Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!
01.05.2021 |
Millaista on koulussa, jos luokassa joka päivä joku lyö? Erityisopettajat kertovat arjesta, jossa ei ehdi opettaa.
HS.fi 1.5.
Kuntien jokaisen poliitikon pitäisi mennä pakotettuna tutustumaan näihin luokkiin! Miettii sitte, pitäisikö satsata lasten mielenterveysongelmiin ja perhetukiin sittenkin?!
Kommentit (398)
Aikoinaan yläasteella luokallani oli tällainen täysterroristi jota ei saatu kuriin millään. Sitten kerran kasin syksyllä eräällä tunnilla minulla napsahti ja vedin heppua turpaan kunnolla, naisopettajan kirkuessa hysteerisesti vieressä.
Polemiikkiahan siitä tuli ja isosti. Mutta tyyppi vaihtoi koulua muutamassa viikossa kun sanoi pelkäävänsä että minulla napsahtaa uudestaan. Tavoite saavutettu, rauha luokassa ja sain jatkaa rauhassa nukkumistani tunneilla kun ei ollut alituista älämölöä tai tyttöjen inhonsekaisia huudahdukdia kun ko hyväkäs käpälöi/heitteli paperimälleillä/räpsytteli rintsikoita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se ihan kotoa perheistä löytyy se ratkaisu. Ei yhteiskunnan tuista.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää todella paljon miten hirveästi nykyään on sekopäitä koululaisia. Osa on tietenkin tuontitavaraa mut ei kaikki.
Eipä ollut 70-luvun ala-asteella kuin yksi niin kahjo että meni tarkkikselle. Loput tarvitsivat vain tukiopetusta.
En usko ollenkaan että lapset olivat nykyään enemmän sairaita. Ongelma on se, että opettajat eivät enää johda koulua. Lapsilla ei ole rajoja.
En ole samaa mieltä, meillä ainakin kaikilla 80 luvulla oli kunnioitus opettajaa vaikka häiriöitä esiintyikin. Kotootahan se oli väkisinkin lähtöisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuollaisia minunkin työpäiväni ovat. Artikkelissa ei ollut mitään yllättävää tai järkyttävää ainakaan näin opettajan näkökulmasta. Järkyttävää on se, että tilanne on jatkunut tällaisena jo vuosia eikä loppua ole näkyvissä.
Kenenkä siitä olisi helpoin alkaa äänekkäästi puhumaan ja muutosta vaatimaan kuin sen opettajan eli sinun? Miksi ette tee mitään??
Älä puhu peetä! Aina kun opettajat ottavat puheeksi resurssit ja palkat, työolot jne... Siellä on liuta urpoja puhumassa 5 kuukauden kesälomista (ne kasvaa per kommentti), siitä kuinka leikitään sorminukeilla ja siitä kuinka pitää olla kiitollinen, että saa mitään koska palkka tulee veroista ja on näin ollen asia josta pitää kiitellä ihmisiä.
Kansan yltiövihamielinen suhtautuminen opettajiin mahdollistaa sen, että voidaan leikata lisää ja lisää koulutuksesta ja yrittää ajaa opettaja mahdollisimman ahtaalle, turha itkeä kun porukkaa ei saada töihin ja apukäsiä ei ole niin varmasti heikkenee kaikkien osaaminen.
Minkä kansan? Ei kukaan fiksu ihminen suhtaudu opettajiin yltiövihamielisesti vaan opettajan työtä arvostaen. Ettehän te nyt lisää lomaa ole pyytämässä tms vaan lapsille parempia opiskeluolosuhteita! Ihan turha uhriutua, jos työskentelyolosuhteet on kestämättömät. Itse niihin pitää muissakin työpaikoissa puuttua. Ja jos ongelma on laajempi yhdessä muiden kanssa. Eihä ratkaisu ole se, että opettajat poltetaan loppuun ? Ja että kaikki kynnelle kykenevät lähtee muualle? En saa kiinni siitä, miksei joku systeemin sisältä tee mitään. En minä voi tätä asiaa alkaa ajaa kun en tunne kentää, ihmetyttää vain että siedätte tätä.
