Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!
01.05.2021 |
Millaista on koulussa, jos luokassa joka päivä joku lyö? Erityisopettajat kertovat arjesta, jossa ei ehdi opettaa.
HS.fi 1.5.
Kuntien jokaisen poliitikon pitäisi mennä pakotettuna tutustumaan näihin luokkiin! Miettii sitte, pitäisikö satsata lasten mielenterveysongelmiin ja perhetukiin sittenkin?!
Kommentit (398)
Mulla pitäisi olla tosi voimakas rauhoittava lääkitys päällä, että pystyisin työskentelemään tuollaisessa ympäristössä edes yhden päivän......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää mihin on ajauduttu vapaan kasvatuksen seurauksena. Lapselle ei ole asetettu minkäälaisia rajoja, lapset eivät kunnioita ketään ja tässä on tulos.
Eivät nuo asiat ole pelkästään tai vain kasvatuksesta kiinni.
Osa lapsista syntyy jo sairaana. Tavallaan lapset voivat olla jo syntyjään "psykopaatteja" noin tiukasti sanottuna.
On neurologisia sairauksia ja mielen ongelmia. Ei niitä voi parantaa millään pelkällä kasvatuksella.
Se, että nämä lapset oppisivat edes jotain ja pääsisivät elämän edes vähän, edellyttää kovaa satsausta erityisopetukseen, ohjaajiin ja heidän hoitoonsa.
Joten aivan turha tulla änkyttämään tähän mistään tavallisesta kasvatuksesta perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa samalta kuin siskon työpäivä aikoinaan "erityislasten" päiväkodissa. Tosin lapset oli sen verran pienempiä että edes voimalla heitetty lelu ei aiheuttqnut isompaa haaveria.
Mikä on erityislasten päiväkoti? En ole koskaan kuullutkaan. Meidän esikoinen oli ensin tavallisessa päiväkotiryhmässä oman avustajan kanssa ja myöhemmin pienessä ryhmässä, jossa oli paljon tukea tarvitsevia lapsia, mutta siis ihan tavallisessa päiväkodissa toimi se ryhmä.
Jatkossa lähes kaikki jutun kaltaiset lapset ovat tavallisissa luokissa esimerkiksi Espoossa. Käytännössä vain kehitysvammaisille ja vahvasti autistisille on pienluokkia. Tilanne tulee olemaan kestämätön sekä opettajille että oppilaille.
WTF? Nämä lapset tarvitsevat auktoriteettiä. Kumma kun joskus 80-luvulla tarkkisten opettajina oli häijyn näköisiä miehiä ja naisia.
Nämä olivat niitä opeja, joita todella kunnioitettiin. Kun tarkkisope käveli opettajienhuoneeseen, silloin väistettiin ja pidettiin käytävillä turpa kiinni.
Jos on opettajina soijaa ja lattea, on turha luulla, että luokissa ollaan hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
WTF? Nämä lapset tarvitsevat auktoriteettiä. Kumma kun joskus 80-luvulla tarkkisten opettajina oli häijyn näköisiä miehiä ja naisia.
Nämä olivat niitä opeja, joita todella kunnioitettiin. Kun tarkkisope käveli opettajienhuoneeseen, silloin väistettiin ja pidettiin käytävillä turpa kiinni.
Jos on opettajina soijaa ja lattea, on turha luulla, että luokissa ollaan hiljaa.
Ei auktoriteetti synny parhaiten pelosta, tai auta psyykkisiin ongelmiin.
Moniko näistä on avioeroperheiden viikko-viikkolapsia? Ei juuria missään, ei kotia missään, kumpikin vanhemmista odottaa aina sitä hetkeä kun saa sysätä tenavan toiselle vanhemmalle, että pääsee nauttimaan lapsivapaasta.. Tai uusperheiden lapsia, joissa joutuvat uuden ydinperheen elämää katselemaan kateellisena sivusta. Tai jonkinlaisen epämääräisen kettu/susi sukupuolineutraalin perheviritelmän tuotos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa taas iloisesti sekoitetaan vapaakasvatus ja välinpitämätön kasvatus. Aika moni meistä 80-luvulla syntyneistä on saanut vapaan kasvatuksen ja ihan kelpo kansalaisia meistä tuli. Ihan eri asia, jota usein vapaaksi kasvatukseksi kutsutaan, on se kun lapsia ei kasvateta lainkaan.
