Kahden lapsen äiti Tuuli-Elina, 36, erosi suhteesta, jossa kaikki oli ihan hyvin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tuo suhdehan kuulosti juuri siltä mihin monet sitten lopulta pyrkii, minä mukaan lukien. Tasapainoinen rauhallinen arki. Mielestäni järjettömän itsekästä rikkoa lapsilta ja mieheltä perhe. Olisi vaikka parin vuoden päästä vaihtanut sen minäminä vaihteen päälle, sitten kun lapset jo isompia.

Jospa hänen miehensä ei hoitanut aviollisia velvollisuuksiaan? Ei kukaan vaan eroa hyvästä parisuhteesta. Kohteliaisuussyistä ei vaan halua sanoa, että mies oli esim. impotentti, hallitseva tai huono kodinhoitaja.

Sehän tämän naisen pointti oli, että hän erosi hyvästä parisuhteesta muka ilman syytä. Itse pystyin vain Iltalehden jutusta osoittamaan useankin syyn. Hän kuvittelee olevansa nyt lumihiutale, kun on lähtenyt noineen vaan. Hän kuvittelee olevansa rohkea ja uusinta uutta.

Harmi, että hän on väärässä. Hän ei osannut rakastaa.

Naispuolinen mikä se olikaan joku Minkkinen jolla oli joku blogi tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossa suhteessa se ongelma, ettei nainen ainakaan rakastanut. Sen lisäksi hänellä oli ääretön tarve leikkiä nuorta aikuista, aikaa ennen lapsia. Hän halusi olla vapaa ja haluttu.

Semmoisetkin on ihan oikeita vikoja parisuhteessa. Tämä nainen ei vaan osaa pukea sanoiksi asioitaan, mutta onneksi lähti ennen kuin petti.

Sama ongelma. Olen saman ikäinen, pian 36v, ja 2,5v sitten menin ja petin. Kun tuntui, että lasten vuoksi ei saa erota siksi, kun haluaisi olla vapaa ja haluttu.

Mies ei tiedä tänäkään päivänä. Eletään hyvässä liitossa. Aion kyllä lähteä, kun saan lapset täysi-ikäisiksi. Tai ehkä en silloin enää halua.

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossa suhteessa se ongelma, ettei nainen ainakaan rakastanut. Sen lisäksi hänellä oli ääretön tarve leikkiä nuorta aikuista, aikaa ennen lapsia. Hän halusi olla vapaa ja haluttu.

Semmoisetkin on ihan oikeita vikoja parisuhteessa. Tämä nainen ei vaan osaa pukea sanoiksi asioitaan, mutta onneksi lähti ennen kuin petti.

Tuskin olisi pettämistä uutiseen kertonut vaikka niin tapahtunut

Vierailija kirjoitti:

Naispuolinen mikä se olikaan joku Minkkinen jolla oli joku blogi tai jotain.

Näin juuri, mutta tämä nainen ei vaan hankkinut lasta jokaisessa seurustelusuhteessa harkitsematta eli astetta parempi versio, kun hoitaa kuitenkin lapset tunnollisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossa suhteessa se ongelma, ettei nainen ainakaan rakastanut. Sen lisäksi hänellä oli ääretön tarve leikkiä nuorta aikuista, aikaa ennen lapsia. Hän halusi olla vapaa ja haluttu.

Semmoisetkin on ihan oikeita vikoja parisuhteessa. Tämä nainen ei vaan osaa pukea sanoiksi asioitaan, mutta onneksi lähti ennen kuin petti.

Tuskin olisi pettämistä uutiseen kertonut vaikka niin tapahtunut

Oli kuitenkin selkärankaa erota ennen kuin pettää. Se on jo hyvä asia. Mutta varmasti heillä oli ongelmia parisuhteessa. Niitä ei vaan tässä tuoda ilmi ja miehet eivät yleensä osaa lukea rivien välistä. Hänhän suorastaan huutaa tuossa, ettei mies antanut hänelle tilaa hengittää parisuhteessa. Parisuhde ahdisti häntä ja se on hyvä syy erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossa suhteessa se ongelma, ettei nainen ainakaan rakastanut. Sen lisäksi hänellä oli ääretön tarve leikkiä nuorta aikuista, aikaa ennen lapsia. Hän halusi olla vapaa ja haluttu.