Isompi palkka kyllä motivoisi opettajia jäämään alalle
Vierailija kirjoitti:
TALVINEN maanantaiaamu on poikkeuksellisen rauhallinen. Yksi oppilas on koronakaranteenissa kotonaan, eikä kukaan lyö ketään ensimmäisten tuntien aikana.
Yksi lapsista tosin mönkii äidinkielentunnilla pulpetin alle ja kyhjöttää siellä koko tunnin. Toinen tarvitsisi apua tehtävissä mutta ei jaksa odottaa vaan repii kirjasta sivun ja alkaa heitellä toisia kynillä. Pari muuta vaeltaa luokassa. Yksi ulisee.
Toinen lyö kaikkia lähellä olevia. Ohjaan muut oppilaat toiseen tilaan, oppilas saa riehua luokassa. Soitan kotiin. Yleensä se rauhoittaa, mutta nyt oppilas raivostuu ja yrittää lyödä entistä kovemmin. Estän iskut käsilläni, koska tätä lasta ei auta kiinnipito. Soitan kotiin uudelleen, koulupäivä ei voi jatkua tällaisen käytöksen jälkeen. Ohjaaja vie lapsen välitunnille rauhoittumaan, ja vanhempi tulee hakemaan.
Välitunti alkaa, ja saan muut oppilaat ulos luokasta, helpotus. Nappaan toisen riehujan syliini istumaan, ettei hän pääse satuttamaan itseään tai muita. Hän puree ja raapii mutta ei kuitenkaan sylje niin kuin yleensä. Kun luokka hiljenee, oppilaskin rauhoittuu. Ensin hän itkee lohduttomasti. Sitten jutellaan. Hän halaa ja pyytää anteeksi. Lähetän hänet silti kotiin.
Osaavia erityisavustajia/ryhmäavustajia/kouluavustajia olisi innolla tulemaan tunnille tukemaan ja erityisopettajien avuksi.
Kunhan vain palkattaisiin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha puhuu tässäkin. Esim. Vantaalla tehtiin törkeä temppu ja poistettiin autististen lasten erityisryhmät. Poikani on lievästi kehitysvammainen, mutta niin lievästi että sitä ei hänestä juuri huomaa, taidot tulevat 1-2 vuotta omaa ikätasoa jäljessä. Hänen kanssa on samalla luokalla mm. Oppilas joka ei ole koskaan puhunut sanaakaan ja toinen joka ryömii pitkin lattioita kaikki tunnit. Ensi syksynä hän menee yläasteelle ja siellä tilat ovat niin kortilla että nämä huonommassa kunnossa olevat oppilaat haahuilevat pitkin koulun käytäviä, kun ei ole mitään paikkaa missä heitä voisi opettaa, ja samassa tilassa ei voi pitää kun sitten näillä lähes normaaleilla oppilailla ei ole minuutinkaan keskittymisrauhaa.
Jos saa kehitysvammadiagnoosin, ei ole olemassa niin lievää, ettei sitä huomaisi. Äo raja on melko alhainen, ennen kuin diagnoosin saa
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää mihin on ajauduttu vapaan kasvatuksen seurauksena. Lapselle ei ole asetettu minkäälaisia rajoja, lapset eivät kunnioita ketään ja tässä on tulos.
Oletko pösilö?
Kyse on lapsista joilla on neuropsykiatrisia ongelmia. Oletko kuullut ennen sellaista termiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä nämä lapset olivat 70-luvulla tai 90-luvulla? Oliko heidät lääkitty tainnoksiin tai lukittu laitoksiin? Löivätkö ja purivatko he silloin kaikkea ympärillään, jos "hermo meni"? Vai oliko jokin toisin?
Ymmärrän psykoosin ja kehitysvammaisuuden ja neurologiset syyt. Kuinka paljon on kyseessä nykyään tunteiden hallinnan ongelmaa ja rajattomuutta? Eli lasta ei ole kasvatettu rajoittamaan omia impulssejaan ja sietämään pettymyksiä.
