Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä monenlaisia kokemuksia alalta.

Karkailevia oppilaita, joita etsittiin koulupäivän aikana ympäri pihoja ja soiteltiin koteihin.

Itsetuhoisia lapsia, joita piti saattaa taksiin eikä voineet kävellä itse kotiin, ettei hyppää sillalta alas.

Ulosteilla sotkevia lapsia, eräs kerran paskasi pahvilaatikkoon. Joku tunki jalkansa wc pönttöön. Tarvittiin 2 aikuista vaihtamaan erään hyvin aggressiivisen lapsen vaipat, kun oli sotkenut ulosteilla itsensä jne.

Puhumattomia lapsia.

Sadistisia lapsia, jotka tykkäävät tappaa eläimiä. Jatkuvaa väkivallan uhkaa erityisryhmissä. Lyöntejä, potkuja, puremia.

Lapsenkin purema sattuu paljon ja on infektioriski.

Päivittäistä kiroilua ja huutoa. Kiljumista nukkariaikaankin, ei varmaan edes 5min hiljaisuutta. Yksi kailotti mäen päältä koko koululle "mä oon homo", siinä sitä katselin itsekin silmät pyöreinä.

Oot aina flunssassa tai vatsataudissa, saatpa ainakin levätä.

Tulee mieleen Seitsemän veljestä. Karkailivat hekin ikkunoista. Eiköhän näitä erityisiä ole ollut aina. Ennen vain ei niin välitetty oppimisvaikeuksista yms. ja kuri saatiin aikaiseksi tukkapöllyllä tuossa kansalliseepoksessakin.

70-luvun koulussa yli 30 oppilaan luokassa yksi "veljes" kerran karkasi ikkunasta. Mutta kyseessä oli hiljainen veljes, joka reagoi niiden muutaman luokassa rettelöivän ja eritoten opettajan rajun kurinpidon (huutamalla ja naama punaisena käsiksi käyvänsä rehtorin kanssa yhteistyöllä, hiuksista vieläpä) seurauksena. Vähemmästäkin voi herkempi mennä paniikkiin, pimahtaa. Tätä se oli 70-luvun isoissa luokissa monissa kaupungeissa, vaikka tarkkailuluokatkin olivat. Joku häiriköistä siirtyikin niihin, mutta yllättävän harva ja yllättävän harvoin.

███╗░░██╗███████╗███████╗██╗░░██╗███████╗██████╗░██╗████████╗░█████╗░

████╗░██║██╔════╝██╔════╝██║░██╔╝██╔════╝██╔══██╗██║╚══██╔══╝██╔══██╗

██╔██╗██║█████╗░░█████╗░░█████═╝░█████╗░░██████╔╝██║░░░██║░░░╚═╝███╔╝

██║╚████║██╔══╝░░██╔══╝░░██╔═██╗░██╔══╝░░██╔══██╗██║░░░██║░░░░░░╚══╝░

██║░╚███║███████╗███████╗██║░╚██╗███████╗██║░░██║██║░░░██║░░░░░░██╗░░

╚═╝░░╚══╝╚══════╝╚══════╝╚═╝░░╚═╝╚══════╝╚═╝░░╚═╝╚═╝░░░╚═╝░░░░░░╚═╝░░

up

Ihana kun ihmiset eivät osaa edes lukea saati ajatella. ADD ja ADHD eivät ole PELKÄSTÄÄN perinnöllisiä. Ne ovat myös sitä, mutta eivät pelkästään. Ei ole olemassa "oikeaa" ADHD:tä koska kyseinen diagnoosi annetaan sekä niille joille se perinnöllinen vaiva, että niille joilla se on hankittua eli ympäristön muovaamaa. Syystä tai toisesta johtuen se on aivojen kehityshäiriö, johon ei ole vain yhtä syytä. Näin voimakas yleistyminen populaatiossamme ei kuitenkaan selity vain geneettisellä yleistymisellä vaan taustalla on oltava myös ympäristön vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa näitä väkivaltaisia roikaleita istutetaan peruskoulun pulpetissa häiriköimässä 2 vuotta pidempään eli 18-vuotiaaksi saakka, kiitos Li.