Vanhempana ärsyttää yleistys että on jotenkin vanhempien vika jos lapsi ei osaa käyttäytyä koulussa. Meillä on ollut aina kuri, hyvä ruoka ja yöuni on turvattu, on viety ja tuotu harrastuksiin, kasvatettu ja vaadittu hyvää käytöstä. Lapsi ”oli” normaali koulun aloitukseen asti. Koulussa kuitenkin kuormittui valtavasti ja tuli ongelmia. AD/HD-diagnoosi tuli ja nyt tuella ja lääkityksellä pärjää hyvin.
Voin sanoa että kyllä me vanhemmat oltiin ihmeissään kun kotona oli ihan eri lapsi kuin koulussa. Välillä tuntui ettei ne edes puhu meidän lapsesta vaan jostakin muusta. Eniten ihmetytti joidenkin opettajien asenne, puhukaa kotona ja kertokaa mikä käytös on sallittua ja mikä ei. Sitähän tehdään kotona koko ajan! Joskus kerran sanoinkin että oikeastikko ajattelette että kotona tuollainen käytös jotenkin sallittaisiin. Jotkut opettajat ottaa myös henkilökohtaisesti jos eivät saa lasta ruotuun. Tämä kyllä pyysi myöhemmin anteeksi kun hakutilanteessa oli minulle ja lapselle kiukkuinen ja turhautunut, sanoin että lapsen käytöksen perusteella hänellä on hätä ja meillä huoli, onko suuttuminen tässä tilanteessa oikea tapa suhtautua.
Erityisopettajille on juuri näidenkin asioiden takia paremmat valmiudet olla näiden erityisten kanssa. Lapsi ei mahda käytökselleen mitään, aina on kurja olo kun on käyttäytynyt huonosti, kyllä hekin tietää mikä käytös on väärin. Epäpätevä opettaja vain lisää lapsen ongelmia. Itse vanhempana haluan lapsen olevan erityisopettajan ryhmässä, se vaan kun ei ole aina vanhempien valittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuitenkin jutun lopussa esitetään, että opettaja on tyytyväinen työhönsä ja on myös hyviä päiviä. Minulle tuli tunne, että lopussa ikään kuin vesitettiin ne edellä kerrotut vaikeudet. Kun se kuitenkin on opettajan mielestä kivaa duunia. Siitä voi joku ajatella, että miksipä mitään parantelemaan, kun näinkin pärjätään ja Pisa-tulokset ovat hyvällä tasolla.
Ei osata kasvattaa nykyään kirjoitti:
Ennen vanhaan ei ollut tällaisia ongelmia, joka talossa oli risu ovenpielessä, ja jos lapsi ei osannut käyttäytyä, siitä annettiin takalistolle. Lapset oppivat pienestä pitäen käytöstavoille ja kunnioittamaan aikuisia. Nuokin lapset tarvitsivat risusta silloin tällöin, niin alkaisivat totella aikuisia.
Ikävältä kuulostaa, että lapsi lähetetään kotiin huonon käytöksen jälkeen. Opettaja hylkää lapsen. Lapsi jää jälkeen koulutehtävistä. En yhtään ihmettele, että lapsi kapinoi seuraavana päivänä.
Valitettavasti neurologiset ongelmat eivät korjaannu risuilla. Minun lapsellani todettiin ylivilkkaushäiriö jo 3-vuotiaana. En jaksa nyt selittää koko tarinaa, mutta hänellä on ollut aina tunne-elämän taidot hukassa, impulssikontrolli heikko ja keskittyminen mihinkään ei onnistu alusta loppuun. ADHD oli pitkään papereissa, mutta lääkkeistä ei ole ollut kovin paljon hyötyä.
Kaverin kanssa tuli helposti lapsena riitaa, kun hän ei osaa tulkita, mitä toinen tarkoittaa. Hänellä kuitenkin oli vielä silloin kavereita. Yläkoulussa ei enää ollut ketään. Erottui liikaa joukosta ja kohtasi monenlaista kiusaamista, esim. sen takia, että tulistui niin helposti, eikä aina ymmärtänyt, mitä läppää toiset heittävät. Hän suoritti tietyt oppiaineet erityisopettajan opettamana (esim. kielet ja matematiikka) ja osan normaalissa koululuokkaopetuksessa.
16-vuotiaana sai diagnoosin lievästi älyllinen kehitysvamma, siitä on nyt reilut 2 vuotta aikaa. Se oli meille helpotus, koska tiedämme, että hän tulee saamaan tukea diagnoosin perusteella myös aikuisena. Poika itse inhoaa sitä sanaa: älyllinen kehitysvammaisuus. Lisäksi hänellä on hiljattain todettu eräs mielenterveyden ongelma, joka ei nyt tähän asiaan liity. Siihen on lääkkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WTF? Nämä lapset tarvitsevat auktoriteettiä. Kumma kun joskus 80-luvulla tarkkisten opettajina oli häijyn näköisiä miehiä ja naisia.