Osa ihmistaimista vaatii tiukemmat rajat sosiaalistuakseen yhteisön jäseniksi. Tämä ei tarkoita pahoinpitelyä, väkivaltaa ja alistamista.
Olivat apukoulussa. Opettajilla oli auktoriteettia 70-luvulla luokassa . Muistan kun luokkani hovia pitävä mölöttäjä siirtyi etupulpettiin luokan valvojan silmien alle niskaotteella. Nykyisin ei onnistu. Pikkuviikarille tullee traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tää suuntaus ja lasten huono käytös näkyy jo päiväkodissa. Vanhemmat ovat ihan kädettömiä lastensa kanssa. Vanhemmat ei saa lapsiaan nukkumaan päiväunia, eivät saa niille vaatteita päälle, syöttävät näille ranskalaisia ja hamppareita, kun lapset eivät suostu muuta syömään. Kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsiaan päiväkodista, lapset kiljuvat, haukkuvat vanhempiaan, potkivat kohden eivätkä laita vaatteita päälle vanhempien kehoituksista huolimatta vaan lähtevät talvipakkasillakin juoksemaan ulos ilman ulkovaatteita. Huh huh! Kyllä usein mietityttää, että miten opettajat pärjäävät koulussa näiden lasten kanssa. Ei käy kateeksi. Onneksi kesäloma häämöttää.
Joo ja jos pukee vaatteet väkisin, ärähtää ja laittaa rangaistuksia, tulee joku lässyttämään, että lapsen kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä. Minä tein oman lapseni kanssa yhteistyötä siinä vaiheessa, kun oppi olemaan sääntöjen mukaan. Kirkuva ja väsynyt kaksivuotias tarvitsi vanhemman selkeät pelisäännöt. Vaatteet päälle ja menoksi. Ruoka jos ei kelvannut, maistaa piti vähintään. Ja jos koulussa töpeksi, ei puhettakaan, että olisin missään tilanteessa asettunut opettajia vastaan. Jos ihmeteltävää jäi, keskustelin asiasta myöhemmin opettajan kanssa kahden kesken, en lapsen kuullen. Murrosiässä kotiaresti pöljäilyjen jälkeen niin pitkäksi aikaa, että alkoi löytyä halukkuutta neuvotteluun. Se ei ihan oikeasti ole niin vaikeaa, kunhan vain malttaa pitää rajoista kiinni. ADHD-testit täälläkin tulossa, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että sen kanssa voi ilman lääkkeitäkin elää ihan normaalisti. Diagnoosin taakse ei voi piiloutua vanhemman vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Kyllä tää suuntaus ja lasten huono käytös näkyy jo päiväkodissa. Vanhemmat ovat ihan kädettömiä lastensa kanssa.
Vanhemmat ei saa lapsiaan nukkumaan päiväunia,
eivät saa niille vaatteita päälle, syöttävät näille ranskalaisia ja hamppareita, kun lapset eivät suostu muuta syömään.
Kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsiaan päiväkodista, lapset kiljuvat, haukkuvat vanhempiaan, potkivat kohden,
eivätkä laita vaatteita päälle vanhempien kehoituksista huolimatta vaan lähtevät talvipakkasillakin juoksemaan ulos ilman ulkovaatteita.
Huh huh!
Kyllä usein mietityttää, että miten opettajat pärjäävät koulussa näiden lasten kanssa.
Ei käy kateeksi. Onneksi kesäloma häämöttää."
Kyllä. Osanotot opettajille, kun enisimmäinen satsi taas näitä pikkukeisareita marssii heidän luokkaansa.
Wilmat vain vinkuu vihaisten vanhempien viesteistä, jos opettaja puuttuu liikaa kahjon oppilaan käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahkera Liisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari kertoo, että lastenpsykiatria tosiaan on tukossa. Lähetteiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa, ja kasvu jatkuu edelleen.
Joka vuosi tulee 12–13 prosenttia enemmän lähetteitä kuin edellisenä vuonna.
Lapsia syntyy koko ajan vähemmän mutta hoidettavien määrä kasvaa? Miten tämä on mahdollista? Kohta kaikki lapset on jotain laitoskamaa?