Semmoisetkin on ihan oikeita vikoja parisuhteessa. Tämä nainen ei vaan osaa pukea sanoiksi asioitaan, mutta onneksi lähti ennen kuin petti.

Sama ongelma. Olen saman ikäinen, pian 36v, ja 2,5v sitten menin ja petin. Kun tuntui, että lasten vuoksi ei saa erota siksi, kun haluaisi olla vapaa ja haluttu.

Mies ei tiedä tänäkään päivänä. Eletään hyvässä liitossa. Aion kyllä lähteä, kun saan lapset täysi-ikäisiksi. Tai ehkä en silloin enää halua.

Arvaan, yhteiset lainat ja varallisuus pitää yhdessä? Lapset on huono tekosyy.

Joo, kyllä mustakin tää lapsiperhearki on välillä tylsää ja raskasta. Luulen, että viihtyisin sinkkuna todella mainiosti, vaikka suhteessani on kaikki hyvin. Mutta ei se ole mikään syy erota, varsinkaan sen jälkeen, kun lapset on tehty. 

Eroamista normalisoidaan jo liiaksi kun se on ihan ok pelkästään sen takia, että ei nyt satukaan enää huvittamaan. Lapset kärsii. Totuus on, että parhaat ja merkityksellisimmät asiat vaativat pitkäjänteisyyttä, syventymistä ja työtäkin. Esimerkiksi syvän, kestävän parisuhteen luominen, kumppanuus, jonka haluaa vielä vuosien ja vuosikymmenten jälkeen. Ei kaikilla riitä henkinen kyvykkyys sellaisen rakentamiseen, eikä ole mielen kypsyyttä edes ymmärtää koko asian olemassaoloa. Kun se on niin kivaa kun kolmekymppiset miehet ja nuoremmatkin katsoo sitä perseenheilutusta baarista! Huhhuh, vähään vaihtoi perheensä ja lasten hyvinvoinnin.

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole selvästikään ollut hyvin kun päätyi eroon?

Mutta silti kaikki täällä ovat varmoja mielipiteestään, vaikka on kyse jonkun toisen elämästä ja tunteista.

Eipä tässä voi oikein muodostaa mielipidettään mistään muusta kuin siitä mitä tämä ihminen itse kertoo. Mikä järki tässä lehtijutussa oli, jos siitä ei kukaan saa olla mitään mieltä eikä sitä saa pitää totuutena? 

Nimenomaan, mun tuttavapiirissä yksikään oma-aloitteisesti eronnut ei sanonut että "kaikki oli hyvin". Kaikkea ei kerrottu, varmaan lojaalisuudesta omien lasten toista vanhempaa kohtaan. Eikä ne kaikki syyt meille kuulukaan, parempikin vaan sanoa jotain ympäripyöreää, mutta silti viesti oli että syitä oli. Uskon sen minkä ihminen itse kertoo.

Kaikki joukolla kirjaa ostamaan! 🤑💰💲

Tyypillinen nainen.

Mies on työnsä tehnyt ja nainen on saanut mitä halusi, nyt on hauskanpidon aika.

"Myöhemmin Ruuskanen kuitenkin totesi, että sinkkuna oleminen 35-vuotiaana on paljon hauskempaa kuin sinkkuna olo 25-vuotiaana. Koska hänellä on jo kaksi lasta aiemmasta suhteesta, hänellä ei ole enää paineita löytää elämänkumppania, jonka kanssa perustaa perhettä."

”Olen 36 vuotta elämästäni pyytänyt aina jotain miestä tähän hommaan"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen lynkkausmieliala tässä ketjussa. Ero hyväksytään ilmeisesti vain, jos perheessä on perheväkivaltaa, päihteidenkäyttöä tai pettämistä. Miksi ihmisen pitäisi tuhlata elämänsä suhteeseen, joka on ilmeisen hajuton ja mauton?

Elämä on yleensä hajuton ja mauton. Sitä kutsutaan arjeksi. 

Kyllä se aivan tavallinen arkikin voi olla antoisaa ja mukavaa. Sitä kutsutaan elämänmyönteisyydeksi :)

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen nainen.

Mies on työnsä tehnyt ja nainen on saanut mitä halusi, nyt on hauskanpidon aika.

"Myöhemmin Ruuskanen kuitenkin totesi, että sinkkuna oleminen 35-vuotiaana on paljon hauskempaa kuin sinkkuna olo 25-vuotiaana. Koska hänellä on jo kaksi lasta aiemmasta suhteesta, hänellä ei ole enää paineita löytää elämänkumppania, jonka kanssa perustaa perhettä."