Eikä istuteta. Kyllä peruskoulu edelleen kestää yhtä kauan kuin nytkin. Oppilaat siirtyvät jatkamaan oppivelvollisuuttaan ammatilliseen koulutukseen, valmentavaan koulutukseen tai lukioon.

Päiväkodissa ja eskarissa myös..Ja pieneen ryhmään ei saa ketään. Kun ei enää ole koska inkluusio. Ei edes sellaisille, jotka eivät vaan pysty/jaksa olla isossa ryhmässä. Se ei pysty /jaksa tarkoittaa että lyö/potkii/puree/heittää tavaroita...Aikuisia ja lapsia.

Jaetaan pienempiin ryhmiin, mutta se myös ongelmallista, koska silloin usein aikuinen on yksin sen ryhmän kanssa. Ja muut joutuu odottamaan, jos jollain hankalaa.. Ja koska pieniä lapsia, eivät tietenkään loputtomiin jaksa odottaa. Eikä sitten aina edes voi jakaa pienempiin ryhmiin.

Monesti tilanne on se, että yrittää ohjata niitä,jotka haluavat jotain tehdä siinä sivussa kun rauhoittelee jotain.

Ja koska henkilökuntaa ei ole koko päiväksi niin paljon, että voitaisiin koko päivä olla erillään, niin ei se mitenkään poista sen ison ryhmän aiheuttamaa kuormitusta. Ja siirtymätilanteita riittää...

Ja ne joilla erityistarpeita mutta eivät väkivaltaisia..no, ei parhaalla tahdollakaan ehditä tarpeeksi auttaa.

Ja aina pitäisi pystyä ohjaamaan ja huomioimaan, antamaan tukea ja pedagogisin keinoin ratkomaan tilanteita.

Ei mikään pedagoginen osaaminen riitä, jos on iso ryhmä ja paljon lapsia joilla isot haasteet. Ainoa asia mikä auttaisi olisi pienet ryhmät joissa riittävästi aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Missä nämä lapset olivat 70-luvulla tai 90-luvulla? Oliko heidät lääkitty tainnoksiin tai lukittu laitoksiin? Löivätkö ja purivatko he silloin kaikkea ympärillään, jos "hermo meni"? Vai oliko jokin toisin?

Ymmärrän psykoosin ja kehitysvammaisuuden ja neurologiset syyt. Kuinka paljon on kyseessä nykyään tunteiden hallinnan ongelmaa ja rajattomuutta? Eli lasta ei ole kasvatettu rajoittamaan omia impulssejaan ja sietämään pettymyksiä.

Osa ihmistaimista vaatii tiukemmat rajat sosiaalistuakseen yhteisön jäseniksi. Tämä ei tarkoita pahoinpitelyä, väkivaltaa ja alistamista.

Noina mainitseminasi aikoina nämä lapset olivat omissa erityiskouluissaan (apukoulu, koulukoti, sairaalakoulut) tai tarkkailuluokilla. Sellaisia ei enää 2000-luvulla ole olemassa, koska ne koettiin lasta yhteisöstään eristävinä ja ikävästi leimaavina paikkoina. Siispä ne lakkautettiin ja em. oppilaat on yhdistetty tavallisiin luokkiin (nk. inkluusio). Säästöähän tämäkin on.

Tulppaanitar kirjoitti:

Ihana kun ihmiset eivät osaa edes lukea saati ajatella. ADD ja ADHD eivät ole PELKÄSTÄÄN perinnöllisiä. Ne ovat myös sitä, mutta eivät pelkästään. Ei ole olemassa "oikeaa" ADHD:tä koska kyseinen diagnoosi annetaan sekä niille joille se perinnöllinen vaiva, että niille joilla se on hankittua eli ympäristön muovaamaa. Syystä tai toisesta johtuen se on aivojen kehityshäiriö, johon ei ole vain yhtä syytä. Näin voimakas yleistyminen populaatiossamme ei kuitenkaan selity vain geneettisellä yleistymisellä vaan taustalla on oltava myös ympäristön vaikutusta.