Olen käynyt kouluni 50 luvulla, silloin oli apukouluja joissa opiskeli nämä erityisoppilaat. Nykyään kaikki koulut tuntuvat olevan apukouluja joissa ei Pisa tuloksista huolimatta opita mitään.
Ammattikouluista valmistuu sähköasentajia joita ei laittaa rakennuksille sähköjä asentamaan kun niistä tulee hengenvaarallisia.
Yliopistosta valmistuneet eivät saa mistään työtä kun ei ole tietoa juuri mistään. Oppiarvo kun ei takaa työelämässä tarvittavia taitoja joista tärkein on kyky tehdä työtä.Hienosti kiteytetty aikamme ongelma. Työn tekeminen ja ponnistelu ovat nykyään aliarvostettuja taitoja. Joille nuo opetetaan, pärjäävät.
Itse näen tämän täysin päinvastoin nuorena aikuisena. Suorittaminen, kilpailuhenkisyys ja juuri tuo ponnistelun kulttuuri alkavat jo yläasteella. Väitän, että ne ovat yksi syy, miksi niin moni voi huonosti. Minä ponnistelin niin paljon, että uuvuin sen alle. Lukiossa on jo paljon burn outtia, yliopisto-opiskelijoista neljäsosalla on haasteita mielenterveyden kanssa.
Tule katsomaan nykymeininkiä niin ymmärrät mistä puhutaan. Lukutaito rapistuu, kirjoitustaito myös, ainekirjoitus on yhtä tuskaa suurimmalle osalle. Ei keksitä mitään, ei osata. Sanastoa ei osata, kieli köyhtyy. Ulkoa kun vaaditaan opettelemaan jotain tulee osan vanhemmat linjoja pitkin ettei mussukalta voi näin kohtuuttomia työmääriä edellyttää ja puolet lapsista voihkii mahdottoman urakan edessä ( esim. neljän kertotaulu, kokonaiset 10 laskua). Kaunon/käsialakirjoituksen opettaminenkin lopetettiin, koska oli liian haastavaa ja vei aikaa. Lopputulos on ettei lapset osaa lukea muuta kuin tekstausta ja nimmarit on tikkukirjaimilla.
Väki uupuu kun ylemmillä luokilla ja etenkin lukiossa ja yliopistossa aletaan tosiaan edellyttää jo enemmän. Ei siihen olla totuttu, että ulkoa pitäisi päivittäin päntätä. Älytön määrä oppisisältöjä on silti yliopistotasollakin jo karsittu pois. Silti niistä ennen selvittiin ilman nykyisen kaltaista määrää mielenterveysongelmia.
Työelämässä uuvutaan toki, mutta se on eri syystä. Säästöt ja kaiken hyödyn maksimointi uuvuttavat, olosuhteet heikentyvät jne. Sen ymmärtää.
Mutta nykylasten koulunkäynti on ihan yhtä leikkiä menneisiin vuosiin verrattuna. Tiedän tämän, koska itsellä 36 vuoden kokemus luokanopettajana. Eläkeikä luojan kiitos jo siintää ihan lähitulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.
Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.
Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.
Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.
Terveisiä täältä lastensuojelusta!
Lastensuojelukaan ei haluaisi näitä lapsia. Yksityinen ei halua perustaa firmaa, jossa tarvittaisiin niin paljon työvoimaa näiden vaikeiden lasten kanssa. Pitäisi olla myös hyvn ammattitaitoista.
Ammattitaitokaan ei auta, koska vanhemmat ja ihmiset, jotka lähtee somessa näiden juttuihin matkaan.
Esim tapahtuma. Nuori kävi hoitajien päälle. Repi tukkoina hiuksia, heitteli pöytää ja tuolia ohjaajien päälle. Kiinnipito sen vuoksi, että oli vaarallinen myös toisille nuorille ja kaksi ohjaajaa joutui saikulle vammojen takia. Vaatteiden tarkistus, onko teräaseita piilossa. Olihan niitä
Nuori äidilleen valittamaan, että ohjaajat hakkasi häntä ja riisui alasti ja naureskeli hänelle ja jätti huoneeseen alasti päiväkausiksi. Äiti kirjoittaa someen ja saa satoja jakoja ja tuhansia tykkäyksiä ja taas lynkataan nämä paikat ja ohjaajat.
