Kahden lapsen äiti Tuuli-Elina, 36, erosi suhteesta, jossa kaikki oli ihan hyvin

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas näitä kotiinsa jämähtäneitä, itsestään huolehtimattomia ja onnettomia mammoja. Ovat kateellisia kun joku uskalsi ajatella itseään myös. Varmasti lapset voivat hyvin jos äitikin voi. Käsittääkseni vanhemmat hoitavat asiallisesti lapsiin liittyvät asiat.

Jos on noin kova halu arvostella muita niin kannattaa miettiä, miksi on itse niin kateellinen. Pitäisikö myöntää, että omakaan elämä ei olekaan hyvä. Mutta ei uskalla tehdä asialle mitään?

En minä kadehdi mitään tuossa ihmisessä. Hänen hyvinvointinsa ja hetkellinen onnen tunteensa ovat täysin riippuvaisia siitä, miten muut ovat hänen ympärillään ja miten muut häneen reagoivat. Hän kaipaa huomiota. Hän saa tyydytystä kun heiluttaa persettä ja joku nuorempi kolli kiinnostuu. Hän janoaa muilta kaikkea ja koskaan ei todennäköisesti ole hyvä pidemmän päälle.

Minulla on hyvä, vakaa ja todella onnellinen olo. Olen keksinyt onnellisuuden kestävän kaavan jo ajat sitten, joku sen täällä muotoili hyvin terapiassa käyneenä: vastuu omasta onnesta. (Lukekaapa se kommentti, en harmikseni muista numeroa) Toki elämässä voi tapahtua, ja tapahtuukin, ikäviä asioita, jotka voivat kasaantua tai ketjuuntua. Niiltä ei ole kukaan meistä turvassa. Mutta onneni ei ole riippuvainen muista ihmisistä.

En muuten tiedä mistä tulee käsitys, että pitkässä parisuhteessa ollaan kauhtuneita ja kyllästyneitä. Siinäkin on itsellä vastuu asioista ja omalla toiminnalla ja asennoitumisella voi vaikuttaa hyvin paljon asioihin. Nytkin meillä on yhdessä treenauskausi ja hoidetaan itsemme keski-iän kynnyksellä hyvään kondikseen, kun lapset ovat isompia ja aikaa on.

T. Ensirakkauden kanssa yhdessä n 20 vuotta, enkä tätä vaihtaisi mihinkään, mutta jos jotain käy, selviän kyllä

Eihän tuossa päätöksessä muuten olisi vikaa mutta lapset kärsivät ja entinen puoliso kärsii kun valitsi väärän naisen lastensa äidiksi. Ero vain siksi että äiti haluaa toteuttaa itseään ei ole ollenkaan sama tilanne kuin jos puolisot eivät enää tulisi toimeen keskenään tai eivät haluaisi enää muodostaa perhettä. Avioliiton tarkoitus on luoda lapsille vakaat olosuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Oi hyvää päivää mitä kommentointia. Eiköhän jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ja tietää omansa ja lastensa parhaan. Taitaa herättää tunteita ja pelkoja tai kateutta ja siksi älähtää. Itsekään ei ehkä ole saanut elämältä mitä toivonut ja sitten joku muu herranjestas menee ja tekee ratkaisun, joka on toisenlainen kuin oma.

Itse erosin ilmeisesti ilman painavaa oikeaa syytä, ei hakattu, mies ei ollut juoppo tai muuten riippuvainen, ei ollut pettämistä tosin sekin pitää nykyään palstan mukaan hyväksyä ja ottaa kasvun paikkana. Henkistä väkivaltaa oli ja hylkäämistä ja kaamea myrkyllinen ilmapiiri, mutta olisihan siinä pärjännyt kun olisi vähän tiukempaan purrut hammasta. Olisinko saanut sen kultaisen kruunun lopussa, jos olisin vielä jaksanut?

Antakaa ihmisten elää elkääkä olko niin mega negatiivisia, mitä se teiltä on pois mitä joku toinen tekee?

Kyllä se sen verran on meiltä pois, että kaikki tällainen perseily jossain vaiheessa heijastuu yhteiskuntaan, viimeistään lasten oireiluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin itsekäs ihminen ettei mitään rajaa.

Kyl. Kamalaa kun ihminen haluaa elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Olisi paljon epäitsekkäämpää ja hyveellisempää uhrata elämänsä ja mielenterveytensä siihen, että pakottaa itsensä jäämään elämäntilanteeseen jossa ei haluakaan olla. Ei varmasti kaduta sitten kuolinvuoteella!

