Ärsyynnyn ihmisiin todella helposti ja vetäydyn kaverisuhteista

On ollut ihana pääsiäinen yksin ja välillä mieheni seurassa (hän on ollut välillä töissä). En ole kaivannut muuta.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä mitä onko meitä näin paljon ♥ 

En itse pidä ihmisistä enää juurikin sen takia, että tulee ihan turhista asioista draamaa ja ikäviä juttuja enkä jaksa niitä. Monta kertaa on käynyt niin, että ihmiset oikein tunkemalla tunkee "ystäväkseni", ovat miellyttäviä ja kiinnostavia. Sitten kun itse olen siinä vaiheessa, että alan luottaa siihen, että tämäpä on kivaa, tämä sujuu niin sitten alkaa se tuittuilu, huomionhakuisuus, draama ja kiukuttelut. Nälvitään ja vinoillaan esim. vaatteista tai tarjottavista tms.

En pysty myöskään päästämään tuollaisista kommenteista irti. Suhteeseen tulee ikävä särö kun toinen tekee tai sanoo kurjasti. En myöskään jaksa sanoa asiasta, koska en jaksa riidellä, joten mielummin häivyn omaan rauhaan.

N30

Sama täällä.

Niitä ihmettelen joiden pitää puuttua muiden asioihin.

Ja sitten tosiaan ne jotka tekevät tuttavuutta... yleensä tällaiset sitten juoruavat asioita vain eteenpäin eli ei ole ystävyydestä kyse.

Vierailija kirjoitti:

On ollut ihana pääsiäinen yksin ja välillä mieheni seurassa (hän on ollut välillä töissä). En ole kaivannut muuta.

Minullakin. Olen ulkoillut, askarrellut ja katsonut youtubea ja televisiota. Siinä on minulle tarpeeksi sisältöä. Mieleen on tullut myös vanhoja muistoja ja niistä saan voimaa olla omassa seurassani, kun parhaat hetkeni olen rehellisesti sanottuna kokenut yksin.

Av:lla on paljon hyvää seuraa ;)

Minä en koe yksinäisyyden tunnetta enää. Nuorempana koin ja siksi joustin liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo dominointi ole kiusaamista?

Kiusa se on kaverinkin tekemä kiusa.

Itse olen lähtenyt kaverisuhteista loppuu kulutettuna.

Niin, miksi kaverilta pitäisi sietää käytöstä joka on kuin vihollisen käytöstä? Ihme kiukuttelua, tuittuilua, määräilyä ja pompottelua? Tietty jokainen on inhimillinen eikä täydellinen ja blahblah, mutta tarkoitan näitä rajojeni yli kävelyjä. Kaveri ei omista minua enkä ole selityksiä velkaa jos en tee kuten he haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lisäksi se, että en pysty oikein unohtamaan jos on jotain esim. epäoikeudenmukaisuutta tapahtunut. Kyse voi olla joku hienovarainen juttu, äänensävy jonka koen ivalliseksi tms. Olen ihan liian herkkä ihminen. Onko muita jotka tuntee samoin?

Minulla on pari ystävää, joiden kanssa voin olla 24/7 ärsyyntymättä. Heidän kanssaan on molemminpuolinen kunnioitus ja tiedän että ovat yhtä herkkiä. Helpompi olla yhdessä.

ap

tää kertoo ihan hirveästi siitä että miksi ghostataan toisia ilman syytä! Että jos äänensävy on väärä. Huh huh, eihän tässä enää uskalla ollaa kenenkään kanssa jos näin pieniä juttuja harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lisäksi se, että en pysty oikein unohtamaan jos on jotain esim. epäoikeudenmukaisuutta tapahtunut. Kyse voi olla joku hienovarainen juttu, äänensävy jonka koen ivalliseksi tms. Olen ihan liian herkkä ihminen. Onko muita jotka tuntee samoin?

