Lue keskustelun säännöt.
Juhlitteko te jotenkin 50 v synttäreitä?
Minulla oli tänään 50 v päivä ja se oli aivan tavallinen päivä. En nähnyt ketään vieraita. Sain teiniltäni lahjaksi suklaakonvehteja, mieheltä harrastusvälineen, kukkia ja ruokaa.
Olen ollut mukana muiden 50-vuotisjuhlissa, joissa on ollut vuokratilat ja paljon vieraita, mutta nyt ei voinut voinut koronatilanteen takia tavata edes vanhempiani.
Kun mieheni täytti 50, vanhempani lahjoittivat hänelle ulkomaanmatkan. Jotenkin niin olin kuvitellut omatkin synttärini viettää, mutta korona tietysti esti.
Jotenkin omituinen kokemus oli siis nyt tämä virstanpylväs.
Viettävätkö muut omia ns isoja pyöreitä synttäreitään jotenkin, vai onko se muillakin ollut vain päivä muiden joukossa?
Kommentit (310)
En koskaan juhli synttäreitä ja vanhemmillekin jo aikoja sitten ilmoitin etten halua mitään muistamisia, onnitteluja yms. Lapsenakaan en koskaan halunnut mitään synttärikemuja, vihasin jo silloin "huomionkohteena" olemista.
Viisikymppisiin on vielä 5 vuotta aikaa, mutta en todellakaan aio niitäkään juhlia kuten en muitakaan "vanhenemisia" tähän asti. Työpaikalle aion myös laittaa ihan ehdottoman kiellon keräyksen järjestämiseen hyvissä ajoin. Siellä ollut tapana kerätä rahaa ja järjestää kakkukahvit, mutta ei kiitos. Olkoot ihan normipäivä muiden joukossa.
Ainoastaan aion itse itselleni ostaa lahjaksi kasvojenkohotuksen kun tulee ajankohtaiseksi, vielä ei onneksi tarvetta 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin vuoden päästä on 50 v. mittarissa. En aio juhlia yhtään mitenkään, mutta jos vaimo ja lapset välttämättä jotain haluaa järjestää, en minä vastaankaan hangoittele. Toisin sanoen, ihan yksi lysti.
Ennen 50-kymppisiä juhlittiin suureellisin menoin. Oli juhlatilaa ja vastaanottoja ja puheita sekä kalliita lahjoja ja illallisia. Porukkaa satapäin. Jonotettiin onnittelemaan. Pönötettiin juhlasalissa. Tanssittiin myöhään yöhön. En tiedä miksi. Ei ole nykyään enää tapana. Pidän pienet kemut iltasella, sellaiset rennot, ei mitään hienostelua.
Kolmikymppisiä ja nelikymppisiä olisi ollut kiva juhlia, mutta elämäntilanne oli molemmilla kerroilla sellainen, että se ei ollut mahdollista. Viisikymppisiä tuskin haluan juhlia, haluan välttyä pettymyksiltä tällä kertaa. Ehkä lähden yksin jonnekin hotelliin ja vedän kännit.
En olisi halunnut muistaa koko päivää. Töissä järjestivät yllätyskahvit kakun kera. Ihan hirveää kun en tykkää olla keskipisteenä. Ammattiliitto muisti isolla kortilla, joka toi mieleen lähinnä hautajaisadressin 😣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On juhlittu vain oman perheen kesken. Lapsuudesta muistan kuinka ennen niitä aika suureellisesti juhlittiin niin kuin hautajaisissakin oli paljon ihmisiä joita ei kaikkia ollut ikinä nähnytkään ollen entisiä työkavereita ja naapureita myöten. Nykyään nekin ovat kutistuneet ihan lähiomaisten kesken.
Pidän isot puutarhajuhlat, jonne tulee ruokatarjoilu, bändi, dj, baari yms. Sen jälkeen lähden 3 kk kiertämään maailmaa lentämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan kutsua joitakin ihmisiä kylään tai sitten vuokraan vieressä olevan tilan ja kutsun hieman enemmän ihmisiä. Aika näyttää. Juomat ajattelin jo tilata ulkomailta koska ne tulee kuitenkin juotua viimeistään ensi vuoden aikana.
Puumetäs vietin. Vain hirvi vieraanani. Sattu tuleen siihen lähelle syömään, kun itsekin olin tauolla. Ei huomannut minua, kun istuin äänettä. Kukaan noteerannut mitenkään "puolivuosisataistani". Siitä on nyt aikaa monen monta vuotta eli se siitä. Jäi vai mieleeni tuon tapahtuman vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi juhlia, vaikka puoliso yrittääkin kysellä kaikenlaista ohjelmaa, mitä järjestelisi. 50v. on täyttymässä n. puolen vuoden päästä. Toivon jotain kalliimpaa lahjaa kuten uutta puhelinta tai korua ja olisi kiva pyytää muutama lähin ihminen kahville ja kakulle, mutta ei sen enempää. En edes tunne yli kymmentä ihmistä. :D 30v. juhlia en myöskään viettänyt mitenkään tavallisesta synttäristä poiketen.
