Mitä sellaista sinulle on tapahtunut mitä luulet että kovin monelle muulle ihmiselle täällä ei ole tapahtunut?

Tajusin että olen kuolevainen, enkä ole muita ihmisiä arvokkaampi. Sydän on särkynyt, olen nähnyt itsemurhan, työkyky on mennyt, kokenut sairaan narsisti naisen puolisona, nähnyt narkkari ystävän kuihtumisen.... Ainut asia joka minut yllättää joka kerta on ihmisten itsekeskeisyys. Antaa sataa paskaa niskaan ja silti kykenen näkemään muiden ihmisten kärsimyksen, sekä tuntemaan empatiaa. Kuvitteleeko joku oikeasti että vain heidän elämässä on kärsimystä ja kaikki muut elää jossain euforiassa?

Joku tuttu saattaa nyt tästä tunnistaa, mutta mitä väliä. Eli olen siis sairastanut syövän kaksi kertaa alle 26-vuotiaana. Siinä välissä sain lapsen. 30-vuotiaana todettiin, että toisessa reisiluun päässä on kuoliota. Leikkauksessa poistettiin reisiluun päästä 25% ja laitettiin tekonivel. Syyksi tuohon kuolioon epäiltiin sytostaattihoitoja ja/tai kortisonia. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt itsemurhaa 15-vuotiaana, mutta kaverini saivat tietää tästä ja pelastivat henkeni kertomalla vanhemmille ja kouluterveydenhoitajalle. Päädyin pakkohoitoon suljetulle osastolle, jossa olinkin sitten melkein puoli vuotta ja kävin samalla sairaalakoulua... Se auttoi, koska pääsin irti omasta koulusta, jossa minua kiusattiin yläasteella niin rankasti etten halunnut enää olla olemassakaan. Pidin itseäni silloin maailmankaikkeuden hirveimpänä, ällöttävimpänä ja surkeimpana olentona. Päiväkirjani siltä ajalta ovat tuskallista luettavaa.

Kiitos siis kavereille, että oikeasti välittivät. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen lähes normaali (edelleen kyllä varmaan tavallista aikuista herkempi emotionaalisesti) ja ennen kaikkea onnellinen elämässäni. Asiani ovat hyvin ja hirvittää ajatellakaan, mitä kaikkia hienoja kokemuksia olisin menettänyt jos olisin silloin nuorena yrityksessäni onnistunut. 

Isot halit sinulle. Veljeni teki samoin ja selvisi-.Elänyt onnellisen elämän ja rakastava perhe!

Vierailija kirjoitti:

Vaihtanut työpaikkaa ihan hiton monta kertaa. Kymmeniä paikkoja, koska en viihtynyt missään.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen höyhentänyt entisen koulukiusaajani ja pahoinpitelijäni oikeudessa.

Hienoa että pystyit nousemaan hänen yläpuolelle ja teit sen oikein oikeudessa? Veitkö siis koulukiusaajan oikeuteen ja pahoinpitelit hänet siellä? "Silmä silmästä ja koko maailma on sokea" ja valehtelia on voittaja kunnes jää kiinni valehtelusta.

Unohdin numeron 112, kun metsäreissulla ase laukesi ystäväni reiteen. Onneksi veneen läpi

Olen tavannut menestyneen amerikkalaissarjan näyttelijän livenä. Oli kiinnostavaa jutella. (Emme ole muuten tuttuja, sattui vain sellainen tilanne.) Koska kyseessä on sarja, joka on siellä paljon suurempi juttu kuin täällä Suomessa, oletan, että täällä ei kovin moni häntä edes tunnistaisi.

Olen jäänyt metron oven väliin Budapestissä.

Nukkunut korvatulpat ja silmälaput päässä kun murtovarkaat ovat hiippailleet ympäriinsä, ulkona ja kämpässä sisällä. Vieläkin puistattaa katsoa valvontakamerakuvaa, vaikka useampi vuosi aikaa.