Kyllä tietyllä tavalla ne "omat ehdot" lensi ikkunasta ulos sillä hetkellä kun hänestä ja miehestään tulivat vanhempia. En ymmärrä ihmisiä jotka tekevät lapsia mutta eivät ymmärrä vastuutaan olla ensisijaisesti vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin itsekäs ihminen ettei mitään rajaa.

Kyl. Kamalaa kun ihminen haluaa elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Olisi paljon epäitsekkäämpää ja hyveellisempää uhrata elämänsä ja mielenterveytensä siihen, että pakottaa itsensä jäämään elämäntilanteeseen jossa ei haluakaan olla. Ei varmasti kaduta sitten kuolinvuoteella!

Kyllä tietyllä tavalla ne "omat ehdot" lensi ikkunasta ulos sillä hetkellä kun hänestä ja miehestään tulivat vanhempia. En ymmärrä ihmisiä jotka tekevät lapsia mutta eivät ymmärrä vastuutaan olla ensisijaisesti vanhempi.

Tuuli-Elina myös avautui hyvin kapeasta ajattelustaan avio ja perhe-elämään liittyen eikö siis ihme jos alkoi ahdistaa. Hän siis omalla päätöksellään esti itseään nauttimasta elämästä ja toteuttamasta itseään siinä hyvässä suhteessa lapsiperheellisenä. Siksi piti erota kun hän ei suostunut suomaan itselleen tilaa ja tekemistä avioliitossa... Kuulostaa vaan aika saakelin idiootilta. Jotkut täällä sitten komppaa täysin, että niin, eihän hyvässä suhteessa naimisissa oleva vanhempi voi itseään toteuttaa. Pakko erota. Olette kateellisia. Oikrasti onko näin tyhmiä ihmisiä näin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen hänen avioliitossaan ja perhe-elämässään ei ollutkaan kaikki ihan hyvin. Kenties liian vähän omaa aikaa, oli muuttunut vain vaimoksi ja etenkin äidiksi. Mieskin alkanut muuttua arkiseksi ja itsestään selvyydeksi. Miesten on edelleen paljon helpompi jatkaa "entistä" elämäänsä, kun tulee lapsia ja vaikka olisivat naimisissa. Naisilla on edelleen vastuu ja paine muuttua hyväksi vaimoksi ja äidiksi, joka ei valita ja tekee kaiken lapsiin ja kotiin liittyvän. En tavallaan ihmettele tuota ratkaisua, mutta kyllä tuo vähän valitettavaa on, että nainen ei voi elää omanlaista elämää, jos on avioliitossa oleva äiti.

Sehän on ihan omassa päässä, ettei voi. Täytyy tehdä itsensä kanssa vähän työtä, että pystyy näkemään itsensä roolien takaa ja elämään sitä omanlaista elämää myös. Monet naiset rakentavat niin vaativan äitiysvankilan itselleen (ja muille äideille samalla), etteivät kykene murtamaan itseään ulos. Syy itse asetettuihin rooleihin ei kuitenkaan välttämättä ole puolisossa tai suhteessa.

Korjaus: syy asetettuihin rooleihin ei ole koskaan missään muualla kuin oman pään sisällä. Ei kukaan voi vaatia aikuiselta ihmiseltä yhtään mitään, mihin tämä ei suostu (paitsi työnantaja tietysti tekemään jotain palkkasi eteen.) Käytännössä kaikki yhteiskunnan, ympäristön jne. vaatimukset ovat vain omassa päässä.

Ja vaikka eivät olisikaan, niille voi silti nostaa keskisormea ja todeta että minä elän niin kuin tykkään. Repikää siitä.

Puhun omasta kokemuksesta. Minulla on vaativa persoonallisuushäiriö (tai oli). Koin, että oli niin maan perkeleesti vaatimuksia että vallan uuvuin. Sitten lopulta jossain vaiheessa fiksun terapeutin avustuksella tajusin, että ei minulta kukaan mitään vaadi, paitsi minä itse. Ja vaikka vaatisikin, ei minun tarvitse piitata siitä. Vaatikoot vaikka pää sinisenä, ei sen tarvitse minua heilauttaa.

Omat lapset on tietysti hoidettava, mutta niinhän me kaikki muutenkin joudumme kantamaan vastuun tekojemme seurauksista. Se, miten ne lapset hoitaa ja kasvattaa, on sitten oma valinta.

Tässä oli se hyvä kommentti. Näin pitää elää.