Tupakointi tutkitusti lisää ADHD:ta. Samoin raskausaikainen sstressi, kofeiini ja lakun ym. salmiakin syönti. Entä päihteet?

Vierailija kirjoitti:

Tulppaanitar kirjoitti:

Ihana kun ihmiset eivät osaa edes lukea saati ajatella. ADD ja ADHD eivät ole PELKÄSTÄÄN perinnöllisiä. Ne ovat myös sitä, mutta eivät pelkästään. Ei ole olemassa "oikeaa" ADHD:tä koska kyseinen diagnoosi annetaan sekä niille joille se perinnöllinen vaiva, että niille joilla se on hankittua eli ympäristön muovaamaa. Syystä tai toisesta johtuen se on aivojen kehityshäiriö, johon ei ole vain yhtä syytä. Näin voimakas yleistyminen populaatiossamme ei kuitenkaan selity vain geneettisellä yleistymisellä vaan taustalla on oltava myös ympäristön vaikutusta.

Tupakointi tutkitusti lisää ADHD:ta. Samoin raskausaikainen sstressi, kofeiini ja lakun ym. salmiakin syönti. Entä päihteet?

Noin 80-90% on perinnöllistä. Useat geenit vaikuttavat ADHD:n syntyyn. Raskaudenaikaiset syyt voivat myös vaikuttaa, koska aina perinnöllistä tekijää ei löydy. Ei ole yleistynyt ilmiönä, vaan diagnosointi on parantunut. Ennen pidettiin häirikköinä ja annettiin selkäsaunoja. Mitään tukea ei saanut. Monen luku- ja kirjoitustaito jäivät puutteellisiksi, vaikka älylliset lahjat olisivat oppimisen mahdollistaneet, mutta keskittyminen ei riittänyt.

Isälläni on adhd, joka todettiin 45-vuotiaana. Hakeutui psykologille, kun luki Matti Nykäsen tapauksesta ja sai lähetteen tarkempiin tutkimuksiin. Isäni oli vasta 17, kun tuli ensimmäisen kerran isäksi. Minä olen syntynyt lyhyestä seurustelusta vain 2 vuotta sen jälkeen, mutta ikävä kyllä äitini ja isäni erosivat jo ennen syntymääni. Isäni alkoi tavata minua säännöllisesti vasta kun olin 8 tai 9. Hän oli silloin suhteessa todella ihanan naisen kanssa, joka ”pakotti” tutustumaan ja pitämään yhteyttä lapsiin. Pidän edelleen yhteyttä tämän entisen äitipuoleni kanssa, vaikka he erosivatkin kun olin lukiossa. Isälläni on 6 lasta kolmen eri naisen kanssa. Nuorempana hän varmaankin oli ajelehtija, mutta viime vuodet on ollut vakituisessa työpaikassa ja parisuhdekin on kestänyt nyt useamman vuoden. Isäni ei ole pelkästään keskittymishäiriöinen tapaus, vaan hauska isä, joka on vienyt kaikkia lapsiaan huvipuistoihin, opettanut ajamaan mopolla ja ollut cool. Yksi hauskimpia muistojani teini-iässä oli se, kun isäni ilmestyi yllättäen pikkuveli kyydissään avoautolla pihaan hakemaan. Hän oli ostanut aivan tosi mahtavan avoauton. Kruisailtiin rallia iltaan asti. Koskaan ei ole mikään ollut niin makea yllätys. Impulsiivisuudesta on myös iloa. Minun sisaruspuolistani kolmella pojalla on myös adhd. Silloin kun ne on todettu, isällä ei ollut diagnoosia. Tilastoissa varmaankin merkitty syy tuntematon, ei perinnöllistä taustaa tiedossa. Yhdellä velipuolella on päihde- ja rikostausta, toisilla tietääkseni ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka suuri osa näistä ongelmalapsista on sellaisia että taustalla on ihan neurologinen sairaus, monellako taas on kasvatuksesta kiinni?

