun aikanasi. Sen mukaan pitäisi liikkua paljon muualla kuon koulussa.
Ap
Juuri näin.
Helsinkiläisissä kouluissa maksetaan tulospalkkauksta sen mukaan, paljonko "opetus muualla" -kriteeri on täyttynyt.
Retkikohteita voivat olla museot, teatterit, konsertit, kirjastot, kirkot, puistot, tiedekeskukset, tehtaat, kaupat, kasvitieteellinen, yritykset, urheilukentät... ihan loputtomasti mahdollisuuksia Helsingissä ja myös korona-aikaan olisi toteutettavissa.
Lihavoin tuosta ne, mitkä ovat olleet kiinni nyt vähintään koko kevään. Osa jo syksyn ja viime vuoden kevään. Yritykset toki on auki, mutta niihin ei oteta ketään ulkopuolisia tällä hetkellä ihan varmaan sunkin järkeenkäyvistä syistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ongelmia, lapseni ovat LUOJAN KIITOS Sykissä. Paras koulu ikinä jos haluaa opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulu on peruskoulu, sen tarkoituksena on nimensä mukaisesti taata kaikille jonkinlainen yleissivistys ja elämän ja koulutuksen PERUStaidot. Keskeistä on juuri se, että kaikille - myös kaikkein haastavimmille ja heikoimmille oppilaille - saadaan ne perustaidot. On aivan luonnollista ja oikein, että kaikki muut tarkoitukset ja tavoitteet ovat siihen nähden toissijaisia.
En todellakaan ymmärrä, miksi jotkut vanhemmat mieltävät peruskoulujärjestelmän tehtäväksi kehittää heidän lastensa erityisiä lahjakkuuksia. Sille on aikaa ja mahdollisuuksia lukioissa ja korkeakouluissa, ja mikä tärkeintä, motivoitunut ja itseohjautuva lapsi on täysin kykenevä edistämään osaamistaan myös koulun ulkopuolella. Tasapainoiselle lapselle ei muodostu liiallista turhautumistakaan siitä, ettei hän juuri koulupäivän aikana pääsee harjoittamaan omia erityistaitojaan ja mielenkiinnonkohteitaan. Sitä edellytetään niiltäkin, joiden erityistaidot liittyvät vaikka peltoautoihin tai kiljun käyttämiseen.
Olen itse päässyt kehittämään omaa osaamistani varsin pitkälle akateemisessa ja uramielessä, ja minulle on todella vieras ajatus että peruskoulussa keskimääräistä vahvempaan osaamiseen ja mielenkiintooni olisi pitänyt jotenkin erityisesti kanavoida lisämahdollisuuksia. Olen käynyt peruskoulun palstan mittapuulla hiljattain aivan tavallisissa luokissa, joissa on ihan normaalisti ollut mm. erityisluokilta hajautettuja oppilaita, muita tuen tarpeessa olevia, kielitaidoltaan heikkoja oppilaita, äänekkäitä luokan pellejä, opettajille uhittelevia teinejä jne. Koulut olivat sellaisia, että oletan oman perheeni olleen parhaasta päästä mitä tulee oppilaiden sosioekonomiseen asemaan. Peruskoulun tärkein anti oli perustaitojen ohella normaali sosiaalistuminen, sellainen pärjääminen ja viihtyminen erilaisten ihmisten ja tilanteiden parissa. Sosiaalisten suhteiden luominen, sen oppiminen ettei sen oman perheen tai tuttavapiirin tuttu tapa elää olekaan mikään perusarvo. Muiden kulttuurien, uskontojen ja perhemallien tuttuus. Pääseminen pikkuhiljaa eroon omasta pidättyvyydestä, arkuudesta ja jäykistelystä. Pärjäsin aivan hyvin, piirtelin tunneilla vihkoon jos olin valmis ennen muita ja opiskelin omaehtoisesti lisää vapaa-ajalla.
