Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mihin on ajauduttu vapaan kasvatuksen seurauksena. Lapselle ei ole asetettu minkäälaisia rajoja, lapset eivät kunnioita ketään ja tässä on tulos.

Voiko joku oikeasti kuvitella, että syynä on rajojen puute? Rajojen puute? Siitäkö tällaista seuraisi? Luovutan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää mihin on ajauduttu vapaan kasvatuksen seurauksena. Lapselle ei ole asetettu minkäälaisia rajoja, lapset eivät kunnioita ketään ja tässä on tulos.

Voiko joku oikeasti kuvitella, että syynä on rajojen puute? Rajojen puute? Siitäkö tällaista seuraisi? Luovutan...

Edelleenkään ei tajuta, että näillä lapsilla on päässä vikaa. Kärjistetysti mutta lyhyesti sanottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää suuntaus ja lasten huono käytös näkyy jo päiväkodissa. Vanhemmat ovat ihan kädettömiä lastensa kanssa. Vanhemmat ei saa lapsiaan nukkumaan päiväunia, eivät saa niille vaatteita päälle, syöttävät näille ranskalaisia ja hamppareita, kun lapset eivät suostu muuta syömään. Kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsiaan päiväkodista, lapset kiljuvat, haukkuvat vanhempiaan, potkivat kohden eivätkä laita vaatteita päälle vanhempien kehoituksista huolimatta vaan lähtevät talvipakkasillakin juoksemaan ulos ilman ulkovaatteita. Huh huh! Kyllä usein mietityttää, että miten opettajat pärjäävät koulussa näiden lasten kanssa. Ei käy kateeksi. Onneksi kesäloma häämöttää.

En ole kasvatusalan ammattilainen joten en tiedä miten yleinen huomio tämä on, mutta olen itse kaupungilla nähnyt kun ihan pikkulapset huorittelevat äitejään, ja äiti siinä vieressä hyssyttelee, että äläs nyt. Ihan käsittämätöntä seurattavaa, ja ihmettelen miten vanhemmilla on auktoriteetti niin hukassa. Mainittakoon vielä, että nämä näkemäni esimerkit vaikuttivat ihan keskiluokkaisilta, hyvin pukeutuneilta ihmisiltä, eli ei mitään syrjäytyneitä perheitä kuitenkaan.

Todennäköisesti se hyssyttelevä, rauhallisesti puhuva äiti on tasapainottava aikuinen lapsen elämässä. Ja todennäköisesti se ongelmavaikutus on muualla. Väkivaltainen isäpuoli, kiusaava isoveli, naapuruston liimanhaistelija-pornovideon katsojalaverit, jne, mikä tällä kertaa? Siitä ottaisin selvää.

Huhhuh, nappi otsaan tuollaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää suuntaus ja lasten huono käytös näkyy jo päiväkodissa. Vanhemmat ovat ihan kädettömiä lastensa kanssa. Vanhemmat ei saa lapsiaan nukkumaan päiväunia, eivät saa niille vaatteita päälle, syöttävät näille ranskalaisia ja hamppareita, kun lapset eivät suostu muuta syömään. Kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsiaan päiväkodista, lapset kiljuvat, haukkuvat vanhempiaan, potkivat kohden eivätkä laita vaatteita päälle vanhempien kehoituksista huolimatta vaan lähtevät talvipakkasillakin juoksemaan ulos ilman ulkovaatteita. Huh huh! Kyllä usein mietityttää, että miten opettajat pärjäävät koulussa näiden lasten kanssa. Ei käy kateeksi. Onneksi kesäloma häämöttää.