Nämä olivat niitä opeja, joita todella kunnioitettiin. Kun tarkkisope käveli opettajienhuoneeseen, silloin väistettiin ja pidettiin käytävillä turpa kiinni.
Jos on opettajina soijaa ja lattea, on turha luulla, että luokissa ollaan hiljaa.
Ei auktoriteetti synny parhaiten pelosta, tai auta psyykkisiin ongelmiin.
Ei ehkä auta psyykkisiin ongelmiin, mutta on esim.olemassa kulttuureja, joissa hyvään vastataan pahalla; monikulttuuria kaunistellaan koulussa ja kotona opetetaan taistelemaaan kantaväestöä vastaan.
Jos on kova kuri, niin se voi tuoda elämään selkeyttä ja myös vähentää kuolemattomuuden ja koskemattomuuden tunnetta, jos moraalinen kehitys ei joka tapauksessa ikinä saavuta kovin korkeaa astetta, vaan perustuu lähinnä rangaistuksen pelkoon eikä sisäiseen moraaliseen kompassiin. Kaikki aikuisetkaan eivät koskaan saavuta korkeinta moraalikehityksen astetta ja heitä varten on olemassa laki ja poliisi. Lasten maailmassa se ankara opettaja, ohjaaja tms. voi olla se taho, joka auttaa tätä lasta luovimaan yhteiskunnan sääntöjen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kokoomus ja persut: julkinen sektori on syöpää, kovia leikkausia olisi tehtävä etenkin koronan aikana, tuotava ulkomailta työvoimaa ja yksityistetään sairaanhoito!!
Menipä isosti metsään Persujen osalta. Missään nimessä eivät halua yksityistää sairaanhoitoa, päinvastoin.
Julkinen sektori on muutakin kuin sairaanhoito ja koulu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin tämän inkluusion ongelman. Meidän koulun opettaja tyrkytti meidän partioryhmään mukaan kehitysvammaista tytärtään. Ei millään pahalla, mutta partiojohtajat olivat 14-vuotiaita ja me muut 11-vuotiaita ja hiihdettiin jään yli talvella yhden johtajan mökille ja oltiin siellä kaksi yötä (ilman kännyköitä, tietenkin). Aika vaativaa hommaa siis muutenkin ilman ylimääräisiä kuvioita. Partiojohtajat olivat aivan kauhuissaan opettajan aloitteesta, eivätkä kehdanneet kieltäytytä. Koko retki meni tietenkin sunnilleen kokonaan opettajan tytöstä huolehtimiseen. Tytär toisti jatkuvasti samoja lauseita, eikä aina ymmärretty mitä hän halusi tai tarkoitti. Tilanne oli muutenkin outo, koska ryhmä oli ollut koossa jo vuosia, eikä siinä vaiheessa oteta muutenkaan yleensä uusia ryhmään. Seuraavan kerran mentiin salaa retkelle. Tämä oli siis 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
160cm ja 60kg ei ole enää lapsi. Paikassa jossa työni puolesta kävin oli kokoajan n.10 hoitajaa. Jos joku riehaantui, ei ehtinyt kuin äänen päästää, niin kaksi piikkiä takapuoleen ja putkaan aamuksi. Toisaalla 10v nepsy potki kaksi etuhammasta opettajalta kun häntä yritettiin rauhoittaa patjalle.
Kyllä 10 vuotias on minusta vielä lapsi
Vierailija kirjoitti:
TALVINEN maanantaiaamu on poikkeuksellisen rauhallinen. Yksi oppilas on koronakaranteenissa kotonaan, eikä kukaan lyö ketään ensimmäisten tuntien aikana.
Yksi lapsista tosin mönkii äidinkielentunnilla pulpetin alle ja kyhjöttää siellä koko tunnin. Toinen tarvitsisi apua tehtävissä mutta ei jaksa odottaa vaan repii kirjasta sivun ja alkaa heitellä toisia kynillä. Pari muuta vaeltaa luokassa. Yksi ulisee.
Toinen lyö kaikkia lähellä olevia. Ohjaan muut oppilaat toiseen tilaan, oppilas saa riehua luokassa. Soitan kotiin. Yleensä se rauhoittaa, mutta nyt oppilas raivostuu ja yrittää lyödä entistä kovemmin. Estän iskut käsilläni, koska tätä lasta ei auta kiinnipito. Soitan kotiin uudelleen, koulupäivä ei voi jatkua tällaisen käytöksen jälkeen. Ohjaaja vie lapsen välitunnille rauhoittumaan, ja vanhempi tulee hakemaan.