Mikä harha-ajatus ihmisillä on, että kaikki edes haluaisivat elää parisuhteessa? Että apua nyt tuokin nainen on kohta vanha ja ei kelpaa enää kellekään kun rupsahtaa jne. ja yksin jää lopullisesti. Itse olen pitkässä parisuhteessa, mikä on aikalailla enää kämppiksinä elämistä ja ero alkaa lähestyä. Joskus kun saa olla pidempään yksin (viikon tai kaksi) niin nautin siitä valtavasti, eikä puolison palatessa ole mitään fiilistä, että ihanaa kun tulit taas kotiin sohvalle makaamaan ja pelastit minut yksinäisyydeltä.

Minulla on muutakin elämää kuin parisuhde. On työ, harrastukset, ystävät ja sukulaiset. Olisin aivan tyytyväinen vaikka eläisin ja asuisin yksin. Millaisia läheisriippuvaisia täällä kirjoittelee, jos maalaillaan kauhukuvia, että ei sitä välttämättä löydäkään ketään ja jää yksin ja elämä on sitten he*vettiä. Että kannattaa vaan tyytyä, kunhan ei jää yksin. Ja sitten se taloudellinen puoli, ihan voi itse tehdä rahansa ja myös asua omistusasunnossa. Nykyaikana nainen voi tienata omat rahansa ihan yhtälailla. Katkeran oloista porukkaa palsta täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä harha-ajatus ihmisillä on, että kaikki edes haluaisivat elää parisuhteessa? Että apua nyt tuokin nainen on kohta vanha ja ei kelpaa enää kellekään kun rupsahtaa jne. ja yksin jää lopullisesti. Itse olen pitkässä parisuhteessa, mikä on aikalailla enää kämppiksinä elämistä ja ero alkaa lähestyä. Joskus kun saa olla pidempään yksin (viikon tai kaksi) niin nautin siitä valtavasti, eikä puolison palatessa ole mitään fiilistä, että ihanaa kun tulit taas kotiin sohvalle makaamaan ja pelastit minut yksinäisyydeltä.

Minulla on muutakin elämää kuin parisuhde. On työ, harrastukset, ystävät ja sukulaiset. Olisin aivan tyytyväinen vaikka eläisin ja asuisin yksin. Millaisia läheisriippuvaisia täällä kirjoittelee, jos maalaillaan kauhukuvia, että ei sitä välttämättä löydäkään ketään ja jää yksin ja elämä on sitten he*vettiä. Että kannattaa vaan tyytyä, kunhan ei jää yksin. Ja sitten se taloudellinen puoli, ihan voi itse tehdä rahansa ja myös asua omistusasunnossa. Nykyaikana nainen voi tienata omat rahansa ihan yhtälailla. Katkeran oloista porukkaa palsta täynnä.

"Mikä harha-ajatus ihmisillä on, että kaikki edes haluaisivat elää parisuhteessa? Että apua nyt tuokin nainen on kohta vanha ja ei kelpaa enää kellekään kun rupsahtaa jne. ja yksin jää lopullisesti....." Miksi 35 v eronnut T-E on sitten 36 v taas kihloissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin itsekäs ihminen ettei mitään rajaa.

Kyl. Kamalaa kun ihminen haluaa elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan. Olisi paljon epäitsekkäämpää ja hyveellisempää uhrata elämänsä ja mielenterveytensä siihen, että pakottaa itsensä jäämään elämäntilanteeseen jossa ei haluakaan olla. Ei varmasti kaduta sitten kuolinvuoteella!

Kyllä tietyllä tavalla ne "omat ehdot" lensi ikkunasta ulos sillä hetkellä kun hänestä ja miehestään tulivat vanhempia. En ymmärrä ihmisiä jotka tekevät lapsia mutta eivät ymmärrä vastuutaan olla ensisijaisesti vanhempi.

Tuuli-Elina myös avautui hyvin kapeasta ajattelustaan avio ja perhe-elämään liittyen eikö siis ihme jos alkoi ahdistaa. Hän siis omalla päätöksellään esti itseään nauttimasta elämästä ja toteuttamasta itseään siinä hyvässä suhteessa lapsiperheellisenä. Siksi piti erota kun hän ei suostunut suomaan itselleen tilaa ja tekemistä avioliitossa... Kuulostaa vaan aika saakelin idiootilta. Jotkut täällä sitten komppaa täysin, että niin, eihän hyvässä suhteessa naimisissa oleva vanhempi voi itseään toteuttaa. Pakko erota. Olette kateellisia. Oikrasti onko näin tyhmiä ihmisiä näin paljon?