Molempia usein. Joskus nämä pystytään erottamaan toisistaan selkeästi. Neuro-ongelmat ovat usein periytyviä. Lapsi ei voi valita, kenelle on syntynyt, joten jokainen lapsi tarvitsee apua, jos sitä tarvitsee!

Esimerkin uliseva lapsi kuulostaa ääniyliherkältä, joka yrittää peittää kivuliaksi kokemansa äänet ulisemalla.

Hänelle voisi tarjota ihan asiallistakin tukea, esim. vastamelukuulokkeet, eikä vaan jättää yksin pärjäämään ja ulisemaan.

Myös pulpetin alle, kenties piiloon menevä oppilas kärsii todennäköisesti jostain neurologisesta ongelmasta. Saattaa olla autisti. Hänellekin voitaisiin järjestää asiallista tukea ja hänelle paremmin sopiva ryhmä jos tahtoa löytyisi.

Joka tapauksessa, nämä eivät ole normaaleja lapsia eikä heidän siksi kuuluisi olla häiritsemässä normaalien lapsien opetusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulppaanitar kirjoitti:

Ihana kun ihmiset eivät osaa edes lukea saati ajatella. ADD ja ADHD eivät ole PELKÄSTÄÄN perinnöllisiä. Ne ovat myös sitä, mutta eivät pelkästään. Ei ole olemassa "oikeaa" ADHD:tä koska kyseinen diagnoosi annetaan sekä niille joille se perinnöllinen vaiva, että niille joilla se on hankittua eli ympäristön muovaamaa. Syystä tai toisesta johtuen se on aivojen kehityshäiriö, johon ei ole vain yhtä syytä. Näin voimakas yleistyminen populaatiossamme ei kuitenkaan selity vain geneettisellä yleistymisellä vaan taustalla on oltava myös ympäristön vaikutusta.

Tupakointi tutkitusti lisää ADHD:ta. Samoin raskausaikainen sstressi, kofeiini ja lakun ym. salmiakin syönti. Entä päihteet?

Noin 80-90% on perinnöllistä. Useat geenit vaikuttavat ADHD:n syntyyn. Raskaudenaikaiset syyt voivat myös vaikuttaa, koska aina perinnöllistä tekijää ei löydy. Ei ole yleistynyt ilmiönä, vaan diagnosointi on parantunut. Ennen pidettiin häirikköinä ja annettiin selkäsaunoja. Mitään tukea ei saanut. Monen luku- ja kirjoitustaito jäivät puutteellisiksi, vaikka älylliset lahjat olisivat oppimisen mahdollistaneet, mutta keskittyminen ei riittänyt.

Ei sitä pystytä sanomaan että diagnosointi olisi vain parantunut muutoin kuin varmasti ADD:n kohdalla koska näitä diagnooseja oli aiemmin hyvin vähän tai ei lainkaan kun ongelmaa ei tunnettu. Sama homma matematiikan oppimisvaikeuksien/"matikkalukihäiriön"/dyskalkulian kanssa, siitähän tuli virallinen diagnoosi vasta 2010-luvulla vaikka varmasti siitä kärsiviä on ollut iän kaiken. Silti sekin voitaisiin leimata yleistyneeksi diagnosoinnin parantumisen vuoksi vaikka eihän asia niin voi mennä. Tämä ADHD:n tunnistamisen parantuminen on yksi hypoteesi siitä mikä yleistymisen olisi aiheuttanut. Ei "ennen vanhaan", edes 20 vuotta sitten, luokasta yli puolet oireilleet keskittymishäiriöisesti saati että kaikilla rinnakkaisluokilla olisi ollut näitä ongelmia. Tyypillisesti luokalla tai luokkatasolla oli yksi tai muutama häirikkö ja niiden kanssa pärjättiin. Ongelmahan on myös se, että ADHD- ja ADD- oireilua on myös lapsilla joille ei hankita diagnoosia tai diagnoosi saadaan vasta viivästyneesti, lukiossa tai sen jälkeen. Kaikki oireilevat lapset eivät suinkaan oireile tarpeeksi päästäkseen erityisopetuksen pariin.