Välitunti alkaa, ja saan muut oppilaat ulos luokasta, helpotus. Nappaan toisen riehujan syliini istumaan, ettei hän pääse satuttamaan itseään tai muita. Hän puree ja raapii mutta ei kuitenkaan sylje niin kuin yleensä. Kun luokka hiljenee, oppilaskin rauhoittuu. Ensin hän itkee lohduttomasti. Sitten jutellaan. Hän halaa ja pyytää anteeksi. Lähetän hänet silti kotiin.
Tää on Torey Haydenin kirjasta :D se on erityisopettaja joka auttaa vaikeaasti traumatisoituneita lapsia .
Vierailija kirjoitti:
Ei osata kasvattaa nykyään kirjoitti:
Ennen vanhaan ei ollut tällaisia ongelmia, joka talossa oli risu ovenpielessä, ja jos lapsi ei osannut käyttäytyä, siitä annettiin takalistolle. Lapset oppivat pienestä pitäen käytöstavoille ja kunnioittamaan aikuisia. Nuokin lapset tarvitsivat risusta silloin tällöin, niin alkaisivat totella aikuisia.
Ikävältä kuulostaa, että lapsi lähetetään kotiin huonon käytöksen jälkeen. Opettaja hylkää lapsen. Lapsi jää jälkeen koulutehtävistä. En yhtään ihmettele, että lapsi kapinoi seuraavana päivänä.
Valitettavasti neurologiset ongelmat eivät korjaannu risuilla. Minun lapsellani todettiin ylivilkkaushäiriö jo 3-vuotiaana. En jaksa nyt selittää koko tarinaa, mutta hänellä on ollut aina tunne-elämän taidot hukassa, impulssikontrolli heikko ja keskittyminen mihinkään ei onnistu alusta loppuun. ADHD oli pitkään papereissa, mutta lääkkeistä ei ole ollut kovin paljon hyötyä.
Kaverin kanssa tuli helposti lapsena riitaa, kun hän ei osaa tulkita, mitä toinen tarkoittaa. Hänellä kuitenkin oli vielä silloin kavereita. Yläkoulussa ei enää ollut ketään. Erottui liikaa joukosta ja kohtasi monenlaista kiusaamista, esim. sen takia, että tulistui niin helposti, eikä aina ymmärtänyt, mitä läppää toiset heittävät. Hän suoritti tietyt oppiaineet erityisopettajan opettamana (esim. kielet ja matematiikka) ja osan normaalissa koululuokkaopetuksessa.
16-vuotiaana sai diagnoosin lievästi älyllinen kehitysvamma, siitä on nyt reilut 2 vuotta aikaa. Se oli meille helpotus, koska tiedämme, että hän tulee saamaan tukea diagnoosin perusteella myös aikuisena. Poika itse inhoaa sitä sanaa: älyllinen kehitysvammaisuus. Lisäksi hänellä on hiljattain todettu eräs mielenterveyden ongelma, joka ei nyt tähän asiaan liity. Siihen on lääkkeet.
Vielä 50 vuotta sitten levottomille lapsille annettiin risua, jos he eivät totelleet aikuisia. Yksikään lapsi ei olisi uskaltanut lyödä koulussa opettajaa, tunneilla oltiin hiljaa ja opettajia kunnioitettiin.
Nykyään risun ovat korvanneet ADHD-lääkkeet, jotka ovat joko puhdasta amfetamiinia tai amfetamiinin johdannaisia, ne voivat haitata esim. lapsen pituuskasvua. Jos amfetamiinijohdannaiset eivät auta, niin sitten lasta lääkitään antipsykooteilla. Antipsykootit mm. kutistavat aivoja ja erityisesti aivojen harmaata kuorikerrosta. Antipsykootteja syövästä lapsesta/aikuisesta tulee rauhallinen mutta jos pitkään syö kyseisiä lääkkeitä, älykkyysosamäärä laskee, paino nousee, voi tulla pysyviä erektiovaikeuksia jne.
Minä olen kiitollinen vanhemmilleni, että minulle pidettiin lapsena kuria. Risua en saanut koskaan mutta sain tukkapöllyä ja läimäytyksiä. Koulussa olin aina kympin tyttö, tottelin opettajia. Olen tosi tyytyväinen, että minuun ei pumpattu lääkkeitä lapsena, aivoni saivat kehittyä rauhassa. Tukkapöllyjen lisäksi sain myös paljon rakkautta ja huolenpitoa. Äitini onkin aina sanonut, että olin "helppo" ja kiltti lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien olisi pakko oppia!? Jos diagnoosi (?), VAPAUTUS OPPIVELVOLLISUUDESTA!