”Olen 36 vuotta elämästäni pyytänyt aina jotain miestä tähän hommaan"

Noniin ja joku väitti, ettei luuskasta voisi pitää ihmissuhteissaan laskelmoivana tai manipuloivana. Hällä kävi vain tuuri ja 30 v löytyi mies, joka halusi hänen aitoutenaa kanssa lapsia. 35 v hänestä oli hauskempaa olla taas sinkku. Hän vain kirjoitti kootuista selityksistään kirjankin siinä sitten vapaailtoinaan. Onneksi on aikaa keskittyä nyt omaan itseensä ja oman, kaikista rakkaimman sisäisen äänensä kuunteluun. Oi, pian koko Suomi voi lukea luuskasen itseylistystä yli sadan sivun verran... Kertoo jotain persoonallisuudesta, eihän tuollaiseen kuka tahansa pysty, alkuunkaan

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan sanontaa "lapsi on onnellinen kun vanhemmat ovat onnellisia". Ja eron vaihtoehtona esitetään aina toinen ääripää, eli joku väkivaltaa ja alkoholismia sisältäcä tai muuten vaan jatkuvasti raivohuutava perheh3lv3tti. Mutta kuka tahansa alaikäinen lapsi valitsisi mielummin elää vähän tylsistyneiden tai seksuaalisesti turhautuneiden vanhempiensa kanssa turvallisessa ydinperheessä sen sijaan, että ramppaisi kahden vapaudenkiimaisen vanhemman kodin väliä.

Minä olin erolapsena tyytyväinen vanhempieni päätökseen erota ”kaveriliitosta”. Ymmärsin, että oli järkevä ratkaisu ja kumpikin löysi sittemmin sopivammat kumppanit. Olen heidän puolestaan onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Kahden lapsen isä Nico-Petteri, 36, erosi suhteesta, jossa kaikki oli ihan hyvin. Lue voimauttava kertomus uudesta Me miehet -lehden numerosta!

Niin, miksi tämmöistä uutista ja kirjaa ei ole olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä inhoan sanontaa "lapsi on onnellinen kun vanhemmat ovat onnellisia". Ja eron vaihtoehtona esitetään aina toinen ääripää, eli joku väkivaltaa ja alkoholismia sisältäcä tai muuten vaan jatkuvasti raivohuutava perheh3lv3tti. Mutta kuka tahansa alaikäinen lapsi valitsisi mielummin elää vähän tylsistyneiden tai seksuaalisesti turhautuneiden vanhempiensa kanssa turvallisessa ydinperheessä sen sijaan, että ramppaisi kahden vapaudenkiimaisen vanhemman kodin väliä.

Minä olin erolapsena tyytyväinen vanhempieni päätökseen erota ”kaveriliitosta”. Ymmärsin, että oli järkevä ratkaisu ja kumpikin löysi sittemmin sopivammat kumppanit. Olen heidän puolestaan onnellinen <3

Tottakai tottakai... Montakohan tuuli-viirin erolasta on sinunlaisiasi kohden? Kun hänen tarkoituksensa oli alunperinkin sitoutua vain siksi aikaa kunnes mies on auttanut perheen perustamisessa ja jatko onkin kumppanuusvanhemmuutta. Odotti tilaisuutta erota alusta asti kun niistä lapsistakin on oikeastaan kiva päästä eroon 50/50, ihana vapaus, ei ole ikävä. Lapset hän kuitenkin halusi, huippugeenit vai miksi, ei sitä kerro. Oli siis muutakin vialla kuin kaveriliitto, tuohon tais olla ihan salaliitto tuo noiden perhe-elämä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan tuossa suhteessa se ongelma, ettei nainen ainakaan rakastanut. Sen lisäksi hänellä oli ääretön tarve leikkiä nuorta aikuista, aikaa ennen lapsia. Hän halusi olla vapaa ja haluttu.

Semmoisetkin on ihan oikeita vikoja parisuhteessa. Tämä nainen ei vaan osaa pukea sanoiksi asioitaan, mutta onneksi lähti ennen kuin petti.

