Kahden lapsen äiti Tuuli-Elina, 36, erosi suhteesta, jossa kaikki oli ihan hyvin

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tätä tapausta tarkkaan. Erosi miehestä ei lapsista. Eli erota voi ainoastaan jos mies juoppo, väkivaltainen,???????

Harva ihminen väittää liiton olevan hyvä ja eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten 15 vuoden kuluttua kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen elämään omaa elämää, nuorten miesten (eikä vanhojenkaan) päät enää käänny eikä oma kroppa tunnu enää nuorelta, voisi kysyä, vieläkö siinä vuokrayksiössä naurattaa?

Kirjoittaisiko uuden kirjan siitä, kuinka yksinäisyys ja huomiota vaille jääminen onkin niin vaikeaa?

Hänellähän on jo uusi mies. Harmittaako, kun ei jäänytkään yksin, vaan löysi entistä paremman

Voi voi, vielä vaihtuu moneen kertaan ennen kuin jää yksin. Nähty on. Sitten tyydytään johonkin pappaan, jonka saa elättäjäksi vanhoille päiville.

Eli saa kaiken haluamansa, loputtomasti miehiä eri käyttötarkoituksiin. Onko tämä sellainen alfa? Ei hän sarjaseurustelijana mitään kunnon miestä koskaan halunnutkaan, muuten kuin lasten isäksi. Nyt on se homma hoidettu ja voi taas jatkaa sarjaseurustelua. Voi kun itsekin pystyisin olemaan jännänainen niin ei tarvitsisi olla ikisinkku. Naurattaa aina kun ihmiset sanovat että tuollainen nainen jää yksin. Ei ne yleensä jää ja jos jääkin, mitä se haittaa heitä, kun ovat saaneet kaiken mitä halusivatkin? Mun äiti on juuri tuollainen nainen ja hänellä on yhä 70-vuotiaanakin miehiä joka sormelle. Minä taas kunnollisena siveyden sipulina olen aina ollut täysin näkymätön miehille. Äitini on itse sanonut minulle, että oli isäni kanssa vain siitä syystä, että hänen kanssaan VALITSI tehdä lapset, koska isäni oli niin rauhallinen ja kiltti. Eli ei mitään aitoa rakkautta, eikä aikomustakaan jäädä hänen kanssaan. Isäni sairastui parisuhteen aikana masennukseen (en yhtään ihmettele), äitini jäi kiinni pettämisistä ja minusta kasvoi epävarma, masentunut ikisinkku nainen. Veljestäni tuli samanlainen sarjaseurustelija, jolle ei suhteet merkinneet oikein mitään.

Kyllä nämä asiat oikeasti vaikuttaa lapsiin, koska se käsitys rakkaudesta saadaan sieltä kotoota. Jos minä saisin valita, en olisi halunnut tietää kaikkea vanhempieni suhteesta. Olisin säästynyt monelta järkytykseltä. Ei ihan kaikki asiat sovi lapsen kuultavaksi. Siksi olisi parempi olla tällaisista asioista hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen eroaminen oli hirveän häpeällinen asia. Nyt sillä voi mainostaa itseään lehdissä....

Kyllähän nytkin näyttää tulevan enemmän tuomitsemista, mutta nykyään sekin on pelkästään hyvä asia. Sillä voi vaikka tienata rahaa. Ennen vanhaan elettiin yhteisöllisesti, joten häpeä tarkoitti sitä, että se ihminen laitettiin oikeasti kärsimään nöyryytystä. Okei, se oli usein vähän liiankin kohtuutonta, mutta nyt ollaan menty toiseen ääripäähän. Nykyään ihmiset saa kohdella muita miten huvittaa, eikä mitään rangaistusta tule. Päinvastoin, kaikki häikäilemättömyys palkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuuli-Elinakin tajusi elämän ainutkertaisuuden. Sinkkukaverit houkutteli varmaan eroamaan.