Joo ja jos pukee vaatteet väkisin, ärähtää ja laittaa rangaistuksia, tulee joku lässyttämään, että lapsen kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä. Minä tein oman lapseni kanssa yhteistyötä siinä vaiheessa, kun oppi olemaan sääntöjen mukaan. Kirkuva ja väsynyt kaksivuotias tarvitsi vanhemman selkeät pelisäännöt. Vaatteet päälle ja menoksi. Ruoka jos ei kelvannut, maistaa piti vähintään. Ja jos koulussa töpeksi, ei puhettakaan, että olisin missään tilanteessa asettunut opettajia vastaan. Jos ihmeteltävää jäi, keskustelin asiasta myöhemmin opettajan kanssa kahden kesken, en lapsen kuullen. Murrosiässä kotiaresti pöljäilyjen jälkeen niin pitkäksi aikaa, että alkoi löytyä halukkuutta neuvotteluun. Se ei ihan oikeasti ole niin vaikeaa, kunhan vain malttaa pitää rajoista kiinni. ADHD-testit täälläkin tulossa, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että sen kanssa voi ilman lääkkeitäkin elää ihan normaalisti. Diagnoosin taakse ei voi piiloutua vanhemman vastuuta.

Mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Olen ADHD aikuinen ja käytössä lääkitys. Se ei ole siksi, että voisin piiloutua sen vuoksi tai ettenkö voisi elää normaalisti. Mutta koska käytössä on lääke, joka helpottaa oloani, miksi en käyttäisi sitä.

Sanotko sinä psykoottista masennusta sairastavallekkin, että et voi diagnoosin taakse paeta ja siksi syödä lääkkeitä. Pärjäät kyllä ilman, vaikka lääkityksellä harhasi ja masennuksesi saataisiin pois

En, moni saattoi ymmärtää viestini väärin. Sairauksia täytyy ilman muuta hoitaa, mutta niillä ei voi perustella silkkaa k**ipäisyyttä ja vanhempien pään silittelyä.

Jos joku täällä on opiskellut tarkemmin koulunkäynnin historiaa Suomessa, niin olisi mielenkiintoista kuulla tuosta siirtymisestä inkluusioon. Kai sen taustalla on kuitenkin ollut jotain tutkimuksia oppimistuloksista ja yhteiskuntaan sopeutumisesta (?), vai onko inkluusio puhtaasti arvopohjainen ratkaisu?

Ymmärrän, että ihmillä on tästä tosi vahvoja tunteita, mutta toivoisin vastauksia myös niiltä, jotka on asiaa opiskelleet ja osaisivat avata taustoja tuosta inkluusion rantautumisesta Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuollaisia minunkin työpäiväni ovat. Artikkelissa ei ollut mitään yllättävää tai järkyttävää ainakaan näin opettajan näkökulmasta. Järkyttävää on se, että tilanne on jatkunut tällaisena jo vuosia eikä loppua ole näkyvissä.

Kenenkä siitä olisi helpoin alkaa äänekkäästi puhumaan ja muutosta vaatimaan kuin sen opettajan eli sinun? Miksi ette tee mitään??

Älä puhu peetä! Aina kun opettajat ottavat puheeksi resurssit ja palkat, työolot jne... Siellä on liuta urpoja puhumassa 5 kuukauden kesälomista (ne kasvaa per kommentti), siitä kuinka leikitään sorminukeilla ja siitä kuinka pitää olla kiitollinen, että saa mitään koska palkka tulee veroista ja on näin ollen asia josta pitää kiitellä ihmisiä.

Kansan yltiövihamielinen suhtautuminen opettajiin mahdollistaa sen, että voidaan leikata lisää ja lisää koulutuksesta ja yrittää ajaa opettaja mahdollisimman ahtaalle, turha itkeä kun porukkaa ei saada töihin ja apukäsiä ei ole niin varmasti heikkenee kaikkien osaaminen.