Peruspätevät lapset pärjäävät ja sopeutuvat hyvin vaikka minkälaisiin oppimisympäristöihin, kunhan vanhemmat eivät vala heihin aivan aiheetonta paniikkia siitä että luokassa möykkäävä erityisoppilas tai tehtävien puutteessa vihkoon värittely jotenkin vaarantaisivat heidän kykynsä kehittää lahjakkuuksiaan ja suoriutua oman tasonsa huipulla.
Itselläni on peruskoulusta jo pitempään aikaa, mutta kuvaus sopii aikalailla. Luokallamme oli myös muutama, joille lukeminen yläasteella oli tosi hankalaa.
Mutta se, mikä oli minulle ongelma, etten oppinut haastamaan itseäni, koska sain kiitettäviä (usein 10) vain kuuntelmalla ja läksyt tein koulussa. Yläasteella myös aloin häiriköimään, ja välillä haastamaan opettajaa, koska olin niin pitkästynyt. Lukiossa käyttäytymiseni oli paremmin kurissa, mutta turhauduin sielläkin. Suurin haaste oli pysyä hereillä. En koskaan oppinut kunnon opiskelutekniikoita ja yliopistossa olin sitten pulassa. Joten kyllä, joku ylöspäin eriyttäminen tai tenttiminen olisi ollut tosi hyvä juttu. Opetusta en sinänsä peruskoulussa tai lukiossa tarvinnut virkkausta ja neulomista lukuunottamatta, mutta toki siellä oli kiva käydä syömässä ja hengailemassa. Käytösnumeroni ei yleensä ollut kiitettävä...
Itsekin sain peruskoulusta kymppejä tekemättä mitään, mutta eipä kyllä tulisi mieleenkään, että olisin odottanut vielä jotain erityiskohtelua ja lisäpreppausta siihen päälle. Näkisin, että jokaisella on mahdollisuus vapaa-ajallaan opetella juuri niitä taitoja, joita kokee tarvitsevansa. Tutorointia voi hankkia vaikka vanhemmilta opiskelijoilta.
Lukiossa jätin väliin englannin kurssit ja kävin vain kokeissa, se oli kaikille ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että näen kukoistavan markkina-alueen yksityiskouluille ;D
Moni vanhempi maksaisi ilomielin saadakseen lapsensa rauhalliseen ja kannustavaan ympäristöön, missä oppiminen tukisi tulevaa uraa hyväpalkkaisena.
Pieneltä osalta varmasti lisäisi eriarvoisuutta mutta so what. Åidän erittäin hälyttävänä nykyistä suuntausta heikentää kaikkien oppimista vähälahjaisten tahdissa. On todennäköisesti ihmisoikeuksien vastaistakin.
Olen kyllä toista mieltä. Meillä molemmat vanhemmat siis korkeakoulutettuja ja hyvissä työtehtävissä. Arvostamme myös koulutusta. Mutta meistä on silti ollut erittäin hyvä että lapsemme ovat käyneet hyvin tavalliset lähiökoulut. Tekee hyvää lapselle nähdä että maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä hyvin monenlaisista lähtökohdista eikä kaikkien elämä ole yhtä helppoa kuin heillä. On myös todella kasvattavaa kun kavereita on kaikista yhteiskuntaluokista.
En itse ymmärrä oikein vanhempien halua laittaa lapsensa johonkin yksityiskouluihin joissa he kuplautuvat heti alusta lähtien vain samanlaisten lasten seuraan.
Meillä taas tehtiin päinvastainen valinta eli mietittiin kumpi on tärkeämpi lapsen oikeus oppia vai muiden lähtökohtien jalkoihin jääminen ja samalla oman tulevaisuuden menettäminen. Emme lasten nyt ollessa jo lukiossa ole kertaakaan katuneet sitä, että lasten lapsuuteen eivät kuuluneet huumeet, väkivalta, varastelu ja huumekokeilut.
Missäs tämä onnela sijaitsee? Omilla lapsilla kokemusta Helsingin kv koulusta ja Ressusta ja molemmissa on kyllä huumeita (viihdekäytössä) liikkeellä. Toki Ressussa ne on enemmän resetillä hankittuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että näen kukoistavan markkina-alueen yksityiskouluille ;D
Moni vanhempi maksaisi ilomielin saadakseen lapsensa rauhalliseen ja kannustavaan ympäristöön, missä oppiminen tukisi tulevaa uraa hyväpalkkaisena.