No Haaveilen meneväni Ensi vuonna Naimisiin kun täytän 50 - v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en juhlinut mitenkään...enkä saanut lahjojakaan...jotkut muisti onnitella :) miehenikään ei juhlinut 50 mitenkään. mitäs sitä..sehän vaan on numero...enkä usko että 60 juhlitaan myöskään. . jos sinne asti eletään. :)
Itsellä ei ole koskaan ollut tarvetta juhlia sen kummemmin syntymäpäivää, sama mitä on täyttänyt. Mutta kun silloinen mieheni täytti 50v niin piti suuret juhlat. Hieman huvitti kun kaikki onnitteli ja sanoi että hän nyt on päässyt puoleen väliin elämäänsä. Siis kuinka moni elää 100 vuotiaaksi asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanat juhlat oli. Viitisenkymmentä vierasta: sisarukset puolisoineen, lapsineen, muuta sukua, ystäviä. Pari leikkimielistä puhetta, yhteislaulua. Lohikeittoa ja suklaakakkua. Oi. Oli kivat juhlat.
Päivä ei eronnut muuten mitenkään kuin että pidin virkaehtosopimuksessa sallitun palkallisen vapaapäivän. Lapsuuden jälkeen en ole juurikaan juhlinut synttäreitäni. Joskus olen käynyt jonkun ystävän kanssa syömässä vähän paremmin, mutta ei muuta.
En juhlinut, päivä muiden joukossa. En ole juhlinut synttäreitä sen kummemmin pitkiin aikoihin, joten ei se 50 ole sen kummempi kuin 42 tai 36 vuotta, joten miksi vaivautua?
Appiukko jaksaa aina muistuttaa kuinka hänen juhlissa oli 200 ihmistä. Karmeat pönötysjuhlat joissa lahjat olivat juurikin tätä pöytäkello - osastoa. Onneksi en ollut vielä silloin kuvioissa mukana.
Jokainen tyylillään, ei ole yhtä oikeaa tapaa tässäkään....
Tein töissä 13 tunnin vuoron enkä kertonut kenellekään mitään. Juhlin mielelläni silloin jos siihen on järkevä syy. Ikääntyminen ei sellainen ole.
Vierailija kirjoitti:
En juhlinut, päivä muiden joukossa. En ole juhlinut synttäreitä sen kummemmin pitkiin aikoihin, joten ei se 50 ole sen kummempi kuin 42 tai 36 vuotta, joten miksi vaivautua?
Appiukko jaksaa aina muistuttaa kuinka hänen juhlissa oli 200 ihmistä. Karmeat pönötysjuhlat joissa lahjat olivat juurikin tätä pöytäkello - osastoa. Onneksi en ollut vielä silloin kuvioissa mukana.
Jokainen tyylillään, ei ole yhtä oikeaa tapaa tässäkään....
Jouduin joskus yläasteikäisenä tuollaisille synttäreille, kun paikallispolitiikassa mukana ollut sukulaismies täytti 50 vuotta. Meiltä oli sinne muutaman tunnin matka, joten oltiin siellä koko päivä. Vähän väliä kävi joku valtuuskunta tuomassa viirin. Sukulaismies vaimoineen asettui keskelle olohuonetta, kun ovikello soi. Sitten he ottivat vakavina tervehdykset ja juttelivat vieraiden kanssa. Onneksi olin vielä niin nuori etten joutunut tarjoilemaan. Päivän tunnelma oli niin vakava ja totinen, suorastaan harras, minun mielestä suorastaan hirveä.
No, osasi ne nuoremmatkin. Muutamaa vuotta myöhemmin olin samanlaisissa juhlissa, mutta kyseessä oli sukulaiseni kihlajaiset. En ymmärrä, miksi morsiamen äiti halusi järjestää sellaiset vähän päälle parikymppiselle tyttärelleen ja tämän poikaystävälle.
Omia synttäreitä en ole juhlinut kuin ihan pienesti perhepiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Olen järjestänyt todella monet viisikymppiset. Yhdellä oli seikkailusynttärit, eräälle naiselle oli green care-luontoluksusretki, yhdelle miehelle varasin kalaoppaan, toiselle kokin. Sitten oli melonta-luksus-retki Virossa ja yhdelle ratsastusvaellus Lapissa. Vuokrasin purjeveneen Suomenlahdelle.
Nyt täytin itse 50v. Kuukausi sitten ja sain muutaman kukkapuskan ja yhden s-ketjun lahjakortin ja alkon lahjakortin. Hiphei.
Oletko vain järjestänyt vai myös maksanut? Onko ollut yllätyksiä vai onko kohde tiennyt etukäteen mihin mennään, mitä tehdään ja mitä maksaa? Minulla on yksi ystävä, joka tykkää järjestellä kaikkea, mutta koska itsellani on pienemmät tulot, nämä yllätusjutut (jotka kuitenkin maksan itse omalta osaltani) eivät ole olleet kovin kivoja. Tai kivoja kyllä, mutta käyttäisin itse rahan fiksummin. Tuntuu esimerkiksi hirveältä maksaa hotellihuoneesta 300 e/yö, kun vaatimattomampikin riittäisi. Ja kyllä, olemme keskustelleet asiasta ystävän kanssa, mutta hän silloin aina tarjoutuu maksamaan. En halua kuitenkaan lokkeilla. Ja hän on hyvin rakas ihminen minulle. Hän itse rakastaa luksusta ja yllätyksiä ja taatusti kirjoittajan tavoin hämmästyy, kun muut eivät voi rahan takia "palauttaa" palveluksia merkkipäivänä.
Tuskin. En ole juhlinut ollenkaan aikuisiällä synttäreitä, ei kiinnosta. Mut voihan viiskymppisiin mennessä mieli muuttua, tai vaikka jo nelikymppisiin, mutta enpä usko.