Minkä kansan? Ei kukaan fiksu ihminen suhtaudu opettajiin yltiövihamielisesti vaan opettajan työtä arvostaen. Ettehän te nyt lisää lomaa ole pyytämässä tms vaan lapsille parempia opiskeluolosuhteita! Ihan turha uhriutua, jos työskentelyolosuhteet on kestämättömät. Itse niihin pitää muissakin työpaikoissa puuttua. Ja jos ongelma on laajempi yhdessä muiden kanssa. Eihä ratkaisu ole se, että opettajat poltetaan loppuun ? Ja että kaikki kynnelle kykenevät lähtee muualle? En saa kiinni siitä, miksei joku systeemin sisältä tee mitään. En minä voi tätä asiaa alkaa ajaa kun en tunne kentää, ihmetyttää vain että siedätte tätä.

Tuossa ennen koronaa meillä oli kentällä todella hyvä lakkomeno päällä ja opettajat olivat vahvasti lähdössä hakemaan parempia resursseja ja palkkaa... Tästä ihan lehdissä kirjoitettiin, ja vahvasti nousi esille se, että ollaan vastuuttomia jos lakkoillaan ja ahneita tyyppejä... Samoin somessa näkyvin kärki mielipiteissä oli juuri se, että väärin tehdään ja nyt pitäis puhaltaa yhteen hiileen pläpläplä... Että yritetty on, mutta kun se konsensus on se, että niitä oloja ja työn houkuttelevuutta pitäisi parantaa ilman lisärahaa niin tässä ollaan...

On täysin ymmärrettävää, että se oma lapsi on useimmille niin rakas, että tekee liian kipeää myöntää että hänessä olisi jokin pahasti pielessä ja lapsi tarvitsisi nopeasti erityistä ammattiapua.

Lapsi suoraan hyötyisi tästä, että ajoissa hankitaan ammattiapua sen sijaan että tilanteen annetaan rauhassa kehittyä vaikka kuinka pitkälle.

Mutta ei -  monet vanhemmat syyttää itseään - päiväkodin hoitajia - koulun opettajia , jne...

Oma lapsi on aina rakas ja täydellinen omissa silmissä , ei haluta nähdä totuutta ja auttaa sitä lasta.

Moni lapsi voisi saada hurjan paljon paremman tulevaisuuden mikäli vanhemmat myöntäisivät ajoissa että nyt tarvitaan ammattilaista  (esim psykiatrista osaamista)avuksi, sellaista kohdennettua osaamista ja ammattiapua mihin päiväkodin hoitajia/ koulun opettajia ei ole tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

On täysin ymmärrettävää, että se oma lapsi on useimmille niin rakas, että tekee liian kipeää myöntää että hänessä olisi jokin pahasti pielessä ja lapsi tarvitsisi nopeasti erityistä ammattiapua.

Lapsi suoraan hyötyisi tästä, että ajoissa hankitaan ammattiapua sen sijaan että tilanteen annetaan rauhassa kehittyä vaikka kuinka pitkälle.

Mutta ei -  monet vanhemmat syyttää itseään - päiväkodin hoitajia - koulun opettajia , jne...

Oma lapsi on aina rakas ja täydellinen omissa silmissä , ei haluta nähdä totuutta ja auttaa sitä lasta.

Moni lapsi voisi saada hurjan paljon paremman tulevaisuuden mikäli vanhemmat myöntäisivät ajoissa että nyt tarvitaan ammattilaista  (esim psykiatrista osaamista)avuksi, sellaista kohdennettua osaamista ja ammattiapua mihin päiväkodin hoitajia/ koulun opettajia ei ole tarkoitettu.

Lasten mielenterveyshäiriöt lisääntyvät hallitsemattomalla tavalla. Googlettamalla asiasta löydätte järkyttäviä lukuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.

Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.

Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.

Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Terveisiä täältä lastensuojelusta!

Lastensuojelukaan ei haluaisi näitä lapsia. Yksityinen ei halua perustaa firmaa, jossa tarvittaisiin niin paljon työvoimaa näiden vaikeiden lasten kanssa. Pitäisi olla myös hyvn ammattitaitoista.

Ammattitaitokaan ei auta, koska vanhemmat ja ihmiset, jotka lähtee somessa näiden juttuihin matkaan.