On, katso vaikka miten viime vaaleissa äänestettiin.

Lapsista eroon pääsy parantaa elämänlaatua. Tällä ratkaisulla pääsi kerralla eroon päivittäisestä lapsista huolehtimisesta. Vapaana eläessä joku muu ja viimekädessä valtio vastaa lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä harha-ajatus ihmisillä on, että kaikki edes haluaisivat elää parisuhteessa? Että apua nyt tuokin nainen on kohta vanha ja ei kelpaa enää kellekään kun rupsahtaa jne. ja yksin jää lopullisesti. Itse olen pitkässä parisuhteessa, mikä on aikalailla enää kämppiksinä elämistä ja ero alkaa lähestyä. Joskus kun saa olla pidempään yksin (viikon tai kaksi) niin nautin siitä valtavasti, eikä puolison palatessa ole mitään fiilistä, että ihanaa kun tulit taas kotiin sohvalle makaamaan ja pelastit minut yksinäisyydeltä.

Minulla on muutakin elämää kuin parisuhde. On työ, harrastukset, ystävät ja sukulaiset. Olisin aivan tyytyväinen vaikka eläisin ja asuisin yksin. Millaisia läheisriippuvaisia täällä kirjoittelee, jos maalaillaan kauhukuvia, että ei sitä välttämättä löydäkään ketään ja jää yksin ja elämä on sitten he*vettiä. Että kannattaa vaan tyytyä, kunhan ei jää yksin. Ja sitten se taloudellinen puoli, ihan voi itse tehdä rahansa ja myös asua omistusasunnossa. Nykyaikana nainen voi tienata omat rahansa ihan yhtälailla. Katkeran oloista porukkaa palsta täynnä.

"Mikä harha-ajatus ihmisillä on, että kaikki edes haluaisivat elää parisuhteessa? Että apua nyt tuokin nainen on kohta vanha ja ei kelpaa enää kellekään kun rupsahtaa jne. ja yksin jää lopullisesti....." Miksi 35 v eronnut T-E on sitten 36 v taas kihloissa?

Löysi nuoremman ja parempi kroppaisen kuin ex.

Vierailija kirjoitti:

Tuuli-Elinakin tajusi elämän ainutkertaisuuden. Sinkkukaverit houkutteli varmaan eroamaan.

Mun miehen hyvä ystävä aikoinaan erosi ja alkoi houkutella mun miestä "radalle". Onneksi mies on mies eikä lapanen, sanoi vaan että hänellä on elämässä kaikki kunnossa, joten ei mitään tarvetta pahentaa tilannetta.

Meillä voidaan kummatkin tavata ystäviämme yhdessä ja erikseen, käydä juhlimassakin (ei nyt koronan aikana kuitenkaan), vetäytyä mökille omaan rauhaan yksin jos hiljaisuutta kaipaa. Ei ole tarve rajoittaa toista ja toisen mielenkiinnon kohteita koska meillä on yhdessä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä harha-ajatus ihmisillä on, että kaikki edes haluaisivat elää parisuhteessa? Että apua nyt tuokin nainen on kohta vanha ja ei kelpaa enää kellekään kun rupsahtaa jne. ja yksin jää lopullisesti. Itse olen pitkässä parisuhteessa, mikä on aikalailla enää kämppiksinä elämistä ja ero alkaa lähestyä. Joskus kun saa olla pidempään yksin (viikon tai kaksi) niin nautin siitä valtavasti, eikä puolison palatessa ole mitään fiilistä, että ihanaa kun tulit taas kotiin sohvalle makaamaan ja pelastit minut yksinäisyydeltä.

Minulla on muutakin elämää kuin parisuhde. On työ, harrastukset, ystävät ja sukulaiset. Olisin aivan tyytyväinen vaikka eläisin ja asuisin yksin. Millaisia läheisriippuvaisia täällä kirjoittelee, jos maalaillaan kauhukuvia, että ei sitä välttämättä löydäkään ketään ja jää yksin ja elämä on sitten he*vettiä. Että kannattaa vaan tyytyä, kunhan ei jää yksin. Ja sitten se taloudellinen puoli, ihan voi itse tehdä rahansa ja myös asua omistusasunnossa. Nykyaikana nainen voi tienata omat rahansa ihan yhtälailla. Katkeran oloista porukkaa palsta täynnä.

