Lue keskustelun säännöt.
Juhlitteko te jotenkin 50 v synttäreitä?
Minulla oli tänään 50 v päivä ja se oli aivan tavallinen päivä. En nähnyt ketään vieraita. Sain teiniltäni lahjaksi suklaakonvehteja, mieheltä harrastusvälineen, kukkia ja ruokaa.
Olen ollut mukana muiden 50-vuotisjuhlissa, joissa on ollut vuokratilat ja paljon vieraita, mutta nyt ei voinut voinut koronatilanteen takia tavata edes vanhempiani.
Kun mieheni täytti 50, vanhempani lahjoittivat hänelle ulkomaanmatkan. Jotenkin niin olin kuvitellut omatkin synttärini viettää, mutta korona tietysti esti.
Jotenkin omituinen kokemus oli siis nyt tämä virstanpylväs.
Viettävätkö muut omia ns isoja pyöreitä synttäreitään jotenkin, vai onko se muillakin ollut vain päivä muiden joukossa?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä vanhenemista pitäisi juhlia?
Koska nuorenemista ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä juhlimista siinä on, että on taas vuotta lähempänä kuoiemaa?
No, kuka juhlii mitäkin. Me juhlitaan elettyä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin viettää synttäreitä parin vuoden kuluttua, mutta; tyttärellä on ylppärit samana keväänä. Voi olla, että en jaksa puuhastella kaksia kemuja ja rahaakin se vaatii. Nelikymppisiä vietin ja niistä pippaloista ei paljon kerrottavaa jäänyt. Vietettiin niitä meillä ja mun aika meni tietysti vieraita passatessa. Siinä vaiheessa, kun ehdin istahtamaan, niin exän sisko oli sammunut sohvalle, booli oli imuroitu parempiin suihin ja voileipäkakku oli loppu. Taidan mennä viisikymppisten kunniaksi YKSIN syömään johonkin ravintolaan.
En voi sille mitään, mutta mua naurattaa, kun kuvittelen tilanteen. Joo, suosittelen synttäreiden juhlistamista yksin.
Espanjassa juhlittiin ystäväporukan kanssa, oli hieno reissu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elokuussa täytän 50, ja kännit ajattelin yksin kotonani vetää. Eipä mulla ole ketään läheisiä, joiden kanssa juhlia sen enempää.
No en, lapsille pitetään syntymäpäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjestin isot juhlat täyttäessäni 50 v. Varasin tunnelmallisen ravintolan ja bändin soittamaan tanssimusiikkia. Kolmen ruokalajin illallinen ja baari auki sen jälkeen. Hauskaa oli ja vieraita tuli ulkomaita myöten. Mahdolliset lahjat pyysin osoittamaan hyväntekeväisyyteen ja sitä onneksi noudatettiin. Ei viisikymppinen enää mitään krääsää tarvitse.
Perheen kanssa syömään ja kahvit keitän vanhemmille ja sisarille. Isoja bileitä en jaksa lähteä järkkäämään. Ehkä pienempiä juhlistamisia pitkin vuotta kavereiden kanssa mutta ne ennen vanhaiset pönötys viiskymppiset missä itsekin kasarilla ja ysärillä kävin eivät taida olla tätä päivää. Me nykypäivän viiskymppiset eli 70-luvun puolivälissä syntyneet ollaan kuitenkin pääosin erilaista elämää vietetty kuin aiempi sukupolvi; matkailtu, juhlittu ja vietetään edelleen aktiivista elämää; elämä on ikäänkuin enemmän pientä spesiaalia koko ajan kuin se että koko suku raahataan synttärikahveille puheineen päivineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juhlinut lainkaan, päivä kuin päivä. Suku nurisi kun olisi halunnut juhlat, mutta minunhan se syntymäpäivä on. Joku saattoi oven takana käydä, mutta olin ko. päivän tavoittamattomissa 😀 Puoliso täyttää ensi kesänä eikä hänkään halua juhlia. On kuitenkin varannut meille lomamatkan ko. ajankohdaksi jotta päästään "karkuun".
Klubi yksityiskäyttöön, kaverit soittamaan levyjä, hyvää pizzaa ja loputon skumppabuffa. ei kai muuta tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viettänyt. Olin matkoilla "paossa" mutta turhaan tavallaan. Ei kukaan olis muutenkaan änkenyt.