Esim tapahtuma. Nuori kävi hoitajien päälle. Repi tukkoina hiuksia, heitteli pöytää ja tuolia ohjaajien päälle. Kiinnipito sen vuoksi, että oli vaarallinen myös toisille nuorille ja kaksi ohjaajaa joutui saikulle vammojen takia. Vaatteiden tarkistus, onko teräaseita piilossa. Olihan niitä

Nuori äidilleen valittamaan, että ohjaajat hakkasi häntä ja riisui alasti ja naureskeli hänelle ja jätti huoneeseen alasti päiväkausiksi. Äiti kirjoittaa someen ja saa satoja jakoja ja tuhansia tykkäyksiä ja taas lynkataan nämä paikat ja ohjaajat.

Parhaimmat vanhemmat pääsevät jopa televisioon kertomaan hurjia juttuja lastensa kohtelusta ja taas kansa peukuttaa ja kauhistelee.

Olen itse kurkkuani myöten täynnä ja olen tässä muutaman viikon miettinyt, että mihin lähtisin muualle töihin, kun ei vain enää jaksa. Kokeneet ohjaajat ovatkin lähteneet helpompiin paikkoihin ja pulaa on työntekijöistä. Ja taas vanhemmat tekee päivityksiä someen, että miksi lapseni hoitopaikassa on niin paljon sijaisia, eikä palkata vakituisia. No miksiköhän, kun osa ohjaajista on saikulla, kun kullannuppusi on vääntänyt sormet sijoitaan ja tepinyt tukuittain hiuksia. Ja loput ovat lähteneet muualle.

Juuri näin. Tällaisen nuoren vanhempien kanssa väännettiin vuosia, kunnes joutuivat itse vaaratilanteeseen samaisen nuoren kanssa ja lähettivät hädissään maitojunalla takaisin laitokseen. Vasta silloin alkoivat uskoa, että ehkä vika ei ole ollutkaan meissä ohjaajissa.

Nykyään olen aikuispuolella päihde- ja mielenterveystyössä. Ylisukupolviset ongelmat näkyvät täälläkin, mutta suoraan sanoen on niin paljon helpompaa, kun aikuisilla on kuitenkin itse vastuu tekemisistään.

Mutta nyt menin sivuraiteille. Pahoittelut!

Itse opiskelin aikoinaan mielenterveyshoitajaksi. Ja myös jonkin verran nähnyt tätä elämää. Lapsen olot kotona saattavat olla vaikeat, tai jos hänellä jokin muu psyk. ongelma. Olen huomannut, että lapsi kaipaa rakkautta, kehuja, lähellä oloa, vaikka menisi vaikka kuinka kauan. Niin voi olla vain lapsen lähellä, ja pikku hiljaa lähestyä. Ja kertoa lapselle, että esim. "Ymmärrän, että sinulla on paha olla." Jotkin lapset eivät osaa vain puhua, ja voi vaikka ehdottaa lapselle jotakin asioita, mistä hän pitää ja odottaa vaikka vastausta siten, että lapsi vain nyökkää sen hyväksynnän tai näyttää eleillä? Kaikki traumoja nähneet lapset eivät osaa ilmaista puheen tasolla, mitä tarvitsevat. Tärkeintä on läsnäolo, kuunnella kehonkieltä, ja puhua siten, että kysyy, mitä se itse lapsi toivoo. Huomasin aikaisemmin töissä, että me aikuiset syötämme lapselle niin paljon informaatiota ja haluamme lapsen toimivan meidän toivomalla tavalla, mutta usein unohtuu se kaikkein tärkein kuunnella lasta sanoitta. 

Miettiikö yhtään kukaan, mitä näistä erityisoppilaita tulee ikuisia, kin tukitoimet yhtäkkiä loppuvat!?