Parhaimmat vanhemmat pääsevät jopa televisioon kertomaan hurjia juttuja lastensa kohtelusta ja taas kansa peukuttaa ja kauhistelee.
Olen itse kurkkuani myöten täynnä ja olen tässä muutaman viikon miettinyt, että mihin lähtisin muualle töihin, kun ei vain enää jaksa. Kokeneet ohjaajat ovatkin lähteneet helpompiin paikkoihin ja pulaa on työntekijöistä. Ja taas vanhemmat tekee päivityksiä someen, että miksi lapseni hoitopaikassa on niin paljon sijaisia, eikä palkata vakituisia. No miksiköhän, kun osa ohjaajista on saikulla, kun kullannuppusi on vääntänyt sormet sijoitaan ja tepinyt tukuittain hiuksia. Ja loput ovat lähteneet muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tää suuntaus ja lasten huono käytös näkyy jo päiväkodissa. Vanhemmat ovat ihan kädettömiä lastensa kanssa. Vanhemmat ei saa lapsiaan nukkumaan päiväunia, eivät saa niille vaatteita päälle, syöttävät näille ranskalaisia ja hamppareita, kun lapset eivät suostu muuta syömään. Kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsiaan päiväkodista, lapset kiljuvat, haukkuvat vanhempiaan, potkivat kohden eivätkä laita vaatteita päälle vanhempien kehoituksista huolimatta vaan lähtevät talvipakkasillakin juoksemaan ulos ilman ulkovaatteita. Huh huh! Kyllä usein mietityttää, että miten opettajat pärjäävät koulussa näiden lasten kanssa. Ei käy kateeksi. Onneksi kesäloma häämöttää.
Joo ja jos pukee vaatteet väkisin, ärähtää ja laittaa rangaistuksia, tulee joku lässyttämään, että lapsen kanssa pitäisi tehdä yhteistyötä. Minä tein oman lapseni kanssa yhteistyötä siinä vaiheessa, kun oppi olemaan sääntöjen mukaan. Kirkuva ja väsynyt kaksivuotias tarvitsi vanhemman selkeät pelisäännöt. Vaatteet päälle ja menoksi. Ruoka jos ei kelvannut, maistaa piti vähintään. Ja jos koulussa töpeksi, ei puhettakaan, että olisin missään tilanteessa asettunut opettajia vastaan. Jos ihmeteltävää jäi, keskustelin asiasta myöhemmin opettajan kanssa kahden kesken, en lapsen kuullen. Murrosiässä kotiaresti pöljäilyjen jälkeen niin pitkäksi aikaa, että alkoi löytyä halukkuutta neuvotteluun. Se ei ihan oikeasti ole niin vaikeaa, kunhan vain malttaa pitää rajoista kiinni. ADHD-testit täälläkin tulossa, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että sen kanssa voi ilman lääkkeitäkin elää ihan normaalisti. Diagnoosin taakse ei voi piiloutua vanhemman vastuuta.
Mielenkiintoinen näkökulma sinulla. Olen ADHD aikuinen ja käytössä lääkitys. Se ei ole siksi, että voisin piiloutua sen vuoksi tai ettenkö voisi elää normaalisti. Mutta koska käytössä on lääke, joka helpottaa oloani, miksi en käyttäisi sitä.
Sanotko sinä psykoottista masennusta sairastavallekkin, että et voi diagnoosin taakse paeta ja siksi syödä lääkkeitä. Pärjäät kyllä ilman, vaikka lääkityksellä harhasi ja masennuksesi saataisiin pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää mihin on ajauduttu vapaan kasvatuksen seurauksena. Lapselle ei ole asetettu minkäälaisia rajoja, lapset eivät kunnioita ketään ja tässä on tulos.