Tällaisen ajattelun takia ne mielenterveysongelmat lisääntyvät. Aikaisemmin vanhemmat olivat epäitsekkäistä ja laittoivat lasten tarpeet etisijalle ja siitä syystä terveitä ihmisiä kasvoi yhteiskuntaan. Nykyinen suuntaus johtaa vääjäämättä yhteiskunnan romahtamiseen.

Mielenterveysongelmat ei lisäänny, niitä vain hoidetaan nykyään.

Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet huomattavasti

Mitenhän tuota on mahdollista tutkia kun niitä ei ole aiemmin edes tunnettu eikä osattu hoitaa eikä ihmiset ole hakeneet apua. Tottakai ne lisääntyy jos niitä tunnistetaan paremmin ja kynnys hakea apua madaltuu. Vähän niin kuin jäätelönsyönti lisääntyy hellepäivinä.

ei tuo narsistihuora ajatellut että lapset tarvitsevat isääkin elämässä?

ei kun "mulla oli sellainen feelis vatsassa että nyt saaan mennä taas joogaan ja kotibileisiin ja tanssimaan ja olla vapaa ja pukeutua reikäfarkkuihin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ne samat vai eri ihmiset jotka patistavat muita tekemään lapsia, koska se on se elämän merkityksellinen asia, ja kyllä kaikki sitten selviää vaikkei niin ihanne tilanne olekaan. Kunhan on lapset.

Onko sitten samat ihmiset kivittämässä ensimmäisenä kun sitten se lapsia hankkinut ei ollutkaan samanlainen ydinperhesuuntautunut ihminen kuin itse on? Sitten huudetaan että miksi niitä lapsia tehdään edes jos ne ei mene oman elämänlaadun edelle 24/7 ainakin 18 vuotta. Tosin ei sekään riitä koska kyllähän ne lapset niin kärsii jos niiden lapsilla ei ole sitten ehjää mummolaa, voi voi.

Koittakaa nyt päättää että synnytystalkoot ja uusia potentiaalisia veronmaksajia vai jäykkä ydinperhekeskeinen yhteiskunta jossa muita ratkaisuja tehneet toivotetaan alimpaan helvet-tiin?

Kun hankit lapsia menetät oikeuden omaan elämään vähintään 18 vuodeksi. Silloin sinun pitäisi ajatella vain lapsiasi.

Aivan tietysti. Pyhän Äidin myytti. En kyllä ymmärrä kuka muka jaksaa elää vain lapsilleen 18 vuotta. Mietin myös millaisia niistä lapsista tulee kun vanhemmat roikkuvat heissä ja kontrolloivat vielä aikuisinakin, kun on totuttu siihen että lapset on koko elämän sisältö. Lähipiirissä on tällainen ihminen, joka ei uskalla elää aikuisena ilman vanhempien hyväksyntää kaikille asioille. Kotiäitinä vuosia ollut äiti pitää aikuista lastaan jossain henkisessä lieassa. Aika karmeaa.

Tuo kertoo vain sinun lähipiiristäsi.

Sitä kutsutaan vanhemmuudeksi ja vastuunkantamiseksi.

Ne ei lopu eroon.

faarao kirjoitti:

ei tuo narsistihuora ajatellut että lapset tarvitsevat isääkin elämässä?

ei kun "mulla oli sellainen feelis vatsassa että nyt saaan mennä taas joogaan ja kotibileisiin ja tanssimaan ja olla vapaa ja pukeutua reikäfarkkuihin"

Mikähän ihana kasvattaja sielläkin huutelee. Varmaan sinulta saa joku piltti tooosi terveen aikuisen mallin.

Naamasta jo näkee ettei täysillä tämä nainen kulje.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hiivamieslapsi kirjoitti:

En kyllä ymmärrä mollaavia kommentteja. Itse huomasin 20 v parisuhteen jälkeen etten olisi koskaan alkanut suhdetta jos en silloin aikanaan ollut niin kokematon ja kypsätön.

Mutta katsos kun näiden mielestä sitoutuminen ja etenkin lasten hankinta tämän ihmisen kanssa tarkoittaa että enää ei saa valita uudestaan. Ei suhteella tai omalla onnellisuudella enää saa olla mitään väliä, vain äiti sinun tulee oleman ainakin parikymmentä vuotta. Ydinperhe aamen.

