Mistä matala/olematon resilienssi johtuu?

Uskon, että resilienssi on jossain määrin sisäsyntyinen asia. Omassa lapsuuden kodissani oli paljon ongelmia, toinen vanhempani ja sisarukseni vielä päälle sairastui vakavasti. Oli koulukiusaamista ja muuta ikävää. Suurimpana suruna ensimmäinen lapseni kuoli aivan liian varhain.Jotenkin olen näistä silti selvinnyt. Ratkaiseva tekijä, että olen aina päättänyt selvitä. Ja tuon tahtotilan luulen nimenomaan olevan sisäsyntyinen. Olen kohdannut jo niin paljon pahaa selviten siitä että uskon selviäväni lähes mistä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla resilienssi kesti avioeron ja muuton, rahahuolet ja lapsen masennuksen 1,5 vuotta. Sitten se vain eräänä päivänä loppui ja tuli uupumus. Toivottavasti palautuu edes jonkin verran ajan kanssa.

Toivon sun kanssasi ja haluaisin lisätä sen valon pilkahduksen, joka ihan oikeasti kajastaa jossain sen uupuneen harmauden takana tulevaisuudessa. Et sitä nyt voi nähdä, koska olet vielä kaiken keskellä. Et ole vielä toipunut niistä mitä on ollut. Ei nuo mitään pikkujuttuja ole. Jos joku on eri mieltä niin eipähän tiedä mistään mitään, kun ei ole sinun kengissä ollut. 

Kokemuksesta sanon, että joku päivä se valonpilkahdus tulee jonain päivänä. Kyllä ne voimat palautuvat ja uupumus väistyy. Usko siihen, nuku hyvin jos voit ja syö hyvin. Pidä huolta itsestäsi, vaikka tuntuisi ettet jaksa. Jos pystyt ja jaksat, mene metsään. Metsä hoitaa mieltä. 

Kokemuksesta myös sanon, että sitä varmemmin näin tapahtuu, mitä varmemmin itse uskot siihen. Jonain päivänä tulevaisuudessa asiat on paremmin ja se uupumus ei enää paina sua alas. Tämän sanon ihan riippumatta siitä, mikä ylikuormituksen syy on. Sulla on ollut niitä kuormittavia juttuja paljon, lyhyen ajan sisällä.

Miten sun lapsi? Millainen tilanne hänellä on nyt? Ja se perinteinen kysymys: onko sulla nyt elämässä ketään, joka kuuntelee sua, ketään jolle voit puhua? 

Liikunta ja ruokavalio auttaa. Eli perusasiat kuntoon. Yllättävän tehokasta. Toki terapia uupumistapauksissa ja traumatisoituneille voi olla tarpeen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että traumat ja niistä selviäminen voivat vahvistaa resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

Ai kun se on hienoa kun joku osaa tuollaisia hienoja sanoja: kun on oppinut noin hienon sanan kuin resilienssi, niin täytyyhän sitä aloittaa keskustelu jossa heti otsikossa se muina miehinä mainitaan.

Kyllä meidän kaikkien reptilienssi nyt kasvoi ja gerbiliteettimme (eikun mikä se hieno sana olikaan oliko se gerbiilienssi odottakaas nyt kun yritän muistaa)

gredi credi

credibiliteettipääomamme kumuloitui sekä vielä inkontinenssimme tai impotenssimme tai vielä oliko se jopa kompetenssimme kumuloitui ynnä expansivoitui.

Perseveranssilla akateemista keskustelua opiskellen parhain regardsein

Perus-Jamppa

Tervetuloa keskusteluun Perus-Jamppa. Sulla taitaa kyllä olla eri mielenkiinnon kohteet kuin muilla täällä. Ootko varma, että pysyt mukana, vai vierailitko vain pikaisesti? 

Resilienssi on joo vierasperäinen sana, sopiiko mieluummin käyttää vaikka ilmaisua: Ihmisen henkinen mielen hyvinvointiin liittyvä sietokyky sisä- ja ulkopuolelta tulevia yleisesti mieltä kuormittavia asioita, tapahtumia, ilmiöitä, vastoinkäymisiä ja traumaattisia tapahtumia kohtaan?

Jotain jäi tästä kiteytyksestä nyt puuttumaan, kun alkoi hengästyttää. Reptiliaaneilla on varmaan tämäkin helpompaa kuin resilienssin etsijöillä.

Vierailija kirjoitti: 

"Väitän että resilienssi on pitkälti ihan vaan sisua. "

"Paskaan oloon auttaa enemmän fyysinen työ kuin sängyssä makaaminen ja sen miettiminen että miltä minusta nyt juuri tuntuu ja kenen vika se nyt onkaan. Tätä nyt ei tietenkään kukaan terapeutti halua maksavalle asiakkaalle kertoa."