Niin ja muuten, Vierailijan perinnöllisyysprosentti on virheellinen. Lasten oireilusta 75% on pidetty perinnöllisenä, aikuisten oireilusta 30-70% mutta koska mitään tietoa ei ole mikä mekanismi AD(H)D:n aiheuttaa, myöskään perinnöllisyyden asteesta ei ole varmuutta. Kyse on tämänhetkisen tiedon valossa aivojen dopamiinitoiminnan häiriöstä jolle ei tunneta syytä ja sen arvioidaan olevan peräisin niin perinnöllisistä kuin sosiaalisista (kasvatus etc) ja ympäristötekijöistä. Lisäksi nämä perinnöllisyysarviot on tehty kulloisenkin tutkimuksen aikaisen datan valossa ja jos/kun ADHD yleistyy muista kuin perinnöllisistä syistä, tutkimukset tulevat sen tulevaisuudessa spottaamaan.

Tulppaanitar kirjoitti:

Ihana kun ihmiset eivät osaa edes lukea saati ajatella. ADD ja ADHD eivät ole PELKÄSTÄÄN perinnöllisiä. Ne ovat myös sitä, mutta eivät pelkästään. Ei ole olemassa "oikeaa" ADHD:tä koska kyseinen diagnoosi annetaan sekä niille joille se perinnöllinen vaiva, että niille joilla se on hankittua eli ympäristön muovaamaa. Syystä tai toisesta johtuen se on aivojen kehityshäiriö, johon ei ole vain yhtä syytä. Näin voimakas yleistyminen populaatiossamme ei kuitenkaan selity vain geneettisellä yleistymisellä vaan taustalla on oltava myös ympäristön vaikutusta.

Entä epiduraalipuudutukset synnytyksissä? Äidit puudutetaan nykyään niin, etteivät he tiedä, milloin pitää ponnistaa ja miltä se edes tuntuu. Siispä synnytykset pitenevät ja tästä seuraa lapselle hapenpuutetta ja kenties ADHD.

Yksi syy voi olla vaikkapa mikromuovit, joita löytyy jopa aivoista. Ja kuinka paljon on tehty ydinkokeita ja sitä säteilyä on ilmakehä täynnä.

Tai lasten elinympäristön levottomuus, lapset katsovat viliseviä lastenohjelmia ja pelaavat tietokonepelejä, kyllä ne rauhattomuutta aiheuttavat.

Tulppaanitar kirjoitti:

Niin ja muuten, Vierailijan perinnöllisyysprosentti on virheellinen. Lasten oireilusta 75% on pidetty perinnöllisenä, aikuisten oireilusta 30-70% mutta koska mitään tietoa ei ole mikä mekanismi AD(H)D:n aiheuttaa, myöskään perinnöllisyyden asteesta ei ole varmuutta. Kyse on tämänhetkisen tiedon valossa aivojen dopamiinitoiminnan häiriöstä jolle ei tunneta syytä ja sen arvioidaan olevan peräisin niin perinnöllisistä kuin sosiaalisista (kasvatus etc) ja ympäristötekijöistä. Lisäksi nämä perinnöllisyysarviot on tehty kulloisenkin tutkimuksen aikaisen datan valossa ja jos/kun ADHD yleistyy muista kuin perinnöllisistä syistä, tutkimukset tulevat sen tulevaisuudessa spottaamaan.

Tietenkin lasten oireilusta 75% on perinnöllistä ja aikuisten paljon pienempi osuus, koska aikuisten vanhemmilla ei voi olla diagnoosia, jos eivät ole sitä myöhemmällä iällä hankkineet.

Kuten kerroin: minun isäni sai diagnoosin vasta 45-vuotiaana, itse hakeutui tutkimuksiin. Minun kolmella velipuolellani on myös adhd. Mitäpä luulet, puhkesiko isälleni adhd vasta 45 v.? Ei tietenkään. Lapsena häntä oli haukuttu kurittomaksi kakaraksi, koska ei tiedetty mikä on kyseessä. Kun lukemaan oppiminen oli ollut vaikeaa, opettaja oli huutamalla haukkunut laiskaksi ja jättänyt useita kertoja jälki-istuntoon, koska läksyjä ei ole luettu. Jos ei osaa kunnolla lukea, niin auttaako nämä jälki-istunnot mitään? Kirjoittaminen oli ollut vaikeaa yläasteelle saakka. Keskittyminen isossa luokassa hankalaa.

