Järkyttävä artikkeli 1.5. Hesarissa erityisopettajien työstä!

Vierailija kirjoitti:

Omassa koulussani häiriköt, purijat, sylkijät, riehujat ja tuhopolttajat ovat niitä, jotka ovat syntyneet Suomessa ja usein puitteiltaan ihan tavalliseen perheeseen. Ongelma ei poistu sillä, että lisätään erityisopettaja tai avustajia. Minulla oli kuudentoista oppilaan luokassa apuna avustaja ja erityisopettaja ja meidän kolmen aika meni 5-6 oppilaan paimentamiseen. Loput 10 olivat aivan omillaan koko oppitunnin.

Ongelman ratkaisuun tarvitaan muutakin kuin maahan muuton rajoituksia tai erityisopettajien lisäämistä. Tarvitaan niille taviksille se opettaja! Tarvitaan työrauhaa. Tarvitaan oppimisrauha halukkaille!

Kuuntelin juuri kuntani sponssoroimaa aivopesuluentoa inkluusion ihanuudesta ja tarpeellisuudesta. Vastustajat on laiskoja ja osaamattomia. Toimimattomuus johtuu asenteista.

Ainoa toimiva ratkaisu taitaa olla irtisanoutuminen.

Samaa mieltä täältä sosiaalitoimistosta. Nämä sylkijät, riehujat jne. tulevat kodeista, joissa on usean sukupolven verran jo menty ilman minkäänlaisia arjen taitoja. Näissä perheissä jo mummokin oli huostassa ja aikuisten aika on sukupolvesta toiseen mennyt selvitellen vaihtuvia parisuhteita, päihteitä ja väkivaltaa. Siellä ei aidosti ole arkea eikä osallisuutta lasten elämään. Lapset pyörii joukossa, mutta heihin ei oteta mitään kontaktia, kukaan ei puhu eikä kasvata. Näihin on myös vaikea päästä ongelman ytimeen. Sosiaalityöntekijän vastaanotolla he kertovat, että elävät ihan normilapsiperhe arkea. Toki he eivät normaalista lapsiperhearjesta tiedä mitään, koska eivät ole sitä koskaan kokeneet.

Vierailija kirjoitti:

Nämä sitten halutaan isoihin yleisopetuksen ryhmiin inkluusion hengessä. Opettajien huoli leimataan muutosvastarinnaksi, laiskuudeksi ja osaamattomuudeksi. Meille järjestetyt "koulutukset" ovat nykyään asennekasvatusta inkluusion puolesta. Perusviesti on, että olet huono opettaja, jos kyseenalaistat inkluusion.

Mitään konkreettista apua ja neuvoa ei kuitenkaan tule siitä, että miten näiden häiriintyneiden kanssa oikeasti pärjätään.

T. Ope

Inkluusio olisi ehkä hyvä juttu, jos sitä ei olisi alettu käyttämään säästämiseen. Eli opettajan lisäksi luokkaan tarvitaan ehkä toinen opettaja ja avustajia, kyllä monikossa.

T:ammatillinen opettaja

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on noin 20 oppilaan pienluokalla. Mielestäni tämä koko olisi ideaali normaalille luokalle, mutta näillä mennään.

Nykyään luokkien käytävänpuoleinen seinä on uusimmissa kouluissa lasia, mikä ei auta keskittymishäiriöisiä lapsia yhtään. Luokissa ei ole avustajia, opettajan aika menee niiden parin äänekkäimmän pojan kanssa. Monella nepsylapsella on haastetta sosiaalisissa taidoissa, silti vaaditaan kaikilta osaamista ryhmätilanteissa, ilman että niissä tuetaan ja puututaan ryhmissä tapahtuvaan kiusaamiseen.

Opettajilla ei tunnu olevan osaamista erityislapsista, mikä aiheuttaa vanhemmassa (jonka osaaminen on laajempaa) hämmennystä. Tukitoimi on lääkitys ja jos se ei auta, niin sijoitus. Tämä siinä vaiheessa kun lapsi on liian aggressiivinen, tai liian ahdistunut menemään kouluun kiusaamisen ja niiden aggressiivisten koulukavereiden vuoksi. Sijoitus harvemmin auttaa autismikirjon lasta, jolla kotiolot hyvät.