Tämä menee varmasti kuuroille korville, mutta älkää käyttäkö termiä 'vapaa kasvatus' väärin. Puhukaa kasvattamattomista lapsista, jos tarkoitatte tapauksia, joista tässäkin ketjussa puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuollaisia minunkin työpäiväni ovat. Artikkelissa ei ollut mitään yllättävää tai järkyttävää ainakaan näin opettajan näkökulmasta. Järkyttävää on se, että tilanne on jatkunut tällaisena jo vuosia eikä loppua ole näkyvissä.
Kenenkä siitä olisi helpoin alkaa äänekkäästi puhumaan ja muutosta vaatimaan kuin sen opettajan eli sinun? Miksi ette tee mitään??
Älä puhu peetä! Aina kun opettajat ottavat puheeksi resurssit ja palkat, työolot jne... Siellä on liuta urpoja puhumassa 5 kuukauden kesälomista (ne kasvaa per kommentti), siitä kuinka leikitään sorminukeilla ja siitä kuinka pitää olla kiitollinen, että saa mitään koska palkka tulee veroista ja on näin ollen asia josta pitää kiitellä ihmisiä.
Kansan yltiövihamielinen suhtautuminen opettajiin mahdollistaa sen, että voidaan leikata lisää ja lisää koulutuksesta ja yrittää ajaa opettaja mahdollisimman ahtaalle, turha itkeä kun porukkaa ei saada töihin ja apukäsiä ei ole niin varmasti heikkenee kaikkien osaaminen.
Minkä kansan? Ei kukaan fiksu ihminen suhtaudu opettajiin yltiövihamielisesti vaan opettajan työtä arvostaen. Ettehän te nyt lisää lomaa ole pyytämässä tms vaan lapsille parempia opiskeluolosuhteita! Ihan turha uhriutua, jos työskentelyolosuhteet on kestämättömät. Itse niihin pitää muissakin työpaikoissa puuttua. Ja jos ongelma on laajempi yhdessä muiden kanssa. Eihä ratkaisu ole se, että opettajat poltetaan loppuun ? Ja että kaikki kynnelle kykenevät lähtee muualle? En saa kiinni siitä, miksei joku systeemin sisältä tee mitään. En minä voi tätä asiaa alkaa ajaa kun en tunne kentää, ihmetyttää vain että siedätte tätä.
Isompi palkka kyllä motivoisi opettajia jäämään alalle
Totta. 10 000 eurolla jaksaisin kuunnella vaikka minkälaista mölinää
". . .Toiselle on suuri onnistuminen, jos pystyy olemaan koko päivän lyömättä ketään"
- - -
Ja toiselle harvinaisen kiva päivä se, kun kukaan ei lyö.
Jokaista lyöjää kohti on olemassa aina se jota lyödään.
Vaatikaa nyt jukolauta kasvatusalan päättäjät avun palkkaamista kunnolla noihin ryhmiin missä joku saa olla aina potkittavana!
Huh huijakkaa mitä menoa nykykouluissa o_O
Taisin olla onnekas kun sain käydä ala- ja yläasteen vuosina 1981-90. Ei silloin ollut tällaista, herranjestas sentään. Koulussa oltiin fiksusti (tai enemmistö oli), opettajien sana oli laki (enemmistölle oli) ja tunneilla opiskeltiin eikä hilluttu ympäriinsä. Nyrkit eivät viuhuneet, kukaan ei ryöminyt pitkin lattioita eikä yrittänyt purra ketään. Koulu oli, noh, koulu eikä eläintarhaan verrattavissa oleva laitos.
Nostan hattua kaikille teille kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille, jotka jaksatte tätä hulabaloota. Ainakin siihen asti, että burnout pakottaa vaihtamaan alaa.
"Ammattitaitokaan ei auta, koska vanhemmat ja ihmiset, jotka lähtee somessa näiden juttuihin matkaan.
Esim tapahtuma. Nuori kävi hoitajien päälle.
Repi tukkoina hiuksia, heitteli pöytää ja tuolia ohjaajien päälle. Kiinnipito sen vuoksi, että oli vaarallinen myös toisille nuorille ja kaksi ohjaajaa joutui saikulle vammojen takia.