Minulla on pari ystävää, joiden kanssa voin olla 24/7 ärsyyntymättä. Heidän kanssaan on molemminpuolinen kunnioitus ja tiedän että ovat yhtä herkkiä. Helpompi olla yhdessä.

ap

tää kertoo ihan hirveästi siitä että miksi ghostataan toisia ilman syytä! Että jos äänensävy on väärä. Huh huh, eihän tässä enää uskalla ollaa kenenkään kanssa jos näin pieniä juttuja harmittaa.

Siksi minä en olekaan, enkä aio enää tutustua kehenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lisäksi se, että en pysty oikein unohtamaan jos on jotain esim. epäoikeudenmukaisuutta tapahtunut. Kyse voi olla joku hienovarainen juttu, äänensävy jonka koen ivalliseksi tms. Olen ihan liian herkkä ihminen. Onko muita jotka tuntee samoin?

Minulla on pari ystävää, joiden kanssa voin olla 24/7 ärsyyntymättä. Heidän kanssaan on molemminpuolinen kunnioitus ja tiedän että ovat yhtä herkkiä. Helpompi olla yhdessä.

ap

tää kertoo ihan hirveästi siitä että miksi ghostataan toisia ilman syytä! Että jos äänensävy on väärä. Huh huh, eihän tässä enää uskalla ollaa kenenkään kanssa jos näin pieniä juttuja harmittaa.

Ymmärrän kyllä tuon äänensävyn ja muut hienovaraiset merkit siitä, ettei toinen kunnioita ja pidä minua itsenäisenä yksilönä. Suurin vaaran merkki minulle on pienikin syyllistäminen, tyyliin "lähtisit, muuten minulla on yksin tylsää", tai jopa minä-viestintä "kun et lähtenyt x tunnin varoitusajalla, tunnen itseni torjutuksi". En minä voi olla toisen tunteiden "aiheuttaja".

Itse kyllä kaipaan uusia ystäviä koska olen muuttanut uudelle paikkakunnalle. Koska olen jo 45- vuotias osaan huomata ajoissa varoitusmerkit: yksi alkoi toistuvasti arvostella pukeutumistani ja kotiani- ei kiitos, sitä on jo nuorena koettu tarpeeksi! Jos en voi olla oma itseni, mitä järkeä on kaveruudessa.

Yksi oli oudon kilpaileva lastemme suhteen, joku pakkomielle kerskua oman poikansa harrastuneisuudella ja lievää minun poikani dissausta. Suvun parissa koettu sitä kilpailua jo ihan tarpeeksi!

Yksi saman alan ihminen alkoi puuttua työjuttuihini liikaa, uteli, tiukkasi ja neuvoi pyytämättä. Valtavan ahdistavaa eikä lopettanut vaikka sanoin että en halua puhua töistä.

Ja se tuittuilu ja vaatiminen jos eivät saa tahtoaan läpi. Olen valmis panostamaan ystävyyteen paljon, joillekin ei vaan mikään riitä!

Pari mukavaa kaveria olen onnistunut löytämään mutta etsiminen on aika raskasta kun sitten pitää jotenkin hienotunteisesti poistua jos ei viihdykään ihmisen seurassa

Minunkin on hyvin vaikea ylläpitää ystävyyssuhteita koska en halua päästää ihmisiä lähelle. Kuuntelen ja autan kyllä mielelläni muita mutta omista ongelmistani en halua puhua. En pysty kohtaamaan ketään jos olen epäonnistunut jossain asiassa ja itkeminen muiden nähden on minulle hyvin nöyryyttävää. Olen myös kateellisuuteen taipuvainen ja on aikamoista pinnistelyä iloita toisten puolesta. Tosin pari kertaa on tullut huomattua hyvinkin räikeästi että ihmisille se oma napa on lopulta tärkein joten vaikea uskoa ja luottaa kehenkään. Suurin syy ja este on kuitenkin omien korvieni välissä.