Opettajia kiinnostaa asiat vasta sitten, kun on mahdollista että lapsi jää luokalleen. Lain mukaan koulusta pitäisi saada tukitoimia, käytännössä tämä harvemmin tapahtuu. Olisiko opettajilla mahdollisuus lähteä taistelemaan tästä vanhempien ja hoitotahojen kanssa, sen sijaan että nostellaan palavereissa käsiä?

Vastaus kysymykseesi: ei enää ole. Opettajat eivät niitä resursseja päätä, ja vaikka kuinka viedään huolta ylöspäin, vaikka kuinka puolet porukasta saikuttaa uupumisen takia, ja vaikka kuinka uusia hyviä työntekijöitä löytyy vähemmän ja vähemmän, niin resurssit vain huonontuvat jatkuvasti. Kun taistelua on taisteltu jo pitkään ilman mitään tuloksia, niin alkaa kyynistyä. Turha laittaa energiaansa asiaan joka ei tule muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.

Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.

Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.

Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Terveisiä täältä lastensuojelusta!

Voitko kertoa ne keinot, mitkä "jokainen tietää"? Mitkä muutokset maksavat? Hyödytön on ainakin nykytilanne, jossa opettajat palavat loppuun. Onko tarkoitus tuhota peruskoulu kokonaan ja siirtyä yksityiskouluihin?

Minun muutamia vinkkejäni vuosikymmenien opettajakokemuksella:

- Riittävän pieniä opetusryhmiä. (Jakotunteja)

- Koulunkäynninohjaajia lisää kouluihin.

- Erityisluokkia isoimpiin kouluihin. Niissä opettajan lisäksi ohjaajia ja ryhmäkoko oppilasaineksen mukaan.

- Psykiatrista apua ja kuntoutusta riittävästi tarjolle.

- Opetussuunnitelmaan kaikille luokille kaikille sopiva katsomustieto-oppiaine ja tunne- ja vuorovaikutustaitoja uskonnon opetuksen tilalle.

- Sivistystoimen, rehtoreiden ja oppilashuoltoryhmien pitää tehdä töitä koko koulun hyvän hengen luomiseen. Heidän pitää olla selvillä, missä luokissa homma toimii, missä ei, auttaa opettajia tekemään työnsä hyvin. Oppilaita pitää kuulla. Opettajien huoli pitää ymmärtää.

- Lastensuojelun pitää nähdä perheiden hätä ja auttaa heitä ongelmien juurisyiden poistamisessa. Esim. perheväkivaltaa ei pitäisi kenenkään lapsen joutua katsomaan. Köyhiä perheitä pitäisi auttaa. Kasvatustaidottomille huoltajille olisi annettava oppia, kuinka lapselle annetaan rakkaudella rajat.

- Turhanpäiväinen normaalien kilttien lasten Wilma-terrorisointi pitäisi loppua. Joo, lapselta puuttui viivotin. Mitä sitten? Lainaa sille viivotinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuollaisia minunkin työpäiväni ovat. Artikkelissa ei ollut mitään yllättävää tai järkyttävää ainakaan näin opettajan näkökulmasta. Järkyttävää on se, että tilanne on jatkunut tällaisena jo vuosia eikä loppua ole näkyvissä.

Kenenkä siitä olisi helpoin alkaa äänekkäästi puhumaan ja muutosta vaatimaan kuin sen opettajan eli sinun? Miksi ette tee mitään??

Älä puhu peetä! Aina kun opettajat ottavat puheeksi resurssit ja palkat, työolot jne... Siellä on liuta urpoja puhumassa 5 kuukauden kesälomista (ne kasvaa per kommentti), siitä kuinka leikitään sorminukeilla ja siitä kuinka pitää olla kiitollinen, että saa mitään koska palkka tulee veroista ja on näin ollen asia josta pitää kiitellä ihmisiä.

Kansan yltiövihamielinen suhtautuminen opettajiin mahdollistaa sen, että voidaan leikata lisää ja lisää koulutuksesta ja yrittää ajaa opettaja mahdollisimman ahtaalle, turha itkeä kun porukkaa ei saada töihin ja apukäsiä ei ole niin varmasti heikkenee kaikkien osaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ihmetyttää todella paljon miten hirveästi nykyään on sekopäitä koululaisia. Osa on tietenkin tuontitavaraa mut ei kaikki.

Eipä ollut 70-luvun ala-asteella kuin yksi niin kahjo että meni tarkkikselle. Loput tarvitsivat vain tukiopetusta.

En usko ollenkaan että lapset olivat nykyään enemmän sairaita. Ongelma on se, että opettajat eivät enää johda koulua. Lapsilla ei ole rajoja.