Lapsen ja nuorena tuetaan kyllä, mutt erityinen on aikuisena usein täysin tuuliajoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tää suuntaus ja lasten huono käytös näkyy jo päiväkodissa. Vanhemmat ovat ihan kädettömiä lastensa kanssa. Vanhemmat ei saa lapsiaan nukkumaan päiväunia, eivät saa niille vaatteita päälle, syöttävät näille ranskalaisia ja hamppareita, kun lapset eivät suostu muuta syömään. Kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsiaan päiväkodista, lapset kiljuvat, haukkuvat vanhempiaan, potkivat kohden eivätkä laita vaatteita päälle vanhempien kehoituksista huolimatta vaan lähtevät talvipakkasillakin juoksemaan ulos ilman ulkovaatteita. Huh huh! Kyllä usein mietityttää, että miten opettajat pärjäävät koulussa näiden lasten kanssa. Ei käy kateeksi. Onneksi kesäloma häämöttää.

En ole kasvatusalan ammattilainen joten en tiedä miten yleinen huomio tämä on, mutta olen itse kaupungilla nähnyt kun ihan pikkulapset huorittelevat äitejään, ja äiti siinä vieressä hyssyttelee, että äläs nyt. Ihan käsittämätöntä seurattavaa, ja ihmettelen miten vanhemmilla on auktoriteetti niin hukassa. Mainittakoon vielä, että nämä näkemäni esimerkit vaikuttivat ihan keskiluokkaisilta, hyvin pukeutuneilta ihmisiltä, eli ei mitään syrjäytyneitä perheitä kuitenkaan.

Naapuritaloyhtiössä on joku 9-10 vuotias tyttö joka tossa yksi päivä kun äitinsä tuli komentamaan sisälle sai kunnon raivarit. Heitteli kivillä mutsiaan ja huuteli haista veetä. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka suuri osa näistä ongelmalapsista on sellaisia että taustalla on ihan neurologinen sairaus, monellako taas on kasvatuksesta kiinni?

Ja moniko näistä ongelmista johtuu rajoittamattomasta pelaamisesta pikkulapsesta saakka? Siitä lähtien kun lapsille on lyöty puhelin käteen jo laitoksella nämä ongelmat ovat räjähtäneet käsiin. Ja myös vanhempien puhelinriippuvuus, lasten kanssa ei olla kun räplätään sitä kännykkää.

Miksi tästä ei puhuta missään? Ihmiset elävät täysin epäluonnollisella tavalla ja lapsissahan se näkyy.

Nämä ylisukupolviset ongelmat pitäisi saada katkeamaan. Tuet pois kun lapsimäärä liikaa. Ihan turha kannustaa ja ylläpitää tuota sakkia lisääntymään. Jos sen jälkeen lisäännyt, maksat itse ja jos et kykene, annat lapsen pois paremmin kykenevälle. Lapset voisi herkemmin ottaa jo synnärillä adoptioon. Hulluutta antaa lapsen kasvaa kieroon ensin 10 vuotta ja ottaa sitten kiireellä laitokseen. Surkeat vanhemmat on surkeiden lasten takana suurimmassa osassa tapauksissa.

Meillä ei 15 000 ihmisen kaupungissa ole yhtään erikoisluokkaa, joten nuo kaikki ovat normaaleissa luokissa. Olen yläkoulun aineenopettaja, ja minua on purtu, potkittu, syljetty päälle, hakattu ja ranteeni on murrettu. Mutta saan sentään tästä ilosta 1900 euroa käteen kuukaudessa, upea palkka pätevälle maisterille näin ihanasta työstä. Kannattaa kadehtia opettajia.