Tiedättekö, että te molemmat vaikutatte hyvän, toimivan resilienssin prototyypeiltä? Olette ehkä saaneet jotain siitä geneettisenä perintönä. Osan olette oppineet ympäristön vaikutuksesta. Teillä ei ole ikinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä sisulla vaikka harmaan kiven läpi. Eikö se ole sitä hyvää vahvaa resilienssiä? Tehokkaita keinoja päästä irti masennuksesta ja uupumuksesta, jos sellaista itsessään huomaa. Keskittyy oleelliseen, tekee työtä, syö hyvin ja nukkuu. Odottaa, että olo paranee siinä jossain vaiheessa, kuten ennenkin. Aina onnistumisen kokemus, kun näin tapahtuu, joka kerran. Sitä on resilienssi ja se kasvaa joka onnistumisesta.

Ne, joilla ei jostain syystä ole yhtään resilienssiä (tai sisua) jäljellä, ovat niitä, jotka eivät pysty. Työkalut on hukassa, tai niitä ei ollut alunperinkään. Geeneissä oli jotain muuta. Ympäristössä ei ehkä kellään ollut mitään. Siinä käy helposti niin, että tuntuu että sontaa sataa niskaan taukoamatta, vaikka mitä yrittäisi. Tulee henkinen ja fyysinen väsymys. Samanlainen kun teillä kun ootte purkaneet paskan olon viimeiseen hikipisaraan asti fyysiseen työhön. Kun annat kaiken, eikä ole enää mitään mistä tiristää ja oot täysin poikki.

Terapeutti kerää varmasti asiakkailtaan rahat, koska tekee työtä johon on koulutettu. Huono olisi työssään, jos ei haluaisi asiakkaan parantuvan. Terapeutin työ on auttaa asiakasta löytämään työkalut, joilla asiakas parantaa itsensä. Karkeasti sanottuna juuri niin kuin sanoitte, työ on tehtävä itse, eikä asioihin juuttuminen ja niissä vellominen auta. Noh, ei sekään auta, että uupuneelle sanoo että ota ittees niskasta kiinni ja kerää sisusi. Terapeutti saa, tai ainakin hänen pitäisi saada se asiakas siihen tilaan, että hän löytää ne työkalunsa ja itse löytää resilienssinsä (tai sisunsa, kuten sanoitte).

Tiedätte varmaan molemmat, että jos joku tekee fyysisesti hyvin raskasta työtä vaikka vuoden vähillä unilla ja huonolla syömisellä, jossain vaiheessa kroppa pettää kun rasitus on liian suuri. Tulee joku työtapaturma vaikka. Siinä vaiheessa ihan turha sanoa, että sisulla vaan painat taas, kun enää ei ole rahkeita siihen. Pitää ensin huilata ja toipua, liikkua mitä pystyy. Vessassa ja jääkaapilla. Vasta sen jälkeen fyssarille, joka opettaa miten sen hajonneen selän kanssa voi elää ja yrittää kuntoutua. Mielen kanssa on aika sama, vaikka sitä ei näe. (Ette te sitä hyväntuulisuuttanne tai vtutustannekaan varsinaisesti näe, tai tunne samalla tavalla kuin prakannutta selkää.) Kun mieli uupuu, sitä voi verrata ihan 1:1 selkään. Jumppaliikkeet on opittava, ja on opittava sekin että heti ei voi rehkiä, muuten on kohta taas sängyn pohjalla. Ihan yhtä vaikea uupuneen on ymmärtää sisukkuuden merkitystä kuin teidän on vaikea ymmärtää henkistä uupumista. Ihmiset on erilaisia.

Se matala resilienssi  johtuu järjen käytön puutteesta. Jotkut eivät älyä, että ovat itse vastuussa elämästään ja että niin onkin parasta. Jos maito kaatuu lattialle, ei kannata alkaa itkeä tai räyhätä, vaan pyyhkiä se pois. Isommissa ongelmissa ei pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan juoda pullollinen samppanjaa ja tehdä sitten korjaussuunnitelma ja korjata myös mokansa. Mutta jos joku toinen aiheuttaa elämääsi suuria ongelmia, velvollisuutesi itseäsi kohtaan on ottaa etäisyyttä tilanteen mukaan henkisesti ja tai fyysisesti ja sitten korjata oma tilanne. Vaikeaksi menee kuitenkin, jos ongelmaihminen on esim. oma lapsi. Siihen sitten sitä resilienssiä tarvitaan. Ne henkiset lihakset kasvavat käytössä, eivät kulu.

Olennaisinta lienee oppiminen

Jos jollakin on olematon sieto ja sisu, tärkeintä lienee kysyä itseltään:

Miten opin sisua?

Miten opin ratkaisemaan ongelmia?

Miten pääsisin pois pelkäämisestä ja hysteriasta?