Tosiaan, kun muistelee omaa peruskouluaikaa, niin oli tarkkailuluokat erillisessä rakennuksessa, myös vähälahjaisille (ei kehitysvammaisia) oma rakennuksensa, tasoryhmät jne. Itse olin kusipää opettajia kohtaan ja viittä vaille päädyin tarkkailuluokalle. Omalta osaltani asiat lopulta menivät hyvin, kiitän tästä opettajiani ja samalla pahoittelen käytöstäni heitä kohtaan.

Voin vain kuvitella, millaista on meno tätä nykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.

Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.

Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.

Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Terveisiä täältä lastensuojelusta!

Lastensuojelukaan ei haluaisi näitä lapsia. Yksityinen ei halua perustaa firmaa, jossa tarvittaisiin niin paljon työvoimaa näiden vaikeiden lasten kanssa. Pitäisi olla myös hyvn ammattitaitoista.

Ongelma ei ole vain erityisluokkien, vaan KOKO suomen koulujärjestelmässä. Vaikka opettajat olisivat päteviä itse opetustehtävässä, ovat he täysin kädettömiä ja aivottomia organisoimaan järjestystä.

Näitä sitten tullaan väkisin istuttamaan koulun penkillä täysi-ikäisyyteen asti. Ja hyöty oli mikä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.

Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.

Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.

Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Terveisiä täältä lastensuojelusta!

Lastensuojelukaan ei haluaisi näitä lapsia. Yksityinen ei halua perustaa firmaa, jossa tarvittaisiin niin paljon työvoimaa näiden vaikeiden lasten kanssa. Pitäisi olla myös hyvn ammattitaitoista.

Eihän se hääviä ole sosiaaliohjaajankaan työ lastenkodissa painia näiden räkivien ja potkivien herran enkeleiden kanssa pienellä palkalla monesti ihan suoraan henkensä kaupalla.

Pitää palauttaa tarkkikset ja apukoulut. Väkivaltaiset ja muut häiriköt tarkkikselle, kiltit vaikeista oppimisvaikeuksista kärsivät apukouluun. Näihin ammattitaitoiset opettajat ja avustajia. Normiluokille kurinpalautus ja paluu opettajajohtoiseen opetukseen, koska itseohjautuvuus on suurimmalle osalle liian haastavaa. Sitä voidaan harjoitella silloin tällöin pienissä erissä, mutta vain aikuisen johdolla. Kieliin ja matematiikkaan tasokurssit, jotta saadaan ryhtiä ylöspäin eriyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.

Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.

Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.

Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Terveisiä täältä lastensuojelusta!

Lastensuojelukaan ei haluaisi näitä lapsia. Yksityinen ei halua perustaa firmaa, jossa tarvittaisiin niin paljon työvoimaa näiden vaikeiden lasten kanssa. Pitäisi olla myös hyvn ammattitaitoista.

Eihän se hääviä ole sosiaaliohjaajankaan työ lastenkodissa painia näiden räkivien ja potkivien herran enkeleiden kanssa pienellä palkalla monesti ihan suoraan henkensä kaupalla.

Joku ohjaaja on saanut aivovammankin, kun on tullut kova isku päähän.

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Lähdin pois erityisluokan koulunkäynninohjaajan hommista, koska touhu oli yksinkertaisesti kestämätöntä.

Päivittäistä väkivaltailmoitusten tekoa. Poliisi/ambulanssi jouduttiin soittamaan paikalle välillä useamman kerran viikossakin. Silti kaikki jatkui aina samanlaisena. Lapsi, jonka takia virkavalta oli käynyt koululla, tuli taas normaalisti kouluun seuraavana päivänä. Kukaan ei auta, hoitoon ei pääse. Kukaan ei myöskään opi luokassa mitään.

Kaikki sympatiat erityisluokkien henkilökunnalle. Ei ikinä enää.

Joo, täällä saa aina ope hyviä vinkkejä esimerkiksi kiusaamisen lopettamiseen tyyliin mikset soita poliisille. Kyllä sitä poliisiakin tosiaan soitellaan näiden väkivaltaisten oppilaiden takia, mutta eihän se mitään koskaan muuta.

Koulu on ainoa paikka, joka ei voi kieltäytyä ottamasta lasta. Esimerkiksi sairaalasta voidaan panna lapsi pihalle sanoen, että on sinne liian sairas. Mutta kouluun pitää aina saada mennä.