Joku diagnoosi alkaa olla jo puolella oppilaista. Ei tässä ole mitään järkeä ollut enää pitkiin aikoihin. Kumma, että nämä neuro- ja muut ongelmat ovat näin lisääntyneet. Ennen oli älykkyydeltään ja muilta kyvyiltään eriasteisia oppilaita. Nykyään ne ovat nepsyjä, joita pitää erityistukea ja diagnosoida. Pitäisikö muka puolet oppilaista vapauttaa oppivelvollisuudesta?
Tämä on niin käsittämätön kehityssuunta, että "joka toisella" lapsella ja nuorella on joku mt-puolen tai nepsy-puolen diagnoosi. Ollaan kuitenkin pieni kansa eli todella huolestuttavaa tällainen. Kykenevätkö nykylapset edes työelämään ja vastuullisiin virkoihin tällä menolla? Luku- ja kirjoitustaidoton räyhääjä ei sovellu hoitamaan kuntien tai valtion asioita yksityissektorista puhumattakaan. Onko sama kehitys (räjähdysmäisesti lisääntyneet nuorten mt-ongelmat) nähtävissä esim. Norjassa tai Tanskassa jotka ovat asukasluvultaan Suomen suuruusluokkaa? Vai onko tilanne pelkästään meillä ja jos on, niin miksi??
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää mihin on ajauduttu vapaan kasvatuksen seurauksena. Lapselle ei ole asetettu minkäälaisia rajoja, lapset eivät kunnioita ketään ja tässä on tulos.
Ei ole ns. vapaasta kasvatuksesta kiinni, enemmän siitä että ihmiset joitten eivät missään tapauksessa pitäisi hankkia lapsia tekevät niin silti.
Usein taustalla on paljon traumaa (emotionaalista, fyysistä, seksuaalista) ja alhainen sosio-ekonominen status. Se menee syklittäin, sukupolvi toisensa jälkeen tekevät samoja virheitä. Tämä on tosin ihmisyyttä ajatellen normaalitila. Tietty prosentuaalinen osa populaatiosta tulevat aina olemaan tälläisiä ellei kansalaisia aleta oikeasti valvomaan niin että lapsen hankinta olisi konkreettisesti laitonta ellet läpäise jotain testiä. Katsokaa nyt vaikka näitä reality sarjoja "Teiniäidit" tai "Supernanny Suomi" mikälienee. Näkeehän sen selvästi.
Ongelma on siinä, että sosiaalituet tuollaisen lisääntymisen mahdollistavat. Lapsilisä nousee joka lapsesta. Vanhemmat, jotka eivät jaksa per set tään nostaa penkistä, puskevat uuden kakaran vähintään kolmen vuoden välein, ruinataan tuetut lomat, kolutaan Hopet ja vingutaan jouluapuaryhmissä elämän kurjuutta. Eletään ”Kelan armoilla” ja on niin saa ta nan rankkaa. Joka lapsella jokin erityisyys. Mutta lisää lapsia tulee, jopa yh-perheisiin. Isät eivät ole kuvioissa.
Max kolmesta lapsesta lapsilisä ja muut tuet ja sen jälkeen elatusvastuu siirtyisi sille jolle se kuuluu: vanhemmalle. Syntyvyys ehkä on laskussa, mutta siinä kansanosassa, joka pystyy lapsensa elättämään ja kasvattamaan ja heistä huolehtimaan.
Tässäkin ketjussa on moni opettaja jo ottanut kantaa ja kaikilla sama sanoma. Miksi ette hyvänen aika opettajat nouse vastarintaan ja tee jotain?? Voi olla, että jotkut jo tekeekin, mutta mielestäni tässä kohtaa on teidän velvollisuus pitää ääntä tästä hirveästä epäkohdasta! Te olette aitiopaikalla näkemässä päivittäin sitä, kuinka suuri osa tavallisista lapsista kärsii hiljaa häiriintyneiden kustannuksella. Tälle pitää tehdä jotain! Eduskuntaan viestiä, kouluhallitukseen, opetusministerille! Yleisönosastolle kirjoituksia, omia podcast kanavia, joissa tulee ääni kuulluksi. Emme saa antaa tämän tapahtua, että toimiva ja hyvä koulujärjestelmämme poljetaan alas muutaman idealistin lapsettoman aivopierujen tuotoksena, kun on taas pitänyt kehittää jotain uutta, koska muutos, koska innovatiivisuus. Opettajat, nouskaa esiin ja vaatikaa! Teitä pitää kuunnella!