Minkälainen olisi ystävä/ystävyyssuhde, jota jaksaisitte ärsyyntymättä? Minä tiedän mitä EN halua (dominointia, draamailua), mutten tiedä mitä HALUAN tai onko sitä olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lisäksi se, että en pysty oikein unohtamaan jos on jotain esim. epäoikeudenmukaisuutta tapahtunut. Kyse voi olla joku hienovarainen juttu, äänensävy jonka koen ivalliseksi tms. Olen ihan liian herkkä ihminen. Onko muita jotka tuntee samoin?

Minulla on pari ystävää, joiden kanssa voin olla 24/7 ärsyyntymättä. Heidän kanssaan on molemminpuolinen kunnioitus ja tiedän että ovat yhtä herkkiä. Helpompi olla yhdessä.

ap

tää kertoo ihan hirveästi siitä että miksi ghostataan toisia ilman syytä! Että jos äänensävy on väärä. Huh huh, eihän tässä enää uskalla ollaa kenenkään kanssa jos näin pieniä juttuja harmittaa.

Siksi minä en olekaan, enkä aio enää tutustua kehenkään.

Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lisäksi se, että en pysty oikein unohtamaan jos on jotain esim. epäoikeudenmukaisuutta tapahtunut. Kyse voi olla joku hienovarainen juttu, äänensävy jonka koen ivalliseksi tms. Olen ihan liian herkkä ihminen. Onko muita jotka tuntee samoin?

Minulla on pari ystävää, joiden kanssa voin olla 24/7 ärsyyntymättä. Heidän kanssaan on kunnioitus ja tiedän että ovat yhtä herkkiä. Helpompi olla yhdessä.

ap

tää kertoo ihan hirveästi siitä että miksi ghostataan toisia ilman syytä! Että jos äänensävy on väärä. Huh huh, eihän tässä enää uskalla ollaa kenenkään kanssa jos näin pieniä juttuja harmittaa.

Siksi minä en olekaan, enkä aio enää tutustua kehenkään.

Minkä ikäinen olet?

40. Joo tiedän että joku ajattelee edessä olevan pitkän yksinäisen vanhuuden. Mutta kun nuoruus on kulunut muiden miellyttämiseen niin en halua tuhlata enää aikaa ja energiaa yhtään mihinkään turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lisäksi se, että en pysty oikein unohtamaan jos on jotain esim. epäoikeudenmukaisuutta tapahtunut. Kyse voi olla joku hienovarainen juttu, äänensävy jonka koen ivalliseksi tms. Olen ihan liian herkkä ihminen. Onko muita jotka tuntee samoin?

Minulla on pari ystävää, joiden kanssa voin olla 24/7 ärsyyntymättä. Heidän kanssaan on kunnioitus ja tiedän että ovat yhtä herkkiä. Helpompi olla yhdessä.

ap

tää kertoo ihan hirveästi siitä että miksi ghostataan toisia ilman syytä! Että jos äänensävy on väärä. Huh huh, eihän tässä enää uskalla ollaa kenenkään kanssa jos näin pieniä juttuja harmittaa.

Siksi minä en olekaan, enkä aio enää tutustua kehenkään.

Minkä ikäinen olet?

40. Joo tiedän että joku ajattelee edessä olevan pitkän yksinäisen vanhuuden. Mutta kun nuoruus on kulunut muiden miellyttämiseen niin en halua tuhlata enää aikaa ja energiaa yhtään mihinkään turhaan.

Oikein!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samanlainen!

Kontrollointi ja piilovaatimukset minua kohtaan alkaa aina ahdistaa. Nyt olen ottanut etäisyyttä kaikkiin ja viihdyn niin hyvin yksin että ehkä en kaipaakaan enää ketään.

No jaa, minua kyllä masentaa ajatus, että kaikki ovat yhtä p*skoja, eikä tasavertaista, pakottamatonta ihmissuhdetta voi siten ollakaan.