Ihmisen pitää kantaa vastuu päätöksistään. Lasten EI IKINÄ pidä joutua sopeutumaan aikuisten sekoiluihin.

Pidetään vaan maailman napana ja kasvatetaan pumpulissa, niin sitten kun potkastaan pihalle 18v ja lapsilällykkä tajuaa että koko maailma ei pyöri hänen ympärillään vaan on surua ja pettymyksiä, tulee eroja ja ystävät jättää, ei pääse opiskelemaan tai saa työpaikkaa jne, on se varmaan sitten aika traumatisoiva shokki kun siihen asti on kaikkea siloteltu. Mutta tottakai nää lapsiaan varten elävät vanhemmat elättävät lapsensa ja hankkivat niille työpaikat. Ettei vaan tulisi paha mieli ikinä pikku lällykälle. Vastuun kantoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole selvästikään ollut hyvin kun päätyi eroon?

Halusi baariin keikuttaa persettä. Sentään tajusi ettei tuollainen ole sopivaa suhteessa. Sanoi myös suoraan haluavansa olla yksin. Ikävä sitten, kun lapset lukevat nämä hänen kirjoitukset.

Kaikki eivät kasvata lapsiaan uskomaan pyhään äitiyteen ja siihen että kaikkien pitää elää av-mammojen ydinperhefantasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten 15 vuoden kuluttua kun lapset aikuistuvat ja muuttavat omilleen elämään omaa elämää, nuorten miesten (eikä vanhojenkaan) päät enää käänny eikä oma kroppa tunnu enää nuorelta, voisi kysyä, vieläkö siinä vuokrayksiössä naurattaa?

Kirjoittaisiko uuden kirjan siitä, kuinka yksinäisyys ja huomiota vaille jääminen onkin niin vaikeaa?

Hänellähän on jo uusi mies. Harmittaako, kun ei jäänytkään yksin, vaan löysi entistä paremman

Voi voi, vielä vaihtuu moneen kertaan ennen kuin jää yksin. Nähty on. Sitten tyydytään johonkin pappaan, jonka saa elättäjäksi vanhoille päiville.

Eli saa kaiken haluamansa, loputtomasti miehiä eri käyttötarkoituksiin. Onko tämä sellainen alfa? Ei hän sarjaseurustelijana mitään kunnon miestä koskaan halunnutkaan, muuten kuin lasten isäksi. Nyt on se homma hoidettu ja voi taas jatkaa sarjaseurustelua. Voi kun itsekin pystyisin olemaan jännänainen niin ei tarvitsisi olla ikisinkku. Naurattaa aina kun ihmiset sanovat että tuollainen nainen jää yksin. Ei ne yleensä jää ja jos jääkin, mitä se haittaa heitä, kun ovat saaneet kaiken mitä halusivatkin? Mun äiti on juuri tuollainen nainen ja hänellä on yhä 70-vuotiaanakin miehiä joka sormelle. Minä taas kunnollisena siveyden sipulina olen aina ollut täysin näkymätön miehille. Äitini on itse sanonut minulle, että oli isäni kanssa vain siitä syystä, että hänen kanssaan VALITSI tehdä lapset, koska isäni oli niin rauhallinen ja kiltti. Eli ei mitään aitoa rakkautta, eikä aikomustakaan jäädä hänen kanssaan. Isäni sairastui parisuhteen aikana masennukseen (en yhtään ihmettele), äitini jäi kiinni pettämisistä ja minusta kasvoi epävarma, masentunut ikisinkku nainen. Veljestäni tuli samanlainen sarjaseurustelija, jolle ei suhteet merkinneet oikein mitään.

Kyllä nämä asiat oikeasti vaikuttaa lapsiin, koska se käsitys rakkaudesta saadaan sieltä kotoota. Jos minä saisin valita, en olisi halunnut tietää kaikkea vanhempieni suhteesta. Olisin säästynyt monelta järkytykseltä. Ei ihan kaikki asiat sovi lapsen kuultavaksi. Siksi olisi parempi olla tällaisista asioista hiljaa.