Pieneltä osalta varmasti lisäisi eriarvoisuutta mutta so what. Åidän erittäin hälyttävänä nykyistä suuntausta heikentää kaikkien oppimista vähälahjaisten tahdissa. On todennäköisesti ihmisoikeuksien vastaistakin.
Olen kyllä toista mieltä. Meillä molemmat vanhemmat siis korkeakoulutettuja ja hyvissä työtehtävissä. Arvostamme myös koulutusta. Mutta meistä on silti ollut erittäin hyvä että lapsemme ovat käyneet hyvin tavalliset lähiökoulut. Tekee hyvää lapselle nähdä että maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä hyvin monenlaisista lähtökohdista eikä kaikkien elämä ole yhtä helppoa kuin heillä. On myös todella kasvattavaa kun kavereita on kaikista yhteiskuntaluokista.
En itse ymmärrä oikein vanhempien halua laittaa lapsensa johonkin yksityiskouluihin joissa he kuplautuvat heti alusta lähtien vain samanlaisten lasten seuraan.
Meillä taas tehtiin päinvastainen valinta eli mietittiin kumpi on tärkeämpi lapsen oikeus oppia vai muiden lähtökohtien jalkoihin jääminen ja samalla oman tulevaisuuden menettäminen. Emme lasten nyt ollessa jo lukiossa ole kertaakaan katuneet sitä, että lasten lapsuuteen eivät kuuluneet huumeet, väkivalta, varastelu ja huumekokeilut.
Missäs tämä onnela sijaitsee? Omilla lapsilla kokemusta Helsingin kv koulusta ja Ressusta ja molemmissa on kyllä huumeita (viihdekäytössä) liikkeellä. Toki Ressussa ne on enemmän resetillä hankittuja.
No tervetuloa esim Itäkeskuksen maisemiin, jossa huumeita kaupataan yötä päivää ja koulun pihalla istuu juoppoja. Viereisessä puistikossa sammuneita jne.
Poikani on seiskaluokalla, eikä hänen luokalleen tullut vanhasta koulusta kuin yksi (kiusaava) m*mupoika, vaikka kaverit pääsivät kaikki keskenään samalle luokalle. Poikani luokka on puoliksi m*mu- ja puoliksi hikkeluokka. Kyllä kannatti alakoulussa hankkia ysin käytösnumero ja pärjätä koulussa, näin pääsi erotetuksi kavereistaan ja on nyt jonkin sortin "tukioppilas", vaikka tätähän ei myönnettäisi, jos kysyttäisiin :(.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai että näen kukoistavan markkina-alueen yksityiskouluille ;D
Moni vanhempi maksaisi ilomielin saadakseen lapsensa rauhalliseen ja kannustavaan ympäristöön, missä oppiminen tukisi tulevaa uraa hyväpalkkaisena.
Pieneltä osalta varmasti lisäisi eriarvoisuutta mutta so what. Åidän erittäin hälyttävänä nykyistä suuntausta heikentää kaikkien oppimista vähälahjaisten tahdissa. On todennäköisesti ihmisoikeuksien vastaistakin.
Laadukkaista kouluja ovat esin.SYK, Ressu, Norssi, Matsliden, Kuliksen kv. koulu. pääkaupunkiseudulla, jutti-Lahdessakin on LYK.
Kyllä näitä on.
Onhan noita vaan kun niihin ei kaikkia lapsia saada mahtumaan. Ei vaikka olisi miten hyviä tai lahjakkaita ja koulunkäyntipiirit tuhoaa loput järkevät kouluvalinnat.
Alue: Aihe vapaa
Edes noilla kiistatta isoilla altistusmäärillä (8 viikkoa) et mitenkään saa lastesi opetusta pääsääntöisesti etäopetukseksi. Elokuun ja helmikuun lopun välillä kun on kuitenkin ainakin 24 kouluviikkoa.