N30

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelin aikoinaan mielenterveyshoitajaksi. Ja myös jonkin verran nähnyt tätä elämää. Lapsen olot kotona saattavat olla vaikeat, tai jos hänellä jokin muu psyk. ongelma. Olen huomannut, että lapsi kaipaa rakkautta, kehuja, lähellä oloa, vaikka menisi vaikka kuinka kauan. Niin voi olla vain lapsen lähellä, ja pikku hiljaa lähestyä. Ja kertoa lapselle, että esim. "Ymmärrän, että sinulla on paha olla." Jotkin lapset eivät osaa vain puhua, ja voi vaikka ehdottaa lapselle jotakin asioita, mistä hän pitää ja odottaa vaikka vastausta siten, että lapsi vain nyökkää sen hyväksynnän tai näyttää eleillä? Kaikki traumoja nähneet lapset eivät osaa ilmaista puheen tasolla, mitä tarvitsevat. Tärkeintä on läsnäolo, kuunnella kehonkieltä, ja puhua siten, että kysyy, mitä se itse lapsi toivoo. Huomasin aikaisemmin töissä, että me aikuiset syötämme lapselle niin paljon informaatiota ja haluamme lapsen toimivan meidän toivomalla tavalla, mutta usein unohtuu se kaikkein tärkein kuunnella lasta sanoitta. 

Et ole tainnut sitten koskaan työskennellä todella vaikeiden lasten kanssa. Jotka tulevat päälle, että pölinä käy ja pieksävät siinä sivussa ikätoverinsa. 

Siinä ei enää kyykistellä vieressä ja katsella yritetä saada lasta avautumaan, vaan suojaudutaan itse, ettei saa kovin pahoja vammoja. Tuollainen 160cm ja 60kg paivana nassikkakin saa kuule melkoista jälkeä aikaiseksi, kun tulee haarukan kanssa päälle.

Nimim. kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa noista kipeimmistä tapauksista ei osaa kieltä, tämäkin on ihan tosiasia vaikka ei sitä mainita saa.

Ei pidä paikkansa muualla kuin kehä kolmosen sisäpuolen joissain kouluissa. Älä siis ala täällä trollata! T.ope maakunnasta

Kyllä sama homma on kaikissa suurissa kaupungeissa. Helsinki, Espoo, Vantaa, muu pk-seutu, Turku, Tampere, Oulu, kaikki lähialueiden vielä... ja kun lasketaan koulujen ja oppilaiden määrä pelkästään näillä alueilla niin ollaan jo aika huimissa määrissä. Totuutta vaan ei saa edelleenkään sanoa ääneen. Joskus tulevaisuudessa ehkä saa, mutta silloin on jo myöhäistä.

Unohtamatta Rovaniemeä, Vaasaa, Poria, jne. Kyllä niitä ennenkin oli, mutta pahimmat oli tarkkailuluokilla. Luokissa kun oli välillä hurjaa meininkiä, kun miesopet tai -rehtori tuli karjuen luokkaan ja raahasi häiriköt hiuksista repien ulos. Joku jopa nyrkkeili vastaan. Ei se sen helpompaa ollut, mutta keinoja reagoida oli enemmän.

Silloin oli aika selvää, että kotona oli ongelmia: rappioalkoholismia, rikollista taustaa tai muuta huono-osaisuutta. Rajojen puute liittyi siihen. Erikseen olivat sitten ne, joilla ADHD tms. oli silkastasan geneettinen haitta. Se näkyy juuri sellaisena haermittomampana höpöttelynä ja levottomuutta. Ainakin 70-luvulla meno kaupungeissa oli aika hurjaa, mutta tarkkailuluojat ja opettajien keinot komsensoivat sitä. Psykologinen/pedagokinen osaaminen kuitenkin puuttui ilman voimakeinoja, minkä vuoksi nämä häiriköt saattoivat vaikuttaa paljon haitallisemmin muihin kunnollisiin koululaisiin, kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei 15 000 ihmisen kaupungissa ole yhtään erikoisluokkaa, joten nuo kaikki ovat normaaleissa luokissa. Olen yläkoulun aineenopettaja, ja minua on purtu, potkittu, syljetty päälle, hakattu ja ranteeni on murrettu. Mutta saan sentään tästä ilosta 1900 euroa käteen kuukaudessa, upea palkka pätevälle maisterille näin ihanasta työstä. Kannattaa kadehtia opettajia.