Tavallaan se on tietysti oma vika, kun olemalla aito itsensä tahtomattaan "provosoi" toisen käyttäytymään dominoivasti. Mutta onko ihan pakko? Onko mahdotonta ottaa askel taaksepäin ja antaa sille omanlaiselleen tilaa olla? Kysyn tätä niiltä toisen rajoja rikkovilta? Aika sama analogia kuin introvertti vs ekstrovertti -suhteissa. Ekstro ei siedä hiljaisuutta ja (näennäistä) tapahtumattomuutta, joten alkaa tuupata väkisin omaa agendaansa intron elämään.

Tää palstalla esiintyvä extroverttikauna on ihan vertaansa vailla. Menkää hyvät ihmiset terapiaan, päästäkää siitä kyynisyydestä irti ja eläkää omaa elämäänne.

Juuri nämä dominoivat "ystävät " voivat olla yksi syy miksi joutuu menemään terapiaan. Itse kävin terapian, ja huomasin kuinka monella kertaa jouduttiin käsittelemään "ystävieni" sanommmisia ja tekemisiä ja loukkaamisia. Meni jopa tosi paljon rahaa! Terapian  myötä opin laittamaan rajani ja katkaisin välit ystävään joka oli ekstrovertti piilokettuilija ja jota olin sietänyt 20 vuotta. 

SAMA TÄÄLLÄ JA JOHTUU IHAN SIITÄ, ETTÄ IHMISET OVAT RAIVOSTUTTAVIA. Tekopirteitä valehtelijan paškoją, kateellisia piikittelijöitä.

Minulla on aina ollut paljon kavereita, tuttuja, sosiaalisia kontakteja XDDDDDDD Mutta juju on siinä, että niitä kontakteja tulee tälläviisiin: sosiaalinen media, opinnot, tapailut, työt, parisuhteet ja sitä kautta míêkk0šen kaverit ja tutut sekä perhekin ehkäpä. Eräs keskustelusovellus tai itse asiassa parikin nykyää, joissa juttelen niiden ulk. tyyppien kanssa XD Tiedän tyypit vuodesta 2017, kun aloin juttelemaan ryhmässä.

Lisäksi tinder. Aikoinaan siellä entisellä asuinalueella tuli lähestulkoon AINA joku míêkk0neň puhumaan jotain XDDDDD

Eli siis sosiaalisia juttuja minulla on PALJON ja niin on aina ollut. Mutta en víțuššakaan jaksa liian tiivistä kaveruutta. Hermo menee ja katkaisen välit.

En voi sietää tyh.myyttä. En voi sietää määräilyä. En halua kaveerata liian erilaisten tyyppien kanssa. Pitää olla jotain yhteistä, mieluiten paljon.

Ihmiset ovat pidemmän päälle raivostuttavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo! Suurin osa ystävyyssuhteista sisältää outoa piikittelyä ja töksäyttelyä, ja jos kerran loukkaannun niin suhde ei palaa entiselleen. Olen aikoinaan sietänyt ihan liikaa huonoa kohtelua. En edes sanoisi että loukkaannun liian pienestä. Kuppi vaan voi mennä nurin yhdestä isommasta tai monesta pienemmästä asiasta. Onneksi kaikki ihmissuhteet ei ole tällaisia, koska kaipaan kuitenkin seuraa. Ei herkkyyden pitäisi olla rikos.

Eivät muut ihmiset ole vastuussa sinulle aikaisemmin sattuneista pahoista asioista. Kuulostat vähän raskaalta ihmiseltä.