RAHA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levoton ja häiritsevä lapsi ymmärtää itsekin olevansa häiriöksi muille. Hän tietää, että hänestä haluttaisiin eroon, eikä hän itsekään jaksaisi enää, mutta kaikki ovat samassa pattitilanteessa. Häpeä ja syyllisyydentunne lisäävät pahaa oloa ja oirehdintaa. Tulee mielialaongelmia ja ahdistusta, ja lapsi ei enää ole millään tavalla kykenevä opiskelemaan. Koko luokka sitten seuraa tätä tilanteen kehittymistä ja oireilu tarttuu herkimpiin yksilöihin. Opettaja sinnittelee ja tekee parhaansa. Jossain kohtaa tilanne laukeaa siihen, että lapsi joutuu sijoitukseen.

Juuri näin. Lastensuojelun sijoitus on se viimeinen etappi ja tämä on väärin. Lapset ja nuoret, jotka olisivat tarvinneet paljon moniammatillista apua, eivät ole sitä saaneet riittävästi tai ollenkaan, ongelmat pahentuneet vuosia ja sen jälkeen odotetaan, että sijoitus olisi se taikasauva kaikki korjaantuu.

Itse peräänkuulutan eri ammattilaisten yhteistä joukkovoimaa, jossa kasattaisiin yhteen miten eri tavoin samat ongelmat näyttäytyvät eri aloilla.

Samojen ongelmien kanssa painitaan ja yhteistyöllä voisimme tuoda julkisuuteen nämä asiat. Työmme kautta osaamme myös kertoa mitkä eri keinot auttaisivat tilanteeseen eli meillä on jo olemassa ratkaisuvaihtoehdot. Tarvitsemm vain yhteiskunnan päättäjien hyväksynnän näille muutoksille. Aluksi muutokset maksaa, mutta väitän, että pidemmällä aikavälillä tulee yhteiskunnalle halvemmaksi.

Terveisiä täältä lastensuojelusta!

Lastensuojelukaan ei haluaisi näitä lapsia. Yksityinen ei halua perustaa firmaa, jossa tarvittaisiin niin paljon työvoimaa näiden vaikeiden lasten kanssa. Pitäisi olla myös hyvn ammattitaitoista.

Eihän se hääviä ole sosiaaliohjaajankaan työ lastenkodissa painia näiden räkivien ja potkivien herran enkeleiden kanssa pienellä palkalla monesti ihan suoraan henkensä kaupalla.

Joku ohjaaja on saanut aivovammankin, kun on tullut kova isku päähän.

Muhoksella tappoivatkin ohjaajan.

Vierailija kirjoitti:

Minun muutamia vinkkejäni vuosikymmenien opettajakokemuksella:

- Riittävän pieniä opetusryhmiä. (Jakotunteja)

- Koulunkäynninohjaajia lisää kouluihin.

- Erityisluokkia isoimpiin kouluihin. Niissä opettajan lisäksi ohjaajia ja ryhmäkoko oppilasaineksen mukaan.

- Psykiatrista apua ja kuntoutusta riittävästi tarjolle.

- Opetussuunnitelmaan kaikille luokille kaikille sopiva katsomustieto-oppiaine ja tunne- ja vuorovaikutustaitoja uskonnon opetuksen tilalle.

- Sivistystoimen, rehtoreiden ja oppilashuoltoryhmien pitää tehdä töitä koko koulun hyvän hengen luomiseen. Heidän pitää olla selvillä, missä luokissa homma toimii, missä ei, auttaa opettajia tekemään työnsä hyvin. Oppilaita pitää kuulla. Opettajien huoli pitää ymmärtää.

- Lastensuojelun pitää nähdä perheiden hätä ja auttaa heitä ongelmien juurisyiden poistamisessa. Esim. perheväkivaltaa ei pitäisi kenenkään lapsen joutua katsomaan. Köyhiä perheitä pitäisi auttaa. Kasvatustaidottomille huoltajille olisi annettava oppia, kuinka lapselle annetaan rakkaudella rajat.

- Turhanpäiväinen normaalien kilttien lasten Wilma-terrorisointi pitäisi loppua. Joo, lapselta puuttui viivotin. Mitä sitten? Lainaa sille viivotinta.