Miten opin katsomaan eteenpäin jatkuvan menneisyydessä elämisen sijaan ja sen vankina pyörimisestä?

Terapioita on nykyisin varmaan enemmän kuin koskaan, mutta onko tuloksia.

- Silloinhan "terapia" on epäonnistunut, jos ei ole opittu uusia käytös - , ajattelu - ja työtapoja, ei ole opittu pois pelosta, ei ole päästy menneisyydessä elämisestä nykyisyyteen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Eikä ole opittu, edes terapiassa, sisua.

Terapiaanhan tullaan silloin, kun näissä perusasioissa on puutteita. Terapian tehtävänä on opettaa oppimatta jääneitä taitoja. Diagnoosihan on vain lyhyt alkuviritys sille varsinaiselle työlle. 

Voi riippua haluaako edes asiaa tai kokeeko ansaitsevansa parempaa. Jos elämässä on muita vaihtoehtoja tai huonoja kokemuksia, voi sopeutua jostain luopumiseen.

Jos vaikka työssä testataan, sanooko ihminen mitään jos hänelle kerrotaan että työsopimusta ei jatketa, töitä aiotaan vaihtaa tai lomaa ei myönnetä, ihminen ei romahda epäterveesti tai paljasta ettei haluakaan jos myöntyy asiaan. Tuollaisesta on kokemusta, joskus ohimennen kuultuna että päätöksestä kertova muka haastaa ihmisen, kuitenkaan kertomatta, että tilanne olisi valhetta. Eikä yleensä olekaan.

Työnantaja vaan kertoo ettei esimerkiksi jatka työsopimusta ja niin sanominen on työnantajan oma päätös. Voi olla ettei ole varaa, joskus voi olla että työnantaja samalla haluaa, että työntekijä neuvottelisi tai anelisi tai vakuuttaisi olevansa ihmisten ystävä. Todellisuudessa en minä ainakaan haluaisi olla ystävä sellaisille, jotka uhkaavat poistaa elinkeinon.

Resilienssiä sekin että kokee pärjäävänsä ilmankin ja suuntaa terveempään ympäristöön.

Perusturvallisuus, tunnetaidot. Itselläni on epävakaat narsistivanhemmat ja jos sitä pienenä osoitti tunteita eli "kiukutteli" niin tukkapöllyä satoi. Mitään ei koskaan pyydetty anteeksi. Juuh, huono on resilienssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai kun se on hienoa kun joku osaa tuollaisia hienoja sanoja: kun on oppinut noin hienon sanan kuin resilienssi, niin täytyyhän sitä aloittaa keskustelu jossa heti otsikossa se muina miehinä mainitaan.

Kyllä meidän kaikkien reptilienssi nyt kasvoi ja gerbiliteettimme (eikun mikä se hieno sana olikaan oliko se gerbiilienssi odottakaas nyt kun yritän muistaa)

gredi credi

credibiliteettipääomamme kumuloitui sekä vielä inkontinenssimme tai impotenssimme tai vielä oliko se jopa kompetenssimme kumuloitui ynnä expansivoitui.

Perseveranssilla akateemista keskustelua opiskellen parhain regardsein

Perus-Jamppa

Resilienssi on joo vierasperäinen sana, sopiiko mieluummin käyttää vaikka ilmaisua: Ihmisen henkinen mielen hyvinvointiin liittyvä sietokyky sisä- ja ulkopuolelta tulevia yleisesti mieltä kuormittavia asioita, tapahtumia, ilmiöitä, vastoinkäymisiä ja traumaattisia tapahtumia kohtaan?

Sopii.

Tai esim.

-Sietokyky

-Kestokyky

-Kantokyky

-Jaksaminen

-Kestäväisyys

Mikä vika näissä sanoissa on?

Perus-Jamppa

Impotenssi on syynä.

Vierailija kirjoitti:

Perusturvallisuus, tunnetaidot. Itselläni on epävakaat narsistivanhemmat ja jos sitä pienenä osoitti tunteita eli "kiukutteli" niin tukkapöllyä satoi. Mitään ei koskaan pyydetty anteeksi. Juuh, huono on resilienssi.

Mulla oli sama, mutta resilienssini on hyvä. Se lähtee itsestä eikä uhriasenteesta.

Jos lapsuuskodissa on ennalta-arvaamatonta niin, että palaute on sattumanvaraista riippumatta lapsen käytöksestä tai jos se on kielteistä silloinkin, kun sen olisi syytä olla myönteistä, niin lapsi voi oppia, että on turha yrittääkään mitään tai että on ihan sama mitä yrittää, kun pieleen kuitenkin menee.

Oma resilienssini parani kun masennuin. En jaksa enää stressaantua vastoinkäymisistä. Toisaalta masennus aiheuttaa lisää vastoinkäymisiä, koska en jaksa tehdä paljon mitään niiden estämiseksi.