Velipuolilla todettiin adhd jo lapsena, paljon ennen kuin isälläni. Ei heillä ole merkintää perinnöllisestä syystä, kun ei isälläni ollut vielä diagnoosia. Monen kohdalla on sama tilanne.

Ja tiedoksi, että tuo 75% on vain todennettujen perinnöllisestä syystä johtuvien määrä. Oikea prosentti on korkeampi, arvio 80-90%, koska osalla lapsista jomman kumman vanhemman on todettu omaavan keskittymishäiriöön liittyviä piirteitä, impulsiivista käytöstä jne., muttei ole koskaan tutkittu. Luepa aiheesta tutkimuksia ja sivistä itseäsi.

Ja toinen korjaus: kasvatusympäristön yhteyttä adhd:n ilmaantuvuuteen ei ole todistettu. Vanhempien ei tarvitse syytellä itseään, koska adhd ilmenee kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaiken tyyppisissä perheissä. Perinnöllisyys on se yhdistävä tekijä. Adhd-henkilöillä muuten saattaa olla keskimääräistä enemmän lapsia, mikä osaltaan selittää. Meitä on vain 6, joilla on sama isä (ja geenit), mutta tiedän miehen, jolla on 8 lasta ja melkein kaikki eri naisten kanssa. Elämän käänteet tuppaavat olemaan nopeita. Ikä kylläkin tasoittaa.

Minkä vuoksi perhetukiin pitäisi satsata, jos lapsi ei saa riittävää tukea edelleenkään koulussa joko tiedonpuuttoon/koulutuksen, ymmärtämättömyyden tai resurssien vuoksi?

Perhetuilla ei voida pyyhkiä niitä ongelmia pois, että lapsi ei näköjään edes erityisluokalla saa riittävää tukea. Perhetuilla ei voida muuttaa kehitysvammasta tai kehityshäiriöistä lasta toiseksi. Jos nämä lapset saavat myös koulussa riittävää tukea ja ymmärrystä, niin heistä voi kasvaa kelpo yhteiskuntakelpoisia kansalaisia - osa voi opiskella vaikka tohtoriksi asti (se ei kuitenkaan tarkoita, että pärjäisi elämässä välttämättä muuten täysin itsenäisesti). Osa ei välttämättä sopeudu kovin hyvin yhteiskuntaan tukitoimien kanssakaan Kaikki on mahdollista, mutta on ensiarvoisen tärkeää, että osataan tarjota sinne kouluun riittävää tukea. 

Artikkelissa mainittiin kuin autistinen lapsi lyö tai puree. Se on merkki siitä, että lapsi on kuormittunut liikaa. Nämä tilanteet pitäisi pystyä ennakoimaan ja tarjoamaan lapsille koulupäivän aikana stressipurkukeinoja tai rauhaa ja estää näiden tilanteiden kehittyminen. Autistinen lapsi, jonka kuormitus kasvaa suureksi voi juuri lähteä huutamaan, huitomaan, puremaan tai jäätyä maahan makaamaan ja huutamaan. Hän ei tee sitä kiukkuakseen eikä hän edes pysty enää vaikuttamaan siihen tilanteeseen kuten ei epileptikkokaan voi vaikuttaa käytökseen kohtauksen aikana. Tämän vuoksi on tärkeää tarjota lapselle stressinpurkua jo koulupäivän aikana. Nämä lapset oppivat usein hallitsemaan omaa stressitasoaa ajankanssa ja hitaammin ja silti he eivät välttämättä ikinä selviydy liian stressaavista tilanteista. Näilä lapsilla se stressitaso nousee myös pajon helpommin kuin muilla eikä se taso laske niin kuin muilla. Se vaati osaamista, ammattitaitoa ja herkkää havannointia auttaa näitä lapsia kestämään koulu, selviämään elämästä ja jopa antaa näiden lasten loistaa vaikka yliopistopolulla oikean tuen turvin. 