Mies varasi kivasta ravintolasta pöydän, hankki upean kukakoristeen pöytään ja kutsui ystävät juhlimaan. Hän kustansi tervetuliaisjuomat, vieraat omat ruokansa ja juomansa - näin on ollut muidenkin ravintolajuhlissa. Olin miehellä järjestänyt samanlaiset synttärijuhlat toisessa ravintolassa vuotta aiemmin. Kiva ilta, joka muistetaan. Työnantaja antoi 2 kpl Harri Koskisen isoa Lantern-lyhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin oli Thaimaan matka, sitten työpaikalla kakkukahvit ja 200 ihmistä paikalla, sitten varsinaiset syntymäpäivät kotona, sitten kahdet rääppiäiset. Joku matka kannattaa tehdä 5- kymppisenä. Kun on 68v mittarissa, ei tuu lähdettyä kuin Lidliin ja viinakauppaan.
Täytän tänä vuonna 50 ja laajasta kaveripiiristä (jotka siis samaa vuosimallia) ihan muutama pitää varsinaiset juhlat.
Olisin halunnut pitää kasaribileet. Olin suunnitellut niitä etukäteen (soittolistat olivat valmiina, rekvisiittaa haalinut, menua mietitty) ja vähän fiilistellytkin. Mitään ei oltu lukkoonlyöty. Ja sitten tuli Covid ja lockdown.
Itse synttäripäivä oli työpäivä. En saanut vapaaksi, vaikka pyysin. Meillä oli todella hiljainen päivä ja lähinnä silloin pyörittelin peukaloita. Asiakkaita ei ollut, kun oli se sulkuaika. Esimies kävi vielä vittuilemassa, että olisithan sä voinut tämän vapaanakin pitää... argh! jotenkin kävi korpee.
Esimies osti lähi alepasta frödingen kakun ja sitten juotiin pienellä duuniporukalla jäiset kakkukahvit. Mulle jätettiin tiskaus ja siivous. :D Hurraa. Tulin kotiin ja mies oli töidensä takia todella kiukkunen.. ei muistanut mua mitenkään. Sitten tilasin Hesestä ruokaa. Kyllä vitutti.
Kaverit on nyt jälkeenpäin kyselleet, että milloin ne bileet pidetään. Vähän kiinnostelis, vaikka vuosia on jo kulunut. :D Ekana kuitenkin lapset ylppärit nyt ja mietitään ehkä kuuskymppisiä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mies varasi kivasta ravintolasta pöydän, hankki upean kukakoristeen pöytään ja kutsui ystävät juhlimaan. Hän kustansi tervetuliaisjuomat, vieraat omat ruokansa ja juomansa - näin on ollut muidenkin ravintolajuhlissa. Olin miehellä järjestänyt samanlaiset synttärijuhlat toisessa ravintolassa vuotta aiemmin. Kiva ilta, joka muistetaan. Työnantaja antoi 2 kpl Harri Koskisen isoa Lantern-lyhtyä.
Oliko niin iso, että piti arvailla, että kukakoristeen toiselle puolella istuu?
Mä vedin kunnon jurrit!
T.Raffe
Perheen kesken juhlin kotona ja muutaman lähimmän ystävän kanssa sitten erikseen.
Kutsuin omat lapset, vanhempani, appivanhemmat ja sisarukseni puolisoineen, Maks 10 henkeä ja kaikki tuntevat toisensa. Sisarukset puolisoineen eivät vaivautuneet paikalle. Myönnän, harmitti kun itse olen muistanut heitä ja heidän lapsiaan merkkipäivinä vuosien varrella ja ajattelin että kerrankin juhlitaan toisin päin. Lahjoja en siis odottanut, vain yhdessäoloa.
Jatkossa juhlin vain oman perheen kesken.
Sain työkavereilta lahjaksi hinnakkaan konjakkipullon. Laitoin sen kaappiin ja käveltiin ostamaan alkosta halvempi pullo ja nautiskeltiin sitä kerrostalon grillipaikalla. Jos paikalle sattui naapuri, tarjottiin hänellekin. Sitten käytiin saunassa ja syötiin ja juotiin ja sekstailtiin pitkään. Ei ollut mitään juhlia, niitä ei juuri suvussa tai ystäväpiirissä pidetä viisikymppisenä.