Eivät tietenkään ole, enkä minäkään ole vastuussa siitä että he haluavat puhua ystävän jonka kanssa pitää nokitella ja jolle voi puhua oikeasti julmasti. En vaadi ketään käyttäytymään eri tavalla vaan jatkan elämää ja vähennän yhteydenpitoa. Avasin vain omaa näkökulmaa siihen miksi sietokykyni ilkeilylle on ehkä aiempaa alhaisempi. Tiedostan kuitenkin että joillekin voi sanoa ihan mitä vaan ja heitä se ei hetkauta, joten siksi puhuin herkkyydestä. Uskon sen "herkkyyden" olevan myös yhdistävä tekijä näissä ylikävelyissä, sillä mitä enemmän haavoittuvaisuutta olen näyttänyt, sitä enemmän olen saanut huonoa kohtelua.

Mun mielestä se että esimerkiksi kerron masennuksesta raskaassa elämäntilanteessa ja "kaveri" pilkkaa ensin päin naamaa ja kehuu myöhemmin puhuneensa muillekin että vitut sillä mikään ole, kunhan hupisaikuttaa, on oikeasti tylyä eikä siitä loukkaantuminen ole mitenkään ylimitoitettua, mutta esim. tällaista olen kestänyt huonompina kausina enkä edes katkaissut välejä vielä tuosta, vaan piti tapahtua pahempiakin asioita. Jossain vaiheessa varmaan suurimmalla osalla tulee mitta täyteen huonoa käytöstä, ja se kapasiteetti on kaikilla erilainen.

Minun entinen ystävä myös pilkkasi minua kun masennuksen vuoksi olin saikulla ja myös muille kertoi selkäni takana että vain esitän jotta saan saikkua. Minulla oli tosi rankkaa ja vaikeita asioita tapahtui elämässä mutta tämä henkilö halusi vain purkaa ongelmiaan minuun(minun perheenjäsen oli kuolemanvaarassa sairaalassa, hän taas oli ostanut liian ison asunnon jonka vuoksi oli rahallisesti tiukkaa) tai sitten kehuskella remonteillaan. Olin työuupunut ja hän halusi myös aikatauluttaa elämääni, minun olisi pitänyt heti paikalla tulla hänen luokseeen viihdyttämään häntä kun ei kestänyt olla yksin kun mies lähti harrastuksiin. Jos myöhästyin minuutinkin hänen aikataulutuksistaan niin siitäkin puhuttiin pahaa. Jos hän itse myöhästyi niin hän oli vaan "jäänyt suustaan kiinni".

Mua taas häiritsee ihmisten ilkeys ja herkän/kiltin ihmisen hyväksikäyttö yritykset. Omasta mielestä kilttiäkin pitäisi kohdella hyvin eikä käyttää hyväksi. Kun taas kiristäjät ja ilkeilijät saavat kaiken, koska muut eivät uskalla sanoa vastaan. Tympii myös juoruilu, valehtelu ja kyräily. Miksei vaan vois olla ystävällinen ja inhimillinen ihminen toiselle ihmiselle. Itselleni riittää ne tärkeäimmät lähimmäiset en tarvitse isoa "ystävä" joukkoa. Viihdyn mieluumin luonnossa kuin ihmisjoukossa ja esillä.

En ole lukenut koko ketjua - mutta kylläpä kyllä. Sama "vika" täälläkin. Olen kiltti ja hienotunteinen ja yllätys! Mun yli haluaa jotkut kävellä, vinoillaan milloin mistäkin. Viisainta vetäytyä en kaipaa suunsoittajia - mutta kun oikein hermostun pistän välit poikki enkä kainostele tippaakaan. Pskasta pääsee eroon silleen kaikkein varmimmin. Eikä tee kipeää mulle yhtään. Töissä minua arvostetaan, nämä jotkut "ystävät" ovat rasittavia törppöjä, saman ikäisiä - teennäisiä nirppanokkia ja joka asiaan takertuvia besserwissereitä tai melkein finaalissa olevia äijiä. Heillä jäykät mielipiteet ja asenteet ja muuta ei päähän mahdu.

Olen 60v ja minua ei kohdella huonosti, siitä pidän huolen.