N30

Todella surullista kuulla :(

Aika ahdistava ketju ylipäänsä, onko tässä nyt enää mitään tehtävissä, miten niin monella lapsella onkin näin suuria ongelmia.

Ja tuli mieleen oma aika yläasteella 90-luvulla. Oltiin suurin osa ihan "kilttejä ja tavallisia" ja inhottiin niitä möykkääviä ja häiriköitä, jotka vei aina kaiken huomion ja pilasi oppitunnit. Mutta ehkä me kaikki oltiin siinä iässä vielä jotenkin kamalan kyvyttömiä empatiaan, koska muistan että kerran opettajan ranne murtui ja kaikista se oli jälkikäteen vaan "hauska juttu" tai jotenkin hupaisaa. Ihan hullua näin aikuisena sitä miettiä, mutta ehkei niitä opettajia edes silloin arvostettu kunnolla tai nähty ihan ihmisinä...

Se ope oli siis poistamassa riehuvaa oppilasta luokasta ja käski sen käytävälle. Oppilas paiskasi (tai muistaakseni potkaisi) oven kiinni kun opella oli vielä käsi välissä. Käsi murtui ja juttu levisi kulovalkean tavoin koulussa. En muista että ope olisi saanut juuri yhtään sympatiaa puolelleen :((((

Olen pk-seudulla työskentelevä varhaisiän musiikkikasvattaja. Tässä jotain omia havaintojani lasten pahoinvoinnista:

-Päiväkotiryhmiä pitäisi pienentää heti, välittömästi, nyt. Lapset tottuvat liikaa hakemaan huomiota esimerkiksi huutamalla muiden päälle, riehumalla jne jos se on ainut keino päästä vuorovaikutukseen aikuisen kanssa. Pienemmissä ryhmissä on helpompi antaa jokaiselle yksilöllistä huomiota, on helpompi huomata mahdolliset neurologiset erityisyydet (ja niihin kuntoutus pitää aloittaa mielellään jo ennen koulua, jossan alakoulun lopulla on aivan liian myöhäistä). 

-Olen törmännyt joihinkin suomalaistaustausiin vanhempiin jotka pitävät ainokaista lastaan pumpulissa, eli lapselta ei haluta kieltää yhtään mitään. Ja aina jos tulee joku konflikti vika on muissa, vika on opettajassa, toinen lapsi aloitti mukamas ensin. Opettajien auktoriteettia on vähennetty ihan säännöksillä, ei siten että opettajat itse haluaisivat tilanteen olevan tämä. Ei kuitenkaan ole lapsen vika jos kotona on ongelmia, vaan lapsella on silti oikeus saada opetusta ja apua. Kodin ongelmiin on kuitenkin opettajan hyvin vaikea vaikuttaa, voi vaan tehdä lastensuojeluilmoituksen jos tuntuu että ongelmat on siinä määrin vakavat. 

-Lasten psykiatriset jonot on käsittämättömät, kouluissa on paljon lapsia jotka eivät todellakaan ole koulukuntoisia vaan kuuluisivat esimerkiksi sairaalakouluun. 

-Eriarvoisuus jakaa ihmisiä, toisilla lapsilla on kaikki vimpaimet ja vempaimet, viisi harrastusta, korkeastikoulutetut vanhemmat jne. Toisten vanhemmat tekevät pienipalkkaista vuorotyötä eivätkä pysty olemaan samalla tavalla arjessa läsnä. Hyväosaiset voivat itsekin ostaa lapselleen vaikka tukiopetusta tai viedä oireilevan lapsen yksityiselle hoitoon. Tämä eriarvoistuminen pitäisi pysäyttää, jokaisella lapsella pitää olla oikeus elää lapsen elämää, oikeus opiskella ja oppia, oikeus kasvaa parhaaksi versioksi itsestään. Käsittämätöntä miten lapsista piittaamatonta politiikkaa täällä tehdään.