Mulla kävi toisin päin. Oikein mallikas ydinperhe jossa vanhemmat vieläkin yhdessä, ovat suunnilleen toistensa ensimmäiset kumppanit. Mutta ihme kyllä minä menin ihmisenä ihan pilalle enkä ole kyennyt ikuiseen suhteeseen. Olen pettänytkin. En tiedä miten syyttäisin vanhempiani tästä, kun kerran toisinkin päin voi, ainakin sinä lainaamani kirjoittaja selvästi teet. Varmasti ne jotain väärin tekivät kun en saanut aivan täydellistä ydinperheaivopesua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo pitää jo miettiä siinä vaiheessa kun alkaa lapsia laittamaan, että sitoudunko viemään lapseni aikuisikään vai menenkö eteenpäin omien mielihalujen mukaan?

Lapset kärsivät yleensä erosta. Kun ei ole kunnon syytä erota niin pitää jaksaa ajatella lasten etua ja lähteä sitten kun lapset ovat aikuistuneet.

Höpö höpö. Enemmän ne lapset kärsii siitä jos vanhemmat ei halua olla yhdessä. Turhaudutaan toiseen puoliskoon ja sit tiuskitaan ja puretaan sitä ärsytystä niihin kakaroihinkin lopulta. Huomaa kyllä et suurin osa näistä valittajista on sitä ikäluokkaa jotka on puskettu tähän maailmaan sillon, kun naisella ei ollu mahdollisuutta valita omaa uraansa tai tienata kunnolla että itsenäinen elämä ois mahdollista, ja naimisiin mentiin ja yhdessä kituutettiin lapsia synnyttäen olosuhteiden pakosta.

Hah hah tuskin täällä enää jaksaa kirjoitella sellaiset, jotka eivät ole itse voineet valita uran, itsenäisen- tai perhe-elämän välillä. Olen yli viiskymppinen ja minulla ja ikäluokallani on ollut aina täydet mahdollisuudet Suomessa valita mitä teen. Ihan itse kannamme vastuun aikuisiän elämästämme.

Ja eroperheen lapsena tiedän että, mikään ei ollut eron jälkeen kuten ennen. Ei joulut eikä arki, eikä varsinkaan jätetty puoliso, meni ihan hajalle. Lapsina meidän piti pärjätä ja pärjättiin, mutta kyllä soisin, että vähän mietittäisiin kenen kanssa ja miksi niitä lapsia tehdään ja yhteiselossa panostettaisiin itse tehtyyn valintaa ja kannettaisi vastuu. 

Ehkä seksi ei sujunut ja kaipas uusia kokemuksia, mutta ei sitä voi sanoa ääneen lehteen.

https://sanoinkosenaaneen.fi/perhe/aikuisen-avioerolapsen-joulu/

Tämä sarjaseurustelijahan meni uusiin kihloihin varmaan vuosi tämän eron jälkeen, että paljon kertoo hänestä ihmisenä..

Kun aikuinen ihminen on tunnevammainen, lopputuloksena tehdään kirja ja paetaan paikalta, kun ei enää muuta osata ja haetaan vapautus tällä tavalla. Olisi ollut hyvä Wiirin miettiä haluaako lapsia ja mitä se käytännössä tarkoittaa ja mihin siinä ihminen sitoutuu. Vastuu näemmä oli likan harteille liian iso ja oli otettava hatkat. Ja hyväksyntä haetaan tekemällä kirja, jolla todellisuudessa haavoitetaan vielä lisää ex-puolisoa sekä lapsia. Tästä kermasta kun ravitaan kirjoittajan ystäväjengi pois, niin jää jäljelle totuus, jota suurin osa kimmentoista myös puoltavat. Tyhjä kuori....

Vierailija kirjoitti:

Tämä sarjaseurustelijahan meni uusiin kihloihin varmaan vuosi tämän eron jälkeen, että paljon kertoo hänestä ihmisenä..

Kuinkahan pitkään tätä uutta onnea riittää?