Mistä matala/olematon resilienssi johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gen Z:llä on onneton resilienssi. Esimerkkinä tästä Euroviisu"skandaalista" kiukuttelu ja varmaan jääneet saikulle kun käärijältä varastettiin voitto. Ehkä on heille elämän suurin pettymys tähän saakka. En syytä vanhempia, syytän yhteiskuntaa joka on tästä tämmöistä tehnyt.

Kyllä ne on ne keski-ikäiset kuule jotka euroviisuja seuraa eikä mitkään parikymppiset.

Ja vielä vanhemmat. Itse olen keski-ikäinen ja viisut tuntuu edelleen ihan yhtä vanhusten ohjelmalta kuin aina.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien yksi tehtävä on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, että oppii kohtaamaan ja pääsemään niistä yli ilman vakavia mielenterveyden häiriöitä

Tarkennetaan ettei tämä ole sama asia kuin henkinen ja/tai fyysinen väkivalta kuten vanhemman väen kasvatusopeista on voinut jäädä käyttöön. Pettymyksien aiheutus ei ole myöskään luottamuksen menetystä. On ihan eri asia perua jokin odotettu kesäreissu kuin ampua tyttären kissa "opetukseksi".

Vaikea sitäkin on mitata. Oma resilienssini tuntuu kovin matalalta, mutta toisaalta se tuntuu samalla myös jollain lailla korkealta. Kyllä huonollakin resilienssillä mennään vaikeiden aikojen läpi, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Olen ollut myös huomaavinani, että jatkuviin vaikeuksiin tottuu jotenkin. Joskus asioihin voi ylireagoida ja joskus alireagoida, ja joskus sitä vuoron perään yli- ja alireagoi yhteen ja samaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Tärkeää on avoimuus ja vaikeiden asioiden käsittely lapsen kanssa puhumalla (ikätasoon sopivalla tavalla tietenkin). Tähän kuuluu hyväksyvä suhtautuminen kielteistenkin tunteiden ilmaisuun. 

Toinen tärkeä asia on turvallisuus. Kodin täytyy olla turvasatama, jossa vallitsee rauha ja asiat sovitaan.

Huumori on monille selviytymiskeino ja sitä kautta henkisen resilienssin vahvistaja. 

Minulle usko Jumalaan ja sitä kautta mm. toiveikkuus ja myönteisyys, perusturvallisuus, on antanut paljon henkistä vahvuutta vastoinkäymisissä.

Uskonto on laastari: se keskittää ajatukset johonkin tarinaan mutta ei anna tilaa oikeiden tunteiden kohtaamiselle. Se on tavallaan eskapismia. Siksi uskonnon puoleen kääntyvät yleensä ne, jotka suhtautuvat itseensä kaikista ankarimmin: ainakin joku hyväksyy minut juuri tällaisena syntisenä. Jos on terve pohja ja tausta ja sinut itsensä kanssa, ei uskontoa "tarvitse" vaan elämän voi kohdata sellaisena kun se on: kuolemaan johtavana ja väliaikaisena.

Tässä taas yksi esimerkki saarnaavasta ja muut tavat toimia/uskoa lyttäävästä ateistista. Olisit lukenut koko tekstin ennen lyttäämistä. Monelle usko on yksi voimavara ja resilienssin lähde - koita nyt kestää se 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien yksi tehtävä on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, että oppii kohtaamaan ja pääsemään niistä yli ilman vakavia mielenterveyden häiriöitä

Tarkennetaan ettei tämä ole sama asia kuin henkinen ja/tai fyysinen väkivalta kuten vanhemman väen kasvatusopeista on voinut jäädä käyttöön. Pettymyksien aiheutus ei ole myöskään luottamuksen menetystä. On ihan eri asia perua jokin odotettu kesäreissu kuin ampua tyttären kissa "opetukseksi".

Oppiihan tuosta ainakin sen, millainen ihminen se iskä tai äiskä on.

Liian kauan jatkuneista vastoinkäymisistä jolloin ei ehdi toipua ja nousta edellisistä takaiskuista. Toki resilienssi voi olla myös tapauskohtaista eli jonkin asian suhteen jaksaa olla yrittää ja yrittää, mutta jotkin pyrkimykset taasen eivät ole niin tärkeitä, että niiden suhteen olisi halua hakata päätään seinään.

Vierailija kirjoitti:

Vakava stressi ja/tai trauma voi viedä resilienssin kokonaan pitkäksikin aikaa. Silloin kannattaa hakeutua terapiaan, siitä on oikeasti apua.