Tunnetaitoja uskonnon opetuksen tilalle? Kuinka paljon niitä tunnetaitoja oikein pitäisi opettaa? En koulujen toimintatapoja muuten tunne, mutta teen siivouskeikkaa kouluissa ja päiväkodeissa. Tuntuu että molempien seinät on suurinpiirtein tapetoitu erilaisilla tunnetaitojulisteilla. Tuskin ne siellä ihan koristeina ovat. Ei sellaisia minun lapsuudessa ollut lainkaan, eikä näitä erilaisia käytöshäiriöitä ollut ollenkaan siihen tahtiin kuin mitä nykyään vaikuttaisi olevan. Oppimisvaikeuksia kyllä oli, ja aina joku levoton tai haaveilija, meidän ala-asteella oli jopa yksi joka oli psykiatrisella osastolla hoidossa jonkin aikaa, mutta ei kukaan opettajaa purrut tai mitään sellaista.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt s i i r t o l a i s e n aiheuttavan ongelmaa, k a n t a suomalaisten kylläkin - ja usein. Heitä tietysti on, vielä toistaiseksi, enemmän.

Ensin mainituilla saattaa olla kummallisuuksia persoonallisuudessa, mutta voi niitä muutenkin olla...

Vapautus oppivelvollisuudesta olisi monen kohdalla realistinen teko. Kouluun voisi palata milloin vain, mutta sieltä voisi saada häädön, jos motiivi tulla kouluun on MAHDOLLISUUS KIUSATA KAIKKIA.

Hienoa, että et ole. Minä olen nähnyt vähän liikaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuollaisia minunkin työpäiväni ovat. Artikkelissa ei ollut mitään yllättävää tai järkyttävää ainakaan näin opettajan näkökulmasta. Järkyttävää on se, että tilanne on jatkunut tällaisena jo vuosia eikä loppua ole näkyvissä.

Kenenkä siitä olisi helpoin alkaa äänekkäästi puhumaan ja muutosta vaatimaan kuin sen opettajan eli sinun? Miksi ette tee mitään??

Älä puhu peetä! Aina kun opettajat ottavat puheeksi resurssit ja palkat, työolot jne... Siellä on liuta urpoja puhumassa 5 kuukauden kesälomista (ne kasvaa per kommentti), siitä kuinka leikitään sorminukeilla ja siitä kuinka pitää olla kiitollinen, että saa mitään koska palkka tulee veroista ja on näin ollen asia josta pitää kiitellä ihmisiä.

Kansan yltiövihamielinen suhtautuminen opettajiin mahdollistaa sen, että voidaan leikata lisää ja lisää koulutuksesta ja yrittää ajaa opettaja mahdollisimman ahtaalle, turha itkeä kun porukkaa ei saada töihin ja apukäsiä ei ole niin varmasti heikkenee kaikkien osaaminen.

Minkä kansan? Ei kukaan fiksu ihminen suhtaudu opettajiin yltiövihamielisesti vaan opettajan työtä arvostaen. Ettehän te nyt lisää lomaa ole pyytämässä tms vaan lapsille parempia opiskeluolosuhteita! Ihan turha uhriutua, jos työskentelyolosuhteet on kestämättömät. Itse niihin pitää muissakin työpaikoissa puuttua. Ja jos ongelma on laajempi yhdessä muiden kanssa. Eihä ratkaisu ole se, että opettajat poltetaan loppuun ? Ja että kaikki kynnelle kykenevät lähtee muualle? En saa kiinni siitä, miksei joku systeemin sisältä tee mitään. En minä voi tätä asiaa alkaa ajaa kun en tunne kentää, ihmetyttää vain että siedätte tätä.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha ja taas poistuu viestejä. On tämä nyt kumma ettei ikinä voi keskustella ongelmista jos niihin vähänkään liittyy muualta tulleet. Ihan älytöntä. Koko maa luisuu kaaokseen tällä menolla jos kokonaisia ikäluokkia aletaan menettää koulun rapistuessa. Syitä pohditaan ja niistä ammattilaiset kertovat. Karua on meno peruskouluissa. Kantaväestön lasten ongelmilla saa kyllä repostella, mutta m a mu jen osuutta ei saa mainita? Mitä tasa-arvoa se muka on? Milloin tähän touhuun oikeasti puututaan?

Meillä ei todellakaan ole mitään unelmaa,vaan tikittävä pommi jos peruskoulu valuu siihen, että vanhemmat paniikissa haalivat lapsille koulupaikkoja tietyiltä alueilta välttääkseen huonot koulut. Kyllähän se kertoo paljon missä mennään.

Tämä. Mutta kun sitä kissaa ei saa nostaa pöydälle, ei sitywn millään.