Vaatteiden tarkistus, onko teräaseita piilossa. Olihan niitä.
Nuori äidilleen valittamaan, että ohjaajat hakkasi häntä
ja riisui alasti ja naureskeli hänelle ja jätti huoneeseen alasti päiväkausiksi.
Äiti kirjoittaa someen ja saa satoja jakoja ja tuhansia tykkäyksiä ja taas lynkataan nämä paikat ja ohjaajat.
Parhaimmat vanhemmat pääsevät jopa televisioon kertomaan hurjia juttuja lastensa kohtelusta ja taas kansa peukuttaa ja kauhistelee.
Olen itse kurkkuani myöten täynnä ja olen tässä muutaman viikon miettinyt, että mihin lähtisin muualle töihin, kun ei vain enää jaksa.
Kokeneet ohjaajat ovatkin lähteneet helpompiin paikkoihin ja pulaa on työntekijöistä.
Ja taas vanhemmat tekee päivityksiä someen, että miksi lapseni hoitopaikassa on niin paljon sijaisia, eikä palkata vakituisia.
No miksiköhän, kun osa ohjaajista on saikulla, kun kullannuppusi on vääntänyt sormet sijoitaan ja tepinyt tukuittain hiuksia.
Ja loput ovat lähteneet muualle."
- - -
Moni lastensuojelusta ( esim. juuri lastensuojelulaitosten ohjaajista) on siirtynyt työskentelemään päiväkotiin erityisavustajiksi/ryhmäavustajiksi/hoitajiksi juurikin siitä syystä, että tuntuu hyvältä mennä töihin pelkäämättä sitä, että unohtaa vahingossa kääntää selkänsä nuorelle joka on kaapin kokoinen ja täysin varoittamatta ja ennakoimatta etsii kohdetta johon purkaa aggression kautta pahaa oloaan. Lastensuojelulaitosten työntekijöistä (nuorten ohjaajista) on muutama mennyt työpaikalleen saadakseen kohtalokkaan iskun. Heistähän ei paljoa puhuta vaan kaikessa hiljaisuudessa kauhistellaan kuinka pahasti sille ja silllekin ohjaaja/hoitajalle kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.
Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.
Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.
Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.
Terveisiä täältä lastensuojelusta!
Lastensuojelukaan ei haluaisi näitä lapsia. Yksityinen ei halua perustaa firmaa, jossa tarvittaisiin niin paljon työvoimaa näiden vaikeiden lasten kanssa. Pitäisi olla myös hyvn ammattitaitoista.
Eihän se hääviä ole sosiaaliohjaajankaan työ lastenkodissa painia näiden räkivien ja potkivien herran enkeleiden kanssa pienellä palkalla monesti ihan suoraan henkensä kaupalla.
Joku ohjaaja on saanut aivovammankin, kun on tullut kova isku päähän.
Muistutetaan tässä yhteydessä kerrankin myös heitä ohjaajia jotka on lastensuojelulaitoksissa (työpaikallaan) menehtyneet pahoinpitelyn seurauksena.
Raha puhuu tässäkin. Esim. Vantaalla tehtiin törkeä temppu ja poistettiin autististen lasten erityisryhmät. Poikani on lievästi kehitysvammainen, mutta niin lievästi että sitä ei hänestä juuri huomaa, taidot tulevat 1-2 vuotta omaa ikätasoa jäljessä. Hänen kanssa on samalla luokalla mm. Oppilas joka ei ole koskaan puhunut sanaakaan ja toinen joka ryömii pitkin lattioita kaikki tunnit. Ensi syksynä hän menee yläasteelle ja siellä tilat ovat niin kortilla että nämä huonommassa kunnossa olevat oppilaat haahuilevat pitkin koulun käytäviä, kun ei ole mitään paikkaa missä heitä voisi opettaa, ja samassa tilassa ei voi pitää kun sitten näillä lähes normaaleilla oppilailla ei ole minuutinkaan keskittymisrauhaa.