Perhetuki ei ole se keino. Kehityshäiriö tai kehitysvamma ei ole vanhempien syytä tai heidän aiheuttama tilanne. Vanhemmat osaavat yleensä parhaiten pärjätä lastensa kassa ja tuntevat ja tietävät, mikä stressaa lasta tai mikä helpottaa hänen oloaan. Kehityshäiriöinen tai kehitysvammainen lapsi voi tulla kenelle vain tulotasosta tai koulutuksesta riippumatta. Perheitä on laidasta laitaan ja usein kehityshäiriö tai vamma huomataan vasta ajan kanssa kun huomataan lapsen erilainen tain hidas kehittyminen tietyissä asioissa.

On ikävä lukea näin paljon asiattomia, ymmärtämättömiä, tietämättömiä kommentteja. Aivan kuin olisi aikamatka menneisyyteen. aiemmin nämä lapset pidettiin erään rouvan sanoin poissa silmistä ja piilosta. Autistisia oli laitoksissa ja kehitysvammaisia tarkkiksella. Nykyään onneksi osataan hieman paremmin tunnistaa autisminkirjon lapsia, vaikka moni hukkuukin vielä systeemiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tulppaanitar kirjoitti:

Niin ja muuten, Vierailijan perinnöllisyysprosentti on virheellinen. Lasten oireilusta 75% on pidetty perinnöllisenä, aikuisten oireilusta 30-70% mutta koska mitään tietoa ei ole mikä mekanismi AD(H)D:n aiheuttaa, myöskään perinnöllisyyden asteesta ei ole varmuutta. Kyse on tämänhetkisen tiedon valossa aivojen dopamiinitoiminnan häiriöstä jolle ei tunneta syytä ja sen arvioidaan olevan peräisin niin perinnöllisistä kuin sosiaalisista (kasvatus etc) ja ympäristötekijöistä. Lisäksi nämä perinnöllisyysarviot on tehty kulloisenkin tutkimuksen aikaisen datan valossa ja jos/kun ADHD yleistyy muista kuin perinnöllisistä syistä, tutkimukset tulevat sen tulevaisuudessa spottaamaan.

Tietenkin lasten oireilusta 75% on perinnöllistä ja aikuisten paljon pienempi osuus, koska aikuisten vanhemmilla ei voi olla diagnoosia, jos eivät ole sitä myöhemmällä iällä hankkineet.

Kuten kerroin: minun isäni sai diagnoosin vasta 45-vuotiaana, itse hakeutui tutkimuksiin. Minun kolmella velipuolellani on myös adhd. Mitäpä luulet, puhkesiko isälleni adhd vasta 45 v.? Ei tietenkään. Lapsena häntä oli haukuttu kurittomaksi kakaraksi, koska ei tiedetty mikä on kyseessä. Kun lukemaan oppiminen oli ollut vaikeaa, opettaja oli huutamalla haukkunut laiskaksi ja jättänyt useita kertoja jälki-istuntoon, koska läksyjä ei ole luettu. Jos ei osaa kunnolla lukea, niin auttaako nämä jälki-istunnot mitään? Kirjoittaminen oli ollut vaikeaa yläasteelle saakka. Keskittyminen isossa luokassa hankalaa.

Velipuolilla todettiin adhd jo lapsena, paljon ennen kuin isälläni. Ei heillä ole merkintää perinnöllisestä syystä, kun ei isälläni ollut vielä diagnoosia. Monen kohdalla on sama tilanne.

Voi jestas. Ei vanhempien diagnoosi tee ongelmasta perinnöllistä. Kyllä niillä vanhemmilla on voinut olla keskittymishäiriö vaikkei virallista diagnoosia olisikaan. En tiedä miten sun sisaruksilla, mutta kyllä nykyään/normaalisti diagnoosia tehdessä haastatellaan vanhemmat ihan heidän ominaisuuksia ruotien, ei suinkaan vain siltä pohjalta että onko heillä diagnoosi.