Jep samaa mäkin miettinyt! Mikä hitto siinä on kun ihmiset ei usko, että on ihmisiä jotka ei niin kaipaa toisia ihmisiä ja että nauttivat yksi olosta? Huoh.. no välillä tietty on kiva nähdä ihmisiä ja sellaisia jotka on kivoja. Mutta kuormitun liiallisesta ihmisten näkemisestä ja nimenomaan ydin perheen ulkopuolisista. Ja en tiedä , itsellä ero viimeistä silausta vaille valmis ja joo yksi eron syy myös suhteen muuttuminen kämppis suhteeksi ja se, että jouduin olemaan ns. Myös miehenkin äiti ja kohtelu mieheltä minua kohtaan oli sama moista kuin teini pojan uhkailu. Joka asiasta valittaminen. Ikuiset miesten menkat sanoisin ja silti ei seksiä itse halunnut vaan senkin jouduin aina itse aloittamaan hänen kanssaan ja taloudellinen väkivalta ja henkinen. Näiden korjaamiseen menee jonkin aikaa ja ei sen takia siinä päänä enää halua samanlaiseen vankilaan joutua. Näin se vaan on valitettavasti. Aina jos joku sanoo että suhde muuttui Kämpis suhteeksi oletan, että aika paljon samaa paskaa varmaan ollut kun mulla. Varmaan tälläkin naisella oletan. Ei niitä vaan kehtaa suoraan sanoa. Varsinkaan miesten haluttomuus on iso tabu, mutta erittäin yleistä oikeasti. Vaiettu totuus. Mutta joo onhan tää oman talouden tasapainoon saaminen eron jälkeen aikamoista tasapainoilua. Taas joutuu ihan ihme juttuja keksimään että tulee toimeen. Huoh. Ei jaksaisi, mutta rahattomana itseni takia kuin toisen pakottamana on aina parempi. Ainakin henkisen tasapainoa ajatellen. Kyllä kai täältä kuopasta joskus noustaan. Mutta niin naisethan nyt on itsekkäitä ja eivät ajattele omia lapsiaan jne. LoL. Naisille aina jää vastuu ajatella lapsiensa parasta, oli ne lapset missä hyvänsä. Valitettavasti.

Jos te av-tanttarat oisitte oikeesti tyytyväisiä ja onnellisia ni pysyisitte siellä omalla kaistallanne ettekä motkottaisi katkerana muiden valinnoista! Kaikkien elämä ei kulje saman kaavan mukaan vaikka niitä römpsäröllejä onkin maailmaan puskettu. Todella takapajuinen ajattelutapa et jokaisessa perheessä se perhearki muka toimis samalla tavalla tai et kaikki ihmiset ois samanlaisia ja ajattelis asioista samalla tavalla ku te itseänne paremmat pyhimykset. Menkää ny itteenne!

Hyvä kun esiintyy omalla nimellä, kukaan järkevä mies ei tän kanssa alkaisi vakavaan suhteeseen. Kivannäköinen patja ja siihen hommaan hyvin sopii.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun esiintyy omalla nimellä, kukaan järkevä mies ei tän kanssa alkaisi vakavaan suhteeseen. Kivannäköinen patja ja siihen hommaan hyvin sopii.

Tämän kirjoitti varmasti nainen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun esiintyy omalla nimellä, kukaan järkevä mies ei tän kanssa alkaisi vakavaan suhteeseen. Kivannäköinen patja ja siihen hommaan hyvin sopii.

Toivottavasti joku mies nyt valitsee juuri sinut tämän viestin perusteella. Onnea matkaan miesten hyväksynnän tielle!

Kyllä kai se parisuhde alkaa tuntua "aikansa eläneeltä", jos ei hyväksy sitä tosiasiaa, että se parisuhdekin muuttuu vanhetessaan. Tulee seesteisempiä kausia, ja sitten taas niitä aikoja, jolloin kipinöi enemmänkin.

Itselläni tällä hetkellä n. 24 vuotta suhdetta takana, ja erittäin seesteinen kausi meneillään. En juuri nyt edes jaksaisi mitään kipinää, mutta niin paljon meidän välillä on lämpöä, että rakkaus lähtee varmasti taas roihuamaan, kunhan se aika koittaa.

Nyt ei tarvi olla enää yhdessä jos parisuhde ahdistaa. Tietenkin tekee parisuhteen eteen minkä voi. Pakko ajatella myös itseään jos itse voi hyvin niin lapsetkin voi hyvin.

Elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan. Hampaat irvessä ei kannata olla enää yhdessä.

Ei edes lasten vuoksi.