Olen vienyt poikuuden kahdelta mieheltä

Vielä 2000-luvulla säästötileille maksettiin sen verran korkoa, että sain koroilla kuitattua yhden kuukauden vuokran. No sitten korot tiputettiin nollaan, joten kokeilin rahastosäästämistä vuonna 2007, no siitä seurasi 1930-luvun jälkeen syvin lama. Sitten 2014 kokeilin rueta ostamaan osakkeita, strategiana pidin mielestäni ostaa silloin kun kurssikäyrät on pudonneet alemmaksi, no oston jälkeen ne putosivat vain lisää ja pysyivät alhaalla, kunnes nyt 2020 myyskentelin pois ne, järjestään myynnin jälkeen kurssit nousivat suunnilleen välittömästi korkeammalle tasolle kuin koskaan koko omistusaikana.

Työ muuttui mahdottomaksi jatkaa selkänogelmien takia, joihin työterveys ei ottautunut ja alkoi pihdata sairauslomien myöntämisessäkin. Otin lopputilin, sitten heti iski tämä koronaepidemia rajoituksineen jne. paskoineen.

Joskus ajattelen että minä olen jokin epäonnen kulmakivi tässä maailmassa, minun ratkaisuistani koituu aina jotain pahaa minulle ja ehkä maailmalle yleensäkin, kuten rahastosäästämisestä seurannut pahin lama sitten 30-luvun, ikäänkuin jokin karman viesti, että sinä et kyllä rikastu, ennemmin tuhotaan vaikka koko maailman talous, että sinä et vain pärjäisi etkä voittaisi mitään etkä menesty missään... :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyin niin tuoreimmasta Hämeen Sanomista sain lukea etusivun uutisen:"Rene Coty Ranskan presidentiksi":

Aika hyvin jos vastasyntyneenä osasit jo lukea! 😜

Kätilö sanoi samaa kun olin auttanut äitiä synnyttämään kaksoisveljeni.

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyin niin tuoreimmasta Hämeen Sanomista sain lukea etusivun uutisen:"Rene Coty Ranskan presidentiksi":

Olet siis tulevasti eläkeikäinen, s. -54

Olen kätellyt kaikki Suomen jääkiekkomaajoukkueen jäsenet

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan juonut kahvia.

Minä olen juonut kahvia lapsuudesta, olisin paahtimon onni.

Mutta vastineeksi: en ole käyttänyt alkoholia enkä tupakkaa kertaakaan.

Asun maalla ja harrastan seksiä kaikkien naapurin miesten kanssa. 4kpl.

Kolmipäinen sekopäiden joukko ryösti multa tupakat ja käteiset (n. 50 euroa) perhosveitsellä uhaten kun olin 17v. Yks heistä löi mahaan ja potki pari kertaa maassa ja sanoi, että jos kerrot tästä jollekin niin viillän sua kuin sikaa. Tiesin tän tyypin ja tiesin, että on nuorisorikollinen ja aina vaikeuksissa, joten annoin kaiken olla. Myöhemmin käynyt usemman kerran linnassa kaikenlaisesta mm. pahoinpitelyt, aseet, huumeet, varkaudet jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun synnyin niin tuoreimmasta Hämeen Sanomista sain lukea etusivun uutisen:"Rene Coty Ranskan presidentiksi":

Olet siis tulevasti eläkeikäinen, s. -54

Kyllä, melkein, vuosi 1953. Samana päivänä kuin Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves. Toomas Tukholman Karoliinisessa ja minä Höyhensaaressa Paavonkulmalla.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan juonut kahvia.

Minä olen juonut kahvia lapsuudesta, olisin paahtimon onni.

Mutta vastineeksi: en ole käyttänyt alkoholia enkä tupakkaa kertaakaan.

Sama täällä, kahvia juonut varmaan 6-vuotiaasta lähtien :)

Olen viittä vaille hukkunut kaksi kertaa. Ekan kerran alle 10-vuotiaana ja toisen kerran parikymppisenä. Alkoholilla oli osuutta jälkimmäiseen.