Tuskin olisi pettämistä uutiseen kertonut vaikka niin tapahtunut

Oli kuitenkin selkärankaa erota ennen kuin pettää. Se on jo hyvä asia. Mutta varmasti heillä oli ongelmia parisuhteessa. Niitä ei vaan tässä tuoda ilmi ja miehet eivät yleensä osaa lukea rivien välistä. Hänhän suorastaan huutaa tuossa, ettei mies antanut hänelle tilaa hengittää parisuhteessa. Parisuhde ahdisti häntä ja se on hyvä syy erota.

Mikä tämä "erota ennen kuin pettää" -jankutus on? Ikäänkuin se pettäminen olisi joku välttämättömyys, aikuisen ihmisen on pakko vetää vieraan kanssa housut nilkkoihin ellei heti dumppaa sitä omaa kumppania? Jos itsehillintä on tuota tasoa, niin parempi olla pariutumatta ollenkaan. Tai sitten hommaa avoimen suhteen.

Todella monet eroavat ensimmäisen kerran aivan liian heppoisesti. Ruuhkavuodet ovat raskaita, jos kumpikin on kokopäiväisesti töissä ja Suomen palkoilla ei siivoojia, puutarha- yms. apua helposti palkata. Sitten väsymys johtaa kiukutteluun ja pikkuhiljaa eroon. 

Jos kumppani ei ole väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen, päihde- tms. riippuvainen, pettäjä, miettisin kaksi kertaa, rikkoako lasten kodin. Sanotaan mitä sanotaan, eron jälkeen mikään ei koskaan palaa ennalleen. Ehkä kannattaisi pari kertaa miettiä kumppanin valintaa, eikä suin päin rynnätä lasten tekoon.

Jos alkaa miettiä vain toisen huonoja puolia, siitä lähtee pahan kierre, kannattaa miettiä myös niitä hyviä puolia. Toista et voi muuttaa, vain omaa suhtautumistasi.

t. erolapsi

jkkkuu kirjoitti:

Todella monet eroavat ensimmäisen kerran aivan liian heppoisesti. Ruuhkavuodet ovat raskaita, jos kumpikin on kokopäiväisesti töissä ja Suomen palkoilla ei siivoojia, puutarha- yms. apua helposti palkata. Sitten väsymys johtaa kiukutteluun ja pikkuhiljaa eroon. 

Jos kumppani ei ole väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen, päihde- tms. riippuvainen, pettäjä, miettisin kaksi kertaa, rikkoako lasten kodin. Sanotaan mitä sanotaan, eron jälkeen mikään ei koskaan palaa ennalleen. Ehkä kannattaisi pari kertaa miettiä kumppanin valintaa, eikä suin päin rynnätä lasten tekoon.

Jos alkaa miettiä vain toisen huonoja puolia, siitä lähtee pahan kierre, kannattaa miettiä myös niitä hyviä puolia. Toista et voi muuttaa, vain omaa suhtautumistasi.

t. erolapsi

Kynnys eroamiselle madaltuu kerta toisensa perään. Monesti ongelmat johtuu itsestä, mutta toistahan on helpompi syyttää ja vaatia muuttumaan. Asioita ei haluta käsitellä, sillä muuten totuus paljastuisi.

Onpa hassua että ilmeisen moni tyytyy ''ihan hyvään'' koska haluaa elää lapsilleen. Itselläni on siis perhe mutta jos tuntisin olevani onnellinen muualla, lähtisin. Oma äitini nimittäin lähti vaikka isä oli ''ihan ok''. Olin 10 v eikä se tuntunut pahalta koska halusin molempien parasta. Aikuisena ymmärsin viimeistään täysin. Meillä on vain yksi elämä, miksi tuhlata se johonkin ''ihan hyvään'' jos on edes mahdollisuus saada parempaa. Itse olen ainakin lähtökohtaisesti ihminen, en vain äiti. Ja elän myös itselleni, en vain lapsilleni. Lasten etu on toki laitettava edelle, mutta onko se onnettomat vanhemmat parisuhteessa? Lapsi kyllä aistii jos suhde ei ole kunnossa, niin aistin itsekin jo pienenä. Lapset kyllä sopeutuu ja ymmärtää kun asiat osaa selittää oikein. Ei hekään halua vanhempien olevan onnettomia vaan ettei tarvitsisi kahta eri kotia. Toki jokainen valitsee oman tiensä, mutta minulle ei riitä ''ihan hyvä''. Ei ole tosin riittänyt koskaan missään muussakaan, siksi olen saanut elämästä äärettömän paljon irti, mitä ystävänikin ylistävät.