Paras tapa vahvistaa lapsen resilienssiä on tukea terveen itsetunnon muodostumista. Eli kannustusta ja tukemista mutta ei perusteetonta kehumista eikä lapsen arvottamista pelkästään sen perusteella, miten hän suoriutuu koulussa / harrastuksessa.

Vakava stressi ja/tai trauma punnitsee, onko ihmisellä resilienssiä vai ei. Minä olen kokenut molemmat. Vahvistin resilienssiäni perehtymällä ko aiheeseen. Ahmin kaiken tiedon, minkä löysin. Lisäksi liikunnalla olen hoitanut itseäni (pään sisältöä).

Kannattaa siis opetta lapsi ratkaisukeskeiseksi ja etsimään tietoa. Kannattaa kannustaa myös liikunnan pariin, koska se auttaa läpi elämän fyysisen hyvinvoinnin lisäksi henkiseen hyvinvointiin.

Heikko pää, vahva tunne. Tiedätte, keitä tarkoitan. 

Resilientti ihminen ei hötkyile ja säntäile milloin minkin asian perässä kuin päätön persulan kana. Hän ei heittelehdi tunteiden hyökyaalloissa, hän harkitsee, punnitsee, osaa hakea ja soveltaa tietoa ja rauhoittaa itsensä.

Jos kuormaa on jo ennestään paljon, ei tahdo olla enää kykyä selviytyä pienestäkään lisätaakasta tai vastoinkäymisestä :/

Vierailija kirjoitti:

Suomen kieltä ei saa päästää rappioitumaan.

Älkää antako nerojen kuolla.

Mitä se käytännössä tarkoittaa, jos resilienssiä on tai ei ole. Antakaa jotain esimerkkejä.

Toiset selviää toisista asioista hyvin ja toiset toisista asioista. Jossain asiassa resilienssi voi siis olla korkea ja jossain matalampi.

Tervettä on myös reagoida, kun tietyt rajat ylittyy. Kaikki eivät elämänsä aikana joudu kohtaamaan näiden rajojen ylittymistä. Se ei tarkoita, että heillä olisi korkeampi resilienssi, vaan, että heidän resilienssinsä ei joudu milloinkaan testatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vahvat tukiverkostot ja sosiaaliset suhteet ovat varmaan tärkein rakennuspalikka resilienssille. Laaja ystäväpiiri ja luotettavia ihmissuhteita.

Luotettavia ihimissuhteita. Niinpä, eikä sellaisia, jota yrittävät pakottaa olemaan kaveri eksän kanssa, kun se jätti toisen vuoksi. Toivottavasti häpeävät aikuisempana.

Kyllä sen ihminen tietää, resilienssinsä, vastoinkäymiset vahvistaa. Joten omasta kokemuksestani voin sanoa

ettei tule enää sellaista asiaa paitsi, ( sota ) joka voisi horjuttaa.

Ihmiset tosin nykyisin liikaakin, jo nuorena turvautuvat, ja saavat sellaisiinkin asioihin tukea, joista 

pitäisi kaiken järjen mukaan selviytyä itekseen.

Ei ehkä olekkaan hyvä, ettei pärjää edes hetken olla yksin. Opetella olemaan.

Sellaista resilienssiä ei olekaan, että se kestäisi mitä tahansa. Jotkut ihmiset on omistautuneita tuhoamaan toisten resilienssiä, koulukiusaajat, työpaikkakiusaajat. Tulee kalliiksi kaikille.

Sinänsä hyödytön keskustelu, kun kaikilla on tässä ketjussa oma eriävä näkemyksensä siitä mitä resilienssi tarkoittaa.

Jos sinusta on kasvatettu lumihiutale, joka ei kestä vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, niin uudelleensyntymän kautta voisi yrittää, ts. ryömi takaisin äitiisi ja yritä syntyä uudelleen? Jätä hänelle muistilappu, että perinteinen 50-70- luvun kasvatus, kiitos, ei mitään viher-woke, sateenkaaripaskaa, vaan oikea kasvatus..

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien yksi tehtävä on aiheuttaa lapsille pettymyksiä, että oppii kohtaamaan ja pääsemään niistä yli ilman vakavia mielenterveyden häiriöitä

Niin totta esim. Vanhempien yksi tärkeimmistä tehtävistä on häviämisen opettaminen. Häviäminen pelissä on vaikeaa lapselle, mutta vaikeaa myös vanhemmalle, joka ei halua että lapsi pettyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valkosipuli kapseleita ja d c vitamiinia. Voi olla myös täysin huuhaata, mutta ei nuo paljoa maksa.

vuosi sitten olin viimeksi 3 päivää vähän flunssassa. sitä ennen monta vyotta terveenä.

Henkinen, ei fyysinen asia

Ihminen on sitä mitä hän syö, eli